|
Post by Zoe on Apr 12, 2016 16:53:23 GMT
Tulevaisuus
Ruskea harja heiluu edessäni, kun laukkaan hoitohevosellani Kastanjalla pitkin vanhaa melkein jo umpeen kasvanutta metsätietä. Kastanja laukkaa tasaisesti ja tamman kyydissä on helppo istua ilman satulaakin, kuten aina. Eteemme ilmestyy kaatunut koivu, jonka yli Kastanja hyppää tasaisesti ja kevyesti. Hypyn jälkeen Kastanja hiljentää laukasta raviin ja ravin kautta käyntiin. Meinaan tippua tamman kyydistä kun jokin pehmeä koskettaa poskeani. Pyyhkäisen poskeani, mutta en tajua mikä siihen osui. ” Kastanja lopeta,” mutisen. Tönäys toistuu nyt vaativammin ja hätkähdän hereille. Ensimmäiseksi kun herään huomaan kauniin valkoisen hevosen pään. Hevonen hieroo turpaansa minun poskeani vasten ja nuolaisee nenääni. ” Wonder lopeta, ” mutisen ja työnnän hevosen päätä hellästi pois. Wonder väistyykin kiltisti tieltä ja antaa minun nousta hitaasti ylös ja ottaa tukea tamman valkoisesta kaulasta. Olen näköjään nukahtanut tammani karsinaan katsoessani vanhoja valokuvia. Pyyhkäisen olkia pois kirjan päältä ja huomaan ensimmäisenä kuvan ruunikosta PRE-tammasta, jonka selässä ilman satulaa istuu Alex. Niin komeana kuin aina, tuo niin tuttu vino hymy kasvoillaan ja vaaleat silmät säihkyen elämän iloa ja jotain käsittämätöntä kipinää. Kaipauksen kyynel valuu poskeani pitkin kuvan päälle. Käännän sivua ja eteeni tulee kuva ratsukosta, tumma poika ilman varusteita mustan hevosensa selässä. Hevosen valkoiset sukat hohtavat puhtauttaan ja ratsastaja istuu ryhdikkäänä hevosensa selässä tuijottaen kaukaisuutteen. Hevonen seisoo täsmälleen paikoillaan katsoen kameraan ja höristäen korviaan. Siinä missä ratsastajan veli on vaalea ja hoikka, on tämä ratsastaja tumma ja harteikas, mutta silmät. Vaikka veljeksistä vanhemmalla on tummat silmät, on silmissä se sama elämän ilo ja tuike. Selaan hitaasti kuvia eteenpäin ja näen monta kuvaa Alexista, kiiltävän harmaasta ja isosta lämminverisestä, Kastanjasta, Fantasta, PRE-hevosesta, tummasta ratsastaja pojasta ja hänen hevosestaan, welsh ponista, PRE-varsasta… Jokaisen kuvan kohdalla pysähdyn hetkeksi, mutta vasta viimeisen sivun kohdalla pysähdyn pidemmäksi aikaa. Ensimmäisessä kuvassa olen minä itse Kastanjan ja Fantan kanssa ja ystäväni Sara welsh ponin ja kahden PRE-hevosen kanssa, kaksi vanhaa hoitohevostani ja kolme omaa hevostani. Viimeisen kuvan kohdalla kyyneleet valuvat virtana kuvan päälle. Molemmat veljekset hevostensa selässä. Nuorempi veljeksistä istuu harmaan lämminverisensä selässä ja vanhempi oman mustan sulavalinjaisen puoliverisensä selässä. Molemmat veljeksistä katsovat kameraan hymyillen ja jopa hevoset katsovat korvat hörössä kohti kuvaajaa. Kyyneleet valuvat tahtomattani ratsastajien kasvoille nähdessäni kaikki neljä elossa ja onnellisina. Voi kunpa saisin kaikki kolme takaisin luokseni, vaikka toki heidän on varmasti parempi siellä missä he ikinä ovatkaan. ” Zoe! Oletko täällä?” kuuluu ääniä pienen tallin ovelta. ” Wonderin luona,” vastaan ja sujautan valokuva-albumin piiloon Wonderin ruokakupin ja irtonaisen laudan väliin. Poistun Wonderin karsinasta ja kävelen tallin toiselle karsinalle. Kullankeltainen ori, Pride, kurkistaa karsinan ovelta ja hörähtää huomatessaan minut ja Thomasin, joka kietoo kätensä ympärilleni. ” En vieläkään lakkaa ihmettelemästä mistä Priden väri tulee. Emä on täysin valkoinen kimo ja isä taasen täysin musta,” Thomas naurahtaa. En vastaa mitään tuijotamme molemmat vain hiljaa tuota poikkeuksellista hevosta, kunnes tallin kolmas asukas hirnahtaa vaativasti. ” Kyllä kyllä vanha herra saat ruokasi,” naurahdan ja lähden hakemaan rehuvarastosta ruokaa kaikille viidelle hevoselle. Thomas seuraa perässä ja ottaa Wonderille ja Pridelle tarkoitetut ruoat ja minä vien tallin vanhukselle ruokaa. ” Tullaan tullaan,” mutisen kun ”vanhus” potkii karsinansa seinää. Avaan karsinan ja lasken heinät lattialle ja kaadan muun ruoan kuppiin. Näkyy vain vähän laukkia ja mustaa harjaa, kun hevonen työntää päänsä ruokakuppiin. Silitän hevosen syödessä orin nyt jo hieman harmaantunutta kaulaa, vaikka onhan hevonen jo 23-vuotias vanhus. Hevonen ei tosin itse tunne itseään vanhaksi vaan riehuu kuin pikku varsa ja uteliaisuus on myös tallella. Halaan hevosta lujasti ja hetkeksi ikävä valtaa minut kokonaan ja orin emä palautuu hetkeksi mieleeni. ” Hei. Lähdetäänkö maastoon?” Thomas kysyy karsinan ovelta. ” Juu mikäs siinä, ” vastaan. ” Hyvä. Otetaanko Firefox ja Wonder?” kysyn. ” Juu otetaan vaan. Eiköhän nämä meidän vanhukset ansaitse vapaata,” Thomas sanoo. Tallin toinen vanhus on Thomasin veljen hevonen Calypso, joka on entinen esteratsu, jolla Thomasin veli kilpaili. Thomasin Mike veljen kuoltua Thomas kilpaili Calypsolla muutaman vuoden ennen kuin Calypso piti päästää eläkkeelle. Nyt Thomas kilpailee aktiivisesti 160 cm luokissa Firefox tammallaan, mutta kipinä esteratsastukseen lähti ehdottomasti Calypson kanssa kilpailemisesta. Firefoxia ennen Thomas kilpaili kahdella muun ihmisen omistamalla hevosella, jotka molemmat Thomas koulutti huipulle. ” Vien vaan tämän minun vanhukseni tarhaan Calypson seuraksi,” sanon ja laitan riimun orin päähän. ” Juu,” Thomas vastaa ja suukottaa minua otsalle.
***** ***** ***** *****
Maaston jälkeen talutan Prideä tarhaan yöksi rakkaan vanhukseni luo. Kerrankin vahva ja huippukuntoinen orini kävelee kiltisti vierelläni eikä edes yritä karata mihinkään suuntaan. Jopa silloin kun päästän orin vapaaksi, jää herra luokseni nauttimaan ilta auringon viimeisistä säteistä. Priden kullanruskea karva oikein kiiltää auringossa ja upea orini seisoo vierelläni takajalkaansa lepuuttaen. Istun kahden tarhan välissä olevalla aidalla aivan omissa ajatuksissani, kun Thomas tuo Wonderin ja Firefoxin Calypson seuraksi aidan toisella puolella olevaan tarhaan. ” Mitä mietit?” Thomas kysyy istuessaan viereeni aidalle. ” Prideä ja…, ” vastaan. ” Katsoitko taas sitä kuvaa?” Thomas kysyy. En vastaa mitään pitkään aikaan, mutta sitten nyökkään hitaasti. ” He ovat niin onnellisia siinä. Molemmat ja nyt… kaikki ovat poissa,” sanon hiljaa. Thomas istuu pitkän aikaa hiljaa vieressäni ja ottaa käteni omaansa. ” Eivät kaikki yksi on yhä elossa,” Thomas sanoo. Katsomme pitkään kahta laiduntaa hevosta ja samalla minä silitän Wonderin valkeaa päätä, jonka tamma on laittanut syliinsä. Tuijottaessani Priden kullanruskeaa hahmoa, huomaan orissa paljon isänsä ulkonäköä. Samanlaiset sukat ja piirto päässä, rakenteessakin on jotain samaa. Molemmilta hevonen on saanut suuren sydämen ja sisun. Voin melkein kuvitella mustan puoliverisen laukkaavan Priden vierellä ratsastaja selässään. ” Taidan tietää mistä tuo väri tulee,” mutisen. ” Noh?” Thomas kysyy. ” Sydämestä,” vastaan. Tuijotan myös vanhaa hevosherraani ja hetken ajan näen sen taas pienenä varsana vierellään emänsä ja sen selässä pojan ilman mitään varusteita. Pieni varsa loikkii ratsukon vierellä, ratsastajan kumartuessa hevosen kaulalle. Kuulen naurua, kun tamman musta harja heiluu tuulessa ja peittää ratsastajan kasvot. Pieni varsa pukittelee innoissaan ja kaikki kolme laukkaavat niityllä laskevan auringon paisteessa. ” Rakas,” Thomas kuiskaa ja vetää minut kainaloonsa. ” Rakas,” vastaan ja painan suukon Thomasin otsalle.
|
|
|
Post by Minka on Apr 12, 2016 17:53:28 GMT
Ihana ♡♡♡♡♡♡♡♡
|
|
|
Post by Nelli on Apr 12, 2016 19:36:42 GMT
olen s a n a t o n♥
|
|
|
Post by Zoe on Apr 13, 2016 16:34:45 GMT
Kiitos Nelli ja Minkä
|
|
|
Post by Huusari on May 10, 2016 18:25:27 GMT
Hienoa Zoe!
Vastailen tällä kommentilla 3 viimeisimpään tarinaasi.
Kuten Minka aikaisemmin sano: " Tarinasi paranevat koko ajan, mutta muista silti kiinnittää huomiota oikeaan kirjoitusasuun ja yhdyssanoihin." Tarinoissasi on jännittäviä juonenkäänteitä, joita on ilo lukea.
Poimin tähän muutaman kirjoitusvirheen, joista selitän tarkemmin: yltäpäätä → yltäpäältä varsa riimu --> varsariimu pöly pilvi → pölypilvi Kokeilemalla sopiiko -kin-liitepartikkeli tai adjektiivi sanojen väliin, on joissain tapauksissa tästä pääteltävissä onko sana yhdyssana vai ei. Esimerkiksi: pölykin pilvi tai varsa punainen riimu. Nämä kuulostavat vääriltä, jolloin molemmat siis ovat yhdyssanoja. (Koska pölypilvikin ja punainen varsariimu kuulostavat oikealta.) Toinen konsti on pohtia kuinka sanat painottuvat ääneen lausuttuna. Eli jos vain esnimmäinen sana painottuu on kyseessä yhdyssana ja vastaavasti jos paino on molemmilla sanoilla on kyseessä erikseen kirjoitettavat sanat. Näillä konsteilla ei kuitenkaan voida selvittää kaikkia yhdyssanoja, vaan osa on tiedettävä, tunnettava ja opeteltava.
Kun Wishkin on karsinassa alkaa se vaikein osuus, nimittäin Sweetin kiinni saanti. Ponini nimittäin on nyt hiekkatarhassa, jossa on vahva lankkuaita. Poni nimittäin oli kuulemma--- → 3 lausetta ja 3 kertaa sana nimittäin. Tähän kiinnittäisin huomiota ja vaihtaisin osan noista nimittäin-sanoista johonkin toiseen. Varsinaisesti ottaen tämä ei ole edes paha, sillä kerran kaverini kirjoitti vahingossa 5 lauseeseen 8 kertaa mutta-sanan. Tuo kuitenkin pistää lukiessa pikkusen silmään ja vie liikaa huomiota pois tarinasta, joten osan noista voisi esimerkiksi poistaa, sillä lauseet toimii myös ilman kyseistä sanaa. Esimerkiksi: Poni oli kuulemma ---
Virheistä kuitenkin oppii ja kirjoitustaitosi on kehittynyt eteenpäin tasaista tahtia. Hienoa!
Toivottavasti Huusari ja Bellakin ovat tyytyväisiä Fantan edistymiseen ja minuun orin hoitajana. Kyllä ollaan! Fanta on kehittynyt hyvää tahtia eteenpäin ja sen työskentelyä onkin ilo seurata. Se on menestynyt valjakkokisoissa vaihtelevalla menestyksellä ja olemmekin pitäneet tässä tämän kevään ajan kisataukoa, jotta ori saisi levätä ja treenautua rauhassa. Nyt alkukesästä olisi tarkoitus palata kisakentille kokeilemaan miten käy, jolloin selviää myös Fantan tulevaisuus kisaamisen parissa. Kastanja on puolestaan saanutkin viettää rauhassa ratsastuskoulun arkea, mikä on hienoa. Se on nyt astutettu Pika-Piirrolla ja varsan pitäisi syntyä syksyllä, jos kaikki menee hyvin. Saa nähdä onko se tamma- vai orivarsa. Kastanjalla voi vielä mennä entiseen tapaan, mutta loppukesästä ei enää hikitreenejä, vaan rauhallista ja rentoa ratsastelua. (Ei myöskään rata- eikä maastoesteitä loppukesästä.)
Saat näistä tarinoistasi yhteensä: 100v€. Kaappiasi päivitetään parasta aikaa ja sen pitäisi valmistua tänä iltana. (Jos mun läppäri suostuu pelaamaan kunnolla.)
|
|
|
Post by Zoe on Oct 11, 2016 17:47:56 GMT
30. Kävelyretkellä
Enkä purkaa näit enää ikin kellekkään, vaik mun on melkein mahdoton hengittää. Olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena sun päätös on onks se taivas vai tuonela, mut tiedän et se tulee vastaan vielä, ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä. Mikael Gabriel – Kipua
Vihellän ja näen kuinka komea rautias quaterhevosori nostaa päänsä hieman kauempana laitumella. Minut tunnistettuaan hevonen ravaa aidalle ja tönäisee minut melkein alas, hamutessaan herkkuja taskuistani. Naurahdan ja napsautan samalla narun kiinni orin riimuun, mutta ei vielä laskeudu alas aidalta vaan jään hetkeksi rapsuttelemaan orin päätä ja nauttimaan kauniista syyspäivästä. Ove tönii pehmeällä turvallaan poskeani ja yrittää selkeästi saada minua paremmalle tuulelle. Silitän hevosen korvia ja annan orille pienen palan porkkanaa. Jonkin ajan kuluttua hyppään alas aidalta laitumen puolelle hevosen vierelle seisomaan. ” Noniin poikaseni. Lähdetäänpä nyt sinne maastolenkille,” sanon ja talutan hevosen portista. Avaan portin ja huomaan vasta silloin pojan, joka nojailee laitumen aitaan heinänkorsi suussaan. Katson ensin, että poika olisi Thomas, joka on monena päivänä tullut kanssani tallille ja on muutenkin ollut minulle hyvänä tukena. Mutta sitten tutkin poikaa tarkemmin. Pojassa on jotain häiritsevän tuttua, vaikka näenkin vain sivuprofiilin, koska poika katselee suoraan eteensä ja minä seison Oven kanssa portilla. Pojalla on vaaleat hieman punertavat hiukset, hän on hoikka ja pidempi kuin minä. Poika kääntää hitaasti ja kun näen hänen silmänsä tiedän vihdoin kuka hän on. ”Alex,” kuiskaan. ”Alex!” huudan jo kovempaa ja lähden juoksemaan kohti poikaa. Unohdan aivan kaiken muun, kun juoksen aidan viertä laidunta pitkin kohti poikaa. Poika hyppää sulavasti alas aidalta ja jää seisomaan paikoilleen. Hyppään suoraan vauhdista pojan syliin, ja hän rutistaa minut tiiviisti vasten rintakehäänsä. Painan pääni vasten olalleen ja halaan todella tiukasti. Vahvat kädet puristavat minua tiukasti itseään vasten ja kuulen hänen hiljaisen hengityksensä ja tunnen kuinka kyynel valuu poskeani pitkin. Pian toinen kyynel putoaa minun hiuksiini ja tajuan pojankin itkevän onnesta. ”Rakas,” poika kuiskaa. Hän laskee minut maahan, muttei päästä minusta irti, vaan halaa edelleen tiukasti. ”Rakas,” kuiskaan. ”En lähde enää ikinä mihinkään sinun luotasi,” Alex lupaa ja katsoo sen sanoessaan minua suoraan silmiin.
***** ***** ***** ***** Ove tanssahtelee vierelläni ja hörähtelee jokaiselle tuulessa leijuvalle lehdelle, mutta tiedän, että ori on vain innoissaan ja siitä on kivaa kävellä metsässä. Olemme hevosen kanssa kahdestaan. Alex jäi tallille juttelemaan Thomasin kanssa ja minä lähdin sitten sillä aikaa lenkittämään Oven. Minusta on rauhoittavaa kävellä orin kanssa metsässä ja katsella kauniita lehtiä, jotka leijuvat tuulessa ja katsella Oven intoilua ja leikkimistä. Ove vaikuttaa olevan todella kiinnostunut ja innoissaan syksystä. Kävelemme eräälle metsä aukiolle ja minä käyn siellä makaamaan selälleni kellastuneiden heinien sekaan. Ove katselee minua hetken hämmentyneenä ja tönii minua turvallaan naamaan ja muutamia kertoja painaa hieman kovempaa mahaan. Nauran hevoselle ja hätistän sitä hieman kauemmas. Ove käveleekin hieman kauemmas, mutta ilmeisesti ori haluaa olla lähelläni, koska liinaa on vielä paljon jäljellä, kun hevonen alkaa kuopimaan jalallaan maata ja etsimään ruokaa. Katselen hetken orin touhuja, mutta siirrän sitten katseeni taivaalle ja uppoudun omiin ajatuksiini. ”En voi uskoa, että Alex tuli takaisin,” kuiskaan ääneen. Tuntuu, kuin Alexin lähdöstä olisi vain muutama päivä, mutta toisaalta tuntuu, kuin Alex olisi ollut poissa vuosia. Muistan kuin eilisen päivän, kun Alex lähti. Muistan sen pettymyksen, ikävän ja järkyttävän surun, kun Alex ei yhtäkkiä ollutkaan enää siinä minun vieressäni. Tuntuu kuin olisin vasta eilen istunut tuntikausia yksin huoneessani ja Kastanjan karsinassa itkemässä. Muistan kaikki ne pitkät maastolenkit Kastanjan kanssa, kun minä vain itkin ja tamma kuljetti minua kärsivällisesti pitkin metsää. Ja yhtäkkiä Alex onkin palannut. Mutta kaikki on muuttunut. Siitä on yli kolme kuukautta, kun olemme viimeksi puhuneet tai nähneet. En tiedä Alexin elämästä mitään, hänellähän voi olla vaikka tyttöystävä siellä Englannissa. Hänhän jätti minut, ennen kuin lähti. Eikä hän myöskään koskaan kirjoittanut minulle tai soittanut tai edes kertonut, miksi hänen piti lähteä. Hän ei ole kertaakaan sanonut olevansa pahoillaan siitä, että lähti ja jätti minut tänne yksin ikävöimään peräänsä. ”Miksei tämä voi olla helppoa!” huudan ääneen. Ove nostaa päänsä ja tulee luokseni kuullessaan minun huutavan. Ori painaa turpansa niin lähelle poskeani, että tunnen hevosen hengityksen. Hevosen jalat ovat aivan käteni ja pääni vieressä, mutten pelkää hetkeäkään, että ori astuisi päälleni tai tekisi jotain muuta typerää. ***** ***** ***** *****
”Hei,” sanon ja istuudun Alexin viereen Oven laitumen aidalle. ”Hei,” Alex sanoo. Istumme aidalla hiljaisuuden vallitessa ja katsomme vähän matkan päässä maata tutkivaa quaterhevosoria. Siinä pitkään istuttuamme vetää Alex minun kainaloonsa ja halaa tiukasti. Painan pääni hänen olkaansa vasten ja suljen silmäni. Alex silittää toisella kädellään minun hiuksiani. ”Kaikki muuttuu vielä hyväksi. Minä lupaan sen sinulle,” Alex kuiskaa.
Aivan ihana tarina Zoe! Kuvailit niin upeasti ja koskettavasti teidän kahden jälleennäkemistä, että en edes oikein tiedä mitä kommentoida. Kirjoitusvirheitä en huomannut, hienoa!Kiva myös huomata, että olette Ovenkin kanssa tutustuneet jo toisiinne. Se on oikein mukava ori. Saat tarinastasi 40v€.
- Minka
|
|
|
Post by Zoe on Oct 11, 2016 17:50:01 GMT
Haluan tietää lukeeko kukaan näitä minun tarinoitani enään & että kiinnostaako ne jota kuta vai onko minun turhaa yrittää kirjoittaa J
|
|
|
Post by Sara on Oct 11, 2016 18:22:04 GMT
Ps, spoiler alert: me kaikki luetaan näitä
|
|
|
Post by Minka on Oct 12, 2016 11:43:24 GMT
Ps, spoiler alert: me kaikki luetaan näitä Totta!
|
|
|
Post by Zoe on Oct 12, 2016 15:33:39 GMT
Oi kiitos tuo kyllä lämmitti mieltäni suuresti
|
|
|
Post by Zoe on Oct 15, 2016 16:27:47 GMT
Unohdan aivan kaiken muun, kun juoksen aidan viertä laidunta pitkin kohti poikaa. Poika hyppää sulavasti alas aidalta ja jää seisomaan paikoilleen. Hyppään suoraan vauhdista pojan syliin, ja hän rutistaa minut tiiviisti vasten rintakehäänsä. Painan pääni vasten olalleen ja halaan todella tiukasti. Vahvat kädet puristavat minua tiukasti itseään vasten ja kuulen hänen hiljaisen hengityksensä ja tunnen kuinka kyynel valuu poskeani pitkin. Pian toinen kyynel putoaa minun hiuksiini ja tajuan pojankin itkevän onnesta. ”Rakas,” poika kuiskaa.
Tuo kohta sai jopa poikaystäväni hiljaiseksi ja miettimään. Jopa hän sanoi, että se oli hyvä & liikuttava
|
|
|
Post by Minka on Oct 15, 2016 19:15:11 GMT
Äää ♡♡♡♡♡
|
|
|
Post by LesSaudge on Aug 26, 2019 4:52:09 GMT
Blueforce Viafra Generic Acticin Internet Shop Shipped Ups <a href=http://cidovir.com>tadalafil cialis from india</a> Kamagra Sans Ordonance Buy Glucophage Brand Name
|
|