|
Post by Sanni on Aug 18, 2015 5:41:56 GMT
Nyt tuli näköjään pohjis ja tajusin, et mä oon ihan kokonaan unohtanu tän. *jäiks*
|
|
|
Post by Sanni on Aug 18, 2015 5:42:15 GMT
Ainii se yömaastoki piti tehä *toinen jäiks*
|
|
|
Post by Nelli on Aug 18, 2015 12:03:30 GMT
No niin tässä on nyt tälläinen hätäisesti kirjoitettu tarina.
Talutin Dreamin Jääntallista pihalle, jossa muut odottelivat. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyön neljänteen reikää. Dream oli lihonnut. Nousin selkään, ja taputin tammaani kaulalle. -Lähdetäänkö, kysyin Bellalta. -Ei vielä. Huusari puuttuu vielä joukosta, Bella sanoi kulmakarvojaan merkitsevästi kohottaen. Samassa Huusari tuli ulos söpön vuonohevosen kanssa. En tuntenut Huusarin ratsua, jolla ei ollut satulaa selässä. -Hurza! Ooksää aivan hullu? Meinaaksä tosissas lähtee maastoileen Myyllä satulatta? Nina ihmetteli. -Siistiä! Saajaan kakkua taatusti! Monesti aattelit tipahtaa? Saran naurava ääni kantautui hänen islanninhevostammansa selästä. -Pöh, ei tää välttis mua selästä tiputa. Tai jos tiputtaa niin tiiät sit olla Myy iliman seuraavat kymmenen vuotta! Huusari nauroi. -Vitsi vitsinä. Onks kaikki muut valmiit? nainen jatkoi. -Joo, sua me ollaan tässä ootettu ainoastaan, Bella tuhahti siskolleen hymyillen. Vihdoin pääsimme matkaan. Ratsastimme Kuninkaankatua kohti Hevosjärven salaista mökkiä. -Ihana kuunsirppi, takanani ratsastava Zoe huokaisi. -Tuonne me ei mennäkkään, mennään Kastanjanjärvelle, Bella sanoi juuri ennen mökin tienhaaraa. Bella alkoi selittää mistä Kuunpihattojen nimi tulee. -Kohta ollaan perillä. Tämä ylämäki vielä ja sitten laukkasuora. Lähdimme kapuamaan ylämäkeä. Annoin Dreamille pitkät ohjat jotta se näkisi paremmin polun. Olimme päässeet puoliväliin mäkeä, kun minun oli pakko huutaa: -Voitaisko pysähtyä? Mä tipun kohta! Jono pysähtyi, ja Bella ratsasti luokseni. Minä yritin päästä pois Dreamin lautasilta, jonne olin liukunut ylämäessä. -Miten sä sinne jouduit, Sara kysyi. Hänestä näki että nauru teki taas tuloaan. Toisaalta näytin varmaan hassulta istuessani Dreamin lautasten päällä. -En mä tiedä. Liuin vaan, vastasin punastellen. Silloin Sara repesi. -Miettikää jos Nelli olis liukunut vielä enemmän! Nelli liukuis vaan hienosti häntää pitkin alas! Sara selitti. Pian nauru tarttui meihin muihin ja hirnuimme kyyneleet silmissä. Kun olimme hieman rauhoittuneet Bella avasi suunsa: -Jos jatketaan matkaa? Ja yritetään pysyä satulassa. -Selvä on, vastasimme kuorossa. Ylämäen jälkeen eteemme avautui ihana laukkasuora. Nostimme laukan hallitusti. Tai siis kaikki muut nostivat paitsi Huusari ja Myy. Myy nimittäin lähti pukkilaukkaa heti kuin näki suoran. Nainen pysyi silti hienosti selässä. Muut hevoset pysyivät hallinnassa, mutta ne kaikki olivat innoissaan ja vireitä. Sitten saavuimme Kastanjanjärvelle. Bella huusi: -Huomio! Edessä Kastanjanjärvi, tämän reissun päätepysäkki. Halukkaat saa käydä uittamassa ratsujaan. Sissi hei, me eeeeiii mennä sinne. Sissi. SISSI! HEI! SISSII! Bella nauroi, kun hänen ratsunsa asteli päättäväisesti veteen. Minä ratsastin Dreamin veteen rauhallisesti. Kaikki meni hyvin kunnes jouduin vesisodan uhriksi. --EEII! Viattomia siviilejä ei saa kastaa, kiljuin. Dream pomppi allani innoissaan kaikesta hälinästä, joten koin parhaaksi ohjata sen takaisin rannalle. Sieltä minulla oli aitiopaikka nähdä miten Myy meni makaamaan ja Huusari kastui läpimäräksi. Hänen kiljaisunsa sai läheisessä puussa olleet linnut lentämään pakoon. Nauroimme kaikki niin että vatsalihaksia sattui. Kun tilanne oli rauhoittunut uitin Dreamin rauhassa. itten alkoi matka kohti Hevosjärven tilaa. Bellalle sanoin vielä: -Mahtava retki! Kiitos kun järjestit sen. Mutta ennen kuin Bella ehti vastata huomiomme kiinnittyi Huusariin ja Myyhyn joka oli hypännyt ojaan.
|
|
|
Post by Sanni on Dec 22, 2015 10:18:57 GMT
Tääkin nyt ihan hulluna myöhässä, mutta tuleepahan kuitenkin. Aika lyhyt tuli kyllä tästäkin.
KUUTAMORATSASTUS 18.06.2015
Oli ihanan lämmin ilma ja täysikuu. Istuin hevoseni Camun selässä ja nautin. - Sanni mitä sä unelmoit, tää on sota! Sara huusi hieman kauempaa. - Aaaaaaaah! Toi on jäätävää, kiljaisin takaisin, kun Sara heitti vettä päälleni. - Tästä saat, ja tästä! aloitin sodan omalta osaltani. Kaikki olivat nähtävästi ryhtyneet vesileikkiin, sillä joka puolella roiskui vesi ja niiden mukana kaikuivat kiljahdukset kesäyössä. Sara laukkasi ohitseni ja roiskutti vettä päällemme. - Sinä senkin! nostin laukan ja säntäsin hänen peräänsä.
Lopulta kaikki olivat väsyneitä huitomiseen ja nauroimme toistemme märille hiuksille ja levinneiden meikeille. - Nyt mennään talliin hoitamaan hepat ennenku sattuu mitään. Näyttää olevan aika väsytyttä menoa nimittäin, Bella hihitti. - WOAAAH! kuulimme kaikki Huusarin parkaisun, kun hän tippui veteen. - KAKKUA! Sara sai huudettua naurunsa lomasta.
|
|