Kuinka päädyin Hevosjärven tilalle?
Kerron sekä IRL että URL - versiot
IRL
Olin jo pitkään tuskaillut ja puuskaillut hyvän virtuaalitallin perään. Pienempänä olin pistänyt monelle tallille hoitsupyynnön, mutta niihin ei ikinä vastattu. Minua harmitti, ja pidin taukoa virtuaalitallien etsiskelystä. Muutaman vuoden kuluttua virtuaalitalli - innostukseni palasi ja aloin etsimään tosissani hyvää virtuaalitallia. Löysin aktiivisen tallin, jolta sain hoitsun. Samoihin aikoihin löysin virtuaalitalleista parhaimman, Hevosjärven! Olin hetken aikaa kummallakin tallilla, mutta aikani ei riittänyt kumpaankin. Piti tehdä valinta, kumman tallin valitsen.
Päätös oli vaikea, sillä kummallakin tallilla minulla oli ihana hoitsu. Päätin kuitenkin jäädä Hevosjärveen, enkä ole katunut päätöstäni! Päätökseeni vaikutti se, että toisella tallilla vastailtiin hoitotarinoihin tyyliin: ''Mahtava tarina! Saat näin ja näin paljon v€:tä'' Se harmitti, koska olin raatanut hoitotarinoden eteen niska limassa, eikä niistä loppujen lopuksi saanut kunnon kommenttia.
Hevosjärvessä ihastuin aktiivisuuteen, pitkiin vastauksiin hoitotarinoissa ja ihaniin ylläpitäjiin <3 Loppujen lopuksi olin toinen hoitaja koko Hevosjärven tilalla. En aio ikinä lopettaa Zellan hoitamista! Hevosjärven innoittaman hankin oman pikseliponin, Apple Pien, jolla on tallipaikka Hevosjärven tilalla.
Suosittelin tallia IRL kamulleni Mimmille. Hän on Hevosjärven kolmas hoitaja.
Kiitos ihanat Huusari ja Bella! <3 Olette tehneet ihan parhaan virtuaalitallin! <3 :* Halit kummallekkin :*
URL
Nappasin violetin takkini naulakosta, aukaisin ulko-oven ja pamautin sen kiinni. Vedin takin päälleni potkiskellen kiviä samalla. Tungin kädet taskuihin ja lähdin pois kotipihalta. Minua harmitti kun olimme muuttaneet tänne, paikkaan jossa ei ole edes hevosia! Ne ovat koko elämäni, ja nyt en voi olla niiden kanssa. Pala nousi kurkkuuni pidätellessäni itkua. Vastusteluista huolimatta suolainen kyynel vierähti poskelleni ja siitä maahan. Katsoin ylös taivaalle ja annoin auringon sokaista minut hetkeksi. Laitoin kuulokkeet päähäni ja aloin kuunnella musiikkia. Nyt oli vuorossa Calvin Harrisin I need your love.
En edes huomannut kuinka pitkälle olin kävellyt. Katselin ympärilleni. Onneksi en ollut eksynyt. Jos tuosta risteyksestä lähtisi oikealle, pääsisin kotiin. Otin kuulokkeet pois päästäni, enkä ollut uskoa korviani. Kuulin hevosen hirnahtavan! Kyyneleet purkahtivat silmiini ja istuuduin maahan itkemään. Tottakai kuulin harhoja, ei täällä voi olla hevosia! Näin liikettä silmäkulmassani. Ponkaisin ylös ja pyyhin kyyneleet äkkiä pois. Rautaportin takana hörähteli pienin koskaan näkemäni hevonen!
''Olet varmasti falabella'' sanoin hämmästyneenä kävellen kohti falabellaa. Portissa oli salpa. Aukaisin sen ja raotin porttia varovasti. Se natisi vanhankuuloisesti. Suljin portin takanani ja kyyristyin silittelemään hevosta.
''Olet niin pikkuinen!'' nauroin sen nuuhkiessa kasvojani. Nousin seisomaan ja katselin ympärilleni. En voinut uskoa silmiäni! Näin tarhoja, tallin, trailereita... Aloin nauramaan onnesta. Kävelin talliin varovasti. Tunsin sanoinkuvaamatonta onnea keuhkojeni täyttyessä ihanasta hevosten tuoksusta! Olin tuskin päässyt ensimmäisen karsinan kohdalle, kun pikkuinen shettistamma juoksi tallista kohti minua. Kiljaisin, mutta nappasin pikaisesti sen riimusta kiinni. Onneksi se ei tallonut minua!
''Zella, tule takaisin!'' nainen tuli pois karsinasta.
''Onneksi et kerennyt kauemmas!'' nainen sanoi hymyillen ja otti Zellan.
''Niin..'' sanoin ujosti.
''Minä olen Huusari. Tervetuloa Hevosjärven tilalle! Kukas sinä olet?'' Huusari kysyi hymyillen.
''Olen Misteli. Olen vasta muuttanut tänne'' kerroin. Zella hamuili takkini taskuja etsien herkkuja.
''Ilkimys, ei siellä ole mitään sinulle!'' Huusari nauroi.
''Itseasiassa on täällä sokeripala'' sanoin ja ojensin sen tammalle joka söi sen nautiskellen. Joku tuuppasi minua takaapäin.
''Arabella!'' Huusari torui. Arabella näytti nololta ja juoksi pihalle. Tallin takaa juoksi kaksi koiraa temmeltämään Arabellan kanssa. Vihdoinkin tunsin olevani oikeassa paikassa, hevosten luona!
Huusari kertoi Arabellan olevan falabella, juuri niinkuin arvelin. Zella taas oli amerikanshetlanninponi, joka oli aivan uusi rotu minulle. Sain hoitaa Zellan, joka vaikutti aivan ihanalta. Lupasin tulla taas seuraavana päivänä. Pidinkin lupaukseni ja riensin heti aamulla Hevosjärven tilalle. Uskalsin pyytää Zellaa hoitohevoseksi, vaikka tämä oli vasta toinen kerta, kun kävin tallilla. Tutustuin paremmin Huusariin, Bellaan, Michaeliin ja Kristianiin. Päiväni täyttyivät ilolla löytäessäni tämän ihanan tallin! Ja Zellaa en jätä ikinä, se on saletti!
Anteeksi jos on sekavaa tekstiääää...