|
Post by Minka on Jun 21, 2014 15:43:33 GMT
Kerro joku Mimmi ;-) Ja Sara mä oon kuullu sen aina noi
|
|
|
Post by Minka on Jun 21, 2014 18:18:46 GMT
Olipa kerran tyttö nimeltä Liisa. Hän oli tulossa kaveriltaan ja yhtäkkiä alkaa sataa kaatamalla. Liisalla on pitkä matka kotiin, joten hän juoksee vanhalle autiotalolle. Hän astuu autiotalon portista sisäpihalle ja avaa talon oven. Liisa kävelee pitkin käytävää ja näkee seinillä paljon tauluja, joissa on ihmisten muotokuvia. Liisa menee ensimmäiseen huoneeseen ja nukkuu siellä. Aamulla hän lähtee huoneesta ja huomaa, että taulut joita hän luuli tauluiksi ovatkin ikkunoita.
Mä en vielkää tajuu tätä, eikä pelota ollenkaa mut kerroimpa silti :-D
|
|
|
Post by Miirisa on Jun 22, 2014 8:55:15 GMT
Varmaan on ripustettu ruumiita ikkunoiden taakse.
|
|
|
Post by Minka on Jun 22, 2014 11:05:57 GMT
XD
|
|
|
Post by Miirisa on Jun 22, 2014 12:44:13 GMT
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 22, 2014 14:55:59 GMT
Oli kerran mies ja nainen, onnellisesti parisuhteessa. He elivät iloista elämää omassa sievässä pienessä omakotitalossa meren rannassa. Eräänä päivänä, saapui postimies kirjeen kanssa. Kirjeessä luki, että jokaisesta talosta tarvitaan mies taisteluun. Nainen oli murheen murtama, mutta mies sanoi: "jos en kolmessa vuodessa palaa takaisin, unohda minut ja jatka elämääsi." Sen sanottuaan mies lähti. Gunilla jäi yksin taloonsa. Joka ilta, Gunilla meni parvekkeelle ja tähyili merelle, joskin sodasta palaavia laivoja näkyisi, mutta huonoin tuloksin. Kuukauden vaihtuivat ja Gunilla tuli yhä epätoivoisemmaksi. Kun vihdoin raskaat kolme vuotta tuli täyteen, eikä miestä näkynyt, Gunilla tappoi itsensä vihreään nojatuoliin, kasvot merelle päin. Kuukauden päästä mies palasi, ja näki vaimonsa kuolleena. Hän tappoi itsensä myös. Vielä tänäkin päivänä, joka ilta, Gunillan henki käy surullisen näköisenä tähyilemässä merelle heidän pavekkeeltaan.
|
|
|
Post by Sara on Jun 23, 2014 8:11:42 GMT
Olipa kerran tyttö nimeltä Liisa. Hän oli tulossa kaveriltaan ja yhtäkkiä alkaa sataa kaatamalla. Liisalla on pitkä matka kotiin, joten hän juoksee vanhalle autiotalolle. Hän astuu autiotalon portista sisäpihalle ja avaa talon oven. Liisa kävelee pitkin käytävää ja näkee seinillä paljon tauluja, joissa on ihmisten muotokuvia. Liisa menee ensimmäiseen huoneeseen ja nukkuu siellä. Aamulla hän lähtee huoneesta ja huomaa, että taulut joita hän luuli tauluiksi ovatkin ikkunoita. Mä en vielkää tajuu tätä, eikä pelota ollenkaa mut kerroimpa silti :-D Se tarkottaa, että hän ei ollut talossa yksin vaan siellä oli paljon, mahdollisesti jotkut kuolleita, ihmisiä tarkkailemassa Liisaa. Eli hän ei ollut talossa yksin vaan kuolleiden keskellä.
|
|
|
Post by Sara on Jun 23, 2014 8:12:48 GMT
Oli kerran mies ja nainen, onnellisesti parisuhteessa. He elivät iloista elämää omassa sievässä pienessä omakotitalossa meren rannassa. Eräänä päivänä, saapui postimies kirjeen kanssa. Kirjeessä luki, että jokaisesta talosta tarvitaan mies taisteluun. Nainen oli murheen murtama, mutta mies sanoi: "jos en kolmessa vuodessa palaa takaisin, unohda minut ja jatka elämääsi." Sen sanottuaan mies lähti. Gunilla jäi yksin taloonsa. Joka ilta, Gunilla meni parvekkeelle ja tähyili merelle, joskin sodasta palaavia laivoja näkyisi, mutta huonoin tuloksin. Kuukauden vaihtuivat ja Gunilla tuli yhä epätoivoisemmaksi. Kun vihdoin raskaat kolme vuotta tuli täyteen, eikä miestä näkynyt, Gunilla tappoi itsensä vihreään nojatuoliin, kasvot merelle päin. Kuukauden päästä mies palasi, ja näki vaimonsa kuolleena. Hän tappoi itsensä myös. Vielä tänäkin päivänä, joka ilta, Gunillan henki käy surullisen näköisenä tähyilemässä merelle heidän pavekkeeltaan. Mun mielestä toi ei ole kauhutarina, mutta kauheen surullinen! ): Ton tapasia on enemmänkin, mut ei ne musta kauhutarinoita ole.
|
|
|
Post by Zoe on Jun 25, 2014 5:00:13 GMT
Tosi surullista
|
|
|
Post by Miirisa on Jun 29, 2014 21:44:53 GMT
So freakin' sad!
|
|
|
Post by Zoe on Jul 6, 2014 15:18:07 GMT
Kannatta lukea/katsoa elokuva nimeltä Uinu, uinu lemmikkini (Stephen Kingin kirja). Se on oikeasti pelottava.
|
|
|
Post by Miirisa on Jul 6, 2014 16:06:23 GMT
Eeeeennenenenenennnnnn!!
|
|
|
Post by Sara on Jul 6, 2014 16:28:58 GMT
Kannatta lukea/katsoa elokuva nimeltä Uinu, uinu lemmikkini (Stephen Kingin kirja). Se on oikeasti pelottava. Luettu on, hyi elämä kyn tuli kylmät väreet. Voin suoraan sanoa häpeämättä etten edes uskaltanut katsoa leffaa.
|
|
|
Post by Zoe on Jul 6, 2014 18:25:39 GMT
En itse ole lukenut, mutta olen kuullut ihan tarpeeksi :)merkittävä
|
|
|
Post by Zoe on Jul 6, 2014 18:26:09 GMT
En itse ole lukenut, mutta olen kuullut ihan tarpeeksi
|
|