|
Post by Huusari on Nov 2, 2013 23:09:54 GMT
|
|
|
Post by Huusari on Nov 24, 2013 18:02:49 GMT
Tämän tarinan kirjoitti Mimmi. Siirsin sen Mimmin pyynnöstä tänne. Nyt sitä mennään, ajattelin kun isä kurvasi tallin pihaan. Kainalossani oli sumopainijanpuku, jota kutsutaan nimellä turvaliivi. Riina. Riina. Riina. Mihin sitä nyt olinkaan ryhtynyt.. pakkohan se oli. Menin hakemaan tallista Riinan riimunnarun. Tuska alkaisi. Kerkeäisin varmaan kuristua naruun, ennenkuin saisin rimpulan kiinni. Sujahdin tarhaan. Hevonen katseli minua kauenpaa kiiluvin silmin. Nyt minä kuolisin. Kävelin, lähes juoksin hevosta kohti. Ojensin käteni eteen, 'jotta se voisi haistella kättäni' "AI ETTÄ!" Karjaisin kun sen hampaat pureutuivat käteeni. Se juoksi jo kaukana kun tajusin tilanteen. Kävelin reippaasti uudelleen hevosta kohti. Jäin seisomaan paikalleni. Katselin maahan ja en kiinnittänyt hevoseen huomiota. Huusari ja muut kuiskailivat, että 'nyt se jo luovutti' Ei koskaan. Ajattelin kun astuin askeeleen lähemmäs. Odotin hetken. Riina heitteli päätään ylösalas. Se steppasi, mutta ei lähtenyt. Astuin askelen lähemmäs. Olin jo melkein sen vieressä. Se ravasi ympärilläni kuin intiaani. Hetken päästä se pysähtyi ja otin kaksi ripeää askelta. Tartuin sen harjaan ja sujautin narun sen kaulaan ja tein niistä nopeasti päitset. Laitoin narun varmuudenvuoksi suuhun. Lähdimme kävelemään portille ja pyöräytin Rimpulan vähänväliä itseni ympäri, jotta se rauhoittuisi. Pääsimme lopulta talliin ja minulla oli murtunutt siitä varmaan 20 varvasta. Siltä ainakin tuntui. Kiinnitin Riinan käytävälle, ettei vahinkoa tapahdu. Aloin ripein ottein harjaamaan Riinaa ja en Välittänyt, että Riina poukkoili sinne tänne. Sain harjattua hevosen ja hain varusteet. Lilian katseli jännittyneenä touhuani. Michael, Hiisari, Bella ja Kristian kuiskailivat yhä jotain. Jätin satulan Lilianin luo ja menin hevosen viereen. Yritin melkein 15 minuuttia saada suitsia sille, mutta pää lennähti aina metrin liian yöls. Lopulta hermostus alkoi paistaa silmistäni. Pidin suitsia tukevasti pääni yläpuolella, Riinan pään alla. Hevonen yritti paiskoa päätään ylös alas, mutta pakotin sem nostamaan päänsä ylös huitomalla sitä suitsilla. Kamppailu jatkui vähän aikaa, kunnes neiti alkoi väsyä. Hämmästyksekseni se laski päänsä kuuliaisesti suitsiin. Lopulta. Sain suitset sen päähän. Sitten satula. Heilautin sen Riinan selkään ja kaikin voimin yritin saada vyön kiinni. Viimeponnistus oli vieny minulta kaikki voimat. Katsoin anovasti muita. Heti he tajusivat tulla auttamaan. Yhteisvoimin saimme satulavyön kiinni. Oli aika nousta ratsaille. Menimme maneesiin ja Lilian oli vienyt kaiken irtonaisen pois. Laitoin jalkani jalustimeen, vaikka Rimpula steppasi rauhattomasti. Minulla meni hetki, ennenkuin pääsin selkään. Kauhea powerpallo tanssahteli pitkin maneesia ja minä pieni istuin parhaani mukaan selässä. Sain pian Riinan, edes vähän, hallintaani. Tein parhaani, ettei tamma heittäisi minua selästään. Se ei ollutkaan kovin kaunis näky, kun nostin ravin ja samantien löysin itseni Riinan jaloista. Onneksi en jäänyt alle. Katsomo nauroi ja minä tuhahdin. Nousin takaisin Selkään. Kasvatin juuret Rimpulan satulaan ja nostin uudelleen ravin. Hevonen poukkoili joka ilmansuuntaan, mutta istuin päättäväisesti satulassa. Hetken päästä, uhkarohkeasti nostin laukan... ja taas löysin itseni tutkimasta hiekkaa. Nousin jälleen riinan selkään ja nyt halusin kokeilla laukkaa, edes vähän matkaa. Pohkeet. Olin yhä kyydissä. "Jes!!" huudahdin. Yleisö hihkaisi ja minä palautin tamman käyntiin. Tein loppukäynnit ja tulin alas selästä. "Talutin" (retuutin) itseni ja Rimpulan talliin ja hoidin sen hyvin, mutta nopeasti. Annoin Huusarille vapaat kädet Riinan suhteen. Kiitin ja lähdin pois sanomatta mitään sen kummempaa. Hienoa Mimmi!
Repesin täysillä tuolla sumopainijapuvulle! Sitä kyllä tarvitaan aina Riinalla mentäessä! Riinalla ratsastus on kyllä melkoista huimapäisyyttä ja rohkeutta vaativa. Hatunnostomme, että ratsastit Riinalla! Rimpula nähtävästi tykkää maistatuttaa ratsastajillaan hiekkaa.
Kirjoitusvirheitähän tarinasta ei löytynyt, eikä punainen lankakaan kadonnut. Olit tutustunut hienosti Riinan luonteeseen ja sen pohjalta kirjoittanut tarinan. Hienoa Mimmi! Saat 45v€.
- Huusari ja Bella
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 28, 2013 14:28:14 GMT
Hoitomerkki · Joulusiivous "Mimmi" vastasin puhelimeen. "Tuleppas tallille!" Kuului Lilianin iloinen ääni. "Öööö.. ok" sanoin epävarmasti ja lähdin tallia kohti. Lilian juoksi minua vastaan ja tarttui minua tomerasti kädestä. Kävelimme talliin. "Tadaa!" Lilian julisti ja osoitti luutia ja joulukoristeita. Kävelin luudan luo ja aloin lakaisemaan. Muut seurasivat esimerkkiä ja pian lattiat kiilsivät. Sitten on koristeiden vuoro. Tartuin mistelinoksaan ja kävin ripustamassa sen Goldenin karsinan oveen. Koristelu ja siivous jatkui iltaan asti. Talli oli upea. se loisti kuun ja tähtien valossa. Huusari sanoi, että mentäisiin heinäparvelle. Kaikki, söpössä possujonossa kiipesivät ylös ja istuutuivat maahan. Huusari ja Bella alkoivat kertoa meille legendoja tallista. Ja tallin historiaa saimme myös kuulla. Minulla oli huippuilta! Kiitoksia vaan kaikille Hienoa Mimmi!
Kerrot hienosti asioita tarinassasi, mitä milloinkin tehdään ja mitä muut tekevät. Jäin kaipaamaan tarinastasi hieman lisäpituutta ja kuvailua. Esim. Millälailla koristeltiin? Missä koristeltiin?
On hienoa, että otat toisetkin tarinoissasi matkaan! Olet suorittanut hoitomerkin: Joulusiivous. Palkinnoksi hoitomerkin suorittamisesta saat: WEGA - Ratsastussukat "Classic"
Väritoiveita?
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2013 6:34:43 GMT
Hyvä Mimmuska <3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 13:34:03 GMT
15. Luukku ~ Hoitohetki (Myöhäsäsaaäaäaäaä)
Äiti jättää minut tallin pihaan. Minulla on nuha ja yskä, sekä hieman lämpöä. En ajatellut tänään ratsastaa. Tai siis, äiti oli kieltänyt. Mutta. Olin tuonut pikkuveljeni tallille, joka tykkää hevosista kovasti. Ajattelin pyytää Huusarilta, että voisimmeko mennä pari kierrosta maneesissa käyntiä.
Sain Huusarilta luvan tähän ja lähdimme hakemaan Goldenia. Pikkuveljeni oli aivan innoissaan 'isosta hevosesta' Tallissa laitoimme Goldenin pesariin ja pikkuveljeni alkoi innokkaasti kanssani harjataa hevosta. Tallissa oli lämmin. Hevonen puhaltali tyynesti ilmaa ja lepuutti jalkaansa. 'Se nukkuuu!' Veljeni huusi. "Shh.. tallissa ei saa huutaa." Sihahdin. Hain satulan veljeni kanssa ja käskin häntä ottamaan punaisen satulahuovan pinosta.
Nostin veljeäni, että hän sai laitettua huovan Goldenin selkään. Itse nostin satulan. Se tuoksui satulasaippualle ja nahalle. Musta satula oli kevyt, joten eipä aikaakaan, kun satula oli selässä ja vyö oli kiinni. Lähdimme hakemaan suitsia. "Zel-la. See-la. Suk-laa. Ro-se. Gol-den. GOLDENGOLDENGOLDEEENN!!" veljeni kailotti voitonriemuisesti, kun löysi oikeat suitset. Nappasimme mustat, hevoskokoiset suitset, jossa kuolaimina toimivat kolmipalat, kuparisella keskiosalla.
"Näin suitset laitetaan hevoselle." Opastin veljeäni. "Ensin laitetaan ohjat kaulalle. Sitten otetaan tämä kylmä, rautainen osa otetaan käteen ja jos se on tosi kylmä, sitä lämmitetään vähän aikaa näin." Kerroin ja puristin kuolaimet
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 13:37:24 GMT
kämmeneni sisään. "Sitten tämä laitetaan Goldenin suuhun." Kerroin ja aloin laittaa kuolaimia. "Varo, ettei sun sormi katkea!" Veljeni varoitti. Naurahdin ja laitoin kuolaimet ruunan suuhun. "Seuraavaksi laitetaan remmit kiinni. Niitä on yleensä 2 tai 3. Goldenilla on 3 hihnaa. Tästä turpahihna. Sen väliin pitää mahtua 2 sormea, näin. Sitten poskihihna. Sinne pitää mennä nyrkki. Näin. Ja sitten tämä vielä. Tänne yksi sormi. Tämän pitää olla niin tiukalla, ettei Golden voi pureskella sitä rautaosaa pilalle." Selitin. Pikkuveljeni tuijotti minua ja hevosta silmät pyöreinä. "Oota, mä haen vielä suojat." Sanoin ja kiiruhdin hakemaan ne. "Eli nää tulee takajalkoihin" sanoin. Tarranauha rasahti ja kohta molemmat takasuojat olivat jaloissa. "Ja nää eteen." Sanoin ja laitoin suojat paikalleen. Kaikki punaiset jännesuojat olivat paikallaan ja pääsimme lähtemään maneesiin. |eka lähti liian aikasin ja kännykäl muokkaus ei onnistu nii sorry vaan että lährtin lahdes osaa :S Hienoa Mimmi!
En ainakaan näin väsyneenä nähnyt kirjoitusvirheitä, avaruusolentoja tais vaan näkyä. Kuvailit hienosti, hyvä Mimmi!
Minusta on hienoa, että otit pikkuveljesikin mukaan tallille Goldenia hoitamaan! Tämä tarina oli hieno, koska siinä keskityttiin hoitohetkeen. Saat 35v€.
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 21:47:53 GMT
Sissi Oolalaa, ajattelin, kun pyöräilin tallille. Huusari oli antanut tehtäväkseni ratsastaa Sissillä. Pienellä possuponilla, joka oli kuin enkeli. Ja mikä parasta, esteitä! Voieiiii, ajattelin kun kävelin Kastanjatalliin ja nappasin Sissin narun. "Sissi!" Huusin tammaa, joka jo kovaa vauhtia laukkasi luokseni. Se pysähtyi ja nuuhkaisi minua. "No aaww, oot niin pieni!" Sanoin ja suukotin pikku tammaa turpaan. Tamma puski itsensä kainalooni ja niin me kävelimme talliin. Oli kirpeä pakkasilta. Huomenna olisi joulu. Minulla olisi lahja Goldenille. Toivottavasti kultaseni pitää siitä. Sissi seisoi kuin tatti, omassa karsinassaan, kun harjasin sitä. Harjaamisessa meni vain pieni osa siitä, kuinka paljon aikaa käytän Goldenin harjaamiseen. Sissi on niiiiiin pieni. Arabella ravasi käytävällä. Se hirnui ja päskähteli, samalla kun tervehti ja nuuski muita. Sheda asteli talliin. "Mooi!" Hihkaisin. Kuului nopea vastaus, ja sitten olin taas yksin. Sissi puski itseään, lähes jatkuvasti syliini. "Paikallasi tyttö!" Sanoin tälle, ja lähdin hakemaan varusteita. Vaaleansininen satulahuopa, musta tekonahka yleissatula, nivelkuolaimelliset suitset, vaaleansiniset pintelit. Nopeasti varustin ponin, joka seisoi mitä söpömmin paikoillaan. Kokoajan valppaana, mutta silti niin rento. Talutin Sissin maneesiin, ja kokosin pienen esteradan. 50cm esteitä. Pieniä :'3 Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet, jotka ylsivät lähes maahan asti. Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että nostin jalustimet ponin kaulalle, ainakin näin alkukäyntien ajaksi. 'Nousin' (nostin jalkani ponin yli) tamman selkään ja annoin pohkeet. Mitä hemulia. Tästä tunnista ei tulisi kunnolla mitään, nimittäin jalkani osuivat maahan. Yritystä peliin. Menimme alkukäyntejä ja poni toimi hyvin. Se hakeutui itse muotoon, ja kuunteli nätisti jokaista apuani. Nostin ravin, joka oli kovin tasaista. En olisi osannut kuvitella sitä noin tasaiseksi. Menimme ravipuomeja hetken ja taivuttelin ponia vielä. Sitten nostin laukan ja aloimme hyppäämään. C-päädystä suora linja, jonka matkanvarrella oli 3 estettä. Esteelle lähestyminen. Pidesin hieman askelia. Hyppy. Yksi, kaksi, kolme, hyppy. Yksi, kaksi, kolme hyppy. Suora sujui hienosti, vaikka jalustimet olivat kaulalla. Jalkani eivät aivan ylettyneet koskettamaan puomeja, joten pudotuksia ei nähty. Tulimme suoran uudestaan, ja sen jälkeen muutin tehtävää. Raahasin esteet lähemmäs toisiaan. Hyppäisimme suoran kerran innarina ja sitten lopettaisimme. (Innari =hypyt ilman väliaskelia) Lähestyimme suoraa. Hyppy, hyppy, hypp.. suoraan esteestä läpi. Hupsiis. Loppukäynnit menivät rennosti maastakäsin. Tallissa hoidin neidin pois ja lähdin kotia kohti. Hienoa Mimmi!
Goldenilla ja Sissillä on kieltämättä suuri koko ero! Tästä ei ainakaan huumoria puuttunut! Nauroin ihtekseni ääneen useammassa kohdassa. Vastaan tähän tarinaan siis keskellä yötä ja nään samalla avaruusolentoja. :DD
Vakavasti puhuen, Upea tarina! Mulle tuli sellainen aw-olo, kun luin tämä lauseen: "No aaww, oot niin pieni!" Sanoin ja suukotin pikku tammaa turpaan. Tamma puski itsensä kainalooni ja niin me kävelimme talliin. Koko tarina oli kokonaisuudessaan hieno. Kirjoitusvirheitä ei ole juurikaan havaittavissa ja tekstin sujuvuus alkaa löytymään jo. Hienoa Mimmi! Saat 35v€.
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 24, 2013 14:44:11 GMT
Ori peruutti trailerista ja samalla lähes talloi Kristianin jalkoihinsa. "Sooh, poika.." mies rauhoitteli ponia. Poni yritti keulia vähän väliä, mutta Kristian pakotti sen olemaan maassa. "Kova poika, vaikka pieni onkin." Kristian sanoi ja meni sitten ponin kanssa talliin. Tuijotin lumoutuneena Jackiksi sanotun ponin perään. Loikkasin Huusarin kaulaan. Hän hätkähti, mutta lopulta halasi pikaisesti takaisin. "Kiitos!" Hihkaisin vielä ja juoksin talliin. "Huusari, saanhan mä tutustuu Jackiin?" Kysyin anelevasti. "Oohan varovainen!" Huusari sanoi ja iski silmää. Aikuiset lähtivät tallista, mutta minä jäin. Tallissa olimme nyt vain minä ja Jack. Kävelin hitaasti Jackin karsinan eteen ja ihan varovaisesti, avasin karsinan oven. "Hei poika." Sanoin rauhallisella äänellä. Poni höristi korviaan ja lopulta käänsi ne luimuun. Hampaat sohivat ilmaa, mutta minä astuin askeleen nopeasti eteenpäin ja tarrasin Jackia päitsistä. "Ja mullehan ei tommonen pikkuponi ala kettuileen!" Tiuskaisin vihaisesti. Päästin irti päitsistä, mutta se taisi olla virhe. Sain hampaanjäljet käteeni. Tarrasin kiinni kädestäni ja huokaisin syvään. "Meil on elämä edes. Tehään viel hienoi juttui." Kuiskasin ponille ja kiinnitin sen nopeasti naruun. Nappasin harjan korista ja näytin sitä Jackille. Ori nuuhki harjaa. Se potkaisi ilmaa, mutta muuten oli ihan nätisti. Harjasin ponia hieman. Se kuopi koko ajan ja näytteli hampaitaan jatkuvaasti. "Ai vattu!" Kiljaisin, kun sain mojovan potkun pohkeeseeni. Läpsäisin Jackia mahan alle. "Lopetas jo!!" Kiljaisin, kun sain toisen poninpureman. Nakkasin harjan pois ja astuin takaisin karsinaan. Menin ponin eteen ja kosketin sitä päähän. Turvasta ylöspäin hivutin kättäni hitaasti. Pääsin korviin. Kosketin nopeasti ponin korvia, ja siinä samassa löysin ponin hampaat kädestäni. "Ok, ok. Ota iisii poju." Sanoin ja hivutin kättäni sen kaulaa pitkin jalkoihin, sieltä takaisin ylös ja selkää pitkin takajalkoihin. Niihin poni antoi koskea ihan hyvin. Taputin ponia lavalle, mutta tajusin, ettei niin kannata tehdä. Ponin jalat sinkosivat korkealle ilmaan. Poistuin karsinasta ja menin kaapilleni ja kaivoin esiin tallipäiväkirjani. Istuin alas ja naksautin mustekynän terän esiin. 'Joulu. Huusari, Bella, Michael ja Kristian on ihania! Jack saapui tänään tallille. Se on tosi herkkä, nyt tutkimani perusteella ja se ei siedä jos sitä koskee lavalle tai korviin. Keksin heti Jackille uuden lempinimen. Jakki! (: Rakastuin heti koko pakettiin. Siitä tulee niin hieno! Tänään selvittiin kahdella potkulla ja kolmella puraisulla. Yhteinen matka alkoi 24.12.2014 -Mimmi' Näin minä kirjoitin päiväkirjaani. Kävin vielä tsekkaamassa Jakin ja sitten lähdin kotiin. Matkanvarrella Bella tuli vielä vastaan. "Kiitos. Kiitos oikeesti." Kuiskasin ja hymyilin naiselle. Hienoa Mimmi!
Upea tarina kokonaisuudessaan. Kirjoitusvirheitä ei juurikaan löydy, tyyliin pari korkeintaan jos sitäkään. Jakki on upea poni, jonka kovan ulkokuoren alla kytee jotain säkennöivää.
Sitä on vielä niinsanotusti kamalaa harjata, sillä poni pistää hanttiin ja niitä hampaanjälkiä sitten löytyy ympäri kehoa! Nimimerkillä kokemusta on. Kuvailet hienosti tarinoissasi, ja sinulla on hauskoja juonia tarinoissa. Saat 35v€.
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 24, 2013 20:13:12 GMT
Itken satulahuoneessa. Lilian vihaa mua. Yli kaiken. Eli tosi paljon, ajattelen. Huusari puhkaisee kuplani. "Meneppäs kuule maastoon Figolla. Päästäkää meneen tuhatta ja sataa. Oo vaan varovainen." Nainen sanoo ja halaa minua tiukasti. "Kaikki järjestyy.." hän hyssyttää kun purskahdan taas itkuun. "Figo on valmiina jo sisällä." Hän sanoo vielä ja halaa vielä nopeasti. Tallustelen allapäin Figon luo. Tartun harjaan ja harjaan hevosen hieman hutaisten, huolimattomasti. Hevonen yrittää lohduttaa minua painamalla päänsä syliini. Pidän Figoa kauan vierelläni ja kuiskaan tällä asioita, joita en muille uskalla sanoa. Haen varusteet ja nakkaan ne Figon päälle. Mittailen remmit ja kiristän vyön. Ja ratsastusloimi eksyy myös mukaan. Koko varustamisen ajan, hevonen pärskähtelee, kuin lohduttaakseen. Kävelemme ulos, jossa nousen Figon selkään. Lähdemme maastoon kävellen. Kävelemme pitkän tovin, ennenkuin nostamme ravin. Ravailemme hiljalleen, pitkin lumista metsää. Pari lintua pyrähtää lentoon. Nostan laukan. Annan tuulen humista korvissani. Haluan lujempaa. Pyydän Figon nopeampaan laukkaan. Maisema vaihtuu nopeasti. Seuraava muistikuvani on.. Makaan lumihangessa. Figo tuijottaa minua ihmeissään. Mikään paikka ei ole niinkään kipeä. Jalkaani vain vähän vihloo. Nousen seisomaan, mutta jalkani ei kestä tätä ja lyyhistyn takaisin hangelle. Painan lumella jalkaani, se nimittäin turpoaa. Onneksi olen käynyt ensiapu kurssin. Hetken päästä, tartun Figoa harjasta, johon juuri ja juuri yllän . Otan tukea hevosesta ja vedän ratsastusloimen alas tämän selästä. Kiedon sen tiukakis paketiksi jalkani ympärille. Paketin sisällä on lunta jäähdyttämässä jalkaani. Nousen ähkäisten takaisin hevosen selkään ja niin matka jatkuu takaisin kohti tallia. Huusari juoksee minua vastaan. "Olin huolissani! Mitä tapahtui?!?" Hän huutaa hädissään. Osoitan jalkaani vaisusti. "Se venähti." Sanon lyhyesti ja laskeudun varovasti alas selästä. "Sulle tuli vieras." Huusari sanoo. Onnun talliin, jossa minua vastaan tulee Lilian. Hänellä on kainalokepit ja päänsuojus. Tuijotan häntä hetken silmiin, sitten hyppään hänen kaulaansa. "A-anteeksi!" Nyyhkytän häntä vasten. Hän nyökkää hyväksyvästi. Halaan häntä uudestaan. "Tiesin et ymmärrät." Sanon kyyneleet silmissäni. Ojennan Figon ohjat Huusarille. "Sori, en taida pystyy tähän nyt. Tarvin jotain kylmää." Menemme Lilianin kanssa satulahuoneeseen, jossa puhumme asiat selviksi, kera kaakaon. "Lilian, tiedäthän, että oot mulle tärkee." Sanon. Hän nyökkää. "Sä mulle.." hän kuiskaa. Hienoa Mimmi!
Mahtavaa, että tarina sai hienon lopun! Huusarillakin on huojentunut olo. Onneksi sinulle ei sattunut vakavempaa!
Figo on täydellinen heppa, kun tarvitsee lohdutusta. Se osaa lohduttaa omalla kultaisella tavallaan. Figolle teki hyvää päästä maastoon. Kiitos, kun autoit sen liikuttamisessa! Saat 35v€.
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2013 14:45:50 GMT
Avaan Hevosjärven tilan portin, ja suljen sen perässäni. Portti narahtaa inhottavasti. Lähden juoksemaan talleja kohti. Pysähdyn, kun huomaan, että hevonen juoksee minua kohti. Se nelistää vauhkona, pitkin tarhojen välistä käytävää. "Jack!" Huudan, kun huomaan ponin olevan Jack. Poni ei hiljennä vauhtiaan. "Ota se kiinni Mimmi!" Bella huutaa kauempaa. Asetul mahdollisimman leveästi ja huidon ilmaa parhaani mukaan. Jakki vain kiihdyttää vauhtiaan. Oh no. Huono juttu. Tällä menolla jään alle. "Iik!" Kiljaisen, kun luulen, että poni juoksee ylitseni. Mutta ei. Ori tekee äkkijarrutuksen ja nousee takajaloilleen. "Rauha poika! Sooh!" Huudan ja tartun Jakkia päitsistä. Orin silmät pyörivät vauhkona ja se kääntelee korviaan puolelta toiselle. Pää lennähtää ylös jatkuvasti ja häntä viuhoo ilmaa. Pyörittelen hevosta itseni ympäri. Saan monta puraisua käteeni, mutta en jaksa välittää. Pidän oria tiukasti päitsistä ja lähden kävelemään reippaasti. Bella juoksee apuuni ja ojentaa riimunnarun. Viritän sen nopeasti suun kautta ponin päälle. Saan hallittua orin paremmin, kun naru menee suusta. Riepotin ponin karsinaansa ja kuiskasin tälle: "palaan suhun myöhemmin." Lähdin Goldenin karsinaa kohti. "Hei muru." Kuiskasin ruunalle. "Mennääs maastoon." Kuiskasin harjatessani hevosta. Golden nautti harjaamisesta. Sen huomasi. Kävin nopeasti hakemassa fleeceloimen ja nakkasin sen Goldenin selkään. Hain vielä suitset ja sitten talutin ruunan ulos. Nousin reippaasti selkään ja sitten lähdimme liikkeelle. Eilen kipeytynyt jalkani, oli edelleen hieman turvoksissa, mutta en antanut sen häiritä. Nostin raville suuren kiven kohdalla, joka lojui tien laidassa. Talitiaiset sirkuttivat lentäessään sinisellä taivaalla. Orava hyppäsi puusta toiseen, pudottaen samalla lumipaakun maahan. Saavuimme pellon reunaan, jossa nostin laukan. Hevosen tasaiset, mutta suuret askeleet jylistivät pellon halki. Lumi satoi maahan hiljalleen. Käännyimme takaisin, samalla kum hiljensin käyntiin. Kävelimme koko loppumatkan tallille saakka. Tallissa hoidin Goldenin ja vein tämän takaisin ulos. Lilian oli tuonut Nellan sisälle, joten aloin harjaamaan tammaa heti. Harjasin tamman huolellisesti, ennenkuin aloitin varustamisen. Poni oli äkkiä valmis, joten pääsimme nopeasti liikkeelle. Menimme kentälle, sillä ulkona ei ollut kylmä. Alkukäynneillä menimme paljon pohkeenväistöjä ja ympyröitä. Poni kulki sulassa sovussa pohkeiden ja ohjien kanssa. Kaula nätisti kaarella, tottakai. Nostin harjoitusravin. Nellan askeleet olivat niin tasaiset, että niissä oli helppo istua. Ravailimme hetken aikaa serpentiiniuraa ja voltteja, kunnes nostin laukan. Laukka oli pehmeää ja keinuvaa. Teimme lävistäjiä ja ympyröitä, sekä kiemurauraa. Olin tyytyväinen poniin. "Hieno tyttö.." hkehuin tammaa. "Lilian varmaan ridaa sul lisää." Sanoin ja lähdin talliin. Nella seisoi nätisti paikallaan koko varustamisen ajan. "Ai moi mimmi! Mitä teitte Nellan kans?" Kuului Lilianin iloinen ääni vierestäni. "Ei mitään jännää. Pohkeenväistöi ja kiemuroita. Aattelin, et haluut ridaa Nellalla vähän itsekkin." Hymyilin tytölle. "Mulla on katsos vähän tehtävää Dynamiitin kanssa." Iskin silmää tytölle. "Voin auttaa jos kaipaat apuu!" Hän sanoi ja kiitti Nellan liikutuksesta. Kävelin pitkää käytävää pitkin Jakin karsinalle ja avasin sen varovasti. "Hei poika." Sanoin ja kosketin orin pehmeää karvaa. Jakki yritti puraiista minua jälleen, mutta estin sen kiepauttamalla käteni sen pään ympäri. "Jos sä vielä puret mua, nii mä puren takas." Kuiskasin orille uhkaavaan sävyyn. Se hengitti kiivaasti, mutta hetken kuluttua, sen hengitys alkoi tasaantua ja se rauhoittui. "Noooiin.. hieno poika." Kehuin ponia, kun se laski päänsä alas. "Ja nyt me harjotellaan yhtä juttua." Sanoin ja kaivoin taskustani kuivia leivänpalasia. Kiinnitin ponin varmuudenvuoksi naruun vetosolmulla ja narun sidoin tiukasti boksin oveen. Otin ponin päästä kiinni, samoin, kuin suitsia laittaessa. Hivutin kättäni ylemmäs, kohti korvia. Otsaan päästyäni, poni alkoi hermostua. Silitin ponin otsaa ja annoin tälle leivänpalan. Kun poni rauhoittui, siirsin kättäni ylemmäs. Ori yritti vikoa päätään, mutta pihdin sen päätä tiukasti paikoillaan. Korviin koskeminen hermostutti sitä selvästi. Annoin paljon leivänpaloja, kunnes poni rauhoittui. Sitten. Aivan hitaasti liikutin käteni ponin oikean korvan juureen, samalla, kun tarjosin tälle leipää. "Hiieeno.." puhelin rauhoittavasti. "Hyvä poika, hyvä!" Sanoin, kun Jakki antoi minun koskea varovasti korvaansa. Irrotin käteni tämän kaulalta ja silittelin puolestani sen säkää. "Eihän se niin kamalaa ollut, eihän?" Vastaukseksi sain hampaanjäljet käteeni. "Sori vaan poju, lähden tallilta vasta illalla. Tehään kaikkee kivaa." Sanoin orille ja vilkaisin kelloa. Kymmentä vaille neljä. Kiinnitin riimunnarun suun kautta Jakille. Lähdimme ulos kävelemään. Jack ei aluksi tahtonut liikkua, mutta sitten Jack sai jostain energiaa ja lähti jopa liian vauhdikkaasti liikkeelle. Päätimme mennä maneesiin. Kiinnitin Jackin hetkeksi puomiin kiinni. Menin maneesiin ja aloin rakentamaan kujaa. Tein aluksi pieniä esteitä toiselle pitkälle sivulle ja esteiden molemmin puolin rakensin 'seinät.' Hain Jakin maneesiin ja nappaain juoksutusraipan telineestä. Suljin kaikki ovet ja muut pakoreitit. Sitten talutin Jackin kujan päähän ja päästin sen irti. Ensin se yritti päästä pois, mutta huiskautin vähän juoksutusraippaa, jolliin Jack lähti ravaten esteitä kohti. Se kiihdytti ensimmäiselle esteelle, mutta teki äkkipysähdyksen ja kääntyi takaisin minua kohti. Naksutin suutani ja huiskautin raippaa. Jack lähti hirveällä pukkilaukalla takaisin esteille, ja huimalla ilmavaralla hyppäsi niiden yli. Jack laukkasi ylväin, pisin askelin ympäri maneesia. Kävelin kentän keskelle ja huiskautin raippaa Jackille. Korkeat pukit ja hurjat laukkapätkät. Jack laukkasi innoissaan yhä uudestaan, ja uudestaan kujaa pitkin. Jack nautti hyppäämisestä. Jack alkoi hiljentää. Taputin käsiäni yhteen, jolloin Jakki sai lisäintoa ja jatkoi hyppimistä. Vihdoin, kun ori pysähtyi maneesin estepuolen toiseen päähän, menin nostamaan esteitä. Ne olivat noin 70cm korkeita. Annoin Jackin levätä hetken, kunnes pyysin sen takaisin kujalle. Jack hyppäsi yhä suurella ilmavaralla. "HIENO POIKA!' kehuin oria, kun se jäi yhteen kulmaan seisomaan. Poni kuopi hetken maneesin pohjaa ja laskeutui sitten makuulleen. Se piehtaroi oikein olan takaa. Naurahdin hiljaa, kun se nousi takaisin seisomaan ja ravisteli itseään. Kävelin hitaasti Jackin luo, ja rapistelin samalla muovipussia. Jack käveli lähemmäs, mutta juoksikin kohta pois. Meni aika kauan, ennenkuin sain orin kiinni. Pidin sen päätä paikallaan ja sipaisin sen korvia. Poni ravisteli päätään ja yritti näykkäistä, mutta ei saanut purtua. Talutin ponin talliin ja harjailin sen enimmästä tomusta. Nakkasin nopeasri loimen tämän selkään ja laitoin ruoat Jackin karsinaan. "Nähdään huomenna." Kuiskasin js lähdin kotiin. Hienoa Mimmi!
Hieno tarina! Tässä liikutettiin monta heppaa, koulutettiin ja kuvattiin tarkasti menetelmiä. Kuvailua löytyy, mutta kirjoituvirheitä ei. Loistavaa! Jakki on kieltämättä kova pala purtavaksi! Varsinkin silloin, kun se on päässyt kerämään energiaa. Sitäkään ei tarvitse olla kuin ja vähän ja naps, meillä on mahdoton ori.
Golden on alkanut saamaan lihaksia entistä enemmän, nyt kun se on aktiivisemmalla liikutuksella. Onnelliselta näyttävä ori tätä nykyä! Jack taas, no, sen kanssa edetään hiljalleen. Saat 40v€.
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2013 21:02:33 GMT
Aria ~ "Mimmi! Haluutko liikuttaa Arian?" Huusari huudahti kamppaillessaan Athan kanssa ulkona. "Juu!" Vastasin. "Ok. Mä tästä meen tän ponin kans!" Hän huusi vielä ja lähti maneesiin. Hevoset olivat onnekseni jo sisällä. En olisi koskaan selvinnyt ulkona hengissä. Sää oli tuulinen ja oli ihan jäätävän liukasta. Ariasta puhuttiin jatkuvasti. "Taas se tamma heitti yhden tytön seinään. Taas se karkasi. Taas se juoksi metsään, se on niin kova suustaan." En sitten tiedä, olivatko puheet totta. "Hei tyttö." Kuiskasin, ennenkuin astuin karsinaan. Arian silmät rävähtivät auki ja sen hengitys kiihtyi. "Nooh.." rauhoittelin tammaa ja silitin sen kaulaa. Otin harjan Arian korista ja alkoin ihan varovasti harjaamaan tammaa. Hevonen tuijotti vauhkona, mutta lempein silmin eteenpäin ja odotti kohtalonsa hetkeä. Nakkasin porkkanan hevosen kuppiin. "Iisisti nyt tyttö." Sanoin ja jatkoin harjaamista. Tamma nuuhki epävarmasti porkkanaa ja puraisi siitä palasen. Aria oli hyvin epävarma syödessään. Se nuuhki porkkanaa jokaista puraisua ennen, ja sen jälkeen näykkäisi siitä lähes olemattoman palasen. Kun tuli jalkojen harjauksen vuoro, otin yhden jalan kerrallaan jalkojeni väliin ja harjasin sen nopeasti, mutta varoen. Pään harjaus ei tahtonut onnistua millään, lopulta sain kuitenkin senkin tehtyä, vaikken kovin tarkasti saanut sitäkään hoidettua. Hain satulan ja suitset. Astuin Arian karsinaan. Tamma tuijotti minua, kuin aikoisin syödä sen. Annoin Arian tutkia varusteet läpikotaisin ja sitten 'sain luvan' varustaa hevosen. Lopulta varustaminen oli ohi ja pääsimme lähtemään maneesiin. Hiippailimme varoen petollisen pihan poikki maneesiin, jossa parhaillaan Atha veti pukkirodeota. Huusari istui kuin tatti Athan selässä. Kiristin satulavyön ja loikkasin selkään. Aria hypähti sivulle, mutta sain hevosen hallintaani ja niin lähdimme liikkeelle. Arialla oli tosi tasaiset askeleet, kumma kyllä. Käynti oli energistä ja hyvin reipasta. Melkeimpä ravia. Tein puolipidätteitä jatkuvasti. Rupesimme tekemään voltteja ja pysähdyksiä. Aria oli tosi vaikea saada pysähtymään. Se oikeasti on kova suustaan, ajattelin kun yritin saada tamman taipumaan. Kuten tavallista, taivuttelin hevosen molempiin suuntiin ja sitten nostin ravin. Ravi oli epätasaista, pompottavaa. Puolipidätteet, kevennys, painoavut. Pyynnöstä tamma pidensi askeleitaan. Nyt selässä oli helpompi istua. Hetken kuluttua nostin laukan. Aria lähtikin ryöstämään hullun lailla. En osannut varautua. Jalustimet irtosivat jaloistani, mutta kyydissä pysyin. Onneksi. Yritin jarruttaa kokoajan, mutta en onnistunut. 'Sitten vaikka seinään pahki, jos ei muuten onnistu.' Niin minulle oli aina opetettu. Käänsin Arian tiukasti seinään päin, jolloin sen oli pakko hiljentää ja pysähtyä. "Hieno tyttö." Kehuin tammaa. "Äaahaääa!" Kuului inhottava karjaisu, kun Huusari lensi nokalleen maahan. "On se kumma, kun ei voi oppia!" Huusari pauhasi Athalle, joka niin viattoman näköisenä seisoskeli. Hymyilin itsekseni ja aloin tekemään loppukäyntejä. Ne menivät ihan hyvin, lukuunottamatta kamalaa reippautta ja minun osaamattomuuttani. "Tykkäsitkö?" Huusari kysyi tallissa. "Olihan se ihan jees, muttei mun tyyppiä." Virnistin. "Sori nyt vaan." Jatkoin "Ei se mitään. Ei kaikista hevosista tarvitse tykätä." Huusari sanoi ja vei Athan karsinaansa. Illan päätteeksi kiitin Huusaria mahdollisuudesta kokeilla Ariaa. Kiitos (: Hienoa Mimmi!
Vai että tatti sitä ollaanki nykyää. :DDDDDDDDDDDDDD Mä repesin totaalisesti tuolla tatti-ilmaukselle!:DDDD Nauran varmaan seuraavan päivänki!:DDD
Aria on kyllä jännä heppa! Koskaan sen kanssa ei oo tylsää. Taistelua taistelun perään, kunnes voitto kotiin! Atha on suunnilleen samanlainen. Taitsetelua taistelun perään ja voitto kotiin. Voih, häntäluu on kovilla siinä hommassa!
Kuvailua löytyi, juoni pysy kasaassa, kirjotusvirhetiä ei löytynyt. Hienoa Mimmi! Saat 35v€. *
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 26, 2013 22:20:12 GMT
Nevada ~ "Mimmi, liikuttaisitko Nevadan?" Kuului Bellan hätääntynyt ääni. "Joo. Mikä hätänä?" Kysyin äkkiä. "Riina vaan vähän kenkkuilee." Hän vastasi. Kävelin reippaasti laitumen portille ja huusin Nevadaa. Pieni, siro poni ravasi luokseni. "Hei poika." Sanoin tyynesti ja rapsuttelin hevosta. Avasin päättäväisenä aitauksen portin päästin Nevadan menemään edeltä talliin. Nevada seisoi kiltisti karsinassaan, kun saavuin sen luo. Tartuin harjaan ja aloin harjata oria pitkin ja rauhallisin vedoin. Poni alkoi järsiä juomakuppinsa reunaa. "Lopeta." Tiuskaisn ponille. Nevada lopetti, muttasiirtyi seuraavaksi ovenpieleen. "Äsh." Tuhahdin ja harjasin ponin nopeasti loppuun. Lopulta, kun ajattelin ponin olevan tarpeeksi puhdas, siirryin muihin hommiin. Hain satulan ja suitset. Laitoin ensin satulan ponille. Poni seisoi hievahtamatta, aivan kuin se pitäisi tästä. Kiristin satulavyön ja ihmeekseni poni ei vängännyt yhtään vastaan. Sain nopeasti myös suitset ponin päälle, sillä ori seisoi niin nätisti paikallaan. Pääsimme ulos, jossa nousin varovasti selkään. Poni seisoi ihan hienosti paikoillaan. Pieni sivuaskel ja siinä se. Lähdimme maneesiin. Alkukäynneillä menimme pohkeenväistöjä ja avvoja ja sulkuja. Nevada oli hieman kankea vasemmalle, joten nostin ravin vasta, kun olin saanut ponin molemmin puolin taipuisaksi. Ravi oli tasaista, nopeaa. Poni oli hyvin herkkä. Suurimman osan ratsastuksesta tein painoavuilla, sillä poni olisi voinut hermostua turhasta suun nykimisestä. Ravissa teimme väistöjä ja ympyröitä, lävistäjiä ja pysähdyksiä. Lopulta nostin laukan ja laukkasimme pari kierrosta, tehden C-päätyyn päätyvoltin. Kokeilimme myös käynti-laukka vaihtoja ja toisinpäin. Loppukäynnit menivät rennosti, jäähdyttelyvoltteja tehden. Tallissa hoidin ponin hyvin ja laitoin sille fleeceloimen. Illan päätteeksi ruokin ja tarkistin Melanien apuna hevosia. Hienoa Mimmi!
Nevadan luonne taitaa olla Bellan käsialaa. Avaruusolennot hyppii silmille.
Jäin kaipaamaan tarkempaa selittelyä ratsastuskesta, muuten upea tarina! Hyvä Mimmi! SaAt 30v€.
- HuusariSori mut nyt on oikeest iha pakko kommaa :-DD Nää Huusarin kommentit oikeesti, repeilen tääl itekseni ku luen näit Mimmin tarinoit ja Hursun kommii xDDDDDDDDD(26.6.2014 klo 0.01)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 29, 2013 22:21:20 GMT
Ääähh.. Väsyttää ja on ihan kehno olo. Mikä auttaisi, kun mikään ei auta. Kävelen vedottomasti tallille. Ilta on viileä ja pimeä. Golden hörähtää laitumelta, heti kun aistii minut. "Heei.." sanon hiljaa, samalla kun napsauta lukon ruunan päästiin. Pujahdan lankojen välistä laitumelle. Kävelemme tuulissa illassa, pitkin Hevosjärven pihaa. Saavumme talliin, jossa laitan Goldenin pesariin. Huuhtelen ruunan jalat lämpimällä vedellä. En viitsi viedä Goldenia karsinaan likaantumaan, joten hoidan hevosen siinä. Harjailen sitä, kuin purkaakseni huoleni jynssäämällä sen karvaa. Pölyhiukkaset ja karvat täyttävät ilman. Golden katsoo minua kuin aavetta. "Äähh.. älä viitsi ärsyttää mua. En mä noin tyhmältä näytä." Sanon hevoselle, jolloin se kääntää päänsä pois. Haen satulan ja suitset. Varustan Goldenin nopeasti. Se huomaa, että oolen tosissani, jolloin se ei uskalla äksyillä minulle. Raukka seisoo vain avuttomana paikallaan. "Anteeks kaveri. Ei ollut tarkotus pilata sunkin iltaa." Kuiskaan ruunalle ja halaan sitä tiukasti. Kävelemme maneesiin, johon rakennan vähän esteitä. Ensin noin 80cm rata. Nousen ruunan selkään. Lähdemme oikeaan kierrokseen. Teemme paljon voltteja ja pysähdyksiä. Menemme myös vähän pohkeenväistöä. Sitten vaihdan suunnan ja teen samat jutut sinnekkin päin. Nostan ravin. Alan tekemään serpentiiniuraa ja pääty-ympyrää molempiin päätyihin. Hevonen taipuu nätisti molempiin suuntiin. Nostan laukan ja laukkaan pienen pätkän. Alan suorittamaan esteitä. 5 pystyä. 80cm. Käännyin esteelle. Lähestyminen, hyppy. Hienosi meni. Koko rata siis. Kehuin ja taputtelin hevosta. Tulin alas selästä ja nostin esteet 120cm. Nousin takaisin selkään ja tein pari kierrosta käynnissa. Pian kuitenkin palailin tehtävän pariin. Lähestyminen, hyppy. Laukka, laukka, laukka, hyppy. Laukka, laukka, laukka, hyppy. Loppuratakin meni hyvin. Rupesimme menemään loppukäyntejä. Hevonen pärskähteli iloisesti. Tallissa hoidin Goldenin huolella ja ruokin sen. Nakkasin vielä loimen sem selkään, ja lähdin Jackin luo. Menin reippaasti sen karsinaan ja aloin harjaamaan sitä. Poni kuopi ja potki ilmaa, kun hankasin sen karvaa puhtaaksi. Ori oli taas piehtaroinut kuramössössä. Lähdimme maneesiin, jossa suljin vikkelästi kaikki pakotiet. Sitten päästin orin irti. Se lähti heti laukkapukkeja tehden nelistämään ympäri maneesia. Annoin orin juosta aikansa. Puolen tunnin päästä se kuitenkin alkoi väsyä. "Jakki, tule tänne." Kutsuin oria. Kävelin hitaasti sitä kohden. Kosketin sen pehmeää turpaa. Kävelin sen vierelle jossa silitin sen säkää. Päähänpistos. Nousin hitaasti perunasäkiksi (poikittain mahallaan) ponin selkään. Se ei tehnyt mitään. Annoin sen totutella vain painooni. Lojuin sen selässä pitemmän tovin. Se saattoi kävellä pari metriä ja pysähtyä sitten. Kohta se kuitenkin tapahtui. Jääkimpale valui kattoa pitkin alas ja putosi sitten maahan. Siitä kuulunut ääni säikäytti Jackin. "Auu.." vikisin. Jack tuijotti minua. Makasin maneesin hiekassa, oikea jalka vääntyneenä luonnottomaan asentoon. Äkkiä Huusari ilmestyi yläpuolelleni. "Kuulin kolauksen. Kaikki ok?" Hän kysyi huolissaan. "Ei täs mitään. Jalka vaan.." osoitin vääntynyttä jalkaani. Yllättäen nainen peitti suunsa käsillään. Pian näin sen itsekkin. Jalastani valui verta. Paljon verta. "Ei hätää. Ei se ole kipee. Siinä vaan on haava." Sanoin hymyillen. Huusari näpytteli puhelintaan. En tiedä mitä tapahtui, mutta pian luonani oli Michael, Bella, Kristian ja Huusari, sekä parvi sairaalan väkeä. "Eioovhkipeeda." Yritin selittää, kun he työnsivät neulaa käteeni. Silmissä sumeni. Tippaletku. Piippausta. Valkoista. Johtoja. Johtoja. Johtoja. Tunnustelin kasvojani käsilläni. Nenääni meni jokin letku. Yritin tarttua siihen ja nykäistä sen irti, mutta jonkun käsi tarttui käteeni ja esti sen. Nuori sairaanhoitajatyttö tuijotti minua ruskeilla silmillään. "Huoneessa 245 heräillään." Hän kertoi seinässä olevalle laatikolle. Laatikko vastasi: "Tulossa sinne päin." Katsoin häntä ihmetellen. "Jalkasi on tikattu ja sinulla on osa muistista hävinnyt. Muistat kuitenkn kaiken viimeistään vuorokauden sisällä." Hän selitti. "Aajooo nyt mä tajuun. Te yritätte vieroittaa mut hevosista! Tää on selvästi joku juoni!!" Hypähdin nopeasti ylös. "Hahaa! Mä arvasin! Ootte kieroja ihmisiä, kaikki!" Huusin. Samassa ovi aukesi. "Taitaa olla lääkkeiden aika." Mieslääkäri naurahti ja tuli kiinnittämään uuden tippapullon. Hienoa Mimmi!
Tää on vakava tarina, eikä saisi nauraa, mutta jos nyt tämän kerran. Älä suutu! Repesin täysillä tälle lauseelle: "Aajooo nyt mä tajuun. Te yritätte vieroittaa mut hevosista! Tää on selvästi joku juoni!!" Hypähdin nopeasti ylös. "Hahaa! Mä arvasin! Ootte kieroja ihmisiä, kaikki!" Huusin. Samassa ovi aukesi. "Taitaa olla lääkkeiden aika." Mieslääkäri naurahti ja tuli kiinnittämään uuden tippapullon.
Päivän piristysruiske! :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Mä nauran kippurassa tuolle. :DDDDDDDDDD Kieroja me ollaan ja vähän vielä vinojakin vasemmalle päin!:DDDDDDDDDDD Vierottaa hevosita ja koirista, lallaaa. :DD Juonipa hyvinkin!:DDDD Mä nauran vielä yli huomennakin tälle tarinalle!:DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
"Eioovhkipeeda." = Mimmin kieltä kenties? Ei voihki peeda? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Auts, mun vatsalihakset!:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Okei, nyt vakavoidutaan. * Yskäisee: Kröhöm ja yrittää vakavoittaa ilmeensä *
:DDDDDDDDD
Kuramössö:DDDDDD
Upea tarina! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa! Kieli pitkällä, kuol... eiku hetkinen?! :DDDDDDDDDDDDDD Saat 34.4.4....4.4..4.4.4 aiiaa 40v€
:DDDDD
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 31, 2013 0:26:25 GMT
*juonii seuraavaan tarinaan juonta* 'hmm.. ja nyt Mimmi niinku ihastuu tojon lääkäriin ja sit ne ratsasyaa valkosella satuhevosella aueingonalskuun .'
Ok. Wtf
xDDDDD Ja Hursuuuuu :-DDDDDDDD "Kuramössö" :-DDDDD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 2, 2014 20:55:10 GMT
"Nyt olisi aika ottaa verta." Sanoo labran täti aamulla, kello seitsemän aikaan. "MITÄ? VERTA?" pomppaan vauhkona sängylleni. "MIKSEI KUKAAN KERTONUT, ETTÄ TÄÄLLÄ OTETAAN VERTA?!?!" huudan kaistapäisenä. "Istuppas nyt tyttö hyvä siihen sängyn reunalle." Nainen sanoo. Kurkistelen hänen olkansa yli. Sitten pinkaisen juoksuun. "Ottakaa tyttö kiinni!" Nainen huutaa perääni. En tiedä kauanko jalkani kestää. Livahdan nurkan taakse, ja hengähdän syvään. Samassa joku tarttuu minua kädestä. Kiepahdan ympäri ja kiljaisen. Varmaan kaikki osaston ihmiset heräävät. Se on se sama hoitaja, joka tuputtaa mun suoneen myrkkyä, ajattelin kun rimpuilin hänen otteestaan. Onnekseni pääsen nopeasti pakoon. Juoksen pitkin pitkää, tyhjää käytävää. Jalastani katoaa tunto. Se tapahtuu yllättäen. Kompastun 'ei mihinkään' ja kaadun rähmälleni maahan. "Oh shit.." mutisen, kun kömmin ylös lattialta. Vilkuilen hädissäni taakseni. Askeleet lähestyvät minua. Näen kauempana sohvan ja käytän taitojani hyväkseni. Konttaan nopeasti sohvan taakse ja kyyristyn ihan rusinaksi. Askeleet katoavat. "JES!" hihkaisen. "Raportti 7. Selvisin alieneiden hyökkäyksestä, juuri ja juuri." Höpötän itsekseni. Taitaa lääkkeet olla osallisena tähän. Istun hiljaa, hievahtamatta sohvan takana ja keinuttelen itseäni edestakaisin. Vaivun äkkiä uneen. Piip. Piip. Piip. Piip. "Ei kai taas.." mutisen, kun herään valkoisesta huoneesta. "ANNA MUN NUKKUA! MEE POIS!" huudan ihmiselle, joka istuutui juuri sänkyni reunalle. "Mee nyt pois siitä. POIS!" kivahdan hänelle. Hän nousee ja lähtee huoneesta. Kurkistan äkkiä hänen peräänsä. Hetkinen. Se-sehän oli Huusari. "HUUSARI TUU TAKAS!!!!" kiljahdan. Ovi raottuu ja nainen kurkistaa sisään. "Tuu tänne!" Taputan paikkaa vieressäni ja pomppaan istumaan. Nainen kävelee hymyillen luokseni, ja istuu sängylleni. "Sori, luulin sua hoitajaks.." soperran hiljaa. Kuuluu heleä naurahdus. "Miten tallilla?" Kysyn häneltä. "Äöö.. totanoin. Aika hiljasta." Hän tunnustaa. "No?" Kysyn hämilläni. "Lilian, sä ja Alli ootte kaikki sairaalas." Hän kuiskaa. Tapitan häntä silmät pyöreinä, kuin en olisi ymmärtänyt äskeistä. "Vierailuaika on päättynyt!" Ilmoitti hoitaja ovella. Huusari kävelee pois ja minä jäin tuijottamaan hänen peräänsä. "Ja sinä.." hoitaja jatkoi puhuen minulle. "Sinä taidat saada annoksen rauhoittavia." Tuijotin naista murhaavin silmin. Ovi avautui ja sisään astui mies. Tai voiko häntä mieheksi sanoa, hän nimittäin näytti 15 vuotiaalta. "Sinä....." uhkuin vihaa ja raivoa. "Shh.. rauhoitu nyt, tyttö hyvä." Hän naurahti ja meni tippaletkuni luo. "Älä koske mun tippakoneeseen!" Huusin miehelle ja tarrasin tätä kädestä. "Mä en mitään rauhoittavia tarvi." Sanoin nyt tyynesti ja hymyilin piruilevasti miehelle. "Meneppäs nyt tippapulloinesi muualle. Ovi on tuolla." Sanoin ja osoitin ovea. "Ei. Kyllä me nyt laitetaan tää paikalleen, ettei käy samoin, kuin aamulla. Tai pahemmin." Hän totesi rauhallisesti ja jatkoi pullon laittamista. "Mutta eihän mulle aamulla mitään käynyt." Ihmettelin. Hoitaja käänsi päänsä minua kohti ja kohotti kulmiaan. "Ai?" Hän sanoi ja talutti minut peilin eteen. "Sori, että puhkaisen kuplasi, mutta toi sideharso sun päässäs väittää muuta." Hän sanoi ja naurahti. Kohotin käteni ohimolleni ja painelin sitä. Laskin käteni alas ja kurkistin kulmieni alta miestä, joka seisoi vieressäni. "Ootte selvästi avoipessyt mut. Peittelette sitä reikää tolla harsolla." Sanoin näsäviisaasti. "Jaahas. Oikeesti sä vaan kaaduit siellä käytävällä ja löit pääsi." Hän sanoi ja istutti minut sängylle. "No kuulehan 'Oliver'." Tavasin hänen nimikyltistään. "Tehdään diili. Sä lähdet sen pullos kanssa mäkeen ja mä lähden tallille häiriköimästä." Sanoin ja virnistin. "Hups. Meni jo." Hän räjähti nauruun ja osoitti letkua, joka johti käteeni. Tuijotin häntä murhaavasti ja toivoin, että laserkatseeni sulattaisi hänen aivonsa. "Noh noh." Hän hyssytteli, kun yritin pompata ylös sängystä. Hän käveli sänkyni viereen ja käski minun laittaa pään tyynyyn, ennekuin tippuisin sängystä. Istuin jalat kippurassa sängyllä ja istumisella tarkoitin, että oikeasti istuin. " Nyt se pää sinne tyynyyn!" Oliver kohotti ääntään. "Sä et voi määrätä mua." Sanoin lapsellisesti ja näytin Oliverille kieltä. Hän veti tuolin sänkyni viereen ja istui siihen. Tuijotin suoraan eteenpäin. Eipä aikaakaan, kun aloin huojua puolelta toiselle ja putosin sängystä. Tai siis, olisin tippunut, ellei Oliver olisi kiskonut minua makuuleen. "Hyvää yötä pikkuneiti." Hän kuiskasi ja virnisti piruillen. Hienoa Mimmi!
Tästä on kehittymässä u-p-e-a tarinakokonaisuus!
Tässä osiossa oli tragedisuutta, hauskuutta ja mielenvikaisuutta. Nauroin ääneen useammassa kohdassa. Tämä osio oli todella hienosti toteutettu! Ei kirjoitusvirheitä, ei ajatuksenkarkailua. Mukava lukia välillä tallin ulkopuolisiakin asioita. Saat 40v€ *
- Huusari
|
|