|
Post by Minka on Mar 21, 2014 12:30:29 GMT
HYVÄ MIMMI! ♥ Ihan mahtava tarina! Ja hyvät naurut Ootan jo sun ja Jooan jatkoo
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 21, 2014 20:39:10 GMT
Älä yllytä xD ♥
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 22, 2014 3:22:17 GMT
Mä yllytän! SÖPÖILE TYTTÖ
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 22, 2014 6:08:59 GMT
Kirsi ei tykkää jos tulee liikaa söpöilyjä
|
|
|
Post by Minka on Mar 22, 2014 16:22:00 GMT
Kirsi ei tykkää jos tulee liikaa söpöilyjä Haha just joo Mimmi. XD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 22, 2014 20:28:29 GMT
Totta se on Kirsi tykkää heppatarinoista!
|
|
|
Post by Huusari on Mar 22, 2014 20:30:55 GMT
Tykkään molemmista tarinamuodoista! Sekä söpöily, että heppa! Kunhan joskus edes kirjoittaa hoitsustaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 22, 2014 20:37:17 GMT
No huhhu voiskai sitä huomenissa kehitellä jonkunlaista tarinaa..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 23, 2014 16:54:16 GMT
Ihana <3 :* Jatkoa pliiis <3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 23, 2014 19:03:59 GMT
Juuh tytöt ^//^ Älkäähän nyt vielä sulako :3 Eihän tää vielä mitään.
|
|
|
Post by Minka on Mar 23, 2014 19:34:56 GMT
Oho Mimmi, tuo oli jo aika reipasta :'D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 24, 2014 5:32:20 GMT
Nyt Mimmuskan päiväkirjaki on joku yleinen keskustelu -.-
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 24, 2014 7:56:32 GMT
Jätetäästää mn päiväkirja rauhaan..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 24, 2014 18:14:58 GMT
En tiiä onko Ranskassa Starbuckseja, mutta nyt on.
~~
Istun puiston vihreällä penkillä. Nuoriso seurustelee äänekkäästi puiston muilla penkeillä, ja äänet alkavat ottaa minua päähän. Jokunen alaikäisistä on ottanut yhden siiderin liikaa, ja he alkavat olla aika vallattomia.
Säädän musiikin isommalle ja asetan pinkit pilottiaurinkolasit silmilleni. Aina kun tarvitsen rauhaa, laitan arskat päähän ja musiikin kuulumaan.
"Ei s@@t@n@!" kiljaisen, kun joku laittaa kätensä kädelleni. "Älähän nyt tyttö hyvä kiljumaan rupea." Jooa sanoo. "JOOA!" huudan, ja nykäisen lasit ja korvanapit pois. Hän naureskelee vieressäni. "Mitäs se pikkuneiti täällä yksikseen..?" hän virnistää. "Ensinnäkin, mä en oo pikkuneitiä nähnykkään. Se sun mopos oli romahtaa mun alle ja mä oon melkein 170 pitkä." tarkensin. "Ja toiseks, mä... en oo.. yksin." virnistin, ja osoitin huutavia jengiläisiä. "a) se mopo, joka on oikeesti skootteri EI ollut romahtaa sun alles, ja b) sä oot silti mua pienempi, ja vielä c) Noi tyypit tuolla ei oo kovin turvallista seuraa." hän sanoi, mutta tällä kertaa hän ei naurakkaan. Tuhahdin. "Myöhästyiks taas linkusta, vai.? Vastaahan nyt kysymykseeni, mitä sä tääl tähän aikaan?" hän kysyy. "Kai ihmiset saa nykyään kaupungilla olla ilman seuraakin? kysyin ja kohotin kulmakarvojani. "Nmhjaa... Ei tollaset söpöt pikkutytöt." hän sanoi ja virnisti.
*Mitä hittoa..? Sanoiko hän minua äsken s-söpöksi..?*
Punastuin. Punastuin niin, etten ole ikinä ollut niin punainen. Voi ei, mikä minulle tuli, ajattelin, kun Jooa ravisti minua hartioista, ja kyseli, että saanko happea. "Hei mikä sulle tuli?" hän kysyi huolestuneesti. "Eijooh, kaikki on ihan hyvin." hihitin hysteerisesti. Jooa pyöritti silmiään ja tuijotti minua, kuin hullua. Kikatin naama punaisena, kun yhtäkkiä Jooa tönäisi minua. Havahduin. "Hei oikeesti, tää on vakavaa, oliks sul äsken vaikeuksia hengittää, vai punastuiks sä vaan..?" hän kysyi epäuskoisena. Punastuin uudestaan, joka antoi Jooalle selkeän vastauksen. Hän huokaisi. "Ei kukaan voi punastuu noin herkästi!" hän tuhahti. Katsoin häntä pitkien ripsieni takaa, ja kun hän katsoi minua hetken silmiin, lehahdin jälleen tulipunaiseksi. "Ei ole todellista!" hän nauroi ja tuijotti minua epäuskoisena. Minä olin aivan hiljaa, ja katselin nolona maahan. "Sori." sanoin hiljaa. "Mitäs sä anteeks pyytelet, eihän se sun vika oo, että punastut niin nopee." hän sanoi. "Niimpä. Se on nimittäin sun syytäs." sanoin hiljaa ja punastuin taas. "Tiedän." hän hymyili.
"Onks sul kiire, vai kerkees tulla kahville mun kans?" hän kysyi häpeilemättä. Estin punastelun. "Miks sä tämmösen pikkukakaran kans haluut kahvil? Eiks tuol ois sulle aikuisempaa seuraa?" kysyin, ja osoitin juoppojengiä. Jooa vilkaisi minua ja loi katseensa taivaisiin. "Tiedokses, että oot paljon fiksumpi kun noi tuol. Tuutko?" hän kysyi. Nyökkäsin ja nousin penkiltä. Lähdin seuraamaan Jooaa. Olimme selvästi menossa Starbucksiin.
~
Miten kahvi voi maksaa noin paljon, mietin, kun olimme kassalla. Olin juuri ojentamassa rahoja kassalle, kun Jooa huokaisi, työnsi minut pois, ja maksoi minunkin kahvini. Tuijotin häntä äimistyneenä, kun kävelimme nurkkapöytään akvaarion viereen. "Olin jo maksamassa." sanoin. "Tiedän, mutta ei ole kovin kohteliasta laittaa naista maksamaan." hän sanoi hymyssäsuin. Vilkaisin häntä. Punastuin. Hänen silmissään oli joku mahtava voima, joka sai tälläiset idiootit pikkukakarat punastumaan pienimmästäkin katsekontaktista. Hän naurahti. Selkääni pitkin kulki vilunväreet. Vilkaisin kelloa. Ei saakeli, se oli 23.08. Ja minä istuin kahvilassa ja litkin kahvia lähes tuntemattoman pojan kanssa. Ilmeeni oli järkyttynyt ja hän katsoi minua kummissaan. "Joku hätänä?" hän kysyi. "En tiennyt, että kello on noin paljon.." sanoin hiljaa. "Voin viedä sut kotiin, jos se helpottaa yhtään." hän virnisti. "Mä taidan kuitenkin mennä bussilla." naurahdin. "Sun kyydis on nimittäin tosi pelottava istuu." jatkoin. "Ai, no miks niin?" hän kysyi viattomasti.
Kuten ajattelinkin, kasvojeni verisuonet reagoivat kummallisesti hänen silmiinsä. Hän huokaisi. "Miks sä koko ajan punastelet?" hän kysyi. "Koska oon tyhmä ja sä oot siinä." möläytin. "Eli mä olen syypää tähän kaikkeen?" hän naurahti. Nyökkäsin vaisusti.
Join kahvini loppuun - hän oli juonut omansa jo ajat sitten - ja nousin lähteäkseni. "No, haluuks kyydin?" hän kysyi ja hymyili. Hymyilin vastaukseksi.
Kävelimme reippaasti hänen talolleen. Hän talutti skopansa eteeni ja antoi kypärän minulle. Hymyilin ja painoin sen päähäni.
Tällä kertaa uskalsin pitää enemmän kiinni. Viimekerralla oli kokoajan vähällä pudota. Neuvoin tien kotiini ja sitten lähdimme.
~
Kotini pihalla nousin reippaasti ylös skootterin kyydistä ja nostin kypärän päästäni. Ojensin sen hänelle. "Tuota.. kiitos." hymyilin iloisesti. Olin juuri ojentamassa 20 euron seteliä Jooalle, kun hän sanoi: "Pidä vaan ne rahat itelläs." Jooan sanoista huolimatta tyrkkäsin rahat hänen käteensä. Hän pyötäytti silmiään. Aistin sen, vaikka oli ihan pilkkopimeää. Hymyilin hänelle. En tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Olisiko minun pitänyt pyytää hänet sisään? Äiti olisi varmasti ruennut kyselemään kaikkea, joten ehkä oli parempi, etten pyytäisi häntä sisään.
Punastuin, sillä hiljaisuus venyi venymistään. Jooa käynnisti skootterinsa ja vilkaisi minua. "No.. Heippa vaan sitten." sanoin ihmeissäni ja tuijotin häntä. "Tyhmä." hän naurahti yllättäen ja vetäisi minut käsivarresta lähemmäs. Horjahdin. Hän antoi minulle hellästi suukon poskelle. Haukoin henkeä. "Älä nyt noin järkyttyneeltä näytä!" hän nauroi, kun näki ilmeeni. "Eihän tuo edes ollut ensimmäinen pusu, jonka olet saanut. " hän sanoi. Totuus on, että kyllä se oli. Käteen olen kylläkin saanut pusuja, mutta kasvot ovat ihan toinen juttu.
"To-tota, m-mun pitää tästä mennä." takeltelin, kun hän naureskeli vieressäni. "Kauniita unia." hän kuiskasi ja ajoi pois.
Vaapuin sisälle ajattelematta mitään. Juoksin suoraan huoneeseeni, vedin yöpuvun päälleni, kävin iltapesulla ja kaahduin vuoteeseeni. Jo kymmenen minuutin päästä olin umpiunessa.
~
Aamulla päätin lähteä suoraan tallille, koska en jaksanut mennä kouluun. Välillä lintsaaminen tekee hyvää.
Onnekseni tallissa ei ollut oikeastaan ketään muita, kuin henkilökunta ja minä. Olin erittäin hyvällä tuulella, ja iloisuuteni tarttui muihinkin. Pian kaikki nauroivat yhteen ääneen ja samalla touhusivat omiaan. Päätin liikuttaa ensin Jakin, sitten Astan. Ponit olivat ulkona, joten ei auttanut muu, kuin lähteä hakemaan Jakkeroa.
"Jakki!" huutelin tarhassa. Poni ravasi muiden mukana luokseni. Poni antoi ottaa kiinni ja käyttäytyi nätisti taluttaessa. Tallissa kiinnitin Jakin käytävälle ja aloin harjaamaan sitä. "Paikallasi!" huudahdin, kun poni kiemurteli paikallaan. Hoitaminen meni hyvin, mutta kun puhdistin kavioita, sain kaviosta jalkaani.
Hain ripeästi varusteet ja heitin satulan nopeasti ponin selkään. Kiristin jo mahavyön, ennekuin Jakki kerkesi reagoida mitenkään. Kuloainten kanssa oli ongelmia, mutta kun tungin sormeni ponin hampaisiin, sain kuolaimet sujautettua paikalleen.
Talutin orin maneesiin ja kiipesin sen selkään. Ponipoika oli lähteä alta ! Lähdin kiertämään uraa löysin ohjin. Tein tasapainoharjoituksia ja harjoittelin painoapujen käyttöä. Poika on oppinut jo hienosksi hepaksi. Vielä on paljon opittavaa, mutta se alkaa jo myödätä hieman niskasta.
"Voi kun meette hienosti!!" Bella hihkui kentän laidalta. Hymyilin tyytyväisenä. Asetin ja taivutin Jakkia parhaani mukaan. Poni on hieman päässyt jäykistymään vasemmalle. Nosstin ravin varovasti. Pari innostuksen pukkia eksyi mukaan. Toruin oria. Ravaaminen meni hienosti, ja teimme paljon kiemuroita ja ympyröitä. Jakki alkoi pyöristymään pohkeen ympärille paremmin, ja kun se alkoi rentoutumaan, nostin laukan. Laukkasimme löysin ohjin kierroksen molempiin suuntiin.
Pyysin Bellaa laittamaan pienen esteen ja pari puomia kentän keskelle.
Lähestyimme puomeja ja estettä temmokkaassa ravissa. Kannustin ponia säilyttämään tahdin, jonka seurauksena este ylittyi hienosti, ja laukka nousi hienosti heti esteeltä. Kehuin Jakkia. Toistimme tehtävän vielä pariin otteeseen ja sitten korotimme estettä. Este oli ehkä 50cm korkea. Puomit siirrettiin pois tieltä.
Lähestyimme laukassa estettä. Poni meni nätisti pohkeiden välissä, sopivalla temmolla. Ehkä hieman kaahottaen, mutta ei pahasti. Hienostihan se este ylittyi, jolloin saatoimme lopettaa hyvillä mielin.
Talutin ponin talliin ja hoidin sen huolellisesti kuntoon. Heitin Jakille heinät karsinaan ja lähdin hakemaan Astaa ulkoa.
Luonteensa mukaisesti, Asta ei millään tahtonut antaa itseään kiinni, vaan ravaili näyttävine askeleineen ympäri tarhaa, ja hirnui kovaäänisesti vähän väliä. "Asta tänne ja nyt!" kiljuin. Tamma ei vilkaissutkaan minua, vaan jatkoi menoaan.
Se vain kokeilee, se vain kokeilee, ajattelin, kun vihdoin ja viimein sain hevosen kiinni ja sisään. Laitoin sen käytävään kiinni ja aloin harjata sitä. Asta nautti harjaamisesta, minkä vuoksi siinä ei ilmennyt ongelmia. Varustaminenkin meni hyvin, kun ei oteta lukuun pientä niskurointia kuolainten kanssa. Tänään menisimme koulua, ajattelin, kun talutin tammaa maneesiin.
Huusari ratsasti Seelalla maneesin estepuolella. Minä menin koulupuolelle. Kiristin satulavyötä ja ponkaisin nopeasti tamman selkään, joka oli jo liikkeellä. "Huoh, rauhoitu vähän!" kiljaisin, kun tamma steppasi rauhattomasi paikallaan.
Vihdoin pääsimme liikkeelle. Tuupin tammaa liikkeelle, ja pohkeiden väliin. Asta ei tykännyt pohje avuista, ja alkoi hermostua, kun en hellittänyt niistä. Halusin, että Asta kulkee nätisti pohkeen ja ohjan välissä, eikä kiemurrellen edestakaisin. Asta oli vaikea pitää aloillaan, sillä se tahtoi vain mennä. Jouduin tekemään joka askeleella pidätteitä, ettei oltaisi menty seinistä läpi ryminällä. Olin kauhuissani, kun myötäsin raviin, sillä Astalla oli niin erilaiset askeleet, johon olin tottunut. Keventäminen tuntui tosi hassulta. Taivuttelin hevosta, jotta kireys ja stressi katoaisi ja hevonen kulkisi rennommin.
Vihdoin, kun Asta kulki nätisti, tai ainakin paremmin kuin alussa, nostin laukan. Laukannostossa takajalat lensivät ilmaan, mutta muuten laukka meni hyvin. Olin tyytyväinen hevoseen, joten päätin lopettaa ratsastuksen. Huusari kehui ratsastustamme ja kiitti minua Astan liikutuksesta.
Vein tamman talliin ja hoidin sen nopeasti. Kello alkoi olla sen verran, että talliin alkoi saapua lisää väkeä. Minka ja Liliankin olivat rahautuneet paikalle. Viheltelin iloisesti kävellessäni heidän luokseen. Halasin heitä yllättäen ja kikatin hysteerisesti, kun he vilkaisivat ensin toisiaan, sitten minua. "Kaikki ok?" Lilian kysyi. Hihitin. "Mimmi! Maa kutsuu! Mikä hätänä?!?!?" Minka huusi korvaani. "Se on rakastunut." Lilian täsmensi. "Kerro." Minka komensi. Hetken hiljaisuus. "Mä olin eilen Jooan kans ulkona!" nauraa kihersin. "Aaww, onnee Mimmuska!" Huusari sanoi yllättäen. Hän oli salakuunnellut keskustelua. Pususta en kertoisi mitään. Vielä.
Aaws :3 Kertakaikkisen ihana tarina. Kerronta on hauskaa ja sujuvaa, eikä pysty olee poker facena, jos olet "tarkoittanut", että tarinassa nauretaan :-D (lainausmerkit koska väittäisit vastaan ettet sä mitää tarkota ;-)) Pari kirjotusvirhettä oli mut ei ne menoa haitannu. En osaa oikein muuta kommentoida :-D Saat... tättärädää... 50v€! Onnea Mimmi :-D
- Minka
|
|
|
Post by Minka on Mar 24, 2014 19:03:54 GMT
IHAN MAHTAVA!!!! OMFG KU OTTI MAHASTA NOI ROMANTIIKKA KOHAT!!! :3 ~♥~ ""Älä nyt noin järkyttyneeltä näytä!" hän nauroi, kun näki ilmeeni. "Eihän tuo edes ollut ensimmäinen pusu, jonka olet saanut. " hän sanoi. Totuus on, että kyllä se oli. Käteen olen kylläkin saanut pusuja, mutta kasvot ovat ihan toinen juttu." <-- Ihana kohta!!!! ♥ Ja vaan 3 k-virhettä osu mun silmään Oliaivanpakko.fi
|
|