Heitän kevyen satulan ponin selkään. Ori kuopaisee karsinan pohjaa etujalallaan. Torun sitä.
Sujautan ohjat ponin pään yli ja otan kuolaimet käteeni. Pyydän oria avaamaan suunsa. Se tottelee kiltisti.
Kiedon valkoiset, puhtaalle tuoksuvat pintelit päistärikön ponin jalkoihin. Yksi kerrallaan, huolellisesti.
Olemme valmiit, ja lähdemme kentälle.
Ohjeistan käytävällä seisovia hoitajia siirtymään, jotta pääsisimme tuon pienen otuksen kanssa turvallisesti ulos.
Kavioiden kopse kaikuu tallissa, kun kävelemme rennosti betonikäytävää pitkin ulko-ovelle.
Aurinko häikäisee silmiäni, mutta jatkan silti matkaa.
Hymyilen vapautuneesti. Tätä se kevät tuo tullessaan, ajattelen samalla, kun katselen Misteliä, joka halailee pientä Zellaa, Bellaa, joka nauraa Kirstianin kanssa onnellisesti, samalla kun hivelee paisunutta vatsaansa. Niin ja tietenkin Minkaa, joka kikattaa onnellisen oloisena poikaystävänsä kanssa.
Hm, kaikki on niin hyvin. Ei mitään ongelmaa.
"Mimmi! Nappaa se !!" Huusari kiljuu.
Korjaus, kaikki
oli hyvin.
Kutsun Athaa luokseni ja saan sen lopulta kiinni. Huusari hakee sen minulta virne naamallaan. Mitähän se nyt on keksinyt.
Ai, Arabellakin näyttää onnelliselta. Lilian syöttää sille ilmeisesti jotain
superhyvää.Noniin. NYT kaikki on taas hyvin.
Kävelen oman pienen kullannuppuni kanssa kentälle ja kiristän satulavyön.
Jään hetkeksi silittelemään Dynamite Jackin päätä.
"Niin. Mäkin tykkään susta suunnattomasti." sanon ja suukotan ponin vaaleanpunaista turpaa.
Jack antaa minulle vastapusun.
"Hyyii!!" inisen samalla, kun pyyhin kuolaa naamaltani.
Taputan vielä ponin kaulaa ja nousen nopeasti selkään.
Pyydän oripojan käyntiin ja alan heti taivuttelemaan ei-enää-niin kankeaa oria. Carolinen valmenmuksesta oli selkeästi apua. Osaan olla nyt paremmin käsieni kanssa, joten ponikin rentoutuu nopeasti.
Kehun Jakkia.
Nostan ravin ja teen tempovaihteluita ja voltteja.
Pian hidastan takaisin käyntiin ja yritän, huom, yritän tehdä väistöjä. Pari askelta onnistuu epävarmasti. Olen silti hyvin tyytyväinen, emmähän ole harjoitelleet näitä vasta kuin muutaman kerran.
"Tehän meette hienosti." Jooa tokaisee rennosti.
Hän teki sen taas. Miten hän aina onnistuu hiipimään tänne tietämättäni ?!?
Huokaisen ja katsahdan häneen: "Mistä sä niin päättelet?" kysyn lähes nauraen.
Rakastan tällaisia yllätyksiä !
"No jaa. Meillä oli hevosia, ennenkuin me muutettiin tänne." hän sanoo viattomasti.
Pysäytän ponin ja tuijotan poikaystävääni suu auki.
"Ja mä saan tietää sen vasta nyt?" kysyn epäuskoisena.
Poika kohauttaa hartioitaan ja hymyilee.
Katson häntä tyrmistyneenä, mutta jätän asian siihen. Heillä on ollut hevosia, hän pitää hevosista ja hän osaa ratsastaa. Ei siinä mitään.
Jooa katsoo ratsastukseni loppuun asti. Teemme Jackin kanssa laukkaympyröitä ja paljon työtä painon ja pohkeiden kanssa. Lopulta päätän lopettaa ja alan jäähdyttelemään ponia.
Heti kun pääsen alas orin selästä, Jooa kipaisee luoksemme. Löysytän ponin satulavyötä ja nostan jalustimet ylös. Otan ohjat ponin kaulalta ja lähden kävelemään talliin.
Jooa tarttuu minua toisesta kädestä ja kyselee kuulumisiani. Vastaan tyynesti jokaiseen kysymykseen, jonka poika kysyy. Kohteliaasti kysyn myös hänen kuulumisiaan.
Laitan ponin reippaaseen tahtiin kuntoon ja lopulta saan viimeisetkin loimen lukot kiinni. Ja ponin tarhaan.
Vihdoin pystyn hengähtämään.
Käsken Jooan istumaan hetkeksi alas ja poistun vaihtamaan vaatteita.
Converse huppari ja kollarit. Vetäisen hiukseni rennolle ponnarille ylös ja vedän tennarit jalkaani. Ihanaa.
aikamuoto vaihtuu, en jaksa kirjottaa preesenssissä. Kävin kiskomassa Jooan ylös sohvalta ja kurottauduin suukottamaan häntä pikaisesti. Vastaukseksi hän kietoi kätensä ympärilleni.
"Mennäänks johonkin?" kysyin hiljaa.
"Siksi mä tänne tulinkin." hän virnisti salamyhkäisesti.
"No, minne mennään?" kysyin tohkeissani.
"En mä sitä sulle kerro. Mennään nyt vaan." hän naureskeli.
Tuijotin häntä tyrmistyneenä.
"Nojaa.. Mulla kyllä taitaa olla täällä tallilla vielä hommia." tokaisin koppavasti.
"Ehei,sovin asiasta Huusarin kanssa. Siinäpä vasta mukava nainen." hän vastasi rennosti ja lähti kuljettamaan minua ulos.
Tuon lyhyen matkan aikana hoksasin, että kaikki muut tiesivät, minne olimme menossa. Kaikki paitsi minä. Törkeää!
Skootteri starttasi ja lähdimme johonkin. Halusin palavasti tietää mihin.
~
Saavuimme pienelle parkkipaikalle, joka tarkoitti sitä, että paikka oli julkinen. Ja että siellä oli paljon porukkaa. Autoja oli kymmeniä.
Vooi eei.. Minulla oli kolitsihousut, vaikka olisi pitänyt olla vähintäänkin mekko, ajattelin, kun Jooa tarttui minua kädestä ja lähti kävelemään valon suuntaan.
Pian kaunis jokinäkymä avautui eteemme. Henkäisin ihastuksesta: "Ohh, se on niin kaunis.."
Jooa hymyili tyytyväisenä.
Jatkoimme matkaa ja saavuimme pienelle terassille, jonka päällä oli katos. Katoksessa ei ollut kattoa, vaan parrut, jotka risteilivät toistensa välistä. Jokaiseen parruun oli kiinnitetty pitkä nauha haaleita sinisiä valoja. Ne valaisivat sopivasti vähän hämärtynyttä iltaa. Jooa johdatti minut istumaan kahden hengen pöytään hieman syrjempään. Hän ojensi minulle tuolin ja yritin istua siihen mahdollisimman sirosti. Onnekseni onnistuin välttämään suurimmet äänet.
Tarjoilijatyttö sipsutti luoksemme ja toivotti meidät lämpimästi tervettulleeksi.
Olin aivan kummissani, kun Jooa ei kiinnittänyt huomiota kauniin tarjoilijan flirttailuun. Hyi olkoon, miten ällöä. Siis ei Jooa, vaan tuo röyhkeä nainen! Eikö hän huomaa, että Jooa tuli syömään
tyttöystävänsä kanssa!? Vai näytänkö niin vanhalta, että tarjoilija luulee minua Jooan äidiksi!?!
Kysymykset pyörivät päässäni.
Tutkin menua hermostuneena.
Valitsin lopulta spaghetti bolongesen (enosaakirjottaa) ja juomaksi veden.
Ruoat tuotiin eteemme pikapikaa ja aloimme syömään, samalla jutellen kaikesta tosi arkipäiväisestä. Stressi ja huoli katsoivat saman tien Jooan seurassa.
Minulla oli ollut tosi mukava ilta. Jooa oli tilannut meille vahingossa kauhean määrän ruokaa, sillä hän ei osannut puhua kovin hyvin samaa kieltä tarjoilijoiden kanssa.
Olimme nauraneet kamalasti samalla, kun yritimme ahtaa kaiken ruoan sisäämme. Lopulta ruokaa kuitenkin jäi vielä kauheasti. Lasku oli aivan valtava, mutta Jooa vain nauroi ja muodosti huulillaan lauseen You only live once.
Pääsimme vihdoin pois ravintolasta. Ilta oli himmennyt ja alkoi olla pimeää. Jokivarsi oli valaistu kauniisti ja tähdet loistivat kirkkaasti. Kaunis, vanhanaikainen silta, joka kulki joen toiselle puolen, oli tunnelmavalaistu himmeästi.
Kävelimme käsi kädessä jokivartta, ja nauroimme tämäniltaista.
Saavuimme sillan keskikohtaan, jossa Jooa kääntyi minua kohti, ja katsoi minua syvälle silmiin.
Sitten hän kumartui lähemmäs, ja suuteli minua pitkään suulle.
Henkäisin, ja katsoin hänen kasvojaan. Hän hymyili ihaninta hymyään.
Puristin hänen kättään ja nojasin kaiteen yli. Olin onnellinen.
Ooi miten söpöä :-3 ♡ Tää oli jotenki rauhallisempi tunnelmaltaa ja kirjotustyylisi vaikutti erilaiselta. Juonen olit taas keksinyt hyvin ja Jooa on oikea herrasmies Loppu oli kuin suoraan leffasta ♡ Ja jee mä pääsin Nikon kaa tarinaa ;-)
"Katoksessa ei ollut kattoa..." tälle kyllä nauroin kunnolla :-DDDDDD
Saat 45v€
- Minka