|
Post by Sara on Dec 21, 2014 10:47:14 GMT
Hurzanen, mun tarina myöhästyy ehkä, mutta siihen tulee osiot jokaiselle leiripäivälle. Runoa en varmaan kijota, piirroksen koitan väsätä.
|
|
|
Post by Zoe on Jan 12, 2015 13:07:25 GMT
Sweet kultaa ei saa unohtaa ( älä itke Hursu, ei se sinua syö..... tai no..... en kyllä menis kehumaan ). ;-D
|
|
|
Post by Sara on Jan 13, 2015 12:58:22 GMT
Sweet kultaa ei saa unohtaa ( älä itke Hursu, ei se sinua syö..... tai no..... en kyllä menis kehumaan ). ;-D Jees 2pv ja Galaxy ja Summer pääsee jakamaan kaikki parhaat vinkkinsä kuinka pudottaa ratsastaja selästä xD maltan tuskin odottaa
|
|
|
Post by Huusari on Jan 19, 2015 20:51:49 GMT
laitetaanko valmiit tarinat tänne vai omaan päikkyyn? Kumpaan haluat!
|
|
|
Post by Sara on Jan 25, 2015 15:22:13 GMT
mulla tulee jokaisesta leiripvstä tarina mutta lähetän päivä kerrallaan sitä mukaa kun tulee valmiiksi. näin koko tarina ei tule niin pahasti myöhässä, kun jo valmiiksi on ulos deadlinesta
|
|
|
Post by Sara on Jan 25, 2015 16:37:45 GMT
Talvileiri 15.-18.1.2015
1. leiripäivä
Viittä vaille kello 16 minä ja kaksi muuta leirille osallistunutta - Zoe ja Henna - pääsimme majataloon majoittumaan. Kaikilla oli muutama kassillinen tavaroita mukanaan ja kiitellen Huusaria asetuimme yhteiseen huoneeseemme. Ulkona oli viileä ilma ja olin pukeutunut pitkähihaiseen ja villapaitaan (joka ei ole tehty oikeasta villasta, eikö olekin ironista?) sekä talviratsastushousuihin, saappaisiin, lämpimään pipoon ja itsetehtyyn kaulaliinaan. Vatsassani kipristi mukavasti ihana jännittyneisyyden tunne, mikä ei kuitenkaan tuntunut pahalta. Naureskelimme ja jutustelimme ajoittumisen yhteydessä tyttöjen kanssa, kunnes kello alkoi käydä lähelle viittä ja me siirryimme Kristianin ja Bellan kartanon eteen, josta meidät opastettiin ruokailuhuoneeseen. Söimme kaikki aivan rauhassa Huusarin ja Michaelin liittyessä seuraamme. Syötyämme kävimme läpi seuraavien päivien ohjelmaa. Bongasin viikonlopun ohjelmasta muutaman erityisen mielenkiintoisen kohdan; kuutamoratsastusta, vaellus, hiihtoratsastusta, rälläystä jäällä, rekiretki, hankitreeniä... Kaikki ohjelman asiat kuulostivat mielenkiintoisilta ja kokemusrikkailta. (Etenkin kokemusrikkailta, kun muistin millä hevosella menisin... muut katsoivat minua sivusilmällään hiukan omistuisesti ja varautuvasti, kun nauroin itsekseni.) Kävimme läpi yleiset säännöt (Huusari vilkuili minua hiukan turhankin useasti) ja jaoimme aau- ja iltatallivuorot (siinä ei ollut paljon jakamista, sillä kullakin oli vain yksi vapaa aamu tai ilta leirin aikana). Kello kiipesi ylös kymmentä vaille kuuden kohdalle, joten minä, Zoe ja Henna kiitimme ruoasta ja lähdimme talleille varustamaan hevosiamme. menisimme kouluratsastusta tai esteitä. Aluksi ajattelin mennä kouluratsastusta, mutta Galaxylla sattui olemaan huono iltapäivä, joten en esteistäkään voi mennä takuuseen. Varustin Galaxyn tummansinisellä satulahuovalla, estesatulalla ja suitsilla sekä laitoin mustavalkoiset suojat kaikkiin jalkoihin. Satulahuovassa on kirjailtu kultaisella langalla Galaxy's Starship Victory, äitini ompeli sen valmiiksi edellispäivänä. Kun me kaikki kolme tyttöä olimme valmiit, talutimme hevosemme maneesiin, missä meitä odottivatkin jo Huusari, Michael, Bella ja Kristian.
Huusari ja Bella kertasivat vielä, mitä voisimme tehdä, kun Michael ja Kristian kokosivat joitakin esteitä estepäätyyn. Olin juuri astunut paikallaan tanssahtelevan Galaxyn vierelle noustakseni seisomaan, kun Summerin selässä oleva Zoe huikkasi: "Hei Sara! Tuutko kokeilee edes jotain koulukiemuraa, niin päästään kattoo näit kauhukaksosii kahestaan sipsuttelemassa koulua?" En voinut kuin virnistää. Mielikuvat Galaxysta menemässä koulua... Minun olisi saatava nähdä se! Vastasin Zoelle myöntävästi ja taituroin itseni Galaxyn selkään. Sain juuri jalkani jalustimiin ja ohjat kerättyä käsiini, kun Galaxy alkoi vikuroida. Se taisi aavistaa 'ilkeät suunnitelmani' kun en ohjannutkaan sitä estekentälle. En olisi uskonut, että paikallaan seisovasta hevosesta lähtisi noin suuri pukki! Galaxy tanssahteli sivuttain, kun yritin kääntää sitä koulukentälle. Lopulta aloin maiskuttelemaan sille ja antamaan pohkeita. Galaxy luimisteli, mutta lopulta suostui laiskassa käynnissä siirtymään koulupäätyyn. Zoe huudahti jotakin, ja erehdyin herpaannuttamaan keskittymiseni kysyäkseni, mitä hän sanoi. Galaxy ärtyi kääntyilystäni selässä, kun yritin nähdä, missä Zoe oli. Samassa Zoe - Summerin selässä sentään - laukkasi aivan vierestä ohitsemme Zoen yrittäessä jarrutella. Galaxy hermostui ja säikähti. Tamma pureutui kuolaimeen ja nosti kiitolaukan. En voinut jarruttaa menoa muulla kuin istunnallani, mutta olin muutenkin jo putoamassa. Silloin Galaxy päätti, että nyt riitti kouluratsastus, ja ryntäsi kohti estekenttää. Tamma hyppäsi vaivatta aidan yli, melkein kuin ei olisi edes tiedostanut sen olevan siellä. Se ryntäsi kohti edellämme olevaa estettä enkä voinut muuta kuin toivoa, ettei se kieltäisi. Mutta Galaxy osaa olla myös tarkka ratsastajan virheistä ja juuri hyppykohdassa tamma löi jarrut lukkoon. Kaaduin kaulaa vasten, mutta pysyin selässä. Melkein. Galaxy nimittäin loikkasi arvaamatta esteen paikaltaan, minulta katosivat sekä ohjat että jalustimet ja putosin takaa selkä edellä esteen päälle. Puomit vain kolahtelivat ja vierivät ja minulta meni ilmat pihalle. Heti kun sain happea, nauroin niin paljon että olin tukehtua. Hoipertelin pystyyn ja suoristin selkäni ilman kipuja. Hekottelin itsekseni vielä ottaessani Galaxyn ohjat käsiini ja sain osakseni kummastuneita ja huolestuneita katseita. Huusarin silmät kiepsahtivat katsomaan kattoon ja hän mutisi jotain sinne päin kuin "voi herranjumala sentäs". Asetin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin Galaxyn selkään. Tamma korskahteli ja nakkeli päätään, kun keräsin ohjat käsiini. "Kokeillaan vielä", päätin samassa. Ohjasin Galaxyn kohti koulukenttää. "Oletko kunnossa? Ettet vain kolauttanut päätäsi pudotessasi, vai muutuitko lie yhtään..." kuulin Kristianin mutisevan sarkastisesti ratsastaessani ohi. Virnistin hänelle: "Taisi ÄO nousta just kakskyt astetta, mut kenellähän." Kristian virnisti minulle takaisin.
Koulukentällä suoristin istuntani ja keräsin ohjat paremmin. Tiesin, että jalustinhihnat olivat lyhyet, mutta tuumasin, etten muutenkaan voisi paljoa ratsastaa koulua. Galaxy pukkasi samantien, mutta se ei tarkoittanut pudottaa minua - mitä se ei tehnytkään. Tässä vaiheessa se vasta protestoi. Pian se huomaa, ettei saa tahtoaan läpi ja aloittaa yrityksensä minun pudottamisekseni. Toinen pukki. Annoin tammalle pohkeita ja myötäsin, mutta tamma ei suostunut liikahtamaankaan. Se haki pureutumista, mutta en suostunut kiristämään ohjia, jolloin se olisi ollut helpompaa. Galaxy lopetti yrityksensä ja oli hetken paikallaan. Kun olin aloittamassa kunnollisia alkulämmittelyjä, Galaxy kavahti pystyyn. Tamman laskeuduttua se pukkasi monta kertaa ja nosti ravin hermostuneesti kuolaimia nakerrellen. Huusari huomasi meidät ja alkoi huudella että "Jarruta raippaa ohjausta", mutta vaikka tein mitä, Galaxy ei suostunut kuuntelemaan. Se alkoi viskoa päätään ja alkoi pukkailla, mutta pysytteli ravissa. Jos putoaisin nyt, Galaxy ymärtäisi että saisi tahtonsa läpi ja ratsastajan selästä heittäminen olisi hyvä asia. Tämä oli koe, jonka Galaxy järjesti. Se testaili minua ja katsoi, mitä tapahtuisi. Se haki minun rajojani ja rimaa, jonka yli voisi tulevaisuudessa mennä halutessaan eroon minusta. Jos nyt näytin suuttuvani, voisi Galaxy käyttää temperamenttiani hyväksi. Hoin päässäni, että minun täytyisi nyt pysyä viileänä, vaikka teki mieli komentaa kunnolla. Antoi Galaxyn testailla, katsotaan, mitä tapahtuu. Vilkaisin Huusaria sen merkiksi, että tiesin mitä teen - ainaki pyrin näyttämään siltä. Huusari nyökkäsi ja nyt huomasin myös Riinan naisen vierellä. Tamma kiskoi ohjia ja viskoi päätään korkeuksiin, joten Huusarin oli keskityttävä tammaan. Minäkin aloin keskittyä omaan ratsastukseeni juuri ennen kuin Galaxy päätti, että oli saanut tarpeekseen koulukentällä ravailusta. Tamma nosti laukan ja yllättyneenä olin pudota. Sain viime hetkellä harjasta kiinni, mutta en myöskään osannut odottaa pukkia. Jos Galaxy olisi laskenut päätään, olisin pudonnut, mutta nyt putosin vain kaulalle. Sain viime hetkellä itseni takaisin satulaan, kun tamma pukkasi, pysähtyi ja nosti etukavionsa korkeuksiin. Se potki etujaloillaan villisti ilmaa ja viskoi päätään edestakaisin. Kun tamma lopulta laskeutui, tuli hirveä pukkisarja, mutta jostakin syystä pukit eivät olleet Galaxyn parhaimmistoa. Kuten arvelinkin, tamma halusi vain sekoittaa ja huijata minua. Se loikkasi eteenpäin ja jatkoi kiitolaukkaansa kohti koulu- ja estekentän välistä aitaa. Viimein tajusin, että minullahan oli ohjat käsissä ja yritin jarruttaa menoamme. Galaxy pukkasi ja veti päänsä alas, mutta ei hiljentänyt. Ennen kuin päätti, että nyt riitti tuo kirppu tuolla selässä. Se pysähtyi kuin salamaniskusta ja olin pudota. Tamma nosti päänsä, kohottautui takajaloilleen ja teki jotakin, jota en tiennyt olevan edes mahdollista; tamma seisoi yhä takajaloillaan, kun se hyppäsi himpun eteenpäin ja kääntyi samalla neljäkymmentä astetta. Olin niin yllättynyt, etten osannut odottaa pukkeja tamman laskeutuessa takaisin neljälle kaviolleen. Olin jo lentää selästä, mutta jotenkin sain Galaxyn pyörimään ja ärtyneenä se lopetti liikkumisen. Pääsin takaisin satulaan juuri kun Riina ilmeisesti kuolaimeen pureutuneena laukkasi ympäri koulupuolta Huusari selässä keikkuen. Tietysti se näytti hiukan hauskalta, mutta tiesin kokemuksesta, etenkin kun Riina ja Galaxy olivat jokseenkin samankokoisia, että selässä koki pelottaviakin hetkiä. Huusari sai Riinan hallintaansa, mutta tamma pukkasi pukin perään. Keskiintymiseni herpaannuttua putosin Galaxyn hiukan kohottauduttua takajaloilleen. Tamma ei liikkunut metriäkään, mutta tanssahteli paikallaan ja yritti ravistella suitset pois päästään. Se potkaisi ja kavio kävi pelottavan lähellä kasvojani. Hyppäsin pystyyn ja astuin Galaxyn sivulle ottaen ohjat käsiini. Vilkaisin vielä ympärilleni: Zoe taiteilí pukkilaukkaa juoksevan Summerin selässä, Huusari kävi tahtojen taistoa kootusta ravista Riinan kanssa ja Hennalla näytti menevän hyvin ratsunsa kanssa. "Eiköhän me molemmat saatu jo aivan tarpeeksi koulusta?" kysyin Galaxylta. Se ei kuunnellut minua lainkaan, mutta päästi minut ongelmitta selkään. Kun ohjasin sen kohti estepäädyn porttia, se valpastui ja pidensi askeleitaan, pysyen silti käynnissä. Heti estepäädyllä Galaxyn korvat nousivat niskasta osoittamaan suoraan eteenpäin, kääntyillen äänen suuntaan ja sen lihakset rentoutuivat hiukan. Se alkoi kuunnella apujani ja innostui työnteosta. Alkulämmittelyjen (kolamnsien, mutta silti) jälkeen pyysin Galaxylta laukkaa, minka se nostikin innoissaan. Laukkasimme kerran kentän ympäri ja sitten ohjasin Galaxyn kohti ensimmäistä estettä.
Estehetki meni hyvin, eikä Galaxy kieltänyt kertaakaan. Muutaman kerran hyppyhetkemme aikana keskittymiseni herpaantui, sillä käännyin katsomaan, mistä maneesissa kaikuvat huudahdukset tulivat. Muutaman kerran näin Zoen tai Huusarin lentämässä hevostensa selästä, ja kerran kadotin Hennan kokonaan, mutta muuten kaikki meni hienosti. Myöhemmin sain kuulla, että Zoe oli laskenut kaksitoista putoamistaan Summerin selästä, Huusarilla oli selkä hiukan kipeänä ja kun Henna oli kadonnut, se oli johtunut hänen ratsunsa päätöksestä laukata maneesin ovesta ulos. Juttelimme ratsastustunnistamme ja kaikista hienoista putoamisistamme tehdessämme iltatallia. Tänä iltana oli Hennan vapaa, mutta tyttö istui vieressä juttelemassa meille, kun minä ja Zoe "raadoimme rankasti". Kun olimme syöneet iltaruoan, palasimme talliin rapsuttelemaan hevosia. Kellon käydessä lähelle yhdeksää Huusari, Bella, Michael ja Kristian tulivat tarkistamaan hevoset, ja me tyttöjen kanssa autoimme. Tallien sulkemisen jälkeen varustimme hevosemme uudestaan. Puin Galaxylle suitset, heijastinliivikankaisen ratsastusloimen, yleissatulan ja suojat. Itse laitoin talviratsastushousujeni päälle toppahousut, saappaideni sisään villasukat, lämpimän pitkähihaisen ja neuleen päälle ulkoilutakin ja ohuen pipon kypäräni alle. Käsissäni minulla oli toppahanskat, mutta niistä huolimatta sormeni olivat umpijäässä. Tai ainakin olisivat olleet, jollei minun olisi jatkuvasti täytynyt käyttää käsiäni. Talutimme hevosemme ulos, missä Huusari ja Michael jo odottivatkin meitä. Matka öisen taivaan alle lumihankien keskelle saattoi alkaa.
Ulkona oli kaunista. Taivaalla häämötti vajeneva täysikuu ja sen valo valaisi kaiken ympärillämme. Hengitys höyrystyi ilmaan ja hevosten vaimeat korskahdukset saattelivat kavionnarsketta pakkasyössä. Tunnelmasta olisi enää puuttunut pöllön huhuntaa, mikä ei ehtinyt kuulua, ennen kuin Galaxyn täytyi tuttuun tapaansa alkaa vinkuroimaan. Tunnelma katosi, kun kimeä hirnunta kaikui metsässä. Galaxy oli astunut kylmään vesilammikkoon, jota ei näkynyt puiden varjossa. Tamma ilmeisesti kuvitteli, että keskellä yötä lammikot söivät hevosia, sillä sën etukaviot kohosivat ilmaan potkimaan varjoja. tamman laskeudutta se tanssahteli paikoillaan, mutta rauhottui pian. Minä kuljin turvallisuussyistä viimeisenä, mutta Galaxya ei kiinnostanut jonojärjestys. Se astui rasahtavan oksan päälle ja nosti pukkilaukan suoraan kohti Huusaria ja Michaelia, jotka kuulivat lähestyvän ratsun, mutteivat voineet väistää ajoissa. Olin jo varautunut törmäyksen ilmalentoon, mutta Riina tulisuudessaan puolusti omaa paikkaansa. Tammani oli liukua eteenpäin sen noustessa suoraan kiitolaukasta takajaloilleen. Riina ja Galaxy olivat vastakkain, kummankin etukaviot huitoivat ilmaa. Tuntui kuin hetki olisi pysähtynyt tai hiljentynyt. Michael, Zoe ja Henna seurasivat meitä hengitystä pidätellen. Galaxyn kaviot huitoivat hidastettuna ilmaa aivan Riinan kavioiden lähettyvillä. Sitten aika saavutti normaalitahtinsa ja kavioiden huiskenta nopeutui. Huusarin ilme oli varmasti yhtä kauhistunut kuin minun, kun ratsumme laskeutuivat ja kohosivat uudestaan potkimaan toisiaan. Toistaiseksi Galaxy oli Riinasta varautunut, ja vain uhitteli: sillä ei ollut aikomusta osua Riinaan. Toistaiseksi. Minä vilkaisin kauhistuneena Huusaria ja me molemmat yritimme pysyä uhittelevien ratsujemme selässä. Painauduimme hevosten kaulaa vasten ja pidimme tiukasti harjasta kiinni. Galaxy horjahti ja kiljahdukseni sai sen laskeutumaan takaisin neljälle kaviolleen. Se vetäisi päänsä alas Riinankin laskeuduttua ja pukitti niin nopeasti, että en ehtinyt kuin tajuta olevani kahden vihaisen ja lähekkäin olevan hevosen välissä. Riina kääntyi takapää meihin päin antaakseen viimeisen potkusa ja tehdäkseen selväksi, että Galaxyn täytyisi varoa uhmaamasta sitä. Kun Riinan lihakset jännittyivät, kiljahdukseni kaikui metsässä.
Odotin kipua, mutta sitä ei tullut. Kuolinko minä? Tiesin, etten ollut enää samassa paikassa, sillä jokin oli osunut minuun ja tönäissyt minut pois potkun tieltä, niin ainakin luulen. Avasin hitaasti silmäni ja puoliksi makasin, puoliksi istuin, tienpientareella. Riina tanssahteli ja viskoi päätään, Huusari yhä selässään. Jokin iso seisoi aivan vieressäni. Vasta räpäytettyäni silmiäni kahdesti tajusin otuksen olevan Galaxy. Sydämenlyönti kerrallaan minulle alkoi valjeta, mitä oli tapahtunut. Värisin kylmästä, mutta ajatuksen virratessa hyppäsin pystyyn. Olin sekaisin sisältä. Jos päättelin oikein - voisi luulla myös pelkästään muiden ilmeitä katsellen - Galaxy oli työntänyt minut pois ja ottanut potkun vastaan minun puolestani. Aloin väristä, mikä ei liittynyt lämpötilaan, ja horjuin Galaxyn lähelle. Otin ohjaksista kiinni aivan Galaxyn suun läheltä ja katsoin tammaa silmiin. Se läähätti hiukan ja katsoi takaisin. Se ei yrittänyt purra silittäessäni sen kaulaa, eikä se yrittänyt irtautua otteestani tunnustellessani sen jalkoja. "Tässä", sanoi Zoe, joka oli yllättäen ilmestynyt viereeni ojentaen taskulamppua. Kiitin tyttöä vaisusti ja osoitin valokeilla Galaxyn jalkoja. Ei mitään. Siirsin valokeilan Galaxyn kyljelle, missä näkyi vaisusti puolikas mutainen kavionjälki ja mutaa oli roiskunut kökköinä hiukan jäljen ympärillekin. Jos Riina oli osunut vain puolella kaviolla ja mutaa oli roiskunut, Galaxyn oli täytynyt olla kaukana potkun tullessa. Se taaseen tarkoitti, että Galaxylla tuskin oli mitään ongelmia tai vammoja. Kosketin varovasti kavionjäljen jättämää kohtaa ja muta oli vain karvan pinnalla. Riina oli siis tuskin osunut Galaxyyn. Tamma ei värähtänytkään minun koskiessani sen kylkeä, joten sen täytyi olla kunnossa. Annoin taskulampun takaisin Zoelle ja kiitin tyttöä. Sitten rojahdin Galaxyn kaulaa vasten nyyhkyttämään. Kyyneleet virtasivat silmistäni, vaikka Zoe ja Henna kävivät lohduttamassa minua. Pian lopetin itkemisen ja hieroin Galaxyn kaulaa. Puhelin tammalle hellästi ja nousin takaisin selkään. Pahoittelin viivästystä, mutta Huusari ja Michael vain hymyilivät minulle. Jatkoimme käynnillä, joten päätin luottaa Galaxyyn ja annoin sille pitkät ohjat. Kävelimme Hennan takana jonon viimeisinä ja pakkanen jäädytti kyyneleet poskilleni. Minun täytyi luottaa Galaxyyn, jos sekin luotti minuun. Tamma pelasti minun henkeni. Minun täytyisi voida luottaa siihen sen uhalla, että lentäisin lumipenkkaan.
Kun aloimme ravata ja laukata, keräsin ohjat, mutta annoin Galaxyn itse määrittää askeltensa pituudet ja vauhdin - kunhan pysyisimme oikeassa askellajissa. Kiersimme pitkän lenkin kuunvalossa tuon valopallon kiivetessä keskelle taivasta ja sitten kaartaessa alaspäin. Saavuimme muutamaa tuntia myöhemmin tilalle ja hoidettuamme hevosemme hyvin meidän oli määrä mennä nukkumaan. Viivyttelin hiukan ja kun kaikki muut olivat valmiina, minä sanoin jääväni vielä hetkeksi talliin. Huusari sanoi, että minun täytyisi varmistaa ovien olevan lukossa lähdettyämme, mutta hän laittaisi ne jo nyt lukkoon. Muut olivat jo menneet, mutta Huusarikin jostain syystä viivytteli ovella. Hän näytti olevan kahden vaiheilla. Lopulta hän huikkasi Michaelille, että tulisi pian perässä. Harjasin Galaxyn harjan ja nostin katseeni. Huusari käveli luoksemme, kun laskin Galaxyn karsinaan. Käännyin naista kohti ja katsoin häntä kysyvästi. Huusari nojasi Galaxyn karsinaa ja katsoi tammaa, joka alkoi rouskuttaa heinänjäämiään karsinan nurkassa. Nainen huokaisi. Minäkin nojasin karsinaan katsellen tammaani. Kumpikin oli hiljaa pitkän aikaa, kunnes Huusari avasi suunsa ja puhui hitaasti. "Mietin yhä, miksi se teki niin. Tiedäthän sinäkin, että se olisi yhtä hyvin voinut antaa potkun osua sinuun. Se olisi yhtä hyvin voinut olla se, joka potkaisi. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?" Hymähdin myöntävästi vastaukseksi. Kaikki tapahtunut veti minut hiljaiseksi. Huusari oli esittänyt aivan oikeanlaisia kysymyksiä. Miksi Galaxy oli pelastanut minut? Se olisi yhtä hyvin voinut antaa potkun osua sinuun, Huusarin sanat kaikuivat päässäni. Hän oli oikeassa. Galaxy olisi yhtä hyvin voinut olla se, joka potkaisi. Kummatkin olivat hiljaa, kunnes katseemme Huusarin kanssa kohtasivat. Me kummatkin nyökkäsimme hiljaisuudessa. Huusari kääntyi ja askelten kaiku hiljeni ja loppui oven kiinnittymiseen. Avasin karsinan oven ja Galaxy kääntyi minuun päin. Suljin oven ja painoin pääni tammani kaulaa vasten. Se ei yrittänyt näykkäistä, ei silloin kun silitin sen kaulaa, ei silloin kun vajosin karsinan seinää vasten istumaan. Se ei näykkinyt minua siinäkään vaiheessa, kun valuin makaamaan karsinapohjalle ja hiljalleen vaivuin uneen kyynelten kimmeltäessä poskillani.
|
|
|
Post by Zoe on Feb 5, 2015 18:34:35 GMT
15.1.2015
Summer yrittää potkaista minua. Onneksi hevonen on kiinnitettynä käytävälle molemmin puolin. Olen satuloimassa tammaani leirin ensimmäistä tunnia varten. Saan satulan hevosen selkään ja kiristettyä vyön. Vasta sitten hevonen, keksii, että sillä on satula selässä. Summer pukittelee ja yrittää näykätä minua. " Rauhassa," rauhoittelen ja liu'utan riimun Summerin kaulalle. Otan kiinni tamman turvasta ja laitan kuolaimet tamman suuhun ja niskahihnan tamman korvien yli. Saan hihnatkin suosiolla kiinni. Summer luimii ja tuijottaa minua happamasti. " Oletko valmis?" talliin tullut Michael kysyy. " Olen. Laitan vain kypärän päähäni ja tulen," vastaan ja laitan kypärän päähäni. Otan tamman ohjista kiinni ja lähden Michaelin perässä maneesiin. Henna ja Sara ovat jo maneesissa, kun minä ja Summer saavumme. Summer tanssahtelee pää korkealla ja minulla on vaikeuksia saada tamma pysähtymään keskelle. Otan kiinni tamman ohjista ja nostan jalkani jalustimeen. Ponnistan ja istun syvälle Summerin satulaa. Sillä sekunnilla, kun minä saan jalustimet jalkoihini ja ohjat käsiini, tammani lähtee uralle kävelemään. Ensin Summer kulkee kiltisti ja temppuilematta, kunnes Summer on säikkyvinään ulko-ovea, jolloin tamma lähtee pukkilaukkaa ja minä lennähdän hevosen selästä maahan. " Sattuiko?" Kristian kysyy ja tuo Summerin takaisin minun luokseni. Pudistan päätäni ja nousen takaisin Summerin selkään. Summer on yhä todella kiihtynyt ja hevonen viskoo päätään minun istuessani selässä. Saan hevosen rauhoittumaan, tekemällä voltteja. " Sattuiko?" Michael kysyy tällä kertaa. Katson ja huomaan, että Sara on tippunut Galaxyn selästä. Hän kuitenkin nousee ylös ja kiipeää takaisin hevosen selkään. Ratsastuksen jälkeen hoidan Summerin ja lähden Hennan ja Saran kanssa sisälle.
16.1.2015
" Miksi Coffeen piti teloa se jalkansa?" mutisen herätessäni seuraavana aamuna. " No sinähän pääset Alexin kanssa maastoon," Sara vastaa. Olemme menossa Saran ja Hennan kanssa talliin. Sara ja Henna lähtevät ratsastamaan Galaxyllä ja Ellalla. Minä lähden Alexin kanssa maastoon, koska Summer saa aamupäivän vapaaksi. " No joo, mutta Coffeella olisi kivempi mennä," selitän. " No varmasti," Henna nauraa. Me saavumme nauraen tallille ja rupeamme hoitamaan hevosiamme. Talutan hermostuneen Sweetin käytävälle ja kiinnitän ponin molemmin puolin ketjuihin. Tamma yrittää näykkäistä minua, mutta minä näpäytän harjalla ponia kaulaan. Varustan Sweetin koulusatulalla, meksikolaisilla suitsilla ja suojilla. Poni yrittää koko ajan potkia, näykkiä, nousta pystyyn ja pukitella. Saan kuitenkin varusteet ärhäkän ponin päälle. " Huh. Sainpas tämä riiviön kuntoon," huokaisen helpottuneena. Henna ja Sara nauravat kauempana, kun Alex tulee talliin ja halaa minua.
|
|
|
Post by Sara on Mar 10, 2015 18:02:40 GMT
upss oon ihan unohtanu tän et mul jäi tarinast 2/3 kirjottamatta! :'D nyt on vä'hän kiireitä jakson vaihtuessa ja kokeiden painaessa päälle, joten suottehan minulle vielä muutaman viikon aikaa, niin kirjoitan tuon loppuun! (:
|
|
|
Post by Huusari on Mar 10, 2015 20:02:43 GMT
upss oon ihan unohtanu tän et mul jäi tarinast 2/3 kirjottamatta! :'D nyt on vä'hän kiireitä jakson vaihtuessa ja kokeiden painaessa päälle, joten suottehan minulle vielä muutaman viikon aikaa, niin kirjoitan tuon loppuun! (: No panic! Määki oon vaan rauhassa kirjoitellut tarinaani aina kun ehdin. Kiireellä tulee sutattua melkein mitä vaan mutta kun saa rauhassa tehdä niin bueno!
|
|