Vuosi 2015

[Tiia]

vaikka*

[Minka]

Ihana kirjoitus Sara ♡♡♡♡♡♡♡♡

[Sara]

Apr 7, 2015 19:56:15 GMT Minka said:

Ihana kirjoitus Sara ♡♡♡♡♡♡♡♡

Kiitti ..

[Sanni]

Tässä tulee nyt minun muistotarina rakkaalle ja hyvä sydämmiselle Lucky Four-Leaf Cloverille. 

"Avasin Cloven karsinan oven. Clove katseli minua hetken, astui lähemmäs ja hörähti. Pujahdin ovesta sisälle karsinaan ja silitin Cloven pehmeää turpaa. Painoin pääni Cloven kaulaa vasten ja vedin syvään keuhkoihini ihanaa hevosen tuoksua. Pujotin riimun Cloven päähän, mutta en laittanut riimunnarua. Luotin Cloveen. Aloin harjata Cloven jo valmiiksi silkkistä karvaa pitkin ja tasaisin vedoin. Harjauksen tehtyäni laitoin riimunnarin kiinni ja lähdin taluttamaan Clovea ulos karsinasta. Huusari oli antanut minulle luvan liikuttaa tänään Cloven, sillä se ei enää eläkkeensä vuoksi tunneilla käynyt. Clove käveli kiltisti vierelläni korvat hörössä. Mietin mitä Clove mahtoi ajatella. Kuunteliko se lintujen laulua kuten minä, vai miettikö se jotain aivan muuta. Kun olimme kävelleet vähän matkaa metsässä, päätin lähteä juoksemaan. Clove nosti vierelläni tasaisen ravin ja pysyi hienosti hieman hitaassa minun tahdissani. Aika tuntui pysähtyvän, kunnes minua alkoi yskittää. "Eikä" sain sanottua yskänpuuskien välissä. Clove pysähtyi vierelleni ja työnsi turpansa olkapäälleni, kuin auttaakseen. Kun yskä kohtaukseni laantui, silitin Clovea ja kiitin sitä ettei se ollut jatkanut matkaansa, kun olin päästänyt vahingossa irti narusta yskän alettua. Kun jatkoimme matkaa kävellen, kerroin Clovelle ärsyttävästä siitepöly allergiasta, joka oli ollut minulla aina pienestä pitäen joka keväinen riesa. Loppu matka sujui ilman häiriö tekijöitä, joten sain nauttia rauhassaan yhteisestä ajastani ihanan Lucky Four-Leaf Cloverin kanssa. Jo sen yhden kävely retken aikana kerkesin kiintyä tammaan kovasti. Sen sympaattinen luonne oli vienyt minut mukanaan aivan uudenlaiseen haavemaailmaan."


KIITOS SINULLE KAIKESTA CLOVE <333

[Sanni]

Mä en nää Zoe mitään tosta sun tekstistä

[Sanni]

Astuin sisälle talliin ja katselin ympärilleni. Oli nähtävästi ruoka-aika, sillä yksikään pää ei ollut oven yli kurkkimassa.
-Moi! Kuulin äänen takanani kurkkiessani ensimmäiseen karsinaan.
-Ai moi Minka! Vastasin kääntyessäni katsomaan tervehtijää.

[Sanni]

- Ei oo todellista, kuulin Huusarin huudahtavan takanani.
- Ai mikä? Kysyin.
- Nythän on jo syyskuu! Huusari kajautti.
- Nii on? Tapahtuuks sillon jotain? Kysyin miettien mitä Huusari mahtoi tarkoittaa.
- Näätte pian, Huusari sanoi poistuen tallituvasta virne kasvoillaan.
- Mikähän sillä oli? Minka mietti.
- Ilmeestä päätellen ei mitään hyvää meille, Sara naurahti.

[Huusari]

Väsymättömät tilan omistajat?

Se iski yhtäkkiä. Varoittamatta. Se ei antanut minkäänlaista varoitusmerkkiä, hiipi vain salakavalasti pimeydestä. En huomannut ajoissa niitä pieniä varoistusmerkkejä vasta kun oli jo myöhäistä. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Olo tuntui musertavalta ja mieli painui maahaan.

Olin tehnyt kuukausia taukoamatta töitä. Tasapainoitellut opintojen ja tilan kanssa. Yrittänyt samalla ylläpitää ihmissuhteita ja unohtanut itseni kokonaan. Opintojen lisäksi olin ratsastanut päivittäin kymmenkunta hevosta, yrittänyt valmentaa ja pitää tunteja, talleja pystyssä ja selvitä paperisodasta. Kaikkea kun Catherinekaan ei voinut hoitaa. Olin siinä melkein onnistunutkin. Epäonnistuin kuitenkin pahasti. Viimeisenä vuotena, joilloin minun olisi pitänyt valmistautua koulutuomariksi ja liiketoiminnasta virallisesti, olivat voimat loppuneet kesken. Stressi hiipi varjoista ja iski voimalla. Ensin tuli univaikeudet, sitten lähti paino putoamaan. Ja muistini alkoi takkuilemaan. Unohdin omia asioita ja jopa tilan asioita.

Yritin asiaa peitellä, mutta tottahan Michael huomasi jossain vaiheessa asian Bellan kanssa. Yhteistuumin Michael, Bella ja Kristian raahasivat minut pakkolomalla tilan töistä. Tietenkään allekirjoittaneelta ei kysytty asiasta mitään. Turhautuneena yritin keskittyä opiskelujen pariin ja muistaa huolehtia vihdoin itsestäni joten kuten. Mieli paloi halusta päästää treenaamaan hevosia ja takaisin tilan töiden pariin. Oli turhauttavaa katsoa vierestä, kun toiset tekivät töitä taukoamatta, kun itse yritti selviytyä tenteistä toiseen ja saada stressinsä kuriin. Turhauttia katsoa vierestä, kun toinen saapui myöhään illalla vain nukkumaan ja syömään ja nousi varhain aamulla töihin.

- Minusta meidän pitäisi oikeasti pohtia lisäavun palkkaamista. Kuka jaksaa tehdä töitä taukoamatta? Me väsytään pian kaikki, Kristian pohti sohvalla takkatulen lämmittäessä suurta olohuonetta. Kristianin ja Bellan koti oli sisustettu kauniisti, jossa olikin hyvä viettää iltaa pitkästä aikaa yhdessä.
- Totta. En halua enää katsoa vierestä, kun Huusari riutuu töiden alle ja sitä kautta kaikki muutkin, Michael tuumasi.
- Miten olisi jos palkattaisiin muutama tallityöntekijä lisää? Saataisiin mekin vihdoin nukkua kunnon yöunet, jos ei tarvitsisi joka aamu-. ja iltatalleja hoitaa, Bella ehdotti.
- Mitä mieltä olet Huusari? Michael kääntyi katsomaan minua.
- Ainakin nykyiset tallityöntekijät voisivat pärjätä itsenäisesti aamutalleissa ja iltatalleissa, niin sais joskus nukkuakin. On nimittäin aika väsyttävää tehdä 13 tunnin työpäivä ja opiskella siinä samalla, nostin katseeni Roxyn harmaasta turkista.
- Totta! Palkataanko siis lisää tallityöntekijöitä? Catherine voikin tehdä ilmoituksen ja Rosemarie hoitaa haastattelut yhdessä Kristianin kanssa, niin mun ei tartte, Bella hymähti.
- Hah, mää tiesin, et sä et tuu haastatteleen ketään kun et siitä niin pidä, Kristian hymyili.
- Eli tämä juttu selvisi. Ehkä mekin vihdoin saadaan nukkua ja ollaan virkeämpiä, ja hymyileväisempiä, Michael naurahti.

Tuumasta toimeen ja tilalle palkattiin lisää väkeä saman tien helpottamaan arkeamme. Saimme vihdoin nukkua kunnon unet, sekä emme olleet töissä ympäri vuorokauden, vaan meille jäi aikaa vuorokaudesta myös itsestä ja ihmisuhteista huolehtimiseen. Tällä oli välittömiä vaikutuksia mm. omaan mielialaani. Olin unohtanut hetkeksi kuinka hymyillä aidoisti, kunnes muistin sen stressin väistyessä. Sain opiskella rauhassa, sekä auttaa tilan töissä omien voimieni mukaan. Keväällä valmistuisin virallisesti koulutuomariksi ja liiketoiminnasta. Elämä hymyilee jälleen!

[Sanni]

Vihdoin, vihdoin, viihdooin... ajattelin nähdessäni tallin mutkan takaa. Juoksin loppumatkan ihan vain siitä ilosta, että tänään oli alkanut loma. Loma!
Hidastin vasta tallin ovella etten säikäyttäisi hevosia ryntäämällä sisään. Kävelin reippaasti satulahuoneeseen ja heitin laukkuni kaappiin.
- Moi Sanni, Nelli sanoi tullessaan satulahuoneeseen.
- Moikka vaan, tiiätkö onks Della sisäl vai ulkon vai jossain ihan muualla.
- Ainakin äskön se seisoskeli vielä tuola karsinassaan.
- Okkei, mä lähenki tästä sitten sinne, hymyilin Nellille.