|
Post by Sara on May 17, 2015 7:27:38 GMT
TODELLAKIN :DDDDDDDDDD
|
|
|
Post by Sanni on May 17, 2015 8:32:10 GMT
OIKEEST MINKAAA!! Miten osaat kirjottaa noin tajuttoman hyvin?!? Ku sun tarinaa niinku kattoo ni sehän on ihan hirvittävän pitkä, mut sitte ku lukee ni tuntuu et ois halunnu et se ois ollu vieläki pitempi <3
|
|
|
Post by Minka on May 24, 2015 9:12:48 GMT
OIKEEST MINKAAA!! Miten osaat kirjottaa noin tajuttoman hyvin?!? Ku sun tarinaa niinku kattoo ni sehän on ihan hirvittävän pitkä, mut sitte ku lukee ni tuntuu et ois halunnu et se ois ollu vieläki pitempi <3 Oi vitsit kiitti Sanni! ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
|
|
|
Post by Sara on May 25, 2015 5:55:06 GMT
Ähh mä kelasin et oisit etuaikaa julkassu sen tarinan senkin tyttönen >
|
|
|
Post by Minka on May 31, 2015 14:59:02 GMT
~ Ei!
Olin juuri vaihtamassa ratsastusvaatteita päälleni, kun puhelimeni piippasi viestin saapumisen merkiksi. Otin kännykkäni pöydältä ja luin viestin. Se oli Nikolta: "Hei babe, pakko nähdä. Heti." Huolestuin, koska Niko ei laittanut yhtäkään emojia ja viesti kuulosti vakavalta.
Levottomuus velloi vatsassani kun laitoin valkoisen t-paidan takaisin päälleni ja sen päälle farkkutakin. Harjasin nopeasti hiukset ja tungin kännykän ja avaimet farkkutakin taskuun. Kipitin portaat alas ja vedin mustat vanssit jalkaan. Huikkasin vanhemmilleni, että menen tapaamaan Nikoa ja samalla kirjoitin hänelle viestin kysyäkseni missä.
Saavuin puistoon, jossa Niko jo odotti. Hän hymyili minut nähdessään, mutta huomasin, että hänen hymynsä ei ulottunut silmiin asti. Jokin oli siis pielessä. "Hei kulta", hän sanoi ja halasi minua. "Mennään ostamaan juomat", hän ehdotti ja lähdimme viereiseen kahvilaan.
"Öö tota mulla ei ole rahaa", sanoin nolona. "Älä huoli, mä maksan", Niko sanoi katsoen minua lempeästi tummanruskeilla silmillään. Valitsimme siis smoothiet. Minä otin marjaisen ja Niko ananas-mango-appelsiini-yhdistelmän. Kassalla Niko maksoi ja kävelimme takaisin puistoon etsien meille rauhallisen paikan.
Hörpimme smoothieitamme hiljaisuuden vallitessa. Lopulta en en enää kestänyt vaan kysyin: "Mikä on hätänä?" "Odota", Niko sanoi ja jokin hänen äänessään sai minut pitämään suuni kiinni. Hän otti vielä pitkän siemauksen ja laski sitten mukinsa ruoholle. Hän tarttui käsiini ja silitteli rystysiäni peukaloillaan. "Toivottavasti et ole yhtä huono jättämään hyvästejä kuin minä", Niko sanoi surumielisenä. "Sä olet lähdössä...?" kuiskasin jättäen kysymyksen ilmaan. "Joo", hän huokaisi. "Me muutetaan Amerikkaan. Bostoniin. Iskä sai sieltä töitä", hän jatkoi lausettaan. Minua kylmäsi vaikka aurinko paistoi lämpimästi ja tuntui, etten saanut henkeä. "Ei", kuiskasin heikolla äänellä. "Kai te tulette takaisin? Ole kiltti ja sano niin", anelin. "Minka", hän sanoi katsoen minua silmiin. "Näillä näkymin me ei tulla takaisin moneen moneen vuoteen", hän sanoi.
Annoin uutisen upota hitaasti tajuntaani, jonka jälkeen tulivat kyyneleet. Heittäydyin pojan kaulaan ja olin niin kiitollinen ettei minulla ollut ripsiväriä, koska olin ollut lähdössä tallille. "Milloin lähdette?" kysyin itkuisella äänellä, vapisten Nikon kädet ympärilläni. "Kesäkuun 28", hän sanoi ja painoi pään hiuksiini. "Tuun päivää ennen Kreikasta", mumisin. "Ehdin jättää hyvästit", jatkoin ja kohotin pääni Nikon paidasta, joka oli kastunut kyyneleistäni.
Istuskelimme pitkään puiston vihreällä nurmella. Niko nojasi selkäänsä puuhun ja minun pääni oli hänen sylissään. Hän piirteli sormellaan ympyröitä otsalleni ja ajattelimme kumpikin. Äkkiä nousin ylös ja käännyin katsomaan Nikoa silmiin. "Jos meillä kerta on niin vähän aikaa, meidän on parasta viettää se kunnolla", sanoin ja istuin pojan syliin. Niko laittoi kädet ympärilleni ja virnisti. "Ai että mä rakastan sua Minka", hän sanoi.
Suutelin häntä kiihkeästi suulle upottaen kädet hänen hiuksiinsa. Hymyilimme molemmat suudelmien lomassa ja kierähdimme nurmikolle päällekkäin. Aurinko heijastui meidän hiuksistamme, kun pyörimme ruoholla. "Saimme yleisöä", Niko naurahti korvaani ja käännyin katsomaan. Näin vanhan pariskunnan kulkevan ohi ja he hymyilivät meille. "Katsokoot", totesin virnistäen ja keskitin huomioni taas nauravaan poikaan, jonka päällä olin. "Tule, meidän on ehkä parasta vaihtaa yksityisempiin maisemiin", Niko virnisti nousten ylös. Hän tarjosi minulle kättään ja ravisteltuamme ruohonkorret vaatteista, lähdimme käsikädessä Nikon moottoripyörälle.
|
|
|
Post by Sara on May 31, 2015 15:15:42 GMT
NONII MINKA ENSINNÄKIN must tulee kummitäti ja morsiusneito, eikä susta Niinku DAAAH, mä kuolen jos Niko lähtee. Jos siitki tulis sellane lentävä poro niinku siin elokuvas? :3 SE VAIKKA MUUTTUU RAUSKUKS JA UI TAKASIN ! (Joo en tiiä missä Boston on, mut sovitaan et jossain rannikolla. ) Taisit se hankkii taskurahoillaan yksityislentokoneen ja pilotin ja lennättää ittensä takas 8) KOSKA EIHÄ SE LAPSI VOI ILMAN ISÄÄ JÄÄDÄ. TIIÄKS. 8) Mä en kyl oo ihan varma haluunko lukee sitä seuraavaa tarinaa, kun sä kumminki oot kuuluisa just niist yksityiskohdist 8). taisit se sun tekstis höyrystyy ilmaan ku se vaan muuttuu niin ylitulikuumaks, eiks jea? Sit me vaa kelataa et miks tos viestis on vaa tyhjä viesti. 83 että pidäppä varas, Minkaseni, tai sit voi tapahtuu jännii asioita. :DD Mut kumminkin, laita se jatko-osa pian 8) näkyvänä tai höyrystyneenä 8) en vaan kestä jos se lähtee, et parasta ois sit pistää se takasin tai sit tiiä mitä mää sanon 8DD
|
|
|
Post by Minka on May 31, 2015 15:54:00 GMT
SARA !!!! :DDDDDDDDD HAISTAPPA KUULE... PESUSIENI!!! :DDDDDDDDDDDDDD Ei ihme et sul kesti nii kaua laittaa kommenttii xD Mut juu ehkä en kuitenkaa laita niin yksityiskohtaista menoa koska täällä on pieniäkin 8))
Ja ihan spoilerina vaa me mennää Nikon perheen mökille ehkäpä jo ensi tarinassa... 8))))
PS. Susta EI tuu kummitätii EIKÄ morsiusneitoo :DD koska MÄ OON 16 eikä yksinhuoltajuus houkuta koska Niko todellakin lähtee. Ja mitä poroihin ja rauskuihin tulee niin... enpä kommentoi xDDDDDDDDDDDDD *käsiemoji*
|
|
|
Post by Sanni on May 31, 2015 16:33:21 GMT
OUCH!!!!!!! EIHÄN NIKO VOI LÄHTEE :oooo
|
|
|
Post by Minka on May 31, 2015 18:24:31 GMT
OUCH!!!!!!! EIHÄN NIKO VOI LÄHTEE :oooo Ikävä kyllä :-((( Pitää saada tarinaa eteenpäin ;-)
|
|
|
Post by Sara on May 31, 2015 19:22:20 GMT
::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD NOMUT KAKS VUOT JA SIT
|
|
|
Post by Minka on Jun 1, 2015 19:40:51 GMT
Hys hys Sara äläpäs nyt paljastele eiku ;-)
|
|
|
Post by Minka on Jun 6, 2015 20:45:39 GMT
Huom! Lukeminen omalla vastuulla!
~ Mökillä
Kaksi viikkoa oli kulunut kuin silmänräpäyksessä. Viimeiset kokeet olivat ohi ja olin saanut peruskoulunkin päätökseen. Pian saisin tietää mihin lukioon olin päässyt.
Kaksi viikkoa oli myös Nikon uutisesta kulunut. Yhteiset hetkemme kävivät vähiin päivä päivältä, enkä vieläkään pystynyt sulattamaan uutista, että kohta hän, koko maailmani pystyssä pitäjä, olisi poissa. Vilkaisin vaivihkaa vieressäni istuvaa poikaa, jonka kultaisista hiuksista kesäaurinko heijastui. Hän piteli huolettomasti kiinni ratista ja hyräili radiosta kuuluvan kappaleen mukana. Hän huomasi katseeni ja katsoi syvälle silmiini, suloinen hymy huulillaan. Hymyilin pienesti takaisin ja karistin synkät ajatukset mielestäni ja harteiltani, luvaten itselleni eläväni tässä hetkessä. Aurinko paistoi ja tuulenvire leyhytti hiuksiani auton avonaisesta ikkunasta. Moottori hyrräsi, kun hopeinen bemari viiletti tietä pitkin kohti määränpäätämme.
***
"Saitko laukkusi?" Niko kysyi kaivaen avaimet taskustaan. Hän asteli narisevat puuportaat ylös vaaleankeltaisen mökin kuistille. "Joo sain", huikkasin ja kävelin Nikon perään. Hän sai oven auki ja raahasimme kamppeemme tilavaan eteiseen. Laskettuamme laukut alas, Niko tuli luokseni kietoen kätensä ympärilleni. Hän käänsi minut ympäri ja kysyi: "No, mitä pidät näkymistä?" Naurahdin ja katseltuani hetken ovesta avautuvaa järvimaisemaa, vastasin pitäväni siitä.
Niko kävi ajamassa auton autotalliin ja sillä välin minä kannoin tavarani huoneeseen. Ikkunoista tulvi sisään aurinkoa, kun avasin verhot. Purin osan matkatavaroistani isoon vaatekaappiin, joka peitti melkein kokonaan yhden seinän huoneesta. Niko tuli pian perässä ja siirryimme keittiöön. "Missä ruokakassi on?" kysyin. "Ai niin se jäi vielä eteiseen", Niko sanoi ja kävi nopeasti hakemassa sen sieltä. "Jos sä laitat kanat marinointiin ja mä meen valmisteleen grilliä?" Niko kysyi. "Joo käy", vastasin ja purin nyt tarpeettomat tavarat kaappeihin.
Niko meni ulos kaivamaan varastosta pienen hiiligrillin terassin viereen ja sillä välin minä tein marinadin valmiiksi laittaen kanat sinne maustumaan. Tein myös kastikkeen ja salaatin valmiiksi. "Onko grilli jo valmis?" huikkasin terassin ovelta Nikolta. Perunavesi kiehui jo, joten perunoilla oli hiukan kiire. "Joo ihan juuri", vastaus kuului, joten laitoin uudet perunat kattilaan keittymään.
Pian ruoka oli valmista ja katoimme yhdessä pöydän ulos. Herkullinen ruuan tuoksu sai mahani kurisemaan, joten istuimme pöytään. "Mmm tosi hyvää", sanoin. "Todella", Niko sanoi.
Söimme kaikessa rauhassa nauttien auringonsäteistä, jotka hyväilivät eloon herännyttä luontoa. Niko meni laittamaan rantasaunaa päälle ja minä jäin korjaamaan pöytää.
***
Vesi oli hirveän kylmää, mutta kahlasin kuitenkin Nikon perässä veteen. Mieleeni muistui viimekesäinen päivämme laavulla, joka sai hymyn huulilleni. Tajusin myös, että nyt olisi täydellinen hetki kostaa Nikon silloiset temput, joten otin käteeni reippaasti pohjamutaa ja odotin Nikon nousevan pintaan. Valmistauduin heittoon ja sinkosin mutapallon voimalla kohti poikaa, joka oli noussut pinnalle.
Heitin vahingossa liian korkean heiton, joten Nikon selkään tähdätty ammus lensikin suoraan hänen takaraivoonsa. Minua nauratti vielä heittovaiheessa, mutta mudan osuessa maaliinsa vakavoiduin silkasta järkytyksestä. Aika tuntui pysähtyvän, kun Niko kääntyi hitaasti katsomaan minua. Enkä voinut sille mitään, että tyrskähdin. Sen jälkeen repesin hillittömään nauruun taipuen kaksinkerroin.
Nauraessani en huomannut, kun Niko vuorostaan kaapi pohjamutaa käteensä ja heitti sen suoraan vatsaani omahyväinen virne naamallaan. Nauruni katkesi kuin seinään kirkaistessani. "Hei!" kiljuin ja lähdin jahtaamaan poikaa joka ui aina vain kauemmas pakoon.
Hyppäsin Nikon kimppuun ja roiskin vettä hänen päälleen. Aiheutimme niin paljon meteliä, että järvessä uinut sorsapari lähti äkkiä pakosalle, kauas meistä. Niko pyyhki vettä naamaltaan, jota roiskutin hänen päälleen ja samalla hän yritti heittää vettä minun päälleni. Lopulta poika sukelsi veden alle vetäen minut mukanaan.
En ollut yhtään varautunut, joten räpiköin pintaan ja pyyhin vettä silmistäni. Kiljaisin kun Niko laittoi kätensä takaapäin ympärille ja pyöritti minua. "Nyt riittää kostoleikit", hän kuiskasi korvaani ja käännyin ympäri hänen syleilyssään. "Niinkö?" virnistin ilkikurisesti ja yritin rimpuilla pois. "Jaaha, täytyy näemmä viedä ajatuksesi muualle", Niko sanoi myhäillen omahyväisesti ja veti minut tiukasti itseään vasten. Hänen huulensa etsivät minun huuleni ja vastasin suudelmaan halukkaasti. Rentouduin ja laitoin käteni hänen olkapäidensä yli. Hän nosti minua ylemmäs ja kiedoin jalkani hänen lantionsa ympärille. "Jos mennään saunaan?" Niko kysyi kuiskaten korvaani. "Joo", vastasin huokaisten ja lähdimme kävelemään rantaan.
"Eikös saunaan mentäessä pidä riisua uikkarit?" Niko nauroi. "Haha", vastasin ja irvistin kömpien pojan viereen ylimmälle lauteelle. Niko heitti löylyä ja saunaan laskeutui hiljaisuus, jos puiden kotoisaa rätinää ja kiukaan paukahtelua laskettu. Nojasin päätäni Nikon olkapäähän ja hän laittoi toisen käsivartensa ympärilleni
Saunoimme yhteensä puolitoista tuntia, käyden uimassa aina välillä. Päivä alkoi pikkuhiljaa viilenemään, olihan kello jo viisi. Niko jäi sammuttelemaan saunaa sillä välin, kun minä menin sisälle mökkiin suihkuun.
Kun Niko vuorostaan kävi peseytymässä, minä järjestelin takapihan penkille peittoja ja tyynyjä ja penkin eteen pöydän, johon laitoin herkkuja, kuten sipsejä, karkkia, dippejä ja hedelmiä. Laitoin pöydälle myös tietokoneen, josta voisimme katsoa elokuvaa. Kävin vielä sisällä nappaamassa hupparin päälleni, koska oli jo aika viileää.
Nojasin ovenpieleen katsellen järvelle. Äkkiä tunsin Nikon kädet ympärilläni ja hänen huulensa hipaisivat korvaani, kun hän katsoi olkapääni yli terassia. "Vau", hän kuiskasi ja menimme istumaan penkille vetäen viltit lämmikkeeksi. Aloitimme elokuvan napostellen herkkuja pöydältä ja puristauduin ihan pojan kylkeen.
***
Puolessa välissä elokuvaa oli kohtaus, jossa päähenkilön mies lähtee pitkälle matkalle. Tämä sai minut ajattelemaan minun ja Nikon tilannetta, enkä enää pystynyt keskittymään elokuvaan. "Niko", aloitin varovasti. "No?" poika kysyi. "Mitä me tehdään sitten kun sä lähdet? Mitä tapahtuu meille?" kysyin ja kohotin katseeni hänen silmiinsä. Niko vältteli katsettani ja piti pienen tauon. "En tiedä, kulta", hän sanoi lopulta. "Jos... jos meidän olisi parempi erota", sanoin ja yritin estää ääneni vapinan. "Kun sähän et tule takaisin", jatkoin. "Näillä näkymin en", hän korjasi ja katsoi minua silmiin. "Mutta älä huolehdi siitä nyt, jooko? Meillä on vielä aikaa", Niko sanoi ja suuteli minua pehmeästi. Vastasin suudelmaan ja käteni hakeutuivat automaattisesti pojan ympärille. Hänen kätensä olivat olkapäideni päällä, mutta liukuivat pian alaselälleni. Suudelmat muuttuivat yhä intohimoisemmiksi ja Niko kaatoi minut selälleni penkille. Hän siirtyi suutelemaan kaulaani ja minä pidin hänen kyljistään kiinni. "Niko odota", huokaisin ja hän lopetti katsoen minua silmiin.
Hän nousi polvilleen ja veti minut ylös. Niko hymyili minulle tavalla, joka sai minunkin suupieleni kaartumaan hymyyn. Naurahdin ja palasin takaisin Nikon kainaloon jatkaaksemme elokuvan katselua.
***
Siivosimme ruuat ja viltit pois terassilta. Toin myös koneen sisälle lataukseen. Keittiössä oli hämärää, koska meillä oli vain eteisen jalkalamppu päällä. Tuijotin huultani pureskellen Nikoa, joka laittoi herkkuja säilöön. Ajattelin asioita katsellen Nikon lihaksikasta yläruumista ja äkkiä tiesin mitä halusin.
Kävelin hiljaa Nikon luo ja käänsin hänet lempeästi ympäri. Suutelin yllätynyttä poikaa upottaen kädet hänen hiuksiinsa. Hän vastasi suudelmaan laittaen kätensä kyljilleni. Hän pyöräytti meidät ympäri ja työnsi minut jääkaappia vasten. En tuntenut sen pinnasta huokuvaa kylmyyttä, koska olin niin keskittynyt Nikoon.
Avasin hupparini vetoketjun ja painoin pojan seinää vasten. Niko riisui hupparin harteiltani heittäen sen tuolille, samalla kääntäen minut seinää vasten. Hänen toinen kätensä liukui takareidelleni ja toinen oli pääni vieressä seinää vasten. Nostin toisen jalkani ilmaan kietoen sen Nikon ympärille, kun poika siirtyi suutelemaan kaulaani ja solisluutani. Huokaisin mielihyvästä ja puraisin huultani työntäen käteni Nikon paidan sisään, tämän yläselälle. Riisuin Nikon paidan pois ja kuiskasin hänen korvaansa: "Mennään yläkertaan." Niko lopetti ja katsoi silmiini.
Emme nähneet toisiamme kunnolla hämärässä huoneessa, mutta erotin silti pojan tuikkivat silmät ehkä kolmen sentin päässä omistani. Tunsin meidän molempien kiivaan hengityksen ja rintakehiemme kohoilun toisiamme vasten. "Oletko varma?" Niko kysyi kysyvä katse silmissään. Näin silti pilkahduksia intohimosta hänen silmissään ja kuiskasin: "Olen."
Kiedoin toisenkin jalkani Nikon lantion ympäri, kun hän siirsi kätensä takareisilleni nostaen minua ylemmäs. Uppoiduimme taas tuliseen suudelmaan ja Niko lähti kantamaan minua portaita ylös huoneeseemme.
***
Havahduin aamulla auringonsäteeseen, joka osui verhojen välistä kasvoilleni. Avasin silmäni räpytellen ja haukottelin. Kierähdin kyljelleni ja säpsähdin hieman osuessani Nikon rintakehään. Poika tuhahti hieman, mutta jatkoi uniaan. Punastuin hiukan, muistaessani illan tapahtumat, mutta en voinut olla hymyilemättä. Nikon käsi oli ilmeisesti ollut ympärilläni, koska se oli nyt suorana pääni yläpuolella. Painauduin varovasti Nikon kylkeen kerälle ja jatkoin hetken uniani.
Heräsin uudelleen ja käännyin katsomaan kelloa, joka näytti yhdeksää. Niko nukkui edelleen, mutta minä en saanut enää unta. Nousin siis varovasti ylös ja hymähdin hymyillen huomatessani, että minulla oli sentään paita päällä.
Kävelin kylpyhuoneeseen ja laitoin hiukseni sotkuiselle nutturalle. Pesin sitten kasvoni viileällä vedellä ja kuivasin pehmeään pyyhkeeseen. Vedin vielä harmaat shortsit jalkaani ennen kuin astuin ulos.
Niko oli jo herännyt ja hän hymyili minulle kädet päänsä takana. "Huomenta", hän sanoi. "Huomenta", vastasin ja kömmin takaisin sänkyyn. "Luulin, että olit jo häippäissyt", Niko heitti vitsillä. "Hei!" naurahdin ja kömmin hänen viereensä.
Olimme hetken hiljaa, kunnes Niko kääntyi katsomaan minua ilkikurinen virnistys huulillaan. Hän kierähti kontalleen päälleni ja suuteli minua pitkään. "Hei jos mennään vaa aamupalalle ennekun innostut taas?" nauroin ja nousimme yhdessä ylös.
Menimme alas keittiöön ja huomasimme matkan varrelle jääneet vaatteet. Punastuin ja vilkaisin syrjäsilmällä Nikoa, joka virnuili minulle.
Aloimme laittamaan aamupalaa. Minä otin paahtoleipää ja jogurttia myslillä, kun Niko taas otti pelkästään paahtoleipää. Hän pilkkoi meille myös hedelmiä, kuten appelsiinia, vesimelonia, omenaa ja lisäksi vielä tuoreita mansikoita.
Syötyämme siivosimme tavarat pois ja minun ollessa jääkaapilla, Niko tuli taakseni ja kietoi käsivartensa ympärilleni. Hän pyyhkäisi huulillaan niskaani siirtyen näykkimään korvaani ja kaulaani. Painoin jääkaapin kiinni ja kiepahdin ympäri. Huulemme kohtasivat ensin pehmeästi, mutta muuttuen sitten yhä halukkaammiksi. Niko nosti minut työtasolle ja kiedoin jalkani jälleen hänen ympärilleen. Hänen kätensä kyljilläni nostivat paitaani ylemmäs, mutta en antanut sen haitata.
Niko taivutti minua taaemmas tullen itse perässä. Vartalomme likistäytyivät toisiaan vasten ja hengitimme molemmat kiivaasti. Huokailin välillä suudelmiemme lomassa ja puristin Nikon hartoita, joille olin siirtänyt käteni. Hän alkoi hivuttaa paitaani vielä ylemmäs, mutta vedin sen alas. "Että pitikin eilen, kun olet nyt ihan villinä", naurahdin. Nikokin nauroi ja vetäytyi kauemmas. Hän laittoi kätensä reisilleni nojaten niihin. "Mä rakastan sua", hän sanoi. "Mäkin rakastan sua", vastasin ja katsoin hänen raollaan olevia huuliaan kurottautuen suutelemaan häntä jälleen.
|
|
|
Post by Minka on Jun 29, 2015 14:02:49 GMT
~ Goodbye My Darling
Se päivä oli täällä. Yksi elämäni kauheimmista päivistä, jolloin joutuisin luopumaan hänestä. Hänestä, jonka vuoksi lentäisin kuun ympäri ja siirtäisin vuoria. Hänestä, jolle toisin melkein kaiken mitä hän ikinä keksisikään pyytää. Hänestä, jota rakastan niin älyttömästi, että pakahdun siihen tunteeseen. Hänestä, joka teki minusta paremman ja kokonaisen ihmisen.
Puristin Nikon kättä ja nojasin päätäni hänen olkaansa. Taksissa oli painostava, hiljainen ja lopullisen tuntuinen tunnelma, joka ei helpottanut yhtään taisteluani kyyneleitä vastaan.
Auto kurvasi lentokentän ovelle ja Nikon perhe purki laukut autosta. Heillä oli mukanaan vain välttämättömimmät tavarat, koska huonekalut ja muut tulisivat vasta myöhemmin. Astuimme sisään terminaaliin, jossa oli vilinää. Ihan aluksi menimme infotiskille anelemaan, että minä pääsisin turvatarkastuksista toiselle puolelle. Virkailija soitti pikaisen puhelun ja antoi minulle rintaan kiinnitettävän nimilapun. Pian luoksemme tuli järjestyksenvalvojan univormuun pukeutunut, tummatukkainen nainen, joka tuli mukaamme vahtimaan minua.
Niko vanhempineen meni tiskille matkalaukkujen luovutukseen. He saivat lentoliput ja katsoin, kuinka heidän laukkunsa tipahtivat hihnalle ja lähtivät kohti sitä, minne ne ikinä menivätkään. Niko tuli luokseni ja veti minut kainaloonsa. Lähdimme sitten turvatarkastusjonoon.
Turvatarkastuksen jälkeen kävimme katsastamassa missä heidän lähtöporttinsa sijaitsi, jonka jälkeen menimme Nikon kanssa Starbucksiin kahville. Istuimme pöytään ja maistelimme juomiamme hetken hiljaisuudessa. "Niko", aloitin ja pidin tauon vetääkseni henkeä. "Erotaanko me?" jatkoin ja taistelin tosissani yrittäessäni pitää ääneni vakaana. "Hei kulta, me voidaan vielä miettiä", Niko sanoi laittaen kätensä minun käteni päälle ja hymyillen hieman alakuloisesti. Vedin käteni pois, enkä voinut sille mitään, että suutahdin. "Niko, sä olet lähdössä pois tunnin päästä. Pois kokonaan toiseen maahan, kokonaan toiseen maanosaan! Meidän täytyy puhua tämä nyt selväksi, ok? Sähän et ole näillä näkymin tulossa takaisin, joten musta olisi vaan reilua, että me erotaan. Niin paljon, kun se sattuukin", sanoin painokkaalla äänensävyllä, samalla kun kyyneleet kihosivat silmiini. "Kun musta ei olisi reilua, että me ikäänkuin pitäisimme toisemme kahlittuina, emmekä voisi jatkaa elämäämme", jatkoin ja tartuin Nikon käsiin. Poika oli aika pitkäänkin hiljaa, kunnes hän katsoi minua silmiin sanoen vaisulla äänellä: "Jos niin haluat. Sä perustelit hyvin ja totta, se sattuu. Mutta meidän kannattaa silti jatkaa eteenpäin. Eri suuntiin, joten olen samaa mieltä kanssasi."
Pahoinvoinnin aalto humahti lävitseni. Nyt se oli siis totta. Me olimme eroamassa. Vaikka ajatus tuntui järkevältä, en silti kestänyt sitä, vaan pirstouduin sisältä aina vain enemmän.
Nousimme ylös ja laitoimme tyhjät mukimme roskikseen. Lähdimme sitten kävelemään kylki kyljessä kohti Nikon lennon lähtöporttia.
***
Lento kuulutettiin lähteväksi ja aloimme jättää hyvästejä. Nikon vanhemmat halasivat minua ja hyvästelimme toisemme. Sen jälkeen syöksyin Nikon syliin ja kuiskimme molemmat toisillemme: "Minä rakastan sinua." Niko suuteli minua pitkään ja pehmeästi. Aloin itkemään ja maistoin suudelmissamme kyyneleideni suolaisen maun. Tunsin Nikon lämpimät käsivarret selälläni ja hänen turvallisen tuntuisen kehonsa minua vasten. Silitin hänen pehmeitä, kultaisia hiuksiaan, miettien tulisinko enään ikinä koskemaan niitä.
Irroittauduimme suudelmasta ja Niko painoi otsansa minun otsaani vasten. Hänen kämmenensä olivat poskillani ja hän pyyhki peukaloillaan kyyneliäni. Kohotin katseeni hänen kasvoihinsa ja huomasin, että Nikonkin silmät olivat kosteat. Hengitimme samaa ilmaa ja yritimme molemmat painaa toisemme tarkasti mieleemme. "Hei nyt sitten", Niko kuiskasi lopulta ja erkanimme. Hän alkoi kävellä hiljaa pois päin. Juuri, kun kätemme olivat erkanemassa, vedin hänet luokseni vielä yhteen, haikeaan suudelmaan. "Pidetään yhteyttä", Niko kuiskasi. "Pidetään", sanoin vaikka sisimmässäni tiesin, että pikkuhiljaa unohtaisimme toisemme.
Nikon käsi kirposi minun kädestäni ja vilkutimme toisillemme vielä. Hän meni portille passintarkastukseen vanhempiensa kanssa ja kääntyi vielä viimeisen kerran katsomaan minua. Hän hymyili ja vilkutti, kunnes katosi ihmismassaan, minun jäädessä vielä vilkuttamaan.
Silloin romahdin. Lysähdin polvilleni ja sydämeni pirstoutui miljooniksi palasiksi. Kyyneleet valuivat vuolaina pitkin kasvojani, kun nyyhkytin ja tärisin lattialla. En välittänyt ihmisten katseista, vaan tuijotin lentokonetta, kunnes tunsin jonkun kädet olkapäilläni. Käännyin katsomaan ja huomasin vanhempani, jotka naisvartija oli hakenut luokseni. Nousin heidän avullaan ylös ja loin vielä viimeisen katseen lentokoneeseen, jossa ensirakkauteni jo istui. "Goodbye, my darling. Goodbye", kuiskasin ja kävelin vanhempieni saattamana pois.
|
|
|
Post by Sara on Jul 2, 2015 9:35:23 GMT
Never saygoodbye because goodbye means leaving, and leaving means forgetting.
|
|
|
Post by Sanni on Jul 5, 2015 7:42:46 GMT
Itken
|
|