|
Post by Sanni on Dec 21, 2015 10:35:42 GMT
KESKIVIIKON KOULUTUNTI 22.4.2015 Hevonen: Primadonna Belladonte Eli nyt viimein julkaisee tämän tarinan, sillä sen tuolta koneen syöväreistä löysin
Keskiviikon koulutunnit olivat palanneet takaisin arkeen ja päätin osallistua tunnille. Ajattelin, että ainakaan se ei voisi olla huonoksi ja varmasti tulisi opittua paljon uusia asioita. Tällä kerralla olin päässyt aivan erityiselle tunnille, sillä minun lisäkseni sille osallistui vain Sara. Huusar oli päättänyt pitää tunnin Katjaanan kanssa, jotta me molemmat saisimme todella yksilöllistä opetusta, kun kerran oli näin ainutkertainen mahdollisuus. Ulkona oli aivan ihana ilma ja siksi tunti pidettiinkin ulkona. Saavuimme Saran kanssa kentälle, jossa Katjaana jo odottelikin. Nousimme ratsujemme selkään. Alkuverryttelyt olivat suurimmaksi osaksi ympyröitä ja siirtymisiä, joka oli itseasiassa todella mukavaa Dellan kanssa. Hevosen askeleet olivat pehmeät ja siitä huomasi, että se oli kouluhevonen. Huusarin saapui kentälle verrytellessämme ja naiset juttelivat hetken keskenään, varmaankin tunnin kulusta. - Tulkaas tänne, Huusari huudahti keskeltä kenttää. - Tällä tunnilla harjoittelemme siis istuntaa ja teemme nyt niin, että laitamme hevoset kiinni liinaan niin, että teidän ei tarvitse ajatella ohjaamista. Menimme Huusarin kanssa toiseen päähän kenttää ja Sara jäi toiseen Katjaanan kanssa. Aloitimme taasen siirtymisillä. Tajusin nopeasti, että Della oli herkkä hevonen, eikä kovin isoja apuja tarvittu istunnalla ohjaamiseen. Suht helposti sain Dellan ainakin melkein pysähdykseen ravistakin. Keskityin vain istuntaani ja kuuntelin tarkasti Huusarin ohjeita. Nostin laukan, kun Huusari antoi siihen luvan ja en voinut olla hymyilemättä. Keinuin tasaisesti Dellan laukassa. Aivan liian pian Huusari antoi luvan siirtyä takaisin raviin ja hiljentämään käyntiin vatsalihaksia käyttäen. Ennenkuin kerkisin edes aloittaa, nainen lisäsi vielä, että minun täytyi irroittaa kokonaan ohjista etten vahingossa reaktiona yrittäisi auttaa niillä. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni halusin pois hevosen selästä tunnin päätteeksi. Taputin Dellan kaulaa ja tiputtauduin alas. Hevoset pärskähtelivät kävellessämme takaisin talliin. Kurkkasin satulahuovan alle ja näin sen mitä olin juuri ajatellutkin. Taisi olla vesipesun aika.
|
|
|
Post by Sanni on Dec 22, 2015 12:42:03 GMT
JOULUMAASTO IHAN KAHDESTAAN En tiedä vielä tuleeko tarinaa, mutta tämä piirrustus ainakin.
Hyvää Joulua Kaikille!
Ihana kuva! Della varmasti nautti maastostanne. Saat kuvastasi 10v€ - Minka
|
|
|
Post by Sanni on Dec 26, 2015 14:11:17 GMT
HIIHTORATSASTUS - HIRSI NYT MINÄ! huusin Saran kaaduttua viidennen kerran. - Yks pätkä vielääää, Sara sanoi nostaessaan päänsä lumesta. - Saat kohta tulla uudestaa pikku Sara, mutta päästetään nyt pikku Sanni tässä välissä niin muutkin pääsee, nainen Horrorin selässä nauroi. - JESJESJESJEEE! juoksin hakemaan Saralta suksia ja muita varusteita. - Mitä teille on käyny? Tehän ootteku mitäkin kymmenen vuotiaita, Minka puuttui puheeseen hänkin nauraen. - Tää on vaan niin parastaaa, ai hitsi, kaaduin jo ennenkuin ehdin edes liinasta kiinni ottaa. - Sannii! Emmi ja Nelli nauroivat hieman kauempana. - Noni ootko redi? Huusari kääntyi kysymään. - Juu, SE ON MENOA NY! ehdin huutaa ennen nykäisyä. *tumps* kaaduin kymmenen metrin kohdalla. Toisen, kolmannen, neljännen ja vielä viidennenkin kaatumisen jälkeen päätin lopettaa, sillä naurustani ei ollut tulla loppua.
|
|
|
Post by Sanni on Dec 27, 2015 12:09:56 GMT
TOIVO Vähän erilainen tarina tästä tuli ja ehkä hieman sekava. Toivottavasti silti tykkäätte. Miksi elämä on epäreilua? Kokevatko kaikki tämän? Kuuluuko tämä elämään? Toivon niin, sillä moni tarvitsee tätä, niin kamalaa kuin se onkin. Se valistaa. Se opettaa ajattelemaan uudelleen. Maailma ei ole vain minä ja yksin minä. Ympärillä on ihmisiä, ja sen minä toivon kaikkien ymmärtävän. Toivon, että kaikki ymmärtäisivät, kuinka vaikeaa on elää ainoastaan itseään ajattelevien ihmisten keskuudessa. Joka ikinen hetki on kuin kidutusta. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei katso. Kukaan ei edes välitä. Muiden ajatteleminen on taitolaji. Täysin sama asia, kuin piirtämisen ja ratsastuksen taito. Jotkut osaavat, jotkut eivät. Miksi elämä on epäreilua? Sitä en tiedä, mutta tiedän, että kaikki eivät ole tällaisia. Tiedän, että tarvitsen minua vahvemman. Tarvitsen häntä, jonka rintaa vasten voin painautua ja itkeä. Olla vain, ja itkeä. Häntä, jonka halaukseen voin upota ja häntä, joka kuuntelee. Kuutelee elämäni surut ja hiljaisen nyyhkytykseni. Häntä, jonka kädet nostavat pääni ylös ja jonka lämpimät huulet painautuvat omiani vasten. Saan painautua vasten hänen kehoaan ja purkaa kaiken suruni suudelmaan. Suudelma kestää ikuisuuksia ja siihen haluan jäädä. Katsoa häntä, ajatella elämää, ja jäädä. Otan vastaan lohduttavan halauksen ja jatkan itkemistä. Tiedän, että hän ymmärtää. Häneen voin luottaa. Ehkä aamulla suruni on poissa. Niin toivon.
|
|
|
Post by Sara on Dec 27, 2015 20:46:04 GMT
S a n n i
Oon sanaton
Toi yllä oleva tarina... se on jotain niin upeeta vaikka onkin lyhyt et ei mulla riitä ees sanoja. Ihana. Mahtava. Fantastinen. Revi niistä jokaikinen merkitys ja sekään ei riitä. Mut se on kaikkee sitä ja enemmän. Ihana. Oikeesti.
♡
|
|
|
Post by Sanni on Dec 28, 2015 15:28:11 GMT
S a n n i Oon sanaton Toi yllä oleva tarina... se on jotain niin upeeta vaikka onkin lyhyt et ei mulla riitä ees sanoja. Ihana. Mahtava. Fantastinen. Revi niistä jokaikinen merkitys ja sekään ei riitä. Mut se on kaikkee sitä ja enemmän. Ihana. Oikeesti. ♡ Voi kiitos ihana ♡♡♡
|
|
|
Post by Nelli on Dec 28, 2015 17:42:47 GMT
Niin kuin Sarbs sano. Tarinasi saa aikaan sanattomuutta. Aivan ihana tarina. Jotenkin herättävä <3
|
|
|
Post by Minka on Dec 28, 2015 19:37:18 GMT
I h a n a ♡♡♡♡ Pysäyttävä ja ajatuksia herättävä ja pohdiskeleva tarina, vau ♡♡ Ihanaa nähä toinenki puoli susta
|
|
|
Post by Sanni on Dec 29, 2015 19:35:58 GMT
Niin kuin Sarbs sano. Tarinasi saa aikaan sanattomuutta. Aivan ihana tarina. Jotenkin herättävä <3 Kiitos todella paljon! <33
|
|
|
Post by Sanni on Dec 29, 2015 19:38:07 GMT
I h a n a ♡♡♡♡ Pysäyttävä ja ajatuksia herättävä ja pohdiskeleva tarina, vau ♡♡ Ihanaa nähä toinenki puoli susta Tais olla onnistunu tarina muidenkin mielestäXDD Kiitoksia <333
|
|
|
Post by Sanni on Mar 11, 2016 19:32:09 GMT
11.03 - Hihiii, tänään on vuosipäivä! kailotin pöllähtäessäni satulahuoneeseen. - Jaa, että minkä vuosipäivä?! Sara käänsi katseensa jostain lehdestä. - Mitä, mitä, mitä? Annakku arvaan, sun ja Leon? Minka innostui. - Ei nyt sentää, naurahdin, se on sitten huhtikuun lopussa. Apua, meillähän tulee jo viis vuotta täyteen! hihkaisin. - Mitäs täällä oikeen tapahtuu? Huusari kysyi saapuessaan. - Sanni nyt ei jaksa paljastaa mikä se sen alkuperänen juttu oli. Kuitenki unohti jo sen, Sara hymähti. - Tattadadattattattataa! Mä oon ollu Heppiksel nyt vuoden, joten mä leivoin tällasen oikein hienon kakun, kerroin paljastaessani oikein kauniin täysin lössähtäneen kakkuni. Kaikki repesivät nauruun. Mukaanlukien minä.
- Ihan hyväähän tää on, vaikka koostumus onki aika mielenkiintonen, Minka naurahti katsoessaan taas kakkua. - Sopivan makea, kosteutus on tasapainossa, mutta kokonaisuus on jotenkin, lössähtänyt, Sara arvio asiantuntevan kuuloisena painottaen sanaa "lössähtänyt". - Taitaa muuten olla viimenen kakku vähään aikaan, Huusari naurahti. - Niinpä, te järkkäsitte sinne Saran ja Kassun häihinki niin jättimäisen kakun, että sitä on jouduttu syömään koko ajan! huudahdin katsahtaen Huusariin merkitsevästi. - Niin no tottakai me haluttiin Saran häistä ikimuistoset ja no, Huusari sanoi. - Ja te Rosewoodithan olette tunnetusti suuruudenhulluja, Minka totesi saatuaan suunsa tyhjäksi.
|
|
|
Post by Sara on Mar 12, 2016 10:49:51 GMT
XDDDDDDDDDDD KUOLIN NAURUUN AUTOSSA EN TOKI SAANU KELTÄÄ OUTOI KATSEIT
"koostumus on vähän mielenkiintonen" XDDDDDDDDDDDDDDDD
|
|
|
Post by Sanni on Mar 12, 2016 11:09:27 GMT
XDDDDDDDDDDD KUOLIN NAURUUN AUTOSSA EN TOKI SAANU KELTÄÄ OUTOI KATSEIT "koostumus on vähän mielenkiintonen" XDDDDDDDDDDDDDDDD Haha XDDDDDDDDD
|
|
|
Post by Sanni on Mar 12, 2016 11:10:21 GMT
REKIRETKI Tällanen löyty, ku siivoilin muistiinpanoja - Huomenta talliin! huudahti Huusari astuessaan sisälle pääovesta. - Huomenia, vastasin naiselle kuten muutkin. - Miten teitä on tähän aikaan täälä jo näin paljon? - Mietippä sitä, Sara sanoi naiselle. - Ainii se rekiretki! Niinpä tietysti. Olipa rauhoittavaa ja mukavaa istua reessä, kun suomenhevoset juoksivat lumessa. Valkoista maisemaa kilometri tolkulla oli ihanaa katsella. Suorastaan satumaista. Kisailimme toisen rekiporukan kanssa ja naurua ei säästelty. Pysähdyimme hetkeksi ja siitä käynnistyikin lumisota. Lopulta kaikki olivat aivan lumessa ja lähdimme takaisin tallia kohti. Sinnekkin kisaillen. - Olipa hauska aamuinen retki, Minka naurahti. - Ja ainaki tuli herättyä, ku sai lunta niskaan! jatkoin. Autoimme kaikki rekien irroittamisessa ja siitä jakauduimme osa laittamaan reet suojaan ja osa hevoset sisälle sekä varusteet pois.
|
|
|
Post by Sanni on May 3, 2016 12:42:19 GMT
Tiedän, oon ollu TOSI epäaktiivinen, mut huomenna olis tulossa hoitotarina ja tässä tällanen pieni elonmerkki. (Joka tosin on aika kummallinen)
Ajatusmaailmani -tarina
Olen käpertyneenä Leon kainaloon. Itkustani ei aio tulla loppua, mutta onneksi vieressäni on Leo, joka silittää päätäni rauhoittavasti. - Miks mä en vaan voi olla ihminen joka edes yrittää, nyyhkytän Leolle. - Miks mä tuun kotiin joka päivä päättäen, että tänään mä teen sen ja sen, mut ikinä en tee mitään. Tänäänki päätin et meen lenkille ja luen kokeeseen ja ees yritän elää mun elämää kavereiden kanssa, mut ei, itkuni keskeyttää lauseeni. - Musta tuntuu et mä vaan suoritan mun elämää enkä tee ees sitä kiitettävästi. Tässäkin nyt vaan itken ja valitan sulle enkä tee mitään et voisin olla joskus se ihminen, joka mä haluun olla, syöksen kaikki sanottavani kerralla ulos. - Rauhotupas nyt, kuulen Leon keskeyttävän, mieti asias kahteen kertaan. Jos sun mielestä toi sun tavottelemas elämä ei muka oo suorittamista, ni mikä sitte, Leo jatkaa. - No tää! kiukkuan kuin pieni lapsi. - Ja paljonkos sulla oli ikää? Leo naurahtaa. Suupieleni vääntyvät väkisinkin hymyyn. Olen hetken hiljaa ja mietin. Yleensä Leo on meistä aina se järkevämpi, joten päätän tälläkin kertaa olla kinaamatta sen enempää.
Vain muutama sana sekä lyhyt hiljaisuus tuntuvat auttaneen. Ehkä en olekaan niin hirveä ihminen. Oikeastaan, en osaa sanoa tuota itselleni ääneen tarkoittaen, mutta antaa olla. Ehkäpä se on totta, että toiselle puhuminen auttaa. Onneksi minulla on Leo.
|
|