|
Post by Calandre on Apr 8, 2018 15:39:56 GMT
Ratsuna toimii Jään LiljaSaavuimme Ellenin ja Liljan kanssa ajoissa Auburn Estaten pihaan. Ratsut sai kuulemma laittaa kuntoon tallin tyhjissä karsinoissa, joten talutin Liljan yhteen vapaana olevaan karsinaan kiinni. Talli oli viihtyisän oloinen ja tilava! Varustimme Ellenin kanssa yhdessä Liljan, joka olikin ihana oma itsensä jälleen kerran. Tällä kertaa estesatulahuopa oli pinkki, sillä Liljan esteillä käytettävissä suitsissa on pinkit yksityiskohdat ja pinkein timantein koristeltu otsapanta. Lisäksi jalustimet ovat pinkit. Jotta pinkki kokonaisuutemme olisi täydellinen, olin ottanut mukaan vielä pinkki-sinisen ratsastusloimen. Ponnistin Liljan selkään Ellenin pienellä avustuksella ja lähdimme yhtä matkaa Auburn Estaten maneesiin. Maneesi oli tallin tapaan tilava ja mahtipontinen ei ihme, että sen sanottiin olevan tilan ylpeys! Valmentaja lyhyen puoleinen ja pitkillä hiuksilla varustettu Isabella, saapui maneesiin pitämään valmennusta. Alussa keskityimme pyörittelemään meidän ratsastajien käsiä, jalkoja, hartioita ja niskoja. Se tekikin terää, sillä mukavasti naksahteli niskat ja muistutti samalla hierojan tarpeesta. Jos sitä toisen osakilpailun jälkeen ehtisi varata ajan ja muistaisi tällä kertaa mennäkin paikan päälle. Lilja vähät välitti, vaikka satulassa tulikin pyörittyä. Se käyskenteli eteenpäin leppoisaan tapaansa rauhassa. Teimme paljon siirtymisiä ja todella paljon käyntityöskentelyä. Lilja olikin helppo saada rennommaksi, kumpa saman voisi sanoa itsestä. Sitä jotenkin aina unohtaa pikkujuttuja valmennuksissakin. Kun itse sain ajatukset keskitettyä kotiasioiden sijaan vain ja ainoastaan valmennukseen, olikin helpompi rentoutua ja keskittyä omaan tekemiseen. Tummanpunarautiaalle tammalle pystyi antamaan normaalia pidemmän mahdollisuuden kaulan venyttelyyn. Itse verryttelyhypyt säilyivät rentoina ja myös ilmavina. Ponnistukset osuivat myös kohdilleen aika hyvin, pientä petrattavaa tosin löytyi. Esteiden jälkeen saimme jatkettua matkaa sujuvassa, rytmikkäässä laukassa, missä viime aikoina on ollut vaikeuksia. Välillä rentous katosi meistä molemmista, mutta Isabellan jämptistä muistutuksesta se palautui aina takaisin ja muistin taas tehdä töitä sen eteen. Pieni hymy nosti pintaansa, kun saimme positivista palautetta Liljan hyvästä kehon käytöstä. Tamma kantoi koko kehonsa hyvin, mikä näkyi heti omassa helppoudessa olla hypyissä mukana. Hypyt olivat pehmeitä ja helppoja. Liljan kaula pysyi myös kaarella alaspäin hypyn keskellä. Nyt takajalat ovat alkaneet olemaan paremmin alla ja työskentelemään aktiivisemmin laukassa. Laukka ei ole enää laahaavaa, vaan ilmavampaa ja paljon eteenpäin vievämpää. Lilja myös vastaanotti pienetkin avut ja yhteistyömme parani jälleen pienin askelin. Pohdimme myös Isabellan kanssa parasta mahdollista kisaverryttelyä juuri meille. Lilja toimisi ehkä vielä paremmin, jos ottaisi muutaman nykyistä enemmän harjoitteluhyppyjä alle, jotta se ehtisi sisäistää entistä paremmin kisatilanteen. Vaikka tosin sen kanssa ei ole ollut pahempia ongelmia koskaan kisoissa, mutta aina voi parantaa. Laukkaa pitää muistaa verryttelyssä vähän työstää, että se lähtee kunnolla pyörimään ja on sitten kisaradoilla paras mahdollinen. Hurjasti Liljan laukkaa onkin saatu kehitetty ja onhan sitä itsekin oppinut ratsastamaan kuluneiden päivien aikana tammaa, niin että siitä saa paremmin irti just esimerkiksi hyvä tempoisen ja rytmikkään laukan. Valmennuksen lopuksi jäimme vielä puolen tunnin ajaksi maneesin ilman hevosia. Ojensin hikisen suomenhevosen ohjat Ellenille taluttelua varten ja siirryin kuuntelemaan Isabellan ohjeita. Kävelimme tulevan osakilpailun esteradan kopiota lävitse ja pohdimme omia kisaratasuunnitelmia. Kaksoissarjalta tulisi olemaan tiukka käännös seuraavalle esteelle ja sitäkään seuraava esteväli ei ole helpoimmasta päästä, pitää olla todella tarkkana, että saa Liljan hyvään ponnistuskohtaan, jotta ei tule pudotusta eikä kieltoa. Ampiaisesteen ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia, sillä Lilja ei onneksi pahemmin välitä erikoisesteistä. Lopuksi treenattiin vielä meidän ratsastajien lihaskuntoa. Vatsalihakset olivat olleet jo valmiiksi tiukilla ja nyt niitä vielä treenattiin erikseen. Jos tämän jälkeen ne eivät ole kunnossa niin ei sitten ikinä. Valmennuksen loputtua kiitin Isabellaa kattavasta ja opettavaisesta valmennuksesta ja suuntasin kohti Laukkalan hevosrekkaa. Ilokseni Ellen oli ehtinyt jo kävelyttää Liljan ja laittaa sen jo rekan sisällekin. Sain vaihtaa omat ratsastusvaatteet ja hypätä hevosrekan hyttiin. Nyt on taas takataskussa neuvoja ja motivaatiota seuraavia osakilpailuita kohtaan.
|
|
|
Post by Calandre on May 11, 2018 21:26:45 GMT
Saavuimme Liljan kanssa valmentautumaan Yläkokon ratsastuskoululle Tie tähtiin kisakokonaisuuden viimeistä osakilpailua varten, joka olisi seuraavalla viikolla. Varustin tamman kaikessa rauhassa trailerin vieressä. Ehdin kävellä hieman alakentällä, sillä meillä oli ylimääräistä aikaa. Alkulämmittelyssä teimme harjoitusta, jossa tarkoituksena oli saada Lilja siirtymisillä edestä kevyeksi, sillä tamma joskus on hieman liian raskas kädelle ennen estettä. Käynti-pysähdys-käynti. Jos Lilja nojasi pysähdyksessä käteen, piti ottaa välittömästi yksi peruutusaskel ja myödätä välittömästi. Tätä harjoitusta tehtiin muutamaan otteeseen, niin että tamma on käynnissä kevyt kädelle. Sen jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin sama harjoitus ravissa. Ravissa Liljan tuli pysähtyä pyynnöstä neljän askeleen sisään ja minun laskea askeleita pyyntöön. Lopulta jäi molemmille hyvä fiilis, sillä sisäistettiin mitä haettiin ja saatiin oikeasti kevyeksi kädelle tamma. Josko tämä toimisi sitten esteilläkin ja näin olisi helpompaa hypätä. Meille oli tuottanut viime aikoina hieman haasteita vinot lähestymiset, joten pyysin että voisimme treenata niitä tarkemmin. Aloitimme valmennuksen tekemällä tehtävää, jossa molempien lyhyiden sivujen vieressä oli pystyeste. Tätä tultiin siis kahdeksikkona, tupla kahdeksikkona, niin että tuli yhteensä neljä hyppyä. Nostimme Liljan kanssa sujuvan laukan ja hyppäsimme ensimmäisen kerran pystyn ja jatkoimme sujuvassa laukassa edelleen seuraavalle pystylle, jonka jälkeen tuli laukanvaihto vasempaan ja suunnanvaihto oikealle. Hypättiin pysty uudelleen ja tämän jälkeen piti vaihtaa laukka vasempaan. Sitten tuli pitkän sivun kautta vasemmassa laukassa toinen pysty uudelleen ja tämän jälkeen vaihto oikeaan laukkaan. Itselle tuotti vähän vaikeuksia pitää ranteet rentoina ja katse. Yllättäin se katse edelleen välillä tahtoo hukkua väärään suuntaan ja tiedän varsin hyvin kaiken lisäksi, että katse on äärimmäisen tärkeä kerroin. Silti se vaan jostain syystä tahtoo unohtua välillä. Onneksi se on kuitenkin korjattavissa! Täydellisyyttä ei ole olemassakaan varmaan, mutta sitä kohti on hyvä pyrkiä. Ja lopulta se katse on kuitenkin aika tärkeässä roolissa kaikissa ratsastuksen muodoissa. Tuota tehtävää tehtiin muutamaan otteeseen, jonka jälkeen oli seuraavan harjoituksen vuoro, jossa tultiin vinossa esteelle. Tarkoituksena oli kuitenkin pitää hevonen suorassa koko ajan. Eli tehtävä aloitettiin tulemalla hieman vinossa vasemmalta pysty niin, että hyppy saatiin kipattua okserin sisäpuolelle katseella ja painolla. Tästä jatkettiin rennossa rytmissä toiseen päätyyn, jossa tiukahko käännös ja vinossa pystylle. Siitä matka jatkui vielä tehtävän viimeiselle pystylle, jonne pystyi lähestymisen tekemään melko suorassa. Tässä tehtävässä tärkeintä oli katse ja paino, jolla kerrottiin ratsulle, että mitä aiotaan tehdä seuraavaksi. Annoin Liljalle laukka-avut ja ja ohjasin kohti ensimmäistä pystyä vasemmassa kierroksessa. Hyppy onnistui aika hyvin, itselle tuotti tosin vähän vaikeuksia painon kanssa kertomisesta. Tästä jatkettiin silmällä ja rennolla rytmillä okserille. Okserin jälkeen päädyssä otin Liljan haltuun ja yritin säilyttää rytmiä. Vuorossa oli tiukka käännös oikealle ja vinossa hyppy pystylle. Lähestyminen meni vähän pohjaan ja Liljan takajalat eivät ehtineet kunnolla alle. Yli päästiin kuin päästiinkin, mutta puomi kolahti. Ei auttanut ottaa kuin katse vaan kohti seuraavaa ja samalla tehtävän viimeistä pystyä ja jatkaa sujuvassa, rennossa laukassa. Viimeinen hyppy onnistui hyvin, tosin lähestymisenkin pystyi tekemään aika suorassa. Tätä tehtävää tehtiin muutamaan otteeseen. Itselle jäi lopulta hyvä fiilis, sillä tämän jälkeen vinot lähestymiset taas tuntuvat helpommilta ja niitä on nyt treenattu valvovan silmän alla, joten jotain käsitystä on mitä tehdä. Nyt on taas kisoissa ratsastaa lyhyempiä reittejä ja näin mahdollisesti voittaa ajassa. Kisoissa se on aika tärkeässä roolissa kuitenkin ja siitä on hyötyä, että pystyy voittamaan aikaa. Itse pitäisi olla vaan huolellisempi satulassa ja antaa tammalle enemmän tilaa hyppyyn. Hiljaa hyvää tulee ja oman kokemuksen perusteella ollaan edistytty aika paljon viime aikoina! Opimme tuntemaan Liljan kanssa päivä päivältä enemmän toisiamme ja ymmärretään toisiamme hieman paremmin. Itse voisin kertoa vähän paremmin ja ennakoivammin tammalle mitä tulee tapahtumaan ja valmistella näin hyppyyn paremmin. Onnistuneen valmennuksen jälkeen olikin mukava tehdä loppuverryttelyt ja rauhassa purkaa varusteet pois tammalta. Hiki tuli molemmille, mutta silloinhan sitä yleensä tietää tehneensä jotain. Laitoin Liljalle turkoosin fleeceloimen traileriin päälle, vaikka ehdin kävellyttää tammaa jonkin aikaa valmennuksen jälkeenkin. Täältä tullaan seuraavat osakilpailut!
|
|
|
Post by Calandre on May 11, 2018 21:29:31 GMT
Kolmannen osakilpailun aamu starttasi huonosti. En olisi millään halunnut nousta kukonlaulun aikaan ylös, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja. Olin kaiken lisäksi tulossa kipeäksi, joten ensimmäisenä oli kiltisti kipitettävä penkomaan Ellenin ja Maxin kaappeja kaiken varalta, että jos sattuisi edes jotain särkylääkettä löytymään. Särkylääkkeen ja aamupalan voimin olikin sitten suunnattava kohti tallia laittamaan Lilja kisareissua varten kuntoon. Tänään olisi koulukisat vuorossa Hukkasuolla. Paikka oli ihan uusi ainakin minulle, joten hieman jännitti. Kisapaikalle saapuessamme paljastui, että Hukkasuo käsitti kolme tallia ja positiiviseksi yllätykseksi maneesin. Itse kisasuoritukset tapahtuisivat myös kuulemma maneesissa, mikä sopi erityisen hyvin, varsinkin kun Suomen kevät on mitä on. Pidän kyllä Suomesta, mutta tämän maan vuoden ajat eivät aivan iske minuun, varsinkaan kylmä ja pimeä talvi. En tiedä vieläkään, mitä ajatella lumesta ja kovista pakkasista. Kotimaassani lunta ei sada niin paljon, kun Suomessa, mutta toisaalta lumesta voi tehdä vaikka mitä ja se tuo valoa kaiken sen pimeyden keskelle. Ja toisaalta lumi on paljon parempi asia kuin loska, mitä on jo maassa osittain. Hiljalleen oli kevät alkanut näkyä Suomessakin, ilmat olivat lämmeneet ja koivuihin puhkeamassa silmuja. Eilen oli jo +8 astetta lämmintä! Tarkenee jo ilman toppavaatteita melko hyvin ja hevosetkin voivat olla tarhassa ilman loimia. Olin vaihtanut kisavarusteeni jo autossa niskaan, joten täytyy toivoa, etten astuisi mihinkään pahoihin kuralammikoihin sotkemaan juuri pestyjä saappaitani. Olin letittänyt jo Laukkalan tallilla Liljan harjan valmiiksi. Olin myös ylittänyt itseni ja tehnyt tammalle häntään ranskanletin. Harjasin tamman, joka oli onneksi säilynyt puhtaana, joten hommaan ei kulunut turhaa aikaa. Nostin eilen puhdistetun ja kiillotetun satulan tamman selkään valkoisen kisasatulahuovan kanssa. Ajatuksissani jäin ihailemaan jälleen kerran Liljan ihania valkoisin yksityiskohdin koristeltuja kisasuitsia. Vitsit, ne on oikeesti makeet! Ajatuksista minut herätti Ellen, joka oli hakenut kuumaa kaakaota ja jotain syömistä maneesin vieressä sijaitsevasta katoksesta. Että tekikin hyvää saada kuumaa juotavaa, sillä kurkkukipuni ei ollut hellittänyt yhtään päinvastoin, se oli yltynyt vaan päivän edetessä. Toivottavasti se ei vaikuta negatiivisesti kisasuoritukseemme! Haukkasin leipää nälkäisenä, ratsastajankin energiatasapainon täytyy olla kohdillaan, jotta se ei vaikuta ainakaan negatiivisesti kisasuoritukseen. Verryttely tapahtui ratsastuskentällä, jossa ei ollutkaan hirveä ruuhka meidän kanssa samaan aikaan, joten kelpasi verrytellä rauhassa. Olimme aikaisemmin valmennuksessa pohtineet kisaverryttelyämme ja tulleet siihen tulokseen, että ei lainkaan haittaisi vaikka vähän enemmän verryttelisi. Eteenkin laukkaa täytyisi työstää verryttelyssä, jotta itse kouluohjelmamme aikana se pyörisi sujuvasti, moitteettomasti, virheettömästi ja hyvällä temmolla. Verryttelimme jokaisessa askellajissa ja hain kaikki avut läpi, joka oliki tämän tamman kanssa helppoa, sillä se kuuntelee jokaista apua ja on erittäin yhteistyökykyinen. Kertasin samalla mielessäni kouluohjelmaamme. Missähän kohtaa se kolmikaarinen kiemuraura nyt tulikaan? Entä miten päin ne keskilaukka ja harjoitusravi menikään? Särkylääkkeet ei kyllä helpottanut yhtään kouluradan muistamisen kanssa. Toivottavasti en saa totaalista Black outtia kesken radan tai tuomareita tervehtiessä! Kunhan muistaisi pysyä itse rauhallisena ja hymyillä ja hengittää, niin ehkä kaikki menisi hyvin! Sehän taisi sitä paitsi mennä, niin että koko rata leikkaa keskilaukkaa ja ennen B:tä siirrytään takaisin harjoituslaukkaan ja aloitetaan siis muistaakseni harjoituslaukassa. Ja vieläkö muistaisi tehdä voltit halkaisijaltaan kymmenen metriä eikä kahdeksan metriä. Ainakin nyt muistan, mutta saa nähdä radalla miten käykään. “ Seuraavaksi vuorossa Calandre Bellefeuille ja Jään Lilja, valmistautuu -- “ kuului kaiuttimista. Nonni, nyt se on menoa. Annoin Liljalle kevyesti pohjeavut ja hymyilin pienesti Ellenille, joka saattoi meitä vähän matkaa kisa-areenaa kohti. En muista, milloin olisin näin paljon jännittänyt kisoja. Epäilen, että alkavalla flunssalla on runsaasti vaikutuksia asiaan!
|
|
|
Post by Calandre on May 11, 2018 21:34:20 GMT
Tehtävä 7 Aikaisemmissa osakilpailuissa. Nyt sinulla on mahdollisuus kirjoittaa esimerkiksi tulosten jälkeisistä fiiliksistä. Tarina voi olla myös aikaisemmin kirjoitettu, mutta kuitenkin tämän kevään Tie Tähtiin kisojen aikana, ja siitä EI ole saatu aikasemmin lisäarpoja. Medium, esteratsastus Calandre Bellefeuille - Jään Lilja Sanoja 535
Kävelin tallille aamuvarhain ja nautin samalla auringon noususta. Ai että, se on kaunista! Siivosin pikasesti tamman karsinan, niin on sitten mukavempi tulla pitkän kisapäivän jälkeen takaisin tallille. Lilja olikin syönyt kaiken heinänsä yön aikana ja laitoin sille aamuruuat valmiiksi, jotka se sai ennen traileriin menoa. Harjasin tamman puhtaaksi ja laitoin kullankeltaisin yksityiskohdin varustetun mustan fleeceloimen sille niskaan, jottei se sotkeutuisi pitkän matkan aikana. Kiinnitin pinkit kuljetussuojat Liljalle jalkoihin ja talutin traileriin. Tamma käveli kiltisti traileriin syömään loppuja heiniä, mitkä sen aamuruuista oli jäljellä. Kisapaikka oli tällä kertaa Leijonalaaksossa, joka oli minulle aivan uusi paikka. Saapuessamme paikalle, oli siellä jo täysi tohina päällä. Varustin Liljan kaikessa rauhassa ja lähdin verryttelemään Leijonalaakson pikkumaneesiin. Verryttely sujui kohtuullisen hyvin, lukuunottamatta minun pientä hermoilua. Toisissa osakilpailussa sijoituimme kymmeneksi omassa luokassamme. Olimme tiputtaneet yhden esteen alas, okserin, meidän painajaisen. Olimme käyneet valmentautumassa Yläkokossa tuon jälkeen ja treenanneet erityisesti vinoja lähestymisiä, jotka olivat meille vaikeita. Nyt oli vähän varmempi olo sen suhteen. Kisaradalla meillä lähti alku ihan hyvin liikkeelle, laukka jäi vähän puoli tiehen, mutta ensimmäinen este selvittiin helposti. Tästä jatkettiin vähän rauhallisemmalla temmolla diagonaalin kautta pystylle, jonka me ylitimme myös helpohkosti. Seuraavalle esteelle oli vino lähestyminen ja se oli iso okseri. Lähestyminen epäonnistui ja ponnistui jäi todella pohjaan. Lilja ei saanut tarpeeksi paljon takajalkoja alleen, joten hyppy jäi vajaaksi. Sen seurauksena puomit kolisivat maahan ja virhepisteitä ropisi. Yritin parhaani mukaan koota itseni ja tyhjentää mielen tästä takaiskusta. Ei auttanut muu kuin katse kohti toista estettä ja yrittää parhaansa ja tällä kertaa ratsastaa paremmin Lilja esteelle. Seuraavat esteet ylittyivät paremmin ja puhtaasti, muita tippumisia ei enää onneksi tullut. Harmittava takaisku! Radan jälkeen fiilikset olivat aika maassa. Jostain syystä koululuokissa olimme viime osakilpailussakin kärkisijoila, mutta näissä este osakilpailussa tipuimme sijoituksilta pois. En ymmärrä mikä mörkö noista esteluokista on tullut meille. Minäkin olen kaiken lisäksi kenttäratsastaja ja nyt rataesteet eivät millään onnistu. Tämän kisan pudotuskin johtui minun virheestäni. En ratsastanut tarpeeksi tammaa esteelle ja kertonut tarpeeksi etukäteen mitä tulemaan pitää. Nyt kyllä todellakin lisätreeniä ennen finaalia, jossa epäonnistumisia en salli itseltäni! Lilja yritti parhaansa, mutta se ei yksin riitä jos ratsastaja ei ratsasta loppuun asti. Täytyisi kysyä Elleniä valmentamaan meitä sekä koulussa että esteillä. Tämmöiset toheloinnit pilaavat meidän kisat vielä kokonaan. Lievästi sanottuna turhautti, sillä taitojen puolesta meillä olisi ollut mahdollisuudet sijoituksille saakka, mutta sitten omista virheistäni johtuen tipuimme kokoajan vaan alaspäin tuloslistalla. Lopulliseksi sijoituksemme jäi joku päälle kahdenkymmenen parhaan joukkoon, 13 taisimme olla jos tarkkoja ollaan. Se ei lohduttanut yhtään, sillä edellisissä koulukisoissa olimme kymmenensiä ja nyt kolmansiatoista. Toivottavasti finaalissa emme enää alaspäin tipu vaan pystyisimme edes yhdellä, sillä tuhannen yhdellä, sijalla parantamaan tulostamme. Pitäisiköhän olla vähän optimistisempi eikä ikuinen pessimismi? Toisaalta ärsyttää jos finaalissa epäonnistumme, kun perheeni vihdoin tulee kannustamaan meitä sinne! Sitä päivää on odotettu ja nyt se tapahtuu. Finaaliin olisi vielä pari viikkoa aikaa treenata, joten ehkä me ei olla vielä täysin menetetty tapaus. Vielä pitäisi jaksaa treenata ja treenata, että voisimme sitten näyttää kaikille, erityisesti meille itsellemme. Olisi äärimmäisen tärkeä voittaa tuo mörkö, joka nyt on jostain syystä meille iskenyt esteillä. En ymmärrä mikä on vikana, mutta jokin nyt ei täsmää. Se jokin on löydettävä ja selätettävä, jos mielimme menestyä. Olisi mitä mahtavin päästä näyttämään kaikille, että minä Calandre Bellefeuille ja Jään Lilja osaamme myös rataesteet ja pärjäämme niilläkin. Tehtävä 9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä? Medium, kouluratsastus Calandre Bellefeuille - Jään Lilja Sanoja 559
Päivä oli täynnä touhua, sillä seuraavana päivänä olisi vuorossa Tie tähtiin- kisakokonaisuuden finaali Hallavassa. Hain Liljan varusteet, jotka sille olisi otettava mukaan kisoihin. Kisaisimme tamman kanssa sekä koulu- että rataesteluokassa, niin on otettava mukaan sekä koulu- että estesatulat. Nappasin Liljan kisasuitset Laukkalan tallin varustehuoneen suitsinaulakosta. Puhdistin ja vahasin nahkaosat. Liljan kisasuitsia koristivat valkoiset yksityiskohdat, jotka olivat sotkeutuneet neljänsissä osakilpailussa. Kura oli todella tiukassa ja sitä sai kauan puhdistaa. Satulahuovat ja fleeceloimet olivat pesty tänä aamuna huomista varten, joten varusteiden osalta kaikki oli valmiina. Enää olisi edessä hevosen pesu, laitto, ratsastus ja omien varusteiden kuntoon laitto. Nostin tammalle selkään mustan yleissatulan ja kiristin satulavyön. Kävelimme ratsastuskentälle, joka oli jo aikalailla kuivunut ja hyvässä ratsastuskunnossa. Kiipesin tamman selkään ja kävelimme alkuverryttelyt rennosti. Olin ajatellut käydä kevyesti kaikki askellajit läpi ja tarkoituksena oli, että molemmille jäisi rento ja hyvä mieli huomista päivää varten. Olimme käyneet valmentautumassa pari kertaa täällä Suomessa myös muilla valmentajilla Ellen Laukkalan lisäksi. Otin ohjat tuntumalle ja pyysin Liljalla vähän tahdikkaampaa käyntiä. Lähdimme tekemään ensin voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Aluksi tamma ei olisi malttanut pysähtyä ja vielä vähemmän peruuttaa ne viisi askelta. Napakoilla avuilla ja istunnalla sain tamman paremmin kuuntelemaan ja pysähdykset onnistuivat paremmin. Seuraavaksi teimme ravi-käynti siirtymisiä, joiden tarkoituksena oli saada vielä tarkemmin tamma kuulolle. Tamma kuunteli ohjeita ja vastasi niihin aikalailla heti. Teimme vielä lopuksi kevyen ristikkotehtävän, jossa tarkoituksena oli saada vain tamma kuulolle. Tätä olimme tehneet yhdessä valmennuksessa aikaisemmin ja se oli toiminut meidän kohdalla niin hyvin, että päätin hyödyntää sitä nyttenkin. Eli suomenhevostamma oli tarkoitus saada mahdollisimman pian kuulolle esteen jälkeen, jolloin me pysähdyimme välittömästi ristikon jälkeen kevyellä kädellä. Tämän jälkeen tuli muistaa myödätä ja rapsuttaa tammaa. Tuleva finaali jännittää aika paljon, sillä siihen on valmistauduttu koko kevät ja sitä varten matkustettu Ranskasta Suomeen saakka porukalla. Olin ollut viikko erossa kihlatustani, Sebastianista ja yhteisestä pojastamme Gasparista. Nyt Sebastian ja Gaspar olivat saapuneet Suomeen kannustamaan minua ja Liljaa finaalissa. Olikin ihanaa saada rakkaat perheenjäseneni tänne ja näyttää pienelle pojalle Suomea. Pojalla oli viime päivinä ollut paljon ihmeteltävää ja miksi- kysymyksiä kuului valtavasti koko ajan. Onneksi Laukkaloilla oli kaksi autoa käytössä, joten mahtuisimme kaikki huomenna autoihin ja päästäisiin kisoihin. Kaksi traileriakin piti pakata, sillä kolme hevosta oli lähdössä koulu- ja estevarusteineen liikkeelle. Pakkasin Liljan varusteet sen kisakaappiin ja lähdin vetämään perässäni kohti traileria. Olisi parempi pakata kaikki jo tänä iltana valmiiksi, niin huomenna saisi rauhassa vaan syödä hyvän ja kattavan aamupalan ja lähteä kohti finaalipäivää. Olin kerrannut huolella koulurataa lävitse ja miettinyt kaikkia mahdollisia kompastuskiviä, että kaikki onnistuisivat. En halunnut epäonnistua poikani nähden, vaikka epäonnistumiset elämään kuuluvatkin, mutta toinen oli matkustanut Ranskasta saakka, joten olisihan se hienoa päästä edes sijoille. Päätavoitteenamme Liljan kanssa oli kuitenkin molemmissa luokissa onnistunut ja ehjä suoritus niin, että molemmille jäisi hyvä fiilis finaalista. Sijoittuminen olisi toki tervetullut lisä, mutta kaikki oli vielä auki. Huomenna se nähdään miten meidän käy. Toivottavasti mahdollisimman hyvin! Lilja oli minulla tällä hetkellä vain lainassa tädiltäni. Olin ehtinyt kiintyä tammaan näiden parin kuukauden aikana ja olikin hieman haikeat fiilikset. Huomenna yhteinen taipaleemme toistaiseksi olisi ohitse ja palaisimme takaisin Ranskaan jatkamaan elämää. Onneksi Hurtza oli luvannut, että saisin Liljalla käydä edelleen ratsastelemassa ja ehkä kisaamassakin silloin tällöin. Ei tarvinnut kokonaan luopua tästä upeasta ja nöyrästä suomenhevostammasta. Lilja oli kyllä kiva kisakaveri, sillä siinä oli paljon hyviä piirteitä. Se oli äärimmäisen nöyrä ja kuuliainen tamma, jonka kanssa on erittäin mukava työskennellä yhdessä. Se on aina työn touhussa koko sydämestään mukana. 12. Jokin vastoinkäyminen järisyttää finaalipäivääsi. Menikö ehkä jokin varuste rikki, oletko sairaana, eikö hevosenhoitaja saavukaan paikalle? Medium, kouluratsastus Calandre Bellefeuille - Jään Lilja Sanoja 549Finaaliaamu valkeni aurinkoisena, mutta erittäin epäonnistuneena. Heräsin aamulla siihen, että Sebastianin ja minun poikani Gaspar oksensi sänkyysä. Kello näytti 3:07 ja huokaisin kauhuissani. Tämä tästä vielä puuttuikin. Parahdin itkuun silkasta väsymyksestä ja Gaspar tottakai oli jo valmiiksi kauhuissaan, joten pieni poikakin alkoi itkemään. Sebastian ponkaisi hyvin lujaa sängystä ylös hakemaan siivoustarvikkeet ja alkoi siivoamaan oksennusta. Otin Gasparin kainalooni ja painoin pääni takaisin höyhentyynylle. Simahdin uneen heti, mutta unen laatu oli hyvin heikkoa, näin painajaisia epäonnistuneesta radasta ja oksentavasta ratsusta että ratsastajasta. Aamulla heräsimme kaikki erittäin väsyneinä ja vihaisina. Gasparilta oli veto poissa ja pelkäsin sairastuvani itsekin. Voisiko poikaa ottaa edes mukaan finaalipaikalle? Toisaalta pojalle ei mistään tähän hätiin saisi hoitajaa ja Sebastianinkin oli pakko lähteä kisapaikalle mukaan hevosenhoitajaksi. Olisiko edes oikein raahata mukaan huonovointista lasta? Syvään huokaisten kävelin sekalaisen aamupalan jälkeen talliin. Aamupala oli ollut yhtä hälinää, sillä jokainen oli ollut huolissaan siitä ettei itse sairastuisi oksennustautiin. Onneksi Ellen oli ehtinyt tehdä aamutallin, joten Lilja oli saanut jo aamukauransa ja heinänsä varhain. Kello ei ollut vielä kunnolla edes seitsemää, mutta meidän olisi oltava liikkeellä taas ajoissa, sillä kisat alkoivat heti aamusta. Talliin saapuessa huomasin kauhukseni Liljan lettien avautuneen yön aikana. En ymmärrä mikä järjen hiven oli käskenyt lettittää tamman harjan illalla valmiiksi, että kaikki olisi aamulla valmiina. Oli lähellä etten purskahtanut itkuun, mutta se ei olisi auttanut tässä tilanteessa yhtään. Oli haettava harja ja puhdistettava ensinnäkin tamma huolella ja sen jälkeen tehtävä ne letit uudestaan jos vain suinkin ehdin ja jaksan. Huonosti nukutun yön jälkeen ei yhtään jaksaisi ylimääräisiä vastoinkäymisiä. Kisapaikalle saapuessamme tunsin mahassani pyörinää ja hurinaa. Ei auttanut kuin äkkiä lähteä juoksemaan ja ehtimään lähtintä vessaa. Gaspar oli jouduttu ottamaan mukaan, sillä mistään ei löytynyt tähän hätään hoitajaa. Toisaalta poika oli jo paljon paremmassa hapessa ja parempi vointisempi. Hän oli jaksanut syödä hyvän ja aika kattavan aamupalankin. Liekkö yöllinen oksentaminen johtunut sitten pitkästä matkustamisesta Ranskasta Suomeen? Gaspar ei kuulemma ollut saanut syödyksi mitään lentokoneessa enkä ihmettele, sillä se oli pojan ensimmäinen lentomatka koskaan. Gaspar oli jännittänyt sitä hyvin paljon ja ei ollut saanut mitään alas toissaillasta lähtien tänne päin matkustaessa. Pieni poika söi tänään vasta ensimmäisen kerran kunnolla sitten kahteen vuorokauteen. Liljan harja saatu yhteistyössä Sebastianin ja Ellenin avuliaalla avustuksella letitettyä kisakuntoon. Omassa mahassani pyöri ihan kiitettävän paljon, joten minusta ei hirveästi ollut avuksi muille. Ellenin tarjoamana otin maitohappobakteeri tabletin ja istuin alas rauhoittumaan. Yritin tehdä erilaisia rentoutumisharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia. Josko mahaongelmani johtuivat liiasta stressistä ja jännityksestä, mikä viime päivinä oli leijunut ympärilläni. Aamulla ei ollut yhtään naurattanut kaikki nämä vastoinkäymiset. Olin tullut tiuskineeksi sekä kihlatulleni, pojalleni että myös Patrickille ja Nicolakselle. En olisi jaksanut yhtään kuunnella aamulla Patrickin intoilua mysteerisen kauniista tytöstä, johon tämä oli päätä pahkaa ihastunut tämän koko Tie Tähtiin- kisasysteemin aikana ja saati sitten Nicolaksen pään aukomista jännityksestä. Minun piti periaatteessa olla porukan kokenein ratsastaja, joten yllättävää oli että minä meistä jännitin eniten ja reagoin siihen vatsallani. Voisikohan se johtua siitä, että olin viikkoja odottanut näkeväni poikaani ja miestäni ja nyt kun he vihdoin olivat täällä tukenani pääsivät jännistys ja stressi purkaantumaan ja tässä olisi tulos? Onnekseni Gaspar oli paljon parempi vointisempi ennen meidän ensimmäisiä koitoksia ja ilmiselvästi terve, joten uskalsin päästää pojan katsomoon. Olimme yhdessä laittaneet Liljan valmiiksi, että ehtisin ajoissa lämmittelemään ja vielä kerrata koulurataa lävitse mielessäni ennen vuoroamme. Toivottavasti vatsani toimisi koko finaalin ajan eikä tapahtuisi ikäviä yllätyksiä kesken radan! Tehtävä 5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa. Muista liittää kuvaan kuvateksti ja/tai tägit. Mahtavaa olisi jos julkaisisit kuvan esimerkiksi tallisi instagramissa ja laittaisit siitä kuvakaappauksen tänne. Vaihtoehtoisesti voit myös tehdä mock-upin, joka jäljittelee instagram-postausta.
|
|
|
Post by Calandre on Aug 2, 2020 20:23:17 GMT
02.07.2020 Estevalmennus Ratsukko: Calandre Kellendria HTJ - Calandre Bellefeuille Valmentaja: Lilly Bruce
Lilly Bruce oli saapunut valmentamaan Hevosjärven tilalle pääasiassa Rosewoodeja. Hyödynsin tilaisuutta ja sainkun sainkin tuupattua itsemme Lillyn valmennukseen, jossa osallisina olivat myös John ja Sebastian. Helmenkentälle oli pystytetty työntekijöiden toimesta esteet jo valmiiksi ja aurinko helli meitä todenteolla. Lämpökin huiteli siinä kahdenkymmenenviiden asteen tienoilla. Ihan järjettömän kuumapäivä jo aamusta! Alkuverryttelyssä hyppäsimme pieniä kavaletteja, tehtiin siirtymisiä ja laukkaa haettiin energiseksi alle. Mindyn energiaa sain hillittä todenteolla ja olla oikeasti tarkkana, jotta koko homma ei menisi yhdeksi säheltämiseksi. Hartaalla ja hieman hermojakin koetelleella alkuverryttelyllä saimme lopulta Mindyn kuulolle kunnolla ja päästiin asiaan vihdoin! Varsinainen rata on ollut meillä ennenkin jossain toisessa valmennuksessa käytössä: pysty-pysty linja, josta viidellä laukalla jatkettiin okserille. Siitä matka jatkui lankulle ja kaaren kautta muurille. Muurin jälkeen oli kuuden laukka-askeleen päässä kolmen pystyn sarja yhden laukan väleillä. Lopuksi oli vielä korkea trippeli vastassa kaaren jälkeen. Alkuun rata meni hyvin matalilla estekorkeuksilla. Minun piti keskittyä ratsastamiseen tosissaan, jottemme säheltäisi, mutta silti onnistuimme säheltämään jälleen ensimmäiset hypyt. Puomit tipahtelivat alas ja yhtä tolppaakin päin menimme vahingossa.. En ymmärrä millä logiikalla se oli mahdollista, olemmehan Mindyn kanssa kuitenkin kisanneetkin menestyksekkäästi. Hetken tauon jälkeen lähdimme jälleen rataa suorittamaan ja se meni jo pikkusen paremmin. Suurimpana vaikeutena oli saada sekä omat hermot kuriin, että Mindyn energiaa hieman hillittyä, että saataisiin puhdasta suoritusta alle. Tämä valmennus ei tänään jostain syystä onnistunut sitten ollenkaan. Lopuksi hypättiin vähän hieman matalemmalla korkeudella, jotta saataisiin edes yksi puhdas suoritus alle. Joskus näköjään valmennuksetkin menevät päin prinkkalaa, mutta ensi kerralla sitten onnistutaan! Ainakin saatiin hyviä vinkkejä siihen, miten toimia ongelma tilanteissa ja valmentaja näki meidän epäonniset hetket. Joka kerta ei ole sitä yhtä hehkutusta vain. Huomenna täytyy vain kävelyttää Mindyä ja hypätä sitten ensi viikolla jälleen, jottei jää vaan huonot fiilikset treeneistä. Kisakausikin avautuu kohta, tällä menolla me tarvitaan järettömät määrät valmentautumista ennen kuin ollaan valmiita edes lähellekään palkintosijoja, saati edes puhtaita suorituksia!
|
|
|
Post by Calandre on Aug 2, 2020 20:23:43 GMT
20.07.2020 Maastovalmennus, ratsukko: Calandre Kellendria - Sebastian Majory valmentaja Huusari Rosewood (VLR-13122)
Sain ensimmäistä kertaa koskaan Sebastianin Mindyn kanssa valmennettavakseni ja vieläpä maastoesteille, olin tästä todella innoissani ja hieman jopa jännittynyt! Jostain syystä ratsukko ei koskaan ollut vielä päätynyt valmennettavakseni vaikka olivat asuneet Heppikselle jo vuosia. Mutta ratsukko oli tuttu joka tapauksessa muutoin. Sebastian oli tehnyt itsenäiset alkuverryttelyt ja aloitimme verryttelyhypyillä tynnyrille. Tynnyriä hypättiin molempiin suuntiin hyvässä temmossa, rauhalliseen tahtiin. Ratsukko suoritti suhteellisen hyvin tämän, hieman Sebastian sai hillitä Mindyä enemmän, jotta tamma malttasi pitää keskittymisensä treenissä ei ruohossa. Melkoinen tapaus tämä tamma todellakin on! Sen jälkeen hypättiin pienenä rata koivuestettä, rengasta ja tynnyriä. Tynnyrille meinasi tulla ahtaat paikat, koska Mindy halusi mennä liialla energialla joka paikkaan. Puolipidätteillä ja rauhallisella ratsastuksella Sebastian sai Mindyn takaisin kuulolle kunnolla ja puhtaat suoritukset molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hypättiin vielä ympyräpuuta, tykkipystyä, penkkiä, haitaa ja vesiestettä. Ratsukko hyppäsi rataa molempiin suuntiin pari kertaa. Radat sujuivat hyvin, ainoastaan vesieste aiheutti joka kerta pientä jännitystä ja ongelmatilanteita. Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti vieresellä pellolla. Ylpeänä tätä ratsukkoa sai seurata vierestä. Ilmeisesti Sebastiankin piti valmennustyylistäni, sillä uusintavalmennus sovittiin jo ensi kuulle. Minusta on niin mahtavaa, kun Majoryn perhe on tullut takaisin Suomesta Ranskaan ja nyt vielä pysyvästi! Pääsen näkemään kasvattini kasvamista ja kehittymistä ihan vierestä. Kyllä Mindystä onkin kasvanut upea yksilö ja vielä kenttäpuolelle!
|
|
|
Post by Calandre on Aug 2, 2020 20:24:13 GMT
04.08.2020 Kuulumisia
Pitkästä aikaa täytyy ihan päivittää tätä Mindyn päiväkirjaa. Se jäi Usvan tallin tornin toimiston laatikkoon lähtiessämme Suomeen, joten tämä päiväkirjamerkintä sisältää siis pikakelauksen parin vuoden ajalta. Loppuvuodesta 2018 lähdimme Suomeen, jotta saisin siellä opiskella eläinlääkäriksi ja samalla saisin uuden alun kaiken sen tapahtuneen jälkeen mitä vuonna 2017 tapahtui.. Se oli rankka vuosi kaiken kaikkiaan. Pieni Gaspar aloittaa tänä vuonna jo koulun, joten palasimme Ranskaan, jossa haluaisimme Gasparin käyvän koulunsa. Niin ja tietysti valmistuin itse nyt keväällä eläinlääkäriksi Suomessa, joten siellä ei enää mikään pidätellyt. Olikin ihanaa palata takaisin Bourg-en-Bresseen ja samalla Heppikselle! Tuntui että palasi täysin kotiin, sama tervetullut fiilis on joka kerta kun tilalle kävelee. Mindyn kanssa on nämä pari vuotta treenattu aktiivisesti ja Sebastian on nyt valmentaunut sillä viime aikoina. Tamma on kehittynyt ihan valtavasti eteenpäin! Siitä on kasvanut erittäin upea, luotettava ja lihaksikas tamma! Nyt tuntuu että se voisi olla valmis kisaradoille samoin kuin minä ja Sebastiankin. Syyskaudella olisikin tarkoituksena aloittaa kisaaminen tamman kanssa ihan toden teolla ja katsoa onko meidän treeneistä ollut mihinkään vai ollaanko ihan metsään menty. Toki paljon on vielä tehtävää ja Mindy on todella nuorikin vielä. Gasparkin on jo pari kertaa uskaltanut kiivetä tamman selkään pieneksi hetkeksi. Voi sitä pienen pojan iloa, kun iso tamma on ottanut muutaman raviaskeleen. Minusta on niin hellyttävää, kun Mindy kantaa Gasparia selässään kuin pientä linnunpoikasta.
|
|