|
Post by wenni on Oct 12, 2016 5:23:34 GMT
Ensitapaaminen Sirun näkökulmasta
Nainen, ilmeisesti omistajani, talutti minut tarhaan. En tiennyt miksi, mutta ilahduin. Aloin heti laukata ympäri tarhaa. Nainen katseli minua tarhan reunalta. En edelleenkään tiennyt miksi, mutta jatkoin vain laukkaamista. Näin, että naisen seuraan tuli tyttö. En ollut nähnyt häntä ennen. Nainen osoitti minua, kun tyttö kysyi jotain. Uteliaisuus iski minuun. Lähdin ylväässä ravissa lähemmäs naista ja tyttöä. Tyttö näytti lumoutuneelta.
Ei milläänjaksa kirjoittaa enempää//
|
|
|
Post by wenni on Oct 13, 2016 12:37:45 GMT
Ensitapaaminen Sirun näkökulmasta
Hän haki oman pinkin riimuni. Mitä tämä nyt oli? Ensin tuodaan ulos ja sitten aletaan hakemaan sisälle. Tyttö näytti kuitenkin mukavalta, joten uteliaisuudessani menin vielä lähemmäs. Lopulta kävelin tytön luokse ja tökkäsin häntä turvallani. Hän naurahti. Katsoin häntä silmiin. Eikö tyttö tajunnut että halusin herkkuja? Tökkäsin häntä uudestaan. Kuulin hänen mumisevan jotain että herkkuja ei ole. Miten niin herkkuja ei ole! Koitin lähteä pois, mutta tyttö ehti sujauttaa riimun päähäni. Turhauttavaa! Koitin steppailla niin, että tytön varpaat jäisivät alle. Onnistuin. Sain tehtyä kostoni! Tyttö oli niin sisukas, valitettavasti, etten saanut rynnittyä hänen taluttaessaan minua. Hän vei minut talliin, ja sitoi käytävälle. Hän haki välineeni ja koitti harjata. Kauhistus! Karhea harja! Mitä tuo tyttö luulee tekevänsä! Hypähdin sivuun ja koitin näykkäistä häntä. Nainen sanoi jotain tytölle joka mulkaisi naista. Hän vaihtoi vihdoin harjan. Rauhoitun. Hänhän tajusi heti. Tunsin harjan koskettavan karvaani. Rentouduin täysin. Laskin pääni ja aloin lepuuttaa takajalkaani. Tyttö näytti nyt paljon kiltimmältä. Hän hoiti minut aika nopeasti. He puhuivat sitten hetken ilmeisesti minusta. Lopulta tajusin että tyttö oli ostamassa minut! Tyttö ja nainen nyökkäsivät. Kuulin että olisin nyt tytön oma. No, mitäpä tuosta. Ei se mun elämää hetkauta, ajattelin.
|
|
|
Post by Sanni on Oct 20, 2016 16:59:07 GMT
Hauskaa luettavaa! Kai tää siis jatkuu?
|
|
|
Post by wenni on Oct 24, 2016 13:36:41 GMT
Juu, jatkuu:)
|
|
|
Post by wenni on Oct 24, 2016 14:45:14 GMT
Christian ratsastaa
-Aion aloittaa ratsastuksen! Poikaystäväni Christian sanoi aamiaisella. -Selvä. Sitten tarvitset hevosen. Meillä ei tosin ole varaa siihen, vastasin. - Mutta Sirun vuokra on ilmainen? Eikä ne niin kalliita voi olla, Christian hymähti. Söimme aamupalan nopeasti. - Tule sitten tallille mukaan tänään. Pääset ehkä Elliotin selkäänkin, sanoin. Christian nyökkäsi. Lähdimme kohti tallia. Christian puhkui intoa. Kun pääsin pihaan, vastassa oli Sara. - Onko hän nyt se kuuluisa herrasmies? Mä oon Sara, Sara irvisti. Christian hymyili. - Olenhan minä, Christian röyhisti rintaansa. Jatkoimme matkaa. - Ensin menemme Jään-talliin. Siru asustaa nimittäin siellä, kerroin. Christian nyökkäsi. Hän ei ollut ikinä nähnyt Sirua. Menin tamman karsinalle. - Tässä on Siru, sanoin ylpeänä. Musta tamma kohotti päänsä oven yli. Rapsutin sitä tähden kohdalta. Christiankin uskaltautui silittämään vähän. Veimme Sirun tarhaan. Sitten jouduimme lähtemäänkin Kastanjian-talliin. Esittelin iloisen Elliotin Christianille. Opetin Christianin harjaamaan. - Muista että et harjaa liian lepsusti, neuvoin. Christian oppi nopeasti. Päätin edetä hitaasti, joten hoidin loput itse. Jatkuu..
|
|
|
Post by wenni on Oct 26, 2016 14:45:48 GMT
Christian ratsastaa
Lähdimme kentälle. Näytin, miten ponia talutetaan. Christian suoriutui hyvin. Pysäytin innokkaan Elliotin maneesiin. Punttasin Christianin selkään. -Miltä tuntuu? Kysyin, kun Christian istui satulassa. -Mahtavalta! Hän huudahti. Naksautin riimunnarun suitsiin kiinni. Kiersimme muutaman kierroksen ympäri. Sitten kentänlaidalla kännykkäni soi. Christian joutui tulemaan pois selästä. Näytöllä luki, "äiti". Vastasin. -Mitä nyt äiti? Kysäisin. -Nyt on niin, että lempi serkkusi Kaitlyn on kuollut syöpään, äitini sanoi itkuisella äänensävyllä. Hän vielä jatkoi. -Tiedäthän, että heillä on kaksi ponia? Joudumme myymään ne, jos et halua niitä, hän sanoi. - Eikö niiden nimet ollu Tomppa ja Pipari? Oikeilta Kuusilaakson Tomppeliini ja Pipar, sanoin. -Kyllä. Toinen 157 cm suomenhevonen ja toinen 103 cm shettis, äiti vastasi. Mietin hetken. Sitten minulla välähti. Christianhan halusi hevosen. Minä kaipasin taas pikkuruista kaveria Millille. Voisin treenata molempia samaanaikaan. -Otamme ne mielellämme, sanoin. -Hienoa kulta, äiti sulki puhelimen. Christian tuli innokkaana eteeni. Mietin pitäisinkö salaisuutena vai en. Päädyin jälkimmäiseen. -Saat omaksi suomenhevos ruuna Tompan, lisäksi minä saan shettistamma Piparin, sanoin.
Jatkuu taasxD
|
|
|
Post by wenni on Nov 8, 2016 16:47:00 GMT
Christian näytti halkeavan innosta. Hän pomppi ja hyppi innoissaan. -Koska menemme katsomaan niitä? Hän kysyi. Mietin hetken. -Vaikka tänään, kun olen hoitanut Millin, sanoin. -Meidän pitää kunnostaa se pihalla oleva pieni navetta, siitä tulee hyvä talli. Christian hihkaisi. -Riittikö tämä ratsastus varmasti sinulle? Kysyin pojalta. Hän nyökkäsi, ja meni kentänlaidalle. Menin itse Elliotin selkään. Sen korvat kääntyilivät. Siirsin heti raviin. Hain ko´otun ravin. Se onnistui hyvin. Elliot kulki reippaasti ja sulavasti. Sitten tein ravista pysähdyksen ja peruutuksen, josta laukkannosto. Pysähdyimme vaivattomasti. Vedin kevyesti ohjista, Elliot alkoi heti peruuttaa. Elliot ei heti siirtynyt laukkaan. Jouduin antamaan napakan laukkaavun. Elliotin laukka keinui. Laukkasin pari kierrosta. Sitten otin loppukäynnit, ja vein hikisen ponin karsinaan. Kun tulin tallista, Christian päätti mennä edeltä kotiin kunnostamaan navettaa. Mieleeni tuli, etten pessyt Elliottia. Menin hakemaan Oriin karsinasta. Päätin pestä sen ulkona. Sidoin Elliotin kiinni. Hain letkun. Huuhtelin Elliotin päästä kavioihin. En huomannut pientä ponia, joka tarkkaili minua kauempaa. Yht´äkkiä edestäni syöksähti pieni kirjava hahmo. Tunsin, kuinka joku nappasi letkun kädestäni. Elliotkin ihmetteli kirjavaa "olentoa". Sitten huomasin, että se oli Milli! Onneksi olin saanut Elliotin valmiiksi. Kuivasin sen nopeasti, samalla kun Milli kasteli paikkoja. Annoin Elliotille porkkanan sen karsinassa. sitten menin metsästämään pientä "riiviötä".
jatkuu edelleen......
|
|
|
Post by wenni on Dec 26, 2016 17:59:10 GMT
jatkoo..
Pieni "Riiviö-Milli" Ravasi ympäri pihaa. Otin taskustani porkkanan, jolla houkuttelin ponin luokseni. Se oli uskomattoman pieni. Samalla Husaari tuli luokseni. Hän virnisti nähdessään minut märkänä, ja vesilammikot maassa. -Onko Milli leikkinyt taas letkulla? Ajattelin, että voisit mennä taluttelemaan sitä metsään. Siellä on myös pieni lampi, jossa voit uittaa Milliä, Husaari kertoi. Nyökkäsin. Sammutin veden. Kiinnitin Millin riimuun, kaiken varalta. Lähdimme heppiksestä pois päin. Pian kuljimme Millin kanssa pienellä polulla. Pieni poni oli todella utelias. Se nuuski kaikkia paikkoja. Sitten saavuimme lammelle. Milli huomasi sen heti. Se veti minut nopeasti keskelle lampea. Nauroin. Olin entistäkin märempi. Milli porskutti vettä kaviollaan. Leikimme vedellä hetken. Sitten minun piti lähteä. Milli ravasi koko matkan tallille. Se oli kyllä suloinen. Päästin Millin vapaaksi pihalla. Sanoin "karsinaan". Milli lähti kohti tallia. Seurasin perässä. Se sulki ovenkin itse. Annoin sille sokeripalan, ja lähdin. Kotona Christian oli jo käynyt ostamassa oman kypärän. -Katso! Kävin läheisessä liikkeessä ostamassa tämän, Christian kertoi. Nyökkäsin, sillä en jaksanut vastata. Lähdimme pian kohti Espaniaa. Serkkuni Kaitlyn oli asunut siellä, joten hevoset olivat siellä. Matka oli pitkä. Puut vilahtelivat ohi. Lunta pyrytti. Vihdoin saavuimme pienelle tilalle. Nousimme ulos autosta. Äitini oli vastassa. -Kiitos että tulitte. Hyvä myös, että päätitte oottaa hevoset, äitini halasi minua, ja kätteli Christiania. Äitini viittoi tulemaan pieneen tallirakennukseen. Yllätyksekseni, siellä oli kolme hevosta. Ensimmäisestä karsinasta kurkisti ruunikon kirjavan shetlanninponin pää. Rapsutin ponia otsasta. -Hei Pipari. Kiltti tyttö, tervehdin ystävällistä tammaa. Toisen karsinanoven yläpuolella oli mustan suomenhevosen pää. Sillä oli myös läsi. Se hörähti. Christian kysyi: -Onko tuo Tomppa? Christian kysyi. -Joo, on, vastasin. Christian meni hellittelemään ruunaa. Menin tallin perällä olevan karsinan luokse. Näin jotain hirveää. -Tulkaa katsomaan! huudahdin. Kaikki tulivat karsinalle ja henkäisivät. Karsinassa oli musta friisiläinen, jolla oli verisiä arpia kaikkialla. Lisäksi se oli hyvin laiha. Kavioita ei oltu myöskään vuoltu. Friisiläinen katsoi meitä apua anovasti. Äitini sanoi: -Hevonen on nimeltään Cindy. Se ostettiin vähän ennen Kaitlynin kuolemaa teurasmyynneistä. Kaitlyn näki sen voivan parantua. En kertonut siitä, koska luuliin, ettette haluaisi sitä. No, haluattekko? äitini kysyi. Pitkän harkinnan jälkeen nyökkäsin. -Aion kouluttaa tammasta hyvän ratsun. Mutta miten saamme kuljetettua kolme hevosta? kysyin. -Kaitlynin äiti Mariel lupasi antaa hevosrekkansa teille, koska he eivät sitä tarvitse, äitini kertoi. -Eikun hepat sitten rekkaan. Äiti, voitko taluttaa vaikka Cindyn rekkaan? Christian, minä ajan rekan, sinä auton, sanoin. Äitini nyökkäsi, samoin Christian. Itse otin Piparin. Christian talutti äitini valvonnassa Tomppaa. Pipari kulki upeasti vierelläni. Se kaartoi kaulansa kauniisti. Oikea hienohelma, ajattelin. Piparista tulisi oiva näyttelyponi. Talutin shettiksen rekkaan. Pian ontuva Cindyparka oli myös rekassa. Menimme sisälle hoitamaan paperit. Minä soitin Husaarille. Hevoset/ponihan tarvitsivat tallipaikan sillä välin, kun kunnostimme vanhaa navettaa. -Hei Husaari! Tarvitsisin kahdelle hevoselle ja yhdelle ponille tallipaikan väliaikaisesti. Yhdelle sairaskarsina. Niiden viralliset nimet ovat Kuusilaakson Tomppeliini, Pipar ja Cinderella. -Hei! Onnistuu hyvin. Jääntalleissa on tilaa. Voitte tuoda hevoset heti, Husaari kertoi, ja puhelu loppui. Nyt olisi tallipaikka. -Nyt lähdetään! sanoin sisällä. Menimme ulos. Menin hevosrekan ohjaamoon. Lähdin takaisin kohti Ranskaa. Ajomatka oli pitkä. Pysähdyin antamaan hepoille vettä ja heinää. Kaikilla vesi oli vähissä. Heinää oli riittävästi. Kaadoin kaikille lisää vettä. Ajoin vielä vähän matkaa, mutta sitten saavuin kotiini. Christian oli jo perillä. Moikkasin häntä, mutta sitten lähdin viemään hevosia heppikselle. Oli myöhä, ja tallilla oli enää muutama hoitaja, ja tallihenkilökuntaa. Kaarsin hevosrekan parkkipaikoille. Nousin pois kuumasta autosta. Husaari oli minua vastassa. -Hei Wenni! Karsinat on laitettu valmiiksi. Eläinlääkäri on paikalla, ja hän voi tarkistaa sairaskarsinaan tulevan, Husaari kertoi, ja jatkoi: -Toivottavasti ei ole mitään vakavaa... Voin auttaa tuomaan hevoset sisälle, Husaari tarjoutui. -Hei! Cindy on kyllä todella huonossa kunnossa. Ei kuulemma syö edes kunnolla, ja kiitos, vastasin. Avasimme hevosrekan takaa. Hepat seisoivat rauhallisina paikoillaan. -Hui kauhistus! Cindy tosiaan on todella pahan näköinen. Muut näyttävät hyvinvoivilta, Husaari sanoi. Husaari otti Cindyn ja Tompan. Minä otin Piparin. Pipari tanssahteli vierelläni tammamaisesti. Husaari vei ensin Tompan Jääntallin ori ja ruunapuolelle, ja minä vein Piparin tammapuolelle. Husaari tuli perässä. Hän laittoi Cindyn jääntallin sairaskarsinaan. Uusille tulokkaille annettiin vettä ja kauraa. Cindylle annettiin myös vitamiineja joukkoon. Se söi hieman, mutta vastenmielisen näköisenä. Husaari haki eläinlääkärin. Eläinlääkäri tutki Cindyn, ja puhdisti haavat. -Se on todella surkeana, mutta toivoa on. Puhdista haavat päivitäin, ja anna ruiskulla tätä lääkettä, eläinlääkäri ojensi minulle ruiskun ja lääkepullon. -Tilatkaa myös kengittäjä, hän jatkoi, ja lähti. Nyt kaikki oli kunnossa. Kävin katsomassa vielä Sirua, ja lähdin
|
|
|
Post by wenni on Dec 27, 2016 6:55:09 GMT
Heräsin. Kirkas aamuaurinko paistoi makuuhuoneen ikkunasta. Christian nukkui vielä. Kello oli seitsemän. Seitsemän! Minullahan oli räätälöity paketti, ja siinä sovittiin, että minä hoidan hevoset pääosin itse. Hypähdin ylös sängystä. Nyt äkkiä, ajattelin vetäessäni farkkuja ja villapaitaa päälleni. Otin omenan, jonka söisin matkalla. Menin eteiseen, ja vedin päälle kirkkaanvihreän takin. Laitoin päähäni myös valkoisen tupsupipon. Lähdin kohti tallia. Toivottavasti Cindy olisi parempana. Saavuin heppikselle. Tänään minulla olisi monta liikutettavaa: Pipari, Elliot, Milli, Tomppa ja Cindy. Siru oli eri maassa koulutuksessa. Huokaisin helpotulsesta, kun Husaari kertoi, että Milli oli vierailemassa miniatyyri näyttelyssä. -Toivottavasti se pärjää, sanoin. -Kyllä varmaan. Onhan se niin suloinen, Husaari vastasi. Päätin liikuttaa ensin Elliotin, sitten Tompan, Piparin, Sirun ja viimeisenä Cindyn. -Moi Wen! Miten menee? Kuultiin et sait KOLME uutta riiviötä, Kuulin Saran ilkikurisen, mutta leikkisän äänen. Käännyin ympäri. Siellä oli useampia tyttöjä. Tunnistin vain Saran. -Moi Sarbe! Juu, sain mä KOLME uutta riiviötä, virnistin. -Noniin... Et oo varmaan tavannut näitä? Nää on Minka, Sanni, Sumu, Enmi ja Zoe, mennään nyt kattoo niitä sun uusii heppoi, toivottavasti ei oo Galaxyn kopioita, Sara sanoi. Tytöt hymyilivät. Kävelimme ensin jääntallin ori & ruunapuolelle. Esittelin Tompan. -Täs on Kuusilaakson Tomppeliini, eli Tomppa. En oo viel koittanut sitä, kerroin. Kaikki silittelivät sitä innoissaan. -Mut se on mun poikaystävän, Christianin. Opetan sitä ratsastamaan. Tulkaa, sanoin, ja viitoin kädellä. Menimme jääntallin tammapuolelle. Näytin ensin Piparin. -Eiks ookkin söötti? kysyin. Kaikki näyttivät ihastuneilta. Kaikkialta kuului; "Saisinko mä ratsastaa sillä? Entä hoitaa?" Päätin antaa jonkun hoitaa ponin. -Haluuks sä Minka hoitaa Piparin? Minka nyökkäsi. Menimme seuraavalle karsinalle. Kaikki henkäisivät kauhusta, sen olin aavistanut. -M-mitä... Kuinka huonossa kunnossa toi onkaan, Zoe sanoi. -Se on Cindy. Cindy tuli teurasmyynneistä. Se on ihan haavoilla, mutta eläinlääkäri uskoi olevan toivoa, sanoin. jatkuu...
|
|
|
Post by wenni on Dec 27, 2016 7:22:43 GMT
Mun uudet hastagit:
#vauhtipääl #liekeissä #heppatyttöpulassa
|
|
|
Post by Sara on Dec 27, 2016 14:08:45 GMT
LISÄÄÄÄ! Obsessed Tykkään lukee erityisesti ihan normii arkee, siin jotenki pääsee nii helposti mukaan. Ei ollu Galaxyn kopioita? Lucky you. Oota vaan, kyl mä joku päivä ehin sut sen selkään heittää... ;D Katotaan sit kuka on se lucky one! #paikallaollaan
|
|
|
Post by wenni on Dec 27, 2016 14:46:40 GMT
Tulee lisää! Ei ollu ONNEKS Galaxyn kopioita.... Et varmaan muuten heitä! Sitä saat katuu koko elämäs 8)
|
|
|
Post by Sara on Dec 27, 2016 18:58:46 GMT
Tulee lisää! Ei ollu ONNEKS Galaxyn kopioita.... Et varmaan muuten heitä! Sitä saat katuu koko elämäs 8) En mä usko että kadun, säästyn mun hautajaisilta ja sitäpaitsi oon mä muitaki nakellu sen tammulin selkään ja ne on viel hengissä melkeen kaikki siis !! Hiljaa hyvä tulee, Galaxy menee muute ain kiitopukkilaukkaa, mut ei siltä kyllä hyvää ikinä tuukkaan! SOVITTU! Nähään ruumishuoneella!
|
|
|
Post by wenni on Dec 28, 2016 12:33:00 GMT
Jatkoo...
-Ööh.. okei, kaikki tytöt vastasivat. Kaikki, myös minä, menimme takaisin Piparin luokse. Minka laittoi Piparin nopeasti valmiiksi. -Tässä. Tää poni on sit aika diiva, Minka virnisti. Otin Piparin ohjista kiinni, ja lähdin maneesiin. Tytöt seurasivat perässä. -Ei teidän tarvii tulla. Ei mul oo mitään putoamisvaaraa, hymyilin tyttöjoukolle. -Kyl me tullaan. Pitää varmistaa vielä, ettei oo Galaxyja, Sara "puolustautui". Huokaisin, ja annoin heidän tulla mukaan. Kaarsin ponin keskelle kenttää. Pipari lähti liikkeelle heti, kun olin saanut jalan jalustimeen. Tytöt hihittelivät näylle katsomossa. Tiesin itsekin, että näytin hassulta. Pompin kuin pupu yhdellä jalalla ponin perässä. Lopulta sain ponnistettua itseni selkään. -Hyvä hyvä! kuului katsomosta. Maiskautin ponin liikkeelle. -Me voidaan tulla pystyttää pari estettä Minkan ja Sannin kaa, jos haluut, Sara sanoi. Näytin peukkua. Pipari sipsutti jotain erikoista käyntiä. Koitin saada sen rennoksi pitkillä ohjilla, sekä volteilla. Sara, Minka, ja Sanni, pystyttivät kaksi, noin 30 cm korkuista ristikkoa. Minulla kesti kauan, saada Pipari ihan rennoksi. Se steppaili ainakin viisi minuuttia. Lopulta se kuitenkin laski päänsä, ja rentoutui. Kiristin ohjia. Se jäykistyi hieman, mutta ei sipsuttanut erikoisesti. Se kaarsi kaulansa nätisti. Ei liikaa, mutta hieman. Tein voltteja, sekä keskiympyröitä. Poni osoittautui hyvin taipuisaksi. Sen sai asetettua voltille hyvin. Siirsin raviin. Kesti hetki saada rytmi, mutta pian kevensin jo kohtuullisen hyvin. Pipari töpötti melko lyhyttä ravia. Annoin hieman lisää ohjaa, jotta se pidentäisi niitä vähän. Niin se pidensikin. Teimme ravissa lisäyksiä, voltteja, pysähdyksiä ravista ja takaisin raviin. Ne sujuivat erittäin hyvin. Vaihdoimme suuntaa kokorataleikkaalla. Kirjava poni oli ollut täydellinen, tähän asti. Nostin laukan päädystä. Pipari päätti ryöstää. Roikuin sen kaulassa, kuin liimattu. En päästänyt irti. Pipari eteni hetken pukkilaukkaa, kunnes hidasti. Yleisö katsoi jännittyneinä, kun valuin pysähtyneen ponin kaulalta alas. -Ootko kunnossa?! Onhan siinä siittenkin hieman Galaxy-verta, kaikki sanoivat kuorossa. -Ei hätää. Ponilla tais tulla enegria purkaus, virnistin. Nousin hermostuneen ponin selkään. Otin hetken vapaata käyntiä. Sitten nostin ravin kautta laukan. Nyt Pipari nosti täydellisen, ja pehmeän laukan. Laukkasin kierroksen. Sitten ohjasin sen kohti punavalkoista ristikkoa. Pipari ei heti tajunnut sitä, joten hyppy tuli hieman myöhässä. Puomi kolahti. Ohjasin ponin sinivalkoiselle esteelle. Nyt se tajusi asian ajoissa, ja suoriuduimme hypystä hyvin. Siirsin käyntiin.
Jatkuu....
|
|
|
Post by wenni on Jan 26, 2017 10:00:41 GMT
Jatkoa.....
Olin kahdessa tunnissa saanut liikutettua kaikki muut hevoset paitsi Cindyn. Menimme sen karsinalle. Husaari tuli sanomaan muille tytöille, että heidän pitäisi liikuttaa omatkin hoidokkinsa, joten kaikki menivät toisiin talleihin. Katsoin isoa mustaa tammaa säälivästi. Kuka saattoi kohdella kaunista hevosta tällä tavalla? No, nyt sille asialle ei enää voinut mitään. Minun olisi tehtävä Cindystä upea ratsu. Otin Cindyn pinkin riimun ja narun. Astuin karsinaan. Cindy vain katsahti minuun, ja laski taas katseensa maahan. -Hei Cindy! Vien sinut pikku pesulle, puhelin Cindylle. Eläinlääkäri oli myös käskenyt pestä arvet ja haavat joka päivä. Huomasin, että Cindy oli nyt syönyt kaiken ruuan. Nyt Cindyn oikea parantuminen alkaisi. Pujotin riimun nöyrän tamman päähän. Talutin Cindyn hieman ruhjuiseen pesukarsinaan. Sidoin tamman kiinni. Otin letkun, ja laitoin sen päälle. Cindy ei lotkauttanut korvaansakkaan, kun pesin sen karvaa. Arvet olivat jo hieman paremman näköiset, mutta edelleen aika pahat. Kun sain kuivattua hevosen, karva kiilsi hyvin. Menin kyykkyyn Cindyn turvan eteen, ja katsoin sitä silmiin. Se katsoi myös minua. Hetkenkuluttua, tamma tökäisi minua turvallaan. Kehuin sitä. Talutin Cindyn ulos. Se nosti heti päänsä ylös, ja haisteli ilmaa. Samalla Husaari tuli ulos. -Cindy näyttää pitävän ulkoilmasta, Husaari sanoi. Hän kehotti minua pistämään Cindyn sairastarhaan. Pistin Cindyn siis sinne. Se piristyi heti. Se jopa heitti yhden pukin, mitä en olisi uskonut. Päätin samassa, että Cindy saisi viettää paljon aikaa tarhassa.
|
|