Esteiden yli tyylillä
Zorro käyskenteli vierelläni rentoon tahtiin, haettuani sen tarhasta ja hetken kuvittelin sen nukahtavan pystyyn.
"Nyt on väärä asenne", naurahdin. "Tänään pääset hyppäämään"
Zorro pärskähti ja ravisti päätään, kävellen reippaammassa käynnissä, kun pääsimme tallipihalle ja siitä sisälle.
Jätin orin karsinaan, siksi aikaa, kun lähdin hakemaan sen kamoja varustehuoneesta.
Avasin Zorron varustekaapin ja otin mukanani estesatulan, aachensuitset, suojat, rintaremmin sekä harjat ja lähdin kiikuttamaan niitä karsinalle.
Jätin kamat karsinan eteen, harjapakkia lukuunottamatta, jonka otin mukanani karsinaan, jossa Zorro olikin jo korvat hörössä minua vastassa.
"Terve, terve", keskustelin rauhallisella äänellä Zorrolle, hellästi sen kaulaa rapsutellen.
Harjasin Zorron karvan puhtaaksi pölystä ja kurasta, jossa se oli ilmeisestikin tarhassa kierinyt.
"Olihan siellä kuran alla hevonenkin", sanoin otettuani orilta kaviot.
Jätin Zorron karsinaan riimu päässä ja lähdin Sateenmaneesiin kantamaan esteitä, samalla toivoen, että löytäisin jonkun korottamaan.
Kannoin puomit ja tolpat haluamilleni paikoille, miettien miten jokaista lähestyisin ja laskien askeleita esteiden välissä. Lisäsin yhden vesiesteen, sillä se ei ollut Zorrolle niinkään mieluisa este, jota voisimme nyt hioa. Sitten palasin ulos ja kävelin reippaaseen tahtiin takaisin talliin, varustamaan Zorroa.
Puin Zorrolle suojat, johon se ei hirveästi reagoinut, mitä nyt vähän nosteli jalkojaan. Sen jälkeen asetin tummansinisen satulahuovan sen selkään, jota seurasi tummanruskea estesatula, ja kun Zorro ei ollut moksiskaan toimenpiteestä, en sitä unohtanut kehua. Laskin muotoillun panssarin ja liikutin satulaa hieman taaemmas, ennen kuin aloin kiristämään vyötä hitaasti. Zorro heilautti vähän häntäänsä, muttei ruvennut kiukuttelemaan, enkä sitä muutenkaan vielä hirveän kireälle laittanut vaan siirryin laittamaan rintaremmiä ja sen jälkeen lämmittämään kuolaimia.
Kamppailtuani Zorron kanssa siitä, että menevätkö ne suitset päähän vai ei, olin valmis. Juuri sillä hetkellä Huusari käveli karsinan eteen.
"Moi Isabella. Onko noi esteet tuolla Sateessa sun kantamia?"
"Joo, on", vastasin, säätäessäni Zorron alaturpahihnaa.
"Tarviitko korotusapua jossain vaiheessa?" Huusari kysyi ystävällisesti ja katsahti nopeasti puhelimeensa, ennen kuin työnsi sen taskuunsa.
"Joo, se olis tosi kiva, kun en täältä vielä oikeen ketään tunne. Ellei sulla ole kiire", vastasin helpottuneena hymyillen. "Mulla menee jokunen tovi kun verkkaan Zorron, nii ei sun tarvii ihan heti tulla, jos et halua"
Sovimme kellonajan, jolloin Huusari tulisi katsomaan ja puomeja nostelemaan ja lähdimme sitten kummatkin omiin suuntiimme, omana suuntanani Sateenmaneesi.
Zorro näytti paljon energisemmältä, kun tajusi pääsevänsä ratsastettavaksi, mutta siitä se vasta piristyi kun pääsimme maneesiin ja se näki värikkäät esteet. Korvat hörössä se tanssahteli vierelläni, välillä päällään minua tökkien, kun otin selkäännousujakkaran ja talutin Zorron kaartoon.
Kiristin vyön ja laskin jalustimet, nousin penkille ja ponnistin jalustimelta selkään, ja juuri sillä hetkellä Zorro yritti lähteä täyteen vauhtiin uralle.
"Nyt", sanoin tomerasti ja ratsastin Zorron takaisin kaartoon.
Säädin jalustimia vielä reiän lyhyemmiksi ja lähdin pitkin ohjin uralle kävelemään.
Annoin Zorron jo alkukäynneissä katsella esteitä, varsinkin vesiestettä, jotta se tottuisi niihin. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat ja aloin tekemään pysähdyksiä, voltteja ja peruutuksia, jotta saisin Zorroa edes vähän rauhallisemmin esteille.
Holsteiner kuunteli apuja hienosti, mutta kun aloin nostamaan ravia, se alkoi kiitämään, ihan kuin Vermon raveissa oltaisiin. Silloin sitä sai pidätellä ja muistuttaa, että vielä ei tuuletella. Rauhoittelin sitä volteilla ja vaihdoin täyskaarrolla suuntaa.
Zorro tuntui mukavan energiseltä ja rennolta, joten otin sen käyntiin ja annoin sen kävellä hetken, ennen kuin siirryin isolle pääty-ympyrälle ja nostin ravin. Ravasin kahden puomin yli, jotka kummatkin oivat vastakkaisilla puolilla ympyrää. Zorro tanssahteli puomien yli, välillä hieman liioitellustikin, muttei kolistellut vaan loikki hyvässä tahdissa aina kavio kerrallaan yli.
Pikkuhiljaa aloin nostamaan laukkaa ja Zorro oli enemmän kuin mielissään ja tiesi mitä oli luvassa, kun valmistelin noston puolipidätteellä ja siirsin pohkeet.
Aluksi Zorro yritti kokoajan lähteä kuskaamaan minua, eikä se mitenkään halunnu kuunnella apuja, mutta kun en luovuttanut se hidasti ja jatkoin taas puomien yli esteistunnassa.
Puomien jälkeen jatkoin uralle ja käänsin vastakkaiselta lyhyeltä sivulta hieman uran sisäpuolelle, kavaletti jumppasarjalle, jolle Zorro eteni hyvin ja malttoi odottaa pohjettani, ennen kuin ponnisti. Hyppy, hyppy, hyppy, Zorro ylitti jumppasarjan, jonka jälkeen pukitti pienesti, korvat hörössä edeten suoraan uralle. Tulin jumppasarjan vielä uudelleen, ennen kuin otin hevosen käyntiin ja annoin sen kävellä hetken pidemmin ohjin, jolloin Huusari käveli katsomoon viheltäen, jolloin Zorro kääntyi häntä katsomaan uteliaana. Taputin Zorroa ja vilkutin Huusarille.
Hyppäsin pieniä ristikoita, jotka pikkuhiljaa nousivat nousemistaan ja Zorro alkoi innostua yhä enemmän. Selostin Huusarille mitä aikoisin hypätä ja esteitä nostettiinkin jo 90-110cm. Vesiestettä se oli hieman aluksi kyttäillyt ja sille myös kieltänyt, mutta rohkaistui tajutessaan, etei se mikään mörkö ollut.
Zorro nosti laukan melkein ajatuksenvoimalla ja siinä hetkessä tuntui aivan siltä, kuin kommunikointimme olisi telepaattisella tasolla.
Käänsin Zorron rata poikkisuuntaan leikkaa linjalla olevalle 90cm pystylle, jolle se alkoi hieman kiihdyttämään, mutten suotta sitä alkanut hidastelemaan. Se saattoi hypätä kovaa ja korkealta, mutta hienosti ja silloin parhaimmillaan. Hyppyyn Zorro lähti kun puristin pohkeilla ja lähdin hyppyyn hieman etuajassa, mutta Zorro sai esteen silti ylitettyä, takajalan kavio puomia hipaisten.
Seuraava edessä häämöttävä este oli 100cm okseri, jolle kääntäessäni tuin Zorroa pohkeella kaarteessa. Sille jäi vain muutama askel, joita Zorro venytti ja sai hyvästä kohtaa ponnistettua. Annoin sille tilaa kevyessäistunnassa myötäämällä kädellä ja jo esteen päällä katsoin seuraavaa, keskittynyt ilme kasvoillani.
Metrin korkuisen vesiesteen lähestyttyä, Zorro alkoi hiljalleen hyytymään ja minä epäröimään. Tiesin ettei hypystä silloin tulisi hyvä. Rohkaisin Zorroa pohkeilla ja maiskutin, mutta se hyppäsi esteen yli ihmeellisellä kengurun loikalla ja laskeutui väärällä laukalla, jonka vaihdoin uralla askeleessa.
Hyppäsin vesiesteen radan jälkeen yksittäisennä vielä kertaalleen, rohkaisten sitä, tyynellä asenteella, joka piti senkin tyynenä. Ilmavalla loikalla Zorro ylitti esteen ja käytti selkäänsä nyt paremmin. Taputin sitä ja otin raviin, ravista hiljalleen käyntiin.
Kävellessäni siinä, kuuntelin Huusarin mielipiteitä ja pieniä vinkkejä, samalla kun hän nosti esteitä 120-140cm.
"Me pystytään siihen", kuiskasin itsekseni ja Zorro käänsi korviaan kuunnellakseen.
Keräsin ohjat ja ravasin hetken, käyden rataa vielä kerran läpi mielessäni, ennen laukan nostoa ja nojasin heti esteistuntaan, pyytäen Zorroon nyt vaihteeksi vähän enemmän vauhtia. Hevoseni teki työtä käskettyä ja korvat uteliaasti hörössä se eteni. Tein voltin ja käännyin sitten lyhyen sivun jälkeen kokorata leikkaa linjalle, jonka keskellä oli 120cm pysty. Hieman liian kovaa Zorro kursi matkaa esteelle ja jäin kai sitä pidättelemään liikaa, johon ori protestoi kieltämällä. Huokaisin ja käänsin sen takaisin uralle ja heti uudestaan laukkaan ja laukalla takaisin linjalle ja annoin sen nyt edetä, enkä jäänyt sitä pidättelemään liikaa. Silloin Zorro hyppäsi huimalla ilmavaralla esteen ylitse.
Pikkumokailuja lukuun ottamatta, loputkin hypyt sujuivat ja sain vauhtia säädeltyä sopivaksi. Hymy kasvoillani oli suuri, kävellessäni loppukäyntejä.
Laskeuduin omista maailmoistani ja kiitin Huusaria, puomien nostosta ja kuvailusta, ennen kuin hän lähti, jonka jälkeen annoin Zorron kävellä vielä tovin, että se jäähtyisi ja ratsastin sen kaartoon.
"Super hieno Churro", halasin hevoseni kaulaa.
Zorro käänsi päätään ja räpäytti minulle silmiään korvat hörössä.
Taluttelin holsteineria vielä maastakäsin, ennen kuin talutin sen talliin, jossa riisuin sen varusteista ja kylmäsin sen jalat kylmäkääreillä. Annoin kääreiden olla samalla kun harjasin ja riisuin ne 20 minuutin kuluttua. Annoin Zorrolle porkkanan ja taputtelin sitä, kun se tyytyväisenä mutusti herkkuaan.
Kiinnitin riimuun riimunnarun ja annoin sen olla pitkä, kävellessämme tarhalle.
Zorro pysähtyi portille ja malttamattomana odotti minun avaavan sen. Nii myös tein ja päästin Zorron Artemiksen luo tarhaan, eikä se katsonut enää taakseen, höristessään toiselle hevoselle.