|
Post by Patrick on Mar 17, 2018 11:23:15 GMT
Patrick Brault toimii alkeis- ja helpoilla tunneilla opena. Hän on 23-vuotias hurmuri, joka on erittäin huumorintajuinen, jekkuileva, ehkä vähän pröystäileväkin luonteeltaan. Osa pitää häntä naistennaurattajana, mutta itse hän ei missään tapauksessa tätä myönnä. Mies pitää opettamisesta ja onkin ihan omiaan siihen touhuun. Hän opetustapansa on teoreettinen ja hyvin perusteellinenkin toisinaan huolimatta kentän aitojen ulkopuolisista touhuistaan.
Omia hevosia hänellä ei ole, mutta hän treenaa aktiivisesti Kastanjan asukkaita. Patric on myös vannoutunut poniratsastaja kotikentillä, sillä hän ei ole kovin pitkä, vain 165cm. Kisakentillä Patric yleensä käy hevosten kanssa, sillä kenen aikuisen miehen ego muka kestäisi poneilla kisaamista? Hoitoponi: Browny Corelia
|
|
|
Post by Patrick on Mar 17, 2018 11:24:49 GMT
Tie tähtiin kisat: ensimmäinen osakilpailu
Letitin Sinvatin harjan, jotta olisimme edustavamman näköisiä kisoissa. Minut oli ylipuhuttu kisoihin. Ratsuksi valikoitui sitten Sinvatti, 14-vuotias suomenhevosori. Hieman hirvitti lähteä orin kanssa liikkeelle, mutta tämä tapaus on onneksi erittäin kiltti ja ihmisystävällinen. Ihan kiva pelihän ori onki, kenttäkisoissa loistaa, mutta saa nähä, että miten koulukisat sitten. Onkohan ne meijän juttu loppujen lopuksi? Ahkerasti oltiin ainaki treenattu, siitä se ei jäisi kiinni. Ei kehtaisi näyttää nokkaansa kotitallilla jos mokaaminen johtuisi omasta laiskuuesta. Viime viikot on mennyt tiukasti kouluaitojen sisäpuolella ja treenatessa ahkerasti. Esteratojakin onneksi ehdittiin treenaamaan, jotka ehdottomasti on enemmän se meidän juttu. Toisaalta on kyllä äärimmäisen hyvä välillä käydä koulukisoissa ja varsinkin, kun tämä on osana kisakokonaisuutta. Helpolla me ei olla Sinvatin kanssa päästy, siitä on pitänyt valmentajat huolen. Sen verran on istuntaakin perattu muiden lisäksi, että pitäisi pystyä kisaamaan.
Sinvatti pärskähti. Yritin tehdä mahdollisimman hienot sykkeröt suomenhevoselle, mutta lopulta jouduin pyytämään Calandrelta apua, yksin en saisi aikaan kyllä mitään hienoa. Olin pessyt edellisenä iltana Sinvatin ja varusteet kiillottanut myös. Siitä oli hetki vierähtänyt, kun viimeksi olen koulukisoissa ollut. Harjasin orin viimeistä piirtoa myöten vielä ennen satulointia. Mustan kiiltäviin suitsiin olin muistanut vaihtaa kouluradalle sopivat kuolaimet. - Muistathan sä radan? Calandre kysyi. - Joo kai, vastasin hieman epäröiden. Muistinhan varmasti oikean radan ulkoa? Olisi hirveää unohtaa koko rata kesken oman vuoron. Toivottavasti ei tule black outtia missään tapauksessa! - Hei Nicolas! Muistathän säki oman ratas ulkoo? Calandre huikkasi tummatukkaiselle pojalle, joka oli ilmestynyt takaisin rekan nurkille. - Joojoo, en aatellu unohtaa sitä kisoissa. Mä varmaan voin mennä lämmittelee? Karkki on valamis jo, Nicolas vastasi. - Harjaki on pysyny leteillä? Joo voit mennä, mä tuun kohta kahtoon jos on tarvis, vastasin pojalle. Olin auttamatta itse unohtanut letittää ratsuni harjan ajoissa ja tässä sitä oltiin. Onneksi on jäljellä vielä helppo B luokka kokonaisuudessaan, niin ehdin lämmittelemäänkin. Hieman hävetti, sillä nyt Calandre joutui auttamaan minua, vaikka olisi varmasti halunnut keskittyä jo omaan suoritukseensa. - Joo, voisitsä tulla kahtoon ja antaa jotain vinkkejä jos kerkeet. Karkki käy aika kuumana vaihteeksi. Ei olis ylimääränen silmäpari liikaa, Nicolas väläytti valkoisen hymynsä. Kun Sinvatti oli valmis, kiirehdin vielä rekkaan vaihtamaan omat kisavaatteeni. Kisatakkini oli saapunut korjauksilta sopivasti ennen näitä kisoja. Se oli ottanut vähän osumaa edellisissä kisoissa. Vielä ratsastussaappaat jalkaan ja eikun satulaan! On lämmittelyn aika ennen kuin tulee kiire.
Kiipesin mustaan koulusatulaan istumaan ja säädin jalustimet sopivan kokoisiksi. Onneksi ori oli rauhallista sorttia, joten sain rauhassa kiristää satulavyön, joka uhkasi jäädä liian löysälle. Ei olisi kivaa kesken oman vuoron löytää itseään ratsunsa jaloista miettimässä, että mitähän tuli unohdettua. Painoin kevyesti oria pohkeilla kylkiin ja siinä samassa se oli liikkeellä. Oria sai hieman pidätellä, sillä menohaluja Sinvatilta kyllä löytyy. Pyrin pitämään apuni maltillisina ja pieninä, jotta orilla olisi enemmän tilaa. Vieläkö pystyisi olemaan täysin rento satulassa ja muistaisi radan, niin kaikki menisi hyvin. Kävin kaikki askellajit kevyesti läpi ja verryttelin volttien ja siirtymisten avulla, jotta Sinvatti olisi kuulolla täysin ja yhteisymmärrys olisi mahdollisimman hyvä myös kisaradalla. Ori oli kevyt ratsastaa ja sen koko olemuksesta pystyi päättelemään, että se odotti innoissaan radalle pääsyä. Senkin viimeisimmästä kisasta oli hetki kulunut. Kohta oltaisiin molemmat kokemusta rikkaampia. Oman lämmittelyn nojassa kerkesin seurata myös Calandren ja Nicolasin radat. Molempien radat olivat silmääni näyttäneet ihan hyvältä. “ -- Valmistautuu Patrick Brault ja Sumetron Sinvatti.” Nyt se olisi menoa. Ohjasin orin kohti kisarataa, vuoromme olisi kohta. Nyt pääkoppa tyhjäksi.
|
|
|
Post by Patrick on Sept 23, 2020 21:18:08 GMT
24.09.2020 Estevalmennus, valmentaja: Patrick Brault (VRL-13122) Ratsukko: Louis Laurent - NillaTilallamme pitkään jo harrastanut Louis Laurent oli toivonut saavansa kokeilla Nillaa, sillä häntä kiinnosta kyräilevä ponitamma. Päätin pitää estevalmennuksen maneesissa sateen suojassa. Ihme sää taas vaihteeksi, kun vettä vaan sataa! Nilla aloitti heti kyräilemisen ja testailun. Yllättävän hyvin Louis jaksoi ponitamman testailua ja jaksoi kiivetä sinnikkäästi uudestaan ja uudestaan selkään jos tipahti. Alkuverryttelyiden jälkeen annoin ratsukolle tehtäväksi Huusarin lempitehtävän: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusi maapuomia ja ristikko ja nämä kaikki mutkittelevasti laitettuna. En ymmärrä mikä pakkomielle Huusarilla tähän tehtävään on, mutta täytyy myöntää että se on oikeasti tehokas. Vaatii ratsukolta tiukkaa keskittymistä, hyvää yhteistyötä, jotta rata menee puhtaasti. Ja sen lisäksi että pitää keskittyä askeliin, on vielä ohjattava tarkasti, ettei mene mistä sattuun. Nillahan testaili Louista ja yritti mennä mistä sattuun, mutta täytyy ihailla pojan jämäkkyyttä, sillä tehtävä onnistui lopulta aika hyvin. Sen jälkeen poniratsukko sai tehtäväkseen hypätä kolmen ristikon sarjaa, josta tiukalla linjalla muurille, jonka jälkeen viidellä laukalla okserille ja lopuksi vastassa oli okseri. Rata meni muuten hyvin, mutta viimeisenä oleva musta okseri pelotti Nillaa, ja ponitamma tekikin valtavan loikan toisaalle juuri ennen estettä. Uskollisesti Louis kiipesi selkään ja yritti uudestaan. Kolmannella kerralla ratsukko onnistui pääsemään yli, tyylipuhtaudesta ei varmaan kannata puhua, mutta yli meni kuitenkin. Rata suoritettiin vielä muutamaan otteeseen, jonka jälkeen annoin ratsukon suorittaa rauhassa loppuverryttelyt. Loistava suoritus Louisilta!
|
|