|
Post by Nicolas " Nico " on Mar 17, 2018 22:04:42 GMT
Nicolas Gaillard
- Kutsukkaa mua Nicoks tai Nicolasiks - Mä oon tämmönen sopivan ikänen ponipoika - Hoitoponeina toimii Kasperi (10-vuotias ratsuponiori, joka o kyl energinen ja utelias) sekä Karkki (10-vuotias welsh B tamma, kaikkien kauhu) + uusimpana Wilma Odessa (8-vuotias friisitamma, joka ei anna mittää ilimatteeks) - Opiskelen lukios ja työskentelen koulun ohel Heppiksellä tallityöntekijä, jotta voin rahottaa ridauksen - Sponssorina toimii Heppis ja HB:n hotelli - Kilpailen hoitoponeillani ( tosi menestyksekkäästi)
- Asun vanhempien luona Bourg-en-Bressen taajama-alueella omakotitalos. Porukoilta löytyy valkonen kissa nimeltä Miimoo (elä etes kysy) - Vietän kaiken vapaa-aikani Heppiksellä roikkuen - Ja jos en oo talleilla nii sit oon majatalos - Oon sinkku toistaseks - Haluun joskus oman hepan (semmosen ko Horror) - Musta tulee isona kilparidaaja - Kisaan HB cupis kevääl 24 molemmil hoitokoneilla - Lähen mielellää kaveriks ihan mihin tahansa kuha ei tartte tehä kouluhommii - Oon pari kerta onnistunu ylipuhuu Hurtzan nii et oon saanu käyvä kisaa myös hevosten kokosilla jo - Etsinnäs Karkin tilalle isompi ratsu jos vaa maltan luopua siitä (onneks oon aika lyhyt ja pieni) Wilma on löytyny mun alle nyt! - Onneks ei tarttenu kokonaa Karkista viel luopuu, mut Wilma on kiva lisä sen tilalla kisoihi - Oon rempsee, aina myöhäs, helposti tuskastuva, huumorintajunen, energinen ja kaikkien kaveri - Mun oma valmentaja on Eerik Laine, joka aina rääkkää tunneil mua - Käyn omien valmennusten lisäks ridatunneilla myös - Kisatiimis 2024 mukana
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on Apr 8, 2018 14:48:49 GMT
Huokaisin, matka oli ihan tarpeeks pitkä istuttavaks Laukkalan tallilta Saariston hevosopistolle. Saati sit ylipäätään matka koko Suomeen. Oltiin oltu täällä puoltoista viikkoo treenaamas ja rauhottumas, et hepatki kerkee palautua pitkän lentomatkan jäljiltä ennen kisoja. Kissa vieköön jos Karkki tekee saman tempauksen mitä eilen kentällä ko treenattiin. Se rodeoratsu oli lennättäny mutki kentän pintaan. Kaiken lisäks nää oli mun ekat kisat koskaan Heppiksen ulkopuolella. Karkilla on onneksi kisakokemusta, mutta jännitti sen käytös. Vähän jännitti, mut onneks mukana oli Patrick, josta oli tullu ihan hyvä kaveri tallilla. Sitä paitsi Suomessa oli kivoja tyyppejä, niin täällä viihtyi aika hyvin. Siirsin kaikki maholliset kauas tammasta, et se pikku ilikimys ei taas tuhoo kaikkia sitä ympyröiviä asioita. Kavioita puhdistaes tamma ei taaskaan nostanu niitä ylös, vaan piti maata hipoen puhistaa. Suitsimisesta on turha varmaa ees mainita. Sai taas tapella ko welsh tamma iski niin tiukasti hampaat yhteen et ärsytys oli ottaa vallan. Onneks löyty karkkipussin rippeet tallitakin taskusta, et sai tamman mielenkiinnon ja suun auki vahingossa. Olin vähällä tipahtaa heti ekana, ko kiipesin satulaa ja pikku pirulainen yritti lähtä alta pois. Patrick tuli avuks pitelee tammaa, et pääsin selkää ja lämmittelee. Tein miehen ohjeistuksen mukaan verryttelyn. Yritettii lähinnä saaha tammaa kuulolle ja rauhalliseks. Vieläkö kaikki menis kouluaitojen sisäpuolellaki hyvin, ni tääki reissu sais ansaitsemansa päätöksen. Piti kyl ite olla jämäkkä satulas, et tamma pysy aisois ja jopa kuunteli apuja. Sais kuulemma vaa olla ärhäkkäämmin vastaamas apuihin Patrickin mukaan. Tää tietää lisää koulurääkkiä. Nimenomaa rääkkiä tän jälkee jos kaikki menee aivan päin seiniä. Seuraavas kisas ois kuulemma esteet vuoros ja ne kyl vähä hermostuttaa etukäteen. Tammako ei oo yhtää varma ratsu esteillä. Kaikkee se mäki suostun. En ymmärrä kenen älynvälähys tääki oli pistää mut Karkin kans kisaan isoo kisa kokonaisuuteen. Tamma oli kaiken lisäks aika nuori, vaa 6-vuotias, mutta sitäki pahankurisempi. Pikkunen ja sähäkkä ponitamma. Patrick ja Calandre rauhoitteli mua hermoillessani tamman suhteen meijän tulevaa vuoroo. - Take it easy - Mistä vetua nii tää saa jonku sätkyn ja lähtee väärään suuntaa ja karkaa viel koko radalta kesken kaiken? kysyin heiltä. - No mä tuun ikuistaa sen koko systeemin, Ellenin nauru kuului vierestä. - Sä kerkesit sitteki tulla kannustaa meitä! Calandre huudahti onnellisena ja ryntäsi halaamaan tummahiuksista, pitkähkö naista. - Joo, pakkohan mun oli tulla kattoo miten te pärjäättä, Ellen hymyili. Heitin läpsyt hänen kanssaan ja samalla rauhottelin Karkkia, joka tuntu haluavan lähtä joka iliman suuntaan. - Jos sä haluat Karkin kanssa menestyä niin sun pitää ite olla jämäkkä, päättäväinen ja ennen kaikkia rauhallinen sen seläsä, nii sillo menestyy. Muuten tilanne voi olla päin vastanen, Ellen sanoi. Nyökkäsin mietteliäänä. Heleppohan se muitten oli höpöttää et piti olla rauhallinen. Emmä voi mitään tälle jännitykselle. Ainaki ens kisois sit on taas viisaampi ko tietää enemmän näistäki systeemeistä. Tää oli sitä paitsi toinen starttini koskaan helppo b:n tasolla. Saa nähä mitä tästäki tulee. Tuli sen verran muille isoteltua, et palaan suurimman pokaalin kans kotia ja ruusukkeiden ja kaikkien. Tosiasias en ossaa yhtää sanoo miten meillä tulee menee ko en oo ennen kisannu ees Karkilla. Onneks Ellenillä on sen verran kokemusta ponitammasta, et se pystyy neuvoo. “ Valmistuu Nicolas Gaillard ja Alloverdaplace Caramel Rewa “ kuului kaiuttimesta. Noni ny son menoo. Yritin tyhjentää mieleni ja suunnata tammaa kohti maneesia, josa meijän pitäs kohta tehä parhaamme ja näyttää kaikille et me nuoret osataa.
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on Apr 15, 2018 12:20:45 GMT
Nukuin aamulla pommiin, taas vaihteeksi, joten tuli ihan jäätävä kiire. Voisin vaikka vannoo, et mä sen turkasen herätyskellon laitoin soimaa, mut se ei vaa toiminu aamulla! Onneks Ellen oli kiltisti alottanu Karkin laittamisen valmiiks kisoja varten, ni mä kerkesin syyä aamupalan. Oikein englantilaisittain aamupalan ja tietty iso kuppi tuoretta ja tummaa kahavia! Että päivä vois alkaa vielä paremmin nii kisavaatteeniki oli hukas, tai no oikeestaan kisasukat. Mä en ymmärrä ku ne viel eilen oli mun huoneen tuolin selkänojalla, mut kummasti joku oli ne yön aikana syöny- tai tahallaan varastanu tai jotain. Joka tapauksessa olin kahta myöhäsemmässä ja kohta en kerkiäis kyllä minnekkään. Juoksin vauhdilla Ellenin valkoista maasturia kohti. Paitovei, valakonen maasturi ei oo kovin hyvä ja järkevä vaihtoehto hevosten kanssa, ainakaa mun mielestä. Arvakkaa vaa onks se valkonen yleensä. No ei, mut nyt on ko eräs allekirjottanu oli eilen käyttäny kallisarvosta aikaansa ja puhdistanu ja oikeen vahannu sen puhtaaks, et kehtaa lähtä kisoihin. Karkkin kans oli vaihteeks saanu vähä neuvotella mennäänkö sinne traileriin vai ei. Tamma kyllä osas olla viheliäinen just kriittisimmällä hetkellä. Kiire oli jo valmiiks nii ei ois jaksanu millään kahtoo tamman pelleilyä ko se ei ois jaksanu mennä traileriin. Onneks oli nuita apukäsiä ja fiksumpia mukana niin lopulta seki saatii kyytii ja matka pääs alkaa. Tai siis melkein pääs. Arvakkaa kuka unohti Karkin harjalaatikon talliin. Piti palata tien päästä takas hakee se ja sit päästii onnellisesti matkaan. Kisapaikalle saapuesa ihimisiä paikalla oliki jo ihan kivasti, joka paikassa hälinää riitti. Calandre oli ihan onesaa ko ite kisat järkättii maneesisa, nii ei tartte loskasa köpötellä menee. Mulle se on ihan sama, Karkki käyttäytyy joka tapauksessa samanlailla ulukona että sisällä. Paitti kyl mäki mieluummin sisällä ridaan ko ulkona tämmösil keleil. Paitsi tänää oli taas lämmintä, joten olin sinisellä t-paijalla liikenteessä. Se keräski ihan semisti katseita. Mun mielestä ulukona oli jo sen verran lämmintä et pysty olee kesävaatteilla, tosin Karkilla piti vielä pitää loimia, sen verran ohut karva sillä on. Otin tamman ulos trailerista ja ryhdyin Ellenin hyvällä avustuksella laittaa kuntoo sitä. Oltiin melekonen näky vissii: mulla tukka sekasi ja pystysä ko en kerenny aamulla laittaa sitä ja Karkin häntä oli vähä sotkusa ko se oli sen verran temppuillu traileriin kipittäessä. Ei auttanu ku ruveta selevittää sekasotkua hännäsä. Mittää lettejä en tosin kerenny laittaa, eikä mun taijot ois iki maailmas riittänykkää semmosii hommii. Calandre värkkäs Liljalle ranskanletin häntää, vois kokkeilla kysyä jos se vaikka sattus opettaa seuraavii kisoihin mua tekkee Karkille lettiä. Nyt en uskaltanu kysyä, oranssitukkasen naisen oli aamulla flunssa yllättäny ja ei silläkää kuulemma vissii oiken hyvä aamu ollu. Kiipesin Karkin selkää, joka tosin kerkes lähtä alta pois, ku olin viel kiipeemäs satulaa, joten jäin roikkumaan sen toiselle kyljelle. Ellen tuli vauhilla auttaa ja pittää kii tamman suitsista, jotta pääsin rimpuilee kokonaa satulaa. Tästä päivästä ei tuu kovin heleppo tän tamman kans. Ihme tammapäivä taas tiiosa! Ihan ekaks meijän piti keskustella vakavasti siitä kumpikas se olikaan pomo, Karkki vai meikä, ite Nicolas Gaillard. Ku päästii yhteisymmärryksee asiasta, niin päästii verryttelyki alottaa. Vejin kaikki askellajit läpi ja yritin saaha kaikki avut läpi ja tammaa kuulolle. Tamma oli päästä vauhtiin ja testaa rodeotaitojaa, mut mä pysyin jämäkkänä ja vaadin sitä tekee sen mitä pyysin. Me ei mittää rodeota oo tänne tultu harjottelee vaa kisaa vakavasti kouluratsastuksessa. Tän jäläkee ei ookkaa enää vissii ko yks osakilipailu ja sit oiski jo finaalin aika. Aika jännää! Sit onki paluu takas Ranskaa. Suomi on muuten ihan jees paikka, mitä nyt oon täälä kuukauen päivät ollu. Ikkää ennen käynykkää. Klikkaa ja kato mun piirros siitä miltä me näytettii Karkin kans just saapuneina kisapaikalle.
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on May 7, 2018 19:35:50 GMT
Saavuttiin Karkin kans Yläkokon ridakoululle, josa meistä ei kumpikaa aikasemmi ollu käyny. Ellen lähti kuskiks ja samalla avustaa tamman varustamisesa. Laitoin jo kotona valamiiks suitset ja tällä kertaa älysin laittaa fleeceloimen tammalle niskaa, jottei oottais taas erittäin ikävä yllätys trailerista alas ottaes. Tamma oli tällä kertaa pysyny puhtaana, joten harjaaminen oli melko nopeaa, mitä ny vähä yritti testata harjoja varastelemalla, mut ihmeen nätisti se tällä kertaa oli. Ite valamennus tapahtu maneesis, mikä oli ihan järkevä veto, varsinki näin ihanan keväisillä loska-lumi keleillä. Tai emmä tiiä mikä keli pihalla oli, mut arska paisto, joten sai taas t-paijalla vetää. Ellen piti tammasta kii, et kerkiäisin tällä kertaa sen selkää asti ennenkö se taas lähtis alta karkuu. En kerenny käyvä alakentällä lämppää, joten onneks valamennuksee sisälty se alkulämppä. Tää valamennus oli yksilövalamennus, joten mua ainaki vähä jännitti, sillä tää oli samalla eka kerta ko oon koskaan ollu kenenkää ulukopuolisen valmennettavana. Otettii alakulämpäs kaikki askellajit läpi ja haettii tamma kuulolle ja ni et kaikki avut meni oikiasti läpi eikä vaa puoliks sinne päi. Lähettii sit tekee tynnyri-kavaletti-pysty tehtävää, joka tehtii S-kiemurauralla ja kaiken lisäks iliman jalustimia. Otti ihan kiitettävän palio jalakoihin ja varsinki ku alla oli tämä sähäkkäämpääki sähäkkäämpi tamma, jolla vauhin kans ei koskaa oo ollut ongelmia ainakaa esteillä. Tynnyri pelotti vähä, joten olin vähällä päästä tutkii tarkemmin kentän pohjan koostumusta, mut jollaki ihmeen apinaotteilla sain itteni takaks satulaa puntattua. Sainki vähä noottia valmentajalta siittä etten ollu ridannu tarpeeks esteelle ja tukenu tammaa esteellä, jota se selvästi arasti. Tutkittii tarkemmin tynnyriä ettei se varmasti pure seuraavilla kerroilla. Niija kääntymisten kans piti olla tarkempi. Unohin ihan täysin ridaa ne kunnolla ja ennakoija ne nii et Karkkiki tietäis mitä seuraavaks tapahtuis. Hypättii tätä niin et saatii puhas suoritusalle ja lähettii sit tekee kolmen esteen sariaa mitä olin pyytäny valamennuksen tehtävän kans. Jostai syystä nää sariat oli mulle aina pahoja ja en tahtonu saaha ridattua tarpeeks laukkoja väleihin ja sit ponnistukset menee joko liian lähelle tai jää liian kauas. Hypättii pysty-okseri-pysty sarjaa kuuen laukoilla. Oli taas työmäärä muistaa laskee laukat tarkasti ja olla ite skarppina satulas ettei tuu niitä turhia kieltoja ja et laukka pysyis hyvä temposena ja rullais hyvin ettee. Piti ekan yrityksen jäläkkee lyhentää laukkaa ko nyt tuli liiasta vauhista puomin tiputus. Hypättii lopuks viel tätä ratana ja alotettii tuola S-kiemurauran tynnyri-kavaletti-pysty tehtävälä ja jatkettii lävistäjällä sijaitsevalle kolmeosaiselle sarjalla ja siitä matka jatku erikoisesteelle, joka tällä kertaa oli possua esittävä rakennelma ja siinä oli viel joku härpäke tuomasa oman lisä jännityksensä. Tätä käytiin ihan ekana ihimettelee tarkemmin ko sen verran tamma pelkää erikoisesteitä. Täsä kohti pitäs ihten muistaa olla tuki ja turva tammalle. Tuntu välil et omalla kohalla mennee vähä nii et en muista ridaa tarpeeks esteelle ja sit lähestyminen meneeki ihan päin seiniä. Ponnistuspaikat hahamotan kyllä ihan jees, mut riittää petrattavaa silti. Pitäs muistaa ite olla aktiivisempi satulasa, varsinki ku alla on tämmönen tamma. Niija ja se katse, unohan aina kahtoo seuraavaa estettä ja se sit näky heti esimerkiks S-kiemurauralla ko tuli tehtyä semmosia ihme mutkia matkalla. Pittää olla tarkempi reittien suhtee ja saaha tamman laukka pyörii nii et ei mee turhaa härdellii aikaa vaa pystyttäs etenee enemmän aikaa voittavasti ja tekee tiukempia käännöksiä. Tamma on kuitenki pienikokonen ja heleposti käännettävissä, niin vois hyödyntää sit enemmän. Valmentajan kommentti: ''Eihän teillä alkuunkaan huonosti koko valmennus mennyt, vaikka vaikeuksia tuntui välillä tulevan joka nurkan tai käännöksen takaa. Ja käännöksiähän te saitte mielinmäärin treenata linjan lisäksi. Niitä saisitte omallakin ajalla omalla tallilla tosissanne treenata ettei niistä osoittaudu liian suurta vaikeutta sitten esimerkiksi kisoihin. Erikoisesteisiin sun muihin kummallisuuksiin kannattaa tammaa totuttaa lisää, mutta kerran kun se oli tutustumaan nenä pitkällä päässyt ei ne tuottaneet sille liikaa ongelmaa, kun sä vaan muistit olla jalalla lähellä tukemassa sitä tilanteessa. Mitä pelkästään suhun tulee niin tarkkuutta, tarkkuutta, tarkkuutta, kun sä päätät että tähän tulee neljä laukkaa siihen pitää tulla neljä laukkaa piste. Ja siihen sä vaikutat jo edellisellä esteellä.''
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on May 7, 2018 19:37:31 GMT
Neliäs osakilipailu Tie tähtiin- kisois
Oli oikein kaks kertaa pitäny kahtoo taululta, et voitettiinko me tosissaa oma luokkamme edellisessä Tie tähtiin- kisakokonaisuuen kolomas osakilipailu. Ja viel koulukisassa! Ja mikä härdelli sinä aamuna oli ollu, niija oli muuten taas tänä aamuna. Turkanen, mä olin myöhästyä koko kisasysteemistä ja me voitettii! Siis Karkki on ihan yli-kiva poni sitteki vaikka välillä onki erittäin ärsyttävän tammamainen. Ai, että kelepaa kahtella tota sinivalakosta ruusuketta tosa Karkin karsinan oves. Ja kaiken lisäks Calandre ja Jään Lilja sijoittu samas luokas toiseks. Kyllä kelepas hymmyillä palakintojen jaos ko kaks Heppisläistä ratsukkoa kolomen parhaan joukosa! Go Heppisjengi go! Hariasin tamman puhtaaksi, joka oliki kerenny lyhyesä ajasa sotkia itensä aivan järkyttävän näköseks. Olin unohtanu eilen illalla laittaa tammalle loimen karsinaa ja sehän käytti hyväksee tilaisuuen. Ei yhtää naurattanu ku tamman karsinalle aamulla saavuin. Turkanen, että koko tamma oli likanen! Ja mä olin viel kaiken lisäks eilen sen just pessy ja puunannu putipuhtaaks et voijaan taas edustaa kisoisa. Tamma ei yhtää arvostanu mun toimia, turkane sentää! Sitä paitsi koko tamman harjaaminen on välillä nii ärsyttävää, ko se pittää ensinnäki sitoo kii ko kaikki ympärillä olevat tavarat löytää aina tiensä sen koipii. Oikiasti Karkki on ihan jees poni, mut se vaa testaa mun hermoja jatkuvasti. En kyl ymmärrä miten iki maailmasa koskaa suostuin tän ponin kans lähtee kisoihin. Ainaki ollaa yhtä ruusuketta rikkaampia ja uusia kokemuksia. Niija onhan tää Suomiki ihan uus paikka mulle ainaki. Karkkikaa ei ainakaa mun tietääkseni oo aikasemmin täälä käyny. Laitettii suitset jo valamiiks Karkille päähän ettei tartte sit kisapaikalla ruveta tappelee niien laitosta. Taas sai ihan tarpeeks tapella et aukastaako suu vai ei. Ei auttanu karkkipaperin rapina taskusa. Piti hakee rehuämpäri ja laittaa kaurat sinne, et tamman suu aukes. Ja äkkiä laittaa kuolaimet suuhun. Tammalla on käytösä perus nivelkuolaimet, mut väli tuntuu et sais olla kovempi kuolain ko ei Karkki taho aina totella. Alkuverryttelyssä yritin ensin hakia kaikki avut läpi. Tamma tosin oli sitä mieltä, et vauhti on liian hijasta ja koko ajan oli menos täyttä vauhtia. Verryttelyhypyiks olin päättäny hypätä verryttelyalueela olevaa okseria ja pystyä pariin kertaa, et tamman turha ylimääränen energia saatas pois. Eka lähestyminen meni päin seiniä. Koko tamma meni nii jäätävää vauhtia ja hyppäs sinne päi nii et hävetti. Sitä paitsi ne puomit kolisi alas - kaikki puomit.. Taas edustettii ihan huolella. Hävetti ihan sikana! Onneks Ellen tuli paikalle neuvoo ja kertoo mitä kantsii tehä. Rauhotettii eka Karkki ja samalla muaki. Turha hermoilu vissii pääs mullaki vauhtii. Lyhensin tamman laukkaa ihan reippaasti ja muutenki rauhottelin isolla voltilla sitä. Hain avut paremmin läpi ja kelasin samalla mitä pitää ennen estettä tehä. Ratsastaa ite paremmin esteelle ja tarkemmin nii ei tuu niitä turhia kieltoja. Se kyl pilaa meijän kisat jos Karkki kieltää. Ei auttanu ko otta uus yritys. Äskön lähettii vähä liikaa rinta rottingilla hyppää ja näyttää muille. Heti kostautu. Lähestyttii kaikesa rauhasa ja paljo paremmalla ja rennommalla laukalla okseria. Ponnistuspaikka osu vähä kauas, mut nii vaa tamma otti ja ponkas yli puhtaasti. Vähä hipas puomia, mut pysy paikallaa. Pystyä hypättii kans parrii kertaa ja se meni ihan jees. Nyt ite kisasuoritukses pittää yrittää saaha meno pysyy rauhallisena ja rentona ja ratsastaa ite esteelle hyvin ja olla jämäkkä ja pittää pää kylymänä. Karkki kieltää kyl samantien jos yhtää mokkaan tätä hommaa. Niijoo ja erikoiseste pittää ottaa tän tamman kans huomioo. Pittää ite yrittää olla peloton ja jämäkkä nii meil on täyet mahikset menestyä taas.
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on Aug 9, 2019 18:35:30 GMT
Kesätyö hommii
Mä olin päässy Heppikselle kesätöihin ja ko innokas olin, ni sain semmosen työsopparin, että sain töitä oli 8h/päivä ja 6x/vk. Palakka on kans jees tässä sopparissa ollu ja mikä parasta nii oon koko kesän saanu hevosten kans viettää aikaa! Oon saanu reenata Beautiful Rosea ja Rosettea ja Karkkia, mun lemppariponia! Valitettavasti se on tarkottanu myös karsinoitten siivousta jne. mut pakko neki on joskus siivota ja tehä loppuu. Avanttiaki olin päässy käyttää ja luojan kiitos se säily ehejänä sillä reissulla! Tännää heti aamusta siivosin karsinat Emmanuellen kaverina. Samalla pääsin ihailee yksityisiä. Oispa itelläki joku kaunis tai ruma päivä oma heppa! Mieluiten joku vähä pippurisempi tapaus, kuten Riina. Hurzan Riinaa ihaili kaikki salaa tallilla. Tai ainaki melkee kaikki. Riina on kyl melkonen kauhupakkaus edellee vaikka onki kuulemma lauhtunu vuosien mittaa. Ite en kyl usko sitä satua. Hurzan Horrorin kaltanen heppa ois kyl unelma! Jaa, vaa ei auta täsä heinäpaalin päälä unelmoija vaan täytyy kai se lähtä liikuttaa ensin Minkki ja sit varmaa nuita muitaki poneja. Kipaisin Kuunpihaton puolelle huhuilee Minkkiä. Pianhan se ratsuponitamma ravaski hallin sisälle. Otin tamman kii ja vein suosiolla sen hoitoboxii. Tämä neiti on nii kova kiljukaula, et sitä ei vaa kukkaa jaksa. Mä en ymmärrä miten yhestä konista voi lähtiä ees nii kauhiasti ääntä! Otin luonnonharjaksisen harjan kättee ja tsemppasin itteeni tulevaa harjaushetkee. Ja jällee olin oikees, tamma alotti kiljumiskonserttinsa. Ohi kävelevä Bella vaa virnisti ilosesti mulla ja nosti peukkua. Just, vois itekki juosta karkuu tätä tammaa. - Mitä täällä tapahtuu? Jaa, Minkki se vaa metakoi jälleen, eli et tarvitsekkaan apua, Vaden ilmestyi ovelle ja yhtä nopeaa siitä häipyki ku tamman näki. - Heeei! Sä siinä, sä just pinkis lippikses! Et haluis harjata Minkkii? kyssyin lähellä seisovalta pikkulikalta. Niitä oli taas tullu seuraa hevosten hariauksia. Jokkaisen pikkutallilaisen unelma oli päästä hoitaa hevosia tuntien ulukopuolellaki ja päätin hyödyntää sitä. Heti oli jonos kaks yli-innokasta tuntilaista harjaamas Minkkiä. Ite pakenin satulahuoneesee hakee kamat. Uskaltaiskohan antaa nuitten varustaa tammaa? Tosin se järjestää taas semmosen kohtauksen, et nuin pienet taitais lähinnä säikähtää ja Rosewoodit ei taatusti arvosta. Ehkä mä ite vaa varustan tamman suosiolla. Ku olin Minkin ratsastanu sileel, oli Ninjan vuoro päästä esteitä reenaa. Reenasin pitkästä aikaa yksin esteitä ja sen takia pyysinki jotaki innokasta tuntilaista nostaa puomeja tarvittaes kentän laialle. Lämppäsin Ninjan huolella sileellä ensin, tein jumppasarjaa, avoja ja siirtymisii paljo. Olin kasannu kentälle yhes Patrickin kans radan, joka koostu ensin parista perus ristikosta, sit okserista ja tiukan mutkan jälkee okserista ja lopuks kolmen sarjasta. Ei muutako menoks.
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on Sept 13, 2023 11:37:40 GMT
13.09.2023 Syyskausi 2023 (Nicolas)
Teimme tänään Huusarin kanssa sopimuksen Kasperin hoitajuudesta. Toimin tästä päivästä lähtien tämän oripojan hoitajana sekä kisaajana. Olen koko kesän ajan tutustunut hiljalleen Kasperiin ja nyt on tarkoituksena lähteä kisakentille kokeilemaan onneamme. Orilla ei ole kisattu nyt hetkeen sen loukkaantumisen vuoksi. Sen koko viime talvi meni kuntoutuessa ja nyt keväällä Cannon jatko orin treenaamista, jonka jälkeen minä hyppäsin puikkoihin. Sovimme Huusarin kanssa, että kisaan orin kanssa nyt tulevan syyskauden ja sen jälkeen katsotaan jatketaan yhteistä kavioliittoa vai ei. Ilmoittauduimme nyt mukaan HB:n cupiin, jossa käydään katsomassa mihin rahkeet riittävät. Eerik toimii nyt meidän päävalmentajana ja käydään hänen valvovien silmien alla säännöllisin väliajoin.
Alotin tänää Kasperin hoitajana kans Karkin lisäks. Karkki o tosin jäämäs mulle liia pieneks kohta, jote sille pittää ruveta ehtii lyhyempää ridaajaa kohta. Hiliallee ollaa jo Huusarin kans pohittu asiaa. Sovittii tänää palaveris et mä jatkan tän kisakauden viel Karkin kans ja sit vaihetaa isompaa heppaa. Meen siis molempien konien kans Hamilton Bravonin cupii näyttää et mitä me osataa ja muille tupenrapinat. Vähä kyl harmittaa luopua nui kivasta tammasta, mut mun vika ponivuosi starttas nyt käyntii.
|
|
|
Post by Huusari on Oct 6, 2023 8:20:13 GMT
Tervetuloa Kasperin tiimiin mukaan! Teillä on sujunut kyllä hyvin yhteistyö Karkin kanssa. Harmittaa luopua sinusta tämän vuoden jälkeen tamman hoitajatiimissä. Mulla on jo muutama hyvä vaihtoehto mielessä, mutta katotaan niitä yhdessä sun kanssa sitten. Jos tuut käymää mun toimistossa viimestään joulun alla. Toki saat sä aikasemminki tulla jos haluat. Mieti valamiiks mitä toivot ja haluat tulevalta kaudelta ja mihin suuntaa haluat ratsastajana kehittyä. Mikä on sun linja ja mitä haet? Miten paljo voit panostaa ratsastukseen?
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on Dec 21, 2023 15:51:11 GMT
Kisamatka Eurooppaan
Sora kahisi renkaiden alla, ku hevosrekka kaars takas Heppiksen pihhaan. Patrick peruutti taitavasti auton suoraan Kastanjantallin eteen ja tökkäs mua kylkeen. - Herätys unikeot! mies murahti mulle ja vieressäni torkkuvalle Masonille. Oltiin oltu autossa yhtä soittoo melkee 16h, lukuunottamatta pikku taukoja ja hevosten kävelyttämisiä. Kisareissu Euroopas kisatiimin kans oli ny tullu päätökseen tältä erää ja tultii takas Heppikselle joulun viettoon. Matelin autosta hitaasti pois ja venyttelin kipeitä koipiani. Tallipihalla vastaan asteli vähä liian ilosen näkönen Bella, mitähä silläki on taas mieles? - Tervetuloa takaisin! Mites matka meni? Miten teillä meni? Ollaa seurattu teidän menoa livelähetyksistä? naisen suusta tulvi kysymyksiä niin paljo, etten kerenny sisäistää puoliakkaa. Murahin vastaukseks. En ollu yhtää juttutuulella ny. - Ihan hyvin meni, vai mitä Nico? Muutama palakintosijaki saatii ja paljo hyviä kokemuksia! Se on se Metsätuulen talli muuten hieno! Voisin haluta lähtä ens kerrallaki Luukaksella reissuu, Mason kerto ilosesti. Kaverini naamalla oli levee hymy ja hällä oliki menny tosi hyvin Luukaksen kans reissu. En toki voi kieltää etteikö me Karkin kans ois pärjätty aika hyvin. Mukkaa oli tarttunu tältä reissua esim yks palkintoloimi. Tallustin hevosrekan avoimen oven luo, jonka Patrcik oli jo ehtiny avamaa. Karkki hirnahti nähtyää mut. Sen kuljetusloimi ja kuljetussuojat oli vielä paikollaa, ihme kyllä. Reissun aikana tamma oli muutamaan otteesee onnistunu potkii ne molemmat pois paikoiltaa. Lisäks Karkki oli kyllä pitäny viimeset pari kuukautta taas mun hermojen hallintakyvystä huolta. Karkki söi tyytyväisenä iltaruokiaan samalla ku mä vein sen tavaroita takas paikoilleen. Kasperin kamppeet odotti viel hevosrekas ja se poni kaipas jo kipeesti iltaruokiaa. Huomena eessä ois varusteitten totaalipuhistus. Sen verra ne oli sotkeutunu koko reissun aikana. Kastanjan käytävällä vastaa käveli Elita, joka huikkas et tulee kaveriks. Hepparekka oli tungettu täytee kamppeita. Meitä oli reissus parhaimmillaa ollu 8 ihmistä ja 9 heppaa, ko mulla oli mukana sekä Karkki et Kasperi. Oltii sovittu Hurtsan kans, et Kasperiki lähtee reissuu mukkaa sen takia, et päästää hakee kokemuksia kisakentiltä ja vaan reenailee eri ympäristöö. Lisäks tää reissu teki ponille hyvää. Meillä meni Kasperin kans meijä kisat ihan ok, paljo parannettavaa kyl jäi. Karkin kans alkaa kohta olee viimeset kisat eesä ja sit pitäs hommaa heppaystävä tilalle. Kokonaa en aio Karkista luopuu. Sen verta kiva se o. Hamusin kässiini kuuman kahvikupposen ja istahin mukavalle sohvalle majatalossa. Sen olohuoneesee oli kertyny talliporukkaa enempi ja vähempi kuulee juoruja.. tarinoita meijä reissust. Mason kerto jo suu vaahosa miten meilä oli menny ja intoili eri paikoista. Ihmettelin ettei se kertonu enempää naisseikkailuistaa mitä oli kyllä riittäny. Patrick oli joutunu toppuuttelee välillä. Patrick asteli ovista sisää ja puisti pahimmat lumikokkareet takiltaa. Ranskaa oli kyllä iskeny joku ilmastonmuutos ku lunta oli tänä vuonna enemmänku laki sallii. En ymmärrä. Oispa vaa lämmintä eikä mittää lumikasoja. Ihan turhauttavaa. Suomes lunta oli aivan liikaa. Oltii vietetty paljo aikaa Suomes, Metsätuulen tallilla, joka on Heppiksen joku sivupiste. Tai joku tämmönen, en mää tiiä siitä sen enempää. - Mites Nico? Miten teillä meni? Ainaki saitta Karkin kans upeen palkintoloimen tuliaisina? Elita käänty mun puoleen keskeyttäen mun ajatukset. - Häh? Aajoo siis oltii Rihtniemen Spooky Gamesis Kasperin kans lauvantain paras ratsukko ja voitettii loimi siitä hyvästä. Meil meni oikiastaa aika hyvin kisat varsinki Karkin kans. Toki kyl niitä epäonnistumisiaki tuli paljo, hymähdin. Reissuu oli mahtunu paljo kaikkea. Oltii muun muas kilpailtu kuukaus Suomes sijaitseval Seppeleen tallilla, joka keskiviikko. - Lisäks osallistuttii Rosewoodien kans Stallion Dressage Showiin Houskan linnan tuntumas. Se oli tarkotettu oreille, joten mä pääsin mukaa Kasperin kans. Uhkarohkeesti osallistuttii HeA ja voin kertoo et tuli purastuu liian iso pala taas kerra. Oltii 25/31 luokassamme, prosentein: 59,643 %. Eli parannettavaa löytyy ihan sikana, vois esimerkiksi opetella istuu satulas oikee. Ja vaikka pyytää oikeita asioita eikä vaa matkustella seläs. Onneks muilla meni vähä paremmin se reissu, jatkoin. - Me käytii myös Villi-Cupissa kisailee Adinas. Luukaksen kans taijettii olla oman luokkamme kolmansia helppo B:ssä. Ja Nico ja Kasperi hylättii siinä luokas. Se oli kyllä läppä, Mason rupes nauraa täysillä. Muut käänty kattoo mua. Tottakai. -No siis, mehän ei koskaa ei päästy alottaa meiä suoritusta ko se koni päätti, et nyt riittää. Siis voitteko kuvitella, et se poni päätti säikähtää jonku sateenvarjoo ja lähtä karkuu kentältä. Mentii kyllä nii nätis loikas sieltä radalta, hymyilin. Sillo oli hävettäny, nyt se jo nauratti. - Samois kisois me päästii Liljan kans toiseksi omas luokassamme. Kisattii helppo A:ssa. Tosin me taijettii kisailla toisiamme vastaa, ku oli 6 osallistujaa, joista 5 oli meijän kisatiimistä. Meil meni kaikilla ihan hyvin ja saatii ihan hyvät prosentit, Gisele puolestaan kertoi. - Joo siis mut yllätti se, miten hyvin meillä loppujen lopuks meni Saffenki kans. Vaikka oli se kyllä melekosta olla välillä yötä ihan uppo-oudoilla talleilla ja uuessa maassa. Me kerettii kiertää ihan muutama maa tän parin kuukauden aikana. Kerra me lähtii ajaa heti aamuvarhasella tallilta kohti seuraavaa kisapaikkaa, ku huomattii et Saffen satula jäi matkasta sinne tallille, josa oltii oltu jo yötä, Lauretta C jatkoi. - Joo ja siis me oltii ajettu siinä vaihees jo 482kilometriä pois sieltä tallilta, Hortense nauroi. - Sillo ei naurattanu yhtää, Lauretta C totesi ny naurae. - Mitä sit teitte? Kuulu kysymys jostain nurkasta. En hahmottanu kysyjää, sillä porukkaa kerty näi iltasella aina majataloo enempi vähempi ja en tuntenu kaikkia. Heppisläisii on yllättävä paljo. - No siis Patrick sit soitti sinne, et voisko ne lähettää sen tai jotain. Ei päästy Saffen kans sit hetkee kisailee lainkaa, ko ei ollu sopivaa satulaa. Treenailin vaa satulatta kaikis uusis paikois ja katoin ko noi kisas. Ne lähetti sen meille Suomee ja saatii se sit viikon oottamisen jälkee. Oli se kyllä kans. Oli aika kallis lähetys, Lauretta C kerto. Kello oli aiva liikaa ko vihoin ajoin mopolla kotia. Iskä oli päättäny sen ostaa mulle hyvitykseks siitä, et se ei ollu ikkää kotona, vaa aina vaa töisä. Se oli joku isompi pomo jossain kiinteistöfirmas. En ollu nähny iskää parii kuukautee kunnolla, viimes se kävi Houskan kartanol kannustamas, mut sillonki sillä oli kiire johki työpalaverii. Äiti oli ollu enempi kannustamas ja nytki se tuli ovelle vastaa ennenku kerkesin ees kunnolla avainta lukos kääntää. - Tervetuloo kotiin! Miten matka meni? Äiti hössötti ja kaappas karhunhalaukseen. - Ihan hyvin, pittää huomena mennä tallille purkaa loput Karkin ja Kasperin kamat. Pittää varmaa juoksuttaa molemmat ja venyytellä, ko oli aika pitkä paluumatka, hymyilin äitin touhottamiselle. - Alan tekee enempi vuoroja Heppiksellä, et voin alkaa ens vuona treenaa jollain hepalla kisoja varten. Karkki käy pieneks ja pittää siirtyä hevosluokkiin, mut en aio kokonaa hylätä sitä tammaa, sanoin aamupala pöydäs. Iskän käsi pysähty kesken leivän voitelemisen. Se oli tullu yöllä työmatkaltaan ja oli lähös johonki palaveriin aamupalan jälkee. - Häh? Eiks sulle just tullu ratsastettavaks se joku ori? iskä kysy ihmeissää. - Joo Kasperi. Sen kans me jatketaa vielä ens kausi, mut pittää saaja rinnalle hiliallee heppa, ko oon kohta liian pitkä Kasperillekki. Mut sen kans me jatketaa viel treenausta. Ja aion lähtä uusiks tommoselle kisareissulle kisatiimin mukkaa, totesin. - Oottako kerenny vielä miettiä yhtään sulle sopivaa hevosta? äiti puuttui puheeseen. - Ei, tällä viikol meen Bellan ja Huusarin kans neuvottelee. Oonha mä jo kisannu niitten hevosilla, mut mietitään jotain vakituista ratsuu alle. En sit tiiä, et tuleeks kenttä vai esteratsu vai mikä, vastasin. Tartuin jugurttipurkkiin ja kauhoin sen kaksin käsin tyhjäksi. - Mulla alkaa olee aika kiire. Meen tallille ny ku pitää putsaa ne kamppeet, ko ne on likaset. Mulla menee jonku aikaa kyllä sielä. Tänää ois tuntiki, totesin nousten pöydästä niin vauhdilla, että maitopurkki kaatui. Äh, tämäkin vielä. - Mä voisin viiä sut samalle, ku meen töihin. Jompi kumpi meistä sit hakee sut tallilta illalla. Mulla menee päivä palavereis ja äitillä tais kans olla jotain, iskä huikkasi tunkien leipää suuhunsa. - Meen päiväksi kaupunkiin shoppailemaan Mariellan kans. Illasta en vielä tiedä, äiti vastasi. Iskä kaarsi autonsa Heppiksen parkkipaikalle. Sannoin sille heipat ja nousin autosta. Olin ottanu kotoota mukaa herkkuja molemmille poneille. Ensiks pitäs alkaa putsaa molemmat ponit kamppeinee ja sit mennä kiltisti Eerikin rääkättäväks koulutunnille. Minkähän hepan seki on taas kehittäny mulle alle? Viimeskää ei päästäny helepolla ku satuin eksyy sen tunnille.
|
|
|
Post by Nicolas " Nico " on Mar 8, 2024 19:19:02 GMT
Kisareissu Eurooppaan part 2 Viime vuojen kisareissu Eurooppaan kisatiimin kans oli menestys ja jäi hyviä muistoja. Siksipä tartuin tillaisuutee ku alkuvuojesta aukes taas haku kisatiimiii. Olimme Rosewoodin kanssa loppuvuodesta löytäneet minulle alle uuden hevosen, Wilma Odessan. Wilma on nuori friisiläinen tamma, jolla en ennen ollu menny. Pääsin muutaman kerran menemään Hurtzan valvovien silmien alla Wilmalla, ennen ku päätettii et siitä tullee mun alle kisaheppa. Tamma ei tosin oo päästäny mua helepolla, mut onneks oon Karkin kans tottunu siihen. Karkki vaati kans aina jämäkkyyttä ja jääräpäisyyttä sen kans. Hain kisatiimii mukkaa sekä Kasperilla sekä Wilmalla. Yllätyksekseni mä pääsin mukkaa molemmilla poneilla. Alkuvuosi meni treenatessa ja nyt eessä on kisoja ympäri Eurooppaa. Meilä on takana nyt muutamat kisat Suomessa ja on menny ihan okoosti. Tultiin käymää välillä Ranskas taas opiskelemas ja nyt puolessa välissä kuuta lähtää taas Suomee kisamatkalle. Osallistun myös Alankomaisa kilpailuihin huhtikuun puolella. Oikeastaan aika jännittävää. Wilma on osottautunut meleko mielenkiintoseks hepaks ja sen kans oon päässy kehittyy jo hurjasti. Sen kans saa kyllä olla tarkkana, et pääsee ees etteepäi radalla. Oon nyt startannu semmosia luokkia mitä en oo enne menny ulkukomailla hevosten kans. HB:n kisois oon kisannu suhteellise korkeellaki Heppiksen hepoilla. Menestystä on välillä tullu ja välillä ei. Joka tapaukses nyt oon osallistunut RIthniemen söpiksiin ja estekisoihin Wilman ja Kasperin kans. Lisäks oon päässy Metsiksen hevosista Lumouksen kanssa treenaamaa ja kisamaankin muutamaan otteesee. Ori o viel nuori, mut tosi taitava jo! Saana on valamentanu mua sekä Lumouksen, et Wilman ja Kasperin kans. Toki Eerik myös valamentaa kisareissuillaki koko ajan ja on tukena. Nyt treenataa muutama päivä ennen ku lähtää takas Suomee kisaa Metsiksen avajaisii. Meleko mielenkiintoset kisat eesä! Lisäks pääsen todnäk kisamaa jollain Metsiksen hevosista avajaisissaki, ko ei millää riitä kisaajat kaikille hevosille. Sehä o vaa mun onni! Oon ihastunu kyllä siihen Lumoukseen, mut on siel muitaki kivoja hevosia! Lina Andersson tuli meijän mukana tänne Heppikselle ettii itellee kisaheppaa. Lupasin esitellä parhaat menomestat sille täältä päi. Ihan kiva tyyppi seki! Ennen seittemää tallustelin tallille bussipysäkiltä. Mulle oli tälle viikkoo laitettu Usvan aamutallit, ko olin lupautunut tekemään töitä satunnaisesti tilalla, et saan massia kisaamiseen. Mennee aika palio kahen hepan kans kisaamiseen. Tai toki Heppis sponssoroi mua, mut silti pitää tienata vähä rahhaa et saa ostella enempi kisavarusteita. Kaiken lisäks halusin vähä valamentautuu lissää, varsinki Wilmalla. Astuin tallin sissää ja muutamia unisia hörähyksiä kuulu sieltä täältä. Marssein sosiaalitiloihin, jonka taululta löyty loimitusohjeita hevosille. Otin kuvan puhelimee loimituksista ja kiipesin ullakolle. Tiputtelin muutamat heinäpaalit ja samalla vilikuilin olokani taa. En tosiaa pelekää mittää, mut jottain hämärää täälä o. En ymmärrä, mikä taas selekäpiitä pelotti, mut joku tuijotti varmasti hämärästä. Talutin Johnin viel tarhaan ja huokaisin. Nyt ois kaikki kaakit pihalla tarhoissa. Ennää ois karsinoitten siivous ja päiväheinien valmiiks laitto. Suhteellisen nopee tehä Usvan aamutalli, ku heppoja ei oo hirveen montaa. Otin kottikset ja talikon kättee ja aloin lapioimaa paskaa. Ois luksusta, jos täsä tallis ois yhtä modernit systeemit ku vaikka Kastanjas. Pitäsköhän ehottaa Hurtzalle? Istahin majatalon sohovalle kahavikupin kans ja hörppäsin. Catherine ilimesty jostain juttusille. “ Miten menee? “ hän kysyi. “ Mikäs tässä, oon tehny jo osittain tämän työpäivän työtehtävät. Ennää pitäs Kastanjan karsinoita mennä siivoo kaveriks. “ vastasin. “ Huomenta! Tännää on eesä kunnon koulurääkit sitte “ Eerik ilmestyi majatalon ovelle. Huokaisin, ei päästä ainakaa helepolla Eerikin rääkeisä. Toisaalta siinä aina kehittää ihan huolella. “ Onneks tänne laitettiin nää lantaluukut. Helpottaa kummasti tätä lappaamista “ Nathalia tuumas viereistä karsinasta. “ Niimpä! Kummasti nopeutunut tallien siivous, ku ei tartte kottareita koko aikaa kuskata! “ vastasin. Elita ilmeistyi paikalle ja sanoi: “ Hei, tänään tulee uusi työntekijä tutustumaan tallien tekoon. Tai oikestaan meidän tuntilainen. Hannah aloittaa tallityöntekijänä muutaman kerran viikossa työskentelyn. Minulla on palaveri tuossa kello 12, niin voisiko jompi kumpi teistä opastaa Hannahille, mitä kaikkea tallityöntekijän työtehtäviin kuuluu Kastanjassa? Suunniteltiin muiden tallipäälliköiden kanssa, että hänestä tulisi tänne Kastanjaan tallityöntekijä, jolloin Nicolas voisi siirtyä Jäähän tarvittavaksi työntekijäksi. “ Nyökkäsin, tää kuulostaa hyvälle. “ Mä voin opastaa, mulla on aamusta viel vapaata ennenku alkaa valkat “ tuumasin. Elita ja Nataliah nyökkäsivät tyytyväisinä. Esittelin Hannahille rehuvarastoa ja hevosten ruokintaa. “ Näitä hevosia on täsä tallis se kuuskyt, nii täälä on jokaiselle oma ruokintaohje, ettei tartte ulukoo muistaa kaikkee. Ja kysy sit meiltä muilta jos tullee mielee jotai “ ohjeistin. Hannah nyökkäsi ja kysyi loimituksesta. Vein hänet varustehuoneeseen, jossa selitin loimitusohjeista sekä muusta varustamisesta. “ Hei, minulla loppui palaveri nyt. Mihin asti ehdittä? “ Elitan ääni keskeytti mut. “ Just loimituksesta puhuttii. Ollaa käyty, perustalli hommat, ruokinnat ja varustamiset läpi “ vastasin. “ Voin jatkaa tästä, nii pääset Nicolas valmistautumaan valmennuksiin, Eerik tuntui kanssa pääsevän juuri palaverista “ Elita ehdotti. Nyökkäsin kiitollisena. Hariasin Wilmaa treenin jäläkee. Se oli yltä päältä hiestä märkä, joten nakkasin sen selekään punasen villaloimen. Se sais sen kans hetken kuivatella pihatos. Oltiin treenattu siirtymisiä, istuntaa ja passagea Eerikin silimien alla. Helepolla ei taaskaa oltu päästy. Sitä ennen oltii treenattu Kasperin kans linjoja sekä reittejä muutonki. Ollaa orin kans kehitytty nyt, ku ollaa hetki keretty jo treenatakki. Kisois meil menee vaihtelevasti. Hirveenä ei olla sijotuttu, mut musta kisakokemus on tärkeintä ja se tekeminen yhes. “ Mä mietin, et mitähän sitä taas ottas mukkaa seuraavalle kisareissulle? “ Mason pohti äänee majatalon sohovalla. “ Miten ois Luukas ja sen varusteet? “ nauroin. Mason tuhahti: “ Joojoo, mee roskii. “ Julien ilmeistyi huoneeseen kaakaokupin kans. “Ei oo ennää montaa päivää siihe, et lähtää “ hän totesi. “ Joo, yllättävän nopeeta mennee aika. Ihan hullua! Bella lupas kahtoo meille muitaki kisoja jos vaa tullee vastaa, et päästää kisaa “ Lauretta D totesi hänen takaansa. “ Niille selkeesti sopii, et kisaillaan enemmänki “ Luukas vastasi. “ Ihan meijän onni kyl “ huomautin. “ Joo, kieltämättä! Ei mulla muute ois mahiksia kisaamiseen “ Julien totesi. Hällä on ollut jo hetken ratsuna Etna, tuhannen taitava kenttäratsu. En yhtää ihimettele, et pikkutytöt kerääntyy kentän laijalle ihailee sitä heppaa, ku Julien treenaa. Etna on lihaksikas ja motivoitunu koni. On toki Julienki ihan taitava.
|
|
|
Post by Huusari on Mar 13, 2024 9:47:14 GMT
Näitä tarinoitasi on aina yhtä hauskaa lukea! Kirjoitat tapahtumarikkaasti ja vaihtelevasti. Tykkään tuosta persoonallisesta tyylistä. On ollut mielenkiintoista seurata sinun ja Wilman kehittyvää suhdetta kentän laidoilta. Toki oot Kasperin kanssa kehittynyt huomattavasti teidän alkuajoista. Molemmat ponit on kyllä ansainnut kaltaisesi hoitajan. Sovin muuten Calandren kanssa, että Wilmalla ja Kasperilla on molemmilla ensi viikolla rokotukset ja kengitykset, joten ne ovat silloin parin päivän lomalla. Jos oikein kovasti haluat hevosen selkään, niin Gunnard Bjarte " Arttu " (Kuu, orit) on semmonen poni, jolla saisit käyvä treenaamassa. Se on ratsastuskoulun käytössä, mut kaipais nyt pientä läpiratsastusta ensi viikolla. Muistelin tuossa, että et oo tainnu aikasemmin pojalla mennä. Luotan kyllä, että pärjäät sen kans. Ja jos tuntuu, että haluat opettajan silmien alle sen pojan kans, niin mulla ois ensiviikon keskiviikkona vapaata klo 16 ja voin valmentaa tarvittaessa. Kisakentillä teillä on kans menny ilmeisen kivasti, mitä oon tuloslistoja käynyt stalkkailemassa. Oot kyllä korvaamaton apu tallityöntekijän roolissa, on nimittäin ollut Usvan talliin hankala saada työntekijöitä. Jostain syystä se aiheuttaa pelkoa ihmisissä kummitustarinoineen.. Toki ymmärrän sen vallan hyvin. Meille kyllä sopii, että kisailette enemmänkin! Harmi, että paljon mielenkiintoisia kisoja osuu yleensä samaan aikaan kalenteriin. Nytkin olisi Helmipurossa kisat samaan aikaan, kun lähdette Villi-Cupiin kisamaan.
|
|