|
Post by Huusari on Dec 19, 2013 22:14:33 GMT
Saat valita kirjoitatko tänne vai yleiseen päiväkirjaan.
|
|
|
Post by Sheda on Jan 18, 2014 17:47:30 GMT
-SIX SEA WHALES!, huusin pienelle welshponilleni. <3 Huudollani ei ollut mitään vaikutusta pieneen villiin tammaan. She jatkoi heinien mutustelua kaikessa rauhassa, välittämättä siitä, että kutsuin sitä luokseni. -Jaahas, pitää varmaankin juosta tovi Shean perässä, jos haluan sen sisälle. Avasin varovaisesti tarhanportin, avattuani portin Shea nosti päänsä korkealle ilmaan ja hirnahti kimakasti. -Et nyt viitsi lähteä pakoon, mutisin itsekseni. Kävelin suoraan Sheetä kohti, olin aika tarkkaan kolmen metrin päässä tammasta, kun She kääntyi ja laukkasi tarhan toiseen päätyyn. Lähdin jälleen kävelemään Shean perään. Tamma ei ollut kovinkaan lempeällä tuulella, koska heti kun sain sen saarrettua yhteen kulmaan tamma nousi pystyyn, antamatta minun laittaa sille riimua. Kävelin reippaasti lähemmäs, olin vain puolen metrin päässä Sheasta, kun tamma vihdoin rauhoittui. Minulle kesti enään hetken, kun olin jo saanut tamman kiinni. -Noin tyttö!, sanoin Sheakke ja taputin kevyesti tamman kaulaa. Shea hirnahti uudelleen kimakasti, ja silloin mieleeni muistui se, että Shea oli kiimassa. -Paras pitää sinut erossa oreista, sanoin Shealle ja annoin tammalle palasen porkkanaa. -No, ei kävely voi olla noin vaikeaa, ärähdin tammalle kun se pysähtyi ja ei suostunut ottamaan askeltakaan. Jouduin läpsäisemään tammaa kevyesti riimunarulla, ennen kuin se lähti taas kävelemään eteenpäin. -Voo, rauhoittelin tammaa, kun se meinasi taas saada pillastumis kohtauksen. Jos tamma olisi pillastunut suoraan tallin oven edessä, niin siitä ei olisi hyvää seurannut. -Voo, rauhoittelin tammaa. En saanut Seaa heti rauhoiteltua, joten en voinut välttää kimakoita hirnumisia, jotka Sea päästi. Sean hirnahduksia seurasi tallista kuuluvia pärskähdyksiä ja hirnahduksia. Kuulin kuinka tallinovi paukahti perässämme kiinni, kun talutin Shean hoitokarsinalle. Kiinnitin Shean riimuun kiinni kaksi riimunarua, jotka olivat kiinni hoitokarsinan seinissä. Shea ei tuntunut yhtään pitävän siitä, että se kiinnitettiin kummaltakin puolelta kiinni, jolloin se ei voinut riehua. Shesta näki heti, että se olisi mielellään rällästänyt, ja hankaloittanut hoitamista kaikin tavoin. Sehän ei minulle käy, ajattelin voiton riemuisesti. She koitti pistää ranttaliksi, heti kun aloin harjaamaan sitä. She kuopi, heilutteli päätään ja hirnahteli hermostuneesti koko harjauksen ajan. Harjasin ensin Shean selän pehmeälläharjalla. Shean karva pöllysi, kun harjasin tehokkaasti tamman selkää. Harjasin pian myös Shean jalat, jouduin varomaan oikeaan etujalkaan kehittynyttä yön silmää. She potki ja pyöri koko sen ajan, kun harjasin sen jalkoja. Olin ihan hiessä, kun olin saanut vihdoinkin sen jalat harjattua. -Vielä kaviot, huokaisin hiestä läpimärkänä. She oli niin mahdoton, kun putsasin sen kavioita, että melkein luovutin, mutta tilsat oli saatava irti mielihyvänsä! En siis ottanut eitä vastaukseki, ja jatkoin tilsojen hakkaamista pois vasaralla. Minulla meni melkein tunnin, ennen kuin olin saanut,tilsat pois. Kävin hakemassa pikaisesti Shean suitset. Kävelin ripeästi hakemaan Shean suitset, lähes juoksin suitsien kanssa takaisin hoitokarsinalle, kun kuulin Shean potkivan seiniä. -Shea! Nyt riitti, tämä oli sitten viimeinen pisara, ärähdin tammalle ja otin sitä riimusta tiukasti kiinni. Jouduin kuitenkin pian hellittämään otettani, koska Shea yritti hyppiä pystyyn. Onneksi riimunarut olivat sen verran kireällä, että Shea ei päässyt nousemaan pystyyn. Kun Shea viimein rauhoittui laitoin sille suitset. Shea ei halunnut todellakaan ottaa kuolaimia suuhun. Lämmitin kuolaimet ja kaikki, mutta Shea ei millään olisi halunnut, että sille laitettiin suitset. -Huusari, sanoin ja korotin hiukan ääntäni jotta nainen kuulisi minut. -Niin, nainen vastasi. -Tulisitko laittamaan Shealle kuolaimet suuhun? sanoin - En saa Sheaa millään ottamaan kuolaimia suuhun. -Tottakai voin auttaa!, nainen vastasi. Olin iloinen, kun Huusari tuli laittamaan Shealle suitset. Shea ei kylläkään aluksi suostunut edes päästämään Huusaria lähelleen. Huusari sai kuitenkin loppuen lopuksi Shealle suitset, kiitos vuosien kokemuksen. -Kiitos Huusari!, kiitin häntä. Talutin Shean maneesiin, ja nappasi raipan käteen. Pysäytin Shean keskelle maneesia kaartoon ja laitoin kypärän päähän. She katsoi minua kummeksuen, laittaessani kypärää päähän. -Höpsö, luulitko, että nousisin selkääsi ilman kameraa? sanoin hölmistyneen näköiselle ponilleni. Nousin yhdellä sulavalla liikkeellä ponin selkään. Annoin hölmistyneenä paikallaan seisovalle ponilleni pohkeita, jotta se lähtisi kävelemään kaviouralle. Shea käveli kaviouralla reippaasti, liiankin reippaasti, ajattelin. Siinä samassa Shea pukitti ja lähti kiitolaukkaan. -Voo, sanoin ja pidätin ohjista. Shea heitti päätään ylös ja hidasti takaisin käyntiin. Shea käveli yllätyksekseni nätisti seuraavat kaksi kymmentä minuuttia. Kävelimme Shean kanssa pitkät ja kunnolliset alkukäynnit, joiden jälkeen annoin Shealle laukka-avut. Shea lähti heti menon halukkaaseen laukkaan. Shea heitti innoissaan muutaman naurettavan pukin. Shea laukkasi halukkaasti muutaman kierroksen kavioiralla, jonka jälkeen siirsin Shean raviin. Koitin keventää välillä, mutta se ei onnistunut oikein kunnolla ilman satulaa. Vähän ajan ravailun jälkeen siirsin Shean käyntiin. Hyppäsin pois selästä ja talutin Sheaa loppukäyntien ajan. Talutin Shean talliin kevyen ja lyhyen ratsastuksen jälkeen. Harjasin Shean nopeasti, ja heitin sille selkään fleece-loimen. Laitoin loimen kiinni, ja tarkistin sen, että Shean jalat eivät olleet turvonneet. Anteeksi tarinan lyheys. :/ Hienoa Sheda!
Kirjoitit hienon tarinan. Kuvailit tarinassasi paljon, mitä arvostan suuresti! Tässä oli hienosti kuvailtu eri asioita.
Otit tarinassasi matkaasi myös meitä muita, mitä arvostan kaikkein eniten. Kerroit myöskin hoitohetkistäsi, ratsastushetkestä hienosti.
Osasit myöskin käyttää Shean luonnetta tarinasi pohjana. Ei moitteen sijaa! Saat 45v€ *
- Huusari
|
|
|
Post by Sheda on Jan 19, 2014 14:58:25 GMT
-Äiti, tästä käännytään oikealle, ja sitten ollaan perillä, ohjeistin äitipuolelleni reittiä Hevosjärven tilalle. Olin pyytänyt äitipuoltani mukaani tallille katsomaan Sheaa, koska nainen ei ollut nähnyt Sheaa ennen. Äitipuolestani oli tullut minulle äiti, oikean äitini kuoltua auto-onnettomuudessa. Äiti laittoi vilkun päälle ja jäi odottamaan, että liikenne valot vaihtuisivat vihreiksi. -Mikäs sen hevosesi nimi oli?, hän kysyi. -Ponin, Six Seas Whales, vastasin hänelle. -Ja lempinimi oli Sea tai She?, hän lisäsi. -Jep, vastasin hänen kysymykseensä. Valo vauhtu vihreäksi, ja äitini paino kaasua. Automme kääntyi pois moottoritieltä hiekkatielle, äiti ajoi hitaasti, välttääkseen kaikki mahdolliset kuopat ja kivet. Olimme perillä noin viisi minuttia myöhemmin. Pamautin innoissani auton oven kiinni ja kävelin Jääntallin ovelle. -Tule äiti, meidän pitäisi hakea Shean riimu ja riimunaru. - Toivotaan, että Shea ei temppuile. Olin mutissut äitilleni pari varoittavaa sanaa Shean käytöksestä, kun sen haki laitumelta. Shea oli tällä hetkellä entistä villimpi, johtuen kiimasta.
-SIX SEAS WHALES, kutsuin tammaa luokseni. Shea kuuli kuinka kutsuin sitä, joten se kääntyi pois heiniensä luota ja katsoi minua iloinen pilke silmä kulmassaan. Onneksi joku oli jättänyt Shean heinät aivan tarhanportin lähettyville. (Noin 3 m.)Äitini pysähtyi pian vierelleni, puhuen hiljaisesti. -Onko tuo Shea, hän kysyi kuiskaten. -Onpa hyvonkin, vastasin hänelle virtnistäen. -Aijaa, hän kuiskasi. -Tiedät kai, että sinun ei tarvitse kuiskia hevosten ja ponien lähettyvillä, voit puhua ihan tavallisella äänelläsi, sanoin iloisesti äidille. Avasin tarhanportin ja astuin sisälle tarhaan. She korotti heti päänsä korkealle ilmaan ja seisoi paikallaan tuijottaen minua, kunnes se lähti kiitolaukalla tarhan toiseen päähän. -Ei, se ei taida osata olla edes kerran kiltisti hakiessa sitä sisälle, mutisin itselleni ja lähdin kävelemään ponin perään. Saavutin Sheaa askel askeleelta, koska se oli pysähtynyt ajat sitten tarhan kulmalle rapsuttelemaan Arabellan kanssa toisiaan.silloin vasta huomasin, että Arabella oli tullut tervehtimään Sheaa. Mielestäni Shealle oli hyväksi olla hetken aikaa kahden Aran kanssa, joten annoin niiden olla hetken kahdestaan, sillävälin minä etsin käsiini omenan.
Omena kädessä kävelin tammojen luokse, minut nähdessään Shea painoi korvansa luimuun. Ara tuli minut nähdessään tarhan aitojen ali ja ravasi luokseni. -Vai sinä haluat omenan ja rapsutuksia, naurahdin falabella tammalle. Falabella hirnahti, kuin vastatakseen minulle. Rapsutin tammaa, ja annoin sille puolet omenasta. Jatkoin kuitenkin pian matkaa Shean luokse. Pysähdyin muutaman metrin päässä Sheasta ja ojensin kättäni eteenpäin, omenan puolikas kädessä. Shea toimi juuri niin, kuin oletin, se tuli heti ottamaan omenan kädestäni ja aikoi sitten laukata pois, mutta minä olin nopeampi, olin nimittäin saanut Shealle jo riimun päähän ja kiinnittänyt siihen riimunarun. Lähdin taluttamaan villiä tammaani tarhanportille, jossa äiti odotti kärsivällisesti. Olin saapunut lähes tarhanportille, kun Shea alkoi keulia. -Nyt lopetat tuon, sinä et nouse pystyyn tuolla tavalla, ärähdin tammalle yllättäen, jolloin tamma säikähti ja oli lauhkea kuin lammas. -Taisin aliarvioida sinut, äitini sanoi tarhan portilta. -Käsittelit Sheaa taitavasti, suurin osa ihmisistä olisi päästänyt irti, äitini jatkoi. -Niin olisi, mutta minä tiedän, että Shea ei satuttaisi kärpästäkään. Se on vain tällä hetkellä kiimassa, ja orit ovat vain muutamien metrien päässä, joten She ei oikein ole yhtään hetkeä kiltisti, eilenkin se oli aivan mahdoton koko sen ajan kun hoisin sitä, sanoin.
-Nyt kuule tulet, sannoin Shealle ja kiskaisin riimunarusta kun se pysähtyi paikalleen ja ei suostunut liikkumaan kolmanteen kertaan. Shea hirnahti kimakasti ja seisoi paikallaan, aivan kuin se ei olisi kuullut yhtään mitään. -Olet sinä sitten aivan mahdoton, sanoin tammalle ja mäiskäytin sitä riimunarulla takapuoleen. Shea reagoi takaa hyökkäävään käskyyn kimakalle hirnahduksella ja se lähti heti kävelemään ripeästi talliin. Talutin Shean ulkoa suoraan solariumiin, solarium oli ainoa paikka jossa Shea rauhoittui kiimansa aikana. Annoin Shean seisoskella hetken solariumissa, samalla kun pidin sitä paikallaan.
Talutin Shean solariumista karsinaan, jossa aloimme äidin kanssa harjaamaan sitä. Harjasin ensin pehmeällä harjalla Shean oikean puolen, äitini harjatessa samalla vasempaa puolta. Vaihdoimme hetken päästä puolia, minä löysin vasemmalta puolelta vielä monia likaisia kohtia, mutta äiti ei löytänyt yhtään oikealta puolelta. -Haluatko sinä puhdistaa kaviot,kysyin. -Joo, enolekkaan puhdistanut kavioita pitkään aikaan äiti vastasi. -Hei Sheda, kuulin Lilianin äänen takaani. Käännyin siinä samassa hetkessä ympäri ja näin takanani Lilianin toinen tallikissoista sylissä. Keskustelimme Lilianin kanssa Shean käyttäytymisestä, sillä aikaa, kun äiti putsasi Shean kaviot.
Kun Shea oli hoidettu lähdin kentälle ilman varusteita, Shealla oli päällään vain riimu ja riimunaru. Kiinnitin riimunarun kiinni Shean riimuun kummaltakin puolelta ja hyppäsin selkään. Shea ihmetteli aluksi, kun ohjailin sitä vain pohkeilla ja riimunarulla, mutta se tottui siihen pian. -En edesmuista milloin ratssastin viimeksi ilman varusteita, sanoin iloisesti äidilleni kiertäessäni maneesin hiekkaan muodostunutta kaviouraa käynnissä. Kiersin kentän muutaman kerran käynnissä. Hetken aikaa käveltyäni annoin Shealle pohkeita ja lyhensin hiukan ohjaa, Shea siirtyi kuuliaisesti pohkeestani raviin. Ravasin yhden kierroksen kaviouralla, ennen kuin nostin reippaan laukan. Annoin Shean kiihdyttää laukkaansa, kunnes se oli niin nopea, että silmistäni vuosi kyyneliä ja korvissani humisi. Aloin hidastelemaan kiitolaukasta hitaaseen laukkaan, kun lumet tippuivat maneesin katolta. She ja kaikki muut maneesissa olevat hevoset villiintyivät lumen tippuessa katolta alas. Sain vaivoin pidettyä Shean hitaassa laukassa. laukkasin vielä muutaman kierroksen lumien tiputtua. Kun olin varma, että Shea ei ampaisisi enää omille teilleen ohjasin ponin maneesin ovia kohti. Pyysin juuri maneesiin tullutta Kristiania avaamaan maneesin oven minulle. Ratsastin maneesin ovesta ulos ja ohjasin Shean metsää kohti.
Kun tulimme Shean kanssa lumiselle pellolle annoin Shealle laukka-avut. Shea lähti laukkaan kuin taivaalle ammuttu raketti. Pysyin vaivoin kyydissä, puhumattakaan siitä, että olisin saanut oikeaoppisen istunnan. Kumarruin Shean kaulalle ja nojasin eteenpäin, vesi lensi silmistäni ja korvissa humisi, mutta nautin tuosta päättömästä laukasta. Pellon reunan lähestyessä korjasin istuntani ja pidätin Shean käyntiin. Ravasimme koko loppu matkan Jääntallille. Lähdimme vielä kävelemään loppukäynnit kentälle. Shea käveli kentän ympäri kaviouralla monta kierrosta. Vartin kävelyn jälkeen talutin Shean Jään talliin.
Vein Shean suoraan hoitokarsinaan ja harjasin sen äidin kanssa. Harjauksen jälkeen talutin Shean hetkeksi solariumiin. Pyysin äitiä pitämään Sheaa siinä, sen aikaa kun minä loin Shean karsinasta lannat. Käväisin hakemassa talikon ja kottikärryt, sitten loin pikaisesti pahimmat lannat Shean karsinasta. Kävin lopuksi vielä viemässä lannat lantalaan. Kävelin takaisin solariumille ja laitoin Shealle fleeca loimen kaulakappaleella, ja sen päälle toppaloimen. Lähdin sen jölkeen taluttamaan Sheaa laitumelle.
____________________________________________________________________________________________________ Anteeksi näin lyhyt, toi loppu on kyllä valitettavasti hutaistu, ja on kirjoitus virheitä.
|
|
|
Post by Sheda on Jan 24, 2014 12:58:31 GMT
Työnsin kottikärryjä Shean karsinalle. Aikeinani oli se, että loisin lannat Shean karsinasta. En ollut löytänyt mistään aikaa näiden muutamien viikkojen aikana lantojen luomiseen, mutta nyt ryhdistäydyin ja työnsin kottikärryt Shean karsinalle. Tamma ei ollut omassa karsinassaan, joten sain aloittaa hikisen urakkani heti. Ilman mitään viivästyksiä, tekosyitä taikka muita tehtäviä. Lantojen luominen karsinoista ei ollut mielestäni mitenkään kamalaa, se oli oikeastaan varsin mukavaa. Sain ajatella kaikenlaisia asioita ihan rauhassa, ilman sitä että kukuuan keskeyttäisi minut. Ajatukseni pyörivät siellä täällä, samalla kun loin lantoja. Päädyin lopulta muitenkin pohtimaan sitä, että miten aikani riittäisi kahden ihanan aikaa vievän hevosen liikuttamiseen ja hoitamiseen? Win olisi tulossa piakkoin Hevosjärveen. En vain tiennyt mitenkään, miten olisin saanut aikani jaettua tasasisesti molemmille hevosilleni. En kuitenkaan katunut yhtään sitä, että olin saanut Winin. Kyllä minä jonkun ratkaisun keksisin? Otin hetken taukoa lantojen luomisesta, ja nojasin talikkoon miettien pääni puhki. En keksinyt juuri nyt mitään hyvää ideaa. Enköhän minä kuitenkin keksi jotakin järkevää ratkaisua.
_________________________________ Jatkuu!! Nyt vain alkua..........
|
|
|
Post by Sheda on Jan 26, 2014 6:44:11 GMT
-Tämä on aika raskasta, vaikka voisi toisinkin luulla, sanoin hiljaa iloisesti. OLin juuri saanut keksittyä ratkaisun, Shedalla olisi viikossa yksi vapaapäivä ja Windyllä olisi viikossa kaksi vapaa päivää. Kaikki aikani jakautuisi kahtia koulun ja hevosten välillä. aikaa ei jäisi juurikaan mihinkään ylimääräiseen, kuten kavereiden alkamiseen tai shoppailuun.... Kaikki aikani menisi hevosiin, kun en ollut koulussa taikka lukemassa kokeisiin.
Kun olin saanut lannat luotua otin likaisimmat purut ja laitoin ne kottikärryihin. Kävin kipaisemassa lantalassa, jonne kippasin likaiset purut. Kävin myös samalla ottamassa vähän puhtaita puruja kottikärryyn. Vein kottikärryn Shean karsinalle ja tyhjensin purut sen karsinaan. Levitin puhtaat purut karsinan lattialle. Kun olin saanut purut omaan tyydytykseeni tarpeeksi tasaiseksi, niin otin Shean riimun käteeni. Lähdin kävelemään Jääntallin ovelle riimu ja riimunaru kädessä. Avasin Jääntallin oven ja suunnistin ovelta tarhoille. Kävelin tarhoille ehkä vähän liian kovalla vauhdilla, koska Ara oli juuri ollut nuuskimassa jotakuta hevosta, jota en tunnistanut siltä seisomalta. Mutta kun minä kävelin siitä ripeästi ohi Ara säikähti ja piiloutui sen hevosen taakse. -Ara, ei hätää, rauhoittelin pientäfalabella tammaa. -Ei mitään hättä, se olen vain minä, jatkoin Arabellan rauhoittelemista. Tamma alkoi rauhoittua ja Arabella käveli ujosti luokseni.
-Shh, mutisin hiljaa Aralle, kun saavuimme Shean tarhalle. Avasin hiljaisesti porttia niin, että pääsimme siitä Aran kanssa Shean luokse tarhaan. ara hirnahti kimakasti ja Shea käänsi päänsä tervehtiäkseen ystäväänsä. Shea ravasi ripeästi Aran luokse, jolloin sain helposti laitettua Shealle riimun. She ravisutti päätään, siinä toivossa että riimu irtoaisi. ________________________________________________________ Jatkuu, anteeksi tästä on tulossa sellainen ärsyttävä jatkotarina...
|
|
|
Post by Sheda on Jan 29, 2014 15:27:43 GMT
Kun näin koulu kiireiden aikana en saa mistään kaivettua aikaa tarinoiden kirjoittamiseen, niin ajattelin että runoja voisin keretäkkin väsäämään tässä muiden juttujen parissa. Harjasi jäätynyt on, mutta silti kimaltaa loisteessa auringon, kuin marja kesäpäivänä. Lumi narskuu ja pakkanen paukkuu. On säätä murehdittu, ja jäätä varottu. On varottu jäällä ja on menty säällä kuin säällä. __________________________________ Nyt näkee, etten osaa kirjoittaa runoja. Yritän kuitenkin parhaani.
|
|
|
Post by Huusari on Jan 29, 2014 19:44:44 GMT
Hienoa Sheda! Tämä on samalla vastaus toiseen tarinaasi. Arvostan sitä, että otit Arabellan mukaasi tarinassasi! Kuvailet hienosti ja paljon, mitä arvostan myöskin. Tarinoitasi on ilo lukea, koska ne eivät pelkästään kerro ratsastuksen ihanuudesta, tai hoitohetkistä, vaan myös lannanluonnista. Mukavaa, että toit äitisi mukanasi tallille. Samalla hänkin näki, missä liikut. Tuo oli hyvä runo! Jokainen osaa kirjoittaa omalla tyylillään! Mä en sitä osaa. Ymmärrän koulukiireet, koska käyn lukiota. Ja mulla on koeviikko ihan just. Haaveilen yliopisto-opiskelusta, mikä tarkoittaa raskaita lukkareita. Toisinaan ei millään ehtisi käymään täällä, mutta sitten muistan miten ihania ja ahkeria hoitajia meillä on, niin sitä jaksaa tulla edes vilkaisemaan viekun. Kiire täälläkin on. Parikin kouluprojektia pitäisi saada huomiseksi valmiiksi ja oon vasta aloittelemassa. Hups. Mutta joka tapauksessa, saat 55v€ *
|
|
|
Post by Sheda on Jan 30, 2014 11:52:18 GMT
Tähtiin tallin luona tuijottaa hevonen.
Kuinka pitkän matkan jaksaisin lentäen?
Kuuran kultainen vaaka punnitsee näkyvää.
Maahan vai tuonne saakka keinahtaa
luinen pää?
Taivaan kansi on kirkas, nuori on hevonen.
Kylmää vavahtaa selkä, se tynkäsiipinen.
Ja kohta tupruaa lunta, missä leijaileekaan.
Jospa kaikki on unta, vain unta valjaissaan.
|
|
|
Post by Sheda on Jan 30, 2014 11:54:17 GMT
Älkää suotta ihmetelkö tuota, sisarukseni auttoivat tässä paljon, voisi oikeastaan sanoa heidän tehneen tämän.
|
|
|
Post by Sheda on Feb 2, 2014 15:11:19 GMT
_-Hoitomerkki Alkeisopettajana & Ladylla ratsastus-_ -Jee! pääsen tänään ratsastamaan Ladylla, hihkaisin saapuessani tallinpihaan. Kävelin ripeästi Kastanjantallin ovelle ja tartuin kahvaan. Olin saanut oven tempaistuaauki jo muutamassa sekunnissa, sieraimiin tulvi puhtaiden purujen ja hevosten haju. -En olekkaan ollut Kastanjantallissa muutamaan päivään, totesin puoli ääneen. Kävelin suoraan Ladyn karsinalle. Lady oli onnekseni sisällä. Lähdin hakemaan tamman harjoja puoli juoksulla. Tempaisin varustehuoneen oven auki ja etsin käsiini Ladyn harjat. Kun olin löytänyt Ladyn harjat käännyin ympäri kannoillani ja kävelin takaisin Ladyn karsinalle. -On tämä aikamoista rampppausta, totesin hiukan hengästyneenä. Lady nosti päänsä siinä samassa hetkessä, ja katsoi minua. Tunsin kuinka Ladyn ruskeat silmät arvioivat minua. Minusta tuntui siltä, että Lady oli arvioimassa minua. -Ai, että sinäkö muka olisit aikeissa tehdä jotain kanssani? se tuntui kysyvän. -Lady!Nyt riitti, tiuskaisin tammalle, kun se pyöri ja hyöri joka suuntaan yrittäessäni harjata sitä. Harjasin Ladyä melkein tunnin, ennen kuin se oli tarpeeksi siisti. Kun Lady oli harjattu irrotin riimunarunseinästä ja lähdin taluttamaan tammaa ulos. Taluittelin Ladyä ympäri Hevosjärven tilaa. Kävimme jopa Kastanjan järvellä saakka. Juoksimme ( Minä juoksi ja Lady laukkasi. )yhdessä rantaa pitkin. Lumi pöllysi takanamme. Lady tuntui nauttivan siitä, että se sai laukata järven rantaa pitkin, eikä sillä ollut edes ketään selässä. Juoksin Ladyn vieressä, kunnes olin liian hengästynyt jatkamaan juoksua. Pysäytin silloin Ladyn ja me lähdimme kävelemään yhdessä takaisin päin......... Kun tulimme takaisin heitin vain fleeceloimen Ladyn selkään, ennen kuin talutin tamman tarhaan. Päästin tamman irti ja suuntasin takaisin tallille. Kun tulin takaisin tallille lähdin etsiskelemään Huusaria, naista ei löytynyt mistään! -Missä Huusari on? päätin lopulta kysyä Bellalta. -Hän on sairas, Bella vastasi. -Siitä puheen ollen, voisitko mitenkään pitää alkeistuntia hänen puolestaan? En itse kerkeä mitenkään..., Bella jatkoi. -Tottahan toki minä voin tietenkin pitää alkeistunnin, mutta miksei joku muu, kuten Lilian, Alli tai vaikka Mimmi pidä tuntia? Sanoin. -He eivät pääse ajoissa, Bella sanoi irvistäen. -Ok, ketkä tulee tunnille? kysyin. Bella l,uetteli minulle letkan nimiä ja passitti minut auttamaan ratsastajia varustuksessa. Tunnin alkuun oli nimittäin vain vartti aikaa. Varustimme tuntilaisten kanssa yhdessä kaikki ratsut. Ratsastajia jännitti ennen tunnin alkua, en kuitenkaan viitsinyt kertoa heille sitä, että minua todennäköisesti hermostutti enemmän, kuin heitä. -Saatte lähteä taluttamaan ratsuja maneesiin, neuvoin ratsastajia. Kun kaikki olivat viimein maneesissa suljin maneesin ovet. Kävin sitten auttamassa ratsastajat selkään Elinan avustuksella, hän oli ilmeisesti juuri tulossa ratsastamaan Suklaalla. Kun kaikki olivat kävelleet uralla pitkin ohjin jo muutaman kierroksen, niin pyysin heitä ottamaan ohjia tuntumalle pikkuhiljaa. Sanoin heille, että heillä ei ollut mitään kiirettä, koska alkukäynnit pitäisi ensin kävellä loppuun, ennen kuin ohjien pitäisi olla tuntumalla. -Ottakaa ohjat nyt tuntumalle! komensin ratsastajia. Huomasin heti, että ratsastajia oli vähän kokeneempiakin kuin muut. -Voidaanko me ravata? yksi kysyi. -Ei ravata vielä, minua pelottaa, toinen sanoi. -Tietenkin, toiset haluavat heti ravata ja toiset haluavat mennä ensin käyntiä, mutisisn itsekseni. -Kaikkien ei ole pakko ravata, sanoin ja korotin ääntäni varmistaakseni, että kaikki kuulisivat miinut varmasti. -Kaikki jotka haluavat ravata menevät C-päätyyn, ja ne jotka eivät halua ravata menevät toiseen päätyyn. Ryhmä jakautui kahteen päähän. -Te voitte kävellä pitkinohjin, sanoin kävelijöille. -Ja te, ravia1 sanoin niille, jotka halusiovat ravata. -Voisitko tulla taluttamaan? yksi ratsastajista kysyi. -Toki voin, sanoin ja suuntasin tytön luokse. Otin kiinni ohjasta ja hölkkäsin hevosen vierellä. -Käynti! komensin ratsastajia, kun huomasin että he alkoivat väsyä ravaamiseen ja kävelijät alkoivat olla malttamattomia. -Kaikki takaisin uralle kävelemään, sanoin. -Minäkin haluan ravata, yksi tyttö sanoi, joka oli kävellyt äsken. -Niin minäkin, kaikki muut nyökyttelivöt päitään hyväksyvästi. -Selvä on, haluaako jpku, että talutan? kysyin. -En, ryhmän ainut poika vastasi.' -En,loputkin ratsastajat vastasivat. -Hyvä on sitten, ravia! sanoin ja kaikki nostivat ravin. Ravaamisen jälkeen alkoikin jo olla aika lopetella, joten selitin heille, että miten he voisivat opetella keventämään. Tunnin jälkeen olin sekä rätti väsynyt, että todella innokas! Autoin ratsastajia purkamaan varusteet ja sitten soitin äidilleni. -Voisitko tulla hakemaan minut tallilta? pyysin äidiltäni. -Voinhan minä, odotas hetki....., äiti sanoi. -Kiitos äiti! Sain pitää tänään alkeistunnin, selitin äidilleni. -Ja nyt olen rätti väsynyt, jatkoin...... Loppu! _________________________________________- Anteeksi näin lyhyt! EI vaan oo aikaa pitenpään.....
|
|
|
Post by Sheda on Feb 5, 2014 10:33:05 GMT
-Lyhyttä tarinaa...-
-Huhuu, onko täällä ketään? Kuulin äänen takaani Sean karsinan vierstä. -Minä, Alli, Elina, Mimmi ja Liana K. ollaan täällä, vastasin henkilölle. -Aijaa, en huomannut sinua, henkilö sanoi ja astui lähemmäs. -Minä olen Sheda, kuka sinä olet? -Hei minä olen Teresa, mutta sano vain Tor, hän vastasi. -Ai, sinä olet siis se uusi hoitaja? kysyin. -No,vainakin yksi uusista hoitajista, Tor vastasi. -Niin tietenkin, tännehän tulee kokoajan uusia hoitajia, sanoin ja hymähdin. -Ihme, kun hevoset eivät ole vielä loppuneet kesken. Aloimme nauraa yhdessä Torin kanssa. -Niin muuten, Sheda, Tor sanoi. -Niin, sanoin hiljaisuuden kestäessä liian kauan. -Kuka on Liana K.? Tor kysyi. -Hän on yksi hoitajista, oikeastaan hän on tallin ensimmäinen hoitaja, hänellä on myös muutama hevonen täällä, totesin. -Ai, kiitos! Tor sanoi ja kääntyi jatkaakseen matkaansa. -Ketä sinä muuten hoidat? En enään muista ketä kaikki hoitavat, tipuin kärryiltä..., kysyin Torilta. -Hoidan Belleä,,Tor sanoi ja käveli matkoihinsa. Hänen lähdettyään lähdin hakemaan kottikärryt, lapion ja harjan.
Vein kottikärryt Shean karsinan viereen ja aloin nostamaan kaikki purut ja kaikki lannat kottikärryihin. Lastasin vain kaiken karsinan lattialta kottikärryihin. -On tämä rankkaa hommaa, sanoin ja nojasin hikisenä lapion varteen. Lakaisin lopuksi vielä viimeiset purut kottikärryihin, enne kuin kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan. Työnsin raskaat kottikärryt lantalaan ja kippasin kottikärryjen sisällön lantalaan. Hain vielä viereisestä kasasta kottikärryllisen puhtaita puruja. Nne kuin suuntasin takaisin Jääntalliin, niin sain aikaan kunnon keskustelun Allin kanssa. -Moi alli, mitä pidät Fantasta? Kysyin tytöltä. -Se on aivan ihana! Hän henkäisi. -Miten kauan sinä odotitkaan sitä vuonoa tulevaksi? Kysyin. -Kauan, liian kauan, Alli sanoi. -Hahahaaaa, nauroin Allille. -Olet liian malttamaton. -Vai, että liian malttamaton? Allisanoi ja otti kasasta kourallisen pururja käsiinsä. Alli viskasi purut samssa niskaani. -Siitäs sait! Alli nauroi ja lähti pois juoksujalkaa.
Tyhjensin purut Shean karsinaan. -Valmista, totesin ja hymyilin itsekseni. Lähdin viemään esineitä takaisin paikoilleen. Ja lähdin kotiin.
______________________________ Anteeksi näin lyhyt, mutta välitunti Loppuu...... :/
|
|
|
Post by Huusari on Feb 5, 2014 19:06:39 GMT
Sori, oon erittäin huonomuistinen. Onko Lady ja Jään Pisara hoitsujasi? En ollu ehtinyt päivitteleen tietoja sivuille, siks kysyn.
|
|
|
Post by Sheda on Feb 5, 2014 19:18:50 GMT
Ladylla ratsastus on joululahjani, ja Joo Pisara on mun hoitsu. <3
|
|
|
Post by Huusari on Feb 5, 2014 19:21:22 GMT
Aa, noni! Sitte selkeni! Hävettää, ku en muista kaikkia näitä. :DS Meen vastaan sitten viestiisi viekussa --->
|
|
|
Post by Sheda on Feb 6, 2014 16:49:20 GMT
Viiletimme Shean kanssa täyttä laukkaa pitkin peltoa. Tamma juoksi niin nopeasti lumisella pellolla, että vesi vuosi silmistäni. Pieni poni tarpoi niin kovaa, kuin suinkin pääsi. Laukka oli lähes täydellistä, tasaiset ja lyhyet askeleet johdattivat minua kovaa vauhtia kohti kaatunutta puunrunkoa. Huomasin kaatuneen puunrungon liian myöhään.... She laukkasi liian kovaa, en mitenkään saisi sitä hidastamaan tarpeeksi ennen puunrunkoa. Tein puoli pidätteen ja koitin saada tamman hieman enemmän kokoon, en panikoinut. Valmistelin ponin hyppyyn, vaikka minua pelotti tiesin, että en voisi mitenkään välttyä hypyltä. Tein kaikkeni, jotta hyppy onnistuisi. Tunsin kuinka sydämeni takoi rinnassani kuin viimeistä päivää. Yksi, kaksi, kolme, hyppy! Laskin viimeiset kolme askelta ennen estettä ja pyysin tammaa hyppäämäään. She hyppäsi puunrungon yli innoissaan suurella ilmavaralla. -Me teimme sen! kuiskasin tamman korvaan. Taputin Sheetä kaulalle ja kehuin sitä. -Oikein hyvä, sinä olet pelastava enkelini, sanoin ja hyväilin tamman kaulaa. Annoin hetken kuluttua tammalle taas pohkeita, jotta se laukkaisi nopeammin. Tamma lähti heti laukkaamaan reippaammin eteenpäin. Yllätyksekseni She alkoi hidastaa ja hakeutua muotoon kesken laukka spurtin. -Hah, menet helpommin muotoon maastossa, kuin koulussa, sanoin tammalle ja aloin nauraa. She laukkasi hetken nätisti muodossa ja lähti sitten taas spurttaamaan eteenpäin...... Annoin tamman mennä, mutta varmistin kuitenkin, että tamma oli hallinnassa. Tamma sai laukata mielnsä mukaan. She ei kuitenkaan jaksanut laukata koko aikaa, joten annoin sen kävellä väliin jonkun aikaa. -Hei, tuo kutittaa, sanoin Shealle kun se käänsi päänsä ja koitti tiputtaa minut selästään tuuppaamalla minut turvallaan alas. -Et nyt viitsisi, kaikki on mennyt tähän asti tosi hyvin, nyt ei tarvitse alkaa kiukkuilla, sanoin nauraen samalla ääneen. Käänsin Sheen ympäri sillä samaisella hetkellä suuntaamaan takaisin Hevosjärven tilalle.
Jatkuu!
|
|