Talvi 2014

[Deleted]

Hahahahhaha! :"""""D herätin sitten auroran kun repesin tolle tarzankohdalle x"D Ninja-Mimmi 8)

[Huusari]

Huusarin lapsuudenmuistoja. Syntyvä varsa on Eldur. 



" Tummatukkainen pikkutyttö juoksee innoissaan isänsä perässä tallipihalle. Perhe on juuri muuttanut vuodeksi Suomeen, koska perheen äidinäidinäiti on vakavasti sairastunut. 9- vuotias Huusari on innoissaan. Isomummin vanha suomenhevonen on kantavana ja varsa syntyy hetkellä minä hyvänsä. Isä on juuri käynyt kertomassa olevalta, että varsa syntyy hetkellä minä hyvänsä. Huusari astuu isomumminsa ikivanhaan talliin kuullen heinienkahinan. " Isi! Joko se varsa synty? " malttamaton tyttö kyselee. Isä naureskelee hänelle ja pitää samalla silmällä tammaa. Tyttö tylsistyy ja kävelee isomumminsa toisen suomenratsun luo. Tämä on syntyvän varsan isä, vanhahko tapaus jo. Isä on kertonut tytölleen, että ori on vilkas tapaus, eikä sillä toimi jarrut aina.

Hajamielisen näköinen tyttö hakee harjakorin ja ryhtyy töihin. On saatava ajatukset muualle, kun varsa ei tunnu syntyvän millään. " Onko sinulla koskaan ratsastettu? Tiedän, että olet menestynyt raveissa, mutta entä ratsastuspuoli? " tyttö kyselee hevoselta, joka puhaltaa lempeästi lämmintä ilmaa tytön kasvoille. Nauraen tyttö hakee vanhat suitset ja pukee ne hevoselle. Hänellä on jo valmiiksi päässään musta, samettipintainen kypärä. Tyttö kiipeää orin selkään ja maiskauttaa orille, joka lähtee kiltisti kävelemään kohti avoinaista ovea. " Huusari! Minne sinä olet matkalla? Kuka antoi luvan mennä vanhalla Majurilla? Tyttö, mitä sinä teet? " hänen isänsä ääni kuuluu tallin perältä. " En mitään ihmeellistä! Kokeilen vaan Majuria, kun se näytti niin onnettomalta. " Huusari vastaa iloisesti ja painaa pohkeensa orin kylkiin.


Hän ohjaa orin lähimmälle pellolle, josta oli korjattu jo sato. Tyttö nauttii lämpimästi ilmasta, ja meneekin pitkät alkukäynnit. Lopulta hän kokoaa ohjansa ja pyytää ravia. Majurihan tästä innostuu ja lähtee kiitämään pitkin seutua. Tyttö istuu selässä liidunvalkoisena ja katuu tekoaan. " ISII! ". Hänen isänsä on ilmestynyt pellon laidalle ja katselee hetken aikaa menoa kummastuneena. Pian hän kuitenkin kävelee kylmän viileästi Majurin eteen ja ori pysähtyy kuin seinään. Huusari ei ole varautunut tähän, vaan lentää komeassa kaaressa orin kaulan ylitse. Onnekseen hänen isänsä saa hänet kiinni ja tyttö välttyy mustelmilta. "

[Deleted]

"Jakki!" Juoksen kiljuen ponin perässä, joka juoksee vähän matkaa minun edessäni.
Olen juossut jo puoli tuntia ponin perässä, ilman tulosta. Alan olla jo turhautunut.
Onnekseni poni ei ole kuitenkaan päättänyt hajottaa mitään. Mutta ärsyttävin asia tässä on se, että Jack näyttää kuin nauraisi minulle. No, kukapa ei nauraisi räjähtäneelle, punanaamaiselle tytölle, jonka silmät ovat mustat, kuin pandakarhulla, kiitos levinneen meikkikerroksen.
Juuri kun olen lyömässä hanskat tiskiin, poni tekee äkkikäännöksen ja kävelee luokseni. "SINÄ PIENI TURJAKE! !!!!!" kiljun ponille. Yritän olla mahdollisimmat vihaisen kuuloinen, kunnes poni hörähtää ja laskee päänsä syliini. "Tyhmä, ei sulle kukaan voi olla vihainen." kuiskaan hiljaisuuteen.

[Deleted]

HUUSARI, ME ODOTETAAN SITÄ SUN JA MICHAELIN SÖPÖILYTARINAA EDELEEN! ÄLÄ VAIN SANO, ETTÄ OLIT UNOHTANUT KOKO JUTUN!!

[Deleted]

Mar 16, 2014 6:43:47 GMT @mimmi said:

HUUSARI, ME ODOTETAAN SITÄ SUN JA MICHAELIN SÖPÖILYTARINAA EDELEEN! ÄLÄ VAIN SANO, ETTÄ OLIT UNOHTANUT KOKO JUTUN!!

[Huusari]

Mar 16, 2014 7:13:07 GMT @lilian said:

Mar 16, 2014 6:43:47 GMT @mimmi said:

HUUSARI, ME ODOTETAAN SITÄ SUN JA MICHAELIN SÖPÖILYTARINAA EDELEEN! ÄLÄ VAIN SANO, ETTÄ OLIT UNOHTANUT KOKO JUTUN!!

En oo unohtanut.  
Suunnittelen sitä vielä: Siis loppukohtausta ja sit kirjoittelen sen.  

[Huusari]

Michael & Huusari söpöilemässä

Huusarin näkökulmasta: 

- Kultaseni, oletko sinä valmis? Michaelin ääni kantautui ison vaatehuoneemme perältä. Hän oli valitsemassa itselleen kenkiä. 
- Odota, laitan vielä kampaukseni! vastasin kylpyhuoneesta. Huokaisin helpotuksesta, että Michael oli suostunut laittamaan tänne suuren peilin, josta kelpasi peilata ja laitella itseään. 
- Mä meen jo valitsemaan auton, ja tuon sen pihalle, Michaelin ääni kantautui jostain talon syövereistä. Hymyilin itsekseni ja jatkoin hiusteni laittamista. Yritin parhaani mukaan saada itseäni hienoksi, sillä olimme menossa syömään Pariisiin, erittäin hienoon ravintolaan. Muuta en tiennyt, sillä Michael ei suostunut paljastamaan minulle suunnitelmiaan. Olin valinnut ylleni uppouuden mekkoni: syvän sinisen mekon, joka ylettyi polviin asti. Valitsin koruksi helmet, jotka sain Michaelilta lahjaksi, kun menimme kihloihin. Helmissä oli aidot timantit ja ne olivat upeat. Sieppasin matkalla alakertaan kirjekuori laukkuni. En ollut varma tarvitsenko sitä, mutta otin varalta sen matkaani. Avasin ulko-ovemme ja astuin raikkaaseen kevätilmaan. Henkäisin ihastuksesta, kun näin rakkaani nojailevan rennosti harmaan lamborghini reventoniimme. Hänellä oli yllään tumma neule ja siihen sopivat farkut. Hiukset hän oli sipaissut rennosti ylös. Ihailin näkymää hetken, kunnes astelin portaat alas ja kävelin suoraan Michaelin syliin. Michael painoi huulensa huuliani vasten. 

- Noniin rakastavaiset! Ralli on karkuteillä, samoin Disa. Riina tiputti juuri Bellan monen monta kertaa selästään, Asta kiusaa hoitajia. Bella rukka, kun ei osaa enää ratsastaa! Ei auta, vaikka miten neuvoisi! Voitte lähteä rauhassa, kyllä me pärjäämme! Nauttikaahan illastanne! Meidän vuoro on ensi kerralla! Kristianin huvittunut ääni kantautui selkämme takaa. 
- Neuvoisi! Kattia kanssas! Sä vaan nauroit mulle, etkä yhtään auttanut, ihan tyhmä oot! Bellan tuohtunut ääni kantautui Kristianin selän takaa. 
- Vai tyhmä? Sä olit vaan niin huvittava näky siellä selässä. Semmoinen söpö pikku rouva, Kristian naureskeli. 
- Pikku rouva? Sietäisit hävetä! Bella tiuskaisi ja lähti kävelemään suuttuneen Kastanjantallia kohden. 
- Eläs nyt suutu muru! Kristian harppoi Bellan kiinni ja sieppaisi hänet syliinsä. Bella ei ehtinyt tekemään mitään, kun Kristian jo suuteli tätä. 
- Niin, siis miten se nyt olikaan? Mä en nyt aina ymmärrä teitä rakastavaisia lapsosia! Michael naureskeli. 
- Menkääs nyt! Bellan naurava ääni kantautui Kristianin sylin lumoissa. Sen sanottuaan pariskunta jatkoi hempeilyään. 
- Hei rakastavaiset! Me saatiin Ralli ja Disa kiinni, Mimmin ääni kantautui tallin luota. Hymyilin. Hoitajaporukka oli ilmestynyt seuraamaan tallin ovelle meidän touhujamme. 
- Hei, annetaans noille hetkeksi puhuttavaa! Michael keksi ja sieppasi minut karhunsyleilyynsä. En ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtuu, kun Michael suutelikin jo täyttä päätä minua. Hetken kuluttua hän laski minut sylistään, mutta piti kättään suojelevasti ensin hartioillani, kunnes laski hiljalleen alemmas sitä. Hoitajat hihittelivät keskenään, mutta Kristian ja Bella eivät näyttäneet edes huomaavan sitä, niin keskittyneitä he olivat toisiinsa. 
- Prinsessani, astuhan sisään, niin pääsemme matkaan! Michael hymyili minulle valloittavaa hymyään ja avasi auton oven minulle. Koska auto oli lamborghini, niin ovi aukesi ylöspäin. Yritin istahtaa mustalle nahkapenkki sisustukselle mahdollisimman sievästi. Michael sulki oven ja kiersi omalle puolelleen.

Lähdimme ajamaan pois päin tilalta hiljaisuuden vallitessa ympärillämme. Vaivuin omiin ajatuksiini. Michaelin syntymäpäivä olisi pian ja halusin järjestää hänelle jotain kivaa, sellaista mistä hän pitäisi. Entä jos lähtisimme jonnekin ulkomaille hotelliin yöksi? Kentien Suomeen? Tai jos ostaisin hänelle uuden auton? Mitä minä keksin? Kenties lemmenloma jossain salaisessa saaressa? Hei, siinä on ideaa! Lemmenloma salaisessa saaressa! Lähtisivätköhän Kristian ja Bella matkaan, he ovat sen ansainneet. Heidän lapsensakin syntyy pian ja minusta tulee onnellinen täti. Kenties meillekin voisi joskus..
- Mitä prinsessa miettii? Michaelin kysyvä ääni keskeytti ajatukseni. Punastuin. En kehtaisi paljastaa, mitä ajattelin. Mitähän Michael ajattelisi jos tietäsi haaveeni? Mitä sanon? 
- En mitään ihmeellisempää, mutisin punaisena ja katselin maisemia. Olin huono valehtelmaan. Michael nosti kulmiaan ja katseli minua miettiväisenä. Pidin katseeni tiukasti tiessä, enkä suostunut vilkaisemaankaan Michaelia. Automme hyrräsi tasaisen kevyesti tietä pitkin. Unelmieni auto, jonka olin ostanut Michaelille. 
- Minä odotan vastaustasi! Michael tokaisi kärsimättömänä. Pysyin hiljaa, sillä en tiennyt mitä vastata. Michael ryhtyi naputtelemaan sormillaan kärsimättömästi auton rattia, koska tiesi etten pitänyt siitä. Jos vaan sanoisin, että mietin että kenties mekin voitasiin tai siis jos meille vaikka, mitä mitä mä sanon? Että suunnittelen kesän leirejä? Ei mene läpi. 
- Mietin vaan, että minne olemme matkalla? Miksi minun piti ottaa matkatavarat mukaan? vastasin, mutta pidin edelleen katseeni tiessä. Michael nosti kulmiaan, mutta luovutti lopulta. Hän ei saisi selville mitä mietin, hän tiesi sen. 
- Ollaan matkalla Pariisiin syömään ravintolaan ja sitten, enpäs kerrokkaan! Michael naureskeli. 
- Että sä oot kans yhen sortin.. En ehtinyt sanomaan lausettani loppuun, koska Michael keskeytti minut suutelemalla. 
- Hei! Me ollaan kohta ojassa, jos sä et keskity ajaan sitä autoa! Tää on hei lamborghini! tempauduin kauhistuneena irti ja tarrasin penkistä kiinni. 
- Vai oikein lamborghini? Mutta entä jos mulla onkin vieressä jotain kallisarvoisempaa? Maailman kaunein ja arvokkain timantti. Minun rakkaani! Michael irrottautui vastahakoisesti ja keskittyi ajamaan autoa. Toivottavasti Michael ei suuttunut minulle, ajattelin. Mutta, miten minä voisin kertoa hänelle haaveistani? 

***************

Loppumatka meni hiljaisuuden vallitessa. Saapuessamme Pariisiin, en voinut olla ihailematta sen näkymiä. Huokaisin onnellisena. Michael vilkaisi minua hymyillen ja ajoi auton hienostuneen näköisen ravintolan eteen. Samassa automme viereen ilmestyi kaksi poikaa, jotka avasivat meille ovet. Michael antoi avaimensa toiselle heistä. Samassa minulle valkeni, miksi. Nämä pojat ajaisivat automme syöntimme ajaksi pesuun, ja toisivat sitten takaisin syötyämme. Kävelimme käsikynkässä kohti suurta ovea, jota vahti vahtimestari. Hän avasi meille oven ja astuimme sisään. Hovimestari tuli ottamaan takkimme ja kysyi nimeämme. Michaelin vastastattua meidät ohjattiin suurten ikkunoiden luona olevaan pöytään. Auringon valossa välkehtiva Seine- joki oli upea ilmestys. Taustalla kohoavat Eiffel- torni ja Riemukaari loivat eräänlaista tunnelmaa. Ihailin maisemia ja haaveilin tulevasta. Michael oli istunut minua vastapäätä ja tarkkaili ilmeitäni. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin maiseman ihailua. Sivusilmällä ihailin samalla Michaelia ja olin onnellinen, että hän oli minun. Lähipöydissä istuvat naiset olivat huomanneet meidän saapumisemme ja Michaelin komeuden. Eräskin lähipöydän rouva sipaisi hiuksiaan ja yritti tehdä vaikutusta Michaeliin. 
- Muru, haluatko nähdä ruokalistankin? Vai aijotko istua siinä koko päivän ja katsoa ikkunasta pihalle? Michael hymyili valloittavaa hymyään. Lähellä istuvassa pöydässä oleva nainen huokaisi kuuluvasti. 4
- Tämä on mahtava maisema! Mistä sä tälläisen ravintolan löysit? vastasin Michaelille. Michael hymyili minulle ja ojensi menun pöydän ylitse. 
- Mitä sä ajattelit tilata? kysyin varovaisesti Michaelilta. En tiennyt läheskään kaikkia menun ruokia. 
- Sisäfilettä, mitä sinä? Michael vastasi ja tutkaili menua. 
- En kai mä tiedä. Päätä sinä mun puolesta? vastasin.

Odottaessamme ruokiamme Michael tarttui käsistäni kiinni ja suuteli niitä. Lähipöytien naisten ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Hymyilin onnellisena. 

***************

Syötyämme ruokamme, oli ilta hämärtynyt juuri sopivasti. Lähdimme kävelemään pitkin Pariisin katuja. Kaupunki oli valaistu taitavasti. Michael johdatti meidät kohti valaistua Eiffeliä. Olimme niin toistemme lumoissamme, ettemme huomanneet edes saapuvamme perille, saati sitä, että Eiffelin hissipoika odotti meitä. Michael sieppasi minua vyötäsiltä kiinni ja painoi huulensa vasten huuliani. 
- Kröhöm. Est-ce que gentilshommes à venir à bord? Pour admirer la vue du haut de la Tour Eiffel? C'est un lieu idéal pour montrer son amour! hissipoika keskeytti puuhamme. Nauraen irtaannuimme toisistamme. Yritin lähteä kävelemään kohti hissiä, mutta en ehtinyt ottamaan kahta askelta enempään, kun minut siepattiin jo lämpimään syliin. Vatsani pohjassa liitelivät perhoset. Tästä illasta oli tulossa jotain ikimuistoista! Hymyillen käänsin katseeni suoraan Michaelin leukaan. Michael asteli jämäkin askelin kohti hissiä, joka veisi meidät Eiffelin huipulle. Michael on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja lihaksikas. Mies oli pitempi kuin minä, juuri sen verran pitempi, että mahdun kävelemään hänen kainalossaan. 
- Ici, vous allez, et entrez dans la, hissipoika ohjasi meidät hissille. Matka kohti korkeuksia alkoi. Michael tiesi minun kärsivän korkeanpaikan kammosta, niimpä hän ei laskenutkaan minua alas sylistään, vaan piti lujasti kiinni. Siitä olin onnellinen, sillä Michaelin syli oli lämmin ja sain samalla haistella tämän partavettä. Aika tuntui menevän nopeasti ja pian olimmekin Eiffelin ylimmässä kerroksessa. Michael laski minut hetkeksi alas turvallisesta sylistään. Lähdin huterin jaloin kävelemään kohti kaidetta, josta näkisin Pariisin loistossaan. Kurkistin alas ja laitoin kiireellä silmät kiinni. Ei, en vain uskaltaisi katso alas. 
- La valeur de gentilshommes, je vais partir maintenant pour un certain temps et revenir plus tard et vous chercher, hissipojan ääni kuului takaani. 
- Merci! Etes-vous tout comme nous d'accord? Michaelin ääni vastasi. En kiinnittänyt keskusteluun sen enemään huomiota, vaan keskityin siihen, että uskaltaisinko vilkaista maisemia. Avasin toisen silmäni varoivaisesti ja sitten toisen, kunnes suljin ne saman tien. Olin niin keskittynyt pelkooni, etten ollut huomannut Michaelin lähestymistä. Niimpä kiljaisin, kun Michael laski kätensä hellästi hartioilleni. Täristen kauhusta syöksyin Michaelin syleilyyn. Tämä silitti rauhoittavasti selkääni ja kietoi sitten kätensä ympärilleni. 
- Ei mitään hätää kulta, se olen vain minä, miehesi Michael Daniel Rosewood. Muistatko vielä minut? Ei mitään hätää muru! Michaelin rauhoittava ääni puheli korvaani. Huokaisin helpotuksesta ja käännyin ympäri. Michael irrotti otteensa minusta, mutta sieppasin äkkiä hänen kätensä takaisin vyötäisilleni. Lämmin henkäisy hyväili korvani juurta. Keskityin maisemaan. Se oli upea, sillä koko Pariisi oli valaistu loistoonsa! Riemukaaren tunnelmallinen valaistus, tummana virtaava Seine, Louvren taidemuseo, loivat oman tunnelmansa. Ihailin hetken ajan Seineä, jota pitkin etenivät hiljalleen pienet veneet, joissa istuivat rakastavaiset. Eiffelin juurella parveili ihmisiä ihailemassa tornia. Hymyillen siirsin katseeni kohti Pariisin katuja, valaistuja katuja. Erilaiset putiikit, ravintolat ja kahvilat reunustivat katuja. Maisema sai minut muistamaan, miksi olimmekaan asettuneet juuri Ranskaan. Ajatukseni keskeytyivät, kun Michael kysyi minulta jotain. En kuullut, joten jouduin kysymään mitä hän sanoi. 
- Oletko sä onnellinen Huusari? Michael toisti kysymyksensä.
- Ai että oonko? Oon mä! Mulla on maailman upein, parhain, komein ja rakkain mies ja iso hevostila ja iso talo, mitä muuta vielä voisi nainen toivoa? vastasin hymyillen ja käännyin katsomaan hetkeksi Michaelia. Michaelin kasvoille levisi hitaasti hymy, jota rakastin. 



Jatkuu! Suite!

Sori, kello on jo yöllä yli 12, niin en yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa tätä loppuun nyt. D: ( tästä tuleekin odotettua pidempi. ) Jatkan kuitenkin heti huomenna tämän osan loppuun kirjoittamista ja kirjoitan lähipäivinä Michaelin näkökulmasta söpöilytarinan! 

Suomennoksia: 

Est-ce que gentilshommes à venir à bord? Pour admirer la vue du haut de la Tour Eiffel? C'est un lieu idéal pour montrer son amour! = Haluaako herrasväki tulla kyytiin? Ihailemaan Eiffelin huipulta näkymiä? Siellä on mahtava paikka osoittaa rakkauttaan! 

Ici, vous allez, et entrez dans la = Olkaa hyvät, ja astukaa sisään

La valeur de gentilshommes, je vais partir maintenant pour un certain temps et revenir plus tard et vous chercher = Arvon herrasväki, minä poistun nyt hetkeksi ja palaan myöhemmin hakemaan teidät

Merci! Etes-vous tout comme nous d'accord? = Kiitoksia! Onko kaikki niinkuin sovimme?  

 

Michaelin näkökulmasta: 

[Deleted]

Lupaa, että sä julkaiset sen tänään ;___;

[Huusari]

Mar 16, 2014 9:28:52 GMT @mimmi said:

Lupaa, että sä julkaiset sen tänään ;___;

Julkaistaan. Olen kirjoittamassa nyt tätä tarinaa.  

[Deleted]

Venailen tässä rauhassa..

[Deleted]

Jes, söpöilytarina :3 <3

[Deleted]

Omg ♥

[Minka]

Ihana! ♥ :]
Pari kirjotusvirhettä ja loppu kesken?

[Deleted]

ihQ <3

[Huusari]

Mar 16, 2014 11:31:39 GMT Minka said:

Ihana! ♥ :]
Pari kirjotusvirhettä ja loppu kesken?

Tarina jatkuu vielä, tein vain välijulkaisun, etten vahingossa poista tätä.  

missä oli kirjoitusvirheitä? Hups, mäki näköjään teen niitä.