|
Post by Huusari on Aug 30, 2023 8:18:54 GMT
29.08.2023 Muistoissamme Aria 2005-2023 Aamulla heräsin sateen ropinaan kattopeltejä ja ikkunalautoja vasten. Sadepisarat valui hiljalleen ikkunaruutua vasten. Lämpötila oli lähempänä 0 jo tälle aamua. Hiljalleen alkaa syksy tekemään tuloaan jo. Kävellessäni talleja kohti, ihastelin sateen kastelemaa nurmikkoa ja ruskan alkavia värejä jo. Tallin oven avatessani kuului muutamia hörähdyksiä ja kavioiden kolahduksia. Jaoin aamuruuat kaikessa rauhassa. Tänään tein aamutallin yksin Kastanjaan, halusin tarjota Eleanalle vapaan aamun, koska tarvitsin häntä illalla enemmän töissä. Nautin suunnattomasti rauhallisesta aamusta sekä hevosten läsnäolosta. Jakaessani Arianalle aamuruokaa, tamma vaikutti todella väsyneeltä ja kipeältä. Tammalle diagnosoitiin viime viikolla mahahaava eläinlääkärimme toimesta. Tamma oli ollut siitä saakka tarkassa seurannassa ja hoidossa. Harmi vain, että tamman tilanne ei missään vaiheessa parantunut, huononi vain. Nyt pyysin Calandrea, meidän omaa eläinlääkäriämme, katsomaan Arian vointia uudemmasti. Huolestutti, sillä tamma vaikutti niin kipeältä. Tutkimme hyvän tovin tammaa Calandren kanssa ja pohdimme mitä vaihtoehtoja meillä enää on. Bellakin tuli toisesta tallista aamutoimien jälkeen kaveriksi. Pohdimme kolmestaan vaihtoehtoja, joita ei ihan liiaksi enää ollut tässä vaiheessa. Arian vointi oli mennyt kokoajan hoidoistamme huolimatta alaspäin, eikä kivut olleet hellittäneet. Lopulta päädyimme siihen, ettei tässä vaiheessa enää jatketa hoitoja vaan päästetään Aria pois kivuistaan kohti vihreempiä laitumia. Paikalla olleet tallilaiset saivat hyvästellä tamman, jonka jälkeen se lopetettiin. Aria haudattiin takaniitylle, jonka läheisyydessä sen tarha oli viimeiset vuodet.
Arian lopetuksen päätteeksi kokoonnuimme tallilaisten kanssa muistelemaan tammaa ja sen kuluneita vuosia Heppiksellä majataloomme. Kirjoittelen tähän päiväkirjaan nyt muutamia muistoja mitä vuosien varrelta tuli mieleen sekä itseni, että muiden kirjoittamana. Minusta on ihanaa kirjoittaa ne ylös ja vuosia myöhemmin vielä palata niiden pariin.
Pitkään meillä ratsastanut Coletta muisteli yhteistä maastotuntiaan Arian kanssa: " Pitkästä aikaa olin ilmoittautunut maastotunnille koulutuntien sijaan. Opettajanamme sillä kertaa toimi Laurette, joka päätti jakaa kauhukseni minulle Arian. En ollut koskaan aikaisemmin tammalla ratsastanut ja nyt sitten oli ensimmäinen kerta ja kaiken lisäksi maastossa. Olin muilta kuullut kauhutarinoita tammasta ja odotin puoliksi kauhulla tulevaa maastoa. Meinasin päästää heti hoitaessa Arian karkuun, kun jätin oven raolleen hakiakseni harjan. Onnekseni lähellä oli Amy, joka kerkesi nopeasti estämään tamman karkuun lähdön. Ite maastoreissu oli kyllä mielenkiintonen. Välillä pysähdyttiin, eikä meinattu millään päästä eteenpäin. Tuntu et kaikki mun ratsastustaidot valu viemäristä roskiin. Silti koko reissu oli kaiken sen arvonen ja tamma oli kiva. Kaikesta huolimatta. Ei jäänyt sinällään pahaa sanottavaa. Eihän kukaan hevonen oikeasti ole paha. Ehkä Arian taustoissakin oli jokin, joka vaikutti sen käytökseen. "
Ariaa viimeiset 3 vuotta hoitanut Amy muisteli yhteisiä hetkiään tamman kanssa: " Aloitin Arian hoitajana huhtikuussa 2020, kun kysyin Laurettelta suosituksia hoitohevosen suhteen. Laurette suositteli Ariaa siksi, että se tarvi omaa hoitajaa sietämään sen säheltämistä ja kokeneempaa hevosihmistä. Sitä ennenhän mie olin ollut hoitajana mm. Jasmiinalle ja Rallille. Rallin hoitaja ajoilta pääsiki tosi moni oppi hyötykäyttöön tätä tammaa hoitaessa. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista tarinaa ja kohellusta. Kerran muunmuassa käytiin Pisaran maneesissa treenailemassa maastakäsin. Sillä kertaa mukana oli avustamassa tallikaverini Darci. Luulimme sillä kertaa treenaavamme irtohypytystä, mutta eihän se menny sinne päinkää. Heti ens alkuun kävi selväksi, että tammalla oli ihan eri suunnitelmat ko meillä. Se ei alkuun suostunut liikahtamaankaan paikaltaan. Se vaa seiso, seiso paikallaan inahtamattakaa. Ei auttanu lahjomis- tai maanitteluyritykset. Ei mikkään. Lopulta Aria päätti ite ruveta liikkuu ja löntysteli tyytyväisenä etteenpäin. En kyllä ymmärrä mikä päähänpistos me saatii Darcin kans vielä yrittää sitä irtohypytystä. Näin jälkikäteen aateltuna siinä ei ollu päätä eikä häntää. Me siis saatii Aria sinne irtohypytyskujalle, jossa on pysty, ristikko, ristikko ja lopuksi okseri. Tamma lähti löntystelemään ensin hitaasti ja sitte kiihytti täyteen laukkaan. Oletimme ja vois olettaa että se ois hypänny nätisti yli, varsinki ku esteet eivät olleet kovin korkeita. Ja mehän siis vielä oltiin etukäteen mainostettu, että hypytetään tänää Aria ja kaikki menee hyvin. Ensimmäisen esteen Aria ylitti ihan ok, mut ilmeisesti sen jälkeen ei enää kiinnostanu ku se oikein hyppäs, hyppäs isolla loikalla, tasajalkaa ristikko esteen päälle. Suoraan esteen päälle, oiski hypänny vaikka yli, mut ei ku suoraan päälle. Emme voineet kuin typertyneenä seurata vieressä, ku puomin palaset lenteli ympäriinsä ja Aria seiso tyytyväisenä itteensä kaiken kaaoksen keskellä. Pahaksi onneksemme juuri silloin Calandre ilmesty maneesiin. Muistan iän ikusesti sen naisen ilmeen, kun hän tuijotti suu auki kaaosta ja jäi sanattomaksi. Ei sanonu sanakaan hetkeen, kahto vaan. Lopulta ku selvittiin tästä hämmentävästä hetkestä, ruvettiin porukalla tutkiin Arian vammoja. Onneksi tamma ei loukannut itteään muutoinku saamalla kaksi pintanaarmua etusiinsa. Ihan kyllä taas Arian tuuria säheltämisessä ettei se vahingoittanut itteensä mitenkään. Oli siinä kans selittäminen Michaelille, että miksi puomeja oli säpäleinä ja tarvis tilata uusia. Oisitta nähny senki ilmeen! Sen jälkeen ei kyllä sitte ennää tullukkaa hypytettyä Ariaa. Vuosien varrelle mahtu toki hyviä hetkiäki paljon. Esimerkiksi kaikki rauhalliset harjaushetket, talutusmaastot, yhteiset ratsastushetket. Toki säheltämistä oli aina mukana, mut silti tamman kanssa oli kivaa aina. Aria kyllä piti huolen ettei koskaan tullut tylsää hetkeä! Tamman salainen unelma tais olla vapaa preeria ja nyt se sinne pääsi. Ei ole ennää kipuja tällä tammalla. Musta on ihan kiva, että Aria kerkesi kertaalleen olla kantavana ja siitä muistoksi jäi upea, upea Stormi. Toki seki poika on samankaltanen säheltäjä ku äitinsäkki! "
Vuonna 2021 Aria piti meitä pitkään jännityksessä, kun odottelimme friisiläisvarsaa syntyväksi. Lopulta tamma synnytti upean oripojan. Stormista saadaan vielä mahtava harrastuskaveri. Minusta on oli ihanaa saada tammasta edes yksi jälkeläinen. Sen jälkeen tamma onkin saanut olla pääsääntöisesti eläkkeellä ja nauttia elostaan. Aria teki satunnaisia tunteja ratsastuskoulun puolella, lähinnä maastoretkillä ja kevyillä tunneilla, jotta mieli pysyi virkeänä. Sen hoitaja Amy ratsasti sillä muutoin ja piti hyvää huolta tästä tammasta.
Muut tallilaiset innostuivat vielä muistelemaan Ariaa: " Muistan iänikusesti sen ku Arian kans oltiin estetunnilla. Se säheltämisen määrä! " " Mie kerran sain alleni Arian ku lähtii maastoon, koko tunnin aikana tamma ei suostunu liikahtaan pihalta. Me siinä kökötettiin paikoillaan ku muut kävi maastossa ja me ei liikkeelle päästy. " " Kaikki ne ratsastushetket, koskaa ei kyllä ollu tylsää! " " Jopa tarhasta hakeminen oli jännitysnäytelmä, vielä vanhoilla päivilläkin " " Se päivä ku Aria saapu Heppikselle, sen päivän muistan iäisesti " " Tais jokkainen välillä saada harmaita hiuksia Arian vuoksi "
Naurun remakka säesti tarinoita ja välillä pyyhdittiin kyyneleitä. Säheltäjä tamma, jolla loppujen lopuksi oli hyvä sydän on nyt poissa.
|
|
|
Post by cannon on Aug 31, 2023 10:22:54 GMT
Otteita Myrskyn, eli Sign of Stormin päiväkirjasta.
05.08.2023 Treenausta ja kuulumisia (Cannon) Päivittelen näköjään vuoden välein tätä Myrskyn päiväkirjaa. Pitäisi useammin ruveta päivittelemään, mutta ei tahdo vaan muistaa. Ollaan tosiaan harjoiteltu Myrskyn kanssa nyt hyvän tovin jo koulukiemuroita. Hilialleen ne alkavat sujumaan ihan kivasti. Puomejakin ollaan menty jokusen kerran, mutta on kyllä tullut huomattua, että tämä poika muuten kuumuu esteillä. Ja kuumuu todenteolla, saa ihan tosissaan ratsastaa sitä silloin ja ei tahdo millään mennä avut lävitse. Maastoreissuja ollaan tehty kanssa ja ne on kanssa oman sortin haaste. Huusari on muutamaan otteeseen kanssa käynyt kouluttamassa oriaan ja todennut olevansa tyytyväinen koulutukseni jälkeen. Nyt tarkoituksena on käydä muutamissa Hamilton Bravonin harjoituskisoissa, jotka järjestetään loppuvuonna ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Aloitetaan rauhassa ja katsotaan sitten mitä kehitellään sen jälkeen.
31.08.2023 Maastoilua kavereiden kanssa (Cannon) Heppiksellä aloitti eilen uusi kouluttaja, jonka perehdyttäjäksi minut valittiin. Olen kyllä tyytyväinen, että työtaakkani helpottuu ja saan lisää apukäsiä koulutukseen. Heppiksellä kuitenkin on tosi nuoria hevosia, joita täytyy vielä kouluttaa ja jotka kaipaavat oppeja. Upea, kaunis Mariah ilmestyi yhtäkkiä työpaikalleni ja minusta tuli sillä samalla sekunnilla kömpelö ku mikä, enkä osaa yhtään toimia järkevästi. Jostain kumman syystä rupesin änkyttämään ja olen punainen kuin paloauto jatkuvalla syötöllä. Valitettavasti Patrick on myös huomannut minun yhtäkkisen kömpelyyden ja alkanut härnäämään Mariahsta. Tänään päätin, että käyn näyttämässä hieman Heppiksen maastoja ja valitsin tietenkin itselleni ratsuksi Myrskyn. En tiedä miksi, ehkä halusin näyttää miten hallitsen herkästi kuumuvan orin ja mimmoista jälkeä olen saanut toisena kouluttajana. Mariahille valitsin tyylikkäästi ratsuksi alle Miran, jonka kanssa hän tuli upeasti toimeen. Lähdimme alkuun Kastanjanjärven suuntaan ja tarkoituksena oli tehdä semmoinen leppoisa lenkki ja näyttää uudelle tulokkaalle paikat. Myrsky oli kyllä taas eri mieltä asiasta. Se tuhisi ja kuopi maata ja painoi kädelle. Se yritti ryöstää ja sain ihan toden teolla laittaa kaiken ratsastustaitoni peliin, jotta sain pidettyä orin edes jollain tasolla aisoissa. Mira ja Mariah askelsivat nätisti rauhassa eteenpäin ihaillen samalla ruskaa. Tamma on hyvässä lihaskunnossa ja osaa kyllä käyttäytyä. Selkeästi Mariahkaan ei ollut ensimmäistä kertaa hevosen selässä vaan osasi kyllä ratsastaa ratsustaan parhaat puolet esiin. Leppoisaksi kaavailtu pitkä maastolenkki päätyi lopulta lyhyeen Kastanjanjärven lenkkiin, sillä Myrsky ryösti kertaalleen ihan kunnolla ja ohjat hajosivat sen seurauksena. Jouduin lopulta taluttamaan ympärilleen pähyilevän orin takaisin Heppikselle ja suoraan hoitokarsinaan. Mariah tuli rauhassa Miran kanssa perässä ja otti vielä sänkkärillä muutamia laukkapätkiä, jotta tamma sai irrotella hieman lenkin päätteeksi. Kyllä muuten kulki upeasti laukka ja vielä upeampi ratsastaja istui selässä.
|
|
|
Post by Huusari on Oct 2, 2023 17:51:03 GMT
Uudistetun Hamilton Bravonin Cupin ensimmäinen osakilpailu on nyt takana. Tämä kilpailu oli meille Michalien kanssa todella jännittävä, sillä ensimmäistä kertaa meidän omat kolmosemme osallistuivat myös ratsastajina kilpailuun.
Voi että, äitinä jännitti seurata kentän laidalta ja hyvä etten huutanut ääntäni käheäksi. Keskiviikkona alkoi kouluratsastuskilpailut ja ensimmäisenä luokkana oli helppo D, johon lapsemme osallistuivat. Lisäksi Bea, Kristianin ja Bellan lapsi, osallistui tähän samaiseen luokkaan. Hän kilpaili nyt myös ensimmäistä kertaa helppo C luokassa, ollen 12/26. Hänen ratsunaan toimi Taivaanrannan Vappu, upea gotlanninrusstammamme. Tamma täytti tänä vuonna jo huikeat 23 vuotta, mutta on täydellinen opetusmestari pikkuiselle tytölle! Bea osallistui myös hetken mielijohteesta helppo B luokkaan Hopealla. He olivat 31/66 ja tästä suorituksesta ollaan ylpeitä!
Tyttäreni Ellen osallistui elämänsä ensimmäisiin kilpailuihin Geisha Jasmine Zelle HJT:llä. Pieni tyttö ja shetlanninponi olivat kyllä upea ilmestys kentällä ja äidin poskelle vierähti kyynel ylpeydestä. Yritin peitellä liikuttumistani muilta, mutta Michael tarkkasilmäisenä huomasi tämänkin asian. Suorituksensa jälkeen Ellen ratsasti niin onnellinen hymy kasvoillaan meidän luoksemme ja kertoi suorituksestaan silmät tuikkien. - Arvakkaa mitä! Zelle on tosi kiva poni! Eikö mennykki hyvin? Ellen hymyili. - Voi rakas! Ollaan äitin kanssa tosi ylpeitä sinusta ja Zellestä! Teillä meni hyvin! Michael kehui tytärtämme. Avustimme häntä ponin hoitamisessa, samalla kuin laittelimme Benjaminin ja Ealdvine Adelen valmiiksi omaa suoritustaan varten valmiiksi. Adele on ikioma ponitammani ja olen niin onnellinen, että omat lapseni voivat ratsastaa nyt minun poneillani myös. Adelen saapuessani omistukseeni 2015 Heppikselle, en osannut kuvitella, että hänestä tulee täydellinen ratsu pojallemme. Adele ja Benjamin sopivat todella hyvin yhteen ja heidän rataansa oli kiva katsoa. Josephinellä oli tänään ratsuna alla Ghabriella Arabella, minun pieni suloinen shetlanninhevostammani. Oikeastaan olen ilonen, että Arabella valittiin Josephinen ratsuksi.
- En tiennyt, että äidin roolissa on näin jännittävää odottaa tuloksia tai seistä kentän laidalla kannustamassa, huokaisin Bellalle. Bella kääntyi katsomaan minua ja nauroi. - Ja sä aina nauroit mulle ja selitit ettei tartte jännittää. Vakavasti puhuen, jännittää muaki edelleen vaikka Bea on kilpaillut jo paljon aikasemmin. Ei tää jännitys vaa katoa mihkää. Edelleen kädet hikoillen seuraan jokaista Bean suoritusta, vaikka pikkutyttöni on kyllä jo taitava. Voi, että olen iloinen miten Bea on kehittynyt ratsastajana on kyllä melkoinen hurjapää! Bella puheli.
Helppo D luokassa Bea ja Vappu sijoittuivat 2/22 saaden upean ruusukkeen. Tyttö oli siitä niin iloinen! Ellen ja Zelle sijoittuivat 4/22 ja Benjamin ja Adele 6/22. Josephine ja Arabella 17/22. Benjaminia jännitti hakea oma ruusukkeensa, joten Michael meni hänen kaverikseen hakemaan ruusuketta. Josephinea harmitti, ettei hän saanut ruusuketta, joten jäin häntä lohduttamaan. Voi rakas! Tärkeintä ei ole voitto vaan kaikki se muu siinä ympärillä. Te suorititta Arabellan kanssa todella hyvin radan ja ollaan isän kanssa sinusta todella ylpeitä! Ensimmäiseksi kisaksi teillä meni hyvin, eikä tartte voittaa meidän takia. Äitikään ei aina oo voittanut, eikä tuu voittamaankaan. Tärkeää on, että teillä oli hauskaa radalla, halasin tytärtäni.
Perjantaina kilpailtiin esteratsastuksesta ja myös näissä kilpailuissa oli lapsemme osallistumassa. Kolmoset osallistuivat ensimmäistä kertaa estekilpailuihin ja heidän uransa starttasi puomiluokassa. Benjamin osallistui Adelen kanssa sijoittuen 4/19, Elisabeth oli Vapun kanssa 15/19, Ellen Zellen kanssa 17/19 ja Josephine Arabellan kanssa 19/19. Tällä kertaa oli minun vuoroni olla Benjaminin tukena olla hakemassa ruusuketta palkintojen jaossa. Bea osallistui myös 50cm ja 60cm luokkiin ensimmäistä kertaa urallaan. 50cm luokassa hänellä oli kaksi ratsua, Jester ja Vappu. 60cm luokassa hän kilpaili upealla shetlanninponiorillani Hopealla!
Bea osallistui taitavana tyttönä myös valjakkokisaan Jesterillä. Kyllä muuten jännitettiin koko suku kentän laidalla jokaisessa kilpailusuorituksessa.
Minua jännitti enemmän lasteni suoritukset kuin omat. Heidän lisäkseen jännitin siskontyttöni Bean suoritusta ihan järjettömän paljon. Lapset olivat seuraamassa meidän omia suorituksia ja auttamassa hevosten kanssa. Olen niin ylpeä jokaisesta Heppisläisestä, nähtiin paljon upeita suorituksia ja hetkiä kentillä.
Juttelimme lastemme kanssa kilpailujen jälkeen kisoista ja tunnusteltiin vähän millä mielellä he ovat. - Mä haluun osallistua kaikki kilpailuihin! Josephine ilmoitti ponnekkaasti saman tien. Ellen, Benjamin ja Bea komppasivat vieressä. - No tästä asiasta ei tartte näköjään ees neuvotella, vaikka taidetaan jokainen olla sitä mieltä, että lapset saavat itse päättää osallistuvatko vai eivät, Kristian hymyili. - Eli koko syksy jännitetään, Bella komppasi. - Ai että, miun sydän ei varmaa kestä seurata kentän laidalta vierestä, huokaisin. - Jännitetään kaikki yhdessä, Michael halasi minua.
Sovimme, että meidän lisäksemme lapsiamme valmentaa Laurette nyt syksyn aikana. Ensi kuussa on luvassa myös harjoituskilpailut pitkästä aikaa ja toinen osakilpailusta HB cupista.
|
|
|
Post by Huusari on Oct 2, 2023 17:52:08 GMT
" Miltä kuulostaisi ratsastus kuun valossa? Katsella kuun heijastumista järven pinnalta? Nauttia yön hiljaisuudesta, kuunnellen samalla kavioiden kopsetta maata vasten? Satulan narinaa, hiljaisia kuiskauksia yön pimeyteen. Hiljaisia hörähdyksiä, varjoja pimeydessä.
Kuutamomaasto 15.10.2023 Heppiksen maastoissa. Lähtö illalla klo 22.00 Kastanjan tallipihalta. Mukaan heijastinliivi + otsalamppu ja ratsulle heijastinloimi. Voi lainata myös Heppikseltä. Mukaan saa osallistua kuka tahansa. Tarvittaessa meiltä saa hepan tälle reissua, ratsastuskoulu Kastanjan asukkaat ovat käytössä. Kierretään noin 10km lenkki Kastanjanjärven ympäri, jonka kesto on n. 1,5h.
Ideana on, että maastossa edetään kuutamon valossa, mutta varalta on kuitenki otsalamput mukana. Yölle on luvassa täysikuu ja mahdollisesti muutamia pilviä. Pitäisi olla seesteinen keli, eikä sadetta ole luvattu yöksi.
Ilmoittaudu tässä alla mukaan: Nimi - ratsu (heppatoive Kastanjan hepoista) "
Kiinnitin oman ilmoitukseni tallituvan seinälle. Edellisestä kuutamovaelluksestani oli kulunut jo melkein 10 vuotta, joten oli aika uusia tämä. Olin haaveillut tästä jo hetken, mutta valitettavasti se ei ollut aikaisemmin mahdollista. Vihellellen kävelin takaisin kohti Kastanjassa sijitsevaa toimistoani. Eerik oli ystävällisesti luvannut tulla pitämään perää ja mahdollisesti mukaan tulisi myös Patrick. Enää tarvitsisi meille kahtella ratsut, mutta vielä ei olisi kiire. Olisikohan ihan hullua lähteä mukaan Riinalla? Meillä oli mennyt viime aikoina ihan kivasti. HB cupin ensimmäinen osakilpailu tälle syksyä meni odotettua paremmin osaltamme. Nyt olisi vain pimeää, mutta muutoin hyvät olosuhteet. Pimeys toki luo uusia haasteita aina ratsastukseen.
|
|
|
Post by Huusari on Oct 6, 2023 14:04:21 GMT
Hikikarpalot valuivat otsaani pitkin. Syksyn ajankohdasta riippumatta, oli todella lämmin päivä ja aurinko oli porottanut koko päivän pilvettömältä taivaalta. Lapioin viimeisiä kuormia lantaa kottikärryihin Jääntallin karsinoista, joita olin siivonnut jo hyvän tovin. Olimme päättäneet tehdä nyt pientä muutosta Jään ja Kastanjantalleihin. Kastanjan tallia laajennettiin hevosmäärän vuoksi enemmän Jääntallin puolelle. Jääntallista oli vähentynyt muiden yksityisten väärä vuosien varrella ja Kastanjan hevosmäärä oli päässyt räjähtämään käsiin. Meillä on nyt lisääntynyt kurssi- ja tuntitarjonta huomattavasti. Olemme haaveilleet vuosia hevosopiston perustamisesta ja siihen suuntaan nyt kovasti mennään.
Aina löytyy remontoitavaa tai korjattavaa jostain suunnalta. Meidän taloammekin pitäisi alkaa taas maalaamaan ja pihatietä ehostaa. Hevoset viettivät viimeisiä päiviään laitumilla ja kohta olisi aika palata takaisin tarhoihin ja aloittaa syksyn viettämistä. Tänä vuonna ne olivat saaneet olla normaalia pidempään laitumilla juurikin talliremonttien vuoksi. Lisäksi hetki sitten valmistui myös Usvan toinen remontti. Siellä toki jatkuu edelleen tornin remontointi, johon valmistuu toimisto ja toinen oleskelutila tallilaisille. Tämä remontti kesti oletettua pidempään, sillä tallin kummallisuudet eivät jätä ketään rauhaan.
Kävelin majatalon olohuoneeseen, jossa alkaisi hetken päästä ensimmäinen haastattelu Usvan tallipäällikön virkaan. Villette oli ahkerana ehtinyt leipomaan suussa sulavia leivoksia. Haastatteluun tulivat kaverikseni Catherine ja Kristian. Koen, että Catherinen pitää sihteerinä tietää työntekijämme. Ennen haastattelua oli vielä aikaa, joten ehdimme käydä Catherinen kanssa lävitse Heppiksen syyskautta ja miettiä jo kevättäkin. - Terapiatunnit ja hevosavusteisten tuntien kysyntä on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2020, kun Laurette aloitti työnsä. Olen myynyt “ei oota” nytten pari päivää. Mielestäni tarvittaisiin siis lisää hevosia, jotka on koulutettu tai soveltuvat näille tunneille. Laurette pystyy lisäämään hevosavusteisia ja teoriatunteja kunhan vain saadaan hevosia lisää. Olen miettinyt Ladyä ja Cataa, mahdollisesti jopa Coraa, Catherine jutteli. - Ahaa, onpa hyvä tietää. Voisi kyllä aloittaa muutaman hevosen kouluttamisen taas tuohonkin toimintaan. Istutaanko huomenna alas klo 10 Lauretten kanssa ja keskustellaan tarkemmin asiasta? Pääsetkö sä Kristian mukaan? kysyin kääntyen Kristianin puoleen. - Voisin vaikka päästäkin, pyydetään Michael ja Bella mukaan niin voitaisiin käydä lävitse myös tulevaa syksyä ja kevättä muutoinkin kurssien osalta, Kristian vastasi mietteliäästi. - Mä laitan samantien viestin Laurettelle ja kysyn pääseekö hän. Olisi muuten tarvetta myös valjakko-opelle, kunhan sellainen löytyy, Catherine totesi kaivaten kännykkänsä taskustaan esille. Hän alkoi naputtelemaan kännykkäänsä tuijottaen sen pientä ruutua jonkin aikaa. - Toimintamme on kyllä kehittynyt hurjasti ja on tarpeen palkata lisää henkilökuntaa meille, Kristian tuumaili ääneen.
|
|
|
Post by Huusari on Nov 15, 2023 18:15:37 GMT
Kävelin kaikessa rauhassa majataloon ja suuntasin kirjahyllyyn. Kaivelin sen kätköistä Kastanjantallissa asustavan Silverstop Yasminen päiväkirjan ja otin sen käteeni. Istuiduin pehmeälle sohvalle kahvikupposen kera ja aloin kirjoittamaan... 15.11.2023 Kuulumia (Huusari) Toissa vuonna meidän kouluratsastusopettajamme Mark Goutierés ilmaisi halunsa päästä taas takaisin satulaan. Mies ei ollut sitä ennen vuosiin ratsastanut vanhan ratsastusonnettomuutensa vuoksi. Mark halusi aloittaa uudestaan ratsastuksensa meidän Yasminen kanssa ja hän aloittikin rauhallisesti vähän kerrallaan ratsastamista. Yasmine sopi luonteensa puolesta täydellisesti takaisin satulaan palanneelle miehelle, joten tamma onkin ollut kaksi vuotta pelkästään Markin käytössä. Nyt se aloittaa ratsastuskoulun puolella kaikkein kokeneimpien tunneilla työt muutaman kerran viikossa. Mark jatkaa edelleen tamman kanssa treenaamista ja ratsukon yhteistyö on kehittynyt todella paljon kuluneen vuoden aikana. Alkusyksystä Mark ilmaisi halunsa osallistua Yasminen kanssa testimielessä Hamilton Bravonin Cupin syyskauteen ja niimpä ratsukolla on nyt kaksi ensimmäistä osakilpailua takanapäin. Ensimmmäisessä osakilpailussa ratsukko sijoittui grand prix luokan kolmanneksi. Ei siis todellakaan huono suoritus tältä ratsukolta. Yasmine on kyllä upeassa lihaskunnossa oleva tamma! Mark on tehnyt mahtavaa työtä ja on ollut todella onnellinen saadessaan palata takaisin hevosen selkään. Uskoisin, että kaksikon yhteistyö jatkunee vielä pitkään. Markin lisääntynyt hyvinvointi on näkynyt myös hänen työmotivaatiossaan positiivisella tavalla ja hänen tunneilleen on tullut paljon uusia sävyjä. Minusta on aivan mahtavaa, että meidän työntekijät voivat hyvin ja että pääsevät rakkaan harrastuksensa pariin. Nykyisin Markia näkee todella paljon töidensä ulkopuolella Heppiksellä. Hän vietti satunnaisesti sitäkin ennen aikaansa töidensä ulkopuolella aikaa, mutta harvemmin. Yasmine jatkaa siis Markin nimikkohevosena, mutta työskentelee satunnaisesti myös ratsastuskoulun tunneilla. Tällä viikolla Mark ilmaisi kiinnostusta päästä menemään puomeja Yasminella ja jossain vaiheessa mahdollisesti pieniä esteitä. Lupaiduin valmentamaan häntä ja tulemaan kentälle kaveriksi. Mielenkiinnolla odotan ratsukon valmentamiseta, sillä en ole koskaan aikaisemmin valmentanut Markia. Hän on tähän asti treenannut pääsääntöisesti itsenäisesti Yasminen kanssa. Estetreenit tamma on tehnyt sitten meidän muiden kanssa. 20.11.2023 Mark ja Yasmine Huusarin puomivalmennuksessa (Huusari) Tänään koitti se päivä, kun Mark ja Yasmine tulivat minun valmennettavakseni. Lupasin pitää heille pienen puomivalmennuksen ja olla Markin tukena tämän palatessa puomien pariin yli 10 vuoden tauon jälkeen. Mark varusteli tamman rauhassa Kastanjantallissa, sillä aikaa, kun kävelin meidän Kastemaneesiin laittelemaan muutamia maapuomeja jo valmiiksi. Kohotin muutaman puomin toisesta päästä, sekä laitoin pari kavalettia kentälle myös. Tiesin syvällä sisimmässäni, että ratsukko tulisi selviämään niiden ylitse myös vallan mainiosti. Isoin työni oli vain saada Mark luottamaan itseensä ja siihen että selviäisi tästä. Mark saapui maneesiin Yasminen kanssa ja kävin auttamassa hänet tamman selkään. Mies käyttää edelleen ratsastuskeppiä, mutta pystyy toimimaan yllättävän hyvin itsenäisestikin hevosten kanssa. Toki häntä on auttamassa yleensä joku selkään nousussa. Pyysin ratsukkoa lämmittelemään ensi alkuun jokaisessa askellajissa tehden paljon siirtymisiä, kaarevia linjoja sekä voltteja. Halusin Markin hakevan Yasminen jo samantien hyvälle, rennolle tuntumalle sekä häneen itseensä rentoutta. Miehestä aisti, että häntä jännitti eikä siitä ole kieltäminen. Lämmittelyjen jälkeen annoin ratsukolle tehtäväksi tulla ensin useamman kerran käynnissä kahdeksikolla sijaitsevia 8 maapuomia. Halusin ratsukon olevan rento, luottavainen sekä rauhallisen temmon työskentelyyn. Annoin Markille aikaa työstää puomeja ja keskityin seuraamaan heidän menoaan kentän laidalta. Tehtävä tehtiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen tehtävä tehtiin ravissa. Nyt mukaan tuli muutama toisesta päästä kohotettu puomi. Yasmine askelsi kauniisti, suhteellisen rentona höristen. Sen korvat olivat kuuntelevaiset ja se aisti Markin tunnetiloja. Mark uskalsi pikkuisen rentoutua ja hänen hartialinjaansa saatiin alemmaksi. Tehtävä suoritettiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen oli välikäyntien vuoro. Lopuksi laitoin toiselle pitkälle sivulle muutaman kavaletin ja muutin tehtävää niin, että maapuomeja oli kentän keskellä ja toisella sivulla oli sitten kohotetut puomit. Annoin ratsukolle aikaa tulla tehtävää rauhassa ensin käynnissä, halusin että Mark saa hengittää rauhassa ja aikaa rentouttaa itsensä. Yasmine askelsi kavalettien ylitse varovaisesti ja katsoi tarkkaan askeleensa. Sen olemuksesta toki pystyi näkemään sen haluavan päästä menemään nopeammassa temmossa. Muutaman kierroksen jälkeen Mark varovaisesti nosti ravin ja ohjasi Yasminen kohti kavaletteja kannustaessani kentän laidalla. Hänestä näki että jännittää, mutta mies kokosi itsensä hienosti ja kavaletit ylittyivät rauhallisessa ravissa. Yasmine jatkoi matkaansa kohti maapuomeja ja kantoi itseään hyvin. Se oli koottuna ja hörähteli ohitse mennessään. Markin kasvoilla paistoi hämmentynyt onni ja pystyin näkemään silmäkulmaan kohonneen kyyneleen. Annoin ratsukolle luvan suorittaa loppuravit, sillä tämän enempää en halunnut tällä kertaa ratsukolta vaatia. Siinä oli Markille kuitenkin tarpeeksi sulattelemista jo. Mark kertoi olevansa niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että oli päässyt menemään kavaletin yli. Hän kertoi ettei ollut kertaakaan onnettomuudensa jälkeen uskaltanut edes haaveilla tälläisestä. Mark ratsasti Kastanjantalliin Yasminella ja tallin sisällä avustin miehen alas satulasta yhdessä Eerikin kanssa. Mies oli kovin väsynyt jännityksen lauettua ja kertoi menevänsä levähtämään majataloon ennenkuin hänen ratsastustuntiensa pito alkaisi tälle päivää. Otin Yasminelta kaikki varusteet pois ja harjasin sitä rauhassa. Kylmättyäni sen jalat sekä pidettyäni hetken fleeceloimea sen päällä, vaihdoin tilalle kevyen toppaloimen. Talutin Yasminen ulos tarhaan Cindyn seuraan. Tammalla olisi tänään edessä yksi ratsastuskoulun tunti, mutta myöhemmin illalla vasta, joten se ehtii nauttimaan ulkoilmaista vielä muutaman tunnin ajan. Yasmine ravasi tyytyväisenä tarhaan ja alkoi syömään. Katselin hetken aikaa tamman menoa tarhan laitamilta ennenkuin jatkoin matkaani kohti toimistoani.
|
|
|
Post by Huusari on Nov 16, 2023 9:43:25 GMT
Athena Sweetien päiväkirja: 16.11.2023 Karkureissun seuraukset (Huusari) En oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamaan tätä päiväkirjamerkintää. Ehkä aloitan kirjoittamaan parin kuukauden takaisesta aamusta, kun saavuin aamupäivästä talleille. Kaikki hevosemme oltiin viety tarhoihinsa nauttimaan kauniista syyspäivästä. Lähdin hakemaan shettistarhoilta Pritan, sillä tarkoituksenani oli juoksuttaa sitä ja päästää hieman rallittelemaan tammaa. Kävelin suoraan Pritan tarhaan ja juuri kun olin ottamassa tammaa kiinni, niin tajusin, että jokin mättää. Jouduin poistumaan tarhasta, sillä en heti ymmärtänyt mikä on vialla. Jonkin aikaa ympärilleni vilkuiltuani tajusin, että Atha on karannut omasta tarhastaan. Aidan säpäleitä oli ympäriinsä ja Fiksu seisoi tarhasta hämmentyneenä. Huomattuaan minut, se katsoi pitkään silmiini kuin yrittäen sanoa etten se minä ollut. Se oli tottunu Athan tarhakaverina tamman erilaisiin tempauksiin. Nappasin valkoiseksi maalatun tolpan viereltä Athan riimun ja riimunnarun ja lähdin etsimään tammaa. Hetken ympärille pähyiltyäni huomasin tamman shetlanninponiorin Hopean tarhasta. Mielessäni parahdin ja aukaisin tarhan portin. Astuessani tarhaan Atha kääntyi katsomaan minua otsatukkansa alta. Sen ilmeestä pystyi näkemään ettei se ilahtunut minun näkemisestäni. Hopean ilmeestä pystyi puolestaan aistimaan ettei se tiennyt ketä katsoa. Ori oli niin kiltti luonteeltaan, että sitä ei ollut tarvinnut ruunata. Se käyttäytyi todella mallikkaasti ja oli täydellinen lastenratsu. Sisälläni kiehui niin pahasti, että kävelin suoraan Athan luo, joka katsoi korvat luimussa suoraan syvälle silmiini. Nappasin sitä otsatukasta kiinni, laitoin riimun naruineen ja lähdin taluttamaan sitä vihaisena kohti tallia. Nyt tamma joutuisi ainakin hetkeksi sisälle, koska oli tarhansa rikkonut. Meidän kaikki shettistarhat on tällä hetkellä käytössä ja tarhan korjaamiseen menisi Jeanilla hetki. Vein Athan suoraan karsinaansa ja kerroin tallityöntekijöille sen viimeisimmästä tempauksesta. Soitin Jeanille ja kerroin uudesta korjuutyöstä. Lähetin vielä tilanteesta nappaavani kuvan tallityöntekijöidemme whatsapp- ryhmään muidenkin iloksi. Hetken kännykkäni piippasi uusista viesteistä, joissa kauhisteltiin Athan tempausta. Jokunen lähetti pelkästään nauru-emojeita. Eihän näille tempauksille enää auta kuin nauraa. Tästä Athan karkureissusta on tosiaan pari kuukautta aikaa. Nyt sille on ilmaantunut jos jonkinlaista oiretta ja heräsi epäillys, että josko se olisi kantavana. Tuon karkureissun aikaan se kuitenkaan ei ollut kiimassa, niin silloin ei osattu epäillä mitään. Niimpä varasin Calandrelta ajan tälle aamua ultraääneen. Poikani Benjamin halusi tulla mukaan ja halusi ottaa tamman kiinni tarhastaan. Nappasin tuosta kuvasta tilanteen ja liitin kyseisen kuvan Athan kuva-albumiin. Talutimme yhdessä Benjaminin kanssa Athan Candiin tutkittavaksi. Calandre tutki tammaa hetken ja ultrasi vielä. En tiedä paljastuiko ilokseni vai kauhukseni tamman olevan kantavana. Toden teolla kantavana. Sen varsan olisi määrä syntyä siis joskus kesällä. Varsan isä todennäköisesti nyt sitten on Cadenzatto Aerosmith. Tamma siis saa hetken jatkaa elämäänsä ratsastuskoulun parissa, mutta keväällä se jää mammalomalle. En tiedä haluanko edes tietää, mimmoinen tamma onku ei hetkeen saa kuluttaa energiaansa nakkelemalla ratsastajiaan selästään. Pitänee juoksuttaa sitä mahdollisuuksien mukaan. Jännittävää nähdä miten tamma käyttäytyy emona varsalleen ja miten se ylipäätään suhtautuu varsaansa. Periiköhän tuleva varsa äitinsä vai isänsä luonteenpiirteitä? Ne kun ovat kaksi ääripäätä. Lähetin Athan ultraäänikuvasta työntekijöidemme wappi-ryhmään kuvan. Ryhmä täyttyi epäuskoisista, hämmentyneistä, kauhistuneista ja yllättyneistä kommenteista. Olisin liittänyt tähän päiväkirjaan myös kuvan tästä yllätysraskaudesta ellei Atha olisi syönyt ultraäänikuvaa. Kyllä, syönyt.
|
|