Post by Zoe on Mar 23, 2015 17:48:24 GMT
18 ~~ Kohti Englantia
Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas.
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan.
Suvi Teräsniska Jos menet pois
Kastanja antaa minun laittaa riimun päähänsä ja napsauttaa narun kiinni riimuun. Kastanja työntää päänsä minun syliini ja hörisee. Ihan kuin, hevonen tietäisi, että minä aijon lähteä.
Olen nimittäin päättänyt lähteä Englantiin Alexin luo. Kukaan muu kuin Melanie ei tiedä aikeistani. Melanie on menossa kilpailuihin ja minä ja Sweet pääsemme Melanien isän kyydissä satamaan, josta me nousemme laivaan.
Äidilleni sanoin lähteväni muutamaksi päiväksi kaverin luo. Huusarille kerroin lähteväni valmennusleirille Sweetin kanssa. Melanie lupasi hoitaa Coffeeta, jonka joudun jättämään kotiin, koska hevonen on kantavana.
" Tule tyttö," sanon Kastanjalle.
Talutan hevosen karsinaan ja sidon tamman kiinni. Kastanja hamuaa muutaman heinänkorren suuhunsa ja syö ne. Sillä aikaa minä rupean harjaamaan tamman kylkiä puhtaiksi. Koko harjauksen ajan Kastanja nuokkuu pää alhaalla.
Haen Kastanja suitset ja pintelit varustehuoneesta. Satulaa en ota, koska aijon ratsastaa kentällä ilman satulaa. Otan tavarat mukaani ja palaan Kastanjan karsinalle.
Laitan pintelit Kastanjan karsinan eteen lattialle ja menen suitsien kanssa tamman karsinaan. Päästän Kastanjan riimusta ja nostan ohjat hevosen kaulalle. Liu'utan niskahihnan korvien yli ja kiinnitän hihnat.
Ponnistan Kastanjan paljaaseen selkään. Asetun istumaan tukevasti ja kerään ohjat käsiini. Otan varmuuden vuoksi vielä kiinni tamman harjasta, jotta pysyn hevosen selässä.
" Ole varovainen," ohikulkeva Kristian huomauttaa.
" Joo, olen," vastaan ja pyydän Kastanjaa siirtymään uralle kävelemään.
Kastanja kulkee kaula matalalla ja hiljalleen kävellen. Minä istun rennosti tamman selässä ja nautiskelen hevosen liikkeistä ja auringosta, joka lämmittää mukavasti.
Hetken kuluttua kerään ohjat ja pyydän Kastanjaa siirtymään raviin. Tamma lisää innoissaan vauhtia. Joudun roikkumaan Kastanjan kaulalla, etten tippuisi alas. Pysyn kuitenkin, ihme kyllä, selässä, enkä tipu.
Teen muutamia voltteja ja taivutuksia ja vaihdan suuntaa. Tähän toiseen suuntaan, vasen kierros, Kastanja liikkuu ensin hieman jäykästi, mutta taivutuksilla saan hevosen rennoksi.
" Kokeillaanpa sitten laukkaa," sanon tammalle.
Kastanja siirtyy heti laukkaan, kun annan pohkeita. Laukkaamme muutaman kierroksen. Nostan ensin toisen käteni sivulle, sitten toisen. Kastanja laukkaa häiriintymättä laukkaa uralla, vaikka minä en ohjaakkaan hevosta.
Hetken kuluttua siirrän hevosen ravin kautta käyntiin. Taputan Kastanjan kaulaa kiitokseksi ja annan pitkät ohjat. Tamma laskee heti päänsä alas. Vasta nyt huomaan Huusarin, joka seisoo aidan luona.
" Hyvältä näyttää," hän kehuu.
" Kiitos. Kastanja on ihana hevonen," vastaan hymyillen.
" Kastanja on. Tamma ei olisi voinut saada parempaa hoitajaa," Huusari sanoo hymyillen.
" Kiitos," vastaan ja hyppään alas hevosen selästä.
" Onko kaikki valmiina?" Melinan isä Daniel kysyy.
" On. Sweet on trailerissa ja sen kaikki tavarat on mukana," vastaan ja hyppään istumaan autoon Melinan viereen.
" Mihin tarvitset kahta laukkua?" Daniel kysyy.
" Toisessa on Sweetin kamat, toisessa minun kisavaatteeni," vastaan.
Oikeasti toisessa laukussa on vaatteita ja muita minun tavaroitani. Laivalippu, Sweetin paperit, kännykkä, lompakko ja passi ovat minun käsilaukussani.
" Sitten kohti satamaa," Daniel sanoo ja ajaa pois tallin pihasta.
Uskottelin Danielille, että minun pitää tavata Sweetin entinen omistaja satamassa ja sieltä ratsastaisin kisapaikalle. Onneksi Daniel ei kysele enempää.
" Oletko varma tästä?" Melisa kuiskaa hiljaa, jottei hänen isänsä kuule.
" Olen. Minun täytyy mennä," vastaan.
" Onnea matkaan," Melisa kuiskaa.
" Kiitos. Minä tarvitsen sitä," vastaan hymyillen.
Melissa hymyilee, mutta näyttää yhä huolestuneelta.
Talutan Sweetin laivan karsinaan ja nostan ponin tavarakassin telineeseen karsinan eteen.
" Hello. I'm Jason. I like your pony, its beautiful," sanoo hevosenhoitaja takaani.
" Thanks," vastaan ja lähden ylös etsimään omaa hyttiäni.
Löydän hyttini ja heitän laukkuni sängylle. Istun laukun viereen ja painan poskeni vasten kylmää ikkunaa. Olen tulossa Alex.
Seuraavassa osassa
En voi liikuttaa käsiäni enkä jalkojani. Miehet ovat sitoneet minut. Yritän huutaa, mutta ääntä ei tule. Minulla ei ole mitään tietoa missä olen, tiedän vain että on pimeää ja kylmää.
Pikku hiljaa rupean näkemään ympärilleni. Huomaan, että olen pienessä karsinassa ja Alex ja Joni ovat myöskin karsinassa. Toinen pojista istuu, mutta toinen makaa.
" Alex?" kutsun.
" Zoe?" Joni vastaa.
Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas.
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan.
Suvi Teräsniska Jos menet pois
Kastanja antaa minun laittaa riimun päähänsä ja napsauttaa narun kiinni riimuun. Kastanja työntää päänsä minun syliini ja hörisee. Ihan kuin, hevonen tietäisi, että minä aijon lähteä.
Olen nimittäin päättänyt lähteä Englantiin Alexin luo. Kukaan muu kuin Melanie ei tiedä aikeistani. Melanie on menossa kilpailuihin ja minä ja Sweet pääsemme Melanien isän kyydissä satamaan, josta me nousemme laivaan.
Äidilleni sanoin lähteväni muutamaksi päiväksi kaverin luo. Huusarille kerroin lähteväni valmennusleirille Sweetin kanssa. Melanie lupasi hoitaa Coffeeta, jonka joudun jättämään kotiin, koska hevonen on kantavana.
" Tule tyttö," sanon Kastanjalle.
Talutan hevosen karsinaan ja sidon tamman kiinni. Kastanja hamuaa muutaman heinänkorren suuhunsa ja syö ne. Sillä aikaa minä rupean harjaamaan tamman kylkiä puhtaiksi. Koko harjauksen ajan Kastanja nuokkuu pää alhaalla.
Haen Kastanja suitset ja pintelit varustehuoneesta. Satulaa en ota, koska aijon ratsastaa kentällä ilman satulaa. Otan tavarat mukaani ja palaan Kastanjan karsinalle.
Laitan pintelit Kastanjan karsinan eteen lattialle ja menen suitsien kanssa tamman karsinaan. Päästän Kastanjan riimusta ja nostan ohjat hevosen kaulalle. Liu'utan niskahihnan korvien yli ja kiinnitän hihnat.
Ponnistan Kastanjan paljaaseen selkään. Asetun istumaan tukevasti ja kerään ohjat käsiini. Otan varmuuden vuoksi vielä kiinni tamman harjasta, jotta pysyn hevosen selässä.
" Ole varovainen," ohikulkeva Kristian huomauttaa.
" Joo, olen," vastaan ja pyydän Kastanjaa siirtymään uralle kävelemään.
Kastanja kulkee kaula matalalla ja hiljalleen kävellen. Minä istun rennosti tamman selässä ja nautiskelen hevosen liikkeistä ja auringosta, joka lämmittää mukavasti.
Hetken kuluttua kerään ohjat ja pyydän Kastanjaa siirtymään raviin. Tamma lisää innoissaan vauhtia. Joudun roikkumaan Kastanjan kaulalla, etten tippuisi alas. Pysyn kuitenkin, ihme kyllä, selässä, enkä tipu.
Teen muutamia voltteja ja taivutuksia ja vaihdan suuntaa. Tähän toiseen suuntaan, vasen kierros, Kastanja liikkuu ensin hieman jäykästi, mutta taivutuksilla saan hevosen rennoksi.
" Kokeillaanpa sitten laukkaa," sanon tammalle.
Kastanja siirtyy heti laukkaan, kun annan pohkeita. Laukkaamme muutaman kierroksen. Nostan ensin toisen käteni sivulle, sitten toisen. Kastanja laukkaa häiriintymättä laukkaa uralla, vaikka minä en ohjaakkaan hevosta.
Hetken kuluttua siirrän hevosen ravin kautta käyntiin. Taputan Kastanjan kaulaa kiitokseksi ja annan pitkät ohjat. Tamma laskee heti päänsä alas. Vasta nyt huomaan Huusarin, joka seisoo aidan luona.
" Hyvältä näyttää," hän kehuu.
" Kiitos. Kastanja on ihana hevonen," vastaan hymyillen.
" Kastanja on. Tamma ei olisi voinut saada parempaa hoitajaa," Huusari sanoo hymyillen.
" Kiitos," vastaan ja hyppään alas hevosen selästä.
" Onko kaikki valmiina?" Melinan isä Daniel kysyy.
" On. Sweet on trailerissa ja sen kaikki tavarat on mukana," vastaan ja hyppään istumaan autoon Melinan viereen.
" Mihin tarvitset kahta laukkua?" Daniel kysyy.
" Toisessa on Sweetin kamat, toisessa minun kisavaatteeni," vastaan.
Oikeasti toisessa laukussa on vaatteita ja muita minun tavaroitani. Laivalippu, Sweetin paperit, kännykkä, lompakko ja passi ovat minun käsilaukussani.
" Sitten kohti satamaa," Daniel sanoo ja ajaa pois tallin pihasta.
Uskottelin Danielille, että minun pitää tavata Sweetin entinen omistaja satamassa ja sieltä ratsastaisin kisapaikalle. Onneksi Daniel ei kysele enempää.
" Oletko varma tästä?" Melisa kuiskaa hiljaa, jottei hänen isänsä kuule.
" Olen. Minun täytyy mennä," vastaan.
" Onnea matkaan," Melisa kuiskaa.
" Kiitos. Minä tarvitsen sitä," vastaan hymyillen.
Melissa hymyilee, mutta näyttää yhä huolestuneelta.
Talutan Sweetin laivan karsinaan ja nostan ponin tavarakassin telineeseen karsinan eteen.
" Hello. I'm Jason. I like your pony, its beautiful," sanoo hevosenhoitaja takaani.
" Thanks," vastaan ja lähden ylös etsimään omaa hyttiäni.
Löydän hyttini ja heitän laukkuni sängylle. Istun laukun viereen ja painan poskeni vasten kylmää ikkunaa. Olen tulossa Alex.
Seuraavassa osassa
En voi liikuttaa käsiäni enkä jalkojani. Miehet ovat sitoneet minut. Yritän huutaa, mutta ääntä ei tule. Minulla ei ole mitään tietoa missä olen, tiedän vain että on pimeää ja kylmää.
Pikku hiljaa rupean näkemään ympärilleni. Huomaan, että olen pienessä karsinassa ja Alex ja Joni ovat myöskin karsinassa. Toinen pojista istuu, mutta toinen makaa.
" Alex?" kutsun.
" Zoe?" Joni vastaa.