Nevada Neriffe
"Ohh.. Siitä on niin kauan aikaa.." ajattelin, kun astuin ulos linja-autosta Hevosjärven tilan kohdalla.
Vedin viileää ilmaa itseeni ja lähdin reippaasti kävelemään tallipihaan päin.
Katselin kauniita hevosia ja poneja, jotka laidunsivat tyynen rauhallisesti aitauksissaan. Menin rennosti erään aitauksen aidalle kiikuskelemaan, ja vihelsin pienesti. Ponit nostivat päätään ja yksi niistä lähti kävelemään luokseni. Ninjailin itseni aidan toiselle puolelle nopeasti ja katselin hetken ponia joka ravasi rauhallisesti luokseni ja hörähteli tuttavalliisesti samalla.
Kun ori pujotti päänsä syliini, tajusin heti, että ponilla oli ollut yhtä ikävä minua, kun minulla sitä.
Painoin pääni orin turvalle ja nuuhkin sen vaaleaa karvaa. Vastaukseksi se puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni.
"Minullakin oli ikävä sinua Jack." kuiskasin, ja silittelin oripojan turpaa.
"Jaa jaa, täällä sitä vaan halitellaan jättäen minut täysin huomiotta!" hihkaisi Minka takaani.
Käännyin saman tien ja halasin tiukasti Minkaa, joka hymyili iloisesti.
"Ihanaa, että palasit." tyttö kuiskasi ja katsoi minua silmiin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen rohkaistuin ja kuiskasin: "Niin minustakin."
Kävelimme rinnatusten Minkan kanssa talliin höpötellen samalla kaikkea, mitä minun poissaollessani oli tapahtunut. Uusia hevosia oli tullut, sekä suuri joukko uusia hoitajia.
Kuuntelin innoissani Minkan kertomuksia uusista ylisöpöistä ponituttavuuksista, ja kivoista pienistä junnuratsastajista, jotka innoissaan nousivat ensimmäistä kertaa ponin selkään.
Saavuimme talliin, jossa hääräsi niin vanhoja, kuin uusiakin kasvoja. Sara juoksi kovaa vauhtia luoksemme, ja hyppäsi kaulaani innoissaan.
"Minustakin on ihana nähdä sinua." kuiskasin ja halasin tyttöä takaisin.
Huusari käveli mietteliäänä ohitsemme vilkaisemattakaan minuun.
"Huusari." sanoin.
Nainen ei tainnut edes huomata.
Sipsutin hänen taakseen ja peitin hänen silmänsä käsilläni.
"ARVAA KUKA ON PALANNUT?" huudahdin nyt niin kuuluvasti että hän ei voinut olla kuulematta.
"No mutta. MIMMIHÄN SE SIINÄ!!" nainen kiljaisi innoissaan.
"Jaa jaa, Huusari taas juonii pahojaan kun tuollainen virne naamalla." sanoin ja naurahdin.
Muut hajosivat nauramaan.
Kerroin Huusarille ideani ryhtyä liikuttamaan hevosia hänen ja Bellan pyynnön mukaan, ja ehkä joskus vielä ottaisin hoitsun tai koulutettavan, jos sopiva sattuisi silmään. Nainenhan riemastui täysin ja pyysi minut heti toimistoonsa juttelemaan hetkeksi.
Kävelimme käytävän läpi, jossa oli todellakin ruuhkaa. Michael tepsutteli vastaan Seelan kanssa, ja huikkasi jotain comebackistani. Virnistin ilkikurisesti takaisin ja kävelin Huusarin toimistoon.
"Homma siis menee niin, että saat liikuttaa määrätyn hevosen, yleensä aika omavalintaisesti, mutta joskus minun toiveideni mukaan." Huusari sanoi ja hymyili.
"Ensimmäiseksi ratsuksesi saatkin Nevadan. Saat mennä nyt omavalintaisesti sileällä, esteitä tai maastoon. Olkaahan varovasti." nainen sanoi, hymyili ja toivotti minut tervettulleeksi lämpimällä halauksella.
Onnellisena kävelin käytäviä pitkin, kunnes saavuin Nevan karsinalle. Avasin oven ja astuin rauhallisesti sisälle, silittelin orin turpaa ja aloin harjaamaan tämän pehmeää karvaa.
Neva järsi kaltereita kovaäänisesti. Kielsin napakasti oria, joka sen jälkeen rauhoittuikin huomattavasti. Mitä nyt välillä pari kuopaisua maahan.
Kaviotkin sain puhdistettua ilman suurempia kommelluksia, pari kertaa meinasi poni potkaista takajalkansa pois käsistäni, mutta tiukalla kiellolla ja yrittämisellä hoitui sekin homma.
Kipaisin hakemaan varusteet varustehuoneesta, jossa Arian uusi hoitaja, muistaakseni Lisbeth oli kunnostamassa hoitsunsa varusteita. Moiksutin tytölle, ja lähdin takaisin Nevan luo.
Laskin satulan varovasti orin kaulalle, ja liu'utin sen oikealle kohdalle. Suoristin vaaleansinisen satulahuovan ja vetäisin satulavyön ensimmäiseen reikään. Suitset menivät myös yhtä huolettomasti, ori oikein laski päänsä niihin, jotta pääsisimme nopeammin liikkeelle.
Nappasin suojat karsinan ulkopuolelta ja laitoin ne nopeasti, mutta huolellisesti paikalleen. Varusteiden laiton jälkeen kehuin ja rapsuttelin Nevaa hetken, mittasin jalustimet, ja menin ulos.
Ulkona kiristin satulavyön ja nousin keveästi ponin selkään.
Ratsastimm maneesiin, jossa ei onnekseni estepuolella näkynyt ristin sielua. Hetken käveleskelyn jälkeen tulin alas selästä ja viritnn kavaletit molempiin päätyihin ympyrälle. Nousin ripeästi takaisi Nevan selkään.
Taivuttelin ponia ympyröillä ja hain tuntumaa pysähdyksillä ja peruutuksilla. Hieman oli jäykkyyttä kesäloman jäljiltä näköjään Nevadalla, yritin ratsastaa sitä parhaani mukaan pois ja rentouttaa oria. Onnistuinkin ilmeisen hyvin, sillä hetken ratsastamisen jälkeen ponin niska kaartui nätisti muotoon.
Aloin menemään pääty-ympyrän kavaletteja ravissa innarina. Neva sai heti näköjään ideasta kiinni, ja ylittikin kavaletit nätisti. Kuin tilauksesta, Sara saapui maneesiin katselemaan ratsastustani. Ohimennen huikkasin hänelle että voisiko hän rakentaa pari 50cm korkuista estettä. Tyttö teki työtä käskettyä, ja pian olikin esteet pystyssä. Kiitin Saraa ja hän meni katsomoon istumaan.
Kokeilin laukata hetken, ennenkuin kokeilisin korkeampia esteitä. Laukka oli tahdikas ja helposti istuttava, hieman laiskanpuoleinen kylläkin. Pyysin ponilta hieman reippautta lisää, ja hetken toppuuttelun jälkeen sain Nevan tekemään toivotusti. Sitten aloittelin esteet, kaarsin hieman ennen pitkää sivua estettä kohden, laskin seitsemän laukkaa ja ponnistus. Kevyt istunta, katse eteen. Pohkeet. Jes.
Taputin ponia innoissani, ja hymyilin Saralle, joka kehui hienosta hypystä.
Otimme pian uudelleen, nyt kahden esteen yli.
Käänsin ponin samasta kohtaa kuin äskenkin, pyysin reippaamman laukan, katsoin reitin ja sitten kevyt istunta, katse seuraavalle esteelle. Ja laukka jatkuu yhtä reippaana, annoin ponille lisää pohkeita ja toisen esteen ylitys. Hienoa.
Sara hihkui taas katsomossa innoissaan, mutta itsekriittisesti vänkäsin vastaan ja sanoin että ensimmäisen esteen lähestyminen ei mennyt miten piti. Oma vikani, kohta paremmin.
Toistimme tehtävän vielä kahdesti ja molemmat lähetymiset onnistuivat hyvin. Pyysin Saraa nostamaan esteet 70cm ja laittamaan kolme estettä innarina peräkkäin. Ensimmäinen 50cm, toinen 60cm ja viimeinen 70cm.
Kokeilimme ensin innaria.
Katse eteen, pohkeet kiinni ja istunta. Hyvä, hyvä, hyvä. Toisen esteen alastulo pilasi mahdollisuutemme selviytyä kolmannesta esteestä ilman pudotusta, joten puomi tulikin ryminällä alas. Pyysin Saraa laskemaan kolmannenkin esteen 60cm, ja sitten yritimme uudelleen. Tällä kertaa esteet onnistuivat innarina ja kehuin ponia. Menimme vielä kerran innarin ja kävelimme hetken, kun Sara kävi keräämässä innarin pois. Kiitin Saraa ja sitten ravailin hetken ja aloimme hyppäämään nyt kahta 70cm estettä suoralla.
Nostin laukan kaarteesta ja katsoin eteen, painoin pohkeet kiinni ja nousin kevyeen istuntaan, hieman myöhään kylläkin, jonka vuoksi tasapainoni meni htetkellisesti. Sen vuoksi toiselle esteelle tuli kielto ja paiskauduin Nevan kaulalle. Korjasin asentoni kyllä ripeästi, ja kun Sara tuli kysymään onko kaikki ok, sanoin hänelle: "Älä huoli, tuo oli oma vikani, en ollut tarpeeksi hyvin mukana." sitten hymyilin tytölle ja ravasin takaisin alkuun.
Nostin laukan jälleen samasta kohtaa kuin äsken, olin nyt paremmin mukana. Kerkesin ensimmäiseen hyppyyn nyt mukaan ja onnekseni toista kieltoa ei tullut. Kehuin Nevaa ja aloimme tekemään loppukäyntejä.
Otin jalustimet pois ja venyttelin selässä itse, kun Neva käveli löysin ohjin uraa pitkin. Taputtelin ja kehuin ponia paljon, kunnes tulin alas selästä ja lähdimme Saran kanssa talliin. Hän hihkui koko matkan miten kivalta ratsastukseni oli näyttänyt. Minä kiittelin vain tyttöä, joka kieppui ympärilläni iloisesti.
Karsinassa purin ponin nopeasti ja harjasin huolellisesti. Nevadasta huomasi, että se oli pitkästä aikaa saanut kunnon hikiliikutuksen, sillä se ei edes jaksanut pureskella mitään sitä harjatessa. Sujautin ponin kupoiin omenanpuolikkaan ja heitin fleeceloimen Nevalle.
Omenan syötyään nappasin Nevan narun päähän ja vein sen sukkelasti laitumelle, missä tämän ponikaverit sitä jo odottivat.
Tassuttelin kaapilleni, johon Huusari oli jättänyt vihkosen. Nappasin punakantisen vihkon ja kirjoitin sinne mitä teimme Nevan kanssa. Kiitin myöskin mahdollisuudesta ratsastaa Nevadalla ja kerroin, että se oli mukavaa.
Päivä alkoi hämärtyä, ja tummat pilvet lipuivat yllemme. Katselin niitä synkästi, kun odottelin bussia pienessä, vasta uudistetussa bussikatoksessa.
Pian linja-auto saapuikin ja loikkasin sen kyytiin. Maksoin matkani ja menin istumaan lähelle bussin keskiosaa.
Oli niin ihanaa olla taas tallilla, en malta odottaa huomista kun saan tietää kenet saan seuraavaksi liikuttaa
Oi vitsi Mimmi ku oon kaivannu sun tarinoita! Kirjotustyylisi on oikein sujuvaa ja helppolukuista ja yleensä tarinasi ovat myös hauskoja.
Tässä tarinassa oli mun silmään muutama pikkupikku virhe ja pari lausetta, joissa oli omasta mielestäni hassu sanajärjestys. Muuten tarina oli mukava ja realistinen, koska kerroit virheistäsi esteillä, etkä vain hypännyt kaikkia täydellisesti. Ihanaa kun palasit :-) ♡
Saat 28v€
- Minka