|
Post by caroline on Dec 31, 2014 10:26:24 GMT
Kirjoitan tarinoitani tästä lähtien tänne :) Hoitohevosenani on siis Bassenthwaite Jagajets Aznavour " Suklaa "!
|
|
|
Post by caroline on Dec 31, 2014 15:37:23 GMT
Istuin pehmeällä sohvalla katsoen ulos ikkunasta. Ulkona satoi kauniita lumihiutaleita jotka yleensä veivät minut täysin lumoihinsa. Mutta ei tänään! En suonut ajatustakaan kauniille ja lumoavalle lumelle. Päässäni pyöri vain Suklaa! Olin aivan huumassa siitä, että sain hoitohevosekseni shirehevosen jonka näkisin jo pian. Nousin sohvalta kumminkin äkkiä sillä en ollut laittanut hiuksiani enkä pakannut eväitäni. Juoksin kipittävin askelin keittiöön tekemään itselleni voileipiä.
Kun eväät ja hiukset olivat laitettu kävelin kohti äidin punaista autoa. Äiti antoi minulle kyydin tallille josta olin erittäin kiitollinen sillä bussit olivat aina myöhässä. Automatka tuntui pitkältä sillä perhosia lenteli vatsassani enkä vieläkään pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin tulevaan hoitohevoseeni. Äiti katsoi minua hassusti, koska hän oli tottunut näkemään minut itsevarmana eikä niinkään jännittyneenä. Äidin huvittunut ilme sai minut purskahtamaan nauruun! Nauru ei kuitenkaan jatkunut pitkään mutta hymy pysyi kuitenkin huulillani. Maisemat vaihtuivat vaihtumistaan, kunnes kiljaisin autossa -Hevosjärven tila!, minulla ei ole ikinä ollut näin paljon perhosia vatsassa!
Hevosjärvellä astuin varovaisesti ulos autosta ja kiitin äitiäni kyydistä. Hevosjärvellä tunsin itseni eksyneeksi, onneksi äiti oli jäänyt minun kanssa tallille. Pian näimme hymyilevän ruskeahiuksisen naisen tulevan meitä kohti. -Heissan! Minä olen Huusari, tämän tilan omistaja. Olet varmaan Caroline Suklaan hoitaja? -Juu!, vastasin ja perhoset vatsassani alkoivat poistua. -Hei! Voin viedä teidät Suklaan tarhaan ja kertoa samalla sen luonteesta, Huusari selitti iloisesti hymyillen. Lähdimme kävelemään kohti tarhoja jutellen Suklaan luonteesta. Kun olimme Suklaan tarhalla Huusari sanoi, että me tulemme sopimaan yhteen kuin paita ja peppu. Kiitin Huusaria hymy huulilla ja silloin perhosia vatsassani ei enään ollut vatsassani. Minua jännitti se, että Suklaa oli tallin suurin hevonen ja vielä ori! Mutta jännityksen veti pois Suklaan varsamainen ja leikkisä luonne.
Huusari lähti ja minä jäin äidin kanssa Suklaan tarhalle. Otin riimunarun ja aloin kävellä Suklaata kohti askel kerrallaan rauhallisesti tutkien tuon ylvään orin liikkeitä. Juuri kun pääsin lähelle Suklaata se heitti päänsä kohti taivasta ja lähti laukkaamaan ympäri tarha. Suklaalla oli ihanat liikkeet ja sen harja liehui liikkeiden tahdissa. Suklaa näytti upealta lumisessa tarhassa! Ihailin sen liikkeitä samalla kun yritin saada oria kiinni. Aina Suklaa esitti sellaista, että sen saisi kiinni muut kun hetki koitti se pyrähti karkuun. Suklaa sai minut aina nauramaan!
Istahdin maahan istumaan ja tarkkailemaan oria ja jotenkin tuntui siltä, että sekin tarkkailisi minua. Hetken istuttuani huomasin, että Suklaa käveli minua kohti ja antoi minun ottaa sen kiinni. Otin Suklaan kiinni ja talutin sitä pari kierrosta tarhan ympäri, kunnes Suklaa veti minun kädestäni riimunnarun. -Mulla on susta viellä paljon opittavaa, Sanoin rapsuttaen orin korvaa. Halasin Suklaata ja päästin sen vapaaksi tarhaansa juoksentelemaan. Suklaa tuntui ihanalta! En malta odottaa seuraavaa kertaa kun tapaan tämän vallottavan ja suuri sydämmisen orin!
|
|
|
Post by Zoe on Dec 31, 2014 20:48:15 GMT
Tervetuloa :-)
|
|
|
Post by caroline on Dec 31, 2014 21:09:10 GMT
Kiitos Zoe
|
|
|
Post by Sara on Dec 31, 2014 21:15:00 GMT
Tervetuloa munkin puolesta (: Kiva saaha uusia kasvoja tänne, niin ehkä foorumikin heräis eloon (:
|
|
|
Post by caroline on Dec 31, 2014 21:38:04 GMT
Kiitos Sara! Ja niin!
|
|
|
Post by caroline on Jan 2, 2015 20:18:56 GMT
S: Suurisydämminen U: Upea K: Komea L: Leikkisä A: Ainutlaatuinen A: Aina valloittava
|
|
|
Post by caroline on Jan 14, 2015 15:46:13 GMT
~Koulu vääntöä ja ystäviä OSA1~ Olin menossa taas Heppikseen tapaamaan rakasta hoitohevostani. Olin täksi päiväksi suunnitellut meneväni Suklaan kanssa hieman koulua, että oppisin ratsastamaan sen liikkeiden mukaan. Puiden lumipeite näytti siltä, että niissä oli sokerikuorrutusta päällä. Orava kiipesi puuta pitkin sukkelasti liikkuen. Tilanne oli erittäin lumoavan tuntuinen! Pian näin Heppiksen tilan edessäni ja aloin kiihdyttämään askeleitani.
Lumi natisi ratsastus-saappaideni alla kun kävelin kohti Kastanjantallia. Minulla oli kylmä mutta, kun avasin ovet Kastanjantalliin lämpöinen ilma ja hevosten tuoksu tuulahti kasvoilleni. Hymähdin ja aloin lämmitellä sormiani. Jatkuu!
|
|