|
Post by Huusari on Nov 2, 2013 23:11:19 GMT
|
|
|
Post by Minka on Nov 19, 2013 20:13:08 GMT
~ Álainn Breda Tallille tullessani mieleni oli keveä ja positiivinen. Huusari oli kysynyt, että ehtisinkö liikuttaa Álainn Bredaa ja olin muitta mutkitta suostunut. Toivoin, että tamma yllättäisi minut positiivisesti. Menin tällä kertaa Kastanjantalliin, joka näytti vanhanaikaisemmalta, kuin Jääntalli. Etsin Bredan karsinan lukuisien muiden karsinoiden joukosta ja pian löysinkin kuvankauniin connemaratamman. "Hei tyttö." puhuin tammalle, kun astuin sisään karsinaan. Breda tuli heti innoissaan nuuskimaan minua ja nuolemaan käsiäni. Silitin sen kaulaa ja hain sille riimun. Laitoin Bredan rauhassa valmiiksi, jotta ehtisin samalla tutustua siihen. Satuloidessakin Breda oli kiltisti, muttä päätin pitää sen varmuuden vuoksi kiinni. Suitsia laittaessani otin riimun kokonaan pois ja tarjosin tammalle kuolaimia. Se otti ne suuhunsa helposti ja pistin otsahihnan korvien yli. Pian Breda olikin valmiina lähtöön kanssani. Nousin pehmeästi selkään ja Breda odotti kiltisti lähtömerkkiäni. Tamma oli vireä alkukäynneissä, mutta kuuntele silti pyyntöjäni. Aloitin testaamalla jarrut ja samalla tein kulmiin voltteja. Tamma kulki nätisti kuolaimella ja kuunteli pienintäkin merkkiäni. "Hyvä tyttö." kehuin ja vaihdoin suunnan. Jatkoin pohkeenväistöillä ja temponvaihtelulla eteenpäin. Aluksi tein väistöjä molemmille puolille ja jatkoin siitä vuoroin pidentämällä aakelta ja vuoroin lyhentämällä. Breda kulki tyytyväisenä kaula kaarella. Vihdoin päätin nostaa ravin. Otin alkuun muutaman askeleen harjoitusravia ja aloin sitten keventämään. Mietin kuumeisesti mitä tekisin ravissa ja unohdin samalla ratsastaa. Breda siirtyi käyntiin ja silloin havahduin patistamaan tamman taas raviin. Päätin aloittaa ihan perusvolteilla ja jatkaa siitä sitten muihin tehtäviin. Ravasin ympyröitä kevyessä ravissa ja kokeilin sen jälkeen kevyttä istuntaa. Minulla on aina aluksi hieman ongelmia tasapainon löytämisen kanssa, mutta kun rytmi löytyy niin kaikki on hyvin. Tein temponvaihteluita ravissakin molempiin suuntiin. Aioin kokeilla seuraavaksi laukkaa, ensin antaisin Bredan hieman levätä ja venyttää kaulaansa. Breda hörähti terveisensä Roselle, jota Lilian talutti. He olivat menossa Kastanjankentälle harjoittelemman kouluratsastusta. "Noniin Breda. Nyt jatketaan." sanoin tammalle ja otin ohjat käteen. Bredan laukka oli sopivan tasaista ja siinä oli mukava istua. Myötäilin laukan rytmiä ja ratsastin kentällä soikiota. Tein toisella pitkälle sivulle loivan kiemurauran ja toiselle sivulle otin vastalaukkaa ravista. Vähitellen muutin sen suoraan laukanvaihdoksi, mikä ei onnistunut niin hyvin, kuin olisin halunnut. Loppuverryttelynä toimivat taivutukset ja rauhallinen käynti molempiin suuntiin puolipitkin ohjin. Olin iloinen, koska Breda oli ollut niin mukava, joten tallissa hoidin sen hyvin. Nyt olisi vielä omat pollet // Toivon, ettet kuollu tylsyyteen, mutta sen siitä saa, kun antaa kilttejä pullaponeja Vaikka onhan niitäkin pakko olla aina. (Apua! Nyt kun sanoin noin, niin laitat mut seuraavaks jollekki "kauhukakaralle"!) Hienoa Minka!
Mahtavaa, että hoidit Bredan. Annoin sen sinulle siksi, että sen hoitajasta ei ole kuulunut hetkeen mitään ja Breda kaipasi treenausta. Haa, mä keksin jo kenet laitan sulle seuraavaksi! Varaudu tarkastelemaan kentän pohjan koostumusta tarkemmmin!
Mutta, tässäkin tarinassa oli mukana kuvailua ja ennenkaikkea rehellisyyttä. Kirjoitat omista virheistäsi samoin ratsusi, mikä on hienoa!
En kuollut tylsyyteen, repesin viimeselle virkkeelles! Don't worry! Kauhukakaroita meiltä löytyy, joten varaudu!:DD Saat 45v€.
- Huusari
|
|
|
Post by Minka on Dec 2, 2013 19:51:45 GMT
~ Sadepäivä Sade ropisi sateenvarjoni päälle, kun talsin tallille. Koko päivä oli ollut pelkkää sadetta, eli siis surkea päivä. Suljin sateenvarjoni ja avasin tallin oven. Vein kamani kaappiin ja menin Susun ja Nessan luo. Tänään ne eivät ainakaan laitumelle pääsisi. Karsinoita ei ollut aamun jälkeen siivottu, joten päätin helpottaa pikkuisen Hevosjärven henkilökuntaa siivoamalla Susun ja Nessan karsinat. Nessa olisi pomppinut kattoon, jos se vain olisi osannut. Niin innoissaan ja virkeä se oli. "Noh, menes nyt siitä nuohoamasta." käskin tammaa, kun se seurasi perässäni kuin liimattu. Laskin sen ruokakippoon sokeripalan, mikä ei ollut hyvä idea, koska Nessa halusi lisää. "Nessa pois." käskin tammaa tomerasti ja työnsin sen pois. Lopulta minun oli pakko kiinnittää se sivukalteriin, tai siivoamisesta ei tulisi mitään. Onneksi sentään Susu oli kiltisti. Tänään ratsastaisin Susun ensin, joten aloin harjaamaan tummaa tammaa. Susu töykki minua turvallaan ja kerjäsi namia parhaansa mukaan. "Höpsö, ei mulla ole mitään." naurahdin ja päätin harjauksen. *** Juoksutin Susun äkkiä maneesiin, jotta emme kastuisi hirveästi. Maneesissa Lilian ratsasti Rosella, joten kenttä pitäisi puolittaa. "Laitan tähän puomeja rajaksi." sanoin Lilianille ja puolitin kentän laittamalle neljä puomia jonoon pituus suuntaan. Lähdin kävelemään puolipitkin ohjin ja tein erilaisia taivutuksia. Tarkastelin samalla Lilin ratsastusta ja pian huomasimme molemmat, että katselimme tarkasti toistemme ratsastusta. Virnistin Lilille leveästi ja keskityin sitten Susuun. Otin pian ohjat tuntumalle ja reippaan tahdin. Testasin jarruja ja vaadin Susulta, että se lähtisi pienestä merkistä käyntiin. Tamma tottelikin hienosti, mutta aina ei mennyt ihan putkeen. Vaihdoin suunnan ja tein samat jutut toiseenkin suuntaan. Nostin sitten ravin ja muutaman askeleen jälkeen aloitin kevennyksen. Ravissa tein voltteja ja harjoittelin siirtymisiä kevyestä ravista lisättyyn raviin ja takaisin. Vaihdoin suunnan täyskaarrolla ja toistin samat ravitehtävät. Sen jälkeen kokosin Susun ja menin koottua ravia. Annoin Susulle hetkeksi pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle ja rapsuttelin sitä sään edestä. "Hieno tyttö. Olet niin hyvä." kehuin tammaa tyytyväisenä. Susukin venytti kaulaansa ja pärskähti onnessaan. Lilian laskeutui satulasta ja vei Rosen talliin. Pyysin häntä jättämään puomit kentälle, menisin nyt vain sillä puolikkaalla kentällä. Välikäyntien jälkeen jatkoin ravissa ja otin sitten laukkaa. Revittelin pari kierrosta täysillä, jonka jälkeen oli kevyt ravikierros ja sen jälkeen laukkasin ympyrällä. Vaadin Susulta täydellisyyttä, koska aion kouluttaa sen vaikea b-tasolle. Aloittaisin sulkutaivutuksella ravissa. Tein käynnissä sulkutaivutuksia ja suoristuksia. Kehuin tammaa välillä, jotta se tietäisi tekevänsä oikein ja hyvin. Nostin sitten ravin ja kokeilin pohkeenväistöä. Susu oli aluksi hieman tahmea ja kankea, mutta riittävällä toistolla se lähti sujumaan hyvin. "Kyllä mä tartten jonkun auttamaan tässä kouluttamisessa." ajattelin ja kehuin Susua. Seuraavaksi annoin tammalle laukka-avut ja enemmän ohjaa. Viiletin melkein täysillä ympäri maneesia ja riemu kupli vatsassani. Siihen olisi hyvä päättää päivän ratsastus. *** Sade oli lakannut ja sen tilalle oli tullut ohut sumu. Susulla ratsastaessani mieleeni oli tullut eräs idea, jonka toteuttaisin Nessan kanssa. Ensin vain pitäisi hoitaa se kuntoon. // Jatkuu siis seuraavassa stoorissa
|
|
|
Post by Minka on Dec 2, 2013 20:55:32 GMT
~ Sumuisella pellolla Otettuani Susun pois, siirryin Nessan luo. "No hei kulta." sanoin kimolle, joka tuli energisena luokseni. Sidoin tamman kiinni ja harjasin sen nopeasti kaikkialta. Puhdistin myös kaviot ja hain sitten tamman varusteet. Nessa oli kiltisti, niin kuin aina ja sainkin sen nopeasti valmiiksi. Pihalla meitä vastaan syöksähti pikkuinen Arabella. Nessa laski päänsä alas ja hörähti terveisensä pikkutammalle. "Oih, te olette niin söpöjä." huokaisin katsellessani pienen pientä Arabellaa ja normaalikokoista Nessaa. "Heippa Ara, meneppäs leikkimään Mustin kanssa." sanoin falabellalle ja lähdin taluttamaan Nessaa kohti peltoja. En löytänyt mitään sopivaa selkäännousupaikkaa, kunnes näin Bellan. "Bella hei! Joutaisitko tänne?" kysyin häneltä ja Bella tulikin luokseni. "Voisitko roikkua, että pääsen selkään?" kysyin. "Toki! Sanon sitten, kun voit nousta." Bella vastasi. "Yy, kaa, koo HOP!" Bella sanoi ja minä ponnistin selkään. "Kiitti tosi paljon. Ja voinko myllätä vähän jotain peltoa?" lisäsin vielä. "Ööö.... No jotakin sellaista, jonka maa on jo käännetty. Ja eipä mitään." Bella sanoi ja lähti hymyillen pois. Kävelin rauhallista tahtia puolipitkin ohjin kohti peltoja. Maisema kaukaisuudessa oli utuinen, eikä sen seasta näkynyt yhtään mitään. Valitsin hyvää peltoa ja pian löysinkin sopivan. Kävelin pellon reunaa pitkin "uran" sisäpuolella ja lämmittelin Nessaa taivutuksilla. Kokosin ohjat ja tein jokaiseen kulmaan voltin. Volttien väliin, eli sivuille tuli yksi pysähdys, johon lisäsin myöhemmin kolmen askeleen peruutuksen. Kaikki meni loistavasti, paitsi Nessa oli hiukan levoton pysähdyksissä ja peruutuksissa, se kun halusi vain mennä eteenpäin. Vaihdoin suunnan kokorata leikkaa:lla tehden siinä tempon muutoksen. Toistin sitten samat harjoitukset tähänkin suuntaan, jonka jälkeeen valmistelin ravin. Ravailin ymyröitä samalla keventäen ja tein sitten siirtymisiä kevyestäravista lisättyyn raviin ja siitä keskiraviin edelleen koottuun raviin. Eli toisinsanoen kävin kaikki ravin "muodot" läpi palaten takaisin askel askeleelta kevyeeseen raviin. Jatkoin näin jonkun aikaa, kunnes siirryin tekemään kiemurauria. Ensin tein yhdelle pellon sivuista kolmikaarisen kiemurauran, ravaten aina ensimmäisen ja viimeisen kaaren. Sitten tein sitä vastapäätä loivan kiemurauran, jonka keskella siirtyin käyntiin ja peruutin neljä askelta. Siitä sitten oli tarkoitus siirtyä heti raviin. Nessa oli heti mukana tajuten mitä halusin, ongelmana vain oli, ettei se halunnut pysähtyä käyntiin. Vastalauseeksi sain pientä pukkia, mutta kun kunnolla komensi niin ei siinä mitään. Kiemurauralla Nessa nosti jopa laukan suoraan pysähdyksestä, mikä seurauksena otin kohdan uudelleen opettaen, ettei se voi nostaa laukkaa oman päänsä mukaan. Annoin Nessan puhaltaa ja venyttää kaulaansa kiemuroita ratsastettuani. Taputin tammaa kaulalle ja se nosti korvansa pystyyn ja pysähtyi. Nessa katsoi liikumattomana metsään päin, enkä minä tietenkään nähnyt mitään. Niin sumuista oli. Äkkiä näin vilahduksen. Hetken päästä näin toisen ja sitten erotin sumeasti hevosen. Se laukkasi täysillä kohti Hevosjärveä, mutta en erottanut oliko sillä ratsastajaa. Hetken mietittyäni päätin jättää asian sikseen, koska Nessakin rentoutui. Ehkä se oli vain Michael tai Kristian, joka treenasi jotain hevosta. Jatkoin seuraavaksi laukalla. Laukkasin hillityssä tahdissa kahdeksikkoa ja Nessa yritti miltei kokoajan jotain kepulikonsteja saadakseen ohjaa. Laukanvaihdot ympyröiden liittymiskohdassa sujui erittäin hyvin. Lopuksi päätin revitellä lujaa, koska Nessakin oli levoton suustaan. Pamautin pohkeeni kiinni Nessan kylkiin ja tamma oli heti laukalla. Nessa kiihdytti vauhtia koko ajan, enkä minä vastustellut. Tajusin, että allamme oli jotain kasveja ja käänsin Nessan äkkiä sivuun. Jos kasvit olivat jotain tärkeitä, niin ainahan voisin väittää, että se oli hirvi tai se mystinen hevonen. Nessa jatkoi edelleen hurjaa laukkaansa, mutta alkoi jo selvästi väsyä. Hidastin raviin ja lopulta käyntiin. Käänsin Nessan kohti tulosuuntaamme ja kummarruin halaamaan sitä. Taputin tammaa myös roimasti kaulalle ja ratsastin hitaasti tallille päin. *** Tallissa vein Nessan heti pesupaikalle ja riisuin sen varusteet. Pesin Nessan vartalon ja jalat extra huolellisesti, koska en varsinkaan halua mitään riviä. Kuivasin Nessan ja puhdistin sitten kaviot huolella. Sitten Nessa pääsisi solariumiin. Kiinnitin Nessan solariumun alle ja pistin sen päälle. Annoin tamman olla siellä noin seitsemän minuuttia ja vein tamman sitten karsinaansa. Nessalle annoin normaaliannoksen kauraa, mutta Susulle vain puolet. Olihan se ollut kevyemmässä liikutuksessa. Hoidin vielä Nessan varusteet pois ja huomasin kännykkäni soivan. "Moi." vastasin kännykkään. "Hei kulta, oletkos pian tulossa?" äitini kysyi. "Mun pitäis viel liikuttaa yks heppa..." sanoin epäröiden. "No sitä et ainakaan ehdi tehdä. Juhlat alkavat pian. Moikka." äiti sanoi ja lopetti puhelun. Olin unohtanut koko juhlat, joten Dellan liikutus jäisi tältä päivältä. Ehkä sitten huomenna... // Nää oli siis jotai tuhatvuotta sitte alotettuja, jotka sain viimein loppuun Hienoa Minka!
Tarinassasi oli mukava tunnelma, johon oli helppo pujahtaa sisään. Ihana tunnelma! Pidät tarinoissasi upeasti mukanasi muutakin tilan väkeä.
Olet vastuuntuntoinen ja aktiivinen hevosenomistaja. Nessalla ja Susulla on paras mahdollinen omistaja! Arvostan sitä, että jaksat joka kerta panostaa tarinoihisi paljon. Se näkyy niissä. Kirjoitusvirheitä ei löydy lainkaan. Kerrot tarkasti ratsastushetkistäsi, samoin hoitohetkistä. On ilo lukea tarinoita, joissa kerrotaan näin tarkasti asioista.
Meistä on Bellan kanssa mahtavaa, että tilallemme eksyit! Pidän tarinoistasi! Saat 45v€.
- Huusari
|
|
|
Post by Minka on Dec 6, 2013 20:51:57 GMT
~ Primadonna Belladonte Ilma oli kirpakka ja pakkastakin oli viisi astetta. Ratsastaisin tänään Dellan ja toivoin, että se olisi tänään kiva, koska maastoestekisat olivat menneet vähän niin ja näin. Olin kuitenkin sijoittunut. Menin taas Kastanjantalliin ja Dellan karsinalle. Hain sen harjat ja varusteet jo valmiiksi karsinan eteen ja astuin sisään. Tamma käänsä happamana takapuolensa minua kohti ja peräännyin. "Vai tälläinen kaveri tänään." mietin ja otin riimunnarunkin jo valmiiksi käteen. Menin reippaasti Dellan luo ja tamma nosti hieman takajalkaansa korvat luimussa. Toimin nopeasti ja pujahdin tamman pään viereen ja laitoin riimun sen päähän ja narun siihen kiinni. Sidoin Dellan sivukalteriin ja pistin narun kireälle, ettei se voisi tehdä minulle mitään. Otin sitten pölyharjan ja kävin tamman sillä läpi. Harjasin sitten jalat pehmeällä harjalla. "Jalka alas." käskin tammaa, joka taas pelleili nostelemalla takajalkaansa. Tartuin hitaasti jalkaan ja painoin sen alas, jotta saisin sen harjattua. Laitoin seuraavaksi satulan ja Della napsautteli hampaitaan yrittäen kääntää päätänsä suuntaani. "Ei!" käskin tomerasti ja napsautin sormiani sen pään lähellä. Della huomasi ettei voisi kostaa minulle, joten se tyytyi pamauttelemaan takajalkojaan maahan ja näykkimään kaltereita. "Bella!" kutsuin naista. "Unohdin jälleen kerran tehdä esteradan, joten voisitko koota sellaisen minulle maneesiin?" jatkoin. "Tottahan toki. Millaisen haluat?" Bella vastasi. "Ööö... No laita pari matalaa ristikkoa peräkkkäin, mutta niiden väliin pitää jäädä tilaa kääntää pois. Sitten vaikka kauemmas 50cm pysty ja jonnekkin vielä 70cm okseri." selostin. "Okei, menen ihan kohta. Vien ensin nämä kottikärryt pois." Bella sanoi ja kiitin häntä. Harjasin Dellan pään, niin että sillä oli riimu päässä. Sitten avasin suitset ja otin ne valmiiksi käteen. Suitset nähdessään Della yritti paeta nostamalla päänsä ylös, mutta tiukka riimunnaru esti sen. Laitoin nopeasti riimun sen kaulalle ja työnsin kuolaimet suuhun. Laitoin niskahihnan korvien yli ja kiinnitin heti turparemmin, jotta välttyisin hampaan jäljiltä. Kiinnitin loput remmit ja puin omat varusteet päälleni. Sitten lähdin maneesiin. Maneesissa ei ollut ketään lukuunottamatta Bellaa, joka kokosi viimeistä okseria. Pysäytin Dellan ja mittasin jalustimet jo valmiiksi vähän lyhyemmiksi kuin käsivarteni. Pyysin Bellaa vielä roilkumaan ja ponnistin selkään. Della oli jo kovasti menossa, mutta pidätin sitä ja kiristin satulavyön. "Ole sitten varovainen tuon kanssa. Se ei pidä esteistä." Bella kertoi ja lähti. "Huusari! Se liero oli unohtanut kertoa ettei Della pidä esteistä. Pyysi minua vain kouluttamaan sitä." ajattelin ja jarrutin hieman tamman vauhtia. Kentän laidalle oli jäänyt puomirata, joten päätin hyödyntää sitä. Ratsastin ensin käynnissä puomien yli ja otin kevyen istunnan. Tein myös joka kierroksella voltin okserin ympäri. Tarpeeksi lämmiteltyäni otin ravia katsomon puoleisella pitkällä sivulla ja jatkoin sitä vielä puomienkin yli. Sen jälkeen tuli käyntiä, voltti ja lyhyellä sivulla väistö. Pian vaikeutin tehtävää menemällä lisättyä ravia. Jatkoin ympyrällä hyppyihin valmistautumisia. Menin harjoitusravia ja tein ravi-käynti siirtymisiä. Tein vähänajan kuluttua pysähdys-ravi siirtymisiä ja sitten menin kaikkia raveja vuorotellen. Pian vaihdoin suunnan ja tein samat jutut. Tähän vasempaan kierrokseen Della tuntui aluksi hieman kankealta, mutta sitten se vetreyityi. Nostin käynnistä laukan, mikä sujuikin Dellalta sulavasti. Tein myös ravi-laukka ja käynti-laukka siirtymisiä ja lopuksi siirryin laukkaan pysähdyksestä, mikä sujui erittäin hyvin muutaman kerran jälkeen. Työskentelin sitten muutaman kierroksen kevyessä istunassa ja harjoittelin laukannostoja. Lopulta hidastin raviin ja käänsin Della pienelle ristikolle. Nousin kevyeeseen istuntaan juuri ennen estettä, jotta säästyisin yllätyksiltä. Della meni korvat luimussa jonkun ihmeen jänisloikan esteen yli, mutta pysyin sentään kyydissä. Jatkoin siitä uhkarohkeasti suoraan seuraavalle ristikolle, jonka edessä Della pukitti ja teki taas pupuloikan. Hidastin käyntiin ja taputin tammaa kevyesti kaulalle. "Okei okei, tajuan ettet pidä esteistä, mutta nyt on pakko. En minäkään aina tykkää kaikesta, mutta välillä vaan on pakko tehdä asiota, joista ei pidä." puhuin Dellalle ja valmistauduin uuteen hyppyyn. Tällä kertaa lähestyin estettä hallitussa laukassa ja olin jo valmiiksi kevyessä istunnassa. Ilmeisesti luotin Dellaan aivan liikaa, koska hyppäsin esteen ilman hevosta. "Ai...!" kirosin ääneen ja nousin istumaan. Puhdistin likaa vaatteistani ja kävin hakemassa minua mulkoilevan tamman. Uusi yritys lähti heti perään ja tällä kertaa keskityin jok'ikisellä solullani. Valmistauduin huolellisesti hyppyyn ja kaikki meni nappiin, kunnes... tuli kielto. Lensin Dellan kaulalle ja korjasin asentoni nopeasti. "Sinähän menet läpi vaikla harmaan kiven, jos minä niin tahdon!" ärähdin tammalle ja lähestyin jälleen estettä. Hyppy onnistui täydellisesti, mutta sen jälkeen mentiin taas. Della pisteli parastaan ja minä roikuin epätoivoisesti mukana. Tamma laukkasi hullun lailla ja veti pukkeja minkä ehti. Riuhtaisin ohjista ja Della kavahti pystyyn. Tipuin jälleen suoraan selälleni. Nousin täristen seisomaan. En pystynyt ajattelemman kunnolla ja päässä vippasi. Tartuin katsomon kaiteeseen ja painoin poskeni viileää kaidetta vasten. Käännyin katsomaan missä Della oli ja siellä se seisoi, uupuneena nurkassa. Rojahdin istumaan maahan ja suljin hetkeksi silmäni. Kuulin maneesin oven avautuvan, joku tuli sisään. Sitten kuulin Mistelin äänen, joka kysyi: "Miksi Della on täällä yksin?" Seuraava ääni kuului Mimmille, joka sanoi: "Tuskin se täällä yksin on." Äkkiä joku kirkaisi, mutta tukahdutti sen pian. "Mimmi! Tu-tuolla on ruumis!" Misteli kirkui ja osoitti ilmeisesti minua. Tytöt juoksivat luokseni ja avasin silmäni. "Minka! Ooksä kunnossa?" Mimmi huolehti. "Joo..." voihkaisin ja nousin seisomaan. Misteli haki minulle vettä ja Mimmi otti Dellan kiinni. "Mitä tapahtui?" Misteli kysyi. "No hyppäsin Dellalla ja se lähti vetelemään hurjaa pukkilaukkaa ympäri maneesia. Kun yritin pysäyttää sitä, se nousi pystyyn." selitin. Nousin takaisin Dellan selkään tyttöjen avustuksella ja kiitin heitä. Kävelin sitten käynnisdä monta kierrosta, jonka jälkeen ravasin puomeja molempiin suuntiin. Olin saanut jo voimia takaisin ja päätin jääräpäisenä hypätä. Minkään maailman ärripurrikoni ei minua saisi luovuttamaan. Käänsin ensin ravissa ristikoille ja Della meni yllättävän nätisti yli. Mutta heti kun otin laukkaa, niin ei. Kielto tuli toisensa perään, kunnes viimein sain tamman ristikon yli raipan kanssa. Kehuin sitä tietenkin vuolaasti ja hyppäsin vielä uudestaan. Seuraavaksi hyppäisin pystyn. Lähestyin sitä rauhallisessa ravissa ja neljä askelta ennen estettä nostin laukan. Dellalla ei ollut vaihtoehtoja muuta kuin hypätä, joten se meni kiltisti yli. Iloisena käänsin uudestaan pystylle, mutta kuinkas sitten kävikään... Della pukitti juuri ennen estettä ja kavahti sen jälkeen pystyyn. Roikuin tamman kaulalla ja otin tukea jalustimista. Annoin pohkeita ja Della laskeutui takaisin neljälle jalalle. "Vielä yksi kerta. Yksi pieni hyppy niin päästään lopettamaan." anelin tammalta ja kannustin sen laukkaan ja kohti estettä. Aluksi Della epäröi kovasti, mutta kannustin sen rohkeasti esteen eteen ja sen yli. "Hieno tyttö!" huudahdin ilosta ja kehuin Dellaa. *** Ulkona minua odotti suuri yllätys. Kaikki oli valkoisen lumen peittämää ja taivaalta satoi edelleen leppoisasti suuria hiutaleita. "Lunta!" huokaisin ihastuksesta ja tanssahtelin tuoreella hangella. Nauroin ihastuksesta ja kalastelin lumihiutaleita suuhuni. Della tuli ihmeissään perässäni, sekun ei ollut tottunut tälläiseen riepotteluun. Karsinassa otin Dellalta varusteet pois ja kiinnitin sen tiukasti sivukalteriin. Harjasin sen nopeasti ja puhdistin kaviot. Sitten tajusin yhden asian. Susulle ja nessalle pitäisi laittaa hokit! "Voi..." sadattelin ja päästin Della vapaaksi. Pesupaikalla Huusari tuli luokseni. "Oletko kunnossa? Kuulin nimittäin Dellan tempauksesta." hän sanoi. "Joo. Mutta se oli kyllä mun oma vika ku sillälailla riuhdoin ohjista." puolustin hevosta ja viimeistelin ristityksen. Kysyin samalla hokeista ja Huusari lupasi hoitaa asian. Pidän Huusarista, koska hän on niin mukava persoona. Ja avulias ja rento. mietiskelin ja vein Dellan tavarat paikoilleen. Hienoa Minka!
Tarinoitasi on mukava lukea, sillä kerrot ns. reaalisesti, eli et kehuskele taidoillasi, vaan osaat kirjoittaa virheistäsikin ja pyrit parantamaan niitä. Arvostan sitä! Onneksi Sinulle ei käynyt pahemmin! Della on kyllä täys jukuripää halutessaan, monet kerrat sitä on itsekin tullut lennettyä alas sen selästä. Haluatko kokeilla joskus uudestaankin tammalla?
Voin tilata eläinlääkärin laittamaan hokit Susule ja Nessalle. Voisinkin tilata huomenna eläinlääkärin. Eläinlääkärin maksu kuuluu siis hoitopakettiisi, eli minä maksan sen.
Kirjoitat tunnelmoivia tarinoita, joita on hauska lukea, ei tule tylsää. Pidän tarinoistasi, ne ovat aina yhtä hienoja ja tasaisia! Saat 40v€.
- Huusari
|
|
|
Post by Minka on Dec 6, 2013 22:03:48 GMT
~ Joulumielinen maasto Lepäsin hetken majatalossa ja söin evääni. Dellalla ratsastus oli vienyt voimani, joten tänään liikuttaisin Susun ja Nessan samalla kertaa. Harjasin Susun ensin, koska ottaisin sen käsihevoseksi. Olin nimittäin Susun kasvattajan tallilla opettanut sille ahkerasti seuraa-temppua, joten kerrankin siitä olisi jotain hyötyä. Putsasin vielä kaviot ja laitoin sille riimun päähän. Tämä olisi ensimmäinen maastoni Nessan kanssa, joten olin hieman hermostunut. Luotin silti tammaan ja meille oli kehittynyt jo hyvä side, joten kyllä minä uskaltaisin. Laitoin kuitenkin satulan ja puin vielä 'somisteeksi' Huusarilta saamani jouluratsastusloimen. Sitten mentiin. Nousin Nessan selkään ja pidin Susun riimunnarusta kiinni. Se oli helppoa, kun Susu pyrki Nessan viereen ja saatoin pitää molemmat käteni ohjissa. Kavionjäljet painautuivat tuoreeseen hankeen ja lumi kimalteli auringinvalossa. Tekisin vain lyhyehkön lenkin, koska haluan päästä talliin ennen pimeää. Hetken käveltyäni nostin kevyen ravin. Ilma oli siirtynyt plussan puolelle ja lumipaakut lentelivät tammojen kavioista. "Nämä tarvitsevat todellakin hokit ja tilsakumit." mietin ja käänsin pikkutielle. Menin käynnissä pientä polkua pitkin ja Nessa hieman säikähti puusta putoavaa lunta, mutta onneksi Susu oli mukana. Pian saavuin taas leveälle 'lenkkitielle' ja jatkoin siitä takaisin tulosuuntaani. Tiellä oli selvästi ratsastettu, sillä näin selvästi kavionpainanteita, jotka olivat raaputtaneet hiekkaa esiin. Joku oli siis mennyt lujaa. Kannustin Nessan raviin ja päästin Susun irti. "Seuraa." sanoin sille selvästi ja kevensin Nessan tahdissa. Susu lähti jolkottelemaan peräämme hetken haisteltuaan. Näin pupun tienlaidassa ja pysäytin Nessan. Otin myös Susun kiinni, vaikka säikähdystapauksessa oli omat riskinsä. Ratsastin hitaasti käynnissä kohdan ohi ja pupu arvatenkin lähti karkuun. Saatoin siis jatkaa huoletta ravia. Ennen tallipihaa hidastin käyntiin ja laskeuduin selästä. Talutin hevoset lopunmatkaa tallipihalle ja vein ne sisälle. Nessan laitoin vain karsinaansa odottamaan ja Susun vein solariumiin. Sidoin tamman kiinni molemmin puolin ja laitoin solariumin päälle. En laittanut sitä kovin lämpimäksi, ettei Susu läkähdy. Alli kulki juuri sopivasti ohi ja sanoin hänelle: "Voisitko vahtia Susua kymmenisen minuuttia?" Alli vastasi myöntävästi, joten lisäsin: "Sulje sitten solarium viiden minuutin päästä, ettei Susu läkähdy. Voit sitten rapsutella sitä ihan rauhassa. Susu on kiltti." "Okei, asia selvä." Alli sanoi. Otin kärsimättömältä Nessalta varusteet pois ja harjasin sen. Puhdistin myös kaviot ja puin sille sitten toppaloimen. "Pääset vielä ulos liikkumaan. Susu tulee kohta perässä." puhelin tammalle ja vein sen tarhaan. "Kiitos paljon." sanoin Allille ja otin Susun häneltä. Vein sen sitten karsinaansa harjattaviksi ja lopuksi vein Susunkin tarhaan Nessan seuraksi. Katsoin hetken niiden hevosenleikkiä, mutta menin sitten siivoamaan karsinat ja antamaan niille päiväruoan valmiiksi. Hienoa Minka!
Kerrot tarinoissasi tarkasti asioista, joista moni ottaa oppia paljon. Hienoa Minka! Kuvailet myöskin paljon: draamaa, hauskuutta, ajatuksiasi, koulutusmenetelmät jne.
Haluatko, että tilaan eläinlääkärin " hokittaan " Susun ja Nessan?
Osaat käyttää hyödyksesi tilan ns. luksustavaroita, hienoa! Solariumiakaan ei ole vielä kaikki oppineet käyttämään, te osaatte. Onneksi maastolenkkinne sujui loppujen lopuksi hienosti! Saat 40v€.
- Huusari
|
|
|
Post by Minka on Dec 19, 2013 20:39:44 GMT
~ Laukkaa lumimaisemassa
Tulin tallille heti, kun ehdin koulun jälkeen. Kello olikin jo melkein kaksi, joten minulla olisi nippanappa aikaa ehtiä maastoon. Tyytyisin vaan hömpöttelyyn, koska hokkeja ei tammoille ole asennettu.
Päätin ottaa Nessan, koska Susun kanssa minulla olisi muuta tekemistä. Harjasin ihanan tammani huolella ja hartaasti, samalla rapsuttaen sitä harjantyvestä. Puhdistin vielä kaviot ja harjasin pään, sekä jalat.
Pujotin Nessalle martingaalin ja laitoin satulan selkään. Ujutin satulavyön martingaalin lenkistä läpi ja kiinnitin sen aika löysälle. Kuolaimet Nessa otti nätisti suuhunsa ja pian tamma oli valmis.
Pihalla Kastanjantallista pyyhälsi pieni musta varsa iloisesti pukitellen. Sen perässä juoksivat Huusari, Mimmi ja Alli, jotka huusivat toisilleen toimintaohjeita. Michael naureskeli ovensuussa, koska hän tiesi, ettei hevosta juoksemalla kiinni saanut.
Vihelsin kimeästi ja rapistelin namipussia taskussani. Kasperi hidasti vauhtia korviaa höristellen ja ravasi lennokkaasti luokseni. Se tunki pientä turpaansa taskuihi haistellen käsiäni ja otin sen päästä tukevan otteen.
Huusari hölkkää luokseni riimun ja narun kanssa. "Kiitos Minka tuhannesti." hän kiittelee vuolaasti ja lähtee viemään Kasperia talliin. Huomasin vielä, kuinka Michael kiusetteli tyttöjä ja Huusari tiuskaisi hänelle jotakin.
Vihdoinkin pääsin matkaan. Nessa kulki reippaasti ja heilutti päätään rytmikkäästi. Luonto oli kaunis. Puiden oksilla oli kimaltelevaa lunta ja raikas tuoksu oli huumaava.
Kaartelin vaan ympäri metsää painaen mieleeni erilaisia maamerkkejä, lumimetsässä kun on helpompi eksyä. Annoin Nessan valita tahdin, enkä jaksanut myöskään ratsastaa kovin hyvin. Keikuin vain mukana.
Sopivalla polulla, jossa ei näkynyt olevan jäätä, nostin ravin. Kevensin Nessan tahdissa ja hidastin hieman vauhtia, ihan vain varmuuden vuoksi. Ravasin pitkään ja treenasin samalla väistöjä ja sulkutaivutuksia. Tein myös siirtymisiä ravin eri "muotoihin" ja lopuksi kokosin Nessan.
Pian näin pienen metsäkaistaleen takaa suuren aukean. Se näytti juuri sopivalta pieneen päästelyyn. Ratsastin aukealle ja ratsastin Nessan kunnolla läpi ympyrällä käynnissä ja ravissa. Taivutin huolellisesti ja työstin parhaani mukaan takajalkoja.
Pian annoin Nessalle laukka-avut ja suurensin ympyrää. Lämmittelin ensin molempiin suuntiin laukassa ja kiihdytin pikkuhiljaa vauhtia. Käänsin pois ympyrältä, suunta kohti niityn toista päätä.
Vauhdin hurma tarttui Nessaankin, joka oma-aloitteisesti lisäsi vauhtia aina vain hurjempaan laukkaan. Hihkuin onnesta ja painauduin tamman kaulalle.
Äkkiä Nessa kompastui. Se kaatui polvilleen ja lensin kuperkeikalla sen pään yli. Älysin sentään päästää ohjista irti, koska muuten olisin vetänyt Nessaa aika pahasti suusta.
Maailma kieppui hetken, mutta onneksi ei käynyt sen pahemmin. Nousin ylös ja katsoin Nessaa. Se piti vasempaa etustaan hieman ylhäällä ja tamman polvelta valui hiljalleen verta. Toinenkin polvi näytti olevan aukeamaisillaan. "Voih!" tukahtunut huuto pääsi huuliltani ja kyyneleet kihosivat silmiini.Lähestyin rauhallisesti päätään riiputtavaa Nessaa. Tamma puhalsi ilmaa kädelleni ja katsoi minuun surullisesti. Siihen sattui. "Yksi kaunis päivä hevonen astuu pahasti kuoppaan ja monen tonnin arvoinen ratsu menee hukkaan." lukemani tekstin pätkä ilmaantui mieleeni. Nessaa ei saa lopettaa! Ei ikinä!
"Hu-Hu-Huusari..." puhuin vapisevalla äänellä kännykkään. "Minka? Mitä on tapahtunut?" Huusarin ääni kuului langan päästä. "Nessa kompastui ja sen polvet haavoittuivat. En millään pääse takaisin kävellen." selitin ja pidätin kyyneleitä. "Lähetän Michaelin matkaan. Kuvaile missä olet?" Huusari sanoi yrittäen rauhoittaa minua. Kuvailin hänelle mahdollisimman tarkkaan reitin ja jäin odottamaan.
***
Kävelytin Nessaa hitaasti ympyrällä, kunnes hopeinen maasturi ilmaantui vetäen kulhetuskoppia perässään. Michael hyppäsi ulos ja hänen ilmeensä oli huolestunut. Selitin hänellekkin mitä oli tapahtunut, samalla kun mies tutki Nessan. "Taluta se tänne niin puhdistetaan haavat." Michael sanoi ja meni autolle.
Talutin Nessan hitaasti auton luo ja pitelin sen päästä lujasti kiinni. Michael puhdisti veren pois ja desinfioi haavat huuhtelun jälkeen. Sen jälkeen hän painoi Nessan polvia sideharsotaitoksella veren vuodon tyrehdyttämiseksi. Lopuksi hän sitoi haavat sideharsolla laittaen alle harsotaitoksen. "Älä huoli. Kyllä se kuntoon tulee." Michael lohdutti minua.
Talutin Nessan traileriin ja otin siltä suitset pois. Lyösäsin satulavyön ja pujotin Michaelin tuoman riimun sen päähän ja kiinnitin tamman narulla puomiin.
Koko automatkan ajan tarkkailin valvontakameran ruutua vaitonaisena. Michael ymmärsi etten ollut rupattelu tuulella, joten hänkin oli hiljaa.
***
Otimme Nessan pihalle kopista ja minä lähdin viemään sitä talliin. Huusari meni huolissaan Michaelin luo ja taputti Nessaa matkalla. Tallin ovella tilannetta seurasivat Emsku, Mimmi, Lilian ja Alli.
Jätin Nessan omaan rauhaansa ja vein karsinaan heinää. Tarkistin vielä, että siteet olivat hyvin kiinni ja menin sitten Susun luo.
// Tässä oli mukana hoitomerkki Loukkaantuminen Ja voin tilata itse eläinlääkärin, jos sä et ehdi (:
|
|
|
Post by Minka on Dec 19, 2013 20:41:17 GMT
~ Maastakäsittelyä
Harjasin Susun huolellisesti kaikkialta. Kuuntelin samalla Nessan tyytyväistä mussutusta viereisestä karsinasta. Oli silkkaa onnea, ettei Nessa repinyt siteitä pois. Puhdistin vielä Susun kaviot ja lähdin sitten viemään sitä maneesiin.
Lilian ja Mimmi lähtivät yhdessä maastoon ja vilkuttivat minulle. Vilkutin heille takaisin ja avasin maneesin oven.
Maneesissa Alli ratsasti Athalla. Oven avautuessa pikkutamma lähti viilettämään pukkilaukkaa ympäri kenttää. Kuin ihmeen kaupalla Alli sai Athan aisoihin ja minä pystyin taas liikkumaan. "Haittaaks, jos oon Susun kaa tääl?" kysyin Allilta. "No jos teitä ei haittaa, et Atha saattaa rynnätä päälle." Alli vastasi. Minun oli pakko olla maneesissa, koska kentät olivat jäässä ja maasto ei ollut sopiva harjoitukseen.
Ensin pelasin Susun kanssa parellin ensimmäistä leikkiä, friendly gamea. Siinä pitää silittää hevosta kaikkialta, niin että se hyväksyy sen. Pidin aluksi riimunnarun löysällä toisessa kädessäni ja silittelin Susua joka kohdasta, päästä aloittaen.
Susu salli kosketuksen kaikkialle, koska se luotti minuun. Seuraavaksi siis lisäisin haastetta. Annoin Susun haistella riimunnarua, joka siis sekin arkinen asia.
Aluksi Susu katsoi minua, kuin sanoen: "Höh, mitäs ihmeellistä tässä nyt on." Silittelin siis riimunnarulla Susua, mutta aloitin tällä kertaa pepusta. Pää kun on herkin.
Mahan alla Susu vain ihan nopeasti luimisti, joten siirsin narun välittömästi toiseen kohtaan. Pään alueella Susu väisteli ensin, joten odotin hetken. Rauhoittelin ja kehuin tammaa sen tottelevaisuudesta rapsuttamalla sitä harjantyvestä. Kohta kokeilinkin jo uudestaan "vaikeusalueita", puhuen samalla rauhoittavasti, mikä auttoi.
Friendly gamen jälkeen kokeilin väistämisharjoituksia. Asetin sormenpääni Susun lavoille ja lautasille, työntäen kevyesti. Aluksi Susu ei liikkunut, mutta sitten se pomppasi sivuun pää korkealla ja häntä ilmaa piiskaten, mikä ei ollut toivottu tulos. Sen seurauksena Atha innostui ja taas Allia vietiin.
Pidin Susun rauhallisena ja huusin Allille: "Käännä sen pää reilusti omaa jalkaasi kohden!" Päättäväinen Alli kokeili temppua heti tilaisuuden tullen. Athan pää kääntyi melkein 180 astetta taaksepäin ohjien vaikutuksesta ja lopulta tamma pysähtyi, koska se voinut enää juosta. Alli hellitti ohjia ja ratsasti jonkin aikaa käyntiä pienellä ympyrällä. Näytin hänelle peukkua.
Kokeilin väistämistä uudestaa ja tällä kertaa tönäisin tammaa hellemmin. Sain toivotun tuloksen, eli Susu väisti rauhallisesti poispäin minusta. "Hieno tyttö!" kehuin tammaa ja toistin harjoitusta pari kertaa.
Seuraavaksi pyysin Susua peruuttamaan. Menin sen eteen kädet sivuille levitettyinä ja astuin taaksepäin. Osuin Susun turpaan pehmeästi, jolloin tamma älysi peruuttaa. Annoin sille namin ja talutin kierroksen pienellä ympyrällä. Sitten toistin peruutuksen. Tämä oli vielä yhden askeleen peruutus, mutta sitten tuli muutama kahden askeleen peruutus ja lopuksi kolmen askeleen. "Hieno tyttö." sanoin Susulle ja annoin sille namin.
***
Ponnistin jakkaralta Susun selkään ja tartuin riimunnaru ohjaksiin. Annoin tammalle pohkeita ja lämmittelin suurentamalla ja pienentämällä ympyrää. Seuraavaksi tein harjoituksen ravissa ja lopuksi vaihdoin suunnan.
Kokeilin seuraavaksi pohkeenväistöjä, sekä avo- ja sulkutaivutuksia. Tein niitä molempiin suuntiin yhtä paljon, jotta Susu kulkisi hyvin kumpaankiin kierrokseen jatkossa.
Jatkoin pysähdyksillä, jonka jälkeen nostin laukan. Tein laukannostoja ensin käynnistä ja sitten pysähdyksestä. Parilla ekalla kerralla tuli ravi, mutta siitä sitten vain käyntiin ja uusi yritys. "Hieno tyttö." kehuin tammaa lopuksi ja otin loppukäynnit.
***
Huomasin Allin lähteneen ja Nessan tilannekkin palaili pikkuhiljaa mieleeni. Olin sittenkin pystynyt keskittymään kunnolla, huolistani huolimatta. Talutin Susun talliin, jossa harjailin sen hyvin ja annoinpa sille muutaman sokerinkin. Lopuksi vaihdoin vielä Nessan siteet ja levitin haavoihin rasvaa.
|
|
|
Post by Minka on Dec 23, 2013 12:08:29 GMT
~ 15.luukku: Varustus
Avasin Nessan karsinan oven ja tamma tulikin höristen luokseni. "Ei hassu. Mulla ei ole mitään", sanon naurahtaen ja otan harjan.
Nessa seisoo kiltisti paikallaan koko harjauksen ajan. Se luottaa minuun jo selvästi paremmin ja minä olen jo oppinut rakastamaan sitä. En ikinä voisi myydä Nessaa pois, varsinkaan kun meillä on yhteinen kisaura vielä edessä.
Haen tamman varusteet ja laitan Nessalle satulan selkään. Kiinnitän vyön löysälle ja kehun tammaa tottelevaisuudesta. Seuraavaksi puhdistan kaviot ja lämmitän kuolaimet. Nessa ottaa ne nätisti suuhunsa ja saan suitset helposti sen päähän. Kiinitän hihnat ja päätän mitata jalustimet jo valmiiksi hyvän pituisiksi. Eihän sitä kuitenkaan voi ihan tarkkaan mitata, ainakaan minun tapauksessani, mutta pääseepähän nopeammin treenaamaan.
Nessan varusteet ovat vielä aika uudet, mutta ne pitäisi jo huoltaa. Suitset ainakin näyttävät jo hieman likaisilta. "Pesen ne sitten ratsastuksen jälkeen", ajattelen ja laitan kypärän päähäni ja hanskat käteen.
|
|
|
Post by Minka on Dec 23, 2013 12:19:19 GMT
~ 17.luukku: Hoitohetki
"Susuu!" kutsun tammaa tarhasta. Kultani ravaakin luokseni ja kerjää herkkuja. "Ei nyt höpönassu", nauran ja vien tamman talliin.
Karsinassa harjaan Susun kumisualla. Tamma saakin nyt oikein kunnon hoivahetken ja ehkä muutaman naminkin päälle, niin rakas se minulle on. Tamma nauttii huuli lerpalla ja silmät kiinni, enkä minä voi olla nauramatta sille.
Otan seuraavaksi pölyharjan, jolla lähtee irtokarvat ja muut ylimääräiset roskat pois. Seuraavaksi onkin pehmeän harjan vuoro, jolla harjaan jalat ja pään. Lopuksi vielä kavioiden puhdistus ja rapsutukset.
"Voi Susu, olet niin tärkeä mulle", kuiskaan tammalle ja rapsutan sitä harjantyvestä. Se katsoo minua lempeillä silmillään ja töykkäisee hellästi turvallaan kättäni. Kaivan taskusta muutaman porkkananpalasen ja syötän ne yksitellen tyytyväiselle tammalle.
// Joo sori, aika huonoja :/ Tänää ei oikein oo paras kirjotuspäivä
|
|
|
Post by Minka on Dec 25, 2013 19:01:55 GMT
~ Maastoretki ft. Lillukka ja Mimmi
"It's over! It's totally over!" fiilistelin mielessäni, kun talsin tallille. Syyslukukausi oli vihdoin tullut päätökseensä ja joululoma oli alkanut.
Tallilla oli tohinaa. Hoitajia säntäili sinne tänne ja karsinoita siivottiin. Kello oli vasta hiukan yli kaksitoista, joten minulla olisi reilusti aikaa puuhailla hevosten kanssa.
"Hei Minka. Haluutko tulla mun ja Mimmin kaa maastoon? Me aateltii paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla." Lilian kysyi minulta. "Ööö.... Joo, kuulostaa hauskalta." vastasin hetken mietittyäni ja lähdin laittamaan Susua kuntoon.
Harjasin tamman ripeästi ja laitoin sille satulan. Otin sitten kaviot ja laitoin lopuksi suitset. Pian me olimmekin Lilianin kanssa valmiita ja siirryimme jo ulos.
Lilianilla ei ollut satulaa ja tulin juuri sopivasti paikalle näkemään Savun komeat pukit ja Lilianin lentävän kaaressa selästä. "Savuuuuuu!" Lilian karjui. "Taasko se pukitti sut alas?" kysyin. "No joo-o." Lilian sanoi ja nousi istumaan. "Mihin se muuten meni?" hän kysyi. "No en tiiä." vastasin reippaasti.
Äkkiä Savu pökkäsi minua kovaa ja kaaduin maahan, suoraan Lilianin päälle. Savu vaan hirnui ilkikurisesti ja katsoi meitä. Lilian töni minut päältään ja otti Savun kiinni. "Pirulainen." hän mumisi. "Totisesti." lisäsin.
Vihdoin olimme kaikki kolme päässeet matkaan. Lilian johti meitä kiukuttelevalla Savulla, joka pukitteli koko ajan. Pysyimme Mimmin kanssa kauempana. "Ravataan jo. Savu käy ihan hermona." Lilian huusi ja nostimme kaikki ravin. Savun ravi muuttui pukkilaukaksi ja Lilian karjui ratsulleen jotain mätkäisten sitä raipalla. Hän käänsi tamman voltille, mutta Savun vauhti vain kiihtyi.
Savu sai viimein pukitettua vihaisen Lillukan alas ja minä ja Mimmi katselimme touhua jo hieman tylsistyneinä. "Äsh. Me ei päästä tästä minnekään!" Mimmi marisi. "Päästäänpäs", Lilian intti. "Kokeile itse tätä!" hän lisäsi puuskahtaen. "Voisinhan minä kokeillakkin." Mimmi harkitsi ja pian tytöt vaihtoivat hevosia. Lilian ei vielä noussut Nellan selkään, koska hän tiesi Mimmin mielen muuttuvan pian.
Mimmi ei edes melkein päässyt selkään, kun Savu jo pukitti hänet alas. Sisukas tyttö yritti uudestaan, mutta Savu piti Mimmin maassa. "Ei tästä tule mitään. Ottakaa alkuperäiset ratsunne ja Lilian päästelee nyt tuolla elukalla niin lujaa kuin lähtee." sanoin ja lähdin menemään tietä pitkin käynnissä.
Hetken päästä Savu ryntäsi täyttä laukkaa ohitsemme, sisukas Lili selässään. Mimmi ravasi Nellalla perääni ja menimme kumpikin nopeaa ravia katsomaan oliko Lilian vielä kyydissä.
Näimme tien penkalla nyrkkiään puivan Lilianin, joka raivosi täysillä. Savu oli taas karannut ja lähdimme Mimmin kanssa etsimään sitä. Tammamme hirnahtelivat, joten Savu oli lähellä. Pian appaloosa tulikin esiin aivan uupuneena ja Lilian pystyi ratsastamaan sitä hyvin. Niin pääsimme vihdoin menemään leiripaikalle.
***
Tulimme pian järven rantaan ja sidoimme hevoset pienen mökin katokseen. Heitimme niille heinää ja rakensimme sitten nuotion. Lilian sytytti roihun tulitikuilla ja antoi meille tikut. Käristimme sitten makkaroitamme ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
***
Muutaman tunnin jälkeen nousimme jälleen ratsujemme selkään ja lähdimme taas Lilianin johdolla samaa reittiä tallille. Meidän kaikkien harmiksi Savu oli saanut voimansa takaisin ja pukitteli minkä ehti koko matkan kotiin. Lilian tipahtikin kolme kertaa...
// Anteeksi tälläinen "kiireellinen" lopetus, mut ideat loppu kesken :/
|
|
|
Post by Minka on Dec 30, 2013 22:32:49 GMT
~ Super Girl
Säteilin onnesta. Olin päässyt Super Girl-nimisen ponitamman kouluttajaksi. Huusari oli ohjeistanut minua tarkkaan pikkutamman luonteen oikuista ja sen koulutuksesta. Tamma oli minulle ehkä hieman liian pieni ratsastaa, mutta kyllä se muutaman kerran menettelee.
Tallissa minun oli aivan pakko mennä katsomaan Millin kaksosia. Ne molemmat vaan olivat aivan käsittämättömän söpöjä! "Hei pienet", kuiskasin lempeästi ovelta ja katselin pikkuisia karvapalloja. Milli tuli tervehtimään minua ja silitin sen päätä. Jostain syystä tykästyin enemmän Gineen, siihen arempaan varsaan. Syy voi olla siinä, että olen itsekkin aika arka, enkä mielelläni juttele vieraille ihmisille. Olisi ihanaa päästä kouluttamaan tuota pientä unelmaa, kunhan se vaan kasvaa. Mutta nyt Girlin luo.
Super Girl oli tummahko haflinger, mutta silti aivan ihana. Se oli todella kaunis pikkuponi, joka pilasi ihanan näyn painamalla korvat luimuun ja kääntämällä takamuksensa ovea kohti. "Vai tälläistä peliä. Kyllä minä sinulle takapuolet näytän", mutisin ja kipaisin kaapillani hakemassa vähän herkkuja.
Otin Girlin pakista riimun ja narun. Laitoin riimun jo valmiiksi 'asemiin' ja avasin oven. Girl mulkoili minua ilkeästi nurkasta ja napsautteli ilmaa hampaillaan. Sydämeni tykytti lujaa, mutta hengittelin syvään rauhoittaen itseäni.
Menin Girlin viereen ja tartuin sen päästä lujasti kiinni. Sain sille riimun ja pitelin poskihihnasta kiinni, ettei tamma voisi purra minua. "1-0 minulle. Mitäs nyt sanot?" irvailin ja tamma paukautti takajalkansa maahan, aivan kuin se olisi ymmärtänyt.
Sidoin Girlin nopeasti, mutta tiukasti sivukalteriin. Tamma tietenkin teki kaikkensa hankaloittaakseen tehtävää, koska se riuhtoi päätään ja ketale sai jopa näykkäistyä minua hihasta. Sille pitää todellakin näyttää kaapin paikka.
Ensin leikin sen kanssa hiukan friendly gamea. Silittelin tammaa aluksi ihan vain kädellä kaikkialta, aloittaen keskivartalosta. Girl liikuskeli koko ajan ja naksautteli hampaitaan. Puhuin sille rauhoittavasti ja jatkoin silittelyä kaulalle ja jalkojen puoleenväliin. Siitä etenin pikkuhiljaa ensin kaikkialle päähän palkiten tamman usein.
Girl ei pitänyt yhtään pään koskettamisesta vaan se piti korvat tiukasti luimussa. Siispä jätin pään rauhaan ja siirryin tamman toiselle puolelle jatkaen silittelyä siellä.
Lopuksi otin niin sanotut 'ongelmakohdat', eli pään ja mahan alusen. Kosketin rauhallisesti muutamaa kohtaa tamman päässä, palkiten sen jokaisen kosketuksen jälkeen. Silitin vielä nopeasti mahanalustaa, mikä oli Girlille liikaa. Se aloitti hurjan pukkirodeon ja hurjistui entisestään kiinni ollessaan. Päästin tamman irti narusta ja kyyristyin nurkkaan.
Girl ryntäsi vauhkoontuneena ulos karsinastaan ja pukitteli hurjasti matkallaan. Kuulin Lilianin kiljaisun ja arvasin tamman melkein juosseen hänen ylitseen.
Olin aivan shokissa. Tuijotin vain lamaantuneena avonaista ovea ja kauhunkuvat välähtelivät mielessäni. Lilian porhalsi Girlin karsinaan. "Ooksä kunnossa?" hän kysyi huolestuneena. En pystynyt puhumaan, saatikka edes liikkumaan.
Lilian nosti minut ylös ja talutti satulahuoneeseen. Hän haki minulle teetä ja laittoi sekaan runsaasti sokeria. Sitten hän meni hakemaan Huusaria, joka olikin jo saanut Girlin kiinni. "Oletko kunnossa?" Huusari kysyi. "Yhym", mutisin myöntävästi ja laskin teekupin pöydälle. Olin juonut sen loppuun vaikka en edes pidä teestä.
Läksin hitaasti takaisin Girlin karsinalle. Tammalle ei missään nimessä saisi jäädä tälläistä muistoa minusta. Nyt kokeilisin juoksuttaa sitä.
Avasin karsinan oven ja tervetuliaislahjaksi sain melkein revenneen takin hihan. "Lopeta!" karjaisin ja paukautin käteni yhteen tamman pään vieressä.
Toimin nopeasti. Girl ei ehtinyt tajuta oikein mitään, ennen kuin se oli jo kiinni kalterissa. Otin pölyharjan ja annoin haflingerin tutkailla sitä turvallisen välimatkan päästä. Harjasin tammaa aluksi varovaisesti, mutta sitten puhdistin sen kunnolla. Jouduin välillä pitämään riimun poskihihnasta kiinni, ettei tamma olisi purrut minua.
Sain tamman harjattua ja laitoin sille seuraavaksi suitset. Jouduin painamaan Girliä hammaslomasta, jotta sain sen suun auki. Lisäksi tamma 'rokkasi' koko suitsinnan ajan, mutta viimein kaikki oli kavioiden puhdistusta vaille valmista.
Etukaviot sujuivat hyvin, mutta takakavioissa Girl heilutti jalkojaan ja potki taaksepäin. Sen takia otin jaloista tukevan otteen ja puhdistin kaviot niin nopeasti kuin vain osasin. "Mitä mä teen sun kanssas. Sut pitää totuttaa jok'ikiseen asiaan yksi kerrallaan ja siinä menee ikuisuus", huokaisin. "Mutta kärsivällisyys palkitaan ja kyllähän Michael ja Huusarikin kouluttavat Girliä", lisäsin itsekseni ja otin tukevan otteen ohjista.
Matkalla hain satulahuoneesta juoksutusliinan ja -raipan. Tänään juoksuttaisin Girlin ja tekisin sen kanssa jotakin pujottelutehtäviä.
Maneesissa laitoin juoksutusvälineet maahan odottamaan ja taluttelin Girliä. Se yritti näykkäistä minua, mutta alaturparemmi esti sen. Lisäksi tamma yritti astua varpailleni ja repäistä ohjat käsistäni. Päättäväisesti käänsin tamman pienenpienelle voltille tai pysäytin sen kokonaan.
Alkulämmittelyn, eli talutuksen jälkeen, kiinnitin liinan Girlin suitsiin ja laitoin tamman ympyrälle. Se pureskeli kuolaimiaan ja tanssahteli reippaasti eteen päin. Lämmittelin Girlin käynnissä molempiin suuntiin ja pyysin sen sitten raville.
Ensin Girl heitti pari pukkia ja siirtyi sitten laukkaan. Vedin sitä itseeni päin, jolloin tamma rikkoi raville turpa kohti kattoa.
Kävelytin sitä uudestaan muutaman kierroksen, jonka jälkeen pyysin sen uudestaan raville. Nyt ravi nousi hienosti ja kokeilin hieman ympyrän pienentämistä ja suurentamista, mikä sujuikin kohtalaisesti.
Juoksutin Girliä ravissa noin 7 minuuttia kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen annoin sen levähtää. Pyysin tamman laukkaan ja annoin sen laukata muutaman minuutin kumpaankin suuntaan. Sitten olikin jo juoksutuskiintiö täynnä.
Talutin Girliä mukanani, kun laitoin kentälle viiden puomin radan ja kartioista pujottelutolpat. Laitoinpas vielä muutaman kavaletinkin jonoon ja talutin sitten Girlin temppuradalle.
Girl oli aivan innoissaan puomeista. Se kiihdytti vauhdin melkein raviksi, jolloin käänsin sen pienelle voltille ja yritin uudestaan. Tamma nosti hienosti jalkojaan puomien yli ja siirryimme pujottelutehtävään. Girl kiukutteli ja yritti potkia, mutta kävelin tasan tarkkaa sen etujalkojen vieressä ja pidin tamman kaukana itsestäni. Loppujen lopuksi vain yksi tötterö kaatui ja jatkoimme siitä kavaleteille.
Girl nosti jalkansa korkealla ja taivutti kaulansa upeasti kaarelle. Minä todellakin huomasin mistä Girl tykkää ja maiskautin tamman raville. Seuraava kierros mentiin ravaten ja taputin tammaa kaulalle aina, kun se oli nätisti.
Treenin päätteeksi annoin Girlille porkkanaa ja talutin sen tallille. Pakotin sen pysähtymään aina, kun se temppuili ja palkitsin tamman kilttinä ja rentona olosta. "Hienosti menit tyttö", kehuin Girliä ja vein sen vihdoin omaan karsinaansa.
Otin siltä heti suitset pois ja vaihdoin riimun tilalle. Kävin huuhtelemassa kuolaimet ja harjasin Girlin lopuksi. Se yritti jälleen pomottaa minua, mutta pidin pääni ja näytin sille kaapin paikan.
Hoidettuani Girlin otin siltä riimun pois ja siirryin maneesiin laittamaan puomeja Cindyä varten. Seuraavaksi ratsastaisin sen.
// Perjantailta (:
|
|
|
Post by Minka on Dec 30, 2013 22:34:10 GMT
~ Acabella Cindy
Maneesissa laittelin puomeja ja kavaletteja sekaisin jonoon ja mittasin tarkasti välit. Sitten kokosin kaksi ristikkoa, joiden väliin tuli kuusi askelta ja lopuksi laitoin erilleen yhden 50cm korkean pystyesteen.
Acabella Cindy, luin karsinan ovesta. Tamma katsoi minua arvostelevasti ja nosti huulensa hassusti tötterölle. "Pissis prinsessoja ja seinähulluja, siinäpä vasta ihania hevosia", ajattelin ja avasin huokaisten Cindyn karsinan oven. Luojan kiitos tamma oli kiltti, koska Girlissä oli jo aivan tarpeeksi kestämistä.
En laittanut Cindyä mihinkään kiinni, vaan annoin sen olla vapaana harjauksen ajan. Cindy vaan seisoi paikallaan ja kannatteli päätään ylväästi, joten harjaus sujui nopsaan.
Tässä välissä piipahdin Nessan luo ja harjasin sen pikaisesti. Putsasin myös kaviot ja puin sille sitten toppaloimen. "Pitää varmaan ostaa jotkut kevyttoppaloimet teille, kun pakkaset eivät tule", ajattelin ja vein Nessan sairastarhaan. Eliiot tuli tervehtimään Nessaa aidanyli ja jätin ne kaksi jutustelemaan.
Satuloin Cindyn, mikä sujui helposti. Suitsetkin menivät helposti ja lopuksi putsasin kaviot. Sitten olimme valmiita menemään maneesiin.
Maneesissa uusi hoitaja, Cortneilia juoksutti Jasmiinaa ja Misteli ratsasti Zellalla. Heilautin heille kättäni ja nousin rauhallisesti Cindyn selkään. Selässä kiristin vyön ja säädin jalustimet. Lähdin sitten puolipitkin ohjin matkaan.
Cindy venytti kaulaansa, mutta sen korvat olivat hörössä. Se kuunteli kaikkea ympärillään ja käänsi korvansa minuun, kun vähänkin vaihdoin asentoa.
Pian kokosin ohjat ja aloitin pysähdyksillä. Samalla asetin ja taivuttelin tammaa varsinkin kulmiin. "Oohlalaa! Sinähän olet taitava", kuiskasin tammalle, koska se totteli niin hyvin pieniäkin apuja.
Vaihdoin suunnan ja tein samat taivuttelut ja pysähdykset. Nostin sitten pehmeästi ravin ja ratsastin tarkasti kulmiin, minne Cindy menikin oma-aloitteisesti.
Tein aluksi temponmuutoksia ja sen jälkeen ravi-käynti siirtymisiä. Cindy toimi hyvin allani ja sen siirtymiset olivat pehmeitä. Taputin tammaa kaulalle ja toistin jutut kevyessä istunnassa.
Käänsin puomeille ja Cindy meni innoissaan ylitse nostellen hienosti jalkojaan. "Hyvä tyttö", kehuin tammaa ja menin puomit uudestaan. Lämmittelisin nyt laukassa ja hyppäisin sitten esteet.
Ravasin hitaasti ympyrällä ja pyysin Cindyn laukkaan. Tamma lähti ehkä hieman viivytellen ja annoin sille lisää pohkeita vauhdin merkiksi. Taivutin Cindyä ympyrällä tamman laukatessa ja työstin takaosaa kunnolla mukaan. Tamman kaula oli upeasti kaarella ja se kulki muutaman askeleen täydellisessä muodossa. Kehuin sitä paljon ja käänsin puomeille.
Cindy laukkasi yhdessä hujauksessa puomien yli ja käänsin sitten ristikoille. Menin samantien molempien yli, eikä sitä melkein huomannut, kun Cindy hyppäsi. Sehän oli korkea hevonen.
Kaarsin suoraan pystylle. Puolipidäte, pohkeet, eteenajo ja hyppy. "Hyvä tyttö!" huudahdin tammalle ja taputin sitä kaulalle. Hyppäsin esteet vielä toistamiseen ja jäähdyttelin sitten Cindyn huolella ja pitkään.
Tallissa otin tammalta varusteet pois ja kylmäsin jalat. Pesin hikiset kohdat pois ja suoritin pikaharjauksen ja kavioiden puhdistuksen. Taputin Cindyä kaulalle ja toin sille sen päiväruoat. Pesin lopuksi kuolaimet ja vein varusteet paikalleen. Vielä olisi Susu jäljellä.
// Perjantailta, vielä 1 tulossa, kirjoitan huomenna (: (siis vielä 1 perjantain tarina)
|
|
|
Post by Minka on Dec 31, 2013 23:57:00 GMT
~ Hoitomerkki: Ystävyys
Harjailin Susua kaikessa rauhassa. Tamma nautti tapansa mukaan huuli lerpalla, silmät kiinni. "Voi rakas", kuiskasin ja halasin tammaa. Se aukaisi silmänsä ja töykkäisi minua pehmeällä turvallaan olkapäähäni. Annoin sille porkkanan ja jatkoin harjaamista.
Susu on minulle kuin ystävä. Se osaa lohduttaa ja olla lempeä, kuunnella jutteluani ja joskus jopa luulen, että se ymmärtää. En ikinä voisi olla ilman Susua ja meillä on yllättävän hyvä side, vaikka ensitapaamisesta on kulunut vasta puoli vuotta.
Susu nosti kavionsa jo pelkästä kosketuksesta ja palkitsin sen rapsutuksilla. "Hieno", sanoin sille ja annoin vielä yhden halin.
Talutin Susun maneesiin ja kävelytin sitä hetken kentän ympäri. Kertasin sitten harjoitukset, eli väistämisen ja peruutuksen. Opettaisin Susulle myös käskystä pysähtymisen.
Aloitin kertaamalla väistämisen. Asetin sormenpääni Susun lavoille ja lonkkakyhmyn taakse. Ei vaikutusta. Työnsin kevyesti ja Susu liikahti epävarmasti sivulle. "Hieno", sanoin ja rapsutin sitä kaulalta.
Toistin väistämisiä sekä oikealle, että vasemalle ja palkitsin pienestäkin yrityksestä. Nyt kuitenkin Susun piti väistää erittäin kevyestä paineesta ja sitten se sai palkinnon. Onneksi rakas tammani on fiksu, joten se tajusi heti tehtävänsä.
Harjoittelin väistämistä vain viisitoista minuuttia ja taluttelin Susua sitten uraa pitkin käynnissä ja ravissa. Tein siirtymisiä ja niiden jälkeen harjoittelin pysähtymistä. Ensin kävellessämme hidastin vauhtia ja pysähdyin. Susu otti yhden askeleen enemmän ja kääntyi katsomaan mitä oikein kuhnin. "Hieno", sanoin ja palkitsin tamman palasella porkkanaa.
Jatkoin näin jonkin aikaa toistellen hienoa, jonka jälkeen nousin ratsaille. Tein riimunnarusta ohjat ja ratsastelin käynnissä tehden pysähdyksiä ja suunnanmuutoksia. Nostin sitten ravin ja ravissa tein voltteja ja käyntiin siirtymisiä. Susu oli hiukan hidas, koska kuolainta ei ollut, emmekä ratsasta kovin usein pelkällä riimulla.
Ravin jälkeen kokeilin laukkaa. Tein pidätteitä koko ajan, koska Susu olisi halunnut kaahottaa. Laukkasin hallitusti tehden erilaisia kaarteita laukanvaihtoineen. Tein myös voltteja ja suunnanmuutoksia.
Laukan jälkeen liu'uin alas selästä ja jatkoin peruutuksen harjoittelua. Kävelin Susun vierellä ja pysähtelin välillä levittäen käteni sivuille ja astuen taaksepäin. Vähitellen lisäsin temppuun peruuta-käskyn ja annoin sen jälkeen porkkanaa.
Huomasin Susun jo hieman tylsistyvän, joten lopetin siihen ja taluttelin tammaa vielä muutaman kierroksen. Sisään maneesiin tulivat Cortneilia hoitoponinsa Jasmiinan kanssa ja Misteli Zellan kanssa, joten päätin lähteä.
Karsinassa harjasin Susun taas ja lellin sitä paljon. Nessakin kaipasi hoitoa, joten pian hain sen tarhasta ja tarkistin tamman polvet. Ne olivat jo alkaneet vähän umpeutumaan, joten laitoin niihin rasvaa ja uudet siteet. Sitten vielä harjasin Nessan ja puhdistin sen kaviot syöttäen sille vielä kasan herkkuja.
// Perjantailta myös (:
|
|
|
Post by Huusari on Jan 3, 2014 22:27:50 GMT
Hienoa Minka!
Vastaan nyt näihin kaikkiin edellisiin tarinoihin tälläisellä yleiskommentilla, sillä minä en keksi korjattavaa tarinoistasi.
Tarinoissasi oli mukavasti meitä muita. Kerrot kuvailevaisesti miten muilla menee ja miten he pärjäävät. Minusta se on hienoa, että osaat ottaa muutkin huomioon!
Kirjoitat sujuvaa ja virheetöntä tekstiä, jota on kiva lukea. Pidän tarinoistasi, sillä niissä saa keskittyä itse sisältöön, koska kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoksia ei ole, jolloin luettavuus on kympissä.
Hienoa, että pidätte yhtä muitten hoitajien kanssa!
Girl on kyllä vaikea, vaikea tapaus. Huomaa, että Huusarin lempiluonne kyseessä. Pikkuhiljaa tammankin kanssa pääsee etenemään, tosin monien itkujen jälkeen. Pissis prinsessoja ja seinähulluja = tämä on täyttä totta! Meijän tilalta kyllä löytyy jos minkä sorttista hevosta!
Saanko lisätä Cindyn päiväkirjaan sen ratsastusosion tarinastasi?
Olet suorittanut hyväksytysti lävitse hoitomerkit loukkaantuminen ja ystävyys. Saat valita 80v€ tallikaupoistamme jotain haluamaasi.
Saat myöskin ns. normi hoitotarinoista yhteensä 160v€. *
|
|