|
Post by Minka on Jan 11, 2014 22:20:42 GMT
~ Hikijumppa
"Tyhmä koulu", mutisin kävellessäni tallille. Koulun takia olin päässyt tallille vasta nyt, perjantaina. Mutta onneksi aikaa olisi koko ihana viikonloppu.
Liikuttaisin omat heppani ensin, nehän tulevat tietysti ennen muita liikuttetavia. Susulle pitää alkaa treenamaan lihaksia, koska pian aloittaisin niiden kisakauden. Menisin siis taas maastoon.
"Hei rakas", sanoin tammalle ja halasin sitä. Talliin astuessani olin tullut paljon paremmalle tuulelle, eikä enää ärsyttänyt. Vielä Susun lempeä katse ja olin taas oma, iloinen itseni.
Hain tammojeni hoitopakit niiden karsinoiden eteen ja otin Susun harjan. Puhdistin sen kunnolla kumisuan kanssa ja lopuksi harjasin irtokarvat ja pölyn pois. Tamma nautti rentouttavasta harjailusta silmät kiinni ja minun oli aivan pakko halata sitä.
Hain Susun varusteet ja satuloin sen. Menisin varmaan ilman ratsastusloimea, koska ulkona oli viisi astetta plussaa.
Sain Susun nopeasti valmiiksi ja pääsimme lähtemään matkaan. Etsiskelisin hiekkakuoppia tai sopivia rinteitä kiipeilyyn. Se on todella tehokasta lihasten kehittämistö.
Lämmittelin hitaasti käynnissä tehden tiellä koululiikkeitä. Tein pohkeenväistöjä ja voltteja taivuttaen hyvin. Lisäksi aloittelin jo siirtymisiä, lähinnä eri käyntejä tai sitten pyysin Susulta muutaman askeleen ravia ja hidastin taas käyntiin.
Kun tunsin Susun olevan pehmeä ja lämmennyt, nostin harjoitusravin. Pyysin siltä ensin oikein hidasta ravia ja sitten noin sadan metrin jälkeen nostin tempoa, edelleen harjoitusravissa. Toistin ravissakin niitä samoja perusliikkeitä, kuin käynnissäkin. Susu oli mukavan pehmeä edestä ja kuunteli minua hyvin.
Näin kauempana kallioita ja ratsastin sinnepäin. Harmikseni kalliot olivat liian jyrkät, eivätkä muutenkaan hiekkapäällysteiset. Jatkoin siis etsintää.
Ravasin hiekkatietä pitkin hyvää tahtia eteenpäin ja ilokseni tie alkoi kaartua ylöspäin. Lisäsin vauhtia ja nousin kevyeeseen istuntaan. Esteistuntani kaipaisi parantatelua. Täytyykin siis kysäistä Huusarilta valmennuksesta.
Susulle mäki ei ollut mikään ongelma, joten poikkesin pikkutielle. Pysähdyin tarkistamaan kartasta, olisiko lähellä hiekkakuoppaa ja vajaan kilometrin päässä pitäisi olla. Lähdin siis hitaassa harjoitusravissa kuopille päin.
Puolessa välissä matkaa annoin Susulle pitkät ohjat ja paljon taputuksia. "Hyvin olet jaksanut", kehuin tammaa ja annoin sen rentoutua täysin.
Päädyimme kuopille ja lämmittelin ensin tasaisella ravissa ja laukassa. Lähdin sitten kiipeilemään reippaassa käynnissä ylös rinteitä. Harjoitin samalka omaa esteistuntaani ja koitin olla mahdollisimman suora. Laskin takapuoltani lähemmäs satulaa, jotta pysyisin paremmin tasapainossa. Yritin myös olla mahdollisimman "kevyt", jotta Susun olisi helppo kävellä.
Seuraavaksi ravasin mäkiä ylösalas reippaassa tahdissa. Omatkin jalkalihakseni saivat treeniä kevyessä istunnassa ja huomasin Susun hengittävän jo selvästi raskaammin. Tähän väliin siis ottaisin muutaman käyntipätkän ja sitten laukkaa.
Hidastin Susun vauhtia laukassa, jottei se uuvuttaisi itseään täysin. "Hieno tyttö! Hyvin jaksat", kehuin sitä taputtaen kaulalle. Huohotin jo itsekkin ja laskeuduin viimeisen kerran alas. Susukin oli jo hengästynyt aivan vähän, joten ratsastin puolet kotimatkasta käyntiä puolipitkin ohjin. Otin välillä muutaman ravipätkän, mutta suurimman osan menin käynnissä.
Tallissa otin Susulta varusteet pois ja venyttelin tamman jalat huolella, minkä jälkern kylmäsin ne. Pesin sitten hikiset kohdat pois ja viimeistelin harjauksella. "Hieno tyttö. Tälläisellä treenillä olet taas kohta kisakunnossa", sanoin ja halasin tammaa. Puhdistin vielä kaviot oikein tarkkaan ja huolsin sitten varusteet. Seuraavaksi varmaan juoksuttaisin Nessan.
// Perjantailta
|
|
|
Post by Minka on Jan 11, 2014 22:21:31 GMT
~ Paranemaan päin
"No hei kulta", lepertelin Nessalle ja syötin sille muutaman heinänkorren. Tarkistin sen polvet, joissa näkyi enään haaleat arvet. Menisin silti vielä kevyesti, ilman ratsastusta ainakin tämän viikonlopun.
Kaivoin Nessan harjat esille ja hinkkasin tamman kiiltäväksi. Nessa-hassu kerjäsi herkkuja parhaansa mukaan ja pakkohan sille oli porkkana antaa.
Joku kulki tallikäytävällä kottikärryjen kanssa ja Nessa nosti korvansa hörölle. Olin juuri puhdistamassa kavioita, joten en nähnyt kuka siellä kulki. Silkkaa uteliaisuuttani kuitenkin kurkistin ja huomasin Bellan. "Bella!" huudahdin. "Noh?" hän kysyi kääntyen katsomaan. "Tosi paljon onnea teille!" sanoin vilpittömästi hymyillen ja katsoin naisen mahaa, joka oli aika suuri. "Voi kiitos Minka! Kohta täällä onkin pieni taapero", Bella sanoi unelmoivasti. "Minä voin sitten ottaa ainakin Susun ja Nessan karsinat", tarjouduin. "No jos haluat. Pienikin apu on näin suurella tilalla tarpeen", Bella sanoi hymyillen.
Hain satulahuoneesta juoksutusliinan ja -raipan lainaksi ja talutin Nessan maneesiin. Matkalla Arabella tuli meidän viereemme, enkä huomannut sitä. "Mitä sinä oikein teet Nessa?" ihmettelin mitä tamma oikein kurkki maahan. "Ara! Sinäkö siellä olet!" sanoin huomatessani pikkutamman. Annoin sille käteni haisteltavaksi ja silitin sitten tammaa päästä. "Tuletko mukaan maneesiin?" kysyin falabellalta, joka saattoi meidät ovelle. Siitä se kuitenkin kirmasi Huusarin luo.
Maneesissa Nanna talutteli Nevadaa ja moikkasin häntä nopeasti. Kiinnitin sitten liinan Nessan riimuun ja menin estepuolelle.
Kävelytin Nessaa pitkään molempiin suuntiin ja koitin ohjata sitä mahdollisimman paljon äänellä, jota Nessa kuuntelee hyvin. Se siirtyi helposti maiskautuksesta raviin ja kehuin sitä sanomalla: "Hieno." Juoksutuksessa on vaikeaa saada hevonen koottua tai peräänantoon, joten annoin Nessan ravata ihan tavallisesti, kunhan se ei lönkyttelisi.
Annoin Nessalle pienen lepotauon ja sitten oli laukkaa. Sallin Nessan laukata kolme minuuttia kumpaankin suuntaan ja vaihdoin sitten liinan riimunnaruun. Loppuverryttelyn kävelin Nessan vierellä tehden voltteja ja harjoittelemalla pysähtymistä käskystä. "Hieno tyttö", kehuin tammaa ja palkitsin sen porkkanalla.
Tallissa huomasin Mirri-kissan pesytyvän heinäpaalien päällä. Nessa ei oikein pitänyt kissasta, vaan se napsautteli tälle hampaitaan. Mirrikin sähisi Nessalle, joten vein tamman äkkiä pois. Kissatkun ovat arvaamattomia eläimiä ja pelkäänkin niitä myös vähän.
Harjasin Nessan puhtaaksi ja puhdistin kaviot. Vein sitten hevosille päiväruoat ja niiden syötyä siivosin karsinat. Nyt en enää jaksaisi kouluttaa Girliä tai Gineä, joten ne saavat sunnuntaina oman huomiopäivänsä.
// Perjantailta
|
|
|
Post by Huusari on Jan 19, 2014 22:17:52 GMT
Kommentti kahteen ylempänä olevaan tarinaan.
Hienoa Minka!
Tarinoitasi on aina yhtä mukava lukea, sillä kuvailet paljon ja kirjoitat ns. realistisesti. Osaat myöskin jaotella tarinoissasi tekstin niin, että sen lukeminen on kympissä!
Kirjoitusvirheitä ei löydy, vaikka suurennuslasilla etsisi!
Otat tarinoissasi myökin muita matkaan, arvostan sitä paljon. Oikeastaan, pidän todella paljon tarinoittesi lukemisesta, sillä näissä ilmenee sitä hevosenomistajan arkea. Ei mitään pilvilinnoja, vaan aitoja tilanteita, ajatuksia. Saat 90v€ *
- Huusari
|
|
|
Post by Minka on Feb 9, 2014 10:39:09 GMT
~ Ongelmatapaus
"Super Girl", huokaisin ja raahustin tamman karsinalle. Olin aloittanut tamman kanssa aivan alusta ja kohtelin sitä kuin varsaa. Ensin tutustutan Girlin harjaamiseen ja paikalla oloon, sitten jalkojen nostoon.
"Girl", kutsuin ja maiskautin karsinan ovella. Haflinger nosti päätään ja mulkaisi minua, kuin sanoen "Ai sinä taas!" Otin riimun ja narun pakista ja astuin sisään. Rennosti tartuin tamman päähän ja puin sille riimun. Puhuin Girlille koko ajan rauhallisesti ja pidin energiani positiivisena. Tamma vain luimi ja mulkoili minua paheksuvasti, muuten se ei tehnyt elettäkään uhkaillakseen minua. Jätin huonon käytöksen huomioimatta ja jatkoin tavalliseen tapaani.
Otin pölyharjan ja heiluttelin sitä kevyesti karsinan ovella. Heittelin sitä muutaman sentin ilmaan ja piirtelin hitaasti laajoja kaaria. Tein sitä niin kauan, kunnes Girl oli rento, eikä reagoinut enää niin voimakkaasti harjaan. Annoin tammalle ilman harjaa porkkanan palkkioksi ja siirryin sitten lähemmäs.
Heiluttelin harjaa pienesti ja astuin askel kerrallaan tamman luo. Aina, kun se osoitti olevansa hermostunut, pysähdyin ja laskin käteni alas. Viimeisten askelten aikana tarjosin harjaa Girlin nuuhkittavaksi ja syötin tammalle porkkanan, kun se haistoi harjaa rauhallisena. Ensin kosketin lyhyesti harjalla tamman ryntäitä ja pidensin aikaa vähitellen. Kosketuksen aikana rapsutin Girliä kaulalta ja kehuin sitä.
Harjasin varovasti Girlin vartaloa, jolloin tamma yritti näykkäistä. "Hyi!" toruin ja napsautin sormiani sen korvien vieressä. Girl kuopi maata ja luimisti äkäisesti.
Koskin tammaa harjalla kaikkialta lyhyen aikaa. Kävin välillä myös toisella puolella siedättämässä ja aina kun Girl oli paikallaan, otin harjan pois ja annoin porkkanaa. Tällöin Girl oppisi, että harjauksesta pääsee eroon nopeammin, jos on paikallaan.
Harjaharjoituksen lopuksi puhdistin Girlin jatkaen edelleen paikalla olon opettamista. Jätin sitten tamman rauhaan, jotta se ei täysin kyllästyisi minuun.
***
Vajaan tunnin päästä palasin Girlin karsinalle ja sidoin sen uudetaan kiinni, tällä kertaa vähän tiukemmin.
Olin hakenut köyttä jalkojen nosto harjoitusta varten. Girlin takakaviot ovat ongelma, joten harjoittelisin niiden nostoa eniten. Ensin kuitenkin etukaviot.
Annoin Girlin katsoa ja haistaa kaviokoukkua ja kumarruin sitten sen vasemman etusen puoleen. Liu'utin kättäni kohti kaviota, jolloin Girl nosti jalkansa. Annoin samantien sille kädessäni olleen porkkanan ja sanoin kehusanan: "Hieno." Puhdistin kavion ja toistin tämän molemmille etukavioille kolme kertaa.
Sitten takakaviot. Viritin narun löyhäksi lenkiksi Girlin vasemman takakavion ympärille. Varasin jo miniporkkanan käteeni, jotta voisin palkita tamman. Kiristin narua, ja aloin laskea kymmeneen. Kuuden sekunnin kohdalla Girl nosti aavistuksen jalkaansa, jolloin se sai palkintonsa kehujen kera. Toistin tämän niin, että Girl siirsi painoaan pois jalalta kahdeksan kertaa peräkkäin. Sitten vaihdoin oikealle puolelle ja tein saman harjoituksen sillekkin jalalle.
Skippasin yhden vaiheen, koska Girlille on jo opetettu jalkojen nosto. Minä vain opettaisin sen nostamaan jalkansa kiltisti.
Laitoin lenkin taas tamman jalan ympärille ja kiristin. Kiristin aina pikkuisen lisää, kunnes kavio oli kokonaan muutaman sentin ilmassa. Palkitsin välittömästi miniporkkanalla ja rapsutin Girliä kaulalta. Seuraavalla kerralla palkintona oli narun löysääminen ja kehusana. Girl sai siis jokatoinen kerta namin.
Jatkoin näin, kunnes se onnistui kahdeksan kertaa peräkkäin. Toistin sitten saman toisella jalalla ja lopuksi Girl sai jättikehut.
Laitoin riimun kaulalle ja silittelin tamman päätä rauhallisesti käsilläni. Girl yritti näykkiä, jolloin sanoin vain "Hyi!", mutta pidin yhä päästä kiinni. Näin tamma oppisi, ettei ote katoa vaikka kuinka yrittäisi. Sen sijaan pään paikallaan pitäminen ja kosketuksen salliminen nopeuttaisi toimen pidettä. Irrotin siis otteeni heti, kun pää pysähtyi hetkeksikin.
Hain Girlin suitset ja lämmitin kuolamia sopiviksi. Avasin sitten tarvittavat remmit ja laitoin ohjat Girlin kaulalle. Otin sen päästä kiinni ja tarjosin sille kuolaimia. Aluksi tamma ei aukaissut suutaan, vaan nosteli päätään korkealle. Painoin silloin hammaslomasta ja ujutin kuolaimet suuhun. Sain suitset helpohkosti päähän ja lopuksi, kun Girl oli rauhallinen ja hyväksynyt suitset rapsutin sitä kaulalta ja puin itselleni hanskat. Kipaisin vielä hakemassa jouksutusraipan ja -liinan.
Maneesissa ei ollut ketään. Oli muutenkin liian kylmää, joten en ollenkaan ihmetellyt, miksei ketään näkynyt. Kiepautin ohjat solmuun Girlin kaulalle ja kiinnitin liinan kuolainrenkaaseen. Pistin tamman ympyrälle kävelemään reippaassa tahdissa.
Vaihdoin suunnan ja annoin Girlin kävellä siihenkin suuntaan viisi minuuttia, jonka jälkeen vaihdoin taas suunnan. Pyysin sitten maiskautuksilla Girlin raviin. Pyysin siltä askeleen pidennyksiä ääniavuilla ja palautin sen sitten taas "normaaliin" raviin. Vaihdoin taas suunnan ja pyysin tammalta ravia tähänkin suuntaan. Tein samat jutut mitä oikeaankin kierrokseen ja Girl oli energisesti mukana.
Tähän väliin tuli pienet välikäynnit, joissa kävelin tamman vierellä. Harjoittelimme pysähdyksiä ja Girl protestoi. Se lähti reipasta tahtia eteenpäin ja nosti melkein ravin. Käänsin tamman päätä itseeni päin ja kävelytin sitä pienellä ympyrällä, jotta se rauhoittuisi. Odotin, että Girl oli rauhoittunut, ennen kuin pyysin sen ympyrälle ravissa.
Kannustin tamman laukkaan ja Girl pukitteli innoissaan. Se kiihdytti vauhtiaan niin, että minä pyörin keskellä kuin hyrrä. Lopulta jouduin hidastamaan Girlin vauhtia ja vaihtamaan suunnan.
Vasen kierros oli Girlille selvästi vaikeampi suunta. Tamma ei nimittäin tehnyt niin puhtaita nostoja, kuin oikeassa kierroksessa. Tätäkin siis pitäisi parantaa.
Päästin Girlin irti liinasta ja annoin sen juosta vapaana maneesissa. Girl pukitteli ja teki hurjia käännöksiä laukassa. Lopulta se hidasti raviin ja tuli kiltisti luokseni.
Tallissa otin Girliltä suitset pois ja jätin sen syömään ruokansa. Pesin sillä välin kuolaimet erityisen puhtaiksi ja vein ne Girlin paikalle. Odotin, että tamma söisi loppuun ja harjasin sen sitten. Jatkoin samalla harjaan siedätystä ja tein kavioillekkin narun avulla pika putsauksen. Rapsutin Girliä vielä palkinnoksija lähdin sitten Susun luo.
|
|
|
Post by Minka on Feb 9, 2014 10:42:18 GMT
~ Hoitomerkki: Katjaana niskassa
Talutin Susun maneesiin ja nousin selkään. Hyppäisin tänään ja treenaisin erityisesti lähestymisiä ja sarjoja, kisoja varten.
Aloitin kävelemällä ensin muutaman kierroksen kenttää ympäri ja siirryin sitten pääty-ympyrälle. Taivuttelin Susua molempiin suuntiin, myös ravissa ja kevyesti laukassa.
Annoin Susulle hetkeksi pidempää ohjaa ja "röhnötin" satulassa miettien samalla päivän hyppytreeniä. Pahaksi onneksi juuri silloin Katjaana avasi oven ja tuli maneesiin. "Mitä silmäni näkevätkään!" hän kiekaisi. "Luuleeko nuori neiti hyppäävänsä tuolla asennolla esteitä!" hän jatkoi paasaustaan. "Mutta...", aloitin. "Ei mitään muttia! Minä annan sinulle nyt kunnon valmennuksen", Katjaana touhusi ja kävi kirjoittamassa maneesiin oveen varattu-lapun.
"Ota ohjat tuntumalle ja perusasento", hän käski. Tottelin korjaten istuntaani. "Nojaa taaemmas ja paina kantapäitä vielä enemmän alas. Kädet hieman eteenpäin", Katjaana sanoi ja tunsin hänen suurennuslasi katseensa itsessäni. Tottelin korjaten asiat. "Hienoa! Nyt tehdään käynti-ravi siirtymisiä. Aloita!" Katjaana selitti ja hän kommentoi joka ikisen siirtymisen. "Älä vedä ohjista noin paljoa, kun hidastat. Tammasi tottelee kyllä vähemmästäkin. Huomaatko, olet taas etukenossa", nainen ohjeisti.
Tiedostan itsekkin, että nojaan aivan liikaa eteen. Se on ollut ongelmani oikeastaan aina, mutta nyt valmennusten avulla voisin parantaa istuntaani. Nojasin paljon taaksepäin ja ratsastin Susua paljon eteen. "Juuri noin! Nyt jää raviin ja tee paljon temponmuutoksia", Katjaana sanoi.
Susu oli vireä, mutta kuunteli hyvin pidätteitäni. Taputin tammaa ja korjasin kevennykseni. Katjaana oli juuri huomauttamassa minulle siitä, mutta näytti sen sijaan peukkua minulle.
Välikäyntien ajan Katjaana väsäsi minulle radan. Toiveenani oli matalia sarjoja ja lähestymisiä, joita valmentaja kunnioittikin. Hän rakensi minulle 60- ja 70 senttisiä pystyjä viisi kappaletta pieneksi radaksi. Ensin harjoiteltaisiin pari hyppyä suoralla ja pari ympyrällä.
"Kevyt istunta!" Katjaana kailotti. Hän lähestyi minua ja Susua ja kiinnitti liinan Susun kuolaimiin. "Nyt voit keskittyä täysin istuntaasi", hän sanoi. Laskin painon jalustimille ja otin tukea Susun kaulasta. "Otat liikaa tukea ja painat samalla Susun pään alas. Takapuoli ylemmäs ja katse eteen, siirry vähän taaemmas. Hyvä, laske vielä kantapäät alas niin tasapainosi pysyy paremmin." Katjaana ohjeisti. Minulla oli täysi työ pysytellä kevyessä istunnassa ja oikeassa asennossa. Sitten vielä minun piti tehdä viisi pysäytystä ja viisi raviin siirtymistä.
Äkkiä lihakseni muistivat kevyen istunnan ja asentoni loksahti paikalleen. Oli heti paljon kevyempi olo, vaikka reisiä pakotti. "Nyt näyttää hyvältä!" Katjaana sanoi ja päästi meidät irti. Tein vielä muutaman pysähdyksen ja ravisiirtymisen. Sitten sain levähtää ja oli laukan vuoro.
***
Susu lähestyi estettä hyvässä rytmissä. "Yksi, kaksi, ponnistus tuolla..." ajattelin nopeasti ja olin hyvin mukana. Este ei ollut korkea, joten Susu ylitti sen leikiten. Annoin heti laskeutumisen jälkeen taputuksia ja hidastin käyntiin. Kävelin merkitylle paikalle ja Katjaana korotti esteen 80-senttiseksi. Ravasin muutaman askeleen ja nostin laukan. Susu pärskähti ja lähti innoissaan matkaan. Puolipidäte, yksi, kaksi, eteenajo ja hyppy. Susu laskeutui pehmeästi, eivätkä kaviot hipaisseetkaan estettä. "Hienoa, kokeillaan kaksi hyppyä ympyrällä", Katjaana kehui ja siirryimme ympyrälle.
***
"Suorista, suorista!" Katjaana karjui. Lähestyin estettä vinosti ja epäröin. Susukin aisti sen, joten sekin empi. Varauduin kieltoon, mutta päätinkin sitten kääntää tamman pois. "Fiksusti tehty, mutta kisoissa mennään vaikka läpi harmaan kiven", Katjaana kuittasi.
Ravasin uudestaan ympyrälle ja nostin laukan. Nyt käytin sisäpohjetta paljon reippaammin, ettei Susu oikaisisi. Yli mentiin reippaasti. "Hyvä, nyt radan kimppuun", valmentaja sanoi.
Susu sai pienen lepohetken, kunnes siirtyisimme hyppäämään. Katjaana sanoi, että hyppäisin radan vain kaksi kertaa, paitsi jos meni surkeasti.
Siirryin voltilla raviin ja siitä laukkaan. Käänsin Susun kohti ensimmäistä estettä, 60-senttistä pystyä. Kannustin hieman väsynyttä tammaa eteenpäin ja yli päästiin hienosti. Käänsin loivasti oikealle ja hyppäsin toisen pystyn, joka oli 10 senttiä korkeampi. Siitä jatkoimme seuraavalle, jälleen 70-senttiselle esteelle.
Susu protestoi pohjettani vastaan hännän huiskautuksella, mutta ajoin tammaa eteenpäin. Sydäntäni vihloi, koska en halunnut kiusata Susua enään. Päätin, että en hyppäisi enää toista kertaa, Susu ei jaksaisi.
"Hienoa työtä Minka! Nyt riittää", Katjaana kehui. Hänkin oli luojan kiitos huomannut Susun väsyneen, eikä halunnut minun enää hyppäävän. Käänsin kokouralle ja annoin Susulle pitkät ohjat lukuisten rapsutusten ja taputusten kera. Sillä välin Katjaana siivosi radan ja huikkasi minulle heipat, sekä treeniohjeet. Minun kuulema pitäisi keskittyä esteistuntaani ja kehittää Susun kuntoa.
***
Tallissa otin Susulta suitset pois ja tamma suunnistikin heti juomaan. Riisuin myös satulan ja hain tammalle sen päivä ruoat, joita se mussutti tyytyväisenä. Vein satulan pois ja tulin sitten hoitamaan Susun, koska rasvaisin suitset kuolainten pesun yhteydessä.
Pesin hikiset kohdat sienellä ja kuivasin huolellisesti. Harjailin myös ainakin jalat ja pään, sekä mahanalusen. "Hieno tyttö olet", lepertelin ja silittelin tammaa. Mietin samalla ratsastaisinko Nessan vai hoitaisin Ginen. Päädyin Nessaan, mutta nyt kuitenkin ne suitset...
|
|
|
Post by Minka on Feb 19, 2014 18:04:53 GMT
~ Koulutreeniä
"Hei hassu", sanoin lempeästi Nessalle. Tamma tuli höristen minua vastaan ja tarkisti kädet ja taskut. En sitonut Nessaa kiinni, vaan suin sen nopeasti.
Heitin satulan varovasti selkään ja lämmitin kuolaimia. Samalla rapsutin Nessaa ja tamma pärskähti tyytyväisenä. "Voi kulta..." henkäisin ja pujotin kuolaimet sen suuhun ja kiinnitin kaikki remmit sopivan kireälle.
Piha oli täynnä loskaa ja taivaalta satoi räntää, sekä vettä. Kiiruhdin nopeasti tyhjään maneesiin ja nousin korokkeelta selkään. Kiristin vyön ja säädin jalustimet. Sitten olin valmis lämmittelyyn.
Annoin Nessan kävellä pitkin ohjin viisi minuuttia kumpaankin suuntaan. Nostin sitten ravin ja tein aina yhden kierroksen jälkeen suunnanmuutoksen. Nessa toimi ihan kivasti, vaikka pidätteitä joutui tekemään usein ja ainakin puolet niistä meni kuuroille korville.
Laukkasin vielä kaksi kierrosta kumpaankin suuntaan ja siitäkös Nessa innostui. "Sooo", rauhoittelin tammaa samalla, kun kävelytin sitä pienellä ympyrällä. "Ihan rauhassa, voidaan laukata sitten lopuksi", juttelin Nessalle.
Ensin menin kaikki käynnit läpi. Lyhyille sivuille tuli lisättyä käyntiä ja pitkille sivuille keskikäyntiä. Tein myös lisätyn käynnin kokoamisia ja vaihdoin sitten suunnan.
Käyntien jälkeen taivuttelin Nessaa keskiympyrällä. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tamma pärskähti innokkaasti ja askeliin tuli lisää lennokkuutta. Vaihdoin suunnan käynnin kautta ja Nessa lähti heti pienestä hipaisusta raville. Joudun hieman pidättelemään innokasta tammaani, ettei se lähtisi käsistä.
Mimmi ja Golden tulivat maneesiin. Nyökkäsin nopeasti Mimmille, koska minulla oli täysi työ pitää Nessa kuulolla. Hidastin hetkeksi käyntiin ja koko uralle, jossa jatkoin kevyttä ravia. Nessa näytteli lennokasta raviaan ja jouduin tamman harmiksi jarruttelemaan sitä.
Annoin Nessan puhaltaa ja levätä hetken. Siirryin uran sisäpuolelle, koska Mimmi halusi tehdä ravitehtäviä, enkä halunnut olla tiellä.
Pian kokosin ohjat ja tein muutaman käynti-ravi siirtymisen. Jäin sitten raviin ja tein puolipidätteen, jota seurasi laukkapohkeet. Nessa nosti hienosti oikean laukan. Otin aina kuuden askeleen mittaisia pätkiä laukkaa ja ravia ja Nessa toimi kuin ajatus.
Siirryin käyntiin ja pyysin Nessan käynnistä laukkaan. Nessa oli innoissaan, joten nostot sujuivat hyvin. Taputin tammaa ja vaihdoin paikan, etteivät Mimmi ja Golden jäisi alle. Jouduin äkkiä vaihtamaan laukkatehtävän pysähdys-laukkaan, koska halusin käydä mahdollisimman paljon juttuja läpi, ennen tamman väsähtämistä. Parilla ensimmäisellä nostolla tuli käynti tai ravi, mutta kun Nessa hoksasi mitä halusin, sujui tehtävä hyvin. "Hieno tyttö", kumarruin halaamaan sitä ennen peruututuksia ja siitä laukkaan siirtymisiä.
***
Talutin tamman talliin ja riisuin varusteet. Vein satulan paikalleen, mutta jätin suitset vielä oveen roikkumaan. Harjasin Nessan pikaisesti pölyharjalla ja annoin sille porkkanan. Susu tuli mustasukkaisena katsomaan sivukalterin läpi. "Okei kulta. Saat säkin kohta", nauroin tammalle ja otin Nessalta kaviot.
Kaivoin Susullekkin porkkanan ja menin sitten pesemäään kuolaimet. Hinkkasin niistä kaiken lian pois, etteivät ne sitten pinttyisi ja hiertäisi Nessan suuta. Seuraavaksi purin suitset ja pesin satulasaippualla kaikki nahkaosat, jonka jälkeen laitoin niihin rasvaa.
// Samalta päivältä ku edellinen
|
|
|
Post by Minka on Feb 19, 2014 18:06:51 GMT
~ Ja niin sydämeni suliOlin jo aika väsynyt, mutta silti aivan super onnellinen. Olin menossa kouluttamaan vielä Gineä, pikkuruista miniatyyritammaa, joka oli Millin varsa ja kaiken lisäksi kaksonen. Onneksi Milli ja varsat asuivat Jääntallissa, joten sain olla melko rauhassa ylimääräiseltä touhotukselta. "Aivan ihania!" ajattelin nähdessäni Millin varsoineen. Utelias emä tuli karsinan ovelle kurkkimaan kukas minä oikein olen. "Hei Milli", sanoin ja rapsutin tammaa korvien välistä. Myös Juliet tuli paikalla ja annoin sen tutkailla minua. Pian sekin jo kiehnäsi luonani haluten rapsutuksia. Gine jäi kuitenkin kaueammas. Se oli vielä epäluuloinen, vaikka sen emä ja sisko olivatkin luonani. "Tule pieni, en tee sinulle pahaa", juttelin Ginelle. Rapsutin samalla Milliä ja Julietia, jotta varsa ei pelkäisi. Odotin kymmenen minuuttia täysin positiivisena ja kärsivällisenä, kunnes pikku Gine tuli viimein luokseni. Se otti ensin yhden varovaisen askeleen ja sitten toisen. Tamma haistoi minua varovasti turvallaan. En liikuttanut kättäni yhtään, ettei Gine pelästyisi. Annoin pikkutamman nuuhkia kättäni varovasti ja silitin sitä varovasti sormellani. Gine kavahti hieman taaksepäin, jolloin myös Milli hermostui. "Shhh..." rauhoittelin miniponeja. Vihdoin Gine hyväksyi minut ja antoi silittää itseään. Liikutin kättäni todella hitaasti ja istuin maahan, jalkani olivat jo niin puutuneet. Päätin tämän totuttelusession tähän, etteivät Ginen aivot rasittuisi liikaa. "Heihei kaikki söpöliinit", hyvästelin pikkuhepat ja syötin Ginelle vaivihkaa porkkanan palkinnoksi. // Samalta päivältä ku edellinen PS. Älä ihmettele jos edistyn nopeasti tässä koulutusjutussa, koska käyn "leikisti" kouluttamassa näitä 2-4krt viikossa, mutta tarinoita en jaksa joka kerralta kirjoittaa
|
|
|
Post by Minka on Feb 24, 2014 20:55:22 GMT
~ Yllättävä kohtaaminen
Olin varustanut Susun jo hyvän aikaa sitten, mutta pähkäilin vielä laitanko ratsastusloimen. Ulkona oli nolla astetta ja Susu oli klipattu, joten päädyin loimeen.
Pihalla nousin aidan päältä selkään ja säädin jalustimet. Olin juuri aikeissa lähteä matkaan, kun tallikoira Jesse hölkötteli pihalle iloisesti haukkuen. "Hei poika. Lähdetkö mukaan?" juttelin koiralle, joka pyöri iloisena ynpärillämme. Pyysin Susun käyntiin ja ohjasin sen maastopolulle, iloinen koira perässämme.
***
Jesse nuuskutti ojan penkkoja tehden tarpeensa milloin minnekkin. Susu oli virkeä ja pärskähteli tyytyväisenä ottaen pari ravia-askelta. "Oho! Oletpas sinä innoissasi", naurahdin ja pidätin tammaa.
Hetken päästä nostin hidastempoisen ravin ja koira säntäsi peräämme. Välillä se spurttasi reilusti edelle, jääden nuuhkimaan mielenkiintoisia hajuja. Nopeutin tempoa ja kevensin rytmikkäästi tamman ravin tahtiin. Tämä saisi luvan olla rento lenkki näin kisakauden keskellä, jotta Susu olisi sitten kunnossa kisoissa.
Joudun hidastamaan käyntiin, koska Jesse alkoi matelemaan ja sitä sai kärsivällisesti kutsua ja odottaa. Ratsastin koiran luo ja käskin: "Jesse kotiin. Mene kotiin." Kultainen noutaja katsoi minua hetken, kunnes se lähti läähättäen tallille päin. Toivoin Jessen menevän suoraa tietä kotiin, ettei tulisi sitten ongelmia.
Jatkoin ravissa kaarrellen pienillä poluilla ja hypäten välillä ojien yli. Löysin hyväkuntoisen tien, jolta melkein kaikki lumi oli sulanut. Vain reunoilla ja syvemmällä metsässä oli suojalunta.
Ohitin kauniin maalaiskartanon, jonka pihalla oli kivinen talli ja sivummalla suuria peltoja, tilavia tarhoja ja mustia alueita, jotka olivat varmaan laitumia. Tallissa oli kauniita ja siroja hevosia, ainakin mitä kaukaa ikkunasta näin. Pysäytin Susun hetkeksi, jotta voisin ihastella kuvan kaunista kartanoa. Tarkensin katsettani ja näin ratsastajan pihalla. Tumma hevonen näytti korskuvan hurjasti ja se heitti takapäätään ilmaan. Ratsastaja käänsi hevosen tiukasti pienen pienelle voltille ja näin heidän lähtevän pihalta. Pyysin Susun käyntiin, jos vaikka minun ja villin hevosen ratsastajan tiet kohtaisivat.
Ihan kuin rukouksiini olisi vastattu. Näin villin hevosen tulevan pärskähdellen koottua ravia alamäestä ja sain tilaisuuden tarkastella sitä lähemmin. Hevonen oli selvästi ori, joten pidin Susun tiukasti hallinnassani. Ratsastaja oli poika ja huomasin hänen olevan nuori, mutta taitava. Ratsukko oli juuri ohittamassa meidät, kun vilkaisin pojan silmiin ja pysäytin Susun kuin seinään.
"Niko! Mitä sinä täällä?" huudahdin. hämmästyneenä. "Minka? Sinäkö se olet?" poika kysyi kääntäen hevosensa. "No terve enkeli. Setäni asuu tuolla kartanossa ja vietän hiihtolomaa hänen luonaan. Setäni kasvattaa laukkahevosia", Niko selosti. "Vau. Tuo taitaa olla villi tapaus", totesin. "Jep, tämä Wild Destiny on tallin villeimpiä, mutta nopeimpia ratsuja. Mutta kukas tuo on?" Niko kysyi. "Oma hevoseni Gilthanas, tuttavallisemmin Susu", kerroin. "Hei Susu", Niko tervehti. "Mutta entäs se laiska ruuna sieltä... Ponnarista?" hän jatkoi. "Ai Hemmo. Se on vain hoitohevoseni", kerroin hymyillen.
Lähdimme ratsastamaan suuntaan, jonne Niko oli menossa. Juttelimme paljon hevosista ja Niko kertoi sedänsä laukkaratsuista. Kuuntelin innostuneena, koska haluaisin niin kovasti esteitä hyppäävän laukkahevosen. "Laukataanko?" Niko kysyi. "Susulla on oikeastaan lepopäivä", sanoin epävarmana. "Tule nyt. Pieni pätkä vain, jotta Destiny saa päästellä höyryjä", Niko maanitteli. Nostin ravin ja tein puolipidätteen. Destiny syöksyi jo laukkaan, joten minäkin napautin kantapäilläni Susun kylkiä.
Destiny etääntyi meistä joka askeleella. Se nelisti päätä huimaavaa vauhtia eteenpäin ja olin kauhuissani Nikon puolesta. Hirveä tunne valtasi minut ja tiesin, että tapahtuisi jotain ikävää. Niin kävikin.
Äkkiä Destiny heitti takajalkansa ilmaan ja Niko lensi melkein voltilla alas. Ori hyppäsi äkkiä sivuun, väistäessään tippuvaa ihmistä ja se jäi puuhun kiinni jalustimestaan . "Niko! Oletko kunnossa?" huusin ja laukkasin nopeammin pojan luo. Hän vain makasi siinä liikkumattomana ja paniikki valtasi minut. Destiny hirnui kauhuissaan ja kävin irrottamassa sen puusta. Ori pyöri ihastuksissaan Susun ympärillä ja jouduin hätistämään sitä pois jatkuvasti.
Niko avautui kerästään ja nousi istumaan. "Olen kyllä ihan kunnossa, ei minusta noin vain pääse", hän virnisti. Rentouduin hiukan ja huokaisin helpottuneena. "Mehän ehdimme käydä vasta yksillä treffeillä ja olisit varmasti kuollut suruun", Niko kiusasi hymy huulillaan ja hyvä etten heittänyt häntä hanskalla.
Lähdimme rauhallisessa käynnissä eteenpäin ja hyvästelin Nikon risteyksessä. "Kiva kun nähtiin", sanoin hymyillen. "Niin. Kiva kun huolehdit minusta", poika virnuili ja vilkutti.
***
Susua hoitaessa pyörin pää pilvissä. Mietin, että oliko Niko päässyt turvallisesti kotiin. Destiny oli ollut todella villi, vähän kuin Riina.
Harjasin Susun oikein kumisualla ja lopuksi vielä pölyharjalla. Hellin ja lellin sitä ainakin puolituntia ja annoin lopuksi herkun. Nessa jo hirnui karsinassaan, se halusi ulos. "Okei okei! Mä tuun", sanoin Nessalle ja otin Susulta riimun pois ja laitoin tavarat nätisti sen pakkiin.
// lauantailta
|
|
|
Post by Minka on Feb 24, 2014 20:56:43 GMT
~ Esteillä
Kävin rakentamassa maneesiin esteradan valmiiksi. Tein ensin 130-senttisen pystyn, seuraavaksi 140-senttisen kaksoisesteen ja lopuksi 120 senttiä korkean okserin. Ensimmäisten esteiden välillä oli kuusi askelta ja okserille piti tehdä mutka, jonka jyrkkyys vaihtelisi ratsastukseni mukaan.
Avasin Nessan karsinan harja kädessäni. Tamma teki tavanomaisen herkkutarkastuksen ja meinasi syödä harjan. "Ei hassu! Mulla ei ole mitään", nauroin ja harjasin pitkin vedoin Nessan karvan kiiltäväksi. Hain sitten tamman varusteet ja puin ne sille huolellisesti. Laitoin vielä suojat ja puhdistin kaviot.
Maneesissa talutin Nessan aidan viereen ja nousin selkään. Laitoin tavallista lyhyemmät jalustimet ja siirsin Nessan uralle. Annoin Nessan kävellä täyspitkin ohjin muutaman kierroksen, kunnes aloitin verryttelyn. Taivuttelin ja asetin ensin molempiin suuntiin, kunnes Nessa oli mukavan pehmeä ja tein sitten etuosakäännökset kulmiin. Etuosakäännöksistä jatkoin tekemällä minimaaliset voltit kulmiin. Kuvittelin, että kulmissa oli tötteröt, joiden ympäri taivutin Nessaa. Tamma oli hyvin yhteistyöhaluinen ja eteenpäin pyrkivä.
Siirryin raviin ja tein askeleenpidennyksiä ja lyhennyksiä keventäen. Otin mukaan keskiympyrät, joissa menin harjoitusravia. Nessa meni hyvin ja kuviot olivat sille liiankin helppoja.
Seuraavaksi harjoittelin pohkeenväistöä. Ratsastin pohkeenväistöä ravissa yläviistoon kentän poikki. Aloitin aina ovenpuoleisen pitkän sivun alusta ja päätin vastakkaisen pitkän sivun loppuun. Matkalla tein kaksi siirtymistä kayntiin edelleen pohkeenväistössä. Aluksi Nessa ei ymmärtänyt ja se sekosi hieman askeleissaan, mutta seuraava kerta meni jo paremmin. Taputin tammaa jokaisen kerran jälkeen ja vaihdoin välillä suuntaa.
Siirryin laukkaan ja annoin Nessan laukata puolikierrosta kovaa ja puolikierrosta hiljaa. Käänsin parin pätkän jälkeen ympyrälle ja kokosin Nessan laukan korkeaksi, niin kuin tehokkaassa kouluvalmennuksessa. Caroline oli osannut asiansa ja opit olivat painuneet hyvin mieleen. Hidastin ravin kautta käyntiin ja annoin Nessalle pitkät ohjat.
Hyppäisin ensin muutaman lämmittelyhypyn ensimmäisellä esteellä. Kokosin siis ohjat ja painoin kantapääni tamman kylkiin. Nessa lisäsi vauhtia ja pyysin sen raviin. Ratsastin Nessan pehmeäksi ja nostin laukan. Tein näin alkuun muutaman lämmittely noston ja käänsin hallitussa laukassa esteelle. Nousin kevyeeseen istuntaan ja mukauduin Nessan hyppyyn. Tamma ponnisti juuri oikein ja liiti esteen yli taitavasti. Käytin reippaasti oikeaa pohjetta, koska Nessa olisi halunnut jatkaa rataa. Halusin kuitenkin hypätä vielä uudestaan.
Kannustin Nessan uudestaan laukkaan ja käänsin tamman esteille. Juuri ennen estettä Nessa pureutui kuolaimeen ja kaahotti miten sattuu. "Nessa! Pysähdy!" kiljuin, kun en saanut pidätteitä läpi. Tamma jatkoi rataa täysillä ja en voinut muuta kuin mukautua hyppyyn. "Hyi, tuhma tyttö", toruin korskuvaa tammaa.
Rauhoittelin Nessaa voltilla, kunnes se oli taas rento, oma itsensä. Taputin sen kaulaa ja nostin hitaan ravin. Ravasin kenttää ympäri ja seitsemän askelta ennen estettä nostin laukan. Nyt Nessa hyppäsi hallitusti, mutta nopeasti tai muuten ei oltaisi yli päästy. Okseri nousi eteemme ja ajoin Nessan eteen. Kohosimme liitoon ja Nessa selvitti esteen helposti. Jäähdyttelin laukassa voltilla ja hidastin sitten hitaaseen raviin. Annoin Nessan ravailla eteenalas ravit puolipitkin ohjin ennen loppukäyntejä.
***
Riisuin Nessalta varusteet ja vein sen solariumiin. Kiinnitin kimon molemmin puolin, ettei se vain pääsisi karkaamaan. Käynnistin solariumin laittaen sen miedolle lämmölle ja hieroin Nessan jalkoihin linimenttiä ja päälle kylmähauteet kymmeneksi minuutiksi. Venyttelin Nessan jalkoja varovasti ja silittelin loppuajan sen kaulaa ja päätä. Huusari siivosi karsinoita ja Michael puuhasteli jonkun hevosen karsinassa, ilmeisesti laittaen kuntoon. Olin oikeassa, koska pian Michael tuli käytävälle talutten Cinderellaa.
Riisuin Nessan kääreet ja sammutin solariumin. Talutin tamman takaisin omaan karsinaansa ja harjasin sen vielä huolella. Puhdistin lopuksi kaviot ja tunnustelin jalat. Ne olivat vielä viileät kääreiden takia, mutta muuten ihan normaalit. "Hieno tyttö", kehuin tammaa taputtaen sitä lautasille. Nyt olisi Eldurin vuoro.
// lauantailta
|
|
|
Post by Minka on Feb 25, 2014 21:01:28 GMT
~ Eldur, varsinainen vauhtiveikko
Olin jo aika väsynyt ja mietin hetkisen jättäisinkö pojan ratsastamatta. En malttanut kuitenkaan odottaa uutta ratsuani, joten avasin reippaasti oven riimu kädessäni.
Eldur antoi kiinnittää itsensä, mutta harjauksen aikana ori hieman sähelsi. Ehkä se tiesi pääsevänsä ulos. Harjauksen aikana tutustuin tähän powerpolleen, joka olikin vilkas tapaus. Satuloidessa ori heilautti päänsä korkealle ja steppasi innoissaan. Se hörisi kovaa ja hirnahti kimeästi. "Rauhassa poika!" sanoin oriille ja otin sen päästä kiinni puhuen sille hiljaa. Eldur rauhoittui hieman ja sain satulavyön kiristettyä ja suitset päähän.
Maneesissa Eldur ei malttanut seistä ollenkaan paikallaan vaan meinasi lähteä heti liikkeelle. Pidätin vaihdikasta oria ja kun se pysähtyi, laitoin jalkani jalustimeen. Eldur lähti liikkeelle ja ponnistin äkkiä selkään. Pakotin hevosen nurkkaan seisomaan, jotta saisin jalustimet. Laitoin vähän lyhyemmät, kuin normaalisti, jotta pysyisin tukevammin selässä.
Käänsin Eldurin uralle ja annoin sille pitkät ohjat. Ori käveli reippaasti eteenpäin ja pyrki muutaman kerran ravillekkin, kun rentouduin.
Kokosin ohjat hetken päästä ja tein tiuhasti pysähdyksiä. Eldur oli kova suustaan, joten yritin ratsastaa enemmän istunnalla. Ori ei vain tahtonut pysähtyä ja lintsasi melkein joka toisen, mutten silti hellittänyt. Taivuttelin samalla kulmiin.
Pysähdysten jälkeen vuorossa olivat temponmuutokset. Pidätin ohjista ja nojasin taaksepäin, mutta Elduriin ei ollut vaikutusta. Pidätin uudelleen kovempaa ja sain oriin vaivoin hidastamaan parin askeleen ajaksi. Napautin lähes olemattoman kevyesti oriin kylkiä, mutta Eldur nopeutti silti. Pidätin taas ohjista, mutta Elduriin sillä ei ollut vaikutusta. Mieleeni tuli ratsastuskoulun Fabienne-poni, joka oli aika lailla samanlainen tapaus, mutta pysähtyi huomattavasti helpommin verrattuna Elduriin.
Tein vielä voltteja, jolloin Eldur oli hiukan hitaampi. Painoin reippaasti oriin kylkeä sisäpohkeella, koska se halusi oikaista kovan vauhtinsa takia. Olin kauhuissani pelkästään ravin ajattelusta.
Menin käyntiä niin hitaasti, kuin Eldur pystyi menemään. Arvattavasti ei siis kovinkaan hitaasti. Pyysin oriin raville ja vauhti kiihtyi hetkessä.
Eldur pureutui kuolaimeen ja menetin kontrollin täysin. Pompin holtittomasti nopeassa tempossa ja koitin pitää käteni paikallaan. Yritin pidättää Elduria ja vedin täysillä ohjista, jotta saisin kontrollin takaisin. Yritin myös kääntää oriin seinää vasten, mutta silläkään ei ollut vaikutusta. Eldur kaahotti holtittomasti ympäri maneesia ja istuin jauhosäkkinä selässä. Onneksi kukaan ei tullut, koska en ollut oikein edustuskunnossa.
Vedin täysillä ulko-ohjasta ja käänsin Elduria päin seinää. Pidin otteeni, jolloin ori ravasi sivuttain ja hidasti lopulta vauhtiaan. En todellakaan taputtanut Elduria, koska se oli ollut tuhma. Jäähdyttelin hetken voltilla ja suurensin sen ympyräksi. Nostin ravin ja pidin Eldurin tiukasti oikealla tiellä ja tässä vauhdissa pystyin jopa keventämään. Ori halusi nopeuttaa vauhtia, mutta pidin pääni. Nyt se saisi pysyä tismalleen tässä tahdissa, kuin olimme nyt.
Lopulta, ikuisuuden ravailun jälkeen hidastin käyntiin. Eldurista huomasin kyllä, että se oli saanut purettua vähän energiaansa, mutta silti vauhtia riitti.
Tallissa otin oriilta varusteet nopeasti pois, koska sillä oli ruoka. Annoin sen syödä rauhassa ja pesin sillä välin kuolaimet. Ehdin, jopa järjestää oriin pakin, ennen kuin se oli mussuttanut kaiken. Harjasin vielä Eldurin ja puhdistin kaviot. Olin sitten aivan liian väsynyt roikkuakseni enää tallilla, joten menin kotiin lepäämään.
// lauantailta, vielä
|
|
|
Post by Minka on Mar 9, 2014 20:44:58 GMT
~ Sunnuntaisiivous
Sunnuntaisin pidän Susulle ja Nessalle lepopäivän. Tänä sunnuntaina siis siistisin tallia ja puhdistaisin varusteita.
Ilma oli mukavan lämmin ja aurinko paistoi. Avasin Jään tallin oven menin heti Susun karsinalle. "Hei kulta", tervehdin tammaa, joka tuli höristen avonaiselle ovelle. "Pääset nyt pihalle Nessan kanssa", sanoin Susulle ja puin sille fleecevuorellisen sadeloimen. Seuraavaksi loimitin Nessan ja kiinnitin molempien tammojen riimuihin narut. Talutin tammat pihalle ja vein ne niille varattuun tarhaan.
Nessa pyrähti laukkaan Susu kintereillään. Se teki äkkikäännöksiä ja pukitti innoissaan. Hymyilin ja katselin tammojen tempauksia. Palasin sitten talliin.
Hain talikon ja kottikärryt ja tyhjensin Susun karsinan kauttaaltaan. Loput kuivikkeista lakaisin karsinan ovelle ja nostin kottikärryihin.
Otin sitten Susun pakista sienen ja hain vesisangon. Kuurasin tamman ruokakupin ja vesiautomaatin tahrattomiksi ja huuhtelin lopuksi saippuan huolellisesti pois hakemallani vesiletkulla. Seuraavaksi hain heinätuppoja ja laitoin niitä kohtiin, joihin oli tippunut vettä.
Tyhjensin myös Nessan karsinan ja kuurasin sen kupit puhtaiksi. Laitoin myös Nessan karsinaan olkituppoja ja sen jälkeen ripottelin molempien karsinoiden perälle vähän vanhaa purua, jotta tuttu haju jäisi.
Olkituppojen kuivatettua karsinat, hain uudet purut ja levitin niitä paksulti lattialle. Karsinat näyttivät niin puhtailta ja sinne olisi sopinut täydellisesti vihreä rehu.
Bella tuli Donnaa taluttaen ohitseni. "Esteitäkö hyppimään?" kysyin kohteliaasti luuta kädessäni. "Joo, ehkä viimeiset hyppelyt ennen vauvan tuloa", Bella sanoi hymyillen. Ratsukon mentyä lakaisin käytävän ja siirryin pesupaikalle lavuaarin luo heppojeni pakit mukana.
Tyhjensin kaikki tavarat pois pakeista ja huuhtelin ensin Nessan pakin. Sitten otin tiskiharjan ja saippuaa ja hinkkasin pakin sisustaa ja tahrat ulkopinnasta. Siinä ei mennyt kauaa, joten sain molemmat pakit pestyä ja kuivattua alle puolessa tunnissa. Suojista hinkkasin pahimmat tahrat pois vedellä ja ja lopuksi paketoin ne siististi kummankin pakin pohjalle. Seuraavaksi tulivat pintelit patjoineen, harjat ja riimut. Sienet huuhtelin veden alla ja puristin kuivaksi. Pakit vein siististi täytettyinä karsinoiden eteen.
Hain sitten pesupaikalle Susun ja Nessan satulat ja suitset. Irrotin jalustinhihnat ja satulavyön ja pesin kaikki satulan osat satulasaippualla, paitsi istuinosat. Rasvasin sitten kaikki nahkaosat ja ja laitoin satulavyön kiinni oikealle paikalleen ja jalustinhihnat vaihdoin päikseen. Seuraavaksi käsittelyyn pääsi Nessan satula.
Suitset purin osiin ja hinkkasin ensin kuolaimet tahrattoman kiiltäviksi. Kuivasin ne pyyhkeeseen ja pesin sitten nahkaosat huolellisesti. Laitoin suitsiin myös rasvaa ja kokosin ne takaisin yhteen. Susun suitsille tein saman ja vein kamat sitten paikalleen. Varusteiden huoltoon meni vähän reilu tunti ja kello oli neljä. Viideltä voisin heittää hepoilleni sylillisen heinää, mutta nyt voisin puhdistaa muiden hoidokkieni karsinat.
Työnsin kottikärryt kohti Girlin karsinaa ja pysähdyin sen eteen. Typyllä oli riimu päässä, joten otin narun ja avasin oven. "Girl", kutsuin tammaa ja maiskautin. Haflinger luimi minulle nurkassa ja irvisti. "Tsot tsot", naksautin kieltäni ja tartuin Girlin päähän topakalla otteella. Girl riuhtoi päätään ja myötäilin kädelläni pään liikettä. Irrotin otteeni vasta, kun tamma pysähtyi. Samalla annoin sille miniporkkanan.
Sidoin Girlin tiukasti kiinni sivukalteriin ja puhdistin karsinan. Homma oli tammalle tuttua, mutta se luimi ja liikuskeli silti.
Karsinan siivouksen jälkeen otin harjan Girlin pakista ja jatkoin siedättämistä ja paikalla olo harjoituksia. Girl oli haluton tekemään yhteistyötä, joten annoin sille sokerin aina, kun se teki oikein. Kertasin myös jalkojen noston, jossa Girl oli edistynyt huimasti. Tänään kuitenkin tuli takapakkia, kun tunsin hampaiden iskeytyvän takamukseeni. "Au! Senkin piru!" huudahdin ja näytin suuttumuksellani, että tamma teki nyt tosi tuhmasti. Jatkoin kuitenkin heti käsittelyä ja annoin palkkion vasta, kun kavio oli puhdistettu ja Girl piti jalkaansa hienosti ylhäällä.
Kävin tyhjentämässä kakat lantalaan ja piipahdin Millin ja kaksosten luona. Silittelin niitä hetken aikaa ja leikin vähän Ginen kanssa. Seuraavaksi menin pesemään Girlin varusteet.
Irrotin satulasta vyön ja jalustinhihnat, jotta voisin pestä koko satulan, istuinosaa lukuunottamatta. Työ sujui hyvin, vaikka Girl olikin ongelmatapaus. Vaihdoin jalustinhihnat päikseen ja tarkistin vyön, ettei se olisi päässyt kulumaan. Seuraavaksi purin, pesin ja rasvasin suitset, jonka jälkeen lakaisin Kastanjantallin käytävän. Ihailin hetken työni tulosta ja käväisin vielä viemässä Susulle ja Nessalle heinää tarhaan.
|
|
|
Post by Huusari on Mar 16, 2014 22:19:04 GMT
Yleiskommentti, kesken vielä: Mahtavaa Minka! Mitähän mä osaisin kommentoida? Ensinnäkin tarinoittesi tekstin sujuvuus oujn omaa luokkaansa! Ei kirjoitusvirheitä, ei ajatusten katkailua = loistava tarinakokonaisuus! Awwwww, mikä tarina tuo Nikohommeli! Onneks en oo ainut, joka kirjoittelee söpöilytarinoita! Jatkuu. ( Mä meen nukkuun nyt. )
|
|
|
Post by Minka on Mar 22, 2014 21:55:57 GMT
~ Perusratsastelu
Vilkaisin lämpömittaria, joka näytti muutamaa pakkasastetta. Voisin siis laittaa uuden talviasuni tallille.
Peilailin itseäni uudet, punaiset ratsastushousut ja musta toppaliivi päällä. Liivin vetoketju oli punainen, joten se sopi yhteen housujen kanssa. Liivin alle laitoin pehmeän ja lämpimän fleecen. Otin muutaman kuvankin asustani ja puin kengät jalkaan lähtien bussille.
***
Tallilla painelin heti Jään talliin, koska omat hevoset aina ensin. Kultani oli viety laitumelle, koska ilma oli hyvä ja lämmin. Hain siis kottikärryt ja talikon puhdistaen karsinat.
Siirsin kottikärryt sivummalle, koska Sheda tuli poninsa Shean kanssa ohi. Poni pysähtyi ennen kottikärryjä ja nosti päänsä ylös. Se mulkoili kottikärryjä, kuin pahinta vihollistaan ja nosteli jalkojaan. "Autanko?" kysyin Shedalta. Tyttö nyökkäsi vain, koska tamma korskahteli. Sen silmistä kuitenkin näki pikkuponin pelleilevän. Tartuin ponin ohjiin toiselta puolelta ja Sheda läpsäytti ohjan perillä tamman kylkeä. Arabellan hirnunta kuului ulkoa, joten Shea pisti vauhtia. "Sheda! Mä tuun just!" kuului huuto Eventin karsinasta.
Jatkoin siivoilua ja hymyilin Sheballe, joka meni söpön poninsa kanssa ohi. Tällä ponilla oli kiire, joten ongelmia ei tullut.
Lähdin riimunnarun kanssa tarhoille. Etsin tarhan, jossa tammani seisoivat päät yhdessä. "Susuu! Nessa! Tänne pollet!" kutsuin tammojani. Ne ravasivat kilpaa portille, mutta pysähdyin katsomaan Kristianin yristystä pyydystää Riina tarhasta. Minun teki mieli huutaa, että juoksemalla et saa ikinä hevosta kiinni, mutta mies vaikutti vihaiselta.
Riina laukkasi häntä soihtuna pakoon Kristiania. Tamma pukitteli muutaman kerran ja kaikesta näki, että se nautti. Riina ei minusta vaikuttanut mitenkään pahalta, joten en oikein uskonut, että sen on niin hankala käsitellä. Villi tamma alkoi kiehtoa minua yhä enemmän ja enemmän, kunnes Nessa palautti minut maan pinnalle. Otin vain Susun mukaani, koska ajattelin Nessan nauttivan enemmän ulkona olosta. Lisäksi kummassakin viereissessä tarhassa oli sille kavereita yllin kyllin.
Tallissa otin Susulta loimen pois ja kaivoin pakista kumisuan. Pyörittelin sitä tammani keholla ja Susu alkoi lepuuttaa jalkaansa."Ihana olet", kuiskasin tammalle ja se käänsi korvansa minuun.
Harjasin Susun perusteellisesti kaikkialta ja hain sen varusteet. Laitoin satulan selkään ja kiristin vyön hellästi. Susu tapitti paikoillaan ja toimenpiteen jälkeen kerjäsi herkkuja. "Ehei, lihoisit vain", nauroin ja työnsin tamman pään pois taskuiltani.
Otin riimun pois ja harjasin huolellisesti pään. Rapsuttelin sitten Susua, kunnes kuolaimet lämpenesivät. Susun kuolaimet olivat ihanan puhtaat, koska ratsastuskoululla näkee välillä ihan likaisia kuolaimia. Yäk!
Kun kaikki oli valmista, talutin tamman maneesille. Arabella tuli katsomaan ketkä siellä liikkuivat, mutta pikkutamma katosi taas pian tallin taakse.
Maneesissa oli ruuhkaa. Sheda ja Sheba ravailivat puomeja ja Alli maastakäsitteli Jeritaa. "No kyllä tänne vielä yksi mahtuu", ajattelin ja menin kohtaan, jossa kukaan ei tulisi päälleni. Laskin jalustimet, kiristin vyön ja nousin nopeasti selkään jakkaralta. Satula ehti valua vähän vasemmalle, mutta korjasin tilanteen. Nostin vielä hetken mielijohteesta jalustimet ristiin kaulalle, koska päätin mennä ilman jalustimia. Varmistin vielä, etteivät jalustimet tipu äkkiä.
Lähdin siis ilman jalustimia uran sisäpuolelle, koska Sheda ja Sheba ravasivat uralla. Taivuttelin Susun ensin pehmeäksi ja asetin sitten kulmiin. Seuraavaksi otin mukaan pohkeenväistöt pitkillä sivuilla. Susu kuunteli minua tavalliseen tapaansa, mutta tamma tuntui jotenkin herkemmältä. Ehkä se johtui pienistä avuistani, joilla pyrin tammaa ratsastamaan.
Painoin kevyesti Susun kylkiä ja tamma nopeutti käyntiään. Napautin uudestaan ja Susu nosti ravin. Annoin vielä kerran pohkeita, jotta Susu tajuaisi pysyä ravissa. Pompin vähän Susun ravissa ja ohjasin tamman uralle. Asetin kulmiin ja työstin ravia. Laitoin Susun takajalat työnkentelemään kunnolla ja katsoin, että Susu kulki hieman korkeammin. Taputin tammaa kaulalle ja siirryin keskelle ravaamaan neliötä. Vaihdoin suunnan ja työstin ravia myös tälle puolelle.
Alli lähti Jeritan kanssa pois, joten hidastin Susun käyntiin. Ovesta kuului pieni kolaus ja Shea sai tilaisuuden jekkuilla. Se heitti vähän takapäätään ilmaan, mutta onneksi Sheda hallitsi tilanteen. Pian pystyimme taas jatkamaan.
Vaihdoin neliön ympyräksi ja ratsastin kahdeksikkoa ravissa. Susu liikkui hyvin ja olin niin ylpeä tammastani. Tuntui, kuin se olisi ollut omani jo iät ajat, mutta vasta kesällä tulisi vuosi yhdessä täyteen.
Unohdin hetkeksi ratsastaa, jolloin Susu lähti hieman oikomaan. Palautin tamman oikealle tielle sisäpohkeen avulla ja hidastin hetkeksi käyntiin. Annoin pitkät ohjat ja siirryin uralle, koska Sheda ja Shebakin menivät käyntiä.
Susu venytti päätään ja pärskähti tyytyväisenä. Ilman jalustimia ratsastus kyllä tuntui jo vatsalihaksissa, mutta se olisi hyvää treeniä minulle.
Siirryin takaisin keskiympyrälle ja kokosin ohjat. Pyysin tamman raviin ja nostin pian vasemman laukan. Työstin Susun laukan ryhdikkäämmäksi ja annoin vähän enemmän ohjaa. "Hyvä tyttö!" taputin tammaa ja vaihdoin suunnan ja laukan ravin kautta.
Sheda ja Sheba lähtivät kävelemään loppukäynnit maastoon, joten jäin yksin maneesiin. Siirryin käyntiin ja uralle kävelemään. Otin jalustimet jalkaan ja nostin pitkillä sivuilla vastalaukan. Aluksi Susu nosti oikean laukan, mutta pian tamma tajusi. Vastalaukka nousi hyvin ja tein seitsemän onnistunutta nostoa peräkkäin.
***
Talutin tamman talliin ja otin siltä heti suitset pois. Jätin ne maahan ja otin satulan pois. Vein satulan paikalleen ja kävin pesemässä kuolaimet. Ristitin suitset tiukasti ja vein ne omalle paikalleen.
Harjasin Susun nopeasti ja puhdistin kaviot. Puin sitten tammalle loimen ja vein Susun tarhaan. Tamma juoksi heti juomaan ja toin sille myös vähän heinää. Otin Nessan kiinni ja vein sen mukanani talliin.
Lilianin kommentti
Hienoa Minka ! Sun tarinoita on aina kiva lukea, vaikka ne oliskin vaan "perus tallipäivästä". Ilman jalustimia ratsastelu oli varmasti hyvää tasapainoharjoittelua. Uran sisäpuolella oleminenkin auttaa kulmiin ratsastamisessa, koska silloin hevosen on helppo oikaista - ja kuskin pitää katsoa, että ratsu menee kunnolla kulmiin. Susu kuitenkin näytti menevän hyvin (et ilmeisesti huomannut mua katsomossa ? ;-D) !
Sitten kielioppiasiaan. Jes, vihdoinkin löysin yhden kirjoitusvirheen: ... Jään talliin -> Jääntalliin = Jääntalli on yhdyssana, ja vaikka sen tiedätkin, oli pakko ! Sun kirjoitusvirheiden korjaaminen kun on harvinaista herkkua ;-) Minusta tarina oli muuten virheetön, mutta kaksi viimeistä kappaletta olisivat voineet olla pidempiä ja niissä olisi voinut olla mausteena vaikka pilkku tai viiva. Se on kuitenkin pikkujuttu ! Plussat siitä, että olit kertonut apujen käytöstä, eli ei esim. "... käänsin Susun uran sisäpuolelle ja pyysin sen raviin..." vaan "... käänsin Susun uran sisäpuolelle käyttäen istuntaani, jota tehostin sisäohjalla, ja pyysin sen raviin..." . Sitä on lukijan kivempi lukea, ja toki kertoo enemmän sekä kirjoitus- että ratsastustaidoistasi.
24v€, Lilian
|
|
|
Post by Minka on Mar 22, 2014 21:57:16 GMT
~ Ilman satulaa
Talutin Nessan talliin ja otin siltä loimen pois. Taputin nopeasti tamman kaulaa ja käväisin äkkiä tallituvassa.
"Hei Minka!" Mimmi ja Lilian kajauttivat yhteen ääneen. "No moi!" vastasin hilpeästi ja avasin kaappini oven. "Meidän Mimmuska on rakastunut siihen mopopoikaansa", Lilian kiusoitteli. "Jooa! Pojan nimi on Jooa!" Mimmi sanoi punastuen. "Katso nyt! Todiste!" Lilian huusi ja osoitti Mimmiä molemmilla etusormillaan. Nauroin tyttöjen jutuille ja laitoin taskussani olleet hevosnamit kaappiini. Lilian jäi vielä kiusoittelemaan Mimmiä ja näin tytön heittävän häntä tyynyllä. Lilian kuitenkin väisti ovelasti ja heitti tyynyn takaisin Mimmille. Lähdin hymyssä suin huoneesta takaisin Nessan luo.
"Joo moi kulta", sanoin kimolle ja annoin sen nuolla käsiäni. Samalla ajattelin erästä henkilöä, joka oli minulle rakas. Poika pyöri koko ajan mielessäni ja mietin onkohan hänellä tyttöystävää.
Otin kumisuan Nessan pakista ja pyörittelin sitä tamman keholla. Nessakin alkoi hiljalleen tiputtaa talvikarvaansa ja toivoin, että säät pysyisivät lämpiminä.
Viimein sain Nessan harjattua ja kävin hakemassa sen varusteet. Nessalla en ollut mennyt pitkään aikaan ilman satulaa, joten tekisin sen tänään. Toisaalta olin jo mennyt Susulla ilman jalustimia, mutta hällä väliä.
Puhdistin Nessan kaviot ja tarkistin, että kengät olivat tukevasti kiinni. Kohta varmaan voisi jo poistaa hokit, mutta antaa niiden nyt olla. Avasin suitset ja pujotin kuolaimet Nessalle. Tamma otti ne nätisti suuhunsa ja haukotteli päälle. "Älä yritä", nauroin ja rapsutin tamman kaulaa.
Maneesissa ei ollut vieläkään ketään, joten nousin selkään ja menin pitkin ohjin uralle. Nessan selkä tuntui hassulta, kun en ollut tottunut siihen. Kokosin vähän ohjia, mutta jätin ne silti houkan löysälle. Nessalla ei ollut martingaalia, joten olin hieman jännittynyt. Kimo tuntui kuitenkin rauhalliselta.
Tein löysin ohjin voltit pitkälle sivulle ja käytin enemmän pohjetta, kuin ohjaa. Nessa toimi loistavasti ja se oli vielä reipaskin. Taputin tammaa kaulalle ja kokosin ohjat. Jatkoin pysähdyksillä.
Vaihdoin suunnan ja tein vielä muutaman pysähdyksen. Nostin sitten ravin ja pompin Nessan ravissa. Onneksi se oli suht tasaista. Asetin ja taivutin huolellisesti kulmiin ja tein siirtymisiä lisättyyn raviin ja takaisin. Korkealle koulutettu tammani oli tänään aivan loistava ja kehuin sitä paljon. Kokosin sitten ravin ja tunsin miten Nessa nousi muotoon. Oli kuitenkin pakko siirtyä käyntiin, koska lähdin valumaan sivulle.
Ravailin vielä hetken kootusti ja siirryin sitten käyntiin. Tein pohkeenväistöjä käynnissä pitkillä sivuilla ja siirryin sitten onnistumisten jälkeen raviväistöihin. Nessa työskenteli hyvin jaloillaan ja olin erittäin tyytyväinen. Jatkoin siis avo- ja sulkutaivutuksilla, joita en ollut tehnyt pitkään aikaan.
Menin ympyrälle ravailemaan ja pyysin laukan. Laukkasin noin kuusi askelta ja siirryin takaisin raviin. Jatkoin näitä ravi-laukka siirtymisiä muutaman kerran, kunnes annoin Nessan päästellä höyryjä ympyrällä. Tamma laukkasi pehmeän rytmikkäästi ja meinasin valua vasemmalle. Sain kuitenkin asentoni korjattua ja jatkoin uralle.
Hidastin käyntiin ja tein neljän askeleen peruutuksia. Siirryin peruutuksesta heti raviin ja ensimmäisellä kerralla Nessa nosti laukan. Kokeilin heti uudestaan ja kehuin tammaa, kun se teki oikein. Jatkoin näin ja otin sitten siirtymisiä peruutuksesta laukkaan.Nessa oli aivan loistava, joten treenailin vielä vastalaukkaa.
Aluksi ratsuni nosti kolme kertaa oikean laukan, kunnes se tajusi. Sain pari todella hyvää nostoa, joten taputin Nessaa ja aloin pikkuhiljaa lopettelemaan. Otin vielä loppuravit puolipitkin ohjin ja loppukäynnit pitkin ohjin.
Pihalla Kristian yritti houkutella Athaa mukaansa, mutta pikku ilkiö jumittui paikoilleen. Nessan nähdessään Atha kuitenkin heitti iloisen pukkiloikan astuen miehen varpaille. "Voi ¥£*%&!" Kristian kirosi. "ALLI! Heti tänne!" mies karjui tytölle, joka oli pihan toisella puolella. "Atha, Atha, Atha. Miksi oletkaan tuollainen?" mietin itsekseni.
Hoidin Nessan huolella ja tarkistin jalat. Rapsuttelin vielä tyytyväistä tammaa ja loimitin sen. Se pääsisi takaisin tarhaan Susun seuraksi. Nyt olisi kuitenkin mentävä kouluttamaan Girliä.
Lilianin kommentti
Ilman satulaa menemin todellakin on mukavaa vaihtelua, myös Nessan tapaiselle huippukilpahevoselle ! ;-) Selässä (paikallaan) pysyminen saattaa kyllä tuottaa alkuun vaikeuksia, mutta on se sen arvoista. Olen varma, että tunsit selkään paljon paremmin Nessan pienimmätkin liikkeet - eikö vain ? :-) Ainakin omasta mielestäni on kiva pysyä 100% kärryillä hevosen liikkeistä. Hienosti kuitenkin pysyit selässä !
Tässä tarinassa oli tämä mua hymyilyttänyt Lilian-kohta :-DD Kirjoitusvirheitä en sen suuremmin huomannut, eikä muutakaan kuin pilkunviilausta. Eli kappaleet - tai ainakin osa niistä - olisivat voineet olla pidempiä, sillä noin lyhyinä leipätekstin määrä tuntuu paljon pienemmältä. Vaikka perustekstiä pilaavaa vuoropuhelua ei ollutkaan kovin paljoa, tarina näyttää sitä lyhyemmältä mitä kappaleet ovat, mielestäni. Ei se sen vakavampaa kuitenkaan ole ;-D
Lilian kuittaa - 25v€.
|
|
|
Post by Minka on Mar 22, 2014 21:58:39 GMT
~ Ilkimys "Lopeta!" karjaisin, kun Super Girlin hampaat nykäisivät hihaani. Napsautin sormiani tamman pään vieressä ja haflinger luimisti ja väläytteli ilkeästi hampaitaan. "Älä nyt ole kenkku! Kyllä sä muistat tämän pirulainen", komensin Superia topakasti. Tartuin jälleen sen etujalkaan ja puristin kevyesti. Tamma nosti jalkansa ilmaan, jolloin päästin irti ja annoin namin. "Hieno tyttö", kehuin tammaa ja toistin tehtävän onnistunnesti. Pikku haflinger oli edistynyt jo huimasti. Enää se ei järjestänyt kohtausta, jos jalkoja nostettiin tai esittänyt ADHD:ta harjatessa. Rapsutin Girliä harjantyvestä ja halasin sen kaulaa tyytyväisenä. Puristin jälleen vasempaa etujalkaa vuohisen kohdalta ja Girl nosti jalkansa. Annoin sille herkun ja taputuksen lavalle ja puhdistin sitten kavion. Rapsutin tamman kaulaa ja sanoin kehusanan käyden kaikki kaviot läpi puhdistaen ne. "Hyvä tyttö. Olen niin ylpeä sinusta", sanoin tammalle miettien Huusarinkin varmaan huomanneen edistysaskeleen. Otin sitten harjan esille ja annoin Girlin nuuhkia sitä. Aloin harjaaman pitkin vedoin ja aina, kun Girl oli yli 10 sekuntia paikallaan, irrotin harjan ja rapsutin kaulalta. Joka toisella kerralla annoin namin. "Upea tyttö! Hieno olet!" kehuin tammaa rapsuttaen ja taputtaen sitä. Se hörisi innoissaan ja oli selvästi ylpeä itsekkin. Sain Girlin vaivattomasti harjattua, jopa mahan alta. Mitä typy nyt vähän luimi. "Hieno tyttö", kehuin tammaa. Irrotin narun kalterista ja talutin tamman pihalle ja sieltä maneesiin. Kävelin sen vierellä pitäen tiukasti narusta kiinni. Harjoittelin pysähdyksiä ja liitin mukaan sanan stop. Super Girl vain käveli turpa pystyssä ohitseni ja käänsin sen voltille. Kävelytin sitä voltilla niin kauan, kunnes tamma pysähtyi käskystäni. Silloin annoin reippaasti kehuja ja rapsutuksia. Pysähdyksissä sai todella tehdä töitä, jotta haflinger tottelisi. Se astui kaksi kertaa jalkani päälle, mutta onneksi olin varautunut turvakärjellisillä kengillä. Jatkoin pysähdyksiä vielä, kunnes ne sujuivat kohtalaisen vaivattomasti. Maiskautin ja Girl lähti raville. Juoksin sen vieressä ja aina, kun vauhti kiihtyi tein voltin. Osoitin sillä, että ihmistä pitää totella. Muutaman kerran Girl heitti päänsä ilmaan ja lähti laukkaa eteenpäin. Vedin kuitenkin narusta, jolloin tamma kääntyi ja sain sen rauhoittumaan voltilla. Jatkoin työskentelyä ympyrällä. Suurensin ja pienensin ympyrää ravissa ja tamma juoksi tyytyväisenä vierelläni. Vaihdoin suunnan edelleen ravissa ja jatkoin suurentelua ja pienentämistä. Jouduin hidastamaan käyntiin, koska en itse enää jaksanut. Taputin Girliä ja jatkoin pysähdyksillä. Haflinger oli aivan liian innoissaan, joten pysähdykset menivät aika huonosti. Siksi kehuinkin jokaista hyvästä yritykestä ja teosta. Lopuksi annoin tamman laukata ympyrällä. Juoksin sen vierellä ja maiskautin. Tamma meni kuitenkin aivan liian kovaa, joten hain liinan estekaluston luota. Juoksutin tammaa laukassa noin kolme minuuttia kumpaankin suuntaan. Tein sitten vielä muutamat pysähdykset ja väistämisharjoituksia. Pysäytin Girlin ja työnsin sitä reidestä. Pyysin sitä väistämään aluksi neljäsosaympyrän, jottei tamma hermostuisi. Girl hiukan mujautteli silmiään ja polki takajalkojaan, mutta totteli silti. Seuraavaksi pyöräytin tammaa puolikierrosta ja sitten viimeisen neljösosan. Taputin sen kaulaa ja talutin sen kaartoon. Pyysin tammaa väistämään vielä oikealle suoraksi ja rapsutin sitä sitten oikein paljon. Tallissa poneja valmisteltiin alkeistuntia varten ja hoitajat olivat auttamassa. Talutin tamman omaan karsinaansa ja sidoin sen kiinni kalteriin. Harjasin Girlin nopeasti, mutta rauhallisesti jatkaen siedätystä, jonka jälkeen kertasin jalkojen noston ja kavioiden puhdistuksen. Pahainen kakara meinasi laittaa komeat hampaanjäljet takalistooni, mutta onneksi ehdin väistää. Irrotin tamman ja otin siltä riimun pois. Girl meni heti juomaan ja laitoin tavarat nätisti sen pakkiin. Olin aivan poikki, mutta vielä olisi Gine. Päätin kuitenkin jaksaa, koska miniponin hoitoon ei tarvitsisi niin paljon energiaa, kuin ongelmahevoseen. // Huomenna tulee vielä tältä päivältä tarina Ginestä (: Lilianin kommentti
Hienoa, Minka ! Sun tarinat on aina mielenkiintoisia ja erilaisia (kuin edelliset), ja niitä on kiva lukea. Girl - ja muutkin koulutettavat pikkupirulaisetponit - kyllä osaa olla oikea ämmä, mutta kyllä sinä sen aina tottelemaan saat. Girl toki muljauttelee silmiään kaiken aikaa, en tiedä onko se vielä aikuisenakin sellainen, muttamutta. Juoksutus on aina kivaa vaihtelua perusridailuun, ja loppujen lopuksi sinäkin sait Girlin liikkumaan oikein kivan näköisesti. Kiva, että jaksoit myös opettaa tammalle pohkeenväistön alkeita !
Kirjoitusvirheitä ei, taaskaan, ollut ( ). Ainoastaan kappaleet olisivat voineet olla pidempiä, ja tiedän kyllä että huomautan siitä aina. Leipätekstin määrä vain näyttää tasaisemmalta silloin. Mutta tarinan sisältö oli perus-Minkaa eli kiinnostavaa, hyvin kuvailtua ja hauskaa. Sun tekstejä jaksaa kyllä lukea ! Muuta kielioppiasiaa mulla ei valitettavasti ole, mutta keep going babe ;-)
Lilian kuittaa - saat 25v€ :-)
|
|