|
Post by Franziska on Aug 6, 2015 16:08:56 GMT
Kirjoittelen tänne puuhistani trakehnerorini Lucasin kanssa:)
|
|
|
Post by Franziska on Aug 6, 2015 17:38:03 GMT
Olimme sopineet, että tänään Lucas vietäisiin uudelle tallilleen, Hevosjärven tilalle. En tiedä, miten voi olla mahdollista, etten ollut kuullut tallista aikaisemmin kuin vasta pari päivää sitten. Olin ollut jo ihan maani myynyt, kun Lucasin entiseltä kotitallilta oli ilmoitettu, että talli lopettaa ja hevoset pitää siirtää viikon kuluessa uudelle kotitallille. Viikon kuluessa?! Tallin omistajat olivat aina olleet vähän hätähousuja - joka johtui asioiden viimetinkaan jättämisestä - joten ei muuta kuin uutta tallipaikkaa etsimään. Aikaa oli viikko, kuten arvata saattaa, olin todella, todella stressaantunut. Onneksi löysin pian, parin päivän kuluttua tieni Hevosjärven tilan nettisivuille. Talli sijaitsi vain kahden kilometrin päässä kaupungista, siispä matka ei olisi mikään ongelma. Heti samana iltana soitin tallin toiselle omistajalle, Huusarille ja kysyin tallipaikasta. Rukouksiini vastattiin - nimittäin, Lucas sai muuttaa Hevosjärveen!
Tänä aamuna heräsin jotenkin tavallista pirteämpänä. Yleensä halusin nukkua puoleen päivään saakka, nyt heräsin jo yhdeksän maissa. Se oli kuulkaas aikainen minulle. Makeasti venytellen valitsin vaatekaapista sopivat vaatteet ja vedin ne ylleni. Seuraavaksi pitikin mennä syömään aamiaista. Äitini oli jo hereillä, isä oli töissä ja kaksosveljeni Thomas nukkui vielä. "Miten nukuit?" äiti kysyi tuttuun, ystävälliseen tapaansa. Kaadoin teetä mukiin ja söin paahtoleipää. "Hyvin tietenkin! En malta odottaa että Lucas pääsee Hevosjärven tilalle. Tila oli vaikuttanut täydelliseltä. Jopa liian hyvältä ollakseen totta", höpisin itsekseni äidin selaillessa tabletilta uutisia. Hän ei varmaan edes kuullut. Ihan sama, ajattelin ja pistelin viimeiset leivänpalat poskeeni. Heitin astiat koneeseen ja jäin seisomaan keskelle keittiötä vaativana. "Kröhöm", köhäisin ja äiti nosti katseensa. "Mitä?" hän sanoi katsoen minua ihmetellen. "Lucas. Hevosjärven tila", sanoin ja äiti näytti vieläkin ihan hölmistyneeltä. Huokaisin syvään ja pyöräytin silmiäni kohti taivasta. "Meidän pitää viedä Lucas tänään uudelle kotitallilleen, Hevosjärven tilalle. Etkö sinä yhtään kuunnellut äsken, kun selitin?" sanoin ja nyt lamppu vaikutti syttyvän äidin pään päälle. "Ai niin tosiaan! Osaan minä sitten olla tyhmä!" äiti manasi ja nousi salamannopeasti tuolistaan, rynnäten makuuhuoneeseensa vaihtamaan vaatteita. Minä sen sijaan menin jo ulos odottamaan. Kun joutuu odottamaan, silloin minuuttikin tuntuu ikuisuudelta. Että minä sitten vihasin odottamista. Mikä sillä äidillä oikein kesti? Kun äiti vihdoin ja viimein astui ulos valkotiilisen omakotitalomme ovesta, olin pakahtua riemusta. "Vihdoinkin!" huudahdin riemuissani ja äidin avatessa auton ovet pääsin istumaan penkille. Nappasin radion päälle ja aloin jammailla kesäbiisien tahtiin. Nyt en voinut olla muuta kuin hyvällä tuulella.
Auto mateli hitaasti - tai siltä se ainakin tuntui - Lucasin edellisen tallin pihaan. Tallilla vaikutti olevan hyvin, hyvin autiota. Yksityisten omistajat olivat vieneet hevosensa uusille kotitalleille, ihan niin kuin minäkin olin nyt tekemässä. Minun tuli ikävä tallin kaikkia hauskoja, hulluja sekä erilaisia tyyppejä, joihin olin saanut tutustua Lucasin tallilla asumisen aikana. Huokaisin syvään. Muistojahan kukaan ei voinut viedä pois. Olisikohan Hevosjärven tilalla yhtä tiivis ja hullu talliporukka? Toivoin syvästi niin, nimittäin talli ei ollut mitään ilman omaa omalaatuista talliporukkaansa. Hymyillen muistelin kaikkea, mitä olin tällä tallilla kokenut. Samalla olin astellut satulahuoneeseen, siihen huoneeseen, joka oli tullut minulle jo useaan otteeseen tutuksi. Satulahuoneen yhteydessä oli taukotila - sohva, pöytä sekä jääkaappi. Kuinkahan usein tuollakin sohvalla oltiin istuttu, pöydän ääressä syöty ja vaihdeltu eväitä ja samalla kerrottu hullunkurisia juttuja, joille kaikki ratkesivat nauramaan niin, että mahaan sattui ja tuntui ettei saanut happea. Muistoja, niitä hienoja muistoja. Toisaalta tämä tuntui kuin uudelta alulta - nyt oli Hevosjärven tilan vuoro tarjota minulle samanlaisia muistoja mitä olin saanut entisellä tallilla. Muistellessani pakkasin samalla Lucasin tavaroita laatikoihin, itse hevonen oli luultavasti laitumella. Hyräilin vaimeasti, mutta se kuulosti paljon isommalta autiossa tallissa. Karsinoissa ei ollut hevosia, eikä taukotilassakaan ollut hulluja tallilaisia räkättämässä. Täällä tuntui olevan jopa pelottavan hiljaista. Ihan niin kuin jossakin kauhuelokuvassa. Kohta joku hyökkää kimppuuni ja minä alan kiljumaan, mutta kukaan ei kuule...
"Franziska, oletko sinä kohta jo valmis?" kuulin äitini äänen satulahuoneen ovelta. Säpsähdin, ja samalla havahduin todellisuuteen kuvitelmistani. "Joo, ihan kohta... Itse asiassa voit viedä noita laatikoita jo autoon", sanoin ja äiti teki työtä käskettyä. Asettelin vielä muutamat satulahuovat sekä suojat laatikkoon, sitten nostin painavanpuoleisen sinisen muovilaatikon ja lähdin kuljettamaan autoon. Samalla kävellessäni mietin, miten Lucas sopeutuisi uuteen talliin. "Kyllä Lucas sinne sopeutuu, usko pois", äiti sanoi kuin lukien ajatukseni. Hymyillen laitoin muovilaatikon kahden muun laatikon viereen takakonttiin. "Onko nyt varmasti kaikki?" äiti varmisti. "On, on", sanoin. Tietenkin riimu, naru sekä kuljetussuojat olivat vielä tallissa, kun niitä tarvittaisiin Lucasin kuljetukseen. Siispä harpoin puiseen tallirakennukseen ja harpoin hämärän tallikäytävän päähän, jossa Lucasin karsina oli. Katsoin liitutaulua, johon oli kirjoitettu suurin tikkukirjaimin "Lucas" ja ympärille kaikkia adjektiiveja, tietenkin talliporukan toimesta. Hymyilin lukiessani mitä omituisempia kuvauksia. "Höpsöpöpönlöppönä" ja "Estelihapulla" olivat kyllä parhaimmistoa. Hymähdin pienesti itsekseni ja lähdin tallustelemaan Lucasin tarhaa päin. Taivas oli mennyt pilveen, toivoin, ettei alkaisi sataa. Kävelin tutun tallipihan poikki tarhoille, jossa näin Lucasin seisovan yksinään. Se ei kuitenkaan välittänyt siitä, vaan söi vaan heiniä normaalisti. "Lucas!" kutsuin sitä portilta ja samassa suuri musta trakehner nosti päänsä ja höristi korviaan. Rapistelin taskussani olevaa karkkiroskaa, ja Lucas tuli iloinen pilke silmäkulmassaan hölkäten luokseni. "Hahaa huijasimpas", naurahdin ujuttaen riimun orin päähän. Kytkin riimunnarun kiinni riimuun ja talutin Lucasin ulos hoitopuomille. Nopeasti hain kuljetussuojat satulahuoneen penkiltä ja palasin ne mukanani Lucasin luo. Asettelin suojat orin jalkoihin, se seisoi paikallaan ja haisteli lämmintä kesäilmaa. Kun suojat olivat jaloissa, irrotin Lucasin puomista ja oli aika lastata ori.
Lastaus oli nopeasti ohi ja pian olimmekin jo ajamassa kohti Hevosjärven tilaa. Ei sinne pitkää matkaa olisi, vain muutama kilometri. Nyt jännitys alkoi pakkaantua sisääni, vasta nyt kun muutaman minuutin päästä olisimme jo tallipihassa. "Entä jos Lucas ei sopeudu sinne? Tai entä jos mä en sovellu?" panikoin ääneen. Äiti huokaisi pienesti ja sanoi lempeästi: "No tuolla asenteellako sinä olet sinne menossa? Ota nyt vähän positiivisempi asenne, niin kaikki menee paljon paremmin", äiti sanoi viisaasti. Kaipa hän oli oikeassa. Samassa auto kaarsikin jo Hevosjärven tallipihaan. Näin kaksi suurta tallia, toinen oli kuulemma ratsastuskoulu ja toinen yksäritalli. Niin tallin sivuilla oli lukenut. Olin päntännyt tallin sivuilta jo paljon tietoa, mutta eihän kaikkea pystynyt pelkkien sivujen perusteella tietämään. Äiti nousi autosta ja ihmetteli, miksi olin vielä autossa. "Etkö sinä tule ollenkaan?" äiti sanoi. Havahduin, olin taas uppoutunut vain omiin maailmoihini. Nopeasti riuhtaisin auton oven auki ja hyppäsin tallipihalle. Astelin hiljaiselle trailerille, tuntui kun siellä ei olisi hevosta ollenkaan. "Onkohan Lucas tippunut matkan varrelle?" vitsailin ja avasin trailerin takaluukun, laskien sen alas sillaksi. Mutta siellähän se seisoi - minun komea oriseni. Taputin sitä vähän lautaselle ja otin kuljetuspuomin pois edestä. Sitten harpoin trailerin etuosaan ja talutin Lucasin rauhallisesti tallipihalle. Hevonen nosti samantien päänsä korkeuksiin ja alkoi nuuhkia uutta ympäristöään. Se hirnahti kerran kuuluvasti tarhoissa oleville hevosille. "Pääset pian tarhaan, tutustumaan hevoskavereihisi", höpisin hevoselle ja rapsuttelin sitä vähän. Sillä välin kun olin ottanut Lucasin pois trailerista, äiti oli hakenut Huusarin tallista. Nuori nainen tervehti minua iloisesti ja minä tein samoin. "Johdatan teidät talliin, kiva saada uusia hevosia omistajineen tänne!" Huusari höpötti iloisena. "Et arvaakaan, kuinka pelastava enkeli olit sinä hetkenä kun annoit tallipaikan Lucasille!" sanoin Huusarille kiitollisena. Nainen hymyili ja johdatti meidät yksäritalli Jääntalliin, jossa oli paljon muitakin hevosia. "Tässäpä tämä karsina sitten on", Huusari sanoi ja osoitti tyhjää karsinaa, jonka ovi oli auki. Päästin Lucasin sinne hetkeksi nuuhkimaan paikkoja. Sillä välin voisin hakea kamat autolta. Huomasin, että äiti meni juttelemaan Huusarille, siispä livistin autolle hakemaan tavaralaatikoita. Kannoin laatikot satulahuoneeseen yksi kerrallaan, koska laatikot olivat sen verran painavia. Ja muutenkin, olihan suuria laatikoita vaikea kuskata montaa kerralla. Aloin asetella tavaroita paikoilleen, eräs tyttö tuli hakemaan satulahuoneesta varusteita. "Moikka! En ookaan nähnyt sua täällä ennen", ruskeatukkainen tyttö sanoi minulle. Nostin satulan korkealle telineelleen ja käännyin katsomaan tyttöä. "Joo oon uusi täällä. Mun hevonen, Lucas muutti tänne ihan just. Sellanen musta trakehnerori", selitin, vaikka en ollut varma kiinnostiko tyttöä edes. "Oi ihan sairaan siistii! On alkanu jo tympii nää samat naamat täällä", tyttö sanoi ja näytin varmasti vähän hämmästyneeltä. Siispä hän lisäsi: "Vitsi vitsi, täällä on just maailman paras porukka!" Hymyilin tytölle. Hän vaikutti todella mukavalta. Uskon että meistä voisi tulla hyvätkin kaverit. "Mun nimi on muuten Sara, omistan täällä kaksi hevosta ja hoidan yhtä. Voin näyttää ne sulle sit paremmalla ajalla!" Saraksi esittäytynyt tyttö sanoi. Esittäydyin tietenkin myös itse. "Okei, heippa Nonparelli! Se on siis sun lempinimi nyt" Sara huudahti nauraen ja lähti varusteiden kanssa pois niin nopeasti, etten ehtinyt reagoida. Jäin hölmistyneenä seisomaan keskelle satulahuonetta. Nonparelli? Mistähän Sara senkin oli keksinyt? Naurahdin itsekseni ja laitoin viimeisetkin tavarat paikoilleen.
Kun tavarat olivat paikoillaan, oli aika viedä Lucas tarhaansa. Huusari kertoi minne voin Lucasin viedä, siispä lähdin suunnistamaan kohti oikeaa tarhaa. Lucas oli innoissaan, kun pääsi tarhaan syömään heinää ja "jutustelemaan" hevoskavereidensa kanssa. Se hyppelehti kuin kani vierelläni. "Hei ota iisisti!" naurahdin ja pidätin oria vähäsen ottaen tiukemman otteen riimunnarusta. Lucas pärski ja heilautti häntäänsä pari kertaa. Päästin sen tarhan portilla vapaaksi ja se kirmasi heti heinäkasan luo. Hymyillen lähdin takaisin talliin laittaen tietenkin portin kiinni perässäni. Vaikka ei nuo portit ole ennenkään Lucasta pidätellyt... Toivoin kuitenkin syvästi, ettei Lucas päättäisi heti ensimmäisenä päivänään karata tarhastaan. Pian olin takaisin tallirakennuksessa, laitoin riimun ja narun roikkumaan Lucasin karsinan ovessa olevaan koukkuun ja etsin Huusarin sekä äitini käsiini. "Kävin viemässä Lucasin tarhaan", tokaisin ja Huusari nyökkäsi. "Hyvä, sitten voimmekin lähteä. Ruokakin vielä tekemättä, ei se Thomaksen retale kummiskaan jaksa vaivautua itse ruokaa tekemään..." äitini selitti, puoliksi itsekseen. Pyöräytin silmiäni ja Huusari naurahti. "Toivottavasti nähdään pian Heppiksellä!" Huusari sanoi. "Varmasti nähdään!" sanoin, kun äiti oli jo melkein raahaamassa minua autolle... Todellakin tulisin pian taas Heppikseen, jo nyt olin varma, että sekä minä että Lucas tulisimme viihtymään tallilla!
Tervetuloa Hevosjärven tilalle! :-) Todellakin saat täältä mahtavia muistoja, minkä varmasti arvaatkin nyt talliporukkaan tutustuttuasi :DD Kirjoitustyylisi on persoonallista ja mukavan erilaista. Osaat kuvailla, mutta tässä tarinassa erityisesti ympäristön kuvailua oli aika epätasaisesti, joten sitä voisit lisätä. Tuntemuksiasi ja ajatuksiasi sen sijaan kuvailit erinomaisesti! Kirjoitusvirheitä en löytänyt, mutta yksäritalli pisti hiukan silmään, koska käytit muuten kirjakieltä. Tarinassasi oli mukava tunnelma ja se oli myös hauska, mistä plussaa. (: Saat 30v€
- Minka
|
|
|
Post by Sara on Aug 6, 2015 18:56:26 GMT
Oi kirjoitat tosi ihanasti ja tyylisi on eleganttia ja kaunista ❤️ Rakastan lukee tätä tarinaa ja ääääähhh nopee jatkoo tai jotain?
|
|
|
Post by Franziska on Aug 6, 2015 19:05:04 GMT
Oi kirjoitat tosi ihanasti ja tyylisi on eleganttia ja kaunista ❤️ Rakastan lukee tätä tarinaa ja ääääähhh nopee jatkoo tai jotain? Hih kiitos (: Tarinaan on kyllä nopeesti tulossa jatkoa että et joudu kauan odottelemaan Ehkä jopa huomenna se on täällä kokonaisuudessaan, saatan uppoutua yön pimeinä tunteina sen pariin XD Joo mutta kiitos tosi paljon kehuista, lämmittää mieltä
|
|
|
Post by Huusari on Aug 6, 2015 19:45:51 GMT
ns. keskeneräsiä tarinoita saa laittaa. Kommentoin aina sitten kun on kokonaan valmis tarinakokoelma. Joten don't worry, tätä tekee myös muut ja se sopii meille hyvin!
|
|
|
Post by Minka on Aug 6, 2015 20:30:00 GMT
Hih, kivan erilainen ja ihana kirjotustyyli sulla :3 Että jatkoa odotellessa ja älä huoli, täältä kyllä omalaatuista (=hullua) porukkaa löytyy
|
|
|
Post by Franziska on Aug 6, 2015 20:31:57 GMT
Hih, kivan erilainen ja ihana kirjotustyyli sulla :3 Että jatkoa odotellessa ja älä huoli, täältä kyllä omalaatuista (=hullua) porukkaa löytyy Kiitoskiitos :3 Halusin tehä ton tollee, et mulle tulee ikävä ton entisen tallin porukkaa mut sitten tääl Heppiksessä on vielä sitäkin parempi porukka!
|
|
|
Post by Sara on Aug 7, 2015 5:43:16 GMT
XDDDD awws kiiz hei <3 ja älä huolehi tosta tarinoitten pätkimisestä Hurza ei potkinu mua pellolle vaikka kirjotin periaattees 8osasen (siin lukee 7 mut 6osa oli kahes osas) tarinan joka ei ees ollu hoitotarina
|
|
|
Post by Franziska on Aug 7, 2015 12:33:45 GMT
Jee nyt on tarina valmis!
|
|
|
Post by Minka on Aug 7, 2015 18:06:39 GMT
Haha ihana ♡ Rakastan just tollasii ilosia ja hauskoja tarinoita jotka saa naurahtamaan ääneen. Hih kivaa kun Lucas viimein muutti tänne ja älä pelästy jos joku stalkkeroi sun ratsastusta puskista kentän laidalta 8)))
|
|
|
Post by Franziska on Aug 7, 2015 18:13:28 GMT
Haha ihana ♡ Rakastan just tollasii ilosia ja hauskoja tarinoita jotka saa naurahtamaan ääneen. Hih kivaa kun Lucas viimein muutti tänne ja älä pelästy jos joku stalkkeroi sun ratsastusta puskista kentän laidalta 8))) Kuvittelin sut just jossai puskassa joidenki kiikareiden kans XD Kiitos mielikuvasta Mutta musta on kiva kirjottaa hauskoja tarinoita, että itelleki tulee hyvä fiilis kirjoittaessa:)
|
|
|
Post by Sara on Aug 7, 2015 19:52:53 GMT
Mä oon sit siel toises puskassa koska jos olisin samassa niin kuolisin nauruun Minkan kanssa ja paljastuttais ei vaisinkaa mä meen suoraa katsomoon et saan kaikki putoomiset nauhalle ja... Eh? Sanoiksmä ton äänee? :'DD Sä voit sit vastakostoksi ( w t f ? ) tulla stalkkeroimaa ku mä meen Galaxylla. Siis rodeoo (eli koulukiemuroita) ja tipun jotain kakskyt miljoonaa kertaa tai lennän pää edellä aitaan. se on varmaan hauskaa ku noi muutki jaksaa aina naureskella et ei kettu minkäs hepan määki oon menny ostaan
|
|
|
Post by Franziska on Aug 7, 2015 19:55:54 GMT
Mä oon sit siel toises puskassa koska jos olisin samassa niin kuolisin nauruun Minkan kanssa ja paljastuttais ei vaisinkaa mä meen suoraa katsomoon et saan kaikki putoomiset nauhalle ja... Eh? Sanoiksmä ton äänee? :'DD Sä voit sit vastakostoksi ( w t f ? ) tulla stalkkeroimaa ku mä meen Galaxylla. Siis rodeoo (eli koulukiemuroita) ja tipun jotain kakskyt miljoonaa kertaa tai lennän pää edellä aitaan. se on varmaan hauskaa ku noi muutki jaksaa aina naureskella et ei kettu minkäs hepan määki oon menny ostaan Aa SE se ääni olikin siellä puskassa XD Lucaski ihan ihmettelee Joo ehdottomasti tuun puskaan stalkkeroimaan ja saa sit hyvää videomateriaalia youtubeen :DDDDDDD
|
|
|
Post by Sara on Aug 7, 2015 19:57:35 GMT
Nojaa, en mä hyvästä mitää tiiä Ninjatippumiset on mun alaa jou ~
|
|
|
Post by Sanni on Aug 9, 2015 12:27:22 GMT
No eilen illal (krhm. korjaus YÖLLÄ) sulle ainaki tuli selväks et ei tääl Heppiksel oo mitää tylsää porukka vaa päinvastoin ;D
|
|