|
Annika
Tallitupailija
Amalian Karisma
Posts: 6
|
Post by Annika on Jun 7, 2016 13:45:38 GMT
•Ensitapaaminen•Heräsin keltaisen herätyskelloni pirinään. - Jee! Huusin niin kovaa kuin pystyin. Siskoni tömäytti seinää merkiksi siitä, että hän halusi vielä nukkua. - Ups, sanoin puoli kuiskaamalla ja nousin sängystä. Puin päälleni ruskeat ratsastushousut ja mustavalkoisen ruutupaitani. Juoksin alakertaan ja suorastaan hyppäsin pöytään. - Huomenta! Äiti hihkaisi. Hänen Vaaleat kutrit heilahtivat hauskasti, kun hän käänsi kasvonsa minuun päin. Aloin hotkia nenäni edessä olevia lättyjä.
Kun olin syönyt, nappasin valkoisen Iphonen lipastonpäältä ja lähdin ulos. Hevosjärvi oli meitä niin lähellä, että päätin pyöräillä sinne. - Heippa! Huusin vielä äidille ennen kuin lähdin polkemaan vihreällä Jopollani. Pyöränsarvessa kiikkui musta, ilmastoitu ratsastuskypäräni. Päivitin Snapchattini pikaisesti ajaessani ja survoin puhelimeni takaisin taskuuni.
Perille päästyäni lukitsin pyöräni ja jätin sen nojaamaan puuta vasten. Yhtäkkiä minua vastaan tuli iloinen nainen. - Hei! Olen Huusari. Hevosjärven omistaja, Nainen sanoi iloisesti. - Hei vain, Huusari. Minä olen Aman uusi hoitaja, Annika, vastasin iloisesti. - Haluatko, että ohjaan sinut Aman tarhalle? Huusari kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi ennen kuin lähdimme taaplaamaan hiekkaista tietä kohti tarhoja.
Vähän matkaa talsittuamme eteeni avartui tilava tarha, jossa käveleskeli kaunis suomenhevos tamma. - Onko tuo Amalian Karisma? Kysyin. - Kyllä, tallin omistaja vastasi. - Se on 1000 kertaa nätimpi kuin kuvissa, hämmästelin kun tamma nosti päänsä maasta ja höristi korviaan. Huusari hymähti myöntävästi ja käveli pois paikalta sanoen, että voisin hakea Aman sisälle.
Kun olin hakenut tamman sisälle, annoin sen nuuhkia minua ennen kuin alkaisin hoitamaan sitä. Kun tamma oli saanut nuuhkia minut läpi kotaisin se huokaisi ja laski päänsä maahan etsiäkseen heinänkorsia. Sitten aloin sukimaan sitä pitkin vahvoin vedoin.
Kun olin harjannut tamman, pujahdin karsinan oven toiselle puolelle. Suljin oven ja lähdin harhaileman kohti varustehuonetta. Nappasin Aman suitset ja satulan ja sitten lähdin kävelemään takaisin kohti Amalian karsinaa. Nostin satulatelineen ja laitoin satulan siihen vähäksi aikaa odottamaan. Menin karsinaan. Yhtäkkiä Aman peppu käännähtikin minua päin. Minua se ei haitannut sillä kiersin reippaasti sen vasemmalle puolelle ja pujotin ohjat pikaisesti sen kaulalle. Onneksi Amalia antoi periksi ja jäi seisomaan paikoilleen. Laitoin kuolaimet suuhun ja sen jälkeen laitoin remmit kiinni.
Kun olin saanut suitset päähän, hain satulan ja yritin laittaa sen tamman selkään. Tamma luimisti minulle ja yritti potkaista minua. Toruin sitä sanomalla topakasti ”ei”. Kiersin jälleen sen vasemmalle puolelle ja liu’utin satulan pikaisesti tamman selkään. Taputin sitä kehuvasti ja kiristin vyötä. Tamma potkaisi seinää kiukkuisesti ja näykkäisi ilmaa. Noh, tuosta en piitannut ja kiersin Aman toiselle puolelle ja kiristin sieltäkin vyötä hieman.
Kun olin saanut varustettua tamman ja laitettua omat varusteeni päälle, avasin karsinan oven ja lähdimme rautiaan hoitsuni kanssa kävelemään rauhallista tahtia kohti kenttää. Avasin kentän portin ja käänsin Aman laittaakseni portin kiinni. Kävelin tamman kanssa kaartoon ja laskin jalustimet. Nousin kyytiin ja tarkistin vyön. Se oli hieman löysä, joten päätin hieman kiristää sitä. Heti kun vetäisin vyötä vähän kireämmälle niin Ama reagoi siihen potkaisemalla ilmaa ja häntää huiskauttamalla.
Kun olin kiristänyt satulavyön ja saanut jalustimet sopivan pituisiksi niin annoin Amalialle pohkeita ja lähdimme pitkin ohjin kulkemaan uraa pitkin. Suuntanamme toimi oikeakierros. Kävelimme kaksi kierrosta ennen kuin otin ohjat tuntumalle ja annoin lisää pohkeita saadakseni Aman raviin. Yhtäkkiä kuulin paarman surisevan lähellä. Se lennähti suoraa tietä kohti Amalian herkkää vatsanalusta. Nälkäinen paarma päätti puraista tammaa mahan alta. Amalia lähti nopeatempoiseen pukkilaukkaan. Se halkoi tuultaa niin, että tuuli vinkui korvissani. - Prrr, sanoin tammalle rauhoitellakseni sitä. Onneksi tamma rauhoittui äkkiä ja hidastin sen raviin.
Hetken rauhoittelun jälkeen jatkoimme taas harjoitusravissa. Teimme symmetrisen voltin kentän päätyyn. Olin iloinen uudesta hoitsustani. Se oli todella taitava! Päätin kokeilla peräänantoa. Ja sitten… Se onnistui! Ama kulki nätisti peräänannossa. Myötäsin hieman ja taputin Amalian hikistä kaulaa. Annoin hetkeksi pitkät ohjat.
Pienen tauon jälkeen keräsin ohjat taas kasaan. Pyysin tammaa jälleen raviin, mutta kun olimme ravanneet pitkänsivun loppuun, niin pyysinkin tamman takaisin käyntiin. Tamma ihmetteli sitä, mutta siirtyi käyntiin. Otin puolipidätteen ja sitten siirsin hieman sisäpohjetta ja annoin sillä merkin. Tamma lähti laukkaan, niin kuin olin pyytänytkin. Laukkasimme harjoituslaukkaa. Kun olimme laukanneet yhden pitkänsivun, niin löysäsin ihan minimaalisesti ohjia ja tamma reagoi siihen venyttämällä askeliaan ja nostamalla hieman tempoa. Nyt menimme pienen pätkän lisättyä laukkaa.
Laukkailun jälkeen otin pidätteen ja tamma siirtyi käyntiin. Annoin pitkät ohjat ja taputin tammaa. Sen kaula oli hieman hikinen. Jäähdyttelin tamman kunnolla ennen kuin käännyimme kaartoon ja taputin tammaa vielä lisää. - Hyvä, Amalia, kehuin tammaa. Se oli ollut oikea unelma. Tiesin että meistä tulisi hyvä pari! Hyppäsin alas selästä ja nostin jalustimet. Löysäsin hieman vyötä ja taputin jälleen kerran tammaa. Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa takaisin talliin.
Kun olin saanut tamman takaisin talliin, niin aloin riisumaan siltä varusteita pois. Otin ensin suitset, koska rautiaalle oli tuotu päiväheinät. Tamma alkoi mutustaa päivällistään. Avasin satulavyön molemmilta puolita. Nostin sen satulan päälle ja otin satulan Aman selästä. Laitoin satulan taas satulatelineeseen ja suljin karsinan oven. Lähdin kävelemään suitset kädessäni kohti WC:tä, jossa pesisin kuolaimet.
Kun olin vienyt satulan ja suitset, niin kävelin takaisin Amalian karsinalle. Siinä samassa Huusari tuli talliin. - Hei, Huusari. Sinulle minulla olikin asiaa, kerroin iloisena. - No mitä, Annika? Tallin omistaja kysäisi. - Pitääkö minun pestä Aman jalat, kun se on ihan ihan hiessä? Kysyin kysymyksen johon en itse kyennyt vastaamaan. - No voithan sinä vähän sen jalkoja huuhtaista. Tallin omistaja vastasi. - Selvä. Ja kiitos, Huusari, kiitin naista joka lähti kipittämään kohti tallipihaa.
Pujotin tammalle riimun päähän ja kiinnitin narun riimuun. Avasin oven toistamiseen ja talutin tamman pesupaikalle. Kiinnitin tamman molemmin puolin naruilla, jotka tulivat pesarin seinistä. Avasin hanan ja letkusta alkoi hiljalleen tulla viileää vettä. Tamma säikähti vettä hieman, mutta rauhoittui sitten. Ohjasin veden tamman jalkoihin, koska se viilentäisi sitä.
Hetken viilentelyn jälkeen suljin hanan ja irrotin narut tamman riimusta. Kuivasin Aman jalat ja talutin sen takaisin karsinaan. Rautias oli ilmeisesti nauttinut viileästä vedestä. Se oli välillä laskenut päänsä ja hörpännyt vettä. Se oli naurattanut minua. Harjasin vielä tamman perusteelisesti ennen kuin lähdin pakkaamaan omia kamojani.
Perusteelisen hoidon jälkeen sanoin tammalle heipat ja lähdin pakatun kassini kanssa kohti Jopoani. Avasin pyöränlukon ja hyppäsin kassi selässäni kyytiin ja lähdin pyöräilemään kohti kotia.
//Vähän tönkkö loppu, mutta...
Hei Annika ja lämpimästi tervetuloa Hevosjärven tilalle! :-) Kiva juttu, että sulla ja Amalla tuntui heti yhteistyö sujuvan, vaikka tamma lähtikin pukkilaukassa paarmaa pakoon. Et onneksi kuitenkaan tippunut! Pidin todella paljon siitä miten kuvailit ratsastustasi ja otit hyvin huomioon hoitohevosesi luonteen. Kirjoitusvirheitä löytyi muutama ihan pieni, mutta eivät ne paljoa haitanneet. Saat tarinastasi 30v€.
- Minka
|
|
|
Post by Sumu on Jun 8, 2016 17:51:23 GMT
Tervetuloa Heppikselle mun puolesta! Tykkäsin sun tarinasta. Kuvailit kivasti ja tarkasti.
|
|
|
Post by Nelli on Jun 9, 2016 10:31:54 GMT
Tervetuloa vaan meijän sekopäiseen seurakuntaan :DD Tykkäsin sun tarinasta ja jään odottelemaan lisää tarinoitas
|
|