Post by Viivi on Oct 22, 2017 11:11:49 GMT
22.10.2017 Ensimmäinen hoitokerta
Saavuin Hevosjärven tilalle iltapäivältä vähän ennen kello kahta äitini kyyditsemänä, joka jätti minut vähän kauemmas tallista. Itseasiassa hän jätti minut lähimmälle bussipysäkille, jotta tietäisin millä jäisin jatkossa tullessani tallille. Kotini ja tallin välillä oli matkaa miltei 30 kilometriä, mutta onneksi bussilla matkaan meni vain 25 minuuttia, vähän riippuen liikenteestä ja säästä.
Nyt oli sateista ja vähän harmahtavaa, mutta ei mistään rankkasateesta voitu puhua kumminkaan. Tuuli oli navakkaa ja lämpömittari oli jossain vähän yli kymmenessä asteessa, eli ihan mukava syyssää, tosin sade oli aika masentavaa. Maassa ei ollut vielä isoja vesilätäköitä, mutta niitä varmasti muodostuisi ajan mittaan ja hevoset tulisivat olemaan mutaisia.
Ohitin kävellessäni muutamia tarhoja, joissa näkyikin hevosia loimet yllään nauttien sateesta. Poneilla en nähnyt loimia, mutta ne jaksoivat juosta isojakin hevosia enemmän tarhoissaan ja vaikuttivat erittäin aktiivisilta. Rosea en nähnyt ulkoilemassa, joka oli varmaan omalta osaltani hyvä. En tosin ollut varma, näinkö tieltä edes sen tarhaa, koska kuulemani mukaan Hevosjärven tilaan kuului useita tarhoja ympäriinsä lähialueita. Päätin mennä Kastanja nimiseen talliin, sillä siellä kuulemma majaili Rose. Avasin kauniin vaaleanruskean tallin oven, joka ei onnekseni narahtanut ollenkaan! Kerrankin jonkun tallin ovi oli hiljainen, tämähän oli oikeaa luksusta jo nyt!
Päästyäni sisälle, kohtasin muutamia katseita, jotka näyttivät sydämellisiltä, mutta vähän ihmetteleviltä. Varmaan he olivat ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet minua tai sitten olin unohtanut meikata kasvoni puoliksi. Vilkaistessani ensimmäiseen heijastavaan pintaan joka tuli minua vastaan, totesin ensimmäisen vaihtoehdon olleen totta. Kiristin bruneteissa hiuksissani olevaa poninhäntää ja päätin etsiä jonkun, joka osaisi auttaa minua etsimään Rose.
Ensimmäinen ihminen joka tuli minua vastaan oli, Elita ja hänen suloinen pieni valkoinen koiransa Eela. Koira kipitti luokseni ja alkoi heiluttaa häntäänsä iloisena ja rapsutin sitä heti korvan takaa, josta koira näytti pitävän.
- Anteeksi, voinko auttaa? Elita kysyi minulta hymyillen ystävällisesti.
- OonViivi ja etsin Rosea. Tulin tänne vasta äsken, joten en tiedä oikeastaan mitään tästä tallista vielä, sanoin vähän takellellen ja rapsutin valkeaa koiraa, jonka innostus ei ollut vieläkään hiipunut minua kohtaan.
- Ai Rose? Se on itseasiassa nyt ulkoilemassa, mutta voin tulla kanssasi hakemaan sen, jotta näet missä se yleensä päivänsä viettää. Olen Elita, ja minut löydät yleensä tästä tallista, jos sinulle tulee jotain kysyttävää, hän sanoi ja hymyili.
- Voi kiitos! Oonihan pihalla kaikista rutiineista ja paikoista, mutta ehkä opin paikan tavoille jossain vaiheessa, sanoin ja hymyilin vähän naiselle.
- Joo ei se ole vakavaa vaikka et oppisi kaikkea heti, ei kukaan voi heti tätä kaikkea oppia. Ja on mukava auttaa aina ketä vain, Elita tokaisi ja vihelsi koiraansa, joka heti kiirehti iloisena emäntänsä luokse.
Kävelimme rauhallisesti kohti yhtä hiekkatarhaa, jossa kuulemma Rose oli ulkoilemassa ja juttelimme tallista, Eelan seuratessa meitä ja loikkien ympäriinsä pienessä tihkusateessa.
- Tässä on Rosen tarha. Se on todella helppo saada kiinni, älä huoli. Voin jäädä tähän varmistamaan että saat sen kiinni, hän tarjoutui ja ojensi minulle tolpasta tamman riimunnarun, jota olin menossa hakemaan tuolta pikkuhiljaa mudaksi muuttuvasta hiekka-aitauksesta. Henkäisin ja avasin portin, mutta avasin sitä vain niin vähän, että mahduin sujahtamaan sen toiselle puolelle. Suljin portin perässäni ja käännyin tarkkailemaan muutamia hevosia. Tarhassa oli kaksi hevosta Rosen lisäksi, jotka eivät olleet edes kiinnostuneita sisälle lähdöstä tai minun tulostani, eikä kyllä ollut Rosekaan. Lähestyin tammaa rauhallisesti sivusta, jotta se huomaisi minut. Ja kyllähän se huomasikin. Pää nousi heti ruokintahäkistä, jossa oli heinää nyt. Tamma maiskutteli antaumuksella heinää ja osa tipahtelikin sen suupielistä maahan, mutta ei se näyttänyt kimoa kiinnostavan. Kävelin sen luo ja naksautin riimunnarun riimuun kiinni. Tamma sai ruokailunsa päätökseen ja lähti kävelemään askeleen perässäni kohti porttia, jolla Elita odotteli minua yhä. Hän avasi portin ja sulki sen päästyäni hevosen kanssa toiselle puolelle. Rose käveli kiltisti takaviistossa minusta, mutta en onneksi joutunut kiskomaan sitä perässäni, eli hereillä se oli ainakin vielä.
Elita lähti koiransa kanssa kohti yhtä kenttää, jossa tarvittiin apua jonkun ponin kanssa. Talutin Rosen talliin, jossa etsin sen karsinan ja vein tamman sinne. Sidoin sen vetosolmulla kiinni kalteriin ja suljin liukuoven siksi aikaa, että menin etsimään tamman harjoja. Evita oli matkalla sanonut, että Rose menisi kolmelta alkavalle tunnille, jonka aiheena oli ihan perus koulutunti. Päästyäni satulahuoneeseen, etsin Rosen harjapakkia, joka löytyikin eräältä hyllyltä. Otin mustan perus pakin mukaani ja lähdin ihanan siististä varustehuoneesta kohti hoitohevoseni karsinaa, jossa se odotteli kiltisti. Avasin oven ja laitoin harjapakin käytävälle kiinni hevosen karsinaa vasten ja avasin sen. Otin sieltä mustan kumisuan, joka oli ehkä ollut jo vähän pidempään käytössä ulkonäön perusteella.
- Mun täytyy ostaa sinulle uudet harjat pian, sanoin tammalle mennessäni sen luo. Aloin pyöritellä harjaa Rosen kaulalla ja ihan kunnolla pyöritin, jotta saisin kaiken ylimääräisen irti. Likaa oli vähän siellä sun täällä, mutta ne irtosivat mukavasti kumisualla, kuten myöskin viimeiset rippeet kesäkarvasta. Harjasin antaumuksella hevosta kumisualla, jonka jälkeen otin pölyharjan ja harjasin irronneet liat ja karvat pois, sekä pölyt tottakai. Otin karkean harjan ja aloin irrottamaan tiukasti pinttynyttä kuraa, jota löysin joistakin kohdista. Ehkä joku oli harjannut sen huolimattomasti, tai sitten tämä hevosen osasi piilottaa kurat hyvin karvaansa. Viimeisenä otin pehmeän harjan, jolla suin hevosen niskasta takapäähän huolellisesti ja putsasin aina välillä harjaa piikkisukaa vasten. Seuraavaksi selvitin harjan ja hännän hyvin, joissa oli aika paljon hommaa. Saatuani ne hyvin selvitettyä, putsasin ja harjasin kaviot huolellisesti, jotta likaa ei jäisi kavioihin haittaamaan Rosea. Viimeisenä harjasin huolellisesti tamman pään, joka oli yllättävänkin puhdas. Suljin harjapakin ja kannoin sen varustehuoneeseen omalle paikalleen, jotta seuraava sitä tarvitseva löytäisi sen helposti. Vilkaistessani kelloa se näytti varttia vaille kolmea, joten nappasin tarvittavat varusteet mukaani ja kiikutin ne Rosen karsinalle. Suojat olivat onneksi puhtaat, joten sain ne ripeästi laitettua tammalle etujalkoihin. Takasiin ei kuulemma tullut tälle tunnille suojia, joten olin jättänyt ne satulahuoneeseen. Asettelin mustan yleishuovan tamman selkään ja tarkistin sen olevan hyvin. Nostin mustan yleissatulan sen päälle ja kiinnitin huovan satulaa aseteltuani satulankin hyvin. Kiinnitin satulavyön ja ilokseni huomasin, ettei tamma pullistellut ollenkaan! Laitoin riimun sen kaulalle ja tarkistin kuolainten olevan puhtaat. Lämmitin niitä vähän käsissäni ja sitten puin suitset Roselle. Kiinnittelin remmit oikeisiin reikiin ja mittasin ne varmistukseksi itse vielä, jotta hevosen olisi mahdollisimman mukava olla.
Tarkistettuani hevosen, otin riimun ja ohjat pois sen kaulalta ja avasin karsinan oven. Minun piti viedä se maneesiin, koska kuulemma sillä ratsastanut tyttö tulisi myöhässä tunnille eikä olisi ehtinyt varustaa omaa ratsuaan. Siispä talutin Rosen Sade nimiseen maneesiin, jossa kuulemma tunti oli. Patrick odotteli hevosia ja ratsastajia ovella nojaten siihen kädessään raippa.
- Uusi? hän kysyi minulta ja suoristi olemuksensa. Katsoin minun mittaistani nuorta miestä ja hymyilin ystävällisesti, jotta antaisin hyvän ensivaikutelman itsestäni hänellekin.
- Joo. Oon ensimmäistä päivää Rosen hoitajana, naurahdin ja taputin tammaa kaulalle.
- Rose onkin todella mukava hoitohevonen. Toisitko sen sisälle? Rosen voi jättää siihen aika lähelle ovia, sillä tuntilaisia on aika paljon, hän sanoi ja osoitti maneesiin sisälle. Lähdin kävelemään vaalea otus perässäni maneesiin ja vein sen melko lähelle ovea, jonka luona Patrick edelleen seisoskeli.
- Voisitko jäädä auttamaan, että saisin äkkiä kaikki uralle? mies kysyi minulta, lähtemättä ovelta.
- Voin tottakai. Minkä tasoisia ratsastajia tässä ryhmässä on? kysyin.
- He ovat käyneet alkeiskurssin. Mukana on kolme isoa ponia ja kolme hevosta, joten ryhmä on ihan täynnä. Tosin kuulemma tänään yksi ratsukko on poissa, joten uralla nähdään vain kolme ponia ja kaksi hevosta, mies naurahti ja näki lähestyvät ratsastajat, jotka taluttivat tämän päivän ratsujaan. Kaikki kävelivät jonossa maneesiin ja viimeisenä tuli Rosen ratsastaja. Hän oli minua ehkä muutaman sentin lyhyempi ja omasi ihan blondit hiukset ja harmaat silmät. Vaatetuksena hänellä oli beiget ratsastushousut ja ruskea takki, sekä ruskea kypärä. Käsissä oli ruskeat nahkahanskat ja jaloissa kulki ratsastussaappaat. Tyttö vaikutti minun ikäiseltäni ja oikein iloiselta.
- Onko tämä Rose? hän kysyi kirkkaalla äänellään.
- On. Haluutko, että autan sut kyytiin? kysyin ystävällisesti tytöltä.
- Olis ihanaa jos auttaisit. Rose on vähän korkea, niin apu ei olisi pahitteeksi, hän naurahti ja vilautti vaaleaa hammasrivistöään minulle.
- Oota käyn etsimässä sulle korokkeen äkkiä, en ole kauhean hyvä punttaamaan nimittäin, nauroin ja kävin pikaisesti hakemassa katsomon vierestä korokkeen.
- Ainiin oon muuten Juulia, tyttö sanoi minulle.
- Oon Viivi, Rosen hoitaja, sanoin.
- Ite en ole pyrkinyt vielä hoitajaksi, mutta ehkä jonain päivänä kun vain olisi enemmän aikaa, hän tokaisi vähän harmissaan.
- Voithan joskus tulla kanssani hoitamaan Rosea? kysyin, koska Juulia vaikutti todella mukavalta mielestäni.
- Se olis ihanaa! Laita minulle instagramissa viestiä, niin annan numeroni, hän sanoi ja hymyili leveästi. Juulia kiipesi korokkeelta Rosen selkään ja tarkistin satulavyön, joka oli onneksi jo sopivan kireä. Mittasin jalustimet hänelle ja päästin ratsukon kävelemään uralle. Tällä välin Patrick oli auttanut kaksi ratsastajaa uralle ja jäljellä oli vielä kaksi suurta ponia ja niiden ratsastajat. Päädyin Nora nimisen risteytysponin viereen, jolla ratsasti pisamat omaava, ehkä 147cm pitkä tyttö. Hän oli laittanut punertavat, erittäin kiharat hiuksensa erittäin alhaalla niskassa olevalle poninhännälle, jota hän kiristi saapuessani hänen luokseen. Vihreissä silmissä näkyi intoa, mutta tyttö oli vähän peloissaan ehkä.
- Haluutko korokkeen? kysyin häneltä lempeästi.
- Joo, kuului ehkä 11 vuotiaan tytön suusta arka vastaus.
- Älä huoli, kaikki menee hyvin, sanoin ja hain korokkeen siitä kohtaa, missä olin auttanut Juulian Rosen selkään. Asetin korokkeen lähelle Noraa ja tyttö nousi sen päälle. Vedin jalustimet alas molemmilta puolilta.
- Tarkistan nyt satulavyön, älä nouse vielä selkään, sanoin ja tyttö väisti vähän jotta sain vyön tarkistettua. Kiristin sitä kahdella reiällä ja annoin tytön kiivetä kyytiin. Mittasin jalustinhihnat hänelle sopiviksi ja tarkistin varusteet. Martingaalia jouduin löystämään vähän, jotta se olisi sopiva ponille. Päästin ratsukon uralle juuri kun Patrickkin oli valmis.
- Kiitos kun autoit, päästään nopeammin aloittamaan, hän sanoi ja hymyili minulle vielä, kun poistuin maneesista.
Palattuani talliin siivosin riimun ja -narun paikoilleen ja etsin kottikärryt sekä talikon itselleni. Aloin siivoamaan Rosen karsinaa, jossa oli jonkin verran siivottavaa. Ahkeroin melkein kaksikymmentä minuuttia siivoten lantaa ja kävin kippaamassa jätökset läheiseen lantalaan. Tasoittelin alusia vähän ja kävin pesemässä tamman ruokakipon puhtaaksi. Tarkistin kaiken olevan karsinassa ok ja kävin hakemassa kottikärryt sekä talikon mukaani.
Kävelin kärryjen kanssa kohti Rosen ja kahden sen tammakaverin tarhaa, jonka ajattelin siivota nyt, ennen kuin Rose tulisi tunnilta. En tiennyt olisiko Juulialla kiire tunnin jälkeen, mutta ainakin minun pitäisi putsata Rosen varusteet ennen lähtöäni.
Päästyäni tarhalle, huomasin sen olevan tyhjä.
- Ehkä näin on mukavampaa, tokaisin itsekseni ja avasin portin, mutta suljin sen perässäni. Aloin siivota hiekkatarhaa huolellisesti. Onneksi tarha oli puhdistettu vastikään, eikä paljoa siivottavaa ollut kertynyt. Kulutin miltei puoli tuntia tarhan puhdistamiseen, jonka jälkeen menin kippaamaan lannat lantalaan ja vein tavarat paikoilleen. Kello lähestyi neljää, joten tiesin Rosen tulevan pian tunnilta.
Viittä yli neljä Rose saapui talliin Juulian kanssa, jolla oli aika kuuma. Hän talutti tamman karsinaan ja jäi ehkä vähän neuvottomana seisomaan sinne.
- Haen sen riimun, sanoin ja kipaisin noutamassa riimun ja riimunnarun Juulialle. Hän osasi aika hyvin tehdä vetosolmun, toki se oli ihan perusjuttu, mutta hän oli todella rauhallinen toimiessaan Rosen kanssa ja kohteli sitä hellästi, mutta päättäväisesti. Vein varusteita varustehuoneeseen ja pesin kuolaimet huolellisesti tamman kuolasta, jota näköjään oli aika paljon. Hain Juulialle harjapakin ja autoin häntä harjaamaan Rosen huolellisesti. Puhdistin itse kaviot, sillä Juulia vähän karttoi tätä hommaa.
- Mun sormille talloi pari viikkoa sitten yksi hevonen, toki se oli oma vikani mutta silti... Kävin tänään tarkistamassa lääkärissä, että kaikki oli ok, koska mulla oli vasemmat sormet paketissa kaksi viikkoa, hän sanoi vähän nolona.
- Ärsyttävää kun niin kävi, mutta ei mua haittaa puhdistaa näitä, sanoin myötätuntoisena, jotta Juuliaa ei nolottaisi asia.
- Kiitti. Voinks mä tehä vielä jotain? hän kysyi ja katseli ympärilleen.
- No voitais viedä Rose ulkoilemaan.
- Okei, saanks mä taluttaa?
- Joo tottakai. Ainiin unohdit kertoo sun instagramin! muistin.
Lähdimme kävelemään kohti tarhaa ja sain matkalla tietää Juulian instagramin, jota aloin heti seuraamaan sen matkan aikana. Saavuttuamme tarhalle, vein Rosen sinne ja tamma alkoi syödä viimeisiä heinän rippeitä yksinään, sillä sen kaverit olivat jossain. Jätin riimunnarun tolppaan ja kävelin Juulian kanssa Kastanjan eteen, jossa häntä odotteli jo sininen auto. Haimme tallista hänen tavaransa ja hän jatkoi matkaansa kohti kotiaan. Minulla olisi vielä puoli tuntia bussini tuloon, joten ehtisin hyvin putsata Rosen varusteet.
Varustehuoneessa ei ollut sillä hetkellä ketään, joten nappasin hyllystä sienen ja satulasaippuaa. Puhdistin huolellisesti suitset kaikkialta, mutta en nyt alkanut purkamaan niitä. Tekisin sen varmaan seuraavalla kerralla, mutta nyt huolellinen pikaputsaus saisi riittää. Niputin suitset vielä huolellisesti ja putsasin satulavyön hyvin, sekä satulassa olevat hihnat. Pyyhin kostealla pyyhkeellä satulan puhtaaksi ja laitoin senkin paikoilleen. Siivosin käyttämäni tavarat ja poistuin huoneesta tyytyväisenä otettuani tallireppuni mukaani. Puin ulkopuolella tummansinisen hupparini päälle mustan takin ja suoristin mustat ratsastushousuni. Join vähän vesipullostani ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiäni.
// En tiedä oliko tää liian pitkä tarina, mutta sori jos oli Yritän ehkä jo ensiviikolla kirjoittaa seuraavan, en ehkä kumminkaan ihan näin pitkää silloin