|
Post by Huusari on Jan 8, 2014 18:55:04 GMT
Saat kirjoittaa joko tänne tai yksityisten päiväkirjaan tai hoitajien päiväkirjaan.
|
|
Riia
Uusi tuttavuus
Fi n omistaja :)
Posts: 2
|
Post by Riia on Jan 8, 2014 20:44:20 GMT
Kävelin tallin pihaan vesisateessa. Kyllä, oli tammikuu ja siltikin vain elämän eliksiiriä tuli taivaalta ihanan, valkoisen lumen sijasta. Olin ensimmäistä kertaa Hevosjärven tilalla, ja sen saattoi hyvinkin huomata, sillä olin melko eksyneen näköinen. Vastaani ravasi iloisesti pieni falabella, ja suustani pääsi ihan vahingossa: "Awww..". Rapsutin pikkuhevosta turvasta, ja jatkoin matkaani. Astelin kohti Jääntallia, sillä siellä tiesin hevoseni asustavan. Aukaisin tallin oven, jolloin lämmin ilma tuulahti päälleni. Astuin sisään ja vedin oven kiinni. Aloin yksi kerrallaan edetä karsinoita lukien niiden nimikylttejä. "Ei tuo.. Eikä tämä.." mutisin kulmat kurtussa jokaisen karsinan kohdalla. Puoleen väliin päästyäni löysin vihdoin oman tammani karsinan. Nostin katseeni katsinan ovesta ylemmäs vain nähdäkseni Fin uteliaat silmät, jotka tuijottivat minua kiinnostuneina. Naurahdin ja silitin hevosen turpaa. Seuraavaksi pitäisi vain löytää varustehuone, jossa Fin tavarat todennäköisimmin olisivat. Kyseinen huone löytyi kuitenkin todella helposti, joten pääsin vihdoin hommiin. Otin varustehuoneesta mukaani harjapakin, ja riimunnarun, sillä ajattelin hoitaa Fin käytävällä.
Talutin hevoseni käytävälle, ja laitoin sen kiinni molemmilta puolilta. Otin harjapakista käteeni kumisuan, jonka annoin liukua myötäkarvaan tamman kaulalla. Harjasin hevosen nopeasti kokonaan läpi. Onnekseni Fi ei ollut likainen, sillä se oli luultavimmin viettänyt eilisen päivän sisällä. Tipautin kumisuan käsestäni harjapakkiin, ja noukin sieltä pölyharjan. Tämän jälkeen vielä pehmeä harja, ja olinkin valmis, ainakin harjauksen suhteen. Kokeilin Fin jalat poikkeavuuksien varalta, ja puhdistin kaviot. "No, mitäs tehdään tänään?" kysäisin hiljaa rauhalliselta hevoseltani, vaikka tiesin etten saisikaan ikinä vastausta. Päätin mennä maneesissa ilman satulaa, sillä se oli ensinnäkin ihanaa ja toisekseen halusin todellakin parantaa istuntaani entisestään. Saatuani päätöksen tehtyä, vein harjapakin isoon varustehuoneeseen, ja nappasin sieltä pelkät suitset mukaan. Kävelin varustehuoneesta pois takaperin, sillä katseeni jumittui jonnekin. Tunsin pienen tönäisyn ja säikähdin hirveästi, sillä luulin olevani ainoa tallissa olija. Käännähdin nopeasti ympäri, jolloin näin tallinomistajan, Huusarin kasvot. "Moi, ja sori. En katsonut eteeni", sopersin Huusarille pää painuneena kohti lattiaa. En ollut sosiaalisimmasta päästä varsinkaan täysin vieraiden ihmisten kanssa. Huusari toivotti minut ja Fin ystävällisesti tervetulleiksi Jääntallille, sekä pyysi itsekin anteeksi. Nostin katsettani hiukan, jotta näkisin naisen kasvot paremmin. Pieni hymynpoikanenkin nousi huulilleni. Pieni juttuhetkemme päättyi nopeasti, sillä Huusarilla oli ilmeisesti kiire jonnekin. Itsekin halusin ehtiä nopeasti ratsastamaan, ennen kuin tulisi pimeää. Siispä kiiruhdin edelleenkin käytävällä kiinni olevan Fin luokse ja aloin laittamaan sille suitsia päähän. Jätin riimun vielä hetkeksi roikkumaan kaulalle pitelemään tamman hetkisen aloillaan, sillä olin meinannut kokonaan unohtaa omat varusteeni. Kipaisin varustehuoneeseen hakemaan kypärän ja ratsastushanskat, jotka sinne olin aiemmin heittänyt. "Nyt mentiin!" sanoin itsekseni ja kiiruhdin jälleen pois varustehuoneesta.
Talutin Fin maneesiin, sillä vesisateessa ei olisi kovin kivaa ratsastaa. Hyppäsin pieneltä siniseltä penkiltä hevosen selkään. En ollut kovin pitkä, joten penkinkin kanssa Fin selkään meneminen oli hiukan hankalahkoa. Tutut askeleet veivät minua käynnissä eteenpäin. Annoin Fin mennä pitkillä ohjilla nämä pari alkukäyntikierrosta. Kolmannella kierroksella aloin ottamaan lyhyempiä ohjia, ja siirtymään raviin. Tein paljon voltteja, pysähdyksiä ja tempon vaihteluja Fin hieman pompttavassa ja vaikeasti istuttavassa ravissa. Yritin keskittyä omaan istuntaani ja korjailin sitä niin hyvin kuin vain pystyin. Fi oli melko energisellä päällä, johtuen varmaan viime päivien vähästä liikutuksesta. Hevoseni yritti koko ajan ryöstää laukkaan, mutta ei onnistunut siinä. Lopulta Fi vain tyytyi kohtaloonsa ja ravasi nätisti, sekä teki kaikki pyytämäni jutut. Nostin laukan kulmasta, tunsin Fin jäykistyvän, joka enteili jotain huonoa. Kohta se lähtikin laukkaamaan hallitsemattomasti kentän pitkää sivua. Yritin rauhoitella ja pysäyttää sitä, mutta ei. Fi vain puri kiinni kuolaimeen ja jatkoi laukkaansa, kunnes pääsi pitkän sivun loppuun. Se hidasti ensin nopeatempoiseen raviin, ja lopulta käyntiin. Toruin tammaa tuhmasta käytöksestä, jolloin se käänsi päätään suuntaani hölmistyneen näköisenä.. Hölmö hevonen ei ymmärtänyt mitä oli nyt mennyt tekemään. Huokasin ja pieni naurahduskin pääsi suustani. Onneksi en sentään ollut tippunut, vaikka ilman satulaa olinkin. Ravasimme lyhyen sivun ja yritimme kulmassa uudestaan. Tällä kertaa Fi laukkasi todella hienosti ja rauhallisesti keinuhevosmaisen pehmeällä laukallaan, joka oli ehdottomasti ihanan tuntuista epätasaisen ravin jälkeen. Kehuin hevostani taputtamallla sitä laukan jälkeen ravissa kaulalle, jolloin tasapainoni petti, ja jäin roikkumaan Fin vasemmalle kyljelle pitäen kiinni vain hevosen harjasta. Tömähdin hallitusti ohjat kädessä maahan jaloilleni. Tätä kävi melko usein ratsastaessani ilman satulaa. Yritin epätoivoisesti hypätä ilman mitään koroketta tamman selkään, mutta eihän se tietenkään onnistunut, joten minun oli talutettava Fi toiselle puolelle kenttää sen samaisen pikkutuolin luo, jolta olimme alussa nousseet. Fi tökki turvallansa ärsyttävästi minua selkään, kun kävelin sen edellä. "Tehdäämpäs näin", huokaisin ärsyyntyneenä ja laskin ohjat maahan. Fi oli opetettu olemaan paikoillaan riimunnarun tai ohjien laskeutuessa maahan, joten hevonen jäi katsomaan haikeana perääni, kun kävin hakemassa penkin. Toin penkin aivan Fin vierelle, otin ohjat maasta kaulalle ja ponnistin penkiltä hevosen selkään. Kokosin ohjat nopeasti, aloittaen heti ravilla. Laukkapätkiäkin pääsimme vielä menemään, ennenkuin mielestäni oli loppukäyntien aika. Kävelimme pitkin ohjin hiekkakentällä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen laskeuduin Fin selästä pois, kävin halemassa tuolin keskeltä kenttää ja lähdimme pois maneesista jättäen tuolin oven lähettyville. Taputin laikukasta tammaani kiitokseksi pääpuolin onnistuneesta ratsastuksesta.
Tallissa kiinnitin tamman taas käytävälle, riisuin siltä suitset ja harjasin sen. Tarjosin reippaale hevoselleni vielä omenan, jonka olin aamulla kotoa napannut mukaani. Karsinaa ei tarvinnut siivota, sillä tallityöntekijät olivat sen siivonneet jo. Laitoin Fille talliloimen päälle, ja vein sen karsinaansa. Vein harjapakin ja suitset varustehuoneeseen, sanoin moikat Fille ja lähdin pois tallista. Kaikenkaikkiaan todella onnistunut päivä uudella tallilla!
|
|
|
Post by Huusari on Jan 19, 2014 22:22:00 GMT
Hienoa Riia! Kirjotit hienon tarinan, jota oli upeaa lukea! En löytänyt kirjoitusvirheitä, loistavaa! Kuvailit tarinassasi paljon, mitä arvostan paljon. Olit ottanut myöskin meitä muita matkaan, mitä arvostan henkilökohtaisesti eniten. Kuvailua löytyi myös ratsastushetkestä, mitä kaipaan muutamilta hoitajilta. Sinä kirjoitit hienosti! Kaikenkaikkiaan, upea tarina Riia! Saat 45v€ * - Huusari
|
|