|
Post by Nelli on Jun 7, 2015 15:34:17 GMT
Voi miten herttaiselta pikku Cino kuulostaa!
|
|
|
Post by Zoe on Jun 7, 2015 16:26:00 GMT
Kiitos
|
|
|
Post by Zoe on Jun 23, 2015 18:01:24 GMT
26 Iloinen yllätys
Mä vaan, haluun kertoo sen, et sua ajattelen , ja sen kirjoitan siipiin, paperilennokin. Mä haluun et tiedät sen, oot ainutlaatuinen Laitan viestin siipiin lennokin Robin Paperilennokki
” Zoe! Tule tallille puolen tunnin päästä!” luen ääneen Alexin laittaman viestin, jonka poikaystäväni laittoi puoli tuntia sitten. Olen kävelemässä tallille ja luen viestin vielä sadannen kerran. Ihmettelen, mitä Alex oikein suunnittelee, jo viikon ajan Alex on ollut omituinen ja suunnitellut jotain. Hän on soitellut jollekin, muttei suostu kertomaan minulle, että kenelle. Olen kyllä yrittänyt kysellä, mutta Alex vaan virnuili ja sanoi, että minä saan tietää sen kyllä myöhemmin. Toivottavasti Alexin suunnitelma selviäisi vihdoinkin, mutta minä en kyllä ymmärrä, miksi minun pitää mennä tallille. Pianhan se selviää. Kun saavun tallin pihalle, siellä ei ole ketään. Vain Arabella ja muutama hevonen läheisessä tarhassa. Sweetin ja Coffeen tarhat ovat lähellä tallia ja Coffee hörisee minut nähdessään. Pikku Cino tulee myös aidalle katsomaan minua, mutta Sweet vain mököttää omassa tarhassaan. Olen jo menossa katsomaan hevosiani, kun Terry (Alexin sekarotuinen koira) tulee luokseni. Kumarrun silittämään koiraa, mutta Terry lähtee kävelemään yksityistallin taakse, nurmi alueelle. Seuraan koiraa hämilläni. Yksityistallin takana pysähdyn huomatessani, mikä minua odottaa. Puun alla, varjossa minua odottaa Alex, Kastanjan ja Wishin kanssa. Molemmat hevoset on harjattu kiiltäviksi ja molemmilla on varusteet. Alex on pessyt molempien varusteet ja letittänyt molempien hännät. Wish seisoo ylpeänä Alexin oikealla puolella ja Kastanja vasemmalla. Alex pitelee molempien ohjista kiinni ja estää Wishiä hankaamasta päällään pinteleitä. ” Ajattelin, että voisimme lähteä käymään pitkästä aikaa kahdestaan maastossa,” Alex sanoo ja taluttaa hevoset luokseni. ” Tätä sinä siis suunnittelit,” sanon ja halaan poikaa. ” Tätä. Meni viikko suostutella Caroline antamaan Wish. Minun pitää hoitaa ja ratsastaa ruuna koko ensi viikko,” Alex selittää ja antaa minulle Wishin ohjat. ” Ajattelin, että sinä ehkä haluat kokeilla ruunaa maastossa,” Alex lisää. ” Ja sinä olet tykästynyt Kastanjaan,” vastaan nauraen ja ponnistan Wishin selkään. ” Jep. Kastanja on upea hevonen. Jos haluat, voidaan vaihtaa jossain vaiheessa,” poika sanoo ja hyppää Kastanjan selkään. ” Käy, mutta mihin me ollaan menossa?” kysyn. ” Seuraa vaan perässä,” Alex nauraa ja kääntää Kastanjan vanhalle metsätielle. Käännän Wishin kulkemaan Kastanjan vierelle, kun metsätie on sopivan leveä kahdelle hevoselle. Wish tuntuu korkealta ja kapealta, kun taas Coffee on leveämpi ja 10 cm matalampi, kuin Wish. Ruunalla on pitkät, joustavat askeleet, joissa on mukava ja helppo istua. Wish tuntuu todella energiseltä ja viskoo päätään. Kastanja kulkee rennosti ja innokkaasti korvat hörössä ja hörähdellen. Alex istuu rennosti ja huolettomasti virnuillen. ” Ravataanko hieman?” kysyn. ” Mikäs siinä,” Alex vastaa ja painaa pohkeilla Kastanjan kylkiä. Wish lähtee innokkaasti raviin heti kun minä painan pohkeilla ruunan herkkiä kylkiä. Huomaan heti, että Wish on todella herkkä sekä suustaan, että kyljistään. Wishillä on pomputtava ravi, mutta kevennettynä siinä on kuitenkin helppo pysyä. Ruunan harmaa harja heiluu iloisesti edessäni ja Wish höristää korviaan Kastanjan suuntaan. Pidätän ruunaa hieman, jotta Kastanja pääsee mutkassa menemään hieman edellä, jottei tule vaara tilannetta. Mutkan jälkeen avautuu pitkä suora. ” Laukka kisa!” Alex huutaa ja kannustaa Kastanjan laukan kautta kiitolaukkaan. Mehän emme jää Wishin kanssa jälkeen, vaan minä nousen kevyeen istuntaan ja annan Wishille laukka-avut ja pidempää ohjaa. Kumarrun hevosen kaulalle ja Wish syöksyy kiitoon Kastanjan perään. Alex on kumartunut myös hevosen kaulalle ja Kastanja laukkaa innokkaasti. Kannustan Wishiä vielä vähän lisää ja pääsemme Alexin ja Kastanjan rinnalle. Pikku hiljaa Wish pääsee Kastanjan ohi ja me laukkaamme tien pätkän loppuun asti. ” Ha haa!” nauran, kun Alex tulee vierelleni. Alex virnistää ja kääntää Kastanjan polulle, jota pitkin en ole koskaan mennyt. Wish kulkee kiltisti Kastanjan perässä ja minä ihmettelen, mihin Alex on oikein viemässä minua. Kastanja on vieläkin innoissaan laukasta ja kävelee todella innokkaasti ja reippaasti, kuten Wishkin. Polku on ilmeisesti vanha autotie, joka on metsittynyt ja jäljellä nyt on vain polku. Polku mutkittelee paljon, enkä näe mihin olemme menossa. Äkkiä eteeni aukeaa upea näkymä. ” Ooh,” huokaisen ihastuneena. ” Pidätkö?” Alex kysyy nauraen ja hyppää alas Kastanjan selästä. Jään istumaan Wishin selkään ja katselen ympärilleni järkyttyneenä. Rantahietikolla on viltti ja eväskori, hieman kauempana on köysi sidottuna kahden puun väliin, mihin Alex sitoo Kastanjan (tamman riimu ja naru ovat maassa puun alla). Laskeudun hitaasti Wishin selästä ja talutan ruunan Kastanjan ja Alexin luo. Alex ottaa ruunan ohjat minulta ja sujauttaa riimun ruunan päähän. Jään seisomaan hieman kauemmas, mutta heti, kun ruuna on sidottu, halaan Alexia. ” Olet paras,” sanon ja kaadan Alexin maahan.
|
|
|
Post by Sara on Jun 23, 2015 20:03:33 GMT
JAAHAS 8)) ps MINÄ MINKA JA HIRSI OLLAAN SIT KUMMITÄTEI JA MORSIUSNEITOI (täs järjestykses) ettäs ÄLÄS UNOHA (((; Niinjoo, ihana tarina muuten. JATKOO ENJAKSAOOTTAAAJCJAKKCLALCLKV !!!!!!
|
|
|
Post by Zoe on Jun 24, 2015 10:17:33 GMT
Just just. Vai että kummitätei ja morsiusneitoi. Hieman aikaista ehkä, olen kuitenkin URL 15 xDDDDD
|
|
|
Post by Sara on Jun 24, 2015 19:15:21 GMT
Just just. Vai että kummitätei ja morsiusneitoi. Hieman aikaista ehkä, olen kuitenkin URL 15 xDDDDD Näläsnytyhtäänkainosteleh 8) minkä nuorena ooppii sen vanhana taitaa, meinaan aika nopeestihan ne 5vuot kuluu, eivaan
|
|
|
Post by Zoe on Aug 26, 2015 16:12:47 GMT
27 Fantalla ilman satulaa hummailua
Kävelen pitkin hiekkatietä, kohti tallia kuunnellen samalla musiikkia kuulokkeistani. Mukanani minulla on vain ratsastuskassini, jossa ovat puhtaat ratsastusvaatteet, neljä omenaa ja uusi varsa riimu Cinolle, koska ihana pikku riiviö rikkoi tarhassa entisen riimunsa. Cino oli onnistunut silppuamaan riimun ihan kunnolla pienen pieniksi paloiksi. Onneksi pikkuinen varsa ei kuitenkaan syönyt riimun paloja, vaikka lähes kaiken muun Cino syökin. ” Huomenta Zoe!” Michael tervehtii iloisena tallilla. ” Huomenta!” vastaan. ” Fantan ja Kastanjankin voit liikuttaa,” Michael selittää. ” Hienoa,” mutisen. ” Hommaa riittää siis,” Michael naurahtaa ja lähtee talliin. ” Zoe! Sanoiko Michael mitään Fantasta ja Kastanjasta?” Huusari kysyy juostessaan luokseni. ” Sanoi joo. Kuulemma voin liikuttaa molemmat,” vastaan hämmästyneenä katsoen Huusari, joka haukkoo henkeään edessäni. ” Voit toki liikuttaa Fantan, mutta Kastanjalla on myöhemmin alkeistunti,” Huusari saa kähistyä. ” Okei, mutta nyt minulla on jo hieman kiire,” sanoin pahoittelevasti ja lähden kohti tarhoja. Kaikki kolme hevosta + varsa ovat tarhoissaan ja ensitöikseni minun täytyy hakea ne kaikki sisälle. Onneksi kaikilla on riimu päässä, paitsi Cinolla, mutta Cino kyllä seuraa Coffeeta karsinaansa. Ensiksi päätän suunnata nimenomaan hakemaan Coffeen ja Cinon. Vislaan hevosille jo kauempaa ja Coffee ravaakin – minun suureksi helpotuksekseni – laitumen portille Cino perässään. Napsautan riimunnarun kiinni Coffeen riimuun ja talutan hevosen karsinaan. Kun Coffee ja Cino ovat turvallisesti karsinoissaan, minä lähden hakemaan Wishin tarhasta. Onneksi Wish on niin hyvin koulutettu, että ruuna odottaa minua korvat hörössä portilla. Wishillä on jaloissaan siniset pintelit ja päällään ohut sininen loimi. Myös ruunan riimu on sininen ja riimunnaru valkoinen. Huokaan ja pyörittelen itsekseni päätäni ja napsautan narun kiinni Wishin riimuun. Voi hevosparkaa, on varmaan aika kamalaa olla puettu vaikka mihin vaatteisiin. Kun Wishkin on karsinassa alkaa se vaikein osuus, nimittäin Sweetin kiinni saanti. Ponini nimittäin on nyt hiekkatarhassa, jossa on vahva lankkuaita. Poni nimittäin oli kuulemma karannut useampaan kertaan laitumelta, sähkölankojen läpi, nyt viime viikon aikana ja Michael toi sitten ponini tähän tarhaan. Nyt ponini siis mököttääkin tarhansa perimmäisessä nurkassa tai näykkii ohi kulkevia ihmisiä. Asiaa ei yhtään auta se, että Sweetin hyvä hevosystävä Saran hevonen Galaxy on viereisessä tarhassa. Vihellän ja toivon, että poni tulisi kerrankin luokseni, mutta ei, poni pysyy kauimmaisessa nurkassa ja luimii happaman näköisenä. Niinpä minun ei auta muu, kuin lähteä hakemaan ponia. Ihmeekseni Sweet antaa minun jopa tulla luokseen ja kiinnittää naru ponin riimuun. Taputan ponia ilahtuneena kaulalle, mutta Sweet yrittää näykkäistä. Lähden kävelemään ja ajattelen, että poni tulisi perässä. Ja pyh, poni pysyy paikoillaan, eikä liiku mihinkään. ” Et ole tosissasi,” mutisen ponille ja huitaisen sitä riimunnarulla. Nyt poniin tulee eloa ja neiti poni päättää lähteä liikkeelle, muutaman pukin saattelemana.
” Moi Zoe,” Nelli tervehtii minua oritallissa, kun saavun sinne taluttaen Fantaa. ” Moi,” vastaan ja kiinnitän Fantan käytävälle molemmin puolin ketjuihin. Ihana herra vuonohevonen on käynyt piehtaroimassa kuraisessa tarhassaan ja ori onkin nyt täysin harmaan pölyn peitossa. Ainoa pölytön kohta on silmät ja sieraimet, muuten herra onkin yltäpäätä savihirviön näköinen otus. Itsekseni kiroillen nappaan käteeni Fantan pölyharjan ja rupean harjaamaan orin kylkeä voimakkaasti. Meidän ympärillämme leijuu suuri pöly pilvi, kun saan herran näyttämään suht koht vuonohevoselta eikä savihirviötä. ” Onko Fanta sun hoitsu?” Nelli kysyy. ” Juu on. Minulla on kaksi hoitsua Fanta ja Kastanja ja kaksi omaa hevosta Sweet ja Coffee sekä Coffeen varsa Cino,” kerron laittaessani suojia orin etujalkoihin. ” Oletko ollut täällä kauan hoitajana?” Nelli kysyy, kun minä nousen ylös Fantan jalkojen juuresta. ” Kastanjaa oon hoitanut melkein puolitoista vuotta ja Fantaa reilun vuoden,” vastaan. ” Siistiä, mutta minun täytyy valitettavasti mennä,” Nelli sanoo ja lähtee. Minä nappaan Fantan suitset orin karsinan ovesta ja liu´utan ohjat orin pään yli kaulalle. Tässä vaiheessa Fanta yrittää nostaa päänsä ulos, mutta minä nappaan kiinni herran päästä ja painan sormeni hevosen suussa olevaan hammaslomaan. Fanta avaa suunsa ja minä laitan kuolaimet orin suuhun ja liu´utan niskahihnan orin korvien yli. Asettelen otsahihnan paikoilleen ja kiinnitän suitsien hihnat. Painan vielä kypärän päähäni ja hanskat käsiini ja talutan Fantan tallin pihalle. ” Ajattelitko ratsastaa ilman satulaa?” Kristian kysyy minut huomatessaan. ” Juu ajattelin. Sinähän muuten tykkäät siitä Wishistä, eikö niin?” kysyn viattomasti. ” Juu kyllä, se on mukava ratsu ja oikein kiva hevonen muutenkin,” Kristian vastaa. ” Hienoa, saat ratsastaa sillä tänään,” vastaan viattomasti. ” Mikäs siinä. Punttaanko sinut muuten Fantan selkään?” Kristian tarjoutuu. ” Kyllä kiitos,” vastaan.
Painan pohkeilla Fantan kylkiä ja ori lähtee ravaamaan innokkaana. Minä yritän pysyä mukana orin liikkeissä ja pidän samalla kiinni ohjista ja orin harjasta. Fantan selässä on vaikeampi pysyä ilman satulaan, kuin Kastanjan, koska Fanta on kapeampi ja orilla on pomputtavampi ravi. Orin harja on liian lyhyt, jotta siitä voisi pitää kunnolla kiinni. Joudunkin puristamaan jalkani tiukasti hevosen kylkiin, jotten valu alas orin selästä. Painan pohkeillani Fantan kylkiä ja ori siirtyy muutaman pukin kautta laukkaan. Nyt selässä on helpompi pysyä, vaikka ori yrittääkin pukitella ja ryöstää omille teilleen. Minua hevosen kurittomuus vain naurattaa ja pian ori luopuukin yrityksistään ja laukkaa muutaman ympyrän ihan kiltisti hallitussa laukassa. Kun minusta tuntuu, että ori alkaa väsymään siirrän hevosen ravin kautta käyntiin.
Kuukausia sitten kirjoittamani tarina, joka ei vastaa nykyhetken fiilistä yhtään ( turhan hilpeä ). Ja kyllä olen palaamassa tänne nyt takaisin....
|
|
|
Post by Nelli on Aug 28, 2015 19:46:29 GMT
Mahtavaa että saadaan sut takaisin
|
|
|
Post by Zoe on Aug 29, 2015 20:20:48 GMT
Kenestä on kenestä ei
|
|
|
Post by Minka on Aug 31, 2015 14:44:23 GMT
Hienoa Zoe! :-) Tarinasi paranevat koko ajan, mutta muista silti kiinnittää huomiota oikeaan kirjoitusasuun ja yhdyssanoihin. Tarinoissani on hyvä juoni ja kivaa vaihtelua tuo kirjoittamasi jännittävät jatkosarjat. Välillä tarinasi etenee kuitenkin liian nopeasti ja töksähtelevästi, mitä voisit ehkäistä kuvailemalla henkilöitä, ilmeitä, ympäristöa ja tunnetiloja, sekä käyttämällä pilkkua. Älä myöskään turhaan käytä sulkeita tarinan keskellä, vaan liitä ne sujuvammin osaksi tarinaasi pilkulla tai ja-sanalla. Myös plusmerkin sijaan voisit käyttää ja-sanaa, niin se ei osuisi silmään häiritsevästi. Monipuolisen puuhailusi ja eri hevosten takia tarinoissasi on myös kivaa vaihtelua, Alexia unohtamatta.
Mukavaa, että jatkat Hevosjärvellä! (: Saat yhdeksästä tarinastasi ja yhdestä jatkosarjastasi yhteensä 315v€
- Minka
|
|
|
Post by Zoe on Sept 26, 2015 17:11:40 GMT
28 Hyvästi rakas
Kävelen pitkin hiekkatietä, kohti tallia kuunnellen samalla musiikkia kuulokkeistani. Mukanani minulla on vain ratsastuskassini, jossa ovat puhtaat ratsastusvaatteet, neljä omenaa ja uusi varsa riimu Cinolle, koska ihana pikku riiviö rikkoi tarhassa entisen riimunsa. Cino oli onnistunut silppuamaan riimun ihan kunnolla pienen pieniksi paloiksi. Onneksi pikkuinen varsa ei kuitenkaan syönyt riimun paloja, vaikka lähes kaiken muun Cino syökin. ” Huomenta Zoe!” Michael tervehtii iloisena tallilla. ” Huomenta!” vastaan. ” Fantan ja Kastanjankin voit liikuttaa,” Michael selittää. ” Hienoa,” mutisen. ” Hommaa riittää siis,” Michael naurahtaa ja lähtee talliin. ” Zoe! Sanoiko Michael mitään Fantasta ja Kastanjasta?” Huusari kysyy juostessaan luokseni. ” Sanoi joo. Kuulemma voin liikuttaa molemmat,” vastaan hämmästyneenä katsoen Huusari, joka haukkoo henkeään edessäni. ” Voit toki liikuttaa Fantan, mutta Kastanjalla on myöhemmin alkeistunti,” Huusari saa kähistyä. ” Okei, mutta nyt minulla on jo hieman kiire,” sanoin pahoittelevasti ja lähden kohti tarhoja. Minun täytyykin ensitöikseni hakea kaikki Sweet ja Wish sisälle. Onneksi Wish on niin hyvin koulutettu, että ruuna odottaa minua korvat hörössä portilla. Wishillä on jaloissaan siniset pintelit ja päällään ohut sininen loimi. Myös ruunan riimu on sininen ja riimunnaru valkoinen. Huokaan ja pyörittelen itsekseni päätäni ja napsautan narun kiinni Wishin riimuun. Voi hevosparkaa, on varmaan aika kamalaa olla puettu vaikka mihin vaatteisiin. Kun Wishkin on karsinassa alkaa se vaikein osuus, nimittäin Sweetin kiinni saanti. Ponini nimittäin on nyt hiekkatarhassa, jossa on vahva lankkuaita. Poni nimittäin oli kuulemma karannut useampaan kertaan laitumelta, sähkölankojen läpi, nyt viime viikon aikana ja Michael toi sitten ponini tähän tarhaan. Nyt ponini siis mököttääkin tarhansa perimmäisessä nurkassa tai näykkii ohi kulkevia ihmisiä. Asiaa ei yhtään auta se, että Sweetin hyvä hevosystävä Saran hevonen Galaxy on viereisessä tarhassa. Vihellän ja toivon, että poni tulisi kerrankin luokseni, mutta ei, poni pysyy kauimmaisessa nurkassa ja luimii happaman näköisenä. Niinpä minun ei auta muu, kuin lähteä hakemaan ponia. Ihmeekseni Sweet antaa minun jopa tulla luokseen ja kiinnittää naru ponin riimuun. Taputan ponia ilahtuneena kaulalle, mutta Sweet yrittää näykkäistä. Lähden kävelemään ja ajattelen, että poni tulisi perässä. Ja pyh, poni pysyy paikoillaan, eikä liiku mihinkään. ” Et ole tosissasi,” mutisen ponille ja huitaisen sitä riimunnarulla. Nyt poniin tulee eloa ja neiti poni päättää lähteä liikkeelle, tottakai muutaman pukin saattelemana.
” Moi Zoe,” Nelli tervehtii minua oritallissa, kun saavun sinne taluttaen Fantaa. ” Moi,” vastaan ja kiinnitän Fantan käytävälle molemmin puolin ketjuihin. Ihana herra vuonohevonen on käynyt piehtaroimassa kuraisessa tarhassaan ja ori onkin nyt täysin harmaan pölyn peitossa. Ainoa pölytön kohta on silmät ja sieraimet, muuten herra onkin yltäpäätä savihirviön näköinen otus. Itsekseni kiroillen nappaan käteeni Fantan pölyharjan ja rupean harjaamaan orin kylkeä voimakkaasti. Meidän ympärillämme leijuu suuri pöly pilvi, kun saan herran näyttämään suht koht vuonohevoselta eikä savihirviötä. ” Onko Fanta sun hoitsu?” Nelli kysyy. ” Juu on. Minulla on kaksi hoitsua Fanta ja Kastanja ja kaksi omaa hevosta Sweet ja Coffee sekä Coffeen varsa Cino,” kerron laittaessani suojia orin etujalkoihin. ” Oletko ollut täällä kauan hoitajana?” Nelli kysyy, kun minä nousen ylös Fantan jalkojen juuresta. ” Kastanjaa oon hoitanut melkein puolitoista vuotta ja Fantaa reilun vuoden,” vastaan. ” Siistiä, mutta minun täytyy valitettavasti mennä,” Nelli sanoo ja lähtee. Minä nappaan Fantan suitset orin karsinan ovesta ja liu´utan ohjat orin pään yli kaulalle. Tässä vaiheessa Fanta yrittää nostaa päänsä ulos, mutta minä nappaan kiinni herran päästä ja painan sormeni hevosen suussa olevaan hammaslomaan. Fanta avaa suunsa ja minä laitan kuolaimet orin suuhun ja liu´utan niskahihnan orin korvien yli. Asettelen otsahihnan paikoilleen ja kiinnitän suitsien hihnat. Painan vielä kypärän päähäni ja hanskat käsiini ja talutan Fantan tallin pihalle. ” Ajattelitko ratsastaa ilman satulaa?” Kristian kysyy minut huomatessaan. ” Juu ajattelin. Sinähän muuten tykkäät siitä Wishistä, eikö niin?” kysyn viattomasti. ” Juu kyllä, se on mukava ratsu ja oikein kiva hevonen muutenkin,” Kristian vastaa. ” Hienoa, saat ratsastaa sillä tänään,” vastaan viattomasti. ” Mikäs siinä. Punttaanko sinut muuten Fantan selkään?” Kristian tarjoutuu. ” Kyllä kiitos,” vastaan.
Painan pohkeilla Fantan kylkiä ja ori lähtee ravaamaan innokkaana. Minä yritän pysyä mukana orin liikkeissä ja pidän samalla kiinni ohjista ja orin harjasta. Fantan selässä on vaikeampi pysyä ilman satulaan, kuin Kastanjan, koska Fanta on kapeampi ja orilla on pomputtavampi ravi. Orin harja on liian lyhyt, jotta siitä voisi pitää kunnolla kiinni. Joudunkin puristamaan jalkani tiukasti hevosen kylkiin, jotten valu alas orin selästä. Painan pohkeillani kevyesti Fantan kylkiä ja ori siirtyy muutaman pukin kautta laukkaan. Nyt selässä on helpompi pysyä, vaikka ori yrittääkin pukitella ja ryöstää omille teilleen. Minua hevosen kurittomuus vain naurattaa ja pian ori luopuukin yrityksistään ja laukkaa muutaman ympyrän ihan kiltisti hallitussa laukassa. Kun minusta tuntuu, että ori alkaa väsymään siirrän hevosen ravin kautta käyntiin. Taputan Fantan kaulaa ja halaan orin kaulaa onnellisena. Nyt vasta huomaa, että on kannattanut ratsastaa orilla paljon ilman satulaa. Tällä kertaa en edes tippunut kertaakaan selästä ja muutenkin ori kulki todella mukavasti. Toivottavasti Huusari ja Bellakin ovat tyytyväisiä Fantan edistymiseen ja minuun orin hoitajana.
” Ota sinä Cino ja niin minä talutan Coffeen talliin,” sanon hymyillen Alexille. Poika sulkee tarhan portin ja ottaa minulta Cinon riimun narun. Pieni varsa hyppii ja pomppii hetken narun toisessa päässä, mutta rauhoittuu pian, kun Alex seisoo vain tyynesti paikoillaan. Kun minä lähden edeltä, Cinokin lähtee kiltisti Coffeen perästä. Kuulen kuinka Alex rauhoittelee varsaa ja huomaan, että Coffeellakin on korvat hörössä, aivan kuin tamma kuuntelisi jotain. Kun minäkin kuulen moottorin jyrinän, on mahdotonta enää tehdä mitään. Olemme kaikki neljä vielä tiellä, kun mutkan takaa tulee kovaa vauhtia rekka. Kuski ei tee liikettäkään väistääkseen meitä, vaan ajaa suoraan kohti minua ja Coffeeta. Kuulen vain Alexin huudon ja Cinon kimeän hirnunnan, kun auto tulee koko ajan lähemmäs. Jään kuin halvaantuneena seisomaan auton eteen. Coffee nousee vierelläni takajaloilleen, kun Alex työntää minut ojaan. Kuuluu vain kova tömähdys ja Cinon hirnuntaa, kun rekka osuu rakkaaseen hevoseeni lennättäen sen tien toiselle puolen. Rekka jatkaa vain matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Cino hirnuu vierellämme hätääntyneenä, Coffee makaa liikkumatta maassa ja Alex pitää minut väkisin ojassa. Kun rekka on poissa, työnnän Alexin syrjään ja puoliksi konttaan, puoliksi ryömin, vielä elossa olevan hevoseni luo. Tamma räpäyttää silmiään minut nähdessään, muttei pysty tekemään mitään muuta. Huomaan heti, että rakkaan hevoseni etujalat ja selkä ovat murtuneet rekan osuessa. Silitän Coffeen poskea ja kyyneleeni sekoittuvat tamman vereen. Alex tulee hitaasti vierelleni ja silittää hänkin kuolevan hevoseni poskea. Kuulen kuinka tamma vetää vaivalloisesti henkeä ja sameus hiipii hevosen ennen niin älykkäisiin silmiin. Hetken ajan katson viimeisen kerran hevostani silmiin ja suljen sitten hellästi silmät ikuisiksi ajoiksi. Heittäydyn itkien Alexin syliin ja kuulen kauempaa sireenien ulvontaa.
Nyt myös Cino häviää ainakin joksikin aikaa tarinoitani, mutta jos mahdollista varsa tulee kyllä myöhemmin takaisin
|
|
|
Post by Zoe on Sept 27, 2015 8:27:41 GMT
Tuo on tarkoituksella noin, että noiden tarinoiden alku on sama. Siinä on yksi idea, mikä ei ehkä välity lukijalle, mutta tein sen silti
|
|
|
Post by Sara on Oct 3, 2015 9:20:59 GMT
Mul on ehkä jotain hajuu
Mut sad :---(
|
|
|
Post by Zoe on Dec 10, 2015 18:28:05 GMT
Miulta tulee kohta puoliin tarinaa, mutta just nyt on liikaa kokeita + muita Irl juttuja.
|
|
|
Post by Zoe on Jan 7, 2016 13:55:02 GMT
29. Ikuisesti menetetty?
osa 1. Tänä yönä vihdoin sä pääset pois tästä paskamaasta täällä naiset tappaa toisiaan ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos näin ei ois tää on silti lottovoitto torvensoitto aamunkoitto kaiken korjaa koeta unohtaa
Maija Vilkkumaa Lottovoitto
” Zoe!” veljeni huutaa alakerrasta. ” Mitä nyt?” huudan vastaukseksi omasta huoneestani. ” Alex ja Thomas ovat ulkona odottamassa!” kertoo veljeni huutaen alakerrasta. ” Olen tulossa!” vastaan. Otan sängyltäni mukaan tumman sinisen toppatakin, punamustan skootterikypäräni ja paksut ajohanskat. Tänään minulla ei olisi tarkoituskaan ratsastaa, kävisin vain tallilla moikkaamassa Sweetiä, Fantaa, Wishiä, Kastanjaa ja Thomasin kuvan kaunista lämminveritamma Roxieta. Harjaisin vain nopeasti Sweetin ja hakisin sen sisälle omaan lämpimään karsinaansa, samalla kuin pojat hoitaisivat Roxien. Minun pitää ainakin hakea Sweet tarhasta omaan karsinaansa syömään päiväruokaansa ja nukkumaan yöksi. ” Tässä skootterin avaimet, jos haluat voit ottaa minun Derbinikin,” veljeni tarjoaa ja heittää minulle skootterini avaimet. ” Nääh. En ota riskiä, että kaadun rakkaalla Derbilläsi,” vastaan harkittuani hetkisen. ” Eihän se nyt mitään haittaa, kunhan et satuta itseäsi,” veljeni vastaa. ” Kiitos, mutta otan kumminkin oman tutun ja turvallisen skootterini,” vastaan halaten veljeäni lujasti. ” Heh. Menehän nyt, jotteivat Alex ja Thomas joudu odottamaan,” veljeni sanoo. Otan keittiön pöydältä mukaani vielä pussillisen omenan makuisia hevosnameja, jotka ostin viime viikolla. Tungen pussin toppatakkini taskuun, jossa on valmiiksi jo puhelin ja kotiavaimeni. Eteisessä kiskon jalkaani paksuvuoriset talvikenkäni, joita olen käyttänyt nimenomaan skootterilla ajaessa, koska ne ovat mukavan lämpimät. Avatessani oven huomaan, että ulkona ei ole hirveän kylmä eikä maassa ole vielä paljoa lunta (ainakaan tiellä). ” Oletko valmis?” Alex kysyy, kun saan skootterini autotallista. ” Olen. Menkää te edeltä,” vastaan.
***** ***** ***** ***** Käännymme jonossa tallin parkkipaikalle vievälle tielle, Thomas ensimmäisenä mustalla mopollaan, Alex keskimmäisenä tummansinisellä skootterillaan ja minä viimeisenä valkoisella skootterillani. Thomas pysäköi moponsa parkkipaikan reunaan, Alex ajaa hänen viereensä ja minä pysäköin skootterini poikaystäväni viereen. Nostan skootterini jalalleen, jossa se pysyy paikoillaan ja otan kypärän pois päästäni. Joudun odottamaan hetken, jotta Thomas saa laitettua irronneen öljyletkun paikoilleen. ” Valmista?” kysyn. ” Kestää vielä hetki, mutta mene sinä vain jo hakemaan Sweet. Saamme tämän pahuksen öljyletkun kyllä Lexin kanssa,” Thomas sanoo ja hymyilee minulle. Tuntuu oudolta kuulla Thomasin kutsuvan Alexia Lex-nimellä, jolla Alexin kaverit poikaystävääni yleensä kutsuvat. Hymyilen nopeasti Thomasille ja lähden kävelemään tallipihan läpi yksityistallille. Tallipiha on täysin hiljainen, kun kuljen siellä, vain ratsastuskoulun tiloissa näkyy liikettä ja kuulen sieltä hoitajien iloista jutustelua. Hymyilen itsekseni kulkiessani yksin pihan läpi ja astuessani hämärään ja hiljaiseen talliin, en halua laittaa valoja vaan kävelen pimeässä Sweetin karsinalle hakemaan riimun. Kun Sweet huomaa minun astelevan kohti tarhaansa, poni kävelee kerrankin minua vastaan portille, kun huomaa minun kädessäni olevan omenan palan. Saan riimun vaikeuksitta ponini päähän ja talutettua ponin portista tallin pihalle saakka ilman mitään vaikeuksia. Mutta sitten suuri musta korppi lentää matalta suoraan Sweetin pään yli. Ponin säikähtää ja nousee kimeästi hirnuen takajaloilleen. Saan onneksi pidettyä riimunnarun käsissäni ja rauhoituttuaan Sweet seisoo hermostuneena vierelläni. Vasta omassa karsinassaan poni rauhoittuu ja alkaa syömään heiniään. Nojailen ponin karsinan oveen katsellen syövää tammaa, kun Alex tulee hiljaa viereeni seisomaan. Seisomme siinä jonkin aikaa aivan hiljaa katsellen yhdessä poniani. Sivusilmällä vilkuilen poikaa vieressäni, Alexin kasvoilla on ilme johon sekoittuu surua, haikeutta ja jotain tunnetta, josta en tiedä mikä se on. Annan pojan hetken olla omissa mietteissään, kunnes päätän tarttua härkää sarvista. ” Kerro,” pyydän hiljaa, lähes kuiskaten. ” Olen pahoillani,” poika vastaa yhtä hiljaa ja kääntyy minuun päin kasvoillaan surullinen ilme. ” Sinä lähdet, eikö niin?” kuiskaan hiljaa edelleen tuijottaen karsinaan. ” Niin,” poika vastaa edelleen minuun päin kääntyneenä ja hiljaa. ” Miksi?” kysyn tuskin kuuluvasti. ” Englannissa tapahtui ratsastusonnettomuus. Joni ja Ravel. Minun on pakko,” Alex kuiskaa katkonaisesti. Hätkähdän kuullessani pitkästä aikaa Alexin isoveljen nimen. Veljen, joka oli joskus minulle kaikki kaikessa. Veljen, jota rakastin joskus koko sydämestäni, jota rakastan tavallaan vieläkin. Veljen, joka jätti minut vuosi sitten, eikä koskaan vaivautunut pyytämään anteeksi. ” Olen pahoillani,” Alex toistaa ja kääntyy takaisin karsinaan päin. ” Niin minäkin,” vastaan kuiskaten, käännyn ja juoksen ulos tallista, Alexin vielä jäädessä paikoilleen. Juoksen mitään näkemättä tai tuntematta ulos tallista.
|
|