|
Post by Minka on May 12, 2016 9:13:45 GMT
Tiiäksä kuinka kakka sä oikeesti oot? Taidan tietää koska siitä jatkuvasti muistutetaan :DDDD
|
|
|
Post by Minka on May 12, 2016 9:14:59 GMT
SIIS SÄ PILASIT IHANAN TARINAN TÄLLÄ LOPULLA en enää kommentoi sun tarinoihin (((( mokoma gagga Nyyyyyh :-(( emmä nyt tiiä ihanasta mut pakko oli tapahtuu et pääsen eteepäi ja toteuttaa ehkä erään jutun xd
|
|
|
Post by Sanni on May 19, 2016 17:24:34 GMT
Ainaki Susu on nyt paremmassa paikassa. R.I.P Susu <33333333333333333333
|
|
|
Post by Minka on May 20, 2016 11:49:48 GMT
~ Ihmisen mieli
Heräsin varovasti silmiäni räpytellen ja haukotellen kierähdin kyljelleni vetäen peiton korviini. "Morning sunshine", Elias sanoi ja raotin silmiäni nähdäkseni miten hän asteli huoneeseen. "Mitä kello on?" kysyin unisena peiton alta. "Kymmenen yli yksitoista", poika vastasi ja kääntyi etsimään paitaa päälleen. "Mitä? Nukuinko yli kaksitoista tuntia?" ihmettelin ja käännyin selälleni kohdaten viiltävän vatsakivun. "Outoa. Kunhan en vain nyt juuri koeviikon aikaan tulisi kipeäksi", ajattelin miettien samalla koko viikon jatkunutta väsymystä ja pahaa oloa. Koulussa ainakin oli vatsatautia liikkeellä.
Katselin, kun Elias veti paidan päällensä hymyillen minulle. "Tuon sinulle kohta aamupalaa", hän sanoi kävellen keittiöön. "Kiitos", sanoin ja suljin silmäni hetkeksi. Hengittelin rauhassa yrittäen helpottaa vatsassani vellovaa pahaa oloa.
Kuulin Eliaksen askeleet, jotka lähenivät makuuhuonetta. Näin oviaukolla, että hän kantoi käsissään ruokatarjotinta, jolle hän oli asetellut leipiä, hedelmiä ja teetä. Katselin ruokia ja samassa haistoin niistä tulevan tuoksun. Silloin tuli kiire. Juoksin Eliaksen ohi vessaan, kumartuen pöntön ylle antaen kaiken tulla. "Minka?" Eliaksen huolestunut ääni kuului takaani. Polvistuin lattialle pyyhkien hiuksia silmiltäni ja henkeä haukkoen. Kauhistuneena mietin, mikä minua oikein vaivasi. Oksensin uudestaan ja lyyhistyin kaappia vasten sulkien silmäni. Yritin tasata hengitystäni, mutta sitten ajatus iskeytyi mieleeni kirkkaana. "Elias", sanoin ja katsoin kauhuissani poikaa silmiin. Hän tajusi heti, mistä oli kyse.
Elias otti tukea ovenkarmista ja minä painoin pääni käsiini miettien nopeasti. Miten en ollut tajunnut? Viikkoja jatkunut väsymys ja nyt paha olo, miten olin voinut olla niin sokea. Toisaalta olin hiljattain vaihtanut toisen merkkisiin pillereihin, joiden sivuvaikutukset saattoivat olla tälläisiä. Epäsäännöllinen kierto ei myöskään ollut herättänyt epäilyksiäni, koska se oli normaalia parin ensimmäisen kuukauden aikana. Mutta mitä jos pillerit eivät olletkaan tehonneet vielä ollenkaan ja tuplaehkäisyn toinen puoli oli pettänyt? "Eieieiei. Eihän tämän pitäisi olla mahdollista meillä", sanoin. Paniikki kasvoi sisälläni. "Ei niin", Elias sanoi hiljaa. Hänen ilmeestään näki järkytyksen. "Meidän pitää mennä apteekkiin. Heti", sanoin painokkaasti ja nousin haparoiden lattialta ylös. Elias katsoi, että pärjään ja kävi vaihtamassa vaatteet.
Pesin hampaani hyvin sekavassa mielentilassa ja harjasin hiukseni nopeasti. Kävin sitten pukemassa farkut ja ensimmäisen paidan, joka vaatekaapista mukaani tarttui. Hiljaisuuden vallitessa puimme takit päällemme ja lähdimme.
***
Asetin tikun pöydälle ja katsoin kelloa. Pitäisi odottaa kaksi minuuttia, joista tiesin jo valmiiksi, että ne tulisivat olemaan elämäni pisimmät minuutit. Tartuin Eliaksen käteen ja sanoin hiljaa: "Mitä jos... mitä jos se on positiivinen?" Poika oli hetken hiljaa. "En tiedä", hän sanoi. Asia järkytti häntäkin. "Mä en pysty siihen. Mä en pysty", sanoin tuntien, miten kyyneleet polttelivat silmissäni. Elias halasi minua tiukasti ja suukotti otsaani. "Kaikki hyvin. Ei mitään hätää. Me selvitään kyllä, yhdessä", hän kuiskasi.
Vihdoin kellon viisari liikahti toisenkin kerran. Elias päästi minut sylistään tarttuen käteeni. Katsoin häntä silmiin kysyen: "Oletko valmis?" Hän hengitti muutaman kerran syvään. "Olen", hän sanoi. Suljin silmäni astuen eteenpäin. Vatsassani kiersi ja ahdistus puristi minua kasaan. Tärisin kauttaaltaan. En voisi tehdä sitä. En pysty huolehtimaan lapsesta. En halua. En nyt enkä ainakaan vielä kymmeneen vuoteen, en ehkä ikinä.
Hengitin sisään ja ulos avaten silmäni. Yksi viiva. Katsahdin Eliakseen helpotuksen levitessä joka soluuni. Huojentunut hymy kohosi myös hänen kasvoilleen, kun hän veti minut syleilyynsä. Ei raskaana testi sanoi ja olisin voinut nauraa puhtaasta ilosta ja helpotuksesta. Halasin Eliasta ja hymyilin hänen rintaansa vasten. Kaikki se paniikki ja ahdistus oli poissa. En ollutkaan raskaana, eli oireet johtuivat jostakin muusta. Elias silitti hiuksiani ja puristi minut itseään vasten. Katsoin häntä silmiin ja näin, että hänkin oli helpottunut. Huomasin myös, että mahakipuni ja väsymys olivat poissa. "Miten mieli voikin vaikuttaa niin paljon. Tehdä epäilyksistä totta tai poistaa fyysisiä tuntemuksia", mietin hymyillen Eliaksen käsivarret ympärilläni.
|
|
|
Post by Sumu on May 20, 2016 12:02:45 GMT
Eii!! Ei saatu pikku-Minkoja.
|
|
|
Post by Minka on May 20, 2016 12:26:11 GMT
Eii!! Ei saatu pikku-Minkoja. Hyvä vaa XDD
|
|
|
Post by Sara on May 20, 2016 14:31:04 GMT
Mä vihaan sua, ok? Oot kakka kyl sä tiiät
|
|
|
Post by Minka on May 20, 2016 19:25:33 GMT
Mä vihaan sua, ok? Oot kakka kyl sä tiiät Kiitos rakas ♡
|
|
|
Post by Nelli on May 21, 2016 18:26:28 GMT
sääd ei tullu vauvoja
|
|
|
Post by Minka on Jun 21, 2016 9:00:02 GMT
~ Flowers And Raindrops
I could look into your eyes Until the sun comes up And we're wrapped in light and life and love Put your open lips on mine And slowly let them shut For they're designed to be together oh With your body next to mine Our hearts will beat as one And we set alight We're afire love - Ed Sheeran, Afire Love
Tänään oli Eliaksen syntymäpäivä ja olin suunitellut pientä yllätystä pojalle. Kävisimme elokuvissa ja ulkona syömässä eli ei siis mitään ihmeellistä. Illalla katsoisimme vielä mihin ilta johtaisi.
Puin varovasti päälleni punaisen pitsipäällysteisen ja helmasta levenevän lyhyehkön mekon. Hiukseni oli kiharrettu korkkiruuveiksi ja meikkinä toimi kulmakynä, ripsiväri, rajaukset ja huulipuna. Jalkaani sujautin yksikertaiset mustat ballerinat ja mukaani otin asuun sopivan pienen mustan laukun. Vilkaisin ulos ikkunasta ja ajattelin ottaa myös jonkun neuletakin illaksi, vaikka nyt paistoikin aurinko.
Sain kyydin vanhemmiltani keskustaan ja astuin ulos autosta suoristaen mekkoani. Sanoin sitten heipat vanhemmilleni ja lähdin kävelemään ihmisvilinässä kohti kadunkulmaa, jossa meidän Eliaksen kanssa piti tavata. Odottelin punertavan tiiliseinän lähellä katsellen kadut täyttäviä kahviloita ja kaukana vihreänä loistavaa puistoa kukkineen. Aurinko lämmitti mukavasti ja ihmisillä oli toinen toistaan kivempia kesävaatteita.
Äkkiä joku kosketti olkapäätäni ja säikähtäen käännyin katsomaan tuikkiviin vihreisiin silmiin. Hymyilin tunnistaessani pojan ja huudahdin: "Elias! Ei saa säikytellä!" Poika nauroi pyytäen anteeksi suukottaen sitten poskeani. Halasin Eliasta ja lähdimme sitten kävelemään käsikädessä elokuvateatteriin.
Vahvistimme varauksemme tiskillä ostaen samalla popcornia. Toisillemme hymyillen etsimme oikean salin ja odotimme, että pääsisimme sisään.
***
Elokuvan jälkeen puhuimme vielä pitkään juonikuvioista ja hahmoista ja mielipiteistämme. Innoissani selitin pojalle jotakin juttua ja huomasin hänen katseensa, josta näki kaukaakin rakkauden. "Mitä?" kysyin äkkiä naurahtaen. "Ei mitään. Olet vain niin kaunis", Elias hymyili ja suuteli minua pehmeästi. Aurinko leikitteli joen pinnalla ja kavioiden kopina kaikui leveällä tiellä, kun ratsupoliisit ratsastivat ohitsemme kivetyksellä. Ihmisiä puikkelehti toistensa lomassa ja autoista aiheutuva hälinä täytti tiet. Katsoin syvälle Eliaksen vihreisiin silmiin ja siinä hetkessä olimme kaksin, ainoita maailmassa. Olimme onnellisia.
Kävelimme pitkin vaaleaa kivetystä asfaltille ja liikennevalojen yli ravintolakadulle. Valitsimme hieman hienomman, ranskalaisen ravintolan ja meitä vastaan tuli tarjoilija. Pyysimme häneltä rauhallista kahden hengen pöytää ja pääsimmekin seinustan viereen, melkein kulmaan. Pöytämme viereen seinälle oli ripustettu upean värisiä maalauksia ja pöydällä oli vanha öljylamppu, jonka sisälle oli laitettu kynttilä palamaan. Valitsimme ruokalistalla mieluiset annokset antaen sitten tilauksemme tarjoilijalle. Ravintolassa oli mukava tunnelma ja juttelin Eliaksen kanssa niitä näitä vilkuillen välillä vaikuttavia sisustuselementtejä.
Söimme kiireettä annoksemme ja tilasimme vielä jälkiruokaakin. Ruoka oli taivaallista ja lopuksi olin ihan täynnä. "Pyörin täältä lihapullana ulos", sanoin pojalle saaden hänet nauramaan. Katseeni lukkiutui hänen silmiinsä ja hymyilimme toisillemme Eliaksen tarttuessa käteeni.
Pitkän kinastelun jälkeen sain maksaa meidän molempien ruuat perustelunani, että nyt oli Eliaksen syntymäpäivä. Poika alistui kohtaloonsa muka mököttäen, mutta hän ei lopuksi voinut olla hymyilemättä. Kiitimme tarjoilijaa poistuen ravintolasta alkuillan aurinkoon.
Tuuli leyhytteli pehmeästi hiuksiani ja katselin joen kimmeltävää pintaa. Olimme kumpikin ihan hiljaa, mutta sanoja ei edes tarvittu. Puupenkki oli kulunut aikojen saatossa ja hajamielisenä rapsuttelin kynnelläni sen pintaa. Ihmisiä tuli ja meni milloin kännykkään puhuen, koiraa ulkoiluttaen tai kävellen yksin tai seurassa. Vilkaisin Eliakseen, joka nautti silmät kiinni hänen komeille kasvoilleen lankeavista auringonsäteistä.
Jatkoimme kävellen kohti bussiasemaa. Harmaat pilvet olivat osittain peittäneet taivasta ja ilma oli viilentynyt huomattavasti. Onneksi olin ottanut neuletakkini mukaan. "Katso! Tuolla olisi kasvitieteellinen puutarha. Mennäänkö vielä käymään?" Elias ehdotti. "Miksei", sanoin olkiani kohauttaen ja vaihdoimme suunnan puutarhaan.
Puiden ja pensaiden suojassa oli yllättävän kotoisaa. Kauniin vihreät lehdet koristivat kasveja ja kukkivien kukkien huumava tuoksu leijui paikan yllä. Puutarhaan oli tehty harmaasta kivestä pieniä polkuja ristiin rastiin ja keskellä oli aukio, johon oli laitettu kaunis yksityiskohtainen suihkulähde sekä muutama penkki. Erivärisiä kukkia oli kaikkialla ja puutarha oli upea. Kiertelimme paikkaa lukien erikoisten kasvien nimiä ja tietolappuja, sekä ihastellen kauniita kukkia. "Miten olen aina luullut tämän olevan tylsä paikka", huokaisin.
Äkkiä tunsimme ensimmäisten pisaroiden tippuvan tummanharmaista pilvistä ja tajusimme samalla sekunnilla, että tulisi kaatosate. Sen siitä saa, kun on pitkään lämmintä. Lähdimme juoksemaan, mutta vettä tuli yllättäen todella kovaa suurina pisaroina, jotka kastelivat kaiken hetkessä. Olimme jo läpimärkiä. Pysäytin Eliaksen ja aloin nauraa pyyhkien kasvoilleni liimautuneita hiuksia pois. "Oletko ikinä halunnut tanssia kaatosateessa?" kysyin pilke silmäkulmassani. "Minka meijän pitäis mennä", Elias katsoi minua turhautuneena sateen keskellä. "Me ollaan jo läpimärkiä niin mitä väliä? Tule nyt! Se on hauskaa!" sanoin tarttuen poikaa molemmista käsistä alkaen hyppiä ympäriinsä.
Ei mennyt kauaakaan, kun molemmat tanssimme hullutellen ja nauraen kaatosateessa. Elias pyöritti minua ympäri ja ympäri ja pian olimme aukiolla. Kiersimme suihkulähdettä nousten sen leveälle reunalle. Nautin täysin siemauksin tästä hetken vapaudesta, onnesta. Eliaksen silmät katsoivat syvälle omiini ja hän kumartui suutelemaan minua, minun vastatessa suudelmaan.
Kävellessämme kaupungilla kaatosateen jatkuessa päätimme ihan extempore mennä läheiseen hotelliin. Astuimme nauraen sisään ja saimme heti huomiota osaksemme. Aulassa oli onneksi laattalattia, eikä kokolattiamatto, johon olisi jäänyt mukavat vesivanat vaatteistamme ja hiuksistamme. Saimme varattua huoneen yhdeksi yöksi ja vastaanottovirkailija ojensi meille avaimen pyöritellen sitten päätään huvittuneena. Tälläistä ei varmana ihan joka päivä tapahdu. Astuimme onneksi tyhjään hissiin nousten sillä kuudenteen kerrokseen, etsien huoneen 605.
Huone oli sisustettu vaalein tekstiilein, mutta kontrastia toi kivasti tumma puu. Huomion varasti heti pehmeän näköinen parisänky ja sen vasemmalla puolella oli pieni sohvaryhmä, sekä televisio pöytineen. Oikealla oli ovi kylpyhuoneeseen ja pienessä eteiskäytävässä oli vaatekaappi. Muutama iso ikkuna oli kehystetty läpikuultavilla, kermanvärisillä verhoilla ja lähemmin tutkiessani toinen ikkunoista olikin ovi ranskalaiselle parvekkeelle.
Pakotin Eliaksen ensimmäisenä suihkuun ja jäin itse tutkimaan huonepalvelun listaa, tilaten meille pientä syötävää. Vilkaisin kylpyhuoneen ovea ja kuuntelin veden lorinaa, samalla riisuen hitaasti ihooni liimautunutta mekkoa. Ripustin sen henkariin kuivumaan ja heitin loputkin vaatekappaleet yltäni tuolille. Huultani purren nykäisin kylpyhuoneen oven auki kävellen kiiltävän lattian poikki. Astuin suihkukoppiin, kietoen samalla käteni Eliaksen ympärille. Hän kääntyi katsomaan minua yllättyneenä ja hymyili sitten hellästi tällä kertaa lämpimän veden valuessa päällemme. Painoin pääni pojan rintaa vasten ja hetken päästä hän nosti sormellaan leukani ylös ja tunsin hänen huulensa omillani.
Kuivasin hiukseni isoon kylpypyyhkeeseen ja puin kylpytakin ylleni. Eliaksen silmät tuikkivat, kun hän hymyili minulle ja tahallani hieman flirttailin hänelle. Huoneemme oveen koputettiin ja menin äkkiä vastaanottamaan ruokamme. Annoin miehelle vähän tippiä kiitellen häntä ja kannoin sitten tarjottimen sohvapöydälle.
Hörpin kuumaa teetä vähitellen ja söin samalla kolmioleipääni. Elias selasi televisiokanavia läpi ja jätti romanttisen komedian pyörimään. Juttelimme samalla päivästä, nauraen seikkailullemme puutarhassa. "Kiitos", Elias sanoi vetäen minut syliinsä ja suuteli huuliani. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja Elias katsoi minua silmiin painaen sitten kevyitä suudelmia poskeani pitkin kohti kaulaani. Suljin silmäni tuntien hänen lämpimän henkäyksensä ihollani. Huokaisin mielihyvästä ja raotin silmäni nähdäkseni, miten Elias virnisti minulle ilkikurisesti. Hymyillen upotin sormeni hänen hiuksiinsa ja painoin kiihkeän suudelman pojan huulille.
Hän nousi ylös pidellen minua sylissään ja jatkoi kaulani suutelemista. "Rakastan sinua", hän kuiskasi korvaani ja rutistin poikaa entistä tiukemmin. Purin huultani katsoen Eliaksen kasvoja ja hän laski minut lattialle suudellen minua vielä. Hengitimme samaa ilmaa ja hitaasti Elias avasi kylpytakkini nauhan katsoen minua silmiin. Annoin takin tippua lattialle ja painauduin Eliaksen paljasta rintakehää vasten, kun hän riisui myös oman kylpytakkinsa pois. Hän silitti vielä suihkun jäljiltä kosteita hiuksiani ja katsoi minuun kuin lupaa kysyen. Hymyilin suudellen poikaa ja annoin hänen nostaa minut syliinsä ja kantaa pehmeälle sängylle.
Heips! Toivoisin, että kertoisitte ihan rehellisesti mielipiteitänne, kommenttia ja kritiikkiä yleisestikin tarinoistani esim. mitä voisi parantaa, onko samanlaisia tarinoita liikaa, kirjoitanko tarpeeksi sujuvasti ja kiinnostavasti? Olisi nimittäin kiva kuulla, jotta voisin kehittyä eteenpäin kirjoittamisessa ja kehittää tarinoitteni sisältöä. Kiitos! :-)
|
|
|
Post by Sumu on Jun 21, 2016 12:25:01 GMT
Ihana! ♡♡ Ja mulle ei ainakaan tuu mieleen mitään mitä vois parantaa. En osaa muuta sanoa. xD
|
|
|
Post by Minka on Jun 21, 2016 15:36:55 GMT
Ihana! ♡♡ Ja mulle ei ainakaan tuu mieleen mitään mitä vois parantaa. En osaa muuta sanoa. xD Kiitän ♡♡♡
|
|
|
Post by Sara on Jun 21, 2016 17:53:35 GMT
Mulla on sulle tosi rakentava kommentti
Kakkakakkakakkakakkakakkakakkakakkakakka
Paranna niin et LOPETA OLEMASTA KAKKA SILMÄNI PALAVAT!!!!!!
Oot (k)akka ja sitä rataa kyl sää tiiät
Oot ihansuperkakka
Oon sun kakkakerhon #1
TAJUUTKO?
|
|
|
Post by Minka on Jun 21, 2016 20:14:12 GMT
Mulla on sulle tosi rakentava kommentti Kakkakakkakakkakakkakakkakakkakakkakakka Paranna niin et LOPETA OLEMASTA KAKKA SILMÄNI PALAVAT!!!!!! Oot (k)akka ja sitä rataa kyl sää tiiät Oot ihansuperkakka Oon sun kakkakerhon #1 TAJUUTKO? Kiitän :DD ♡ en ehkä tajua, mutta kiva että tykkäät :DDDD
|
|
|
Post by Sara on Jun 22, 2016 9:58:20 GMT
Mulla on sulle tosi rakentava kommentti Kakkakakkakakkakakkakakkakakkakakkakakka Paranna niin et LOPETA OLEMASTA KAKKA SILMÄNI PALAVAT!!!!!! Oot (k)akka ja sitä rataa kyl sää tiiät Oot ihansuperkakka Oon sun kakkakerhon #1 TAJUUTKO? Kiitän :DD ♡ en ehkä tajua, mutta kiva että tykkäät :DDDD NO HYVÄ!
|
|