|
Post by Sanni on Jun 26, 2016 13:14:49 GMT
Kuvailet aivan ihanasti ja lukia kyllä hyppää mukaan tarinaan. Jos kritiikkiä tahdot niin joissain kohtaa toistelet samoja sanoja useampaan kertaan, mutta tuonkin huomaa vasta kun kritiikkiä ettii ;DD MUTTA IHANA OLET SINÄ JA TARINASI <333 P.S. rakkaustarinoita ei voi ikinä olla liikaa ))
|
|
|
Post by Minka on Jun 27, 2016 9:12:09 GMT
Kuvailet aivan ihanasti ja lukia kyllä hyppää mukaan tarinaan. Jos kritiikkiä tahdot niin joissain kohtaa toistelet samoja sanoja useampaan kertaan, mutta tuonkin huomaa vasta kun kritiikkiä ettii ;DD MUTTA IHANA OLET SINÄ JA TARINASI <333 P.S. rakkaustarinoita ei voi ikinä olla liikaa )) Aaaw kiitti ihana Sanni ♡♡♡♡♡ Haha tohon voiskin sitten kiinnittää huomiota :DD
|
|
|
Post by Nelli on Jul 4, 2016 9:38:16 GMT
Rakastan sun kirjotustyyliä ja kirjoituksia♥ Se on vaan niin kevyttä ja ihanaa :3
|
|
|
Post by Minka on Jul 4, 2016 20:17:08 GMT
Rakastan sun kirjotustyyliä ja kirjoituksia♥ Se on vaan niin kevyttä ja ihanaa :3 Kiitän :-) ♡♡♡♡
|
|
|
Post by Minka on Jul 9, 2016 17:02:46 GMT
I'm Back
Auto liikkui hiljalleen eteenpäin hiekkatietä pitkin, paljastaen vähän kerrallaan vihreitä, hevosten täyttämiä laitumia. Tietä kehystävät puut havisivat kevyessä tuulessa ja hengitin syvään auton avonaisesta ikkunasta virtaavaa heinän- ja hevostentuoksuista ilmaa. Hymyilin nähdessäni tutut tallirakennukset edessämme, laitumet niiden takana ja pihatot hieman sivummalla. Vasemmalla oli kentät, sekä suuri maneesi. Siitä vähän matkan päässä, pihan taka-osassa komeili avomaneesi. Erotin myös parkkipaikan takana käynnin omistajien taloihin, tai no oikeastaan kartanoihin.
Isäni pysäköi auton tilavalle parkkipaikalle ja minä hyppäsin heti ulos. En voinut lopettaa hymyilemistä katsellessani tallipihaa. Olinhan minä täällä käynyt jatkuvasti, tosin en nyt muutaman kuukauden sisällä. Mutta nyt tunne oli erilainen, pysyvämpi. Olin tullut takaisin.
Avasin yhdessä isäni kanssa trailerin takaluukun ja kävin sitten irrottamassa Nessan puomista. Tamma heitti päätään sieraimet laajenneina ja peruutti vauhdilla ulos. "Rauhassa tyttö", silitin kimon kaulaa roikkuen riimunnarussa tiukasti kiinni. Nessa kohotti päätään korkealle ja hirnahti kimeästi, stepaten hieman paikallaan. Pian erotin muutaman hirnahduksen kauempaa, kun muut hevoset vastasivat Nessalle. "Tervetuloa takaisin", kuulin äänen takaani ja käännyin katsomaan puhujaa. Ruskeahiuksinen nainen hymyili minulle lämpimästi ja minä vastasin hymyyn ilahtuneena. "Huusari!" huudahdin halaten naista yhdellä kädellä, sillä pitelin edelleen kiinni Nessasta. "Viimenäkemästä onkin aikaa", huokaisin luoden katseeni tallipihaan. "No ei sentään paria kuukautta enempää", Huusari naurahti. "Eiköhän viedä Nessa talliin niin pääset katsomaan muita", hän jatkoi. "He eivät siis vieläkään tiedä?" kysyin varmistaen. "Eivät", nainen myhäili ja lähti johdattamaan minua Jääntalliin.
Päästin Nessan irti karsinassaan ja tamma alkoikin heti mutustaa sinne tuotua heinää. Taputin hevosen lapaa ja suljin oven huolellisesti perässäni. Kävelin sitten takaisin autolle ja kannoimme yhdessä isäni kanssa Nessan varusteet satulahuoneeseen. Kävin myös viemässä muutaman tavaran kaappiini, tarkkailen ettei kukaan tuttu näkisi minua. Uusia kasvoja tallille oli tullut paljon.
Sanoin heipat isälleni ja vilkutin vielä hänelle, kun hän lähti ajamaan pois tallilta. Hymyilin ja lähdin kävelemään kohti tallitupaa.
Hykertelin itsekseni kuunnellessani ovensuussa tallituvasta kantautuvaa melua. Siellä oli käynnissä kiivas keskustelu ja välillä erotin epämääräistä kolinaa ja naurua. Tavallista menoa siis. "Hola bitcheees! Arvatkaas kuka on tullut takaisin!" huusin astuen huoneeseen. Kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua ja kuulin iloisia huudahduksia. "Minka!" äänet huusivat sekaisin ja pian huomasin olevani ryhmähalin keskellä. "Kiva nähdä teitäkin", nauroin ja halasin kaikkia parhaani mukaan. Siirryimme kaikki istumaan sohvalle vieriviereen ja huomasin sivummalla muutaman tuntemattoman tytön ja tervehdin heitä. "Tässä ovat Hele ja Julia", Sara esitteli tytöt. "Olen Minka", sanoin hymyillen. "Niin Minka, mitäs täällä teet?" Sanni kysyi kääntyen puoleeni. "Nessa muutti tänne tänään", vastasin, yrittäen samalla potkia Saraa pois jalkojeni päältä. Nainen kuitenkin istui paikallaan päättäväisesti. "Mitäsmitäs miten me ei tiedetty tästä?" Sara huudahti ja päästi toisen jalkani vapaaksi hänen altaan. "Yllätyys", nauroin. "Olitte aika huonoja stalkkereita, kun ette huomanneet hevostrailerin saapuneen pihalle", jatkoin. "Nojuu tuota oli huomio vähän muualla", Sara nauroi katsoen Sanniin virnistellen, joka punastuen heitti naista tyynyllä. "Ei enää sanaakaan musta ja Leosta", hän uhosi. "Eiei ja Enmi ikkunaan stalkkeroimaan! Yllätykset loppu nyt", Sara huudahti nauraen ja heitti tyynyn taidokkaasti Sannin ohi ja lattialle. Emmi virnisti ja istahti ikkunalaudalle.
Juttelimme ja sekoilimme nauraen tuttuun tapaan. Tutustuin myös vähän uusiin tyttöihin ja sain tietää Julian hoitavan Yön Kastehelmeä ja aloittaneen juuri. Hele taas oli ehtinyt olla tilalla vähän aikaa ja hoiti Sashaa ja Serafinaa. He vaikuttivat oikein mukavilta. "Tätä olinkin kaivannut", mietin nauraessani jälleen jollekkin älyttömälle jutulle muiden mukana.
"Huusarihälytys!" Emmi huusi pompaten ylös ikkunalaudalta. "Ja sillä on kakkua!" hän jatkoi. Kaikkien katseet siirtyivät salamana tallitupaan, joka oli kuin pommin jäljiltä. "Nyt jokainen siivoamaan!" kuului käsky ja pian sinkoilimme ympäriinsä keräten roskia, pyyhkien pöytiä ja keräten tyynyjä lattialta. Kuulimme oven käyvän ja heittäydyimme sohville ja tuoleille keskustelemaan asiallisesti. Juuri ajoissa olimme saaneet isoimmat roskat kerättyä roskikseen, lattialla oleilleet muruset lakaistua maton alle ja sohvatyynyt aseteltua paikoilleen, kun Huusari astui sisään. Epäluuloisesti meitä pälyillen hän käveli huoneen poikki asettaen kakun ja liinalla peitetyn korin keittiön pöydälle. "Luuletteko oikeasti minun luulevan, että olette näin hiljaisia?" nainen naurahti. "Öö joo?" sanoimme kuorossa hihitellen epämääräisesti. "Jaaha", Huusari sanoi katsoen meitä tietäväisesti. "No tulkaahan ottamaan kakkua, sillä nyt juhlitaan", hän jatkoi. "BILEET!" Sara kiljaisi ampaisten sohvan selkänojan yli vähän liiankin vauhdikkaasti, sillä se alkoi uhkaavasti kallistua taaksepäin. Kuului vain tömähdys, kun makasimme Sannin, Emmin, Sumun ja Saran kanssa yhtenä mielipuolisesti nauravana möykkynä lattialla. Huusari pyöräytti meille silmiään, mutta ei voinut olla nauramatta.
***
Illalla kävin vielä katsomassa Nessaa, joka nuokkui karsinassaan tyytyväisenä. Se hörähti minut nähdessään ja pujahdin nopeasti karsinaan. Kiedoin käteni tamman kaulan ympärille painaen pääni sen karkeaan harjaan. "Heihei tyttönen, nähdään huomenna", sanoin hiljaa silittäen tamman turpaa. Se puhalsi kädelleni kuumaa ilmaa ja katsoi minua samalla tummilla silmillään, muistuttaen minua Sususta. Räpyttelin kiivaasti kyyneleet pois ja hymyilin. Annoin käteni valua alas tamman valkealta karvalta ja lähdin karsinasta laittaen oven huolellisesti kiinni.
Pihalla tuijotin hieman tummuneelle taivaalle edelleen hymyillen. Kuvittelin mielessäni Susun laukkaavan siellä kilpaa tuulen kanssa, onnellisena ja vapaana huolista. "Olet rakas", kuiskasin taivaalle siirtäen katseeni sitten minua lähestyviin autonvaloihin. Odotin auton pysähtyvän ja avasin oven astuen sisään ja tervehtien äitiäni. Suljin oven ja vajosin penkkiä vasten tämän päivän muistot tiukasti mielessäni.
|
|
|
Post by Minka on Jul 10, 2016 12:51:06 GMT
~ Ilman satulaa
Iloisena ja kevyin mielin astelin hiekkatietä pitkin, kuulokkeet korvillani. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi lämpimästi ja taivaalla näkyi vain muutama pilvenhattara.
Muutama metri ennen tallipihaa minulle tuntematon tyttö ratsasti upealla, ruunikolla hevosellaan minua vastaan. Tervehdin häntä kohteliaasti ja vilkuilin uteliaana hevosta, joka pureksi kuolaintaan askeltaessaan ohitseni. Se näytti olevan hyvässä kunnossa, joten ratsastaja taatusti kilpaili tosissaan.
Sammutin musiikin puhelimestani ja heitin kuulokkeeni kangaskassiini. Kävelin kohti Jääntallia ja menin heti kaapilleni jättämään kassini ja päälläni olleen mustan hupparin sinne. Mukaani otin vain kypärän ja hanskat, kun lähdin kohti Nessan karsinaa. Tamma oli laitumella, joten hain ensin sen varusteet karsinan eteen. Otin sitten pakista violetin riimunnarun ja kävin hakemassa Nessan.
Tamma oli tänään pirteänä ja se jaksoi jatkuvasti töniä minua turvallaan. "Mulla ei ole sulle mitään herkkuja hassu", naurahdin ja työnsin Nessan pään jälleen kerran pois. Jatkoin harjaamista pölyharjalla ja pujahdin tamman kaulan ali toiselle puolelle. Vedin harjalla pitkiä vetoja aloittaen kaulasta, ja jatkaen siitä eteenpäin. Onnekseni Nessa ei ollut kovin likainen tältäkään puolelta, joten olin pian valmis. Seuraavaksi puhdistin kaviot, jotka Nessa nostikin hienosti ylös. Taputin hevosta kiitokseksi ja laitoin kaviokoukun takaisin pakkiin, ottaen suitset käteeni. Pujotin ohjat tamman kaulalle tarjoten sitten sille kuolaimia. Nessa otti ne kiltisti itse suuhunsa ja kiristin kaikki remmit sopiviksi. Tänään menisin ilman satulaa, joten laitoin vielä omat varusteet päälleni, irrotin Nessan riimusta ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle.
Koulukenttä oli tyhjänä, joten kävelin sinne ottaen portinpielestä jakkaran mukaani. Sunnuntaisin tallilla on yleensä hiljaista, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Näin lisäkseni vain kolme muuta ratsukkoa, yksi oli Jäänkentällä Huusarin valmennuksessa ja estekentällä kaksi ratsukkoa hyppäsi pientä rataa. Minä talutin Nessan kentän keskelle ja ponnistin jakkaralta vaivalloisesti selkään, mistä tamma ei oikein pitänyt, sillä se kiemurteli allani. Liikuin selässä hieman eteenpäin korjaten asentoani ja annoin pohkeita Nessalle, joka lähti heti eteenpäin.
Kävelin alkukäynnit rauhassa pitkin ohjin, antaen tamman vertyä rauhassa. Keinuin Nessan askelien mukana ja keräsin pikkuhiljaa ohjia käteeni, kooten Nessaa. Tamma kuunteli tarkkaavaisena apujani ja ratsastin käyntiä hieman aktiivisemmaksi. Aloin myös vaatia kulmissa asetusta sisälle päin ja taipumista sisäpohkeeni ympärille. Nessa mutusteli kuolaintaan ja tunsin sen liikkeiden muuttuvan ryhdikkäimmäksi, jolloin taputin kevyesti tamman kaulaa.
Ratsastin käynnissä kumpaankin päätyyn ison ympyrän. Ensin katsoin vain tiet kuntoon kevyen asetuksen kanssa, mutta vähitellen pyysin lisää asetusta ja väistätin sisäpohkeen avulla Nessan takaosaa ulospäin ympyrän kaarella. Jokaisessa kääntöpisteessä tein muutaman askeleen suoristuksen, kehuen tammaa välillä.
Napautin pohkeillani kevyesti Nessan kylkiä ja tamma siirtyi raviin. Totuttelin aluksi pomppivaan rytmiin lyhyillä ravipätkillä. Nessa tuntui olevan innoissaan ja jouduinkin pyytämään sitä hitaammaksi aina välillä, sillä lähdin valumaan sen jommalle kummalle kyljelle. Kärsivällisen työstämisen jälkeen sain Nessan kuitenkin rennommaksi, jolloin kyydissä istuminenkin helpottui. Hymyilin tyytyväisenä hytkyen ravin tahdissa mennen ensin ihan uraa pitkin. Vähitellen jatkoin ympyröiden tekoa asetuksineen päivineen. Onnistuin jopa väistättämään takaosaa ulos ja tunsin Nessan myötäävän niskastaan.
Hidastin käyntiin ja tein täyskaarron vaihtaakseni suuntaa. Annoin Nessalle hetkeksi pitkät ohjat ja liikuin taas vähän edemmäs tamman selässä, sillä olin valunut taaksepäin. Nessa pärskähti tyytyväisenä laskien päänsä alas. Hetken käveltyäni keräsin ohjat uudestaan käteen ja pyysin käynnin lisäystä.
Jatkoin vielä hetken aikaa ravissa ympyröitä ja pitkien sivujen keskelle otin siirtymisen käyntiin ja neljän askeleen peruutuksen. Nessa toimi kuin unelma kuunnellen pienintäkin apuani. Ravi oli myös ihan eri luokkaa verrattuna alkutuntiin, sillä nyt tamma käytti takaosaansa koottuna ja ollen pehmeä kädelle. Rapsutin Nessan säkää tyytyväisenä ja tein vielä yhden peruutuksen, jatkaen siitä käynnissä.
Siirryin isolle pääty-ympyrälle asettaen Nessaa sisälle ja pitäen käynnin aktiivisena. Valmistelin laukannoston siirtäen pohkeet ja tehden puolipidätteen. Kevyesti painoin pohkeillani tamman kylkiä, jolloin Nessa siirtyi kevyesti keinuvaan laukkaan. Kehuin hevosta hienosta nostosta jatkaen eteenpäin ympyrällä. Jouduin välillä pidättelemään Nessaa, joka halusi selvästi irrotella, mutta minä en olisi välttämättä pysynyt kyydissä. Onnellisena nautin laukasta, antaen tamman askeleiden keinuttaa minua.
Vaihdoin suunnan käynnin kautta ja nostin laukan myös toiseen suuntaan. Tämä oli Nessan huonompi puoli, joten laukka pomppi hetken, ennen kuin rytmi tasoittui ja Nessa pehmeni. Pistin itselleni muistiin, että oikeaa laukkaa pitääkin treenata enemmän. Kokeilin lyhentää askelta ja sitten vuorostaan pidentää sitä, leikitellen rytmillä. Nessa totteli hienosti ja lopulta asettui rennosti peräänantoon.
Hidastin hiljalleen raviin ja pompin holtittomasti Nessan ollessa laukan jälkeen innoissaan. Uhkaavasti lähdin valumaan vasemmalle, joten jouduin siirtymään nopeasti käyntiin etten tippuisi. Kävelin hetken aikaa pyytäen sitten uudestaan ravia ja ratsastin loppuverryttelyt rauhallisessa ravissa, pidentäen ohjaa vähitellen. Lopuksi siirryin käyntiin antaen täyspitkät ohjat ja paljon taputuksia ja rapsutuksia tammalle, joka pärskähti tyytyväisenä.
Laskeuduin alas selästä heilauttaen ohjat Nessan pään yli. Tartuin rennosti niiden päähän ja talutin Nessan karsinaansa, jossa riisuin sen suitset. Tamma tuli perässäni karsinan ovelle ja tökki olkaani, kun kaivelin pakista kaviokoukkua. "Hyvä on", nauroin ottaen pussista esille palasen kuivaa leipää, jonka laitoin tamman ruokakulhoon. Nessa nuuhki kuppiaan varovasti ja pian kuulin tyytyvästä rouskutusta, jonka aikana sain kaviot puhdistettua.
Hain pesukarsinan hanasta vettä ämpäriin ja Nessan pakista otin ison keltaisen sienen. Kastoin sienen ämpärissä puristaen enimmät vedet pois ja pyyhin sitten hikiset kohdat Nessan selästä, sekä tamman jalat. Olin itsekkin ihan hikinen, sillä aurinko paistoi todella lämpimästi. Varpaani sentään saivat viilennystä, kun sienestä tippui vettä toisen tennarini päälle, joka imi veden itseensä.
Hain vielä satulahuoneen pakkasesta kylmäpatjat Nessan jalkoihin ja annoin niiden olla parisenkymmentä minuuttia. Sinä aikana ehdin hyvin kaataa veden pois ämpäristä, pestä kuolaimet ja viedä suitset paikalleen, sekä järjestää pakin. Irrotin patjat vieden ne takaisin pakkaseen ja kävin vielä sanomassa heipat Nessalle, joka jäisi sisälle hetkeksi, sillä pian olisi ruoka.
// olen syvästi pahoillani laadusta, tänään ei vain onnistunut
|
|
|
Post by Nelli on Jul 22, 2016 8:44:42 GMT
Jaaha viimeinen lause oli selvästi vale :DD
rip Nelli
♥♥♥
|
|
|
Post by Minka on Jul 24, 2016 12:57:21 GMT
Jaaha viimeinen lause oli selvästi vale :DD rip Nelli ♥♥♥ Hahah kiitän :DDD ♡♡♡
|
|
|
Post by Sanni on Jul 24, 2016 14:04:40 GMT
Mä rakastan sun tarinoitas ja tos toka vikas tarinaski sä sait jotenki niinku koko Heppiksen elämään noilla kuvailuilla ja vuorosanoilla <33333
|
|
|
Post by Minka on Jul 24, 2016 17:39:21 GMT
Mä rakastan sun tarinoitas ja tos toka vikas tarinaski sä sait jotenki niinku koko Heppiksen elämään noilla kuvailuilla ja vuorosanoilla <33333 Kiitos paljon ♥♥♥
|
|
|
Post by Minka on Jul 26, 2016 18:32:50 GMT
Tähdenlento
We are one like the sky is to the stars We are one take my breath and I am yours We are one as you open up my heart Running out of air - Krewella, We Are One
Välillä mietin, miten onnellinen ihminen voikaan olla. Saan herätä aamulla ihanan poikaystäväni vierestä, kohdata hänen vihreät silmänsä ja tuntea hänen pehmeät huulensa omillani. "Huomenta", kuulen hänen aamukarhean äänensä sanovan. "Huomenta", vastaan painautuen pojan kylkeen hymy huulillani. En halua vielä nousta, sillä haluan tämän hetken kestävän ikuisesti.
***
Laitoin uuden kauhallisen lettutaikinaa vohvelirautaan ja suljin kannen. Vahvat käsivarret kietoituivat ympärilleni ja tunsin kevyen suudelman niskassani. Hymyilin ja käänsin päätäni katsoen Eliaksen kasvoja. Hän virnisti ja painoin nopean suudelman pojan huulille. Elias ei kuitenkaan päästänyt minua niin helpolla, vaan suuteli minua uudelleen ja uudellen kääntäen minut kokonaan ympäri. Alaselkäni painautui vasten keittiön tasoa, jolloin nostin toista jalkaani kietoen sen kevyesti pojan säären ympäri. Elias laittoi kätensä vyötäisilleni, nostaakseen minut tason päälle. Hän näykki kaulaani saaden minut huokaisemaan ja upotin käteni hänen vaaleanruskeisiin hiuksiinsa. Pysähdyimme tuijottamaan toisiamme silmiin, huulet vain muutaman sentin päässä toisistamme. Eliaksen silmät tuikkivat ja minä purin huultani ajatellen kurovani välimatkamme umpeen. Sillä hetkellä haistoin kuitenkin jotakin palanutta ja siirsin katseeni vohvelirautaan. "Perhana", Elias sanoi nojautuen taaksepäin, jotta minä pääsin alas tason päältä. Avasin kannen, jonka alla odotti mustunut vohveli. En voinut olla naurahtamatta tilanteelle, kun varovasti irrotin vohvelin tiputtaen sen biojätteeseen.
Lopettettuamme aamiaisen laitoimme kaikki tavarat paikoilleen ja likaiset astiat tiskialtaaseen. Olin jo menossa yläkertaan, kun Elias tarttui minua vyötäröltä pyöräytten minut ympäri ja suudellen minua pitkään. Vastasin suudelmaan liu'uttaen käsiäni pitkin pojan selkää. "Mistäs nyt tuulee?" kysyin hymyillen. "Minä vain rakastan sinua", Elias sanoi hiljaa. "Minäkin rakastan sinua", vastasin painaen pääni pojan rintaan.
Ehdimme juuri sopivasti lähteä talosta ennen Eliaksen vanhempien tuloa. Heidän autonsa tuli meitä vastaan tiellä ja vilkutimme heille takaisin. Tartuin sitten Eliaksen käteen ja lähdimme kävelemään keskustaan.
***
Suljin hetkeksi silmäni kuunnellen vain ympäriltäni tulevia ääniä. Linnut lauloivat puiden oksilla, lenkkeilijän kengät narskuivat soraa vasten ja koiran haukunta kuului jostakin kaukaa. Erotin myös autoista aiheutuvan huminan ja torvien toitotuksen, jotka muistuttivat, että olimme yhä kaupungissa. Tunsin hipaisun poskellani ja avasin silmäni kohdaten Eliaksen hymyilevät kasvot. Hän siirsi letistäni karanneen hiussuortuvan korvani taakse, pois naamaltani. "Olet kaunis", hän kuiskasi ja käänsin hieman päätäni katsellen sinistä taivasta ja siellä leijailevia satunnaisia pilvenhattaroita. Hymyilin ja katsoin taas pojan vihreisiin silmiin.
"Voisitko hieman siirtää päätäsi, reiteni puutuvat", poika naurahti hetken kuluttua ja nostin pääni hetkeksi pojan jalkojen päältä. Koukistin jalkani laskeutuen takaisin samaan asentoon, missä olin ollutkin. Äkkiä huomiomme kiinnittyi kovaan jylinään ja suuntasimme katseemme taivaalle. Horisontista paljastui matkustajalentokone, joka lensi matalalla suoraan puiston yli. Se oli laskeutumassa läheiselle lentokentälle. Katselin konetta jokaisen hetken, kun se oli näköpiirissäni. Oli jotenkin niin rentouttavaa seurata sen kulkua taivaalla, miettiä mistäköhän se mahtoi tulla ja millaisia sen kyydissä olleet ihmiset olivat. Suljin silmäni hymyillen itsekseni.
"Mennäänkö jo? Minulla on nälkä", kysyin hyvän tovin kuluttua. Elias avasi silmänsä ja katseli hetken ympärilleen. "Nukahditko?" naurahdin nousten samalla vaivalloisesti ylös. "Melkein", poika virnisti venytellen sitten. Katseeni jämähti hetkeksi poikaan, jonka lihakset jännittyivät, kun hän nosti kätensä ylös verrytellen selkäänsä. Hänen valkoinen t-paitansa nousi ylöspäin, paljastaen pojan vatsalihaksia. Damn. "Pidätkö näkemästäsi?" Elias naurahti huomaten tuijotukseni. Katsoin häntä nopeasti silmiin, kääntäen sitten pääni pois peitellen punastumistani. Kuulin pojan kävelevän lähemmäs ja tunsin hänen kietovan käsivartensa ympärilleni. Käännyin ympäri painaen pääni hänen rintaansa, halaten poikaa takaisin. Seisoimme siinä hetken ihan hiljaa, kunnes mahani murahti ilmoittaen nälästäni. Nauroimme molemmat ja lähdimme sitten etsimään sopivaa ruokapaikkaa, käsikädessä.
Pääsyimme perinteiseen ranskalaiseen kahvilaan, joka oli sisustettu hieman vanhanaikaisesti. Kävelimme jonon päähän lukien kassan päällä riippuvista kylteistä, mitä kahvilassa oli tarjolla. "Joko valitsit?" Elias kysyi katsoen minua. "Joo", sanoin ja siirryimme kassajonoon, jossa oli onneksi vain muutama ihminen. Myyjä tervehti meitä ystävällisesti ja vastasimme hänelle, antaen sitten tilauksemme. Odottelimme hetken aikaa, kun hän valmisti meille caramel frappucinot ja antoi meille valitsemamme patongit. Elias maksoi minunkin osuuteni, jonka seurauksena annoin hänelle murhaavan katseen. Poika kuitenkin vain virnisti. "Kiitos ja mukavaa päivänjatkoa", myyjä toivotti iloisesti. "Kiitos samoin", sanoimme hänelle Eliaksen kanssa, siirtyen sitten vapaaseen pöytään.
Aurinko paistoi mukavasti kahvilan ikkunasta sisään, lämmittäen meitä ehkä turhankin paljon. Nautimme olostamme siitä huolimatta, hymyillen toisillemme. Eliaksen vihreät silmät lukkiutuivat omiini, enkä saanut katsettani käännettyä hetkeksikään. Voisin vain tuijottaa niitä tuntikaupalla ja lumoutua uudestaan ja uudestaan niiden syvyydestä ja kauniista väristä. Eliaksen hymy syveni virneeksi, jolloin viimeistään havahduin ja hymyilin hänelle kääntäen katseeni leipääni. Otin siitä pienen haukun vilkaisten poikaan päin, joka katseli huolellisesti jokaista liikettäni. Kiusoitellen puraisin huultani, kohottaen samalla kulmaani, johon Elias vastasi imaisten juomaansa, edelleen minua katsellen. Huomioni kiinnittyi hetkeksi alaspäin hänen huuliinsa, joita halusin niin kovasti suudella. Ihailin täydellistä amorinkaarta ja täyteläistä alahuulta, katsellen miten Elias pureksi pillin päätä. Äkkiä nostin katseeni takaisin ylös ja näin Eliaksen virnistävän, silmät tuikkien. Virnistin hänelle takaisin nojautuen vähän eteenpäin ja syöden leipääni.
Lopettelimme ruokamme ja nousimme pöydästä. Tartuin Eliaksen käteen ja huusimme kiitokset tiskin takana toimivalle myyjälle, joka hymyili meille iloisesti.
Vietimme koko päivän keskustassa kävellen kaduilla ja istuskellen puistojen penkeillä. Ostimme jopa kojusta jäätelöt, jotka söimme leikkikentän keinuissa istuen. Nauroimme paljon ja juttelimme aivan kaikesta, nauttien vain toistemme seurasta. Tälläiset rennot päivät löytävät tiensä suoraan sydämeeni, niissä on tunnelmaa.
Pidin Eliaksen lämpimästä kädestä kiinni, kun hän johdatti meitä kohti paikkaa, jota ei suostunut minulle paljastamaan. Aurinko oli alkanut jo laskemaan luoden kaunista oranssinkellertävää hehkua kaupunkiin, joka lisääntyi hetki hetkeltä. Istuessamme puistossa oli Elias äkkiä sanonut haluavansa näyttää minulle jotakin, ja lähtenyt raahaamaan minua sitten määrätietoisesti eteenpäin. Olin valittanut hänelle haluavani tietää kohteen, mutta poika pysyi hiljaa, suoden minulle ainoastaan kiusoittelevan virneen.
"Tule nyt, lupaan ettet kadu", Elias naurahti kavutessaan yhä korkeammalle palotikkaita pitkin. "Onko tämä edes laillista?" kysyin hieman hermostuneena, vilkuillen samalla ympärillemme. "Mä oon ollut täällä monta kertaa aijemminkin, enkä oo jäänyt kiinni. Eihän täällä käy edes juuri kukaan", poika sanoi jatkaen ketterästi ylemmäs. "Et vastannut kysymykseeni", tokaisin, mutta lähdin silti kiipeämään ylemmäs vanhan tehdasrakennuksen seinään kiinnitettyjä paloportaita pitkin. Kuulin Eliaksen naurun ylempää ja pian näin hänen kiipevän reunan yli katolle. Poika tarjosi kättään minulle auttaaksen minutkin reunan yli ja pian huomasin katselevani korutonta kattotasannetta, jossa oli muutama korkea savupiippu reunemmalla. Vasemmalla oli pientä varastoa muistuttava laatikkomainen rakennus, josta pääsi ilmeisesti tehdashallin sisään vieville portaille. Käänsin katseeni Eliakseen, joka lähti kävelemään edemmäs katon poikki. Seurasin häntä osittain savupiippujen taakse, jossa oli pieni syvennys ja muutama betoninen rappunen toisille paloportaille ja reunan kohdalla hieman korkeampi seinä. Poika kääntyi hymyilemään minulle tuulen pörröttäessä hänen hiuksiaan ja hän istahti tottuneen näköisesti rappusten vieressä olevan betonikorokkeen päälle, joka muodosti kaiteen portaille. "Tule", hän sanoi kääntyen katsomaan minua, nojaten olkapäätään vieressään olevaan seinään. Varovasti istuin hänen viereensä betonille, roikottaen jalkojani metallisen porrastasanteen yllä. "Vau mitkä maisemat", huokaisin hiljaa katsellen, miten auringonlaskun kauniit sävyt värittivät näkymää. "Olen samaa mieltä", Elias sanoi ja huomasin hänen hymyilevän. "Käyn täällä yleensä mietiskelemässä tai rauhoittumassa", hän kertoi koskettaen varovasti kättäni. "Miten olet osannut tänne?" kysyin tunnustelevasti, sillä minusta tuntui, että tämä paikka on merkityksellinen Eliakselle. "Eräs vanha kaverini näytti tämän paikan kolmisen vuotta sitten. Sittemmin tiemme ovat kyllä eronneet", hän sanoi hiljaa katsellen eteemme avautuvaa näkymää. Hiljaisuus laskeutui yllemme ja minä kiedoin sormeni Eliaksen sormien lomaan.
Auringonlasku oli lumoava. Taivas hehkui oranssin, keltaisen ja punertavan sävyissä suoraan edessämme muuttaen kaupungin siluetin tuhat kertaa kauniimmaksi. Olimme kumpikin ihan hiljaa, mutta syrjäsilmällä huomasin Eliaksen hymyilevän. Puristin pojan kättä aavistuksen verran hymyillen itsekin pienesti. Pian näkökenttäämme purjehti monivärinen kuumailmapallo, joka hiljalleen ensin laskeutui alemmas, mutta nousi sitten ylemmäs liekkien voimasta. "Oi", huokaisin hiljaa ihastuksesta, jolloin Elias hymähti hiukan naurahtaen. Katselimme sen kulkua hetken, kun se lipui kaupungin yllä rauhaisasti. "Kuule", Elias aloitti. "Mitä sanoisit, jos mentäisiin joskus kuumailmapalloajelulle?" hän kysyi katsoen minua silmiin. "Oikeasti?" kysyin silmät innostuksesta tuikkien. En ollut uskoa pojan sanoja. "Joo", Elias sanoi vilpittömästi ja hymyili. "Ehdottomasti", puoliksi huudahdin ja halasin poikaa tiukasti. "Minä rakastan sinua", sanoin hiljaa katsoen pojan vihreitä silmiä, jotka olivat vain muutaman sentin päässä omistani. "Minäkin rakastan sinua", hän sanoi hymyillen pehmeästi ja suuteli minua.
Istuimme katolla monta tuntia, aina pimeään asti. Minä rakastin jokaista hetkeä, jokaista keskusteluamme, minä rakastin Eliasta. Pidin pojan kädestä kiinni, kun katselimme ensimmäisten tähtien syttyvän pimeälle yötaivaalle valkeaa valoa hohtavan puolikuun seuraksi. Onnellisena nojasin Eliaksen olkapäähän eikä hymy hyytynyt huuliltani hetkeksikään.
"Katso, Tähdenlento! Toivo jotain!" Elias huudahti minulle innoissaan. Hätkähdin avaten silmäni ja ehdin juuri nähdä vilauksen valosta, joka kiisi taivaalla. Suljin silmäni ja toivoin, jonka jälkeen kohtasin Eliaksen tuikkivat silmät. "Mitä toivoit?" poika kysyi virnistäen. "Enhän minä voi kertoa! Ei se muuten toteudu", nauroin. "Kerro edes mihin se liittyy?" hän kysyi edelleen virnistellen. "Rakkauden kohteeseeni", sanoin kiusoittelevasti, katsellen samalla poikaa silmiin ja nojautuen lähemmäs. "Nimittäin ruokaan", kuiskasin viettelevästi hänen korvaansa. Nauroin pojan ilmeelle, kun hän tajusi, mutta pian hänkin nauroi. "Kuules, tuosta sinun pitäisi saada rangaistus", Elias hymyili pirullisesti ja kaappasi minut syliinsä kutittaen kylkiäni. "Eieiei lopeta!" nauroin ja kiemurtelin hänen sylissään. Onnistuin pudottautumaan tasanteelle pakoon, mutta Elias tuli perääni ja tarttui kiinni ranteestani. Hän kiepautti minut ympäri ja suuteli minua intohimoisesti. Vastasin suudelmaan samalla, kun suupieleni kaartuivat hymyyn ja sormeni uppoutuivat hänen hiuksiinsa. "Tälläisiä rangaistuksia voisin vastaanottaa useamminkin", virnistin, kun viimein vetäydyimme irti suudelmasta. "Täytyykin pistää muistiin", Elias kiusoitteli ja huulemme kohtasivat uudestaan.
Viimein päädyimme Eliaksen kotiin kolmelta aamuyöllä, kumpikin rättiväsyneenä. Nopeasti riisuin vaatteeni laittaen ne tuolille kasaan. Pukeuduin sitten Eliaksen t-paitaan jonka löysin hänen vaatekaapistaan ja heittäydyin hänen sängylleen. Käperryin pehmeisiin lakanoihin valmiina nukahtamaan. Havahduin kuitenkin, kun patja painui hieman alaspäin jonkun istuutuessa sille ja kömpien viereeni. "Hyvää yötä", Elias kuiskasi suukottaen otsaani. "Hyvää yötä", mumisin nukahtaen pojan kainaloon.
|
|
|
Post by Sumu on Jul 27, 2016 10:13:06 GMT
Ihana! ❤
|
|
|
Post by Minka on Jul 27, 2016 13:34:11 GMT
|
|
|
Post by Sara on Jul 27, 2016 19:55:23 GMT
Äääää rip ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
|
|
|
Post by Enmi on Jul 27, 2016 21:48:50 GMT
awsss <3
|
|