|
Post by Nelli on Jul 5, 2015 8:33:44 GMT
Mitä tähän sitten enää sanomaan..?
|
|
|
Post by Minka on Aug 5, 2015 15:29:22 GMT
Tässä nyt joku tämmöne. Ei todellakaa mikää hyvä mut lukekaa jos kiinnostaa ja kommentoida saa =)
Just a Stupid Girl
Tummansininen mekko kimalteli kattolampun valossa, kun laitoin viimeiset sipaukset huulikiiltoa huulilleni. Pöyhin vielä kiharrettua, vaaleaa tukkaani miettien pitäisikö se kuitenkin laittaa kiinni. Päätin kuitenkin jättää sen auki ja pistin nopeasti korvakorut korviini. Katselin peilistä takaisin tuijottavaa täydellistä tyttöä. Hän oli ulkoa niin virheetön, mutta jos meni vähänkään syvemmälle, näki huonosti kasatun, räjähdysalttiin paketin. Tunsin värähdyksen sisimmässäni ja karkotin nopeasti ikävät ajatukset mielestäni vääntämällä kasvoilleni pirteän tekohymyn.
Auton torven tuuttaus kuului heikosti huoneeseeni. Kuulin äitini huudon ja olin varma, että kyytini oli saapunut. Nappasin laukkuni ja mustan neuletakkini mukaan ja kipitin portaat alas. "Olet niin kaunis", äitini sanoi halaten minua. "Ole varovainen", hän jatkoi vielä. "Ainahan minä", vastasin hymyillen ja pujotin mustat, yksinkertaiset ja pienellä korolla varustetut ballerinat jalkaani.
Avasin oven ja astuin ulos. Pihassamme odotti kiiltävän musta alfa romeo, johon nojasi mustatukkainen poika. Hän hymyili leikkisästi nähdessään minut ja tuli vastaan. Uppouduin hänen syleilyynsä ja painoin pikaisen suukon hänen huulilleen. "Vau, olet tyrmäävä", hän sanoi hymyillen avatessaan auton oven minulle. Vedin puoleen reiteen yltävää mekkoani alemmas ja istuin penkille. Kiinnitimme turvavyöt ja niin musta auto lähti pihasta renkaat ulvoen.
***
Olen seurustellut Noelin kanssa noin viikon. Hän on suloinen ja romanttinen, sekä aikamoinen hurjapää. Sen huomaa ainakin hänen ajotyylistään autolla ja moottoripyörällä. Olemme edenneet aika nopeasti, mutta se ei minua haittaa, koska olen päättänyt elää hetkessä. Se on parempaa, koska ehdit kokea enemmän. Ihmisiin ei myöskään saa kiintyä liikaa, koska jos he lähtevätkin elämästäsi, se murskaa sinut täysin. Jos he ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen, aika näyttää kyllä sen.
Kiidimme syrjäisemmällä tiellä reilusti ylinopeutta. Katselin ikkunasta ulos mietiskellen itseäni, enkä voinut sille mitään, että Niko täytti mieleni. Minulla on niin kova ikävä häntä. Työnsin kuitenkin jälleen ajatukset pois ja käännyin katsomaan Noelia. Hän huomasi katseeni ja hymyilimme toisillemme. Hän irrotti toisen kätensä ratista ojentaen sen minulle ja minä puristin hänen kättään kovasti.
Saavuimme valtavan, modernin kivitalon luo. Noel parkeerasi auton tien laitaan ja nousimme ulos autosta. Noel lukitsi auton kietaisten kätensä vyötäröni ympäri ja kävelimme ovelle.
Sisällä oli jo bileet käynnissä. Musiikki oli kovalla ja kaikkialta kuului iloisia huutoja ja naurua. Riisuimme takkimme naulakkoon ja hermostuneena hiuksia haroen kävelin Noelin kyljessä peremmälle.
Kolmen pojan joukko huomasi meidät ja nousi kulmasohvalta tervehtimään meitä. "Terve! Vai tämä on uusin saaliisi", tummatukkainen poika sanoi ja vihelsi matalasti. Hymyilin hiukan nolostuneena. "Aika nuori," toinen pojista sanoi Noelille hiljaa vakavalla äänellä, mutta kuulin sen silti. "Mitä ihmettä hän tarkoitti?" mietin vakavoituen. Eihän Noel itsekkään ole kuin 18, kaksi vuotta vanhempi. Muut pojat tosin näyttivät kaksikymppisiltä...
Noel sihahti pojalle käskien tätä olemaan hiljaa. Hän kääntyi sitten minun puoleeni hymyillen ja esitteli pojat Erikiksi, Henriksi ja Joonaksi. Tervehdimme vielä toisiamme ja menimme Noelin kanssa hakemaan drinkit. Päätin maistella boolia, vaikken saisi vielä juoda, mutta toisaalta kerranhan sitä vain eletään. Noel tutustutti minut kavereihinsa ja samalla näin talon, joka oli hulppea. Siellä asui Noelin pitkäaikainen kaveri Emil, joka luonnollisesti myös järjesti bileet.
"Käyn tuolla ja tuun kohta takaisin, ok?" Noel kysyi. "Joo tottakai", vastasin hymyillen, kun Noel meni olohuoneeseen. Itse jäin keittiöön juomaan boolia, joka oli oikeastaan aika pahaa. Keittiö oli ihanan rauhallinen, vaikka musiikki kuului sinne. En oikein välitä tälläisestä juhlimisesta, koska ensinnäkin olen alaikäinen ja toiseksi olen niin ujo.
Pian keittiöön saapui kuitenkin ruskeahiuksinen tyttö, jolla oli violetti paljettimekko ja mustat korkokengät. Hänen nutturansa oli hiukan valunut ja hän pyyhkäisi irtonaiset suortuvat korvansa taakse laskiessaan astiakasan pöydälle. "Ai hei", hän tervehti hymyillen huomatessaan minut. "Hei", vastasin ja otin jälleen siemauksen mukistani. "Ihanaa olla välillä rauhassa vai mitä?" tyttö kysyi ja alkoi lajittelemaan ruoantähteitä ja kertakäyttöastiota roskikseen. "Jep. Olen muuten Minka", vastasin samalla esitellen itseni. "Olen Roosa. Oletko yksin?" hän kysyi. "En vaan poikaystäväni Noelin kanssa", sanoin. Roosa hymähti eikä sanonut hetkeen mitään. "Suosittelen pysymään erossa koko porukasta. Valehtelivia k***päitä koko sakki. Ja mä puhun sentään kokemuksella", hän tuhahti.
Pysähdyin miettimään tytön sanoja pyöritellen tyhjää pahvimukia kädessäni. Tiesin kyllä, että Noel ei ollut ainakaan vanhempieni ihanne poikaystävä ja välillä hän käyttäytyi aika rumasti, mutta halusin nähdä mihin tämä veisi. "Miten niin valehtelijoita?" kysyin ujosti Roosalta, joka oli juuri jääkaapilla. "Ai hän ei ole vielä kertonut. No sitten se ei ole minun asiani. Sori", hän vastasi.
Olohuoneesta kuului kovaääninen riemunhuuto, jota seurasi naurunremakka. Nousin ylös ja heitin mukin roskikseen ja kävelin olohuoneeseen. Siellä oli korttipeli käynnissä ja Noel oli juuri voittanut. Hän keräsi voittopottinsa talteen ja tuli luokseni. "Hei babe. Haluatko tanssia?" hän kysyi hieman sammaltaen ja haistoin alkoholin hänen hengityksestään. "Vaikkapa", sanoin nenääni nyrpistäen ja tartuin pojan käteen kun hän vei minut tanssilattialle.
Tanssiminen hyvän musiikin tahtiin rentoutti ja tanssilattia oli pian tupaten täynnä. Nauroin Noelin kanssa, kun huojuimme ja kiepuimme ympäriinsä väistellen muita. Välillä kuului satunnaisia kannustushuutoja ja taputuksia, kun ties kuinka mones juomapeli oli käynnissä.
Pian kappale loppui ja lähdimme huohottaen hakemaan juotavaa. Noel korkkasi oluen, mutta minä etsin käsiini vesikannun. Noel oli jo selvästi humalassa, mutta hän ei todellakaan ollut ainut. Häly taukosi hetkeksi, kun kuulutus käynnistyi. "Tervehdys arvon naiset ja herrat! Nyt olisi vuorossa illan ensimmäiset hitaaaat...", kuuluttaja sanoi DJ-pöydän äärestä vinkaten silmää ja käynnistäen kappaleen.
Lattia täyttyi hetkessä pareista, jotka painautuivat lähekkäin. Myös Noel kuljetti minut ihmisten sekaan ja kietoi kätensä ympärilleni. Painauduin häntä vasten suljin silmäni. Keinuimme hiljalleen musiikin tahtiin, kun Noel nosti sormillaan kasvoni katsomaan häntä. Hän hymyili ja suuteli minua pehmeästi ja pitkään. Hymyilimme kumpikin ja suutelimme uudestaan, jolloin Noel kuljetti kättään vielä alemmas alaselältäni.
Suudelmat muuttuivat yhä kiihkeämmiksi ja hengityksemme tihenivät. Noelin kädet vaelsivat kehollani ja siirryimme pikkuhiljaa pieneen piilossa olevaan nurkkaukseen. Hänen pehmeät huulensa koskettivat kaulaani ja väristys kulki selkärankaani pitkin. Huokaus purkautui huuliltani painauduin vielä tiiviimmin poikaa vasten. Hän painoi suudelmia pitkin kaulaani ja mekkoni hilautui hiljalleen ylemmäs. "Lopeta. Joku voi nähdä", kuiskasin vetäen helmani alas. "Hei älä nyt", Noel mumisi korvaani ja yritti nyt avata vetoketjua selästäni. Kiemurtelin hiukan kauemmas ja vedin hänen kätensä kyljilleni. Noel oli kuitenkin liian humalassa ja innostunut suudelmistamme, että hänen kätensä eivät kauaa pysyneet aloillaan, kun hän jo yritti päästä mekkoni alle. "Lopeta!" sähähdin ja työnsin hänet kauemmas. "Mä sanoin jo ettei täällä, eikä nyt", jatkoin tiuskaisten ja vedin helmani alas.
Minun oli pakko päästä pois kuumasta ja täynnä olevasta huoneesta, joten marssin rivakasti eteiseen. Yritin riuhtoa takkiani pois naulakosta, mutta olin niin suivaantunut, että puolet takeista lensi lattialle. Kirosin ääneen ja kyykistyin nostelemaan takkeja takaisin, kun yhden takin povitaskusta tipahti papereita. Tungin ne äkkiä takaisin, mutten voinut olla huomaamatta ajokorttia, jossa oli Noelin kuva. Siinä oli myös hänen koko nimensä, mutta syntymävuodeksi oli kirjattu 1994. Vedin terävästi henkeä ja ajatukset laukkasivat päässäni. Luulin kortin olevan väärennös, mutta mieleeni muistuivat Roosan sanat. "Valehtelevia k***päitä koko sakki", hän oli sanonut ja silloin tajusin kaiken.
Viha otti vallan sisälläni ja marssin takaisin sisään. Etsin Noelia katseellani ja kiehahdin vielä enemmän nähdessäni hänet jonkun tytön kanssa flirttailemassa. Työnsin ihmisiä pois edestäni, kun kävelin hänen eteensä. "Mitä tää on olevinaan?" tiuskaisin heiluttaen ajokorttia hänen nenänsä edessä. "Beibs rauhotu", hän sanoi ja yritti tarttua käteeni, mutta väistin. "Sä siis valehtelit mulle!" raivosin ja heitin kortin päin hänen kasvojaan. "Mä oon valmis tekemään mitä tahansa tommosen namun vuoksi", hän sammalsi ja yritti suudella, mikä oli viimeinen pisara.
Läimäytin häntä poskelle huutaen: "Tää oli nyt tässä. Me ollaan ohi!" Lähdin sitten marssimaan hiljentyneen huoneen poikki kohti ulko-ovea.
Pamautin ulko-oven kiinni, jonka jälkeen tulivat kyyneleet. Miten idiootti olinkaan ollut! Noel oli ilmiselvä peluri ja valehtelija, eikä meistä ikinä olisi tullut mitään. Olin myös pettänyt Nikon... Purskahdin itkuu, koska Nikon muisteleminen sattui niin paljon. Rintaani puristi ja hoipertelin itkien eteenpäin. Pysähdyin ottamaan tukea talon pihaa reunustavasta kivimuurista ja hengittämään rauhassa. "Senkin idiootti. Et sinä pettänyt Nikoa. Me ollaan erottu", ajattelin sättien itseäni ja jatkoin haparoiden eteenpäin kohti bussipysäkkiä.
"Hienoa", ajattelin tympääntyneenä. Juuri minun tuurillani bussipysäkillä istui joku. Kävelin hitaasti lähemmäs pyyhkien levinnyttä ripsiväriä kasvoiltani ja yrittäen tyrehdyttää itkun. Poika kuitenkin kuuli tuloni ja vilkaisi minua nopeasti. Ilmeisesti levinneet meikkini olivat kuitenkin sen verran huomiota herättävät, että hän katsoi minuun uudestaan laskien puhelimen kädestään.
"Hei... mikä hätänä?" hän kysyi varovaisesti. Katsoin poikaan ja silmäni lukkiutuivat hänen silmiinsä, jotka olivat niin vihreät, että se teki niistä melkein hypnoottiset. Hänellä oli myös vaaleanruskeat hiukset, jotka roikkuvat söpösti melkein hänen silmillään. "Huhuu? Onko kaikki hyvin", hän kysyi hiukan huolestunut ilme naamallaan. "Ai, joo tota no ei oikeastaan", vastasin viimein havahtuen ja silmäni alkoivat taas kostua. "Voit istua tähän jos haluat", hän sanoi tehden minulle tilaa. Samalla hän kaivoi laukustaan nenäliinan ojentaen sen minulle. "Kiitos", sanoin hiljaa istuen alas ja pyyhkien naamaani. "Mä erosin juuri poikaystävästäni", sanoin pojalle hiljaa. "Olen pahoillani", hän sanoi. "Itseasiassa kahdesta. Ensimmäinen muutti pois ja olin niin rikki ettei mua kiiinnostanut enää, koska patosin kaikki tunteet sisälleni ja hyppäsin uuteen suhteeseen pojan kanssa joka oli täysi ääliö", selitin itkun partaalla. "Anteeksi kun selitän sulle kaikkea. Sua ei varmaan kiinnosta", jatkoin. "Ei se mitään. Mä olen tottunut kuuntelemaan", poika sanoi ja hymyili minulle. "Olen muuten Elias", hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Olen Minka", vastasin.
Istuimme hiljaa penkillä ja tähyilin bussia. Pian sieltä saapui minun bussini ja käännyin Eliasta kohti. "Tota, toi on mun bussi. Kiitos kaikesta", sanoin. "Eipä mitään. Mutta meillä on sitten sama bussi", hän sanoi virnistäen tavalla, joka sai minutkin hymyilemään.
Nousimme bussiin ja etsimme takaosasta paikat meille molemmille. Kysyin Eliakselta millä pysäkillä hän jäisi pois ja kerroin vuorostaan omani. Olimme sitten vain ihan hiljaa, mutta se ei tuntunut painostavalta, vaan rauhoittavalta.
***
"Minka. Herää", ääni kuiskaili korvaani. Havahduin unenpöpperöisenä hereille ja tajusin nukkuneeni Eliaksen olkapäätä vasten. "Sun pysäkki on seuraavana", hän sanoi hymy huulillaan. "Kiitos. Kaikesta", sanoin ja valmistauduin lähtöön. Hymyilimme toisillemme niin kauan, kunnes astuin ovesta ulos viileään kesäiltaan.
Kuivasin hiuksiani pyyhkeeseen kävellen samalla huoneeseeni. Oloni oli ihanan raikas ja olin myös paremmalla mielellä. Harmittelin kuitenkin, etten ollut pyytänyt Eliakselta puhelinnumeroa, koska olisi vielä kiva nähdä joskus.
Heitin pyyhkeen tuolille ja viikkasin sängyllä lojuvat bilevaatteeni kaappiin. Siirryin sitten purkamaan laukkuani ja huomasin siellä paperinpalasen, joka ei mielestäni ollut siellä aijemmin. Avasin taitellun lapun ja luin siihen kirjoitetun viestin. "Jos haluat joskus vielä jutella -Elias" ja alla oli puhelinnumero. Onnellinen hymy piirtyi huulilleni puristaessani lappua kädessäni ja lähdin heti etsimään kännykkääni.
|
|
|
Post by Franziska on Aug 5, 2015 15:53:46 GMT
"Ei todellakaan mikään hyvä" ai eikö? Tarina oli ihanan erilainen, ja halusin lukea tarinaa kokoajan vaan lisää ja lisää. Loppu oli mun mielestä aivan ihana, hyvä että sait Eliaksen puhelinnumeron! Oon aika sanaton, mutta tarina oli ihana vaikka siinä tapahtuikin ikävyyksiä - tapahtuihan siinä myös hyviä asioita :33 Kuvailu oli aivan ihanaa ja myös alun kuvailu asustasi, kampauksestasi yms. vetosi minuun
|
|
|
Post by Minka on Aug 5, 2015 16:20:30 GMT
"Ei todellakaan mikään hyvä" ai eikö? Tarina oli ihanan erilainen, ja halusin lukea tarinaa kokoajan vaan lisää ja lisää. Loppu oli mun mielestä aivan ihana, hyvä että sait Eliaksen puhelinnumeron! Oon aika sanaton, mutta tarina oli ihana vaikka siinä tapahtuikin ikävyyksiä - tapahtuihan siinä myös hyviä asioita :33 Kuvailu oli aivan ihanaa ja myös alun kuvailu asustasi, kampauksestasi yms. vetosi minuun Oi kiitos paljon! Hyvä että edes joku piti vaikka tästä ei tullut ihan itseäni miellyttävä :DD Juu ehkä näitten ikävien tapahtumien jälkeen palais pikkuhiljaa raiteilleen ja varmaan Eliaksen avustuksellakin ;D
|
|
|
Post by Sara on Aug 5, 2015 17:09:03 GMT
Minka en kestä oot nii ilkee Katsos Minka ei saa kirjottaa nii hyvii tarinoita jotka ei kestä kun noin vähän! Niinku yleensä sun tarinat on tosi pitkii ja kestää joku puol h lukee ne (krhm älä sano mitää lukihäiriöstäni ) ja sit kumminki haluis et ne jatkuis viel toiset puol tuntii lisää! tää on ehottomasti yks parhaista tarinoistasi! Mä niiiiiiin rakastan tätä miten kirjotat ja kappalejaot ja lauseet ja kaikki on just niin täydellisii. (Kerroinki et luin just tätä ennen Kapinallisen loppuun ja aihetta lukuunottamatta en huomaa ollenkaan eroo täs tekstissä, niinku laadullisesti. SÄ KIRJOTAT SEN KIRJAS JOSKUS JA MÄ KUSTANNAN SEN SUN KANS ONKS SELVÄ?? Minka tajuu että sul on lahjoi mitä muilla ei oo ja ne voi viedä sut pitkälle. Muun maailman ihmisten pitää saada nähdä sun lahjat. Sä et saa tuhlata niitä vaan muittenki pitää saada lukee niistä! Mä lupaan, Minka mä lupaan, et jos susta ikinä tulee kirjailija ( sun on pakkopakkopakko!!) niin mä kuulun sun fanikerhoon, oon niinku se fanikerhojen fanipäällikkö. =) Niinettä oli joo "ihan kiva" tarina SUNPITÄÄKIRJOTTAAJATKOOMEKAIKKIOOTETAANKAY!? ja sit viel tällanen kiva loppuspämmi (Hirsi älä anna bännejä tack!) <3333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333...
|
|
|
Post by Minka on Aug 5, 2015 17:17:34 GMT
|
|
|
Post by Sara on Aug 5, 2015 17:24:03 GMT
MINKA MÄ HALUUN JULKASTA JOKA IKISEN JUTUN MINKÄ SÄ KIRJOTAT JOOJOOOJOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO laitat ihan varmana eiks? Eiks? Minka rakas en mä "edes viittaa" että yltäisit Veronica Rothin tasolle, haha ei mitää sinne päinkää. Tyttö sä menit siitä ohi jo ennen ku synnyit 8) jaaha Minks sut tuntien mul saattaa olla "EINE KLEINE AAVISTUS" koska osaan laskee matikka alolol ja oot nyt 16. HiH en tiiä tajuuki muut mitä vihjailen mut OOT RAKAS JA SILLEE <3
|
|
|
Post by Minka on Aug 5, 2015 17:38:15 GMT
|
|
|
Post by Sara on Aug 5, 2015 17:58:13 GMT
Kuule nyt ihme hulivili ei oo läheskää sitä mitä luulet Ja kiva että joku pitää mua noin hyvänä :-) ♡ aina kannattaa yrittää :DDDDDDDDDDDDDDDDD
|
|
|
Post by Sanni on Aug 9, 2015 12:44:44 GMT
Siis Minka oikeesti sun on PAKKO kirjottaa tolle jatkoo ja äkkiä (en siis painosta tai mtää ) Mä en KESTÄ ihan oikeesti, koska toi on vaan yksinkertasesti niin ihanaa luettavaa<3333333333333
|
|
|
Post by Sanni on Aug 9, 2015 12:47:35 GMT
+sä kuvailet ihan tajuttoman hyvin ja varsinki niinku toi ku sä tulit bussi pysäkille niinku usko tai älä (kannattais uskoo ;D) ni mä kuvittelin sen siitä eteenpäin niinku mun päässä ELOKUVANA
|
|
|
Post by Sara on Aug 9, 2015 14:13:03 GMT
Mun päässä menee aina elokuva, ihan sama luinko vai kirjotinko vai kuuntelinko jotain tarinaa. Se on ihanaa ♡
|
|
|
Post by Minka on Aug 9, 2015 16:49:58 GMT
Ui kiitos Sanni :3 ♡ Mäki yleensä kuvittelen elokuvana ku luen tai kirjotan
|
|
|
Post by Sara on Aug 10, 2015 5:45:14 GMT
NYT MINKA IHAN OIKEESTI SE TARINA TÄNNE JA SASSII XDDDDDDDDD mää jo luulin et se tuli ei saa olla ilkee yhyy
|
|
|
Post by Minka on Aug 10, 2015 9:51:33 GMT
NYT MINKA IHAN OIKEESTI SE TARINA TÄNNE JA SASSII XDDDDDDDDD mää jo luulin et se tuli ei saa olla ilkee yhyy Niin siis mikä tarina? XDDDD Tulossa vaan Zauden treenitarinaa :-)
|
|