Post by Huusari on Nov 18, 2013 21:35:49 GMT
Tänne saapi kirjoitella omaa osuuttaan talli arjesta. 
Mistä tahansa ja milloin tahansa. Vaikka yhdellä lauseella tai kokonaisella tarinalla.
13.12.2013
Bellan ja Kristianin ollessa hevosenostomatkoilla, sain tehtäväkseni liikutella myös Tähtösen, Bellan hienon kouluratsun. Harjasin hellästi Tähtösen puhtaaksi. Varustaessani sitä naureskelin, kuinka pinkkiä sen kaappi olikaan täynnä. Kerran shoppailessani olin hieman innostunut ja lopputulos oli tässä. Nakkasin uppouuden jouluratsastusloimen Tähtöselle ja suuntasin talliin. Kunnon treeniä vai humpuuttelua, mietiskelin noustessani tamman selkään. Tähtönen seisoi arvokkaalla tavallaan paikoillaan, kun nousin selkään. Annoin kevyesti pohkeita ja suuntasin kaviouralle. Käveltyämme hetken, annoin kevyet ravia-avut ja siirryimme rauhalliseen harjoitusraviin. Taivuttelin Tähtösen ravissa ja laukassa, kunnes annoin sen kävellä hetken. Michael, aviomieheni käveli maneesin kouluratsastuskentän keskelle ja ryhtyi valmentamaan minua ja Tähtöstä. " Tähtösellä on tänään kunnon kouluratsastustreeni vuorossa. Voitaisiin aloittaa siirtymisillä näin aluksi. Ensimmäinen tehtävänne voisi olla vastalaukka kiemurauralla- sulkutaivutus ravissa keskihalkaisijalla. - pohkeenväistöä. " Michael neuvoi. Istuin syvemmälle satulaan ja annoin laukka-avut Tähtöselle, joka nosti kauniin laukkansa. Vastalaukkaa, ulko-ohja, sulkutaivutus ravissa, Tähtönen! rennompaa ravia, ajatukset vilisivät päässäni. Tehtävä onnistui ja taputin Tähtöstä kaulalle. " Hienoa! Ajoittain onnistuu jo kevyt ja joustava kuolaintuntuma ja Tähtönen oppii pikkuhiljaa hallitsemaan tasapainoaan enemmän. Hyvä tytöt! Harjoitellaan laukannostoja. Lyhyillä sivuilla laukkaa, pitkillä sivuilla laukanvaihto käynnin kautta " Michaelin ääni kajahti maneesissa ja hänen tarkat silmänsä seurasivat meitä. Laukanvaihdot, Tähtösen ongelmakohdat toisinaan. Ensimmäisellä kerralla laukanvaihto oli epäpuhdas, toisella onnistui, kolmanella epäonnistui ja lopuilla kerroilla onnistui. " Hyvä Huusari! Kätesi olivat joustavat, Tähtönen alkoi rentoutua ja löytämään tuttua liitokavioisuuttaan. Kokeillaan passagea, piaffea vielä. Aloita passegesta, siirry sitten piaffeen ja takaisin. " Michael opasti. Tähtönen pääsi näyttämään taitonsa ja työskenteli aktiivisesti ja rennosti tehtävässä. " Ylälinja! " Michael huomatti. Kaiken seki huomaa, ajattelin. Kun vihdoin ja viimein onnistuimme niin, että Michael oli tyytyväinen, huokaisin syvään ja suuntasi kaviouralle kootussa laukassa Michaelin naureskellessa meille. Olimme hikisiä ja väsyneitä Tähtösen kanssa.
Loppuverryttelyjen jälkeen talutin Tähtösen pesupaikalle ja laittelin kuntoon sen. Tämä, vai tämä vai tämä loimi? Päädyin pinkkiin fleeceloimeen. Tähtönen pääsi karsinaansa levähtämään ja sai päiväruuat syötäväkseen. " Olet kehittynyt paljon Tähtönen! Sinusta tulee aikanaan kunnon kisaratsu kouluradoille. Hienoa! " suukotin yönmustan hevosen turpaa, joka katsoi minua hieman kyllästyneen ja ihmettelevän näköisenä. " Yök! Täällä sitä vaa suukotellaan ja työt odottavat raatajaansa! Clove, Breda, Elliot, Riina, Atha, Reka, Briittar, Mari, Seela, hm. Oliko muut tunnilla tänään? Ja tietysti sinun hevosesi! " Michael oli ilmestynyt taakseni ja nirpisteli leikillään nokkaansa, ärsyttääksen minua. " Ää, juurihan mä liikutin hevosen! Enkö saa levähtää? Munko pitää raataa hiki hatussa ja sä vaan laiskottelet! Ihan epäreilua! " huudahdin pettyneenä ja lähdin kävelemään ripeästi kohti Kastanjantallia. Ehdin Jääntallin ovelle, kun minut nostettiin ilmaan ja jonkun syliin. Kiljaisin. " Hys! Me ollaan tallissa! Hevoset säikkyvät, jos täällä kiljutaan. Katso vaikka Ginderellaa ja Cindyä ja Grumea. Järkyttyneitä kaikki! " Michaeli nauroi korvaani. " Michael! Tyhmä! Mä oon menossa kouluttamaan Riinaa esteille. Päästä minut! Juurihan sä sanoit, et mun pitää tehdä töitä! " katsoin happamana muualle. " Huusari, ei! Sä et mee Riinalla esteitä! Minä menen sillä ja sä katsot kentän laidalta. Kentän aidan toiselta puolen. En halua, että sinulle sattuu jotain. Olet rakas mulle, enkä halua menettää sua! Mä haluan kylläkin, että jaamme tekemättömät työt puoliksi, niin päästäisiin illalla vielä katsomaan hevosmarkkinoiden ilmoituksia. Sulla on kiire nykyisin ja haluan, että saisit hetken levähtää, joten olen varannut meille matkan USA:han hevosmarkkinoille ja Australiaan. Miltä kuulostaa? " Michael katsoi hellästi silmiini ja piti lujasti kiinni, etten karkasi. " Hevosma.. Markkinat.. Hevos.. TÄH? Oikeesti? Michael, sä oot paras! Millon lähdetään? Huomenna? " Innostuneisuuteni paljastui. Michaelin naureskellessa mulle, Ralli oli päässyt karkaamaan ja juoksi ohitsemme rehuvarastoon. Lauma hoitajia säntäsi ohitsemme vihaisena. " Ralli! Taas se karkasi! Mihin se livahti? " kuului ärsyyntynyt älähdys. Katselimme Michaelin kanssa, kuinka hoitajat pyydystivät Rallin. Ei tullut mieleenkään mennä auttamaan, sillä olimme pyydystäneet Rallin jo miljoona kertaa sille päivälle, tai ainakin se siltä tuntui. Oli ilahduttavaa huomata, että hoitajat pärjäsivät ilman meitä jossain asioissa, kuten Rallin pyydystämisessä. Ohitse kulkeva hoitajalauma katseli hetken meitä ja lähti sipisten toisilleen ja vilkuillen taakseen. " Romantiikkaa tallilla " Michaelin kommentti sai minut nauramaan ääneen.
" MINÄ ratsastan Riinalla tänään esteitä, et sä vaan mä! En halua, että satutat itsesi, MINUN hevosen kanssa! Ettäs tiedät! " totesin muka vihaisena Michaelille ja rinpuilin alas sylistä ja lähdin nauraen juoksemaan Kastanjantalliin. " Huusari! Ei vaan mä! " Michaelin huuto kajahti pihan poikki juostessamme kilpaa talliin. " Eiku mää haluan! Ei se oo paha! " yritin vedota kaikin keinoin Michaeliin. " Vai sä haluat? Entä jos minäkin haluan? Mitäs sitte? Mä ratsastan esteet ja sä koulua. Sovittu? Huusari, en halua menettä sinua! Nytkun Kristian ja Bella eivät ole paikalle, niin ei ole kovin järkevää mennä Riinalla. Tarvitsemme heidätkin, jotta joku voisi mennä esteitä Riinalla. Ei vastaväitteitä! En halua, että sinulle sattuu jotain! " Michael tarkasteli minua ja suuntasi Riinan karsinalle. Kipitin hakemaan Riinan hoitotavarat ja ojensin Michaelille. Suuntasin harjaamaan Athan, vikuripäisen shettiksemme. Nautin Athan harjauksesta, kun Michael kamppaili Riinan kanssa. " Onko sulla vielä kaikki sormet tallessa? Hih, Atha sä oot ihana harjattava! Riina, mitäs Huusarin hevonen? Ootko sinä vähän jukuripäinen? Elä kiusaa Michaelia. Ei pure! " hellin hetken Riinaa. " Joko sä sait hoidettua sen Athan? Me ollaan kohta valmiita Riinan kanssa. " Michael totesi. " Michael, jos sä muka meet tänää Riinalla esteitä, ei sä meet puomeja! Tästä asiasta ei enää keskustella piste! Mä juoksutan Athan tänään. Mä meen seuraavalla kerralla Riinalla esteitä! " kipitin Michaelin ja Riinan eteen löntystelemään. " Huusari, vain jos me kaikki neljä: Kristian, Bella ja mä. Niin ja sä, niin Riinalla mennään esteitä. Menen tänään puomeja. Voitko auttaa minua, että pääsisimme edes alkuun. Tiedän, ettei tästä tule mitään. " Michael tarttui kädestäni kiinni ja vannotti, etten katoaisi kentän laidalta minnekään. Ei, en katoaisi. Haluaisin nähdä Riinan sen hetkisen tilanteen ja auttaa Michaelia. Estetreenit eivät olleet sujuneet viime aikoina kovinkaan hyvin. Pelko myllersi sisälläni. Entä jos Riina pillastuu? Mitä jos Michaelille sattuu jotain? Ei, niin ei saanut käydä! " Katjaana, Jessica ja Max! Tulkaa maneesin estekentälle! Heti! " juoksin Kastanjantalliin ja hoputin työntekijöitämme. Päästessämme maneesiin Michael oli selässä ja kaviouralla kouluratsastuskentän puolella. " Michael kokeilee mennä Riinalla puomeja. Tulkaa katsomaan kentän aitojen ulkopuolelle, että voimme auttaa tarvittaessa. " selostin vauhdilla. Päästimme Athan kouluratsastuskentälle irralleen, jotta se saisi purkaa ylimääräset energiansa. Hain varastosta puomeja ja kaveletteja ja asettelin niistä maahan radan. " Valmiina ollaan! Saatte tulla radalle! " huikkasin Michaelille ja suuntasin vauhilla ulos kentältä. Pelon vallassa katselin, kuin Michael ohjasi päättäväisesti Riinan kentälle. Kukaan muu ei saanut Riinaa menemään estekentälle, kuin Michael. Ratsukko käveli kenttää ympäri, Riinan yrittäessä temppuilla mahdollisimman paljon. Liian pian ratsukko nosti ravin ja lähestyi ensimmäistä puomia. Riina ponkaisi pystyyn. Voi ei! kauhistuneena seurasin Michaelin yrityksiä pysyä selässä ja saada Riinaan kontrollinsa. Pitkän taistelutuokion jälkeen Riina rauhoittui hetkeksi. Juoksin estevarastoon ja kaivoin esille Riinan estetreenejä varten hankitut suojavarusteet. Suojavarusteissani kävelin kentälle ja laitoin Riinan juoksutusliinaan kiinni. " Ohjaa sielä kauempaa meitä näille puomeille. Älä tule lähelle, ettei sulle satu mitään! " Michael opasti Riinan selästä, joka yritti livistää pukkilaukkaan. Pitkän ajan jälkeen Riina rauhoittui sen verran, jotta pystyimme kokeilemaan puomien ylitystä. Pukkilaukat, pystyynnousemiset, puremiset, potkimiset, kauhistuttavat hetket, täyttivät estetreenin.
Vihdoin ja viimein Michael oli tyytyväinen ja sain huokaista syvään. Talutin Riinan kouluratsastuskentälle, jonka toisessa päädyssä Katjaana juoksutti Athaa. Riina oli mennyt yhden ainoan kerran puomien ylitse, silloinkin jännittyneenä. Muutoin se oli hyppinyt pystyyn, nostanut pukkilaukat ja potkinut. Michael pysyi selässä kuin liimattuna. En ollut lakannut ihmettelemästä Michaelin ratsastustaitoja. " Tiputa jalat jalustimista ja rentoudu hetkeksi. Minä ohjaan Riinaa. " sanoin Michaelille keskeltä. " Rentoudu?! Miten tämän otuksen selässä rentoudutaan? Mitenkähän saisimme tämän oppimaan esteille tai saati edes puomeille? " Michael vastasi. Naureskellen kehotin Riinaa nostamaan ravin. Rauhoitellessani Riinaa, Michael keskittyi istuntaansa.
Myöhään illalla katselin ikkunastamme ulos ajatuksiini vaipuneena. Miksi? Miksi Riina oli niin vaikea? Olimmeko varmasti tutkituttanut kaikki? Eläinlääkäri oli tutkinut selän, jalat, pään, koko kehon. Satulansovittaja oli käynyt toteamassa, että Riinalla on juuri sopiva satula. Olimme tarkistuttaneet jopa suitsien, suojien, loimien, huopien, ohjien tilanteen. Ei löytynyt vikoja. Olimmeko järkeviä sijoittaessamme Riinan Kastanjantalliin? Toisaalta, Jääntalliin sitä ei voinut sijoittaa. Mitä minä teen? Riina on minun omistuksessani. Atha, sekin on vaativa koulutuksensa suhteen. Miksi halusinkaan näin vaikeat hevoset itselleni? Olin haaveillut lapsesta saakka omista hevosista, jotka olisivat vaikeasti hallittavissa. Toiveeni oli toteutunut, minun pitäisi olla onnellinen, ei surullinen. Olisin onnellinen, jos saisin selville, miten Riinaa ja Athaa kannattasi kouluttaa parhaiten. Miten? Entä jos ne satuttavat jotain? Vakavasti? Jos Michaelille vaikka käy jotain? Niin ei saa käydä! " Huusari, tulehan nukkumaan. Pohditaan huomenna Riinan koulutuksta esteillä tarkemmin. Olet tehnyt pitkän päivän ja tarvitset leposi. " Michaelin ääni kantautui talon perukoilta. Hymyillen lähdin nukkumaan.
Mistä tahansa ja milloin tahansa. Vaikka yhdellä lauseella tai kokonaisella tarinalla. 13.12.2013
Bellan ja Kristianin ollessa hevosenostomatkoilla, sain tehtäväkseni liikutella myös Tähtösen, Bellan hienon kouluratsun. Harjasin hellästi Tähtösen puhtaaksi. Varustaessani sitä naureskelin, kuinka pinkkiä sen kaappi olikaan täynnä. Kerran shoppailessani olin hieman innostunut ja lopputulos oli tässä. Nakkasin uppouuden jouluratsastusloimen Tähtöselle ja suuntasin talliin. Kunnon treeniä vai humpuuttelua, mietiskelin noustessani tamman selkään. Tähtönen seisoi arvokkaalla tavallaan paikoillaan, kun nousin selkään. Annoin kevyesti pohkeita ja suuntasin kaviouralle. Käveltyämme hetken, annoin kevyet ravia-avut ja siirryimme rauhalliseen harjoitusraviin. Taivuttelin Tähtösen ravissa ja laukassa, kunnes annoin sen kävellä hetken. Michael, aviomieheni käveli maneesin kouluratsastuskentän keskelle ja ryhtyi valmentamaan minua ja Tähtöstä. " Tähtösellä on tänään kunnon kouluratsastustreeni vuorossa. Voitaisiin aloittaa siirtymisillä näin aluksi. Ensimmäinen tehtävänne voisi olla vastalaukka kiemurauralla- sulkutaivutus ravissa keskihalkaisijalla. - pohkeenväistöä. " Michael neuvoi. Istuin syvemmälle satulaan ja annoin laukka-avut Tähtöselle, joka nosti kauniin laukkansa. Vastalaukkaa, ulko-ohja, sulkutaivutus ravissa, Tähtönen! rennompaa ravia, ajatukset vilisivät päässäni. Tehtävä onnistui ja taputin Tähtöstä kaulalle. " Hienoa! Ajoittain onnistuu jo kevyt ja joustava kuolaintuntuma ja Tähtönen oppii pikkuhiljaa hallitsemaan tasapainoaan enemmän. Hyvä tytöt! Harjoitellaan laukannostoja. Lyhyillä sivuilla laukkaa, pitkillä sivuilla laukanvaihto käynnin kautta " Michaelin ääni kajahti maneesissa ja hänen tarkat silmänsä seurasivat meitä. Laukanvaihdot, Tähtösen ongelmakohdat toisinaan. Ensimmäisellä kerralla laukanvaihto oli epäpuhdas, toisella onnistui, kolmanella epäonnistui ja lopuilla kerroilla onnistui. " Hyvä Huusari! Kätesi olivat joustavat, Tähtönen alkoi rentoutua ja löytämään tuttua liitokavioisuuttaan. Kokeillaan passagea, piaffea vielä. Aloita passegesta, siirry sitten piaffeen ja takaisin. " Michael opasti. Tähtönen pääsi näyttämään taitonsa ja työskenteli aktiivisesti ja rennosti tehtävässä. " Ylälinja! " Michael huomatti. Kaiken seki huomaa, ajattelin. Kun vihdoin ja viimein onnistuimme niin, että Michael oli tyytyväinen, huokaisin syvään ja suuntasi kaviouralle kootussa laukassa Michaelin naureskellessa meille. Olimme hikisiä ja väsyneitä Tähtösen kanssa.
Loppuverryttelyjen jälkeen talutin Tähtösen pesupaikalle ja laittelin kuntoon sen. Tämä, vai tämä vai tämä loimi? Päädyin pinkkiin fleeceloimeen. Tähtönen pääsi karsinaansa levähtämään ja sai päiväruuat syötäväkseen. " Olet kehittynyt paljon Tähtönen! Sinusta tulee aikanaan kunnon kisaratsu kouluradoille. Hienoa! " suukotin yönmustan hevosen turpaa, joka katsoi minua hieman kyllästyneen ja ihmettelevän näköisenä. " Yök! Täällä sitä vaa suukotellaan ja työt odottavat raatajaansa! Clove, Breda, Elliot, Riina, Atha, Reka, Briittar, Mari, Seela, hm. Oliko muut tunnilla tänään? Ja tietysti sinun hevosesi! " Michael oli ilmestynyt taakseni ja nirpisteli leikillään nokkaansa, ärsyttääksen minua. " Ää, juurihan mä liikutin hevosen! Enkö saa levähtää? Munko pitää raataa hiki hatussa ja sä vaan laiskottelet! Ihan epäreilua! " huudahdin pettyneenä ja lähdin kävelemään ripeästi kohti Kastanjantallia. Ehdin Jääntallin ovelle, kun minut nostettiin ilmaan ja jonkun syliin. Kiljaisin. " Hys! Me ollaan tallissa! Hevoset säikkyvät, jos täällä kiljutaan. Katso vaikka Ginderellaa ja Cindyä ja Grumea. Järkyttyneitä kaikki! " Michaeli nauroi korvaani. " Michael! Tyhmä! Mä oon menossa kouluttamaan Riinaa esteille. Päästä minut! Juurihan sä sanoit, et mun pitää tehdä töitä! " katsoin happamana muualle. " Huusari, ei! Sä et mee Riinalla esteitä! Minä menen sillä ja sä katsot kentän laidalta. Kentän aidan toiselta puolen. En halua, että sinulle sattuu jotain. Olet rakas mulle, enkä halua menettää sua! Mä haluan kylläkin, että jaamme tekemättömät työt puoliksi, niin päästäisiin illalla vielä katsomaan hevosmarkkinoiden ilmoituksia. Sulla on kiire nykyisin ja haluan, että saisit hetken levähtää, joten olen varannut meille matkan USA:han hevosmarkkinoille ja Australiaan. Miltä kuulostaa? " Michael katsoi hellästi silmiini ja piti lujasti kiinni, etten karkasi. " Hevosma.. Markkinat.. Hevos.. TÄH? Oikeesti? Michael, sä oot paras! Millon lähdetään? Huomenna? " Innostuneisuuteni paljastui. Michaelin naureskellessa mulle, Ralli oli päässyt karkaamaan ja juoksi ohitsemme rehuvarastoon. Lauma hoitajia säntäsi ohitsemme vihaisena. " Ralli! Taas se karkasi! Mihin se livahti? " kuului ärsyyntynyt älähdys. Katselimme Michaelin kanssa, kuinka hoitajat pyydystivät Rallin. Ei tullut mieleenkään mennä auttamaan, sillä olimme pyydystäneet Rallin jo miljoona kertaa sille päivälle, tai ainakin se siltä tuntui. Oli ilahduttavaa huomata, että hoitajat pärjäsivät ilman meitä jossain asioissa, kuten Rallin pyydystämisessä. Ohitse kulkeva hoitajalauma katseli hetken meitä ja lähti sipisten toisilleen ja vilkuillen taakseen. " Romantiikkaa tallilla " Michaelin kommentti sai minut nauramaan ääneen.
" MINÄ ratsastan Riinalla tänään esteitä, et sä vaan mä! En halua, että satutat itsesi, MINUN hevosen kanssa! Ettäs tiedät! " totesin muka vihaisena Michaelille ja rinpuilin alas sylistä ja lähdin nauraen juoksemaan Kastanjantalliin. " Huusari! Ei vaan mä! " Michaelin huuto kajahti pihan poikki juostessamme kilpaa talliin. " Eiku mää haluan! Ei se oo paha! " yritin vedota kaikin keinoin Michaeliin. " Vai sä haluat? Entä jos minäkin haluan? Mitäs sitte? Mä ratsastan esteet ja sä koulua. Sovittu? Huusari, en halua menettä sinua! Nytkun Kristian ja Bella eivät ole paikalle, niin ei ole kovin järkevää mennä Riinalla. Tarvitsemme heidätkin, jotta joku voisi mennä esteitä Riinalla. Ei vastaväitteitä! En halua, että sinulle sattuu jotain! " Michael tarkasteli minua ja suuntasi Riinan karsinalle. Kipitin hakemaan Riinan hoitotavarat ja ojensin Michaelille. Suuntasin harjaamaan Athan, vikuripäisen shettiksemme. Nautin Athan harjauksesta, kun Michael kamppaili Riinan kanssa. " Onko sulla vielä kaikki sormet tallessa? Hih, Atha sä oot ihana harjattava! Riina, mitäs Huusarin hevonen? Ootko sinä vähän jukuripäinen? Elä kiusaa Michaelia. Ei pure! " hellin hetken Riinaa. " Joko sä sait hoidettua sen Athan? Me ollaan kohta valmiita Riinan kanssa. " Michael totesi. " Michael, jos sä muka meet tänää Riinalla esteitä, ei sä meet puomeja! Tästä asiasta ei enää keskustella piste! Mä juoksutan Athan tänään. Mä meen seuraavalla kerralla Riinalla esteitä! " kipitin Michaelin ja Riinan eteen löntystelemään. " Huusari, vain jos me kaikki neljä: Kristian, Bella ja mä. Niin ja sä, niin Riinalla mennään esteitä. Menen tänään puomeja. Voitko auttaa minua, että pääsisimme edes alkuun. Tiedän, ettei tästä tule mitään. " Michael tarttui kädestäni kiinni ja vannotti, etten katoaisi kentän laidalta minnekään. Ei, en katoaisi. Haluaisin nähdä Riinan sen hetkisen tilanteen ja auttaa Michaelia. Estetreenit eivät olleet sujuneet viime aikoina kovinkaan hyvin. Pelko myllersi sisälläni. Entä jos Riina pillastuu? Mitä jos Michaelille sattuu jotain? Ei, niin ei saanut käydä! " Katjaana, Jessica ja Max! Tulkaa maneesin estekentälle! Heti! " juoksin Kastanjantalliin ja hoputin työntekijöitämme. Päästessämme maneesiin Michael oli selässä ja kaviouralla kouluratsastuskentän puolella. " Michael kokeilee mennä Riinalla puomeja. Tulkaa katsomaan kentän aitojen ulkopuolelle, että voimme auttaa tarvittaessa. " selostin vauhdilla. Päästimme Athan kouluratsastuskentälle irralleen, jotta se saisi purkaa ylimääräset energiansa. Hain varastosta puomeja ja kaveletteja ja asettelin niistä maahan radan. " Valmiina ollaan! Saatte tulla radalle! " huikkasin Michaelille ja suuntasin vauhilla ulos kentältä. Pelon vallassa katselin, kuin Michael ohjasi päättäväisesti Riinan kentälle. Kukaan muu ei saanut Riinaa menemään estekentälle, kuin Michael. Ratsukko käveli kenttää ympäri, Riinan yrittäessä temppuilla mahdollisimman paljon. Liian pian ratsukko nosti ravin ja lähestyi ensimmäistä puomia. Riina ponkaisi pystyyn. Voi ei! kauhistuneena seurasin Michaelin yrityksiä pysyä selässä ja saada Riinaan kontrollinsa. Pitkän taistelutuokion jälkeen Riina rauhoittui hetkeksi. Juoksin estevarastoon ja kaivoin esille Riinan estetreenejä varten hankitut suojavarusteet. Suojavarusteissani kävelin kentälle ja laitoin Riinan juoksutusliinaan kiinni. " Ohjaa sielä kauempaa meitä näille puomeille. Älä tule lähelle, ettei sulle satu mitään! " Michael opasti Riinan selästä, joka yritti livistää pukkilaukkaan. Pitkän ajan jälkeen Riina rauhoittui sen verran, jotta pystyimme kokeilemaan puomien ylitystä. Pukkilaukat, pystyynnousemiset, puremiset, potkimiset, kauhistuttavat hetket, täyttivät estetreenin.
Vihdoin ja viimein Michael oli tyytyväinen ja sain huokaista syvään. Talutin Riinan kouluratsastuskentälle, jonka toisessa päädyssä Katjaana juoksutti Athaa. Riina oli mennyt yhden ainoan kerran puomien ylitse, silloinkin jännittyneenä. Muutoin se oli hyppinyt pystyyn, nostanut pukkilaukat ja potkinut. Michael pysyi selässä kuin liimattuna. En ollut lakannut ihmettelemästä Michaelin ratsastustaitoja. " Tiputa jalat jalustimista ja rentoudu hetkeksi. Minä ohjaan Riinaa. " sanoin Michaelille keskeltä. " Rentoudu?! Miten tämän otuksen selässä rentoudutaan? Mitenkähän saisimme tämän oppimaan esteille tai saati edes puomeille? " Michael vastasi. Naureskellen kehotin Riinaa nostamaan ravin. Rauhoitellessani Riinaa, Michael keskittyi istuntaansa.
Myöhään illalla katselin ikkunastamme ulos ajatuksiini vaipuneena. Miksi? Miksi Riina oli niin vaikea? Olimmeko varmasti tutkituttanut kaikki? Eläinlääkäri oli tutkinut selän, jalat, pään, koko kehon. Satulansovittaja oli käynyt toteamassa, että Riinalla on juuri sopiva satula. Olimme tarkistuttaneet jopa suitsien, suojien, loimien, huopien, ohjien tilanteen. Ei löytynyt vikoja. Olimmeko järkeviä sijoittaessamme Riinan Kastanjantalliin? Toisaalta, Jääntalliin sitä ei voinut sijoittaa. Mitä minä teen? Riina on minun omistuksessani. Atha, sekin on vaativa koulutuksensa suhteen. Miksi halusinkaan näin vaikeat hevoset itselleni? Olin haaveillut lapsesta saakka omista hevosista, jotka olisivat vaikeasti hallittavissa. Toiveeni oli toteutunut, minun pitäisi olla onnellinen, ei surullinen. Olisin onnellinen, jos saisin selville, miten Riinaa ja Athaa kannattasi kouluttaa parhaiten. Miten? Entä jos ne satuttavat jotain? Vakavasti? Jos Michaelille vaikka käy jotain? Niin ei saa käydä! " Huusari, tulehan nukkumaan. Pohditaan huomenna Riinan koulutuksta esteillä tarkemmin. Olet tehnyt pitkän päivän ja tarvitset leposi. " Michaelin ääni kantautui talon perukoilta. Hymyillen lähdin nukkumaan.
eli mahdollisimman monella tulee olemaan mahdollisuus päästä mukaan