Tässä nyt tosiaan tällanen stoori, joka oli mulla valmiina mut en nettiongelmien takii päässy julkasee.Tästä tuli aika huono ja ylipitkä ja ALERTTI: TOSI TYLSÄ. Mut jos joku lukee niin papukaijamerkki ja sillee! Wordin mukaan sanoja 5487, joista kaikkee turhaa 5487. Hihi, onnee,
Satayksi tippumista
Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun minun oli aika totutella Galaxya koulukiemuroihin - sille on syynsä, miksi sitä ei ole koulutettu koulussa yli normirajan. Varauduin lentämiseen, otin kylmägeeliä ja sidetarpeita mukaan tallille. Ehkä tänään menisi tippumisennätys uusiksi, eiks yeah? (Mistä olisin voinut tietää, että se oikeasti tulisi toteutumaan?!)
Astelin talliin keräten itsevarmuuteni viimeisiä rippeitä. Hain Galaxyn harjapakin jo valmiiksi käytävälle, tarpeeksi kauas kuitenkin, ja otin karsinan koukusta riimun naruineen.
Vedin syvään henkeä, valmistauduin kuolemaan niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Avasin karsinan lukon, ja samassa Galaxy pamautti ovea takakavioillaan. Olin varautunut tähän ja pitänyt kiinni karsinan kaltereista, jotten lentäisi toiselle puolelle käytävää. Ovi kuitenkin aukesi, Galaxy kääntyi salamannopeasti ympäri ja tunki itseään ulos ovesta. Pujotin samalla riimun tamman päähän ja naksautin riimunnarun riimun solkeen. Tiesin, että minulla oli suunnilleen puolitoista sekuntia aikaa saada hevonen kiinni, ennen kuin se säntäisi omille teilleen tallin ovia rikki potkien. Naksautin toisen riimunnarun Galaxyn karsinan puolella olevan käytävän kiinnitysrenkaaseen ja sukelsin tamman kaulan ali kurottamaan kohti toisella puolella valmiiksi kiinni roikkuvaa riimunnarua. Tiesin jo etukäteen, että olin ainakin puoli sekuntia myöhässä, ja sain kuin sainkin Galaxyn aktiivisen kahden minuutin tappelemisen jälkeen kiinni toiseltakin puolelta. Kun tamma hiljeni sekunniksikin, silitin sen kaulaa (tosin jouduin tämän jälkeen väistämään minua kohti liikkuvia hampaita, mutta silti). Harjasin tamman huolellisesti ja varoin kulkemasta liian läheltä sen taka- tai etujalkoja, saati päätä. Jälkeenpäin mietin, mitä osaa hevosen kohdasta pystyin edes harjaamaan väistelemättä.
Kavioiden puhdistuksesta ei ainakaan Galaxyn mielestä tarvitse tehdä liian helppoa. Etukaviot ovat maahan liimattuja, nojaamisesta saan vain tönäisyjä. Takakavioista ei edes puhuta. (Harva tietää, muutama arvaa ja lopuille ei kerrota, kuinka sain lapaluuni päälle kavionmuotoisen mustelman. Turvaliivi päällä.) Lopuksi minun täytyi orjuuttaa hyviä ystäviäni joko a) vahtimaan Galaxya tai b) hakemaan sen varusteet. Tammaa ei voinut jättää yksin, se hurjistui täysin ja löysi kyllä tiensä pois kahleistaan.
”Hei Sannii...” Tyttö näki Galaxyn, nielaisi hiukan pelokkaana ja kysyi sitten:
”No miitääää..?”
”Sä saat valita josko vahdit Galaxyy silleen puol minuuttii tai noudat sen kamat varustehuoneesta... Miks mä ees kysyn. Oo nopee.”
Tyttö näytti kiitolliselta ja lähti hiljaisella hölkällä noutamaan Galaxyn suitsia ja satulaa.
Hän palasi aivan pian. ”Hei Sara, mun on ihan pakko vaan kysyy... Miten IHMEESSÄ sä osaat taituroida nää kaikki hässäkät sen päähän?”
Nauroin tytön kysymykselle. Galaxyn yleissuitset olivat sen kasvattajalta tulleita, nimenomaan Galaxya varten suunniteltuja. Niihin kuului muun muassa meksikolainen turpahihnamenetelmä, yhdistettynä erityisvahvaan ekstraturpahihnaan, joka kiinnitettiin omalla tavallaan ja eri kohtaan kuin normaali turpahihna. Suitsiin kuului myös martingaali ja kankikuolainten tyyppiset kuolaimet, jotka kuitenkin toimivat hiukan eri tavalla ja perustuivat vipuvoimaan. (Minun teki mieli paljastaa tytölle, ettei martingaalista ollut minkäännäköistä apua, mutta a) en jaksanut irttoittaa sitä suitsista ja b) näytin asiaankuuluvammalta martingaalin kanssa).
”No, noiden ristittäminen on asia erikseen, mutta ei ne oikeesti oo niin kauheen vaikeita pukee. Siis TEORIASSA. Galaxy ei kyllä tee siitä yhtään helpompaa tai mitään.”
Sanni naurahti ja jäi hetkeksi seuraamaan ensin kamppailuani satulan ja sitten suitsihässköiden kanssa. Hän nauroi minulle avoimesti, kun yritin saada Galaxyn laskemaan päätään, joka nousi yllättävän korkealle.
”Nnnnyt!” ärähdin tammalle, joka vastasi protestoimalla ja huitaisemalla jalkaani etukaviollaan.
”NO NYT KUULE SÄ LASKET SEN SUN PÄÄS ALAS TAI SIT SÄ ITKET JA LASKET SEN JA TÄSTÄ EI SITTEN TAPELLA JA NYT KUULE SE PÄÄ ALAS JA K I L T I S T I!” karjuin onneksi tyhjässä tallissa. Galaxy katsoi minua hetken, ja sitten luovutti laskien päänsä. Tamma yritti puraista minua, mutta ehdinkin samalla pujottaa kuolaimet tämän suuhun ja niskahihnan korvien taakse. Galaxy näytti hapanta naamaa, ja lopuksi ilmeensä korostukseksi tallasi varpaani.
Lopuksi sain kun sainkin talutettua Galaxyn maneesiin. Koulupäädyssä oli Huusari minulle tuntemattoman hevosen selässä kävelemässä leppoisasti loppukäyntejä. Talutin Galaxyn siis estepäätyyn ja tapeltuamme monta minuuttia sain itseni heilautettua selkään. Minulla ei ollut edes toista jalustinta jalssa, kun Galaxy päätti saaneensa jo tarpeeksi ja hyppäsi pystyyn. Alastulossa tamma vetäisi päänsä sivulle ja heitti kamalan pukin, jonka seurauksena putosin päistikkaa hevosen jalkoihin. Nousin ärtyneenä ylös ja mulkaisin tammaani vihaisesti. Voisin VANNOA, että sillä oli ilkikurinen ilme päällään.
”Hei Sara”, Huusari huikkasi toisesta päädystä. Galaxy vetäisi korvat pitkin niskaa ja heitti pukin, vaikken ollut edes selässä. ”Mä vien tän vielä sisälle ja hoidan ja tuun sit seuraa sun hiilihankokoulua, ehkä kuvaankin parit tippumiset ja todistan tippumisenätyksen uusiutumista!”
Katsokaa nyt, sitä on ilmassa: kaikki tiesivät etukäteen uudesta ennätykestä. Ilmiselvästi hevosihmisten kuudes aisti.
”Jjjooh”, huikkasin naiselle, samalla kun ninjasin itseni uudestaan selkään.
Huusari ei ehtinyt edes ovesta ulos, kun istuin jo pukkilaukan seurauksena maassa.
”Nyt härregyyd Galaxy, kaks kertaa oon jo tippunu eikä olla ees alkulämmittelyitä tehty! Oo kiltisti nyt tai kuule saat kunnolla koulukiemurahuutia!”
Huusari hihitti ovella, mulkaisin naista muka murhaavasti ja hän katosikin pian ulkopuolelle. Nousin taas selkään ja ehdin saada Galaxyn jo uralle kävelemään, kunnes se pamautti jalkani seinään ja mukamas säikähti ääntä ja lähti pukitellen, jättiloikkia harppoen ja laukaten pois. Sitä jatkui monta minuuttia, kunnes lopulta valuin kyljeltä alas.
Putosin kokonaista neljätoista kertaa ennen kuin pääsimme aloittamaan alkulämmittelyt. Lopuista yhdestätoista putoamisesta kuusi johtui pukkilaukasta, kaksi pystyyn nousemisesta ja lähes ympäri menosta, kaksi muuta sivuloikista ja yksi siitä, kun Galaxy loikkasi kouluaidan yli äkkiarvaamatta ja laukkasi estepäätyyn.
Lopulta pääsimme uralle, ja minua turhautti jo pelkkä ajatus koulukiemuroista Galaxyn kanssa: se on päättänyt, ettei aio kouluhevoseksi, ja tämä päätös kyllä pitää. Kävelimme uralla kymmenisen minuuttia, jolloin Galaxy ryösti neljästi ja pukitti ainkin kaksikymmentä kertaa. Lopulta sain aloittaa ravaamisen, pienen pukin kautta kiitolaukan kautta pukki ja istuinkin estekentän puolella. Huusari, Minka, Sanni, Nelli ja minulle tuntemattomat hoitajat nauroivat kovaan ääneen katsomossa. Galaxy hyvin ironisella tavalla puolusti minua, sillä se laukkasi katsomon eteen, jossa väki kikatti, ja latasi kovan potkun katsomon seinään. Johan loppui kikatus, kun koko maneesissa kaikui. Pamahdus.
Minka kurotti kohti paikalleen jämähtäneen Galaxyn ohjia, mutta tamma yrittikin haukata tytön kädestä palasta. Hän väisti ja mulkaisi tammaa. Kun tulin ottamaan Galaxyn kiinni, väistin puraisun ja kuuntelin Sannia, kun hän huikkasi katsomosta:
”Ainiin muuten, Emmi tulee kans kohta kattoon, mut sen pitää eka ratsastaa joku nevari-”
”SANNI SON MIUN KILPAHEVONEN EIKÄ MIKKÄÄ ’NEVARI’!”
”-anteeks Hirsi, siis joku heppa, ja se tulee sit sen jälkeen kattoo ku rikot ennätyksii.”
”No voi kun kiva”, virnisitin tytöille katsomossa, aiehuttaen heidän hysteerisessä piirissään kikatusta.
Talutin Galaxyn keskelle kenttää, kaatuneen legopalikan viereen. Viime kerralla Galaxy oli jyrännyt sen yli, yrittäen aiheuttaa niin paljon melua kuin mahdollista. En jaksanut vaivautua nostamaan palikkaa, vaan heilautin mystisesti väärälle puolelle satulan yli ajautuneen jalustimen toiselle puolelle ja ponnistin tammani selkään. Makasin vielä sivuttain tammani selässä, kun se päästi nousta pystyyn. En ole itsekään aivan varma kuinka, mutta onnistuin tamman laskeuduttua roikkua sen kaulalla ylöslalaisin. Tamma lähti pukkilaukkaan ympäri maneesia, luovutin suosiolla ja pudottauduin maahan. Galaxy loikkasi metriloikan ylitseni ja jämähti niille sijoilleen. Pyörin takajaloista pois, nousin pystyyn ja talutin Galaxyn katsomon eteen. Nousin seisomaan seinälle, joka ei ollut kuin ehkä metrin korkuinen ja ponnistin siitä tamman selkään. Se steppasi sivuttain. Sain jalustimet jalkaan ja annoin pohkeita. Tamma ei totellut jalkoja vaan ajautui keskelle steppaamaan ja pyörimään, joten napautin sitä raipalla pohkeen taakse, jota tamma protestoi vetämällä pään alas ja pukittamalla. Annoin pohkeita jo lujempaa ja lopulta napautin kunnolla raipalla pohkeen taakse. Tamma nosti laukan, mutta ohjasin sen uralle ja hiljensin raviin.
”Say cheese!” Nelli napsautti kuvan kamerallaan. Galaxy vetäisi korvat luimuun ja takajalkansa vierekkäin, otti jättiloikan ja pukitti samalla, jonka jälkeen jatkoi kiltisti ravia uralla.
Alkuravien jälkeen kokeilin vielä laukkaa. Laukkasimme vasenta kierrosta ja vaihdoimme parin minuutin laukkaamisen jälkeen oikeaan. Putosin siinä välillä kaksi kertaa, toisesta en edes ole varma kuinka (tajusin vain yhtäkkiä istuvani maassa), toisen kerran Galaxy ryösti pukitellen ja teki äkkikäännöksen.
Pääsimme viimein aloittamaan koulukiemurat, ja siinä vaiheessa kun ponnistin kaatuneen legopalikan päältä takaisin hevoseni selkään, olin jo pudonnut kokonaista kahdeksantoista kertaa, ja Galaxy ei ollut päässyt vielä edes vauhtiin. Päätin aloittaa lisäyksillä. Ohjasin tamman uralle ja annoin sille sen verran pohkeita, että se juuri ja juuri pysyi käynnissä. Pidin ohjat tiukasti käsissäni, mutta siitä huolimatta Galaxy onnistui kiskaisemaan ne pitkiksi ja lähti pukitellen ja pyörien laukassa kohti estekenttää. Sain ohjat kerättyä takaisin ja hillittyä laukkaa yhä koulupäädyssä, mutta sitten Galaxy puri kuolaintaan jotta ohjat eivät vain LIPEÄISI vaan veäisivät minut etukenoon ja heitti päänsä alas pukin saattelemana. Putosin yhdeksättätoista kertaa kiroillen alas ja yläselkäni hiukan kolahti seinään. Onneksi ratsastin kuitenkin aina turvaliivillä, joten mitään vakavaa ei nytkään käynyt. Nousin jälleen seisomaan ja takaisin selkään ponnistaen maasta. Galaxy lähti samassa ärtyneenä nopeaan raviin, joka oli jo vaihtua laukkaan, mutta sain jalustimet jalkoihini ja pidätettyä hevosta ravissa. Päätinkin jatkaa hetken ravilisäyksiä, mutta Galaxy vetikin Rallin legendaarisen shown: pari pukkia, täyttä laukkaa ja äkkipysähdys, ja minä putosin jälleen kerran maahan.
”OIJOII SE OLI KAHESKYMMENES, TOLLA SUORITUKSELLA JOPA SUTKI DISSATTAIS HELPPO CEESSÄ VAIKKA GALAXYSTÄ SAAKIN SÄÄLIPISTEITÄ!” Sanni selosti katsomossa istuville ratsastajille.
”No”, vastasin tytölle samalla kun ärähdin Galaxyn kiukuttelulle ottaen tamman kiinni, ”kyllä sä tällä saat koulukisoihin mennä jos säälipisteitä haluut. Meinaan vaan, meneehän ne ihan oikeeseen osetteeseen, eikö?”
Kaikki olivat samaa mieltä.
Jatkoimme selkään noustuani lisätystä käynnistä, mutta Galaxylla meni heti hermot, se ryösti pukkilaukkaan ja yritti saada minut alas kaikin keinoin. Kun tunsin sen pureutuvan kuolaimeen, päästin yksinkertaisesti ohjat jo valmiiksi pitkiksi ja keskityin pysymään selässä. Lopulta tamma hidasti luovuttaen (tai niin se antoi minun uskoa, jos tarkkoja ollaan. Mutta pikkuvikoja, ei olla). Kun sain tamman käyntiin ja kävelimme juuri katsomon seinää kohti Huusarin kuvaten toiveikkaana menoamme, Galaxy hyppäsi jättiloikan juuri seinän eteen, heitti takajalkansa korkeuksiin ja katsoi matkan päästä kuinka rämähdin katsomoon.
”MÄKUVASINMÄKUVASINMÄKUVASINMÄKUVASIN!” Huusari kailotti. Ohjat olivat valuneet Galaxyn korvien juureen, jolloin se laski päänsä ja ravisti ohjat maahan. Sitten se hieroi kuolaista suupieltään vastapestyihin suojiin kuin kertoen, miten paljon vihasi sitä kun laitoin sen tekemään kouluratsastusta. Satula roikkui vinosti kyljellä.
”Ooksä kunnossa?” Nelli kysyi huolestuneena, samalla kun Minka makasi maassa nauraen niin paljon, ettei ollut saada henkeä ja Huusari yhdessä Sannin kanssa kertasi videolta tapahtunutta. Emmi astui samassa sisään, ja näki uskomattomalta tuntuvan maneesin: Galaxy seisoi yksin huvittuneen oloisena keskellä kouluaidoilla rajattua kenttää, Minka pyöri katsomon lattialla henkeään haukkoen ja Huusari ja Sanni huutonauroivat jollekin, mitä näkivät kamerassa. Niin, ja minä röhnötin katsomon alimmalla penkkirivillä jalat maaten toisiksi alimmaisilla penkeillä, kypärää suoraan kiskoen. Raippani makasi nätisti katsomon parikymmentä senttiä paksun seinän päällä. Jos joku haluaa tietää, miten se päätyi siihen, on katsomaan Huusarin videota; Minä. En. Tiedä.
Emmi kysyi katsomoon kiiruhdetuaan: ”Mitä. Täällä. On. TAPAHTUNUT?”
”Sä et halua tietää”
”MÄÄ KUVASIN SIIS MÄÄ KUVASIN SON VIDEOLLA TUU KATTOON!”
”JOO TOI ON PARAS VIDEO IKINÄ SUNPITÄÄNÄHÄ”
”Se lens ...hihihi... TON AIDAN YLI ...hihihi... kato mä lennän taas hihihi meen läpi seinän...”
Emmi katsoi kaikki suu auki hämmästellen, joten nousin seisomaan pudistellen pölyt vaatteistani ja huikkasin Minkan kikatuksen yli: ”Jos sä muka oikeesti haluut tietää niin Hirski sai sen videolle. Mut en menis takaan.”
”JOO KYLLÄ SÄÄ HALUUT TÄÄ ON IHAN SIKKE HUIPUIN!”
”Huusari, ooksä koskaan ajatellu ettet voi sanoa ”sikke huipuin””, kysyin mukamas tosissani kävellessäni Galaxyn luokse.
”EN!!!”
Emmi käveli epäröiden Huusarin luokse ja nainen käänsi kameran näytön tyttöä kohti. Pian katsomossa oli neljä hysteerisenä kikattavaa tyttöä.
Kahdeskymmenes..hmm..toinen kerta sanoo, ajattelin. Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin. Galaxy loikkasin eteenpäin ja potkaisin takajaloillaan ilmaa niin korkealta, että luulin hevosen takajlkojen lentävän pään yli. Tasapainottelin toinen käsi satulan takakaaresta tukea ottaen ja toinen ohjat ja tupsu harjaa nyrkissä vasemmalla jalalla yhdellä jalustimella. Huusari yllätti ottamaan kuvan ennen kuin Galaxy lähti pukitellen uralle. Lopulta se tajusi kääntyä tiukasti oikealle, jolloin lensin metrin ilmamatkan maahan. Galaxy pukitteli minua kohti, kunnes lähti pää korkealla ravaamaan ympäri kenttää.
”OIJOIJOI KAHESKYMMENESTOKA SIIS NÄITTEKSTE KOHTAHAN MENEE ENNÄTYS RIKKI!”
”Mikä se ennätys muuten on?”
Tytöt alkoivat keskustella kiivaasti nykyisestä tippumisennätyksestä ja pohtivat, kuka sen teki. Samaan aikaan kävelin Galaxyn luokse, joka haukkasi kädestäni palan.
”AIJAIJAI GALAXY MÄ PURASEN KOHTA SUA!”
”Pieni ankanpoikanen uiskenteli veessä, se haukkasi lehdestä palasen ja sanoi että NYT MÄ OLEN ILOINEN!”, Sanni rallatti vahingoniloisena katsomossa. Vilkaisin häntä murhaavasti, jolloin Huusarin kamera räpsähti naisen ottaessa kuvan.
”Kyllä mää teille näytän, kuule tää tamma menee ihan kohta kiltisti tossa pohkeenväistöä!” totesin katsojille. Minka tyrskähti ja aloitti hiljaa uuden hysteriakohtauksensa. Sanni päästeli kvaak kvaak -ääniä ja elehti sammakon loikkia. Huusari repesi täysiä nauramaan ja muutkin katsojat tirskahtelivat tytöille.
Katsomon täydeltä väkeä oli saapunut katsomaan Huusarin nimeämää Hiilihankokoulua. (Myöhemmin sain tietää, että Sanni oli lähettänyt viestin kaikille tuntemilleen hevosjärveläisille jotka taasen lähettivät viestiä eteenpäin kunnes kaikki tiesivät ja kynnelle kykynevät saapuivat katsomoon.) Ponnistin kahdettakymmenettäkolmatta kertaa hevoseni selkään, joka oli liian keskittynyt hieromaan jalassaan olevaa suojaa, ettei ymmärtänyt edes pukittaa. Kerrankin sain rauhassa laskeutua satulaan ja laittaa jalustimet jalkaan, mutta samalla Galaxyn jalan suunnalta kuului hirveä raksahdus. Tamma huitoi jotakin jalallaan, kunnes maasta kuului vaimea tumahdus ja vilkaisin alas.
”GA LA XY SÄ TUUT VIELÄ KATUU TOTA!”
Sanni huutonauroi katsomossa Huusarin ja Minkan kanssa, Emmi räpsäisi kuvan ja Huusari yritti videoida naurultaan.
Galaxy oli irroittanut toisen etusuojansa, eli minun oli laskeuduttava satulasta laittamaan suoja takaisin jalkaan. Ollessani maassa Galaxy nykäsi ohjat käsistäni, mutta ei liikkunut milliäkään. En jaksanut kaapata ohjia, ja samalla sekunilla kun kumarruin suojaa kohti, tamma upotti hampansa selkääni.
Huitaisin sitä kädellä ja se väisti muutaman steppiaskeleen sivulle. Onneksi Galaxy oli puraissut vain turvaliiviäni.
Poimin kuolaisen suojan maasta ja astelin Galaxyn jalan luokse. Ennen kuin laitoin suojaa, kiristin löysentynyttä alaturpahihnaa ja toivoin sen hillitsevän puremista. Galaxy huitaisi minua massiivisella päällään, joten kumarruin jalan puoleen. Sujautin suojan oikeaan paikkaan, mutta Galaxy peruutti taitavasti ja huitaisi minua etukaviollaan. Ehdin juuri ja juuri väistää ja astelin takaisin tamman luokse. Se käännähti salamana poispäin ja potki ilmaa. Se ravasi kiivaasti suoraan kohti minua, ja kun pelkkä käteni huitaisu ei riittänyt, heitin suojan hevosta kohti.
”SENKIN MUULI ALA TOTELLA!”
Katsojat tirskuivat.
Galaxy luimi ja potkaisi maahan pudonnutta suojaa. ”MRRR!”
Astelin päättäväisenä hevosen luokse, otin ohjista kiinni suoraan kuolainten alta ja vedin tamman pään alas jalan viereen.
”Siinäs sitten yrität”, uhosin Galaxylle. Se luimi hurjasti, mutta sain kun sainkin suojan potkivan hevosen etuseen.
Talutin tamman takaisin legopalikan luokse ja hyppäsin selkään. Galaxy liimaantui paikalleen. Asetin jalustimet jalkoihin ja annoin hurjasti pohkeita ja raippaa. Tamma luimi, muttei liikkunut senttiäkään.
”SÄ NIRHAAT MUN HERMOT SENKIN MUULI!”
Annoin kovempia pohkeita ja raippaa. Huusari katsoi meitä epätoivon vallassa katsomosta. Hyppäsin alas selästä ja tartuin ohjiin leuan alta. Vedin molemmilla käsillä niin lujaa kuin pystyin, mutta Galaxy liikutti vain päätään ja pureutui kuolaimeen. Huitaisin pohkeen kohdalle raipalla, jolloin tamma heitti pukin. Kiipesin takaisin selkään ja jalustimet jalassa huitaisin tammaa pohkeen taakse samalla kun pamautin pohkeeni sen kylkiin. Tamma pukitti ja alkoi pyörimään. Se. Ei. Tahtonut. Koulua.
Napautin sen kylkiä jatkuvasti pohkeilla ja raipalla, kunnes se pukin saattelemana lähti kiitolaukkaan. Lopulta pamahdin maneesiin seinään selkä edellä.
”EI SATTUNU!” huusin katsojille. Emmi näytti peukkuja ja pyöräytin silmiäni.
Kiivettyäni kyytiin sain Galaxyn kulkemaan lähes suorassa, lähes oikeaa askellajia ja lähes oikeassa vauhdissa. Siis kunhan olin pudonnut kuudesti pukkilaukan tai sivuloikkien tai pystyyn hyppimisen seurauksena. Galaxy halusi laukata, minä halusin kävellä, joten päädyimme kompromissina raviin. Yritin koota päätään heittelevää ratsuani, joka pukitteli tämän tästä. Lopulta sain -vahingossa, mutta älkää kertoko Huusarille, Sannille, Emmille ja Minkalle- Galaxyn astumaan kaksi askelta ristiin.
”SIINÄS NÄITTE SENKIN EPÄKANNUSTAVAT SAMMAKOT!”
Minulle tuntemattomat katsojat tyrskähtivät ja Huusari ei ollut uskoa silmiään. En ehtinyt analysoida muiden ilmeitä, sillä Galaxy ryösti pukkilaukkaan ja tumahdin maahan.
”KOLMASKYMMENESEKA!” kuului katsomosta.
Yritin saada tamman ravaamaan uralle, mutta ennen kuin se oli edes kaksi sekuntia rauhassa uralla ravaamassa, olin pudonnut yhteensä jo neljäkymmentäkahdeksan kertaa. Seitsemästätoista kerrasta kuusitoista kiitolaukka-pukki-loikka -yhdistelmällä ja kerran noustuani selkään Galaxy hyppäsi pystyyn ja vetäisi alastulossa päänsä alas pukin kera.
”KAKS VIELÄ NIIN VIISKYT ON TÄYNNÄ!” Minka huusi katsomosta. Kaikki repesivät nauruun.
”Ei tää oo todellistakaan”, mutisin uskomatta korviani.
Galaxy ei tosiaan milloinkaan tehnyt elämästäni turhan tylsää. Juuri kun olin kokoamassa istuntaani lyhyempää ravia varten, se yritti murskata jalkani itsensä ja seinän väliin. Ehdin juuri nostaa jalkani pois tieltä, mutta maneesissa kaikui kumea PAM. Galaxy kääntyi suunnilleen kolmesataa astetta oikeaan oikeassa kierroksessa ja lähti pukin saattelemana laukkaamaan vetäen päätään alas. Pudotin jalkani alas kylkeä pitkin, mutta oli jo liian myöhäistä: tasapainoni petti. Roikuin hevosen kaulalla ja heilautin itseni kylkeä kohti, maahan pudottautuen.
”Sattuko?”
”EI”
”Oot kyllä aika ninja, kun sulle ei ikinä käy mitään kun tiput”, uusi tuttavuutemme Sumu totesi katsomon eturivistä.
”KATO MÄ LENNÄN TAAS MEEN LÄPI SEINÄN”, Sanni aloitti taas laulunsa.
”MÄ LÄHEN TÄNÄÄN SEHÄN NÄHÄÄN MÄ OON SPACEMAN”, Minka jatkoi.
”JA TURHA ODOTELLA TAKAS HIMAAN ENNENKUN GALAKSIT ON PALASINA!” lauloi puolestaan Emmi. Tytöt jäivät rallattelemaan Spacemania, väittivät sitä minun mottolaulukseni (no doubt, whatsoever.) Ninjailtuani itseni takaisin selkään päätin kokeilla lisättyä laukkaa.
”OKEI MÄ KUVAAN SUN ITSEMURHAN JA LATAAN SEN YOUTUBEEN”, Huusari alkoi uhkailla, ”JA SIT NAURAN SUN HAUTAJAISISSA!” jatkoi puolestaan Minka.
”Zemppiä...” mutisi Sumu hiljenevällä äänellä ja piti peukkuja.
Kokosin ohjat, tein puolipidätteen, ja vaihdoin pohkeeni paikkaa. Tunsin valtavan voiman nousevan satulan uumenista, en ollut enää hevosessani kiinni, ja sitten osuin maahan. En oikein edes tiennyt kuinka olin osunut maahan, mutta mihinkään ei sattunut, joten tuskinpa kauhean pahasti.
”Woah”, huikkasin Galaxylle. Sen koulutukseen kuului prr-ääntä vastaava woah, jonka tarkoitus oli rauhoittaa kiihtynyttä tai äkäilevää hevosta. Äänimerkki on opetettu sille varsana, enkä koskaan ennen ole käyttänyt sitä sillä epäilin että sisäänpäinkääntynyt tammani ei edes muistanut varsa-aikojaan. Galaxy kuitenkin hiljensi tökkivään raviin ja sitten käyntiin. Menin tammani luokse ja silitin sitä kaulasta. Nousin pian takaisin selkään ja nostin uuden laukan. Tamma laukkasi monta askelta ilman protestointia, mutta kun yritin istunnallani nopeuttaa sitä, Galaxy sekosi täysin. Se pureutui kuolaimeensa ja veti päänsä alas, alkaen hyppiä hulluna ympäriinsä. Se tuntui menneen aivan paniikkiin, joten yritin löysätä ohjia ja lopulta hyppäsin alas omalla tahdollani. Tamma pärski hermostuneena ja pukitteli olemattomille hirviöille, laukaten pää korkealla kauemmaksi. Se alkoi lähes täristä, joten pidin hetken etäisyyttä. Katsomokin oli hiljennyt, kaikki tuijottivat hevostani.
”Musta tuntuu”, totesin lopulta hiljaisuuden kekellä, ”että sille on tullu jotain traumoja koulusta eikä se siks tykkää siitä. Tai sit se on vaan jääräpää, mut kyllä sille ainakin lisätystä laukasta on jotan traumoja tullu.”
”Niin onkin”, ääni kuului katsomon perältä. Se kuului naiselle, jota en nähnyt, mutta joka äänsi englantia lievästi saksalaisella aksentilla. Kun hän käveli katsomon etuosaan, tunnistin hänet oitis.
”Denise!” huudahdin innoissani.
Juoksin halaamaan naista. ”Tässä on Denise Baumdorf, hän koulutti Galaxyn esteille. Denise, tässä on Hevosjärven tilan yksi omistajista, Huusari, ja hyviä ystäviäni Minka, Emmi, Nelli ja Sanni sekä paljon hoitajia ja yksäredien omistajia.”
”Guten Tag”, nainen tervehti kaikkia. Juttelimme hetken keskenämme lähinnä Hevosjärvestä. Saimme myös selville, että Denisellä oli Galaxyn varsa-aikojen ystävän Space Adventuresin kanssa kisat lähistöllä, ja hän päätti tulla Hevosjärvelle vierailemaan ja tervehtimään Galaxya. Saavuttuaan hän kuulikin, että ”maneesissa on meneillään hiilihankokoulua yhen tilan pahamaineisimmista kanssa”. Hän tiesi oitis, mistä ensiksi etsiä meitä.
”No mutta”, aloitin lopulta, ”tiedätkö jotain lisätystä laukasta liittyvään traumaan? Kuten näit, Galaxy sekosi aivan eri tavalla kun yritin istunnallani lisätä laukkaa. Se tuntui menneen ihan paniikkiin.”
”Niin, siitä pitimänkin kertoa... Tämä on pitkä juttu...
”Kaikki alkoi siitä päivästä, kun saavuit katsomaan Galaxya. Sillä oli huono päivä, ja koeratsastuksenne meni karmeasti. Halusit kuitenkin kokeilla sillä vielä vähän esteitä, vaikka olin ihan varma, että se ei olisi hyvä idea. Annoin sinun kuitenkin yrittää, omalla vastuullasi. Ihastuit hevoseen saman tien. Teimme kaupat heti, selvitimme pikaisesti kaiken tarvittavan ja sovimme päivästä, jolloin tuo tulinen tamma muuttaisi luoksesi. Minuakin jäi häiritsemään sen käytös sileällä, sillä vaikka se onkin todellinen hiilihanko, se vaikutti -kuten sanoit- tulevan paniikkiin tiettyjen liikkeiden kohdalla. Sinä päivänä, kun Galaxy pakattiin traileriin ja lähetettiin luoksesi, aloin selvittämään asioita toden teolla. Löysin sen historiasta mielenkiintoisen asian. Olin ollut sisällä tutkimassa asioita samalla, kun tallityöntekijäni pakkasivat tammaa traileriin. Juoksin ulos löydön tehneenä, mutta auto oli jo lähtenyt. Sen renkaiden nostattama hiekkapöly leijui vielä tien yllä, mutta auto ei ollut enää näkyvissä. Tallityöntekijät olivat myös huomiotta pakanneet yhteystietosi traileriin mukaan, joten en tiennyt, kuinka saada sinua kiinni. Vasta nyt, kun matkustimme tänne ja näin Hevosjärven kyltin tien varressa, muistin sen olevan talli jonne Galaxy muutti. Tulin tänne toivossa, että te kummatkin olisitte yhä kunnossa.”
”Mitä.. mitä sinä sitten löysit?” kysyin kauhistuneena ja uteliaana. Koko maanesi oli pelkkänä korvana.
”No siis, tiedäthän että minä vastaan vain estekoulutuksesta, sillä olen erikoistunut siihen, ja tallillamme vieraili eräs kouluratsastaja kouluttamassa hevosiamme kouluun. En itse ollut tuntenut häntä, vaan hän tuli erään tallin omistajien pyynnöstä. Sain kuitenkin selville sen verran, että nuoruudessaan -siinä iässä, kun ratsastajaan totuttelu oli jo ohi- Galaxylle tehtiin paljon pahaa kouluratsastuksen harjoituksissa. Jos se ei totellut tasan tarkkaan mitä pyydettiin, sitä saatettiin hakata kannuksilla tai raipalla, kunnes se edes yritti. Kerran Galaxylle oltiin opettamassa lisättyä laukkaa, kun se ei ymmärtänytkään istunnan ideaa, eikä näin ollen lisännyt laukkaa. Ratsastaja potkaisi kannukset hevosen kylkiin ja valmentaja huusi sille, jolloin se säikähti ja teki valtavan loikan eteenpäin. Ratsastaja putosi ja tallautui yli laukkaavan Galaxyn jalkoihin. Kannukset repivät sen jalkoja ja se ei moneen viikoon uskaltanut ottaa ratsastajaa selkäänsä. Se vaihtoi kouluttajaa, mutta tämäkin käytti kannuksia, vaikkakaan ei potkinut, Galaxy ei pystynyt enää keskittymään yhteenkään koululiikkeeseen ja alkoi aiheuttaa hankaluuksia yrittäen heittää ratsastajan selästään. Sille annettiin paljon raippaa ja kannuksia, mutta se ei ymmärtänyt, mitä siltä pyydettiin, joten se protestoi pukittamalla. Se leimattiin huonotapaiseksi ja ilkeäksi, eikä koskaan enää viitsitty panostaa sen kouluratsastusvalmennuksiin. Kaikeksi onnekseen Galaxy on upea esteratsu, ja se on aina saanut purkaa energiaansa esteisiin ja hyppimiseen.
”Mutta tosiaan, sillä on paljonkin huonoja kokemuksia kouluratsastuksesta ensimmäisten kouluttajiensa takia. Siitä olisi voinut tulla hyvä niin este- kuin kouluratsastuksessa, mutta valmentajat pilasivat sen. Sääli, että se sai traumat heistä. Meidän tallimme kouluttaja on yrittänyt kaikkensa Galaxyn kanssa, mutta se ei tahdo enää edes yrittää. Se on vuosien varrella sulkeutunut itseensä, ja sen näkee käytöksestäkin. Olimme niin onnellisia, kun silloin aurinkoisena päivänä sinä ilmestyit tallille ja rakastuit siihen. Se on löytänyt kotinsa.”
Hetken aikaa maneesissa oli hiljaista, kaikki vain katsoivat Galaxya säälien. Lopulta saimme keskustelun avatuksi.
”Se selittää paljon. Kamalaa, että sille on tapahtunut niin. Voisimme yrittää aivan alusta vielä kerran, mutta jos siitä ei siltikään tule mitään, en tahdo kiusata sitä. Voimme ihan hyvin pidättäytyä helpoissa liikkeissä ja antaa pääpainoa esteille. Tuo muuten taitaa selittää senkin, miksi Galaxy ei siedä kannuksia. Kerran eräs tilalainen mainitsi sanan ”kannukset” kun olimme kentällä, ja heti sanan kuullessaan Galaxy pillastui täysin. Hyvä, että saimme lopulta selityksiä”, totesin.
”Hirveetä tollanen. Onneks se sentään rakastaa esteitä, niin sillä on jotain valoa elämässään”, Minka sanoi.
”Haluaisinkin nähdä teidät hyppäämässä esteitä! Se on varmasti upea näky”, lisäsi Denise hymyillen.
”No, voithan joskus tulla katsomaan, mutta enemmän se siihen pidättelyn puolelle menee kuin vaikka laukka-askelten laskemiseen tai mitään”, sanoin ja me kaikki aloimme nauraa.
”Sun pitäis ehkä mennä takas selkään, ennenkun Galaxy saa lisää hyviä ideoita heittää sut selästä. Ei olla ihan varmoja, onko ennätys menny vielä rikki, joten hei, mitäs jos yrittäisit nyt saada säädeltyy ravissa askelpituutta?” Sanni ehdotti ja nauroimme kepeästi.
Loikin tamman luokse ja kiikutin sen kaatuneelle palikalle. Onnistuin ponnistamaan selkään ilman ongelmia, mutta Galaxy heitteli jo päätään ilkikurisena. Se oli jo rauhoittunut laukoista, mutta varmasti ehti Sannia siteeraten keksiä uusia keinoja päästä minusta eroon. Sain jalustimet jalkaan, mutta kun yritin antaa pohkeita, tamma vain heitti päänsä ylös ja saattoi pukittakin. Sillä on taas kausi, jolloin se ei halua liikkua.
”Noni, et nyt TAAS alota!”
Napautin tammaa tiukasti pohkeilla ja raipalla. Se pukitti pienesti ja luimi. Se lähti kuitenkin pää korkealla raviin ja nosti uralla keinuvan laukan. Pidätin hevosta, mutta siltä ei löytynyt kahta vaihdetta enempää: paikalleen jähmettynyt betoni ja laukka. Istuin takakenossa ja tasaisesti lisäsin painetta sen suuhun, kunnes se hidasti pitkään raviin pää korkealla ja korvat luimussa. Kun helläsin tamman suusta, se vetäisi päänsä alas ja lähti loikkimaan pukitellen. Olin jo löytänyt taspainoni, kun Galaxy päättikin äkkiä jämähtää paikoilleen. Kaaduin tamman kaulaa vasten, jolloin se pudotti päänsä ja pyöri ympyrää kunnes rämähdin maahan kädet ja jalat edellä. Väistin tamman potkua ja juoksin sen kiinni.
Nousin selkään katsomon seinältä. Minka kikatti äänettömästi tappelulleni. Galaxy suostui kävelemään uralla, mutta antaessani pohkeita se oli nostamassa laukkaa. Pidätin ja siirryimme raviin. Kun ravasimme uralla, kokosin istuntani ja siirsin katseeni etuviistoon. Koputin seinänpuoleisella pohkeella ja pidin hevosen suorassa. Galaxy loikkasi pukittaen ja jatkoi luimien ravaamista. Yritin uudestaan, jolloin tamma alkoi hermotuneena järsiä kuolainta, mutta väisti kuin väistikin uralta. Hidastin käyntiin ja annoin ohjaslevon, taputtaen hurjasti tammaa. Se luimi jokainen kerta, kun käteni hipaisikin sen kaulaa, joten päätin hypätä palkinnoksi pikkuisen, estepäätyyn jääneen okserin. Jätin ohjat puolipitkiksi, jotta Galaxy ymmärtäisi tämän olevan vain sen palkinto, ei estetreenien aloitushyppy. Tamman korvat nousivat heti estepäädyssä pystyyn ja se nosti itsenäisesti estelaukkansa. Annoin tamman kiiruhtaa kaikin mokomin kohti estettä ja antaa sen valita itse ponnistuspaikan, sillä este ei ollut kuin korkeintaan puolisen metriä korkea. Kohosin kevyeeseen istuntaan ja liidimme esteen yli yhdessä. Galaxy ryösti innostuksissaan kiitolaukkaan ja pukitti, ja lensin alas sen kaulan viertä selkä maahan tömähtäen. Galaxy jatkoi ilopukkejaan ja hyppäsi esteen vielä toiseen suuntaan. Nykäisin kypäräni suoraan ja nousin seisomaan. Galaxy rakasti hyppäämistä ja toivoi minun nostavan estettä. Se ravasi liitokavioina luokseni ja töni minua päällään. Nousin selkään ja hyppäsin vielä yhden kerran saman esteen, jonka jälkeen kokosin taas ohjat ja palasin koulukentälle.
Hyppypalkinto innosti Galaxya suuresti. Kun olin koulupäädyssä siirtämässä raviin, Galaxy heitti päätään edestaas ja vetäisi sen pukilla alas, nostaen laukan. Roikuin tamman kaulalla, mutta rämähdin päin maneesin seinää tamman ehdessä äkkiäkäännöksen.
”EI SATTUNU!” huusin katsojille samalla kun katselin Galaxyn pukkilaukkaa. Se kääntyi päädyssä ja lähti kiitolaukkaan kohti minua. Voi herranjumala, ajattelin mielessäni, minähän en sinua väistä, senkin pomottelija.
”VÄISTÄ! SIE IST GEFÄRLICH!” Denise huusi katsomosta.
Oh, I can take it.
Galaxy oli jo melkein kohdallani kun totesin päättäväisesti:
”Galaxy. Pysähdy.”
Tamma teki liukupysähdyksen ja heitteli päätään. Puhalsin ilmaa nenäni kautta ulos. Galaxy pärskähti, katsomo alkoi nauraa. Tamma tunsi kuin tunsikin johtajansa (onneksi, sillä olisin muuten vain märkä lammikko maassa). Astuin tamman pään vierelle ja silitin sen kaulaa. Se viskaisi päänsä kohti korkeuksia ja huitaisi säärtäni etukaviollaan. Kavio osui suoraan sääreni keskelle saappaan varteen.
”AU! SATTUSKO?” kysyi Huusari katsomosta. Virnistin hänelle.
”Kutsun näitä mun Galaxysaappaiksi. Näis on extrapaksu tää varsi ja varpaitten kohta, ja säätö niin, et tänne saa jotain väliin. Niinku esimerkiks styroksii... hehehe!”
Katsomossa olleet alkoivat tirskumaan, mutta Galaxy ei näyttänyt tyytyväiseltä. Se steppasi paikoillaan, mutta kaappasin ohjat käsiini ennen kuin tamma kääntyisi ja yrittäisi uudestaan takakavioillaan. Nousin takaisin selkään katsomon luota, mutta putosin kun Galaxy loikkasi sivulle pukkisarjan saattelemalla.
”SE OLI VIIDESVIIDES! MIKÄ SE ENNÄTYS NYT OLIKAAN?” Sanni kiirehti huutamaan katsomossa.
”No kyllä se rikki menee jos ite haluut tänne kiivetä!” heitin haasteen Sannille, mutta tyttö pudisti päätään.
”Suoranainen itsemurha se olis”, hän sanoi.
”No doubt”, virnistin katsojille. Galaxy veti parhaillaan täyttä laukkaa ympäri koulupäätyä ja pukitteli hurjasti. Lopulta se rauhoittui ja ravasi pitkää ravia luokseni. Samassa Michael käveli maneesiin jutellen Bellan kanssa.
”Öö.. Me kuultiin, et täällä on joku show menossa tai jotain”, Bella sanoi.
”JOO TÄLLÄ RIKOTAAN HIHIHIHI TIPPUMISENNÄTYSTÄ!” Minka kiirehti huutamaan.
Molemmat hiljenivät tuijottaessaan Galaxya ja minua, hiekkaisena ja hiukset sotkuisena tammani vieressä.
”Hmm... Mielenkiintoista”, Michael puolestaan totesi.
”Joo, mut haluisko jompi kumpi teistä puntata mut bäkkii?” He vilkaisivat toisiaan, jonka jälkeen Bella totesi voivansa auttaa minua ja Michael valui katsomoon vaimonsa viereen.
Nainen auttoi minut selkään ja piti Galaxya paikallaan niin pitkään, että sain jalustimet jalkaani. Sitten hän kiireesti peruutti katsomolle ja loikkasi metrisen seinän yli turvaan. Ohjasin tammani uralle ja yritin saada tämän ravaamaan pitkillä askeleilla.
Putosin neljätoista kertaa, kunnes päätin luovuttaa hetkeksi. Kahdeksan kertaa pukkilaukasta, kerran pystyyn hyppäämmisestä ja viidesti Galaxyn ”sekalaisesta sekoilusta”, kuten Sumu asian sanoitti. Kiiruhdin nousemaan takaisin selkään, jonka jälkeen pyysin Galaxyn kerran raviin ja tamman suostuttua hiljensin saman tien käyntiin ja annoin ohjaslevon. Galaxy venytti kaulansa aivan alas ja antoi kerran suuren pukin energian purkamiseksi. Tamma pian nosti päänsä joten kokosin ohjat ja päätin yrittää uudestaan pohkeenväistöä.
Ja jänis istui maassa (pomppien?). ”SIINÄ MENI SEITTEMÄSKYMMENES, VOI HERRANEN AIKA, KUINKA MONTA KERTAA AJATTELIT TIPPUU!”
Galaxy pukitteli yhä pudottamisestani innostuneena. Sain tamman ohjasta kiinni sen laukatessa ohi ja se suostui pysähtymään. Yritin taluttaa tammaa palikalle, mutta se jämähti (”TAAS VAIHTEEKSI!”) paikalleen. Huitaisin sen kylkeä raipalla, jolloin se pukitti ja siirtyi raviin. Hölkkäsin perässä legolle ja yritin pysäyttää tammaa, joka potki vihaisena taakseen ja juoksi ympyrää.
”NYTTTTNYT!” karjaisin sille ja luimistellen se pysähtyi. Noustessani selkään tamma ei liikahtanutkaan.
”Siis...sä...ET...voi...alkaa...taas...” totesin samalla kun annoin tammalle pohkeita ja raippaa. Se heitti muutaman pukin, muttei ollut halukas muutoin liikkumaan.
”JJJAPPJAPJAP!”
”Se ei taida haluta... hihihi... liikkua”, Minka totesi saaden jälleen uuden hysteriakohtauksen. Emmi pyöritti silmiään ja Sanni ja Huusari kikattivat luoja ties mille.
Lopulta tamma lähti nopeaan käyntiin. Käänsin sen ennen uraa suoralle linjalle ja jarrutin ohjilla ja istunnalla, koputtaen sisäpohkeella. Tamma yritti kävellä viistoon, mutta siirsin sen vielä kauemmas urasta kuin ensimmäisellä kerralla. Galaxy huomasi esteen taka-alalla ja taisi muistaa viime kerran, sillä se lähti innokkaaseen käyntiin ja annoin sen ravata (kompromisseja, rakkaat ystäväni). Koputin sisäpohkeellani pyytäen hevostani väistämään ja se kuuliaisesti nosti kaulansa kaarelle ja väisti oikein nätisti.
”HAH! SIINÄS NÄITTE SENKIN ILKEÄT PIKKU SAMMAKOT! GALAXYLLA V O I VETÄÄ KOULUA! MUAHAHHAHA!” Minkan ja muidenkin katsojien ilme oli näkemisen arvoinen. Galaxy nosti innokkaan laukan ja ohjasin sen esteelle. Hyppäsimme esteen kahdesti ja palasimme laukassa koulupäätyyn. Galaxy veti oman shownsa: pari loikkaa ja pukkia yhdistäen pään alas vetämiseen, niin kyllä sieltä alas tullaan. Ja, niin tultiinkin. Olinkuitenkin jo pian uudestaan selässä, vaikka ehdinkin pudota pukkilaukasta kolmeen otteeseen ennen varsinaista selkään pääsyä.
”Yks vielä niin seiskavitonen rikki!”
Siirryimme uralla raviin ja kokosin istuntaani, pyytäen Galaxya lyhentämään askeltaan. Se vastasi pureutumalla kuolaimeen ja heittelemällä päätään joka ilmansuuntaan, ja kun en lopettanut, tamma heittipukin, kääntyi ja laukkasi.
”OIJOIJOI SEISKAVIIS RIKKI MITEN SUN PEPPU KESTÄÄ?” Minka huusi katsomosta tyttöjen naurun yli ja repesi itsekin hysteeriseen kikatukseen.
”Onhan tätä ennenkin...” aloitin ja loputkin katsojista rupesivat nauramaan. Tunnelma oli hilpeä.
”Haluuks joku yrittää?” kysyin vapaahetoisia, mutta kaikki pudistivat kauhunnauruisena päätään.
”Meille riittää, että me osallistutaan sun hautajaisiin!” joku huusi ja sai kaikki jälleen nauramaan.
Kipitin pian tammani kiinni ja kiikutin itseni kyytiin. ”Voisin tehä jo loppuverkkoja”, sanoin, ja katsomosta kuului masentunut ääää-ääni. Virnistin katsojille ja yritin saada tammani kulkemaan nätisti.
Se nosti yllättäen laukan kesken kevennykseni ja valahdin kylkeä pitkin maahan.
”ÄÄÄÄ GALAXYY!” murahdin sille epätoivoisena.
Pian olin taas selässä, tosin vasta toisella yrittämällä. Ensimmäisellä putosin pystyyn noususta.
”Kaks vielä niin kasikyt!” Sanni huusi innostuksissaan.
Onnistuin – suurella määrällä ninjailua – putoamaan vain kolmetoista kertaa yrittäessäni saada tammaa kulkemaan viisi minuuttia rauhaisaa ravia. Kaikki kerrat Galaxy veti oman shownsa, joka on lähes mahdoton selässä istuttavaksi. Katsojilla riitti naurua.
”HIHIHIHI.... HIHI... SARA... HIH... SIINÄ MENI JO YHEKSÄSKYMMENESKAHES... HIHIHI...” Minka selitti hysteerisen naurunsa keskeltä pudottuani jälleen kerran pukkilaukka-loikka-hyppyjen seurauksena.
”Kyllä se sata vielä rikki menee”, Huusari puolestaan ”kannustavasti” totesi, näyttäen peukkujan.
”No, eiköhän”, totesin noustessani pystyyn ja pyyhkiessäni hiekkaa pois housuistani. Tammani tanssahteli paikallaan päätään heitellen vain muutaman metrin päässä.
Pian olin jälleen selässä ja ravasimme ainakin minuutin rauhassa, joten päätin hidastaa käyntiin ja antaa ohjaslevon. Estepäädyn puoleisella sivulla tamma yllättäen hyppäsi kouluaidan yli ja lähti kiitolaukassaan kohti estettä. Se ponnisti kuin ilmaa vain esteen yli, mutta minä rämähdin sen päälle koska en ollut ehtinyt kerätä ohjia tarpeeksi nopeasti.
”EEEI SATTUNU!”
”HAHAHAHA DU BIST SEHR LUSTIG!” Denise nauroi katsomossa.
”Aber meinst du mich oder sie?” heitin takaisin ja me molemmat nauroimme.
Pian olin saanut Galaxyn kiinni ja noussut takaisin selkään. Pian tamma olikin jo heittänyt minut kahdesti selästään ja laukkasi ympäri koulupäätyä pukitellen ja loikkien.
”95!” kuului kuoro katsomosta.
Kävelimme uralla ohjat pitkinä, kun joku nerokas ihminen pamautti maneesin oven kiinni ilman varoitusta ja minun kiusaamiseeni keskittynyt Galaxy säikähti ja lähti kiitolaukalla poispäin ovesta. Päädyin rämähtämään kouluaidan päälle, joka kaatui siististi maahan. Nostin aidan ja hain Galaxyn kiinni tamman rauhoituttua. Tamma hätkähti pieniäkin ääniä ulkoa, jonká syystä putosin vielä kolmesti.
”SARA PLIIS YKS VIELÄ!” Sanni huusi katsomosta. Galaxy sätkähti ääntä, muttei liikahtanutkaan, kunnes jostain ulkoa tuuli ujelsi ja heitti puun oksan päin maneesin kattoa.
Ja Sannin toive täyttyi.
”OIJOI MAJATALOSSA JUHULAT!” Huusari huusi ja kaikki taputtivat.
Nousin vielä kerran selkään ja loppukaarrossa, kun olin pudottanut jalustimeni ja taputtanut Galaxya, se veti viimeisen tempauksensa ja lähti muutamalla nopealla laukka-askeleella sivulle. Putosin mätkähtäen maahan, enkä jaksanut nousta enää selkään.
”Muut henkisesti ja fyysisesti viisvuotiaat kattoo Disneyn satayks dalmatialaista, mut me heppisläiset katotaanki Saran satayks tippumista”, Emmi selosti ja sai aikaan paljon naurua.
Hoidin Galaxyn huolellisesti loppuun ja päästin sen laitumelle. Majataloon kuljeksiva joukko katsoi sen menoa, kun tamma lähti täydessä laukassa pukitellen ympäri tarhaansa.
”Hirveesti energiaa sille jäi”, kuulin äänen takaani.
”Ai hei, Denise”, sanoin hänelle, ja hänkin tuli nojaamaan tarhan aitaan seuraamaan Galaxyn menoa. ”Luulin, että meet muiden kanssa majataloon, siellä on juhlat”, sanoin. Nainen hymyili surullisesti ja pudisti päätään. ”En voi, täytyy lähteä. Halusin tulla sanomaan, että oon todella iloinen siitä, että ostit Galxyn. Sillä ei voisi olla parempaa kotia.” Hymyilin naiselle, mutten tiennyt, mitä sanoa. ”Kai hyppäätte huomenna esteitä? Adin kanssa on kisat ylihuomenna, joten viivymme täällä vielä seit drei Tage. Sitten meidän täytyykin lähteä, mutta tulemme varmaan vielä joskus katsomaan. Oonkin katsonut, että nyt kun Galaxy sai eines gutes Hause, niin voisin perustaa oman tallin. Oon kattonu tontteja tästä läheltä, ja parinkymmenen kilometrin päässä olis sopiva. Sehän on nur eine Idee, mutta jos se toteutuu, voisitko tulla joskus pitämään tunteja?”
”TIETENKIN! Oot ihana”, sanoin hymyillen leveästi ja halasimme toisiamme.
”Aber minun täytyy mennä nyt. Auf Wiedersehen!”
”Auf Wiedersehen!”
Majatalossa osa alkoi leipomaan helppoja leivonnaisia ja kaikki juhlivat uutta ennätystä (vaikka kukaan ei ollutkaan varma vanhasta ennätyksestä, satayksi todettiin todennäköiseksi ennätykseksi). Sain nähdä Huusarin kuvaaman videon lennostani katsomoon, jota Minka nimitti Kanan lennoksi (”KANATHAN EI OSAA LENTÄÄ, MUT NE SILLEEN HYPPII JA VÄHÄNNIINKU LIITÄÄ, NIIN SEN VOI LASKEE LENTÄMISEKS, JA OON AIKA VARMA ET SÄ OOT HUONOMPI LENTÄÄ KU KANAT... JOTKA SIIS EI OSAA LENTÄÄ, MUT...”) ja nautimme jääkaapista löytyvää mehua. Tunnelma oli iloinen ja minun itsemurha-kidutus-itsetuhoisuus-yritykseni keräsi monia ihmisiä yhteen muiden heppisläisten kanssa. (Vaikka siis, minä yritin vain vääntää kouluratsastuskiemuroita yksityiselläni, mutta eihän sillä niin kauheesti väliä ole kuinka kaikki ryhmäytyvät.) Päivä oli loppujen lopuksi oikein ratkiriemukas, ja naurua riitti kaikille! #kesäkuntoon2016 vai miten se meni...