|
Post by Sara on Mar 20, 2015 19:05:13 GMT
A Whisper (SaraProductions)
Kertoisin kyllä, jos kuuntelisit mutta maailmasi lukittaudut yksin et pärjää
etkö näe, etten satuta en pitele veistä, en asetta tahdoin vain auttaa, kertoa mutta sain aikaan surua
joten annathan anteeksi kaikista vuosista jokaisesta päivästä jonka sinulta vein muistathan minua jokaisena päivänä jokaisessa kyyneleessä silmässäsi
ei, en tahtonut haavoja en vuotavia, en satuttavia muistoksi jokaiseen katseeseen enkä tahtonut kipua jokaiseen sateeseen.
Kertoisin kyllä, jos kuuntelisit mutta maailmas pysyy lukittuna eikä rautaportit vain tuulesta aukea kyynel ei tee sadetta. Eikä sadekaan aurinkoa näyttäisi joten annathan anteeksi kyyneleeni jotka jokaisessa katseessa kirvelevät.
|
|
|
Post by Sanni on Mar 21, 2015 14:02:58 GMT
Toi on niin ihana <3
|
|
|
Post by Sara on Mar 22, 2015 6:21:50 GMT
|
|
|
Post by Sara on Mar 27, 2015 17:16:54 GMT
Syntymäpäivälahja
Ympärilläni sukulaisia puheli muutamien henkilöiden ryhmissä, ystäviä halaili ja tapaili ja kaikkialta sateli syntymäpäiväonnitteluja. Olin väsynyt vaikka kello oli vasta puolenpäivän tienoilla, sillä olin ollut jalkeilla jo kuusi tuntia. Valmisteltavaa oli paljon, tarjottavat mukaanlukien, enkä vielä oikein osannut tehdä kampaustani. Pahin ruuhka oli mennyt ohi ja nyt vieraita tulisi enää muutama pitkin kahdentoista ja yhden välistä aikaa. Odotin enää yhtä vierasta, ja hänen poissaolonsa teki minut hajamieliseksi: Kasper. Joka kerta, kun ovi kävi, sydämeni jätti lyönnin välistä; kuitenkaan poika ei saapunut, ja toivoin ettei ilmeeni näyttänyt pettyneeltä. Juuri kun olin saamassa ajtuksiani kasaan, ovi kävi ja sydämeni jätti taas yhden lyönnin. Kävelin eteiseen valmiina kohtaamaan puuttuvan sukulaisen tai ystävän, mutta ovella seisoikin Kasper. Hymy levisi kasvoilleni ja hypähdin kietomaan käteni pojan ympärille. "Tervetuloa, olen odotellutkin jo sinua", sanoin hymyillen painaen pääni pojan kehoa vasten. Poika halasi minua takaisin, kunnes irtautui otteesta ottaakseen takkinsa pois. Kun poika oli riisunut ulkovaatteensa, johdatin hänet vieraideni luokse takapihallemme, minne oli pystytetty oikean suuri juhlakatos. Katoksen alla lepäsi pöydät täynnä herkkuja ja paljon tuoleja ja erinäisiä pöytiä, jotta kaikki voisivat nauttia seurasta ja ruoasta mahdollisimman hyvin. Olin kävelemässä kohti vanhempiani kertoakseni Kasperin tulosta, mutta ystäväporukastani joku nykäisi minua kädestä. Käännyin katsomaan ystäviäni kysyvästi, kun joku heistä vitsillä heitti: "Ahaa missäs sun lahja on?" Kaikki virnistivät Kasper mukaanlukien. En osannut odottaa pojan avaavan suutaan ja sanovan: "Niin, siitä puheenollen Sara, olisiko sulla hetki aikaa kahestaan, et voisin näyttää sen lahjan?" Joku ystävistäni vihlaisi merkitsevästi ja lievä puna levisi poskilleni. Olin myös hämmentynyt pojan sanoista. "Öö, joo, tottakai, meen vaan sanoo vanhemmille et katoon hetkeks", sain yllätykseltäni puserrettua ulos. Astelin vanhempien luo selittämään tilannetta ja palasin pian Kasperin luo. "Jos lähdetään nyt, niin ehitään vielä ennen juhlien loppua kuudelta siis palata ja jutella pitkä tovi sukulaisilleni ja ystävilleni." Ja niin seurasin Kasperia takaisin sisälle ja yllätyksekseni ulos ovesta. En tajunnut, että Kasperilla oli auto mukana, ennen kuin hän seisoi mustan Audin vieressä katsoen kysyvästi minua. Suuni oli loksahtaa auki mutta istuin sisälle. "Onko tämä sinun?" uteliaisuuteni kasvoi liian suureksi. Kasper vilkaisia minua ja pudisti päätään. "Minulla on samanlainen kotona, mutta tää on mun veljeltä lainassa." Sain kommentoitua jotakin sinne päin kuin 'Aijaa' ja sitten kiinnitin turvavyöni. Ajatukseni laukkasivat hurjana päässäni, eikä minulla ollut aavistustakaan, minne olimme menossa. "Tiedätkö...", Kasper aloitti, mutta piti tauon. Hän mietti lausejärjestystä päässään, kunnes päätti päästää sanansa ulos, "Otin muutamia nkursseja ja tunteja Britanniassa. Ratsastuksesta siis. Mitä sanoisit, jos lähtisimme pienelle ratsastuslenkille?" Leukani loksahti auki hämmästyksestä, mutta vastasin hymyillen myöntävästi. Jaaha. Hevosjärvelle siis.
Tallipihalla oli muutamia tuttuja hoitajia, jotka kyselivät juhlamekostani ja kampauksestani. Kerroin heille syntymäpäivistäni ja lenkistä Kasperin kanssa. Hoitajat onnittelivät 'täysi-ikäistä' ja osa vislaili peräämme. Muutamalla oli sellainen virne yllään, aivan kuin he tietäisivät jotain mitä minä en. Astelin kuitenkin välittämättä virnuilleen talliin, ja hämmästyksekseni Cherlock Nikolas, hoitohevoseni, komeili jo varustettuna talin käytävällä. Pari metriä tämän takana oli valkoinen, minulle tuntematon hevonen, jolla oli lyhyt, kullankeltainen harja ja harmaanmusta turpa. Pysähdyin sijoilleni niin, että Kasper käveli päin minua. Pyysin hätäisesti anteeksi ja astelin Nikolaksen vierelle. Silitin orin silkinpehmeää kaulaa ja puhelin sille hämmästyneesti, mutta pirteästi. Kasper seisoi kimon hevosen luona virnuillen. "Tämän takia minulla kesti. Ihan jotta tiedät, tämä oripoika tässä on tuotu Britanniasta - perheemme omistaa sen nyt. Yllätyitkö?" Suuni loksahti kolmatta kertaa ammolleen. "TODELLAKIN!" huudahdin Kasperille ja menin juosten halaamaan poikaa. "Tämä on paran syntymäpäivälahja ikinä! Olen aina halunnut ratsastaa kanssasi kahdestaan!" Poika halasi minua takaisin, mutta virnuili yhä tietäväisenä. "Ehei, ei tämä ole ollenkaan sinun lahjasi! Jos haluat vielä tänään nähdä sen, niin irrota Nikolas kahleistaan ja lähdetään lenkille! Siellä saat viimein nähdä syntymäpäivälahjasi." Olin yllättynyt, mutta utelkiaisuuteni heräsi ja irrotin Nikolaksen riimun taluttaen orin ulos. Kun Kasperkin ilmestyi ulos tallista, nousimme hevostemme selkään ja lähdimme kohti ikimuistoista retkeä. Voi luoja, tämän muistaisin vielä vanhainkodissakin!
Ratsastimme puhellen kaikesta mahdollisesta yhä kauemmas tuntemiani alueita. En kiinnittänyt huomiota ympäristöön, enkä onnistunut jännitykseltäni puhumaan niin rennosti kuin yleensä. Yhtäkkiä huomasin olevamme samalla kukkulalla, kuin sinä viikonloppuna jolloin Kasper muutti Britanniaan. Hevosemme pärskivät onnessaan ja kylpivät auringon kultaamassa ilmassa. Katselin silminkantamatomiin yltäviä peltoja ja jossain kaukaisuudessa häämöttäviä, muutamia asuinrakennusten valotäpliä. Keskityin kukkulan kauneuteen niin, etten aluksi tajunnut Kasperin kutsuvan minua. Kun vilkaisin äänen suuntaan, poika oli jalkautunut ja kimon orin ohjat roikkuivat maassa. Hevonen ei näyttänyt välittävän pakomahdollisuudesta, vaan laidunsi lyhyttä ruohoa innolla. Laskeuduin hämmästyneenä maahan ja pitelin Nikin ohjaksista. Ori nyki ohjia, sillä se yritti laiduntaa. Kasper vilkaisi käsiäni aivan kuten kysyäkseen, voisinko laskea orin vapaaksi. Käännyin Nikolaksen puoleen ja katsoin oria silmiin. Tummanruskeat silmät tuijottivat takaisin luottavaisina. "ei temppuilua", kuiskasin oirin korvaan, ja sitten, aivan varovasti, annoin ohjien pudota maahan. Nikolas otti muutaman askeleen kauemmas, mutta ei yrittänyt karata, vaan laiduntaa. Katselin muutaman sekunin ajan miettien, voisinko luottaa oriin, kunnes käännyin takaisin Kasperiin päin. Minun oli määrä nähdä lahjani täällä. Mitä ihmettä se voisi olla? Maisemamaalaus? Olin juuri ehdottamassa ajatustani, mutta jälkeenpäin kiitin mielessäni, etten ehtinyt tehdä sitä; siitä mokasta olisin saanut kuulla loppuelämäni! Kasper ennätti reagoida, ennen kuin ehdin sanoa mitään, ja sen jälkeen minulta olivat sanat totisesti lopussa! Kuvittelin ensin nukkuvani, kun Kasper päätti näyttää lahjani. Käteni lennähtivät suuni eteen ja silmäni kostuivat yllätyksen ja loputtomalta tuntuneen ilon kyynelistä. En tiennyt mitä sanoa, kun Kasper polvistui maahan ja otti taskustaan rasian. Ilon kyyneleet valuivat poskillani, kun Kasper avasi rasian ja sen sisältä paljastui timanttisormus. Pojallakin näytti olevan sanat vähissä, mikä oli harvinaista, mutta hetken päästä hän sai kysyttyä: "Sara Firewall, will You marry me?" Lämpimien kyynelten vanat kutittivat poskiani, kun otin käteni suun edestä pois ja vastasin pala kurkussa: "I do." Ojensin vasemman käteni ja Kasper pujotti sormuksen sormeeni. Sitten hän nousi ja kietaisi kädet ympärilleni vetäisten minut tiukasti itseään vasten. Suudelmamme kesti pitkään ja hartaasti, ja olin elämäni onnessa. Mitähän muut sanoisivat tästä? Mitä väliä, minä to-del-la-kin olen kihloissa!
Ratsastaessamme takaisin tallille ja hoitaessamme hevosemme kuljin kaikkialle typerä hymy kasvoilla huomaamatta, mitä ympärillä tapahtui. Törmäsin Huusariin, kirjaimellisesti, ja olin lähellä pudottaa Nikolaksen suitset Minkan päälle. Hymyilin vain leveämmin pyytäen poissaolevasti anteeksi ja jatkoin matkaani. Selkäni takana Minka ja Zoe vilkaisivat merkitsevästi toisiaan ja hiljaa hiippailivat perässäni. Kulkiessani Huusarin toimiston lävitse, Zoe syöksähti edelleni ja lukitsi pääsyni ovesta. En aluksi tajunnut Minkan lukinneen ovea, josta tulin sisälle, kunnes muutaman kerran peruutettuani sitä päin tyttö totesi, etten voinut kulkea ovien läpi. Minka ja Zoe syöksähtivät luokseni ja istuttivat minut Huusarin toimistotuoliin. Kädessään olevalla riimunarulla Zoe kieputti minut muutamalla kierteellä kiinni tuoliin. Vilkaisin alas ja aloin nauraa niin aidosti, että nauru tarttui muihinkin tyttöihin. Hetken päästä saimme lopetettua ja Minka tivasi minulta: "Sara nyt sä kyllä kerrot että mitä siellä lenkillä tapahtu tai et pääse siitä tuolista pois ikinä!" En sanonut mitään, mutta virnuilin vain tietäväisesti. Zoe uhkasi syöttävänsä minulle Fantan hevosnameja, kunnes kertoisin, mutta näytin vain kieltä tytöille. Lopulta Minka lyhäti epätoivoisena lattialle ja parkaisi: "Etkö sä nyt vaan vois oikeesti kertoo meille ku me ollaan kumminkin tosi läheisii ja niin!" Silloin totesin: "No voin näyttää, jos päästätte mut irti" ja Minka ja Zoe vilkaisivat toisiaan. Minka nyökkäisi ja Zoe irroitti minut tuolista. Virnistin tytöille, kun he kysyivät lenkistä, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan. Tytöt uhkasivat pian köyttävänsä minut tuoliin uudestaan, kun leikin yskäiseväni ja vedin vasemman käteni suun eteen. Minkalla leikkasi ja tämän käsi lensi suun eteen, mutta Zoe oli keskittynyt saappaassaan olevan saviklöntin irroittamiseen eikä ollut katsonut. Laskin käteni aivan normaalisti ja hymyilin tietäväisesti. Minka ei saanut sanaakaan ja kun Zoe tivasi tämän kiihtymyksen syytä nostettuaan katseensa lattianrajasta, Minka tökki ilmassa kohti vasenta kättäni. Zoe käänsi hitaasti päänsä kohti kättäni ja tajunnan tulviessa tytön mieleen hänen suustaan pääsi huuto "SARA!!". Silloin Huusari avasi toimiston oven ja seisahtui paikoilleen. Nainen katseli ihmeissään Minkan ja Zoen äkkinäistä hämmästystä ja minun tyytyväistä hymyäni. "Tytöt, voiko joku kertoa mitä täällä tapahtuu?" Minka vilkaisi kättäni ja esitin uudestaan saman yskäisyn kun tytöille. Huusarin käsi lennähti tyttöjen tavoin suun eteen, mutta hän tokeni nopeiten. Nainen ryntäsi luokseni ja sulki minut kylkiluita rutistavaan halaukseen. Puhelimme hetken retkestämme, kunnes minun täytyi lähteä Lockin hoidon kautta kotiin. Lupasin palata seuraavana päivänä kertomaan lisää kaikille kolmelle ja tivasin heitä olemaan hiljaa salaisuudesta. Keksisin hauskan tavan kertoa lopuille kiinnostuneille hoitajille lahjastani. Ehkäpä Kasper voisi auttaa minua.
Kotona olin aikeissa palata takapihalle kertomaan ensisijaisesti vanhemmilleni, mutta törmäsinkin äitiini keittiössä. Tämä oli ollut hakemassa lisää juomista pöytään, kun keskeytin hänet ja pyysin laittamaan kaiken varalta juomat pöydälle; sanoin kertovani jotakin yllätyksellistä. Äitini tivasi minulta heti uutisia, jolloin hymyilin tietäväisesti. "Eikö niin että sä tykkäät järjestää juhlia, vai pitääks mun täysikäsenä järjestää nää seuraavat itte?" kysyin ja liioitellun hitaasti pyyhkäisin vasemmalla kädelläni hiussuortuvan kasvoiltani. Keittiölampun valon osuessa sormuksessa olevaan timanttiin äitini tajusi, mistä oli kyse ja onnen kyyneleet valuivat hänen poskiltaan. Hän halasi minua tiukasti ja pitkään ja minultakin alkoi valua ilon kyyneleet silmistäni. Joku vieraista sattui tulemaan sisään kysyen, tarvitsisinko äitini apua kantamisessa, ja kysyi heti mikä meillä oli hätänä. Irtauduimme halauksesta ja hymyilin äidilleni vastatessa vieraalle: "Kohta saat kuulla!"
Seisoin Kasperin kanssa korokkeella juhlakatoksen päässä. Kaikkien vieraiden huomio oli kiinnittynyt meihin ja mistään ei kuulunut sihaustakaan. Hymyilin Kasperin käsi omassani ikionnellista hymyä, kunnes sain takellellen sanottua kuuluvalla äänellä: "Minulla on ilo sanoa... Minulla on ilo tavata teidät pian taas juhlien merkeissä! Kasper ja minä... Kasper ja minä menemme naimisiin ja TEIDÄT KAIKKI ON KUTSUTTU!" lopun lauseestani jouduin huutamaan yllättyneiden henkäysten ja huutojen yli. Koko katos räjähti taputuksiin ja onnentoivotuksiin. Hymyillen kiitimme Kasperin kanssa yhdessä ja lopulta, kaikkien edessä suutelimme toisiamme välittämättä katseista, aivan kuin se olisi ollut meidän hääpäivämme.
Lopun päivästä olin vieraiden ympäröimänä kiittelemässä onnentoivotuksista, juttelemassa ja vastailemassa kysymyksiin. Olin lopulta kello kuudelta niin väsynyt, että sanoin kaikille yhteisesti näkemiin ja vetäydyin huoneeseeni. Tunnin kuluttua kun olin pessyt kaikki meikkini, purkanut sadankahdeksankymmenen pinnin kampaukseni ja vaihtanut vaatteeni, Kasper koputti huoneen oveen ja pyysi lupaa tulla sisään. Makasin sängyllä puoliunessa ja vastasin pojalle myöntävästi. Hiljaisesti arkivaatteissaan ja väsyneen oloisena poika avasi ja sulki oven tulleessan sisään. Hän käveli suorinta tietä sängylleni ja kaatui viereeni. Hän sulki minut halaukseensa ja hetken päästä me kummatkin nukahdimme päivävaatteet päällä ja umpiväsyneinä. Niin paljon olisi vielä edessä.
|
|
|
Post by Sanni on Mar 28, 2015 11:43:46 GMT
Oiii <3 IHANA TARINA. Siis mä niinku hymyilin ihan ittekseni täällä ku luin tota. Osaat kuvailla tosi hyvin kaikkee. Jos pitäis antaa 4-10 ni antaisin ehdottomasti 10 <333333
|
|
|
Post by Sara on Mar 31, 2015 16:16:54 GMT
Kiittu (: <3
|
|
|
Post by Minka on Mar 31, 2015 19:01:14 GMT
Mä niin hymyilin koko tarinan (myös ääneen like Kirbs ;-)) koska rakastan romanttisia kosintoja ääääööäöööllkjh SARA MÄ OON SITTE 1) MORSIUSNEITO 2) KUMMITÄTI KIRSIN KAA ETTÄ ÄLÄS UNOHDA !!! ;-))))
Ääääkks en kestä tää oli ihanan paras ♡♡♡♡♡♡♡♡ kymmenentuhattasatamiljoonaa + on arvosana ♡♡♡♡
|
|
|
Post by Sara on Mar 31, 2015 19:07:33 GMT
Mä niin hymyilin koko tarinan (myös ääneen like Kirbs ;-)) koska rakastan romanttisia kosintoja ääääööäöööllkjh SARA MÄ OON SITTE 1) MORSIUSNEITO 2) KUMMITÄTI KIRSIN KAA ETTÄ ÄLÄS UNOHDA !!! ;-)))) Ääääkks en kestä tää oli ihanan paras ♡♡♡♡♡♡♡♡ kymmenentuhattasatamiljoonaa + on arvosana ♡♡♡♡ Haha senki creepyt :DD JOO TON EKAN VOIN LUVATA MINKS <3 ;DD SINÄ SENKIS MÄ OON URL 18 EI SUSTA VIELÄ MITÄÄ KUMMITÄTII TUU XDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Kiitti hei :'DDD <33
|
|
|
Post by Minka on Mar 31, 2015 19:24:39 GMT
Mä niin hymyilin koko tarinan (myös ääneen like Kirbs ;-)) koska rakastan romanttisia kosintoja ääääööäöööllkjh SARA MÄ OON SITTE 1) MORSIUSNEITO 2) KUMMITÄTI KIRSIN KAA ETTÄ ÄLÄS UNOHDA !!! ;-)))) Ääääkks en kestä tää oli ihanan paras ♡♡♡♡♡♡♡♡ kymmenentuhattasatamiljoonaa + on arvosana ♡♡♡♡ Haha senki creepyt :DD JOO TON EKAN VOIN LUVATA MINKS <3 ;DD SINÄ SENKIS MÄ OON URL 18 EI SUSTA VIELÄ MITÄÄ KUMMITÄTII TUU XDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Kiitti hei :'DDD <33 Äläs nyt vielä hei koska vahinkoja sattuu ;-))))) x'DDDDDDDDDDDDDDD
|
|
|
Post by Sara on Apr 1, 2015 4:13:13 GMT
Haha senki creepyt :DD JOO TON EKAN VOIN LUVATA MINKS <3 ;DD SINÄ SENKIS MÄ OON URL 18 EI SUSTA VIELÄ MITÄÄ KUMMITÄTII TUU XDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Kiitti hei :'DDD <33 Äläs nyt vielä hei koska vahinkoja sattuu ;-))))) x'DDDDDDDDDDDDDDD MINKAAAAAAAAAAAAAAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD TÄÄL KÄY NUOREMPIIKI OOKO AJATELLU XDD
|
|
|
Post by Sanni on Apr 1, 2015 7:49:46 GMT
Mä oon sit kans paikalla häissä et ihan tiedoks vaan XDDD ETTÄ TOIVOTTAVASTI SAAN KUTSUN ETTEI TARVII TUKEE VÄKISIN XDDDDD okei emmä ehkä väkisin änkeeXDDD
|
|
|
Post by Sara on Apr 1, 2015 12:43:39 GMT
XDDDDDDDDDDDD KUTSUTTU ON
|
|
|
Post by Zoe on Apr 1, 2015 16:36:17 GMT
EIKÄ MINUA SAA UNOHTAA xDDDDDDDDDDDDDDDD
|
|
|
Post by Sara on Apr 2, 2015 4:28:17 GMT
EIKÄ MINUA SAA UNOHTAA xDDDDDDDDDDDDDDDD Kaikki on kututtu.
|
|
|
Post by Tiia on Apr 7, 2015 13:56:56 GMT
Vooiih Sara! Ihana tarina :'3
|
|