|
Post by Tiia on Apr 7, 2015 14:00:08 GMT
Sara ja Kasper yhteen soppii, huomenna laitetaan pussauskoppiin :33 <3
|
|
|
Post by Sara on Apr 7, 2015 14:57:50 GMT
Sara ja Kasper yhteen soppii, huomenna laitetaan pussauskoppiin :33 <3 Kiitos kehuista (: <3 Hahaha, tarviiko niinkään kauan venaa XDD eikun.. :'D
|
|
|
Post by Tiia on Apr 7, 2015 16:36:26 GMT
xDD Eiku mitä venaa? :'DD
|
|
|
Post by Minka on Apr 7, 2015 19:48:49 GMT
Ne on ollu siellä jo xDDDD
|
|
|
Post by Sara on Apr 8, 2015 4:07:26 GMT
Ne on ollu siellä jo xDDDD MINKA ! XDDDDDDDD
|
|
|
Post by Tiia on Apr 8, 2015 10:48:03 GMT
Ne on ollu siellä jo xDDDD Siinä Minkä oot ihan oikees :'DDDDDDD
Hehheh :3
|
|
|
Post by Sanni on Apr 8, 2015 16:08:16 GMT
Ootte te kyllä hauskoja XDDDD
|
|
|
Post by Tiia on Apr 8, 2015 16:13:36 GMT
|
|
|
Post by Nelli on May 13, 2015 20:05:02 GMT
|
|
|
Post by Sara on May 15, 2015 14:58:15 GMT
15.5. ~Cherlock Nikolas
"Hei!" Takkiini oli hyvää vauhtia ilmestymässä reikä, sillä Nikolaksella oli pakollinen tarve kaivautua Kiinaan asti - takinliepeeni läpi. Heilautin satulan orin selkään. "Ihan kohta ollaan valmiita", mutisin orille kiristäessäni satulavyötä. "Hei!" kuului tuttu ääni takaani. Käännähdin ympäri ja kohtasin Ninan kasvot. "Ai, moi! Tekin aikasten liikkeellä. Mitä ajattelit tehä?" kysyin naiselta. Nikolas kuopi lattiaa. "Aa, tulin vaan hoitamaan Jakkea. Ajattelin kysyy siitä maastosta, että millon se olisi?" Vilkaisin tallin käytävää. Sannia ei näkynyt käytävällä, mutta Zoe hääräili Fantan kanssa. "Haluutko käydä kattomassa, jos Sanni ois Jääntallissa? Jos se teille käy, niin me voitais lähtee oikeestaan nyt, mitäs turhia vitkuttelemaan!" Nina nyökkäsi katse liukuen Nikolaksen päätä ja harjaa. Hän kääntyi ja kuulin pian tallin oven sulkeutuvan. "Hei Zoe!" huikkasin vähän matkan päässä seisovalle tytölle. Tämä tappeli Fantan kanssa siitä, antaisiko ori Zoen harjata sen päätä ja tyttö tyytyi vain myhähtämään sen merkiksi, että kuunteli. "Käyks et jos Sanni on Jääntallis et me mentäis kohta sinne maastoon Ninan kaa, koska muuten ainaki itte unohan sen koko jutun?" Kuulin tuhahduksia ja tömähdyksiä, ja pian niiden jälkeen helpottunut huokaus ja myöntävä huikkaus. Samassa Nina asteli talliin ja tämän perässä hevosentuoksuinen Sanni. "Kaikki koolla" tyttö huikkasi pirteästi, "tulkaa nopeesti ettei Nevan tartte ulkona odottaa kovin pitkään. Olin just varustanu sen ja olin lähdössä maastoon, kunnes Nina kaikeks onneks sai mut kiinni." Pujotin kuolaimet Nikolaksen suuhun ja vedin niskahihnan korvien yli. Kiristin suostumuksesta tapellen kaikki remmit, jonka aikana Nina harjasi Jaken ja laittoi tälle suitset. Odotimme naista, jotta hän ehti vielä laittaa satulan hevosensa selkään, kunnes kaikki astelimme Zoe edellä ulos.
Pihalla tarkistin vielä satulavyön, mutta Nikolas ei ollut pullistellut. Nousimme ratsujemme selkään, ja Nina Jaken kanssa kärkenä suuntasimme metsäpolulle. Menimme aluksi käyntiä, jutellen ja naureskellen. Pian nostimme ravin, ja hyvän paikan tullessa pysäytimme hevosemme riviin metsätielle. Ne tanssahtelivat paikoillaan, sillä ne taisivat aavistaa tulevasta laukkakisasta. "Kolmosella!" Sanni huusi. "Yksi, KOLME!" ja niin hän ja Zoe lähtivät varaslähdöllään kärkeen, Nina heti perään. Nikolas kohottautui hiukan takajalkojensa varaan potkien etujaloillaan ilmaa, sitten se säntäsi täyteen vauhtiinsa ja saavutti Jaken. Nikolas ja Jakke juoksivat rinta rinnan adrenaliinin hyökyessä niiden kehoissa, minä ja Nina yritimme vain pysytellä selässä. Ratsumme laukkasivat aivan rinta rinnan saavuttaen Nevan ja Fantan. Sitten minä kiersin toiselta ja Nina toiselta puolelta, ja hetken aikaa kaikki laukkasivat rintaa rinnan, kuin elokuvassa. Sitten Nevan kilpailuntahto heräsi ja Sanni selässään se kiihdytti tahtiaan. Jakke lähti mukaan ja Fanta laukkasi parhaansa mukaan perässä, mutta Nikolas pukitti ja vetäisi päänsä alas. Ori ei tykännyt juosta suoraan jonkun takana, vaan muuttui tuittupäiseksi. Olin pudota kaulalle, jolloin Nikolas hidasti lujaan raviin, mutta kannustin sen - asentoni korjattu tietenkin - takaisin laukkaan. Muilla oli huima etumatka, ja laukkaosuus kloppuisi pian. Nikolas kiihdytti muutaman metrin päähän muista, mutta sitten täytyi jo laskea raviin. Niin, oli tarkoitus. Nikolas kuitenkin leikki hidastavana, kunnes syöksyi muiden ohi aiheuttaen närkätystä - ja minä lensin (yllätys, yllätys) selästä maahan. Minua nolotti etten hallinnut ratsuani ja Nina saisi minusta huonon ratsastajan kuvan. Ei sillä, että minä olisin hyvä, mutta kyllä yleensä osasin hallita ratsuni. Niin no, Galaxya ei lasketa. Pudistelin hiekkapölyt housuistani ja käänsin katseeni kohti Nikolasta, jotta kukaan ei näkisi punaa poskillani. Tytöt kysyivät yhteen ääneen kauhistuneina, olinko kunnossa. Naurahdin ja toivoin että se kuulostaisi aidolta. Totesin, ettei minuun noin vähällä sattunut, ja ponnistin Nikolaksen selkään. Ori laidunsi tien pientareelta ruohoa, ja yritti kiskoa ohjia käsistäni, jotta pääsisi syömään taas. Jatkoimme matkaa rennosti kävellen, pitkillä ohjilla. Puheenaiheet vaihtuivat ja nopeasti olin unohtanut kömmähdykseni. Palatessamme tallin pihaan laskeuduimme satulasta, ja minä, Sanni sekä Zoe suuntasimme Kastanjantalliin, Nina Jääntalliin. Otin varusteet pois ja puhdistin Nikolaksen kaviot. Puin sille loimen ja laskin sen tarhaan katsellen, kuinka se laukkasi päätänsä heitellen. Jäädyin paikoilleni tietämättä edes kuinka kauaksi aikaa. Palasin pian talliin siivoamaan orin karsinan ja lähdin kohti Jääntallia: tänään olisi ratsastettavana vielä Salla ja Galaxy.
|
|
|
Post by Sanni on May 15, 2015 15:06:30 GMT
Oo jes kerranki oon joknku kaa samaan aikaan paikal
|
|
|
Post by Sanni on May 15, 2015 15:10:46 GMT
Oli muute ihan sika kiva tarina <3
|
|
|
Post by Sara on May 15, 2015 15:32:22 GMT
15.5~Snígur frá Villtur
Salla odotti kiltisti karsinassaan, kun hain harjapakin ja aloin harjata tammaa. Se seisoi paikallaan, mutustellen pienessä suussaan aamuheiniä. Harjattuani Sallan pitkähapsisella harjalla, siirryin kumisukaan. Olin huudahtaa ällistyksestä - miten noin pienetä ponista lähtee noin paljon pölyä ja karvaa? Sain jynssätä tammaa hyvän tovin, kunnes harjasin vielä pinnalle jääneen pölyn ja pään. Puhdistin kaviot vaivatta, sillä Salla nosti jalkansa niin korkealle kuin kykeni ja täten helpotti työtäni. "Äläs sitten lähde minnekkään, ethän?" mutisin tammalle. Voisin hyvin kokeilla, karkaisiko se karsinastaan, jos jättäisin oven varusteiden haun ajaksi auki. Kävelin kaikessa rauhassa varustehuoneeseen, heilautin suitset olalleni ja nostin satulan käsivarsilleni. Astelin kaikessa rauhassa takaisin ja suoraan Sallan karsinaan. Tamma seisoi siellä yhä, ja ihmettelin josko se oli hengittänytkään. Nostin satulan vaivatta islanninhevoseni selkään ja kiristin satulavyön. Salla avasi suunsa heti kun edes näki kuolaimet ja sain remmit kiristettyä ennätysajassa. Pujottaessani suojia jalkaan tuumin, että voisin ehdottaa Huusarille varustuksen nopeuskisaa. Se olisi varma voitto se. Avasin karsinan oven ja talutin Sallan tallista ulos.
Ulkona oli alkanut sataa, mutta kaikesi onneksi ilma näytti olevan selkenemässä. Suuntasimme estekentälle, jolloin pudotin Sallan ohjat maahan - olen kouluttanut sen olevan paikallaan pysymisen merkki - ja lähdin pystyttämään muutaman, aluksi matalan esteen. Alkukäyntien ajan Salla totteli mukavasti ja teki kaiken pyydetyn, vaikka se tuskin nautti sateesta enempää kuin minä - ja minä en siis pitänyt sateesta, jos silloin täytyi ratsastaa. Pian pääsimme kokeilemaan esteitä. Huomasin jo aluksi, että Salla osasi hyvin valita oikeat kohdat hyppimiseen, ja tamma ilmiselvästi rakasti esteitä. Vaikka tammasta huomasi sen olevan innoissaan, se kuunteli hyvin ratsastajaa ja jätti turhan sooloilun pois. Kävin pian korottamassa esteitä hiljalleen, ja lopuksi hyppäsimme 85 cm rataa - vain viisi senttiä tamman kapasiteetista vajaa. Lopetimme hyppimisen, kun hetken tauon jälkeen alkoi sataa kaatamalla, ja kävimme maneesissa kävelemässä loppuverkat. Kun olin vienyt Sallan talliin ja riisunut siltä varusteet, puhdistin vielä kaviot ja hain porkkanapussin kaapistani. Vein Sallan käytävälle, jossa porkanaa apuna käyttäen teimme hauskat loppuvenyttelyt. Pian Salla pääsikin jo karsinaansa nauttimaan hetken torkuista. Tamma tosiaankin ansaitsi ne.
|
|
|
Post by Sara on May 15, 2015 15:33:35 GMT
Ps. Tarinat ovat tänään poikkeuksellisen lyhyitä, sillä inspiraationi on lopussa. Kirjoitan siis yleensä pidempiä tarinoita, mutta nämä iksi, että vielä yksi tarina ja sitten saan Huusarille oikeat päivämäärät hoitajalistauksen kirjoita viimeistään -osioon.
|
|
|
Post by Sara on May 15, 2015 17:22:45 GMT
15.5~Galaxy´s Starship Victory
Maltoin tuskin odottaa tulevaa ratsastusta Galaxylla. Sillä on tunnetusti tulinen luonne, joka muuttuu tottelevaiseksi esteitä mentäessä - mutta tamman on hyvä tottua myös moniin kouluratsastusharjoituksiin, ja tänään on hyvä päivä harjoittaa sitä. Hain harjapakin jo valmiiksi käytävälle, sekä riimunnarun suitsien luota. Valmistauduin jo henkisesti, kun näin Galaxyn korvat luimussa pää kohti karsinan ovea. Vedin syvään henkeä ja avasin oven. Galaxyn pää syöksähti kohti kättäni, mutta väistin ja nipin napin sain riimun pujotettua päähän. Tamma työnsi itsensä ulos karsinasta, ja kymmenen kertaa pienempänä minulla ei ollut juuri sananvaltaa siinä. Sain kuitenkin tamman kiinnitettyä toiselle puolelle käytävää, ja hetken taistelun jälkeen toisellekin. Sukelsin Galaxyn pään alta valitsemaan pitkäharjaksisen harjan, ja pyrin pysymään liikkeessä, jolloin Galaxyn olisi vaikeampi tähdätä minuun. Heti tuon tajuttuani, ymmärsin kuinka hullun hommaa tämä oli. Kuinka hullu Galaxy oli. Onneksi en ole hetkeäkään katunut ostopäätöstäni, sillä Galaxya ei kyllä voisi palauttaa. Harjattuani kummatkin puolet, hain kumisuan ja hinkkasin kaikki irtokarvat ja kaiken pölyn pois. Musta taklkini muuttui hetkessä valkoiseksi ja ennen päälle jääneiden karvojen poisharjaamista harjasin oman takkini. Olin juuri saanut vaivalloisesti puhdistettua potkivan hevosen kaviot, kun kuulin askeleita takaani. Käännyn ja näen Bellan, joka on kävelemässä tänne päin. "Hei Bella, onko sulla hirvee kiire johonkin?" kysyin naiselta. Tämä vastasi kieltävästi ja kysyi syytä. "No, jos voisit ihan minuutin kattoo ettei tää karkaa, kun haen satulan ja suitset? Olis tosi kiva kun mun ei tarvis rikkinäisten tavaroiden vanaa seurata löytääkseni Galaxyn." Bella nauroi ja lupautui katsomaan tammani perään. Minä hölkkäsin varovasti satulahuoneeseen ja nappasin ensin suitset olalleni. Käteni olivat väsyneet, ja satula tuntui painavan sata kiloa. Joka askeleella kaikki tuntui painavan kolme kertaa enemmän kuin edellisellä, mutta onneksi yllättävän pian pääsin heilauttamaan (hiukan tuskaisesti kyllä) Galaxyn satulan tämän selkään. Kiitin Bellaa ja nainen lähti asioilleen. Avasin lukon riimusta ja ennen kuin Galaxy ehti stepata tiensä vapauteen, laskin riimun kaulalle. Asetuin pään viereen ja laskin käteni hevosen turvalle, mutta se ei pidätellyt tammaa nostamasta päätään korkeuksiin. Odottelin monta minuuttia, kunnes ärtyneesti Galaxy laski päänsä. Tappelimme kuolaimista, mutta lopulta sain ne Galaxyn suuhun ja lähes ritarillisesti suitset oikeinpäin tamman päähän. Galaxy nosteli päätään, kun kiinnitin remmejä, mutta lopulta kaikki oli oikein. Suojien laitossa kesti lähemmäs viittätoista minuuttia, ja väsyneenä talutin kiskovan Galaxyn kentälle.
Nousin selkään aidalta, sillä en jaksannut hakea legopalikkaa. Kiristäessäni satulavyötä Galaxy alkoi astella eteenpäin ja olin menettää tasapainoni. Hetken päästä pääsimme itse asiaan, kouluratsastukseen. Yritin alusta asti saada Galaxya kuulolle, mutta yritykset tuntuivat mahdottomilta. Tamma ei kuunnellut alkuunkaan, tai ei ainakaan välittänyt, jos kuunteli. Jokaisen askeleen ratsastaminen väsytti huimasti, sillä takana oli jo kaksi ratsastusta samana päivänä. Onneksi sade oli sentään lakannut, vaikka kentän pohja olikin paikoittain upottava. Olin jo sadannetta kertaa luopua toivosta, kun tuttu ääni huikkasi kentän laidalta: "Haluatko apua?" Käänsin katseeni Huusariin, ja tämän virne tarttui minuunkin. "Vilkuttaisin, mutta en uskalla päästää ohjista irti!" huusin naiselle tuulen yli ja me molemmat nauroimme. Kokosin ohjat ja kuuntelin Huusarin ohjeita. Sain helpommin ratsastettua, kun virheistä kuuli heti ja ne pystyi korjaamaan alta aikayksikön. Saimme alkulämmittelyt tehtyä, ja aloimme suorittaa ratoja ravissa. Teimme ensin rata pituussuuntaan leikkaa, sitten rata poikkisuuntaan leikkaa. Sen jälkeen harjoittelimme pohkeenväistöä. Galaxylta paloi nopeasti hermot, joten teimme väliin muutaman voltin ja koko rata leikkaa. Sen jälkeen Huusari päästi meidän hetkeksi laukkaamaan, jolloin Galaxy purki ylimääräistä energiaansa - yrittämällä heittää minut selästä. Pitkän pukkisarjan jälkeen, juuri kun ajattelin, että olisi turvallista, Galaxy vetäisi päänsä alas ja pysähtyi. Minä jatkoin matkaa eteenpäin. Putosin lähestulkoon jaloilleni, sillä tein voltin ilmassa. Vitsilläni kumarsin Huusariin päin, ja kun saimme naurun loppumaan, hain Galaxyn ja nousin aidalta selkään. Jatkoimme pohkeenväistön harjoittelua, ja lopulta mistään ei enää tullut mitään, joten Huusari päästi meidät loppuverryttelyille. Nainen seurasi minua talliin ja saimme Galaxyn hoidettua sen omassa ennätysajassa - vain puoli tuntia! Päästin Galaxyn tarhaan, missä se lähti heti laukkaan purkaen energiaansa ja agressioansa. Jutellen päädyimme tallitupaan, missä olikin suuri joukko hoitajia. Samassa muistin hääkutsut, ja päähäni kehkeytyi loistava idea. Juuri ennen tallitupaan astelua pyysin Huusaria hakemaan kaapistani vinon pinon kutsuja. Voisin hänen poissaollessaan toteuttaa suunnitelmani. Nainen lähti tyytyväiyydestä hykerrellen kohti tallia, kun taas minä astuin tallitupaan. Kaikki puhuivat keskenään, mutta nostin käteni ilmaan: merkki siitä, että minulla olisi kaikille asiaa. "Onko kukaan nähnyt Huusaria? Minulla on erityisen kiireellistä asiaa hänelle, ehkä voisin kertoa teillekin", kuulutin tallituvassa. Joku utelias hoitaja kysyi malttamattomana "No", ja minä aloin hymyillä tietäväistä hymyä. "Listoissa, jossa näkyy sukunimi, on kohta virhe", minä sanoin hiukan salamyhkäisesti. Suurin osa hoitajista vaikeni miettimään, mutta kukaan ei suoranaisesti tajunnut. Minka ja Zoe pitivä hyvin pokkaa. Joku kysyi: "Kuinka niin?" ja minä hymyilin erittäin salaperäisesti. Olin hetken hiljaa, kunnes totesin: "Sukunimeni vaihtuu jossakin vaiheessa." Osa saattoi tajuta, mutta kukaan ei pukahtanutkaan. Vielä kerran joku huikkasi: "Vaihatko sä nimee vai liittyykö tää johonki poikaan?" Minä nauroin, kunnes totesin: "Kassun ansiota." Silloin kaikki tajusivat ja onnittelivat samaan aikaan. Samassa Huusari astui huoneeseen kutsut mukanaan. Huusin äänien yli, että kaikki oli kutsuttu, ja jaoimme kutsut Huusarin, Minkan ja Zoen kanssa. Onni sisässäni syttyi uudestaan, voimakkaampana, aivan kuin minua olisi juuri kosittu uudestaan.
ps korjaan ehkä jälkeenpäin kvirheet, mut nyt en jaksa
|
|