|
Post by Enmi on Aug 9, 2016 20:13:41 GMT
hyvä minks <3
|
|
|
Post by Minka on Aug 10, 2016 16:07:27 GMT
|
|
|
Post by Minka on Aug 10, 2016 17:45:54 GMT
~ Vinoneliötä ja puomeja
Saavuin tänään tallille harvinaisen aikaisin, vähän kymmenen jälkeen aamulla. Oloni oli siitä huolimatta virkeä, ja oli myös hauskaa saapua vaihteeksi hiljaiseen talliin, jossa ei ollut kuin Bella varustamassa jotakin tammoistaan. "Huomenta", huikkasin hänelle kulkiessani kohti satulahuonetta. "Huomenta", Bella vastasi vähintään yhtä iloisesti ja kumartui ottamaan hevosensa suitset pakin päältä. Jatkoin matkaani ja hain Nessan harjapakin, sekä varusteet sen karsinan eteen odottamaan. Avasin pakin lukon ottaen sieltä riimunnarun ja lähdin laitumelle hakemaan kimoani.
Sidoin Nessan löysästi kiinni välikalteriin ja aloitin tamman harjaamisen kovalla harjalla, jolla lähtisi enimmät liat. Nessa ensin nuuhki taskujani ja katseli touhujani kiinnostuneena, mutta alkoi sitten lepuuttaa takastaan laskien päätään alemmas. Siirryin seuraavaksi pölyharjaan, jolla kävin koko hevosen läpi. Mahan alta harjatessani Nessa luimisti ja näytti, hyvin nyrpeältä, joten päätin vaihtaa pehmeään harjaan ihan vain meidän kummankin mukavuuden vuoksi.
Laitoin Nessan kaikkiin jalkoihin sen violetit suojat ja heilautin sitten tammalle satulan selkään. Suoristin huovan ja laskin vyön alas, kiristäen sitä varovasti. Nessa katseli minua koko ajan sivusilmällä ja painoi korvansa luimuun aina, kun hänen mielestään olin liian kovakourainen. Neiti oli selvästi päättänyt olla tänään kiukkuisella tuulella.
Avasin suitset ristityksestä ja sain ne Nessan päähän taisteluitta. Kimo otti kuolaimet itse suuhunsa ja piti päänsä alhaalla, jotta saisin kaikki remmit kiinni. Viimeisenä korjasin vielä hevosen harjajouhia pois otsahihnan alta ja kiristin satulavyötä.
Talutin Nessan Kastanjankentälle, joka oli tyhjillään. Jäänkentällä Bella verrytteli Huusarin valvovan silmän alla kaunista papurikkoaan ja ratsukon tarkoituksena oli ilmeisesti hypätä rataa. Siitä muistinkin, etten ollut laittanut puomeja valmiiksi, joten tartuin Nessan ohjien päästä kiinni ja raahasin tammaa mukanani, kun laittelin puomeja kentälle. Toisen pitkän sivun viereen laitoin neljän puomin sarjan ja C-päätyyn kolme puomia viuhkaksi. Hain sitten jakkaran ja kipusin satulaan kentän laidalla.
Annoin Nessan kävellä pitkät alkukäynnit löysin ohjin. Tamma hiukan katseli puomeja korvat vilkkaasti liikkuen, mutta en välittänyt siitä. Kokosin sitten ohjat tuntumalle ja aloin työstämään käyntiä aktiiviseksi ja tarmokkaaksi, yrittäen saada takaosan heti mukaan. Nessa mutusteli kuolainta suussaan ja vastasi pyyntöihini kuuliaisesti. Taivutusten kanssa jouduin jumppailemaan jonkin aikaa, sillä kimo tuntui vähän kankealta tänään.
Ratsastettuani käyntiä molempiin suuntiin pyysin ravia. Kevensin aluksi hakien hyvän tahdin ja asettaen vuorotellen ulos ja sisälle. Nessa alkoi jo pehmetä ja myödätä niskastaan, joten annoin sille kädellä tilaa. Istuin alas harjoitusraviin ja ratsastin temmonvaihteluita sekä siirtymisiä. Tamma oli hyvin kuulolla ja reagoi herkästi pohkeeseeni, sekä jarruttavaan istuntaani. Taputin hevosta kaulalle ja aloitin taas keventämisen tehden samalla suunnanmuutoksen kentän poikki. Istuin taas alas jatkaen samoja tehtäviä myös tähän suuntaan.
Hidastin käyntiin ja annoin ihan pieneksi hetkeksi Nessalle pitkät ohjat. Se laskeutui heti matalaan muotoon ja venytti kaulaansa, ravistaen päätään. Rapsutin Nessaa kaulalta ja kehuin sitä ääneen. Vaihdoin myös suunnan välikäyntien aikana.
Kokosin taas ohjat ja Nessa nousi oma-aloitteisesti lyhyeksi ja myötäsi. Tyytyväisenä pyysin käynnin lisäyksen, jonka jälkeen pysähdyksen ja peruutuksen. Nessan askeleet tuntuivat jäntevimmiltä, joten olin saanut takaosaa aktiivisemmaksi. Tamma oli myös paljon ryhdikkäämpi ja pyöreämpi etuosastaan. Peruutuksen jälkeen ratsastin taas aktiivista käyntiä ja tein kunkin sivun keskelle kulman, jolloin muodostui vinoneliö. Katsoin ensin tien kuntoon ja suoristin Nessan huolellisesti, jonka jälkeen pysäytin aina lyhyille sivuille muutama metri ennen aitaa. Käänsin katseeni kohti seuraavaa kulmaa ja annoin pohkeellani takaosalle merkin väistää. Väistätin niin kauan, kunnes Nessa oli suorassa seuraavaan kulmaan johtavaan linjaan nähden. Käännöksestä muodostui siis vajaa takaosakäännös.
Tein käännöksiä kumpaankiin suuntaan ja nostin sitten vinoneliöllä ravin. Keskityin ratsastamaan kulmat hyvin, enkä antanut Nessan oikaista. Kokeilin rennosti muutaman askeleen sulkutaivutuksia suoristaen kuitenkin aina ennen kulmia. Jouduin ratsastamaan taivutuksia muutamaan kertaa, jotta ne edes näyttivät sulkutaivutuksilta, mutten jäänyt työstämään niitä liikaa. Se saisi jäädä myöhemmäksi.
Jatkoin uraa pitkin ja suoristin Nessan. Tamma pärskähti ja ohjasin sen pitkän sivun alussa uran sisäpuolelle, kohti puomeja. Nessa nosti korvansa höröön katsoen puomeja ja kiihdytti vähän vauhtiaan. Nousin kevyeen istuntaan ja Nessa askelsi kauniisti puomien yli, eikä kolauttanut kertaakaan jalkojaan. Taputin sitä tyytyväisenä kaulalle ja kevensin taas jatkaen viuhkalle. Nessa ei kuunnellut sisäpohjetta kunnolla vaan meni puomit liian sisäreunasta, jolloin se kolautti kavionsa muutamaan kertaan. Korjasin tamman heti puomien jälkeen isommalle ympyrälle ja tulin puomit uudestaan. Nyt menimme virheittä yli ja aloitin ympyrän jälkeen uuden kierroksen puomisarjalle ja sieltä jälleen ympyrälle, jossa viuhka oli.
Useiden toistojen jälkeen vaihdoin suunnan ja treenasin puomeja vielä toiseenkin suuntaan. Nessan alkuinnostus oli mennyt jo ohi ja nyt tamma keskittyi vain apuihini. Se kulki kiltisti kuolaimella ja peräänannossa nostellen hyvin jalkojaan. Viimein jatkoin suoraan uraa pitkin ja hidastin käyntiin kehuen Nessaa ja antaen sille pitkät ohjat.
Varmistin, että sain sisäpohkeen hyvin läpi ja asetin Nessan sitten sisälle. Puristin kevyesti pohkeellani, jolloin kimoni siirtyi keinahtelevaan laukkaan häntä hulmahtaen. Hevosen kaula oli kauniisti kaarella ja askeleet olivat jäntevät. Takajaloillaan Nessa polki voimakkaasti alleen, kun etenimme ympyrällä. Hymyilin itsekseni ja jatkoin ympyrältä uralle, ratsastaen kulmat soikioiksi. Välillä ratsastin ison pääty-ympyrän ja pidin huolta, että tahti säilyi.
Jatkoin laukassa diagonaalille ja tein keskellä laukanvaihdon. Nessa toimi kuin unelma, kun jatkoimme matkaamme oikealle. Tein taas muutamia pääty-ympyröitä asetusten kera, mutta uralla suoristin välissä. Tarpeeksi laukattuamme hidastin kevyeen raviin ja annoin Nessalle ohjaa. Ravasimme rennosti muutaman kierroksen ennen kuin siirryimme kävelemään loppukäynnit.
Talutin Nessan suoraan pesukarsinaan ja napsautin narun sen kuolaimeen. Kävin sitten nopeasti hakemassa tamman riimun, jonka vaihdoin suitsien tilalle. Seuraavaksi riisuin satulan ja suojat laittaen ne sivummalle odottamaan. Avasin sitten hanan ja suihkutin Nessan jalat, jonka jälkeen laitoin sen etusiin jääpatjat. Odotellessani menin huoltamaan varusteita. Ensimmäiseksi pesin kuolaimet hinkaten ne oikein kiiltäviksi, sekä puhdistin saippuoidulla sienellä suitset. Harjasin sitten suojat paketoiden ne siististi pakkiin, jonka jälkeen vein satulan ja suitset varustehuoneeseen. Loppuajaksi menin vielä rapsuttelemaan Nessaa.
Talutin tamman karsinaansa, jossa harjasin sen ja puhdistin kaviot. Laitoin sitten harjapakin tavarat järjestykseen ja vein pakin omalle paikalleen varustehuoneeseen. Kiinnitin narun Nessan riimuun ja talutin tamman laitumelle muiden tammojen luo, jonne kimo innokkaasti ravasikin. Hymyillen käännyin tallia päin, josta hain tavarani ja lopuksi kävin vielä siivoamassa puomit pois kentältä. Sieltä matkani jatkui vielä tallitupaan lepäämään ennen seuraava ratsastettavaa.
|
|
|
Post by Minka on Aug 10, 2016 17:46:22 GMT
~ Mystery's Hazel Esteillä
Kävelin Kastanjantalliin, joka oli näin puolenpäivän aikaan rauhallinen. Osa hevosista mussutti vielä tyytyväisenä niille jaettuja pääruokia ja osa kurkki uteliaana, kuka kulki käytävällä. Vilkaisin matkallani tyhjää karsinaa, jonka ovessa luki Sweet Berry. Haikea olo valtasi minut, sillä tammaa ei oltu vieläkään löydetty. Sumun olin nähnyt vain kerran tallilla tapauksen jälkeen ja olimme koko porukalla osoittaneet hänelle tukemme.
Orien ja ruunien puolelta etsin Mizzen karsinan ja kurkistin sisään. Ori oli jo syönyt ruokansa, mutta se hamusi vielä yksittäisiä heinänkorsia maasta. Kuullessaan tuloni Mizze nosti päänsä ylös korvat hörössä ja tuli ovelle. Avasin salvan ja silitin hevosen turpaa, pujottaen sitten sille riimun päähän. Kiinnitin narun riimussa olevaan renkaaseen ja sidoin hevosen löyhästi välikaltereihin. Kurotin ottamaan pakista pölyharjan, jolla kävin hevosen huolellisesti läpi. Mizzen jalkoihin ja mahan alle oli jäänyt vähän kuivunutta mutaa, jonka rapsuttelin pois kumisualla ja sitkeimmät kohdat varovasti piikkisuan avulla. Mizze ei huomioinut toimenpidettä mitenkään, nuokkui vain paikallaan takastaan lepuuttaen.
Puhdistin orin kaviot, joissa oli paljon tarhan pohjaa ja karsinan kuiviketta. Yksi kivikin oli eksynyt hevosen oikeaan takajalkaan, mutta se ei onneksi ollut kiilautunut kaviota vasten. Seuraavaksi puin sen kaikkiin jalkoihin suojat ja lähdin hakemaan varusteita.
Puin Mizzelle sen oman estesatulan, jossa oli valmiina yksinkertainen valkoinen satulahuopa. Varmistin, että huopa oli suorassa ja ettei satula painanut mistään, jonka jälkeen kiristin vyön. Avasin sitten suitset valmiiksi ristityksestä ja otin riimun Mizzen kaulalle, jotta voisin harjata pään. Ori ei protestoinut edes korviin koskemisesta, joten kun sain sille suitset päähän rapsutin sitä harjantyvestä kiitokseksi hyvästä käytöksestä. Puin vielä itselleni varusteet päälle ja irrotin orin narusta, vieden sen Helmenkentälle, jossa rakentamani esterata odottelikin jo.
Nousin jakkaralta selkään ja kiristin ensimmäiseksi vyötä vielä muutamalla reiällä. Pidensin sitten jalustimia sopivaksi ja annoin Mizzelle merkin lähteä liikkelle. Kävelin aluksi hyvät alkukäynnit, jonka jälkeen keräsin ohjat puolipitkiksi. Lähdin istunnalla ja pohkeilla ratsastamaan kaksi pysähdystä kummallekkin pitkälle sivuille ja kumpaankin päätyyn isot pääty-ympyrät. Katsoin, että kumpikin pohje meni hyvin läpi ja taivuttelin rauhassa Mizzeä kaarilla. Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla ja jumppasin erittäin huolellisesti tähän oikeaan kierrokseen, jotta orin puolierot vähän tasoittuisivat.
Kokosin ohjat kunnolla tuntumalle ja vaadin nyt enemmän asettumista ja taipumista. Mizze kuunteli hyvin ja lisäsin vaativuutta väistättämällä takaosaa ulospäin ympyrän kaarilla. Kokeilin myös vasta-asetusta suoralla uralla pienissä pätkissä, mikä sujui yllättävän hyvin pienen houkuttelun jälkeen. Kehuin hevosta valmistelin siirtymisen raviin.
Kevensin hevosen rytmissä ravaten ensin suoraa uraa. Ratsastin huolelliset kulmat jatkaen asetusten kanssa ja tunsin Mizzen jo hieman pehmenevän. Jatkoin tehtävää ratsastaen aina kierroksen yhteen suuntaan ennen leveyshalkaisijalle kääntymistä ja suunnanmuutosta. Näin sain vähän haastetta raviin ja pystyin taivuttelemaan Mizzeä kumpaankin suuntaan.
Istuin hetkeksi alas harjoitusraviin ja siitä hidastin istunnalla käyntiin. Mizze toimi niin mukavan herkästi, joten sitä oli ilo ratsastaa. Kehuin hevosta ääneen taputusten kera ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat ja aikaa venyttää kaulaansa. Ori pärskähti tyytyväisenä ja asettui kiltisti uralle kulkemaan omassa tahdissaan. Päästin jalustimet välikäyntien ajaksi pois jaloistani ja pyörittelin nilkkojani, sillä estejalustimilla ei ole kovin mukavaa ratsastaa koululiikkeitä.
Kokosin ohjat taas tuntumalle ja pyysin pohkeillani reippaampaa käyntiä. Mizze oli heti tarmokkaasti menossa ja käänsin sen isolle pääty-ympyrälle, joka kiersi okserin ja yhden pystyn. Tarkoituksenani oli tänään hypätä kahdeksikkoharjoitusta, jossa neljä estettä muodostivat yllätysyllätys kahdeksikon. Ensimmäinen este oli pitkän sivun vieressä ja siltä oli suora linja kakkosesteelle. Sen jälkeen tuli kaari lyhyen sivun kautta kolmoselle, joka oli asetettu diagonaalille. Diagonaalia pitkin ratsastettiin taas ensimmäiselle esteelle, joka hypättiin myös neljäntenä. Sen jälkeen tuli taas kaarre lyhyen sivun kautta toiselle diagonaalille ja esteen yli. Viimeisenä hypättiin kakkoseste, joka oli siis myös kuudes. Esteistä kolme oli 80 senttimetriä korkeita pystyjä ja yksi, eli kolmas este oli metrin korkuinen okseri.
Valmistelin laukannoston ja Mizze siirtyi pohjemerkistäni pehmeästi laukkaan. Innoissaan se venytti askeliaan pyytämättäkin ja pärskähti mennessään. Laukkasin ensin muutaman kierroksen Mizzen omaa tahtia, jonka jälkeen kokeilin muutamat askeleen lyhennykset ja -pidennykset. Ori toimi kuuliaisesti ja hidastin raviin tehden suunnanmuutoksen. Nostin samantien isolle ympyrälle päästyäni oikean laukan. Mizze hieman kompuroi alussa, mutta siirtyi sitten laukkaan, joka heilutti minua epätasaisuudellaan. Asetin sisäänpäin ja ratsastin tähänkin suuntaan askeleen pidennyksiä ja -lyhennyksiä, sekä temmonvaihteluita hakien pehmeyttä ja rentoutta. Laukka ei ihan heti tasoittunut, vaan sen eteen sai tehdä töitä, mutta kyllä sieltä irtosi muutama hyväkin pätkä.
Jatkoin laukassa uraa pitkin ja pyysin pohkeella rytmikästä laukkaa. Asetin vähän sisäänpäin ja lyhyen sivun jälkeen käänsin ulkopohkeella diagonaalilla sijaitsevalle esteelle. Mizze katsoi hyvän ponnistuspaikan ja ponnisti pehmeästi ylitse. Kehuin hevosta ja vaihdoin laukan ravin kautta jatkaen vasemmalle uraa pitkin. Nyt tulin suoralla linjalla sijaitsevat esteet laskien samalla välille tulevat askeleet. Mizze harppoi välin viidellä, mikä tuntui ihan hyvältä, sillä ponnistuspaikka meni kohdalleen. Jatkoin edelleen vasemmalle ratsastaen pienehkön keskiympyrän ravissa. Mizze pärskähti ja heilautti päätään myödäten sitten niskastaan.
Nostin vasemman laukan ja jatkoin uraa pitkin. Rytmitin laukkaa pohkeellani katsoen tietä hyvissä ajoin. Käänsin ensimmäiselle esteelle myödäten kädellä ja suunnaten katseeni kohti seuraavaa. Mizze painoi vähän oikealle, mutta korjasin tilanteen ulkopohkeellani ja tulimme hyvin keskelle estettä. Kaarteessa laukan rytmi hukkui ja okserin ylitys oli tästä syystä hieman löysä. Tein laukanvaihdon ravin kautta ja korjasin tahdin napakaksi, jonka takia askelissa tuli hieman sekaannusta ja paikka tuli aika pohjaan. Mizzen takanen hipaisi ylintä puomia, mutta se pysyi kuitenkin kannattimellaan. Nyt pidin laukan jäntevänä ja matka jatkui jälleen kaarteen kautta diagonaalille, jonka ylitimme vaivatta. Mizze jopa vaihtoi itse laukkansa ennen kuin ehdin reagoida, joten taputin sitä nopeasti ja ohjasin kohti viimeistä estettä. Hypyn jälkeen jatkoin vasemmalle ja kulman jälkeen hidastin raviin ja siitä käyntiin, taputtaen oria hurjasti.
Pienen hengähdystauon jälkeen nostin uudelleen laukan ja ratsastin radan samassa suunnassa kuin äskenkin. Puomeja ei tälläkään kertaa tippunut, vaikka yksi paikka tuli taas hiukan pohjaan tiukan linjan takia ja suoristus vähän jäi. Mizze osasi nyt vaihtaa itse laukkansa oikeassa kohdassa, joten niiden säätöön ei mennyt ylimääräistä aikaa. Hienon suorituksen päätteeksi kehuin ratsuani paljon ja vaihdoin suunnan.
Hyppäsin nyt kahdeksikon toisesta suunnasta, aloittaen kakkosesteeltä. Mizze oli vähän liiankin innoissaan, sillä se ponnisti ensimmäiselle liian kaukaa, jonka takia en päässyt hyppyyn mukaan, vaan rojahdin kaulalle. Korjasin asentoani ja onnekseni en kuullut takaamme kolinaa, mikä sai minut huokaisemaan helpotuksesta. Keskityin seuraavaan esteeseen, joka ylittyi helposti. Kaarteessa otin vähän kiinni ratsastaen sen huolellisesti, jolloin tulimme rauhallisesti pystylle. Mizze ponnisti korvat hörössä ja vaihtoi laukan jo esteen päällä. Kokeilin vähän lisätä laukkaa ja Mizze vastasi pyyntööni heti, hypäten pehmeästi seuraavan esteen yli. Kaarre jäi vähän löysäksi ja lähestyminen tuli vinosti, mutta Mizze osasi hommansa, joten minun piti vain myödätä ja ohjata kohti radan viimeistä estettä.
Hyppäsin vielä kertaalleen tähän toiseen suuntaan ja rata meni nyt moitteettomasti. Laukan tahti säilyi, ponnistupaikat osuivat kohdalleen ja hypyt olivat sujuvia.
Mizze kulki kaula kaarella lennokkaassa ravissa pitkin uraa ja minä kevensin sen tahtiin kehuen hevosen maasta taivaisiin, tyytyväinen hymy huulillani. Ravailin puolipitkin ohjin loppuverryttelyt, tehden satunnaisesti pääty-ympyröitä ja voltteja. Mizze kuunteli tarkkaavaisena kaulaansa venyttäen, ja kun viimein hidastin käyntiin, ravisti se päätään pärskähtäen.
Tallissa riisuin kevyesti hionneelta orilta varusteet ja laitoin ne karsinan eteen odottamaan. Tänään oli ollut jälleen lämmin päivä, mutta taivaan peittäneet pilvet olivat tuoneet helpotusta tukahduttavuuteen. Taputin Mizzeä jälleen kerran laittaen sille riimun päähän ja taluttaen hevosen pesukarsinaan.
Suihkutin Mizzen jalat ja laitoin sille kaikkiin jalkoihin kylmäpatjat. Pesin sillä välin hikiset kohdat sienellä ja hoidin varusteet kuntoon ja omille paikoilleen. Rapsuttelin ja lellin oria loppuajan jutellen sille kaikkea, kunnes tuli aika ottaa patjat pois. Lopuksi laitoin sille etusiin lämpöpintelit ja talutin hevosen karsinaansa hyvästellen sen.
Kävin kaapillani vaihtamassa saappaani tennareihin ja hakemassa laukkuni. Suuntasin sitten tallitupaa kohti vilkaisten samalla kännykästäni kelloa. 14.05 kello näytti, eli tallituvassa oli varmasti edes joku.
Avasin oven ja kuulin sisältä naurua. Sisään kävellessäni äkkäsin sohvalta Sannin ja Saran, sekä ruskeatukkaisen pojan. "Elias!" huudahdin laskien laukkuni lattialle ja rynnäten pojan syliin. Halasimme toisiamme tiukasti ja annoin nopean pusun pojan huulille, mikä sai muut kaksi huoneessa olijaa hykertelemään tietäväisenä. "Mitä sä täällä teet?" kysyin pojalta ja änkesin hänen viereensä sohvalle. "Tulin hakemaan sua", hän vastasi hymyillen. "Awwww", Sanni kiusoitteli Saran hihittäessä vieressä. Mulkaisin naisia muka vihaisesti, vaikka minuakin nauratti. "Eikai tytöt kiusanneet sua?" kysyin tuijottaen erityisesti Saraa. "Ei toki", ja "Ehkä vähän", olivat Saran ja Eliaksen yhtäaikaiset vastaukset, jotka saivat meidät kaikki nauramaan.
Aurinko paistoi tallipihalle pilvien raosta, kun kävelimme Eliaksen kanssa kohti parkkipaikkaa. Äkkiä poika kaivoi taskustaan auton avaimet ja avasi edessämme olevan tummansinisen auton ovet. "Inssi meni läpi. Mä sain kortin", hän virnisti, kun katsoin häntä ihmeissäni. "Eikä! Paljon onnea!" huudahdin hypäten pojan kaulaan. Tunnistin auton Eliaksen perheen omistamaksi, jonka poika oli ilmeisesti saanut lainaan. "Mennänkö ajelulle?" hän hymyili katsellen minua silmiin, kädet edelleen vyötärölläni. "Uskallankohan minä?", sanoin kiusoitellen. "Tottakai", Elias vastasi virnistäen ja suuteli minua pitkään.
|
|
|
Post by Sanni on Aug 10, 2016 20:07:24 GMT
Awwww
|
|
|
Post by Minka on Aug 11, 2016 8:08:34 GMT
I see what you did there 8--) :DDDDD ♡
|
|
|
Post by Sara on Aug 11, 2016 8:56:40 GMT
Ei toki *angelface*
♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
|
|
|
Post by Minka on Aug 11, 2016 19:38:04 GMT
Ei toki *angelface* ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡ Nii XDD
|
|
|
Post by Nelli on Aug 25, 2016 15:52:09 GMT
♥
|
|
|
Post by Minka on Sept 1, 2016 11:16:53 GMT
Lokakuu 2015
Auringonnousun aikaan
Heräsin säpsähtäen ja käännähdin katsomaan kelloa. 4.45, oli siis vielä hyvin aikainen aamu. Huokaisten kierähdin selälleni asetellen peittoa paremmin päälleni ja sulkien silmäni. Jostain syystä olin kuitenkin levoton, enkä kyennyt nukahtamaan. Odottelin puoli tuntia, mutta turhaan, sillä uni ei vain tullut. Lopulta päätin luovuttaa ja nousin ylös hiippaillen keittiöön.
Syötyäni päähäni putkahti idea. Mitä jos hevosilla oli jokin hätänä ja olin herännyt vaiston varassa? Yritin olla rauhallinen ja uskotella itselleni, että kaikki on hyvin samalla, kun etsin vaistomaisesti ratsastusvaatteitani kaapista. Päälleni puin beiget ratsastushousut, ohuen mustan fleecen ja violetin toppaliivin, sillä aamu oli kylmä. Jalkaani vetäisin vielä mustat ratsastussukat, jonka jälkeen keräsin varmuuden vuoksi hanskani kypärän sisään ja astelin hiljaa alakertaan. Kirjoitin nopeasti lapun missä olin ja jätin sen keittiön pöydälle. Eteisen kaapista etsin lämpimät talvikengät jalkaani ja lähdin ulos kirpeään pikkupakkaseen.
Sora narskui jalkojeni alla, kun kävelin kohti tallia. Puhaltelin ilmaa ulos keuhkoistani katsellen, miten se höyrystyi silmieni edessä. Kaikkialla oli hiljaista, sellaista rauhallisen hiljaista, joka kertoi metsän heräilevän vasta aamuauringon ensimmäisiin säteisiin.
Vähitellen tallipiha piirtyi silmieni eteen ja kävelin kivetyksen poikki tarttuen oven kahvaan. Jykevä puinen ovi aukesi narahtaen ja astuin sisälle hämärään talliin. Hapuilin oikealta puoleltani valonkatkaisijaa, josta painettuani tallikäytävä kirkastui hetkessä. Osa tallissa olevista hevosista hörähti levottomasti ja toiset heräilivät unestaan, katsoen mikä niitä häiriköi tähän aikaan aamusta. Kävelin eteenpäin kohti Susun ja Nessan karsinoita, jotka olivat tyhjänä. Tein siis täyskäännöksen kävellen ulos tallista, kohti tarhoja.
Erotin hevoseni niiden tarhan katoksen sisällä, jossa ne nuokkuivat vierekkäin. Pujahdin langan ali tarhaan ja vihelsin matalasti, jolloin tammat heräsivät horroksestaan ja kääntyivät katsomaan tulijaa. Susu hörähti minulle hiljaa ja tuli ulos katoksesta, Nessa perässään. Hevoset olivat selvästi ihmeissään aikaisesta aamusta, mutta tulivat tuttuun tapaansa katsomaan minua ja tutkimaan taskujani. Hymyillen silittelin kumpaakin ja tarkistin tammojen jalat, että niissä ei ollut haavoja tai turvotusta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten poistuin tarhasta ja kävelin sisälle talliin.
Istuskelin hetken hämärän ja hiljaisen tallituvan sohvalla. Kello oli melkein puoli seitsemän, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Kiersin katsettani ympäri tallitupaa ja jäin hetkeksi tuijottamaan huuruisesta ikkunasta ulos. Siitä avautui näkymä mustalle, myllätylle pellolle, jonka kevyt sumu yritti piilottaa. Silloin sain idean. Nousin ylös sohvalta ja suuntasin varustehuoneeseen, jossa jouduin hetken arpomaan kahden vaihtoehdon välillä, kunnes tartuin Nessan violettiin pakkiin ottaen sieltä riimunnarun.
"Nessa! Tule tänne kulta!" huusin kimolle hevoselle, joka nosti päänsä heti ylös kääntyen katsomaan minua. Se oli selvästi kummissaan, mitä tein taas tarhassa. Susu tuli myös luokseni ja laski päätään syliini. "Sinä saat vielä jäädä tänne", naurahdin hevoselle ja kiinnitin narun Nessan riimuun. Kimo oli vieläkin hämmentynyt epätavallisesta tilanteesta, mutta lähti kiltisti perässäni talliin.
Taluttaessani hevosta talliin Mystic hörähti tervehdyksensä Nessalle, joka vastasi myös hörähtämällä. Käänsin tamman käytävän perällä ympäri ja kiinnitin naruihin. Riisuin toppaloimen hevosen yltä ja ripustin sen karsinan ovessa olevaan telineeseen. Kyykistyin etsimään pakista pölyharjan ja aloitin harjaamisen kaulalta pitkin vedoin. Nessa ei ollut kovinkaan likainen loimen ansiosta, joten olin pian valmis. Seuraavaksi puhdistin kaviot ja laitoin suojat tamman kaikkiin jalkoihin. Päätin selvittää vielä harjan ja hännän, jonka takia innostuin jopa letittämään Nessan häntää.
Tamma oli tänään hyvällä päällä, - tai vain väsynyt aikaisesta aamusta - joten sain sille helposti satulan ja ratsastusloimen selkään. Neiti ei edes kiukutellut vyön kiristyksestä, nuokkui vain paikallaan. Rapsutin hymyillen Nessaa harjan tyvestä ja avasin sitten suitset ristityksestä. Lämmitin kuolaimia hetken käsissäni, ennen kuin tarjosin niitä tammalle. Se otti ne kiltisti suuhunsa, joten sain kaiken nopeasti valmiiksi. Viimeiseksi kipitin vielä kaapilleni vaihtamaan talvikenkäni ratsastussaappaisiin ja nappaamaan mukaani kypärän ja hanskat.
Pihalla minua vastaan tuli herra Blackwood, joka oli menossa tekemään aamutallia. Hän katsoi minua hieman hämmentyneenä, kun huudahdin hänelle pirteästi hyvät huomenet ja kerroin meneväni pellolle. Mies kuitenkin pudisteli päätään hymyillen ja heilautti minulle kättään.
Talutin Nessan kentän laidalle, josta bongasin jakkaran. Kiipesin varoen jakkaralle ja otin ohjista kiinni, ponnistaen itseni satulaan. Ensimmäiseksi tarkistin vyön, joka tuntui sopivalta ja pidensin sitten yleissatulani jalustimia reiällä. Ollessani valmis puristin pohkeillani Nessan kylkiä ja tamma lähti kävelemään eteenpäin.
Ilmankosteus nousi huomattavasti, kun pakkaslukemista siirryttiin plussan puolelle. Aamukastetta alkoi kertyä jäljellä olevien kasvien pinnalle ja utuinen maisema häämötti edessä päin. Nessa pärskähti kaulaansa venyttäen ja sen uloshengittämä ilma höyrystyi ilmaan.
Talvikuntoon valmistellun pellon pohja oli onnekseni vielä pehmeä, joten siinä pystyi ratsastamaan kunnolla. Nessan kaviot jättivät painaumia mustaan multaan ja tamma kohotti pirteästi päätään, kun keräsin ohjat tuntumalle. Ratsastin ensin käynnin aktiiviseksi, ohjaten Nessan isohkolle suorakulmiolle. Kimo oli piristynyt huomattavasti ja tuntui olevan innoissaan.
Aloitin asetukset ja taivutukset ensin kulmiin, mutta vähitellen otin mukaan voltteja. Nessa askelsi tarmokkaassa käynnissä eteenpäin ja taipui helposti sisäpohkeeni ympärille. Hetken päästä vaihdoin suunnan, johon Nessa tuntui aluksi kankealta. Asetin kuitenkin kärsivällisesti ja pyysin sisäpohkeen läpi takaosan väistätysten avulla, jolloin tamma pehmeni ja kuunteli paremmin.
Nostin ravin ja kevensin aluksi rauhassa tamman rytmin mukaan. Tahdin vakiinnuttua ratsastin temmonvaihteluita, joihin kimo vastasi kuuliaisesti. Jatkoin myös volttien tekoja, jotta saisin Nessan vieläkin pehmeämmäksi ja pyöristymään. Tamma taipui hienosti ympyröiden kaarilla, narskutellen kuolainta suussaan. Jokaisen voltin jälkeen suoristin huolellisesti ja pyysin hieman eteen tuntien selvästi, miten askel piteni.
Vaihdoin suunnan ravaten suorakulmioni poikki ja aloitin samat tehtävät tähänkin suuntaan. Kimo alkoi myödätä niskastaan laskien päätään alemmas ja eron tunsi jo liikkeistäkin. Taputin tammaa kaulalle kiitokseksi ja pienensin sitten askelta. Pitkän sivun keskelle tuli voltti, jonka jälkeen lisäys ja ennen kulmaa hidastus. Jatkoin näin hetken aikaa, kunnes istuin alas harjoitusraviin ja hidastin käyntiin kävellen pienet välikäynnit.
Siirryin taas raviin, mutta jäin nyt harjoitusravissa isolle ympyrälle. Aluksi pompin satulassa, mutta hienosäädöllä sain Nessan rennommaksi ja myötäämään taas, jolloin pystyin istumaan alhaalla ongelmitta. Asetin sisälle ja kokosin ravia muutaman askeleen verran, jonka jälkeen annoin Nessan mennä vähän reippaammin. Jatkoin tätä samalla pienentäen ja suurentaen ympyrää. Tamma kulki kauniisti kaula kaarella ja häntä hulmuten eteenpäin, kuunnellen kuuliaisesti jokaista apuani. Onnellisesti hymyillen kehuin hevosta ja vaihdoin suunnan jatkaen kokoamista ja lisäyksiä, sekä ympyrän koon vaihtelemista. Alun kankeus oli jo kadonnut, joten Nessa liikkui tähänkin suuntaan upeasti peräänannossa.
Siirryin ympyrältä takaisin suorakulmiolle ja tarkistin, että tamma liikkui suorana. Hevonen tuntui suorastaan lentävän ilmavien raviaskeleidensa takia, enkä voinut muuta kuin nauttia ja hymyillä kyydissä. Pian hidastin istunnalla käyntiin ja valmistelin laukannoston. Puristin pohkeillani kevyesti Nessan kylkiä ja kimo syöksähti innokkaana laukkaan pienen pukin kera. Laukkasin viitisen askelta ja hidastin sitten ravin kautta käyntiin ja valmistelin uuden noston, joka sujui vähän rauhaisammin. Muutaman toiston jälkeen jatkoin laukkaa ympyrälle ja pyysin myös laukan sisällä siirtymisiä. Nessa esitteli isoa ja ilmavaa laukkaansa, jossa olo oli kuin kenellä tahansa huippuratsastajalla kunniakierrosta tehdessä. Tamma protestoi pidätettäni pään heilautuksella, mutta suostui kuitenkin lyhentämään askeltaan. Taputin nopeasti sen kaulaa kiitokseksi ja ratsastin taas eteen.
Vaihdoin suunnan käynnissä ja valmistelin taas noston. Nessa oli innoissaan ja yritti saada ohjaa samalla, kun se kipitti kiireisesti eteenpäin. Jarrutin istunnalla ja tein voltin väistättäen takaosaa ulos, jotta tamma saisi jotain tekemistä. Viimeisen kerran se heilautti päätään myödäten sitten ja lähtien pohkeestani kiltisti laukkaan. Kehuin hevosta myös ääneen ja laukattuani muutaman askeleen hidastin ravin kautta käyntiin. Nostot sujuivat hyvin tamman kuunnellessa, vaikka yhdessä tulikin hieman kompurointia. Rapsutin kimon kaulaa ja jatkoin puhtaan noston jälkeen ympyrälle pyytäen samalla eteen. Nessan kaviot takoivat maata, kun tamma laukkasi eteenpäin kuolainta pureskellen. Se kulki ryhdikkäästi peräänannossa ja kuunteli korvat liikkuen pyyntöjäni. Tein vielä viimeisen hidastuksen, jonka jälkeen siirryin pois ympyrältä ja lisäsin laukkaa.
Laukkasin pellon poikki ja päätin kokeilla laukanvaihtoja. Aluksi Nessa sekosi askelissaan ja tahti rikkoitui, mutta jatkoin vain eteenpäin korjaten asian ja vaihtaen laukan suunnilleen joka kuudennella askeleella. Kehuin Nessaa ääneen ja käännyin ison kaaren avulla pellon reunassa takaisin tulosuuntaani, lyhentäen vaihtoväliä neljään askeleeseen. Valkea sumu oli tihentynyt ja erotin horisontissa enää vain tuuheiden kuusien siluetit, joita taivaalla hiljalleen kohoava aamuaurinko alkoi valaisemaan. Ympärillämme oli hiljaista lukuunottamatta Nessan kavioiden pamahtelua maata vasten ja oman hengitykseni kaikua korvissani. Valkea hevoseni, joka näytti karanneen suoraan satukirjasta, kuunteli tarkkaavaisena pienintäkin pyyntöäni ja olimme kuin yhtä. Sen jouhet hulmusivat ilmavirrasta ja kimo tuntui tanssivan allani, kun se vaihtoi laukan nyt joka toisella askeleella. Tajusin myös maiseman kirkastuneen yllättäen ja vilkuilin sivusilmälläni ympärilleni. Peltoaukea oli värittynyt auringonnousun kultaisin ja punertavin sävyin, tehden hetkestä taianomaisen.
Käänsin Nessan pellon laidassa ympäri ja hidastin kevyeen raviin. Annoin upealle hevoselleni vähän ohjaa ja tamma alkoikin heti venyttää kaulaansa, pärskähtäen tyytyväisenä. Ravailin vielä jonkin aikaa rauhallisesti ja istuin sitten alas hidastaen käyntiin ja antaen kunnon kiitokset hevoselleni.
Kävellessäni erotin hahmon polulla aivan pellon vieressä. Käänsin äkkiä päätäni kyseiseen suuntaan ja tajusin jonkun oikeasti seisovan siellä. Nessakin katsoi hahmoa hetken aikaa, mutta se ei pelännyt, joten minäkin rentouduin. Hahmo huomasi tulleensa nähdyksi ja käveli kädet taskussa jonkin matkaa meitä kohti, jolloin näin sen olevan poika mustassa takissa ja farkuissa. Hän käveli vielä lähemmäs ja oli erittäin tutun näköinen, mutta en vain saanut päähäni kuka hän oli. Äkkiä mieleni kuitenkin kirkastui ja päähäni putkahti yksi nimi. Elias. "Moi!" huudahdin pojalle hymyillen, jolloin hän lähti kävelemään luokseni. "Moi", hän sanoi ja katsoi, kun laskeuduin alas satulasta. Löysäsin nopeasti vyötä ja nostin jalustimet ylös rapsuttaen vielä Nessaa. "Mitäs sä täällä näin aikaisin?" kysyin. "Samaa voisin kysyä sulta", Elias naurahti. "Me lähetään tänään Itävaltaan ja Erika halusi vielä tallille, joten tulin hänen mukaansa", poika jatkoi. "Mä taas en saanut unta ja päätin sitten lähteä tallille", kerroin nopeasti ottaen Nessan ohjien päästä rennosti kiinni. "Kävipä tuuri", Elias totesi hymyillen ja katsoi minua silmiin. "Niin tosiaan", sanoin ja käänsin katseeni kenkiini. "Menitte muuten upeasti", poika sanoi vaikuttuneena ja jatkoi hymyilemistään. "Kiitos", sanoin hymyillen hänelle takaisin.
Painostava hiljaisuus laskeutui välillemme ja kun viimein uskaltauduin vilkaisemaan poikaa, huomasin hänen katselevan Nessaa kiinnostuneena. Eliaksen vaaleanruskeat hiukset hehkuivat auringonsäteiden osuessa niihin ja hänen vihreät silmänsä tarkastelivat Nessaa tutkivasti. Poika mutristeli suutaan luultavasti tahattomasti ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle, seisoskellen edelleen kädet takkinsa taskuissa. Jostain syystä en vain saanut katsettani irti hänestä. "Sinä tuijotat", Elias käänsi katseensa suoraan silmiini ja virnisti. "Enpäs", sanoin nopeasti ja punastuen siirryin katselemaan taivasta. "Miten vain, mutta minun pitäisi varmaan jo mennä", hän sanoi edelleen virnistellen. "Minäkin tulen jo tallille", sanoin ja lähdin taluttamaan Nessaa soratietä pitkin, Eliaksen kävellessä meidän vierellämme. Koko matkan virittelimme pientä keskustelua, jottei tunnelma olisi niin kiusallinen.
"Tota... haluisiksä auttaa mua hoitaa Nessan?" kysyin Eliakselta tallipihalla. Poika otti puhelimen taskustaan vilkaisten kelloa ja sanoi sitten: "Joo kyl mä voisin. Kyyti tulee vasta puolen tunnin päästä." Hymyilin hänelle pienesti ja lähdin viemään Nessaa talliin. Tamman kaviot kopisivat betonista lattiaa vasten ja muutamat hevoset hörähtivät Nessalle tervehdyksensä, kun kuljimme tamman karsinalle. Avasin oven kunnolla auki taluttaen tamman sisään ja pyöräyttäen sen ympäri. Riisuin sitten nopeasti hevoselta suitset ja päästin sen syömään aamuruokiaan. "Viittiitkö ottaa nää?" kysyin Eliakselta ojentaen hänelle suitset ja hanskani Nessan kaulan ali. Elias ojensi kätensä ottaakseen tavarat ja kätemme koskettivat tahattomasti saaden minut sävähtämään. Punastuen katosin vielä enemmän Nessan taakse, jottei poika näkisi reaktiotani. "Keskity nyt. Miksi käyttäydyt näin?" ajattelin riisuessani ratsastusloimen ja taitellen sen satulan päälle, jotta saisin ne samalla kertaa alas. "Voit harjata Nessaa jos haluat", sanoin Eliakselle, joka katseli minua vihreillä silmillään. "Selvä", hän tokaisi ja kumartui ottamaan pakista pölyharjan samalla, kun minä taiteilin itseni pesupaikalle varusteiden kanssa.
Pesin ja kuivasin kuolaimet, jonka jälkeen pyyhin nahkaosat sienellä. Pyyhin vielä enimmät kosteudet pyyhkeellä pois ja ristitin sitten suitset siistiin pakettiin. Nappasin telineestä satulan mukaani ja vein tavarat paikoilleen varustehuoneeseen.
Palatessani Nessan karsinalle näin Erikan juttelemassa Eliaksen kanssa. "Hei Minka! Kuulinkin, että olet aikaisessa tänään", tyttö tervehti minua pirteästi. "Joo", hymyilin. "Te olette siis lähdössä Itävaltaan?", jatkoin. "Pitää paikkansa. Ja itseasiassa kyytimme saapui äsken", Erika naurahti. "No menkää sitten ihmeessä ettette myöhästy", totesin ja halasin tyttöä. "Hyvää matkaa teille, pitäkää hauskaa", toivotin ja siirsin katseeni Eliakseen kohdaten hänen silmänsä. Epävarmasti poika astui askeleen lähemmäs ja halasi minua mietteliäs ilme kasvoillaan. "Nähdään", hän kuiskasi pehmeästi korvaani äänessään lupausta, joka sai lämpimän tunteen leiskumaan sisälläni. "Nähdään", kuiskasin takaisin ja katselin, kuinka hän käveli ulos tallista siskonsa perään, vilkaisten ovella vielä kerran taakseen.
|
|
|
Post by Sanni on Sept 13, 2016 16:58:16 GMT
Ku tapasitte tos tarinas ni mietin sillee öö mitä on tapahtunu mut sit tajusin et toi oliki menneisyytXDDDD
|
|
|
Post by Minka on Sept 14, 2016 16:08:45 GMT
Ku tapasitte tos tarinas ni mietin sillee öö mitä on tapahtunu mut sit tajusin et toi oliki menneisyytXDDDD Haha :DDDD
|
|
|
Post by Minka on Oct 7, 2016 19:33:36 GMT
Pitkästä aikaa tarinaa! Tuli aika huono ja nii, mut koittakaa kestää xdd Kiitos ja anteeksi.
Hot (air balloon)
"Oletko valmis?" kuulin Eliaksen äänen alakerrasta. "Joo", huikkasin hänelle ja korjasin vielä nopeasti huulipunaani peilin edessä. Nappasin pienen mustan laukkuni sängyn päältä ja kipitin portaat alas. Eliaksen silmät kohtasivat heti omani ja poika hymyili minulle tavalla, joka kertoi, että hän tiesi jotain enemmän. "Etkö vieläkään voi kertoa minne me mennään?" marmatin ja poimin takkini lipaston päältä. "En, se pilaisi yllätyksen", Elias naurahti nojaten ovenkarmiin. Tuhahdin tyytymättömänä ja kävelin pojan ohi mielenosoituksellisesti pukien kengät jalkaani.
Ulkona istuin autoon pelkääjänpaikalle ja odotin Eliasta. Näin sivupeilistä pojan sulkevan ulko-oven ja astelevan kohti autoa pyöritellen avaimia käsissään. Pian kuljettajan puoleinen ovi aukesi ja poika istahti autoon väläyttäen minulle hymyn. Hän käynnisti auton ja pääsimme lähtemään kohti määränpäätä, joka oli minulle vielä yllätys.
Kuuntelimme musiikkia radiosta ja Elias naputteli sormillaan rattia biisin tahtiin, hyräillen samalla itsekseen. Hymy hiipi huulilleni, kun vilkuilin sivusilmällä poikaa, jonka hiukset olivat suloisesti pörrössä. Erotin puolikkaan virneen hänen kasvoillaan, josta tiesin, että hän oli huomannut katseeni. Käänsin päätäni katsoakseni poikaan kunnolla ja aloin itsekin hyräilemään hänen kanssaan kappaleen tahtiin kiitäessämme pitkin moottoritietä.
Pysähdyimme matkallamme syömässä pienessä ravintolassa. Se oli sisustettu vanhanaikaisen tavernan tyyliin, mutta oli silti erittäin kotoisa. Iltapäiväauringon säteet tunkivat sälekaihtimien välistä valaisten hämärää ruokasalia, ja valitsimmekin loosin seinän vierustalta, ikkunan alta. Hetken päästä pirteä tarjoilija tuli kysymään mitä juotavaa haluaisimme ja sanoi tulevansa hetken päästä kysymään ruokatilauksemme.
Söimme jutellen samalla kaikesta ja yritin salakavalasti kalastella tietoja tulevasta keskustelumme lomassa. Elias oli kuitenkin hyvin päättäväinen tämän asian suhteen, enkä saanut mitään irti, pojan virnistellessä turhautumiselleni.
Nousimme pöydästä huikaten kiitoksemme tiskin takana seisovalle tarjoilijalle ja astuimme ulos ravintolasta. Kävelimme autolle ja jatkoimme matkaamme moottoritietä pitkin, joka vaihtui pian pienemmäksi tieksi. Jonkin ajan kuluttua ajoimme liikkenneympyrästä kohti kaupungin ulkopuolta ja silloin aloin todella ihmetellä, minne Elias oli meitä kuskaamassa. "Muistatko, mistä puhuttiin heinäkuussa?" poika kysyi äkkiä. Hän oli varmaankin huomannut kummastelevan ilmeeni. "Me puhuttiin aika paljon heinäkuussa", tokaisin käyden päässäni läpi kyseisen kuukauden tapahtumia. Elias hymähti puoliksi naurahtaen ja käänsi auton äkisti haaraumakohdassa tielle, joka vei vasemmalle. "Toivottavasti et pelkää korkeita paikkoja, vaikka silloin sanoitkin olevasi innoissasi", poika jatkoi ja hetken mietittyäni tajusin. Kuumailmapallo. "Oikeasti?" henkäisin kääntäen katseeni poikaan silmät suurina. Hänen hymynsä paljasti kaiken.
Saavuimme isolle aukealle alueelle, joka oli suureksi osaksi asfaltin peitossa. Alueen reunamilla oli muutama valtava halli, jossa ilmeisesti säilytettiin useampiakin eri lentovälineitä, sillä sivummalla oli muutama kiitorata. Elias ajoi avonaisesta portista sisään ja pysäköi parkkipaikalle, jonka jälkkeen nousimme kumpikin ulos autosta.
Odottelimme parkkipaikalla hetken aikaa, kunnes noin neljissäkymmenissä oleva mustahiuksinen mies käveli luoksemme. "Terve! Teille oli ilmeisesti varattu lento kuumailmapallolla", mies varmisti kätellessään ensin Eliasta ja sitten minua. "Kyllä, näin on", Elias sanoi ja mies viittoi meidät mukaansa.
Nurmikolla meitä odotti punainen kuumailmapallo, jossa kulki myös keltaisia ja vaaleansinisiä raitoja. Korissa hääri jo joku, joka varmisti ilmeisesti kaiken olevan valmiina ja kunnossa. "Tässä on Hanna Mills, lentäjänne tälle päivälle", mies esitteli meidät naiselle, jolla oli lyhyet vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Kättelimme häntäkin, jonka jälkeen kävimme läpi turvallisuusasiat, sekä kuumailmapallon perustoiminnan. Lopulta olikin aika nousta kyytiin.
Köydet irrotettiin korista ja Hanna kohensi liekkiä, joka alkoi vähitellen nostaa meitä ylemmäs. Elias puristi kevyesti kättäni ja hymyili minulle, kun käännyin katsomaan häntä. Tartuin vapaalla kädelläni korin reunaan ja hymyilin Eliakselle takaisin.
Punakattoiset talot värittivät kaupunkimaisemaa allamme, kun tuulenvire kuljetti meitä eteenpäin. Erotin maasta myös tuttuja maamerkkejä, kuten keskustan puiston ja kauempaa kirkon. Noustessamme vieläkin ylemmäs en nähnyt enää niin tarkasti maankamaran yksityiskohtia, joten käänsin katseeni eteenpäin.
Aurinko paistoi vieläkin kirkkaana, vaikka päivä oli jo pitkällä iltapäivässä. Lämpö ei kuitenkaan koskettanut meitä ylhäällä taivaalla, jossa oli kylmä tuulen takia. En silti valittanut, sillä olin liian lumoutunut maisemasta. Kaukana horisontissa pystyi jopa erottamaan Rhône-joen kimaltelevan auringossa, jos oikein silmiään siristeli.
Nojasin Eliaksen olkapäähän ja poika painoi suukon päälaelleni. Pitelimme toisiamme kädestä kuumailman lipuessa hiljakseen taivaankannella. Olin onnellinen, rentoutunut, enkä voinut lakata hymyilemästä itsekseni. Hetki oli vain niin täydellinen.
***
Kori painui pehmeästi vasten nurmikkoa ja alhaalla odotelleet ihmiset kiinnittivät heti narut, ettei pallo karkaisi mihinkään. Kiipesin ulos korista Eliaksen ja toisen miehen avustuksella ja haroin nopeasti sekaisia hiuksiani. "Maksu oli käsittääkseni jo hoidettu?" mustatukkainen mies kysyi Eliakselta, joka vastasi myöntävästi. "No siinä tapauksessa kiitoksia käynnistä ja tervetuloa uudelleen", mies toivotti. "Kiitos paljon", vastasimme Eliaksen kanssa lähtien kävelemään autolle, kun henkilökunta jäi tyhjentämään palloa.
Automatka sujui innostuneissa tunnelmissa, kun kävimme läpi lentoamme. En voinut lakata ihastelemasta kauniita auringon valaisemia maisemia, joista olin napannut myös muutaman kuvan. Elias naurahti innostukselleni, mutta myönsi myös nauttineensa ajasta. Ennen Eliakselle menoa kävimme vielä kaupassa ostamassa syötävää illaksi ja seuraavaksi päiväksi.
Avasin oven päästäen ensimmäisenä pojan ruokakassien kanssa sisään. Potkaisimme kumpikin kengät pois jaloistamme ja minä ripustin vielä takkini naulakkoon, ennen kuin menin keittiöön auttamaan. Purimme tavarat kaappeihin ja valmistimme sitten yhdessä ruokaa illaksi. Laitoin Eliaksen pilkkomaan sipulin ja kostoksi silmiensä vuodatuksesta, hän kutitti minua häiriten paistamistani. Lopulta poika rauhoittui halaten minua takaapäin ja painaen suudelmia niskaani, mikä ei kyllä yhtään parantanut keskittymistäni.
***
Istuimme sohvalla hämärässä olohuoneessa ja pidin jalkojani Eliaksen sylissä. Napostelimme laiskasti popcornia punaisesta kulhosta, samalla kun katselimme jotakin toimintaelokuvaa televisiosta. Naurahdin välillä hauskoille kohdille ja kommentoin tapahtumia Eliakselle.
Lopputekstien alkaessa pyörimään Elias sammutti television ja minä kiikutin tyhjän kulhon keittiöön. Elias tuli pian perässäni ja joi ison kulauksen jääkaapista löytynyttä limua. "Kiitos, mulla oli tosi ihana päivä", sanoin ja halasin poikaa. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja hymyili suloisesti. "Mitä vain sinulle", Elias sanoi pehmeällä, vähän kiusoittelevallakin äänellä. "Awww oletko vähän söpö", vastasin ja naurahtaen katsoin pojan vihreisiin silmiin. "Tiedätkö, voin olla vieläkin söpömpi", hänen silmissään välähti ja pian tunsin pehmeät huulet omillani. Vastasin jatkuvasti kiihtyvään suudelmaan siirtäen käteni pojan niskan taakse, kun toinen hyväili selkääni. "En nyt ole ihan varma, oletko tarpeeksi söpö", sanoin purren flirttailevasti huultani, kun vetäydyin suudelmasta. "Niinkö?" Elias kohotti toista kulmaansa ja pian löysin itseni keittiön tason päältä, kun poika tutustui jälleen lähemmin huuliini.
Elias katkaisi suudelmamme, mutta siirtyi suukottamaan leukaani edeten poskeni kautta korvalleni. Käteni olivat kietoutuneet pojan vaaleanruskeisiin hiuksiin, enkä voinut estää huokausta karkaamasta huuliltani, kun tunsin hänen kosteat huulensa kaulallani. Vaistomaisesti vedin Eliasta vieläkin lähemmäs itseäni ja siirsin toisen käteni hänen selälleen. Poika puristi kevyesti reittäni ja suuteli minua taas kiihkeästi. Vastatessani suudelmaan tunsin pojan virnistävän, jonka takia en pysynyt itsekään vakavana. "Minä rakastan sinua, tiedäthän", Elias sanoi ääni hieman käheänä ja hiukset pörrössä. "Kyllä taidan tietää. Ja minä rakastan sinua", vastasin katsoen suoraan noihin kauniin vihreisiin silmiin, ennen kuin painoin huuleni taas pojan omille.
|
|
|
Post by Sara on Oct 7, 2016 20:43:47 GMT
SIIS IHAN KAKKA OLI JOO.
Myönnän että pääsin tarinan alkuun taverna-sanaan asti, ja sitten menin kuukkeloimaan että mitäs helkuttia se meinaa ja päädyin 7min sisään youtubeen katsomaan kissavideoita mutta sitä en myönnä.
Voisit mennä kakanestokurssille senkin kakoista kakoin kakka en kestä sun stooreja mee pois ja tuu takas ku et osaa enää kirjottaa !!! Hus siitä !!!!!!
|
|
|
Post by Minka on Oct 8, 2016 8:38:27 GMT
SIIS IHAN KAKKA OLI JOO. Myönnän että pääsin tarinan alkuun taverna-sanaan asti, ja sitten menin kuukkeloimaan että mitäs helkuttia se meinaa ja päädyin 7min sisään youtubeen katsomaan kissavideoita mutta sitä en myönnä. Voisit mennä kakanestokurssille senkin kakoista kakoin kakka en kestä sun stooreja mee pois ja tuu takas ku et osaa enää kirjottaa !!! Hus siitä !!!!!! haha XDDDDDDDDDD Sarpan villi yö )) Joo eli voin tulla heti takas koska en osaa kijottaa *angelface*
|
|