|
Post by Sumu on Oct 8, 2016 9:54:29 GMT
Minkaa, miks sä oot noin hyvä ? ja mäkin suosittelen sitä kakanestokurssia XDDD
|
|
|
Post by Minka on Oct 8, 2016 18:56:18 GMT
Minkaa, miks sä oot noin hyvä ? ja mäkin suosittelen sitä kakanestokurssia XDDD Haha kiitos ihana XDDD ♡♡♡ Jaa, missäs semmosia sitte olis :DD
|
|
|
Post by Sara on Oct 9, 2016 16:01:58 GMT
Minkaa, miks sä oot noin hyvä ? ja mäkin suosittelen sitä kakanestokurssia XDDD Haha kiitos ihana XDDD ♡♡♡ Jaa, missäs semmosia sitte olis :DD NO KUULE ROSKIKSESSA SINNE SÄ KUULUTKI!!! Bwahahahaha
|
|
|
Post by Minka on Oct 9, 2016 16:18:25 GMT
Haha kiitos ihana XDDD ♡♡♡ Jaa, missäs semmosia sitte olis :DD NO KUULE ROSKIKSESSA SINNE SÄ KUULUTKI!!! Bwahahahaha Haista kakka ja nii kuulunki ku mun tarinat on roskaa nii pitää mennä pitää niille seuraa
|
|
|
Post by Sanni on Oct 20, 2016 17:05:20 GMT
: ((((( väärin meni Minq, siel roskikses ei oo mitää sun teksteihi liittyvääkää, usko jo. Ja hei Sarb, oletko 5 vai 3 vuotias? "kakanestokurssi" nimittäin XDDD
|
|
|
Post by Sara on Oct 20, 2016 19:11:06 GMT
: ((((( väärin meni Minq, siel roskikses ei oo mitää sun teksteihi liittyvääkää, usko jo. Ja hei Sarb, oletko 5 vai 3 vuotias? "kakanestokurssi" nimittäin XDDD Neljä puol !
|
|
|
Post by Minka on Dec 31, 2016 20:00:09 GMT
One Year
Yksi vuosi. Yksi kokonainen vuosi oli kulunut kuin silmänräpäyksessä. Kevät, kesä, syksy, talvi, kaikki muistojen täyttämät vuodenajat ja hyvät ja huonot ajanjaksot olivat ohitse, poissa. Ne elivät vain ihmisten mielissä ja muistoissa niin kauan, kunnes ei olisi enää ketään niitä muistelemassa.
Yhden vuoden ajan olin myös elänyt tuo hupsu, vihreäsilmäinen poika vierelläni. Olin hymyillyt, nauranut, itkenyt, rakastanut, ja tässä me vielä olimme, yhdessä, juhlimassa ensimmäistä vuosipäiväämme.
Pyörähdin peilin edessä pitäen koko ajan tuon seinällä roikkuvan heijastavan pinnan kautta katsekontaktin Eliakseen. Maata laahaavan iltapukuni harmaa satiinihelma heilahti pyörähdysliikkeen voimasta ja laskeutui sitten kauniisti paikoilleen. Vyötärölleni täydellisesti asettuva melko ohut nauha erotti kauniin timantein koristellun yläosan ja yksinkertaisen liehuvan alaosan toisistaan. Mekko oli kokonaan hopeanharmaa, joka saattaa kuulostaa tylsältä, mutta mielestäni se oli kaunis. Timanttikoristelut välkehtisivät juhlapaikan valoissa kilpaa näyttävien korvakorujeni kanssa, jotka Elias oli ostanut minulle vuosipäivälahjaksi. Minä olin ostanut hänelle solmion, ja hei ennen kuin pyöräyttelette silmiänne melko mielikuvituksettomalle lahjalleni, niin Elias todellakin tarvitsi sitä.
"Olet niin kaunis", Elias sanoi hiljaa ja hymyili sitä ihanaa, rakastavaa hymyään. Hän käveli kevyin askelin luokseni, kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli kaulaani pehmeästi. Hymähdin ääneen hymy huulillani ja käännyin ympäri ollakseni kasvotusten Eliaksen kanssa. Katsoin syvälle hänen lempeisiin silmiinsä samalla, kun liu'utin käsiäni pitkin hänen puvuntakin peittämiä käsivarsia. Hitaasti edessäni seisova poika kumartui minua kohti ja suuteli minua pitkään ja pehmeästi. "Elias! Nyt pitää lähteä!" kuului huuto alakerrasta, joka keskeytti hetkemme. Toisillemme virnistäen lähdimme peräkanaa alakertaan ja ulos autolle.
Asettauduimme Eliaksen kanssa hänen perheensä auton takapenkille. Olimme saaneet kyydin Hevosjärvelle sillä Erika oli myös menossa juhlimaan, joten oli helpointa viedä kaikki samalla reissulla. Matka taittui normaalia nopeammin radiosta soivan musiikin ja kevyen keskustelun täyttämänä.
Hevosjärvelle oli jälleen viritetty mitä mahtavimmat pihavalot koristamaan koko pihapiiriä. Oikeaan osoitteeseen ohjasivat kuitenkin lyhdyt, jotka reunustivat tasaisin välein majatalolle johtavaa tietä. Aurinko oli laskenut suunnilleen tunti sitten, joten kauniit valot pääsivät hyvin oikeuksiinsa alkuillan hämärässä.
Varovasti kömmin ulos autosta pitkän helmani kanssa ja pihalle päästyäni kävelin mustan ajoneuvon toiselle puolelle Eliaksen luo. Vilkutimme hyvästiksi autoon jääneille, jonka jälkeen lähdimme etenemään käsikädessä laatoitettua pihatietä pitkin muutaman muun ihmisen kanssa.
Sisällä jatkettiin samalla loistokkaalla kaavalla. Eteissaliin oli raahattu monia naulakoita, joissa työntekijät ottivat ihmisten takkeja vastaan. Mekin suunnistimme yhteen näistä naulakkopisteiden jonoista ja luovutimme takkimme säilöön muovista numeroläpyskää vastaan. Siitä matkamme jatkui itse juhlasalin puolelle, jonka ovella seisoi tarjoilijoita juomatarjottimien kanssa. Elias seisoi lähempänä tarjoilijaa, joten hän nappasi minullekkin lasin, jossa oli ilmeisesti jotakin kuohuvaa. Kippistimme nauraen ja kävelimme peremmälle saliin.
Tunsin koputuksen olallani ja kääntyessäni näin hymyilevän, ruskeatukkaisen naisen kasvot. "Voi Minka, sulla on ihana mekko!" tuo nainen nimeltään Sara kiljaisi ja halasi minua. "Ää kiitos! Ja sun mekko on upea!" vastasin halaten naista takaisin. Saralla oli todellakin aivan uskomattoman upea mekko, joka sai huomiota osakseen myös muilta vierailta. Kasper kuitenkin taisi odottaa jo iltaa, että Sara pääsisi mekostaan eroon, naisesta itsestään puhumatta. Vink vink vain.
Juttelimme kaikki neljä hyvän aikaa odotellessamme tervetulopuheen alkua. Puoli seitsemän aikoihin, kun myös mattimyöhäset olivat oletettavasti saapuneet, nousivat lavalle Huusari ja Bella. Heillä oli kerrassaan tyrmäävät iltapuvut, kuten illan emänillä kuuluikin olla. Huusari kopautti telineessä lepäävää mikrofonia muutaman kerran, jolla hän varmisti sen toimivan. "Tervetuloa Hevosjärven tilan vuotuiseen uuden vuoden gaalaan", nainen aloitti puheensa. Seuraavaksi hän esitteli illan ohjelman, johon kuului yhdeksältä alkava palkintojen jako, paljon tanssia, live musiikkia ja hyvää ruokaa, sekä keskiyön ilotulitus. Puheen loputtua täynnä oleva juhlasali raikui aplodeista ja isäntäväki poistui lavalta smokkeihin pukeutuneiden soittajien noustessa heidän tilalleen.
Veimme lasimme pöydälle, josta henkilökunta vei ne tiskiin ja suuntasimme takaisin saliin. Sara ja Kasper olivat kadonneet jonnekkin, mutta löysimme sentään Sannin ja Leon, jotka aloittelivat juuri valssiaan. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan ennen kuin suuntasimme itsekkin tanssimaan taidokkaan säestyksen siivittämänä.
Puoli kahdeksan aikoihin suuntasimme syömään. Tarjoilujen runsaus noudatti viime vuosien kaavaa, joten pöydiltä löytyi vaikka minkälaista herkkua. Kävimme kiltisti jonottamaan alkuruokapöytään lautasten kera, ja vaikka kuinka yritin säännöstellä, oli lautaseni silti aivan täynnä. Ja tässä oli vasta alkuruoka.
"Sinun täytyy maistaa tätä", hihkaisin ja tarjosin haarukkaani Eliakselle. Poika ensin vähän epäillen otti haarukallisen suuhunsa, mutta hänen ilmeensä kirkastumisesta päättelin hänen pitäneen ruuasta. "Tosi hyvää", hän kommentoi ja laskin haarukkani lautaselle juodakseni vettä.
Pääruuan syötyämme koukkasimme baaritiskin kautta juhlasaliin. Punaviinilasin kanssa oli vähän vaikeaa tanssia, mutta onnistuimme Eliaksen kanssa jotenkin huojumaan musiikin mukana. Juotuani lasin tyhjäksi vein sen pois käsistäni ja raahasin Eliaksen mukaani tervehtimään Emmiä ja Justinia, jotka näin vilahdukselta väkijoukossa.
Palkintojen jako kesti jonkin aikaa, mutta ihmisillä tuntui olevan siitä huolimatta hauskaa. Ja voin itsekkin myöntää, että olihan se jännittävää odottaa sattuisiko omalle kohdalle jokin palkinto. Rosewoodit päättivät tänä vuonna jakaa pokaalin eniten tippuneelle ja aihe nauratti erityisesti tallituvan porukkaa. Ei nimittäin ollut epäilystäkään, etteikö Heiniksen Kuningatar olisi vienyt voittoa kotiin. Nauroin myös itse ja vilkutin lavalla tuulettavalle Saralle, joka iski lopuksi silmää.
Bändin aika oli kulunut umpeen ja tilalle oli astunut DJ. Kaiuttimista kuului tällä hetkellä hitaan biisin säveliä ja keinuimme Eliaksen kanssa tanssilattialla toisiimme painautuneina. Hänen kätensä lepäsivät vyötärölläni ja minä olin kiertänyt omat käsivarteni hänen ympärilleen, lepuuttaen päätäni hänen rintaansa vasten. Tunsin Eliaksen hengityksen hiuksissani ja aina välillä korvallani, kun hän käänsi päätään. Hymyilin itsekseni. Nämä olivat niitä pieniä onnen hetkiä, joista nautin niin suunnattomasti.
Ulkona oli muutaman miinusasteen yöpakkanen, joka sai ihmisten hengityksen huuruamaan ilmassa. Terassin avoimien ovien kautta ulos kantautui musiikkia, mikä piti tunnelmaa yllä. Kauempana pihalla erotin ihmisiä, jotka puuhastelivat pian taivaalle lentävien rakettien kimpussa. Keskiyöhön oli enää muutama hassu minuutti, joiden kuluttua alkaisi kokonaan uusi vuosi. Uusien mahdollisuuksien aika.
Elias oli kiertänyt toisen kätensä ympärilleni eli seisoin hänen kainalossaan. Olimme kumpikin hiljaa, mutta aina välillä katseemme kohtasivat, mikä sai hymyn huulilemme. Tasan vuosi sitten en osannut aavistakkaan, mitä minulla olisi edessä. Se oli selvinnyt vasta muutaman minuutin päästä, ja täytyy kyllä sanoa, että en ole hetkeäkään katunut silloista päätöstäni. Eliaksen kanssa on ollut ihanaa.
Lähtölaskenta alkoi ja Elias litisti minua yhä enemmän itseään vasten. Kiljuimme kumpikin muiden mukana numeroita ja olin varma, että Eliaskin ajatteli viime vuotta. Käännyin katsomaan poikaa, joka tuikkivin silmin katsoi minuun takaisin saaden minut hymyilemään leveästi huudon seassa. "... kolme, kaksi, yksi, NOLLA!" huuto kaikui ympäri pihaa ja sillä samaisella hetkellä taivas räjähti kymmeniin väreihin. Pauke oli korvia huumaava, mutta kuulin silti korvani juuresta Eliaksen äänen. "Hyvää vuosipäivää Minka. Ja hyvää uutta vuotta", hän sanoi ja hymyili. "Hyvää vuosipäivää Elias. Ja hyvää uutta vuotta", sanoin matkien häntä naurun kera. Elias virnisti ja kiersi molemmat kätensä ympärilleni vetääkseen minut lähelleen. Katsoin ensin hänen silmiään ja sitten hänen huuliaan kurottautuen vaistomaisesti lähemmäs. Pian tunsin Eliaksen huulet omillani ensin pehmeästi, mutta sitten yhä vaativammin. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja nautin vain tästä hetkestä. Taivaalla paukkui ja rakettien värit loivat hohdettaan meidän päällemme. Ihmiset juhlivat, kilistelivät lasejaan, suutelivat ja olivat edes hetken onnellisia.
|
|
|
Post by Sumu on Jan 1, 2017 7:46:14 GMT
Ihana! ♡♡♡
|
|
|
Post by Minka on Jan 1, 2017 10:48:00 GMT
|
|
|
Post by Sanni on Jan 13, 2017 16:57:11 GMT
Täydellistä Minka, täydellistä!
|
|
|
Post by Minka on Jan 14, 2017 13:43:21 GMT
Täydellistä Minka, täydellistä! Ää kiitos ihana ♡♡♡
|
|
|
Post by Minka on Mar 24, 2017 19:53:11 GMT
tää on niin huono, oon pahoillani
sisältää päihteiden käyttöä
≫ Drinks
"Babeee haluatko lähteä perjantaina Alecin bileisiin?" Nostin katseeni Eliakseen, joka piteli puhelinta poissa korvaltaan puhuakseen kanssani. "Juu, miksi ei", hymyilin pojalle ja keskityin taas tietokoneeni näytöllä olevaan esseeseen. Hän hymyili minulle pienesti takaisin ja vastasi langan toisessa päässä olevalle, että olimme tulossa, mennen sitten takaisin olohuoneeseen.
Vaihdoin asentoa ja päätin tässä vaiheessa lukea aikaansaamani tekstin läpi, jotta osaisin jatkaa. Tällä kertaa olin sentään ajoissa esseeni kanssa, sillä palautuspäivä oli vasta sunnuntaina ja olin pian valmis. Ehkä olisi ollut parempiakin tapoja viettää tiistai-iltaa, mutta eipähän sitten loppuviikosta tulisi paniikkia.
***
Perjantai:
Suihkusta tultuani olin pukenut ylleni tiukan mustan mekon, joka ylsi puoleen väliin reisiäni. Seuraavaksi olin kuivannut hiukseni ja kihartanut ne korkkiruuveille, minkä jälkeen aloitin meikkaamisen. Suunnitelmien mukaan Elias tulisi hakemaan minut vasta vajaan kahden tunnin päästä, joten olin hyvin aikataulussa.
Olin juuri saanut liimattua tekoripset oikeaan silmääni, kun puhelimeni soi. "Moi", vastasin Eliakselle, joka tervehti minua äänessään pahoitteleva sävy. "Mä en pääsekkään niihin bileisiin", hän sanoi ja pettymys valtasi mieleni. "Aijaa. Miksi?" kysyin, ja vastaukseksi sain vain, että töissä oli jotain. "Mä voin kyllä hommata sulle kyydin, jos haluat silti mennä", hän jatkoi. Mietin vastaustani hetken antaen hiljaisuuden laskeutua. "Okei, voin mä mennä", vastasin lopulta huokaisten. Ei minulla muutakaan ollut. "Mä lähetän sulle kohta viestiä kuka hakee ja milloin, ok?" Elias sanoi. "Mä oon pahoillani", hän vielä sanoi. "Joo ja ei se mitään", vastasin ja lopetimme puhelun.
Katselin ulos keittiön ikkunasta, josta näkisin kyytini saapuvan. Kello oli jo muutamaa minuuttia yli kahdeksan, eli Adan ja jonkun minulle tuntemattoman Brandonin olisi pitänyt jo olla täällä. Elias oli tekstannut minulle, että Adan hommaamassa kyydissä oli vielä tilaa, joten olin suostunut, sillä olin tavannut Adan muutaman kerran. Hän oli Eliaksen yhden kaverin tyttöystävä.
Viimein musta bemari pysähtyi talomme eteen ja menin äkkiä eteiseen pukemaan kengät jalkaani, sillä takki minulla oli jo päällä. Tarkistin vielä, että kaikki tarvittava oli mukana ja astuin ulos.
"Moi Minka!" Ada kiljui radiosta raikaavaan musiikin yli ja viittoi minua sisälle. "Sori täällä on vähän täyttä, tuli vielä toinenkin yllätyskyytiläinen. Voit varmaan istua Lucasin syliin", vaaleanruskeat hiukset omaava nainen jatkoi ja osoitti blondia poikaa, joka katsoi Adaa hämmästyneenä. Auto tosiaankin oli jo täynnä, mutta pakotin itseni hymyilemään ja kiipesin kyytiin, manaten samalla Eliaksen alimpaan helvettiin. Lucas hymyili minulle anteeksipyytävästi ja veti turvavyön meidän molempien ympärille, kun auto starttasi.
Brandon istui ratissa ja hänen vieressään etupenkillä oli tummatukkainen Julia, joka hihitti kuskimme jokaiselle jutulle. Kädessään hänellä oli omenasiideri, mikä vähän väliä kiersi autossa, samoin kuin muutama kalja. Takapenkillä minun ja Lucaksen, sekä Adan välissä istui jo valmiiksi nousuhumalassa oleva Thomas, joka piti vähän väliä kättään reidelläni, vaikka kielsin häntä monta kertaa. Hän myös lauloi ahkerasti radiosta kuuluvien kappaleiden mukana, mikä huvitti meitä.
Auto liukui pysähdyksiin Alecin perheen hulppean omakotitalon eteen ja pääsin viimein pois autosta. Kävelin yhdessä Adan kanssa sisälle, kuullen moikkauksia kuistilla notkuvilta nuorilta.
Jätimme takit naulakkoon ja seurasin Adaa alakertaan, missä sijaitsi valtava baaritiskillä ja äänentoistolaitteilla varustettu huone. Biljardipöytä oli laitettu seinän viereen ja huoneen takaosassa sijaitsevat sohvat olivat täynnä ihmisiä. Osa heistä pelasi videopelejä ja loput katselivat pelien kulkua seinälle ripustetusta taulutelevisiosta.
"Tässä", Ada sanoi saaden minut säpsähtämään ja antoi käteeni juoman. "Pärjäätkö, jos käyn moikkaamassa paria tuttua tuolla?" hän kysyi ja hävisi melkein saman tien väkijoukkoon. Yksin jäätyäni hivuttauduin hiljalleen seinän viereen ja päätin maistaa muovimukissa olevaa juotavaa. Makua ei voinut kehua ja alkoholi poltteli kurkkuani, mutta otin toisenkin siemauksen ajatellen Eliasta. Jos hän olisi täällä, minulla olisi edes jotain tekemistä. Nyt seisoin vain yksin syrjässä, ja mietin miksi edes lähdin bileisiin, kun en ole juhlivaa tyyppiä.
En myöskään tajunnut, mitä oli tapahtunut uuden vuoden jälkeen. Meillä oli mennyt niin hyvin ja olimme olleet onnellisia, mutta yhtäkkiä olimme etääntyneet. Eliaksella oli paljon menoja ja olimme nykään harvemmin toistemme kanssa. Mutta ehkä se kuului juttuun, enkä voinut syyttää yksin Eliasta, sillä minullakin oli stressiä koulusta. "Nyt riittää Minka. Sä olet jo täällä, joten voit ihan hyvin pitää hauskaa", ajattelin ja päättäväisesti kulautin loput mukin sisällöstä kerralla kurkkuuni.
Baarimikko sekoitti minulle muutamia juomia, heittäen samalla pientä flirttiä. Nauroin hänen hauskoille jutuilleen ja keskustelimme välillä ihan arkisistakin asioista. Pian arviolta parikymppinen mustat hiukset ja ruskeat silmät omaava mies tuli pyytämään minua tanssimaan, joten iltani jatkui hänen seurassaan.
Huoneessa oli kuuma, musiikki soi ihan liian lujaa ja neonvalot vilkkuivat häikäisevästi, mutta en välittänyt. Mustahiuksisen miehen kädet hyväilivät välillä kehoani tanssiessamme ja nautin hänen huomiostaan alkoholin virratessa suonissani. Miehen nimi oli mennyt minulta ohi kovan metelin takia, mutta olin antanut asian olla. Tällä hetkellä hän katsoi minua virnistäen silmiin samalla, kun keikutimme kehojamme bassojumputuksen tahtiin. Hymyilin hänelle ja pyörähdin hetkeksi selkä vasten häntä, jatkaen tanssia. Tunsin miehen kädet vyötärölläni, kun hän käänsi minut taas ympäri ja yritti suudella.
Kavahdin nopeasti taaksepäin ja tokaisin: "Mulla on poikaystävä." Vaikka Eliaksen kanssa meni vähän huonommin, en silti alentuisi suutelemaan vieraita. Miehen leuka kiristyi ja hän mulkaisi minua vihan ja pettymyksen sekaisella katseella, ennen kuin lähti. Huokaisin itsekseni ja raivasin tieni baaritiskille pyytäen pari shottia jo tutuksi käyneeltä baarimikolta. Juotuani ne suuntasin taas tanssimaan.
Istuin kuistin kaiteella kädessäni jälleen yksi muovimuki, josta join tasaisin väliajoin. Vieressäni istui Alec, joka poltti tupakkaa muutaman muun ympärillämme olevan pojan kanssa. Nauroin heidän jutuilleen vähän liian kovaa, enkä välittänyt joukkoon löytäneen Thomasin kosketuksista, jotka hän yritti naamioida vahingoiksi. Pääni oli sumuinen juomastani alkoholista, mutta pidin silti lisää juotavaa lähelläni.
"Mooi Brrandon!" ympärikännissä oleva Julia huikkasi minun ja Alecin edessä seisovalle pojalle, joka ravisti juuri savukkeensa tuhkat pöydällä olevaan kuppiin. Tytöllä oli kädessään puoliksi tyhjä viinipullo, josta hän otti huikan ennen kuin yllättäen suuteli Brandonia. Ryhmä ympärilläni hurrasi ja vihelsi, ja huuto vain yltyi, kun Brandon suuteli tyttöä takaisin. Taputin muiden mukana niin innokkaasti, että melkein tipahdin kaiteelta selälleni, mutta Alec ehti tarttua kädestäni nauraen samalla.
Äkkiä näin oviaukossa Adan, joka katseli suuntaani toisen tytön kanssa. Ada sanoi jotain tytölle, joka palasi takaisin sisälle, kun taas Ada käveli luokseni. Hän nyökkäsi tervehdykset jätkille ja vilkaisi kulmiaan kohottaen Juliaa ja Brandonia, jotka suunnilleen söivät toistensa naamoja vieläkin. "Adaaaa! Sua ei ookkaan näkyny", puoliksi nauroin, kun takeltelin vähän sanoissani. "Minka sä olet ihan kännissä. Nyt lähdetään", hän sanoi painokkaasti ja huomasin vasta nyt, että hänellä oli minun takkini käsivarrellaan. "Ei nyt vielä! Mulla on hauskaa", sanoin ja otin huikan käteeni päätyneestä tölkistä, joka oli luultavasti Alecin. Ada huokaisi ja veti minut seisomaan antaen takkini minulle. "Mä lupasin Eliakselle huolehtia susta, joten nyt mennään. Mun veli tuli hakemaan, joten sun kannattaa käyttää tää hyvä tilaisuus", nainen sanoi ja lähti raahaamaan minua pois. "Bye Alec! Bye Thomas!" huusin vielä ja vilkutin kuistille jääville pojille.
"Pärjäätkö nyt?" Ada kysyi, kun hän saattoi minut sänkyyni juotettuuan minulle ensin muutaman lasin vettä. "Joo pärjään. Kiitos Ada", mumisin puoliksi nukahtamaisillani. Ehkä ei ollutkaan hyvä idea juoda niin paljoa, varsinkaan kun en juo muutenkaan juuri koskaan. "Eipä mitään. Lähetän Eliakselle viestin, että pääsit kotiin", Ada sanoi ja lähti huoneestani sulkien oven.
|
|
|
Post by Sara on Mar 24, 2017 23:01:12 GMT
Mun tekis mieli sanoa, että my life in one story, mutta koska se ei ole sopivaa niin sannottakoon että vähän liian mukauduttava ja hupsu stoori beentheredonethat :DDD
Ja toi ei ollu huono! Mee pois : (
|
|
|
Post by Minka on Mar 25, 2017 12:01:22 GMT
Mun tekis mieli sanoa, että my life in one story, mutta koska se ei ole sopivaa niin sannottakoon että vähän liian mukauduttava ja hupsu stoori beentheredonethat :DDD Ja toi ei ollu huono! Mee pois : ( Haha kiitoksia! :DDD
|
|
|
Post by Minka on Apr 15, 2017 15:54:24 GMT
lol this is sh¡t, hope u still enjoy
≫ Surprise
"Paljon onnea kultaseni!" äiti ja isä huusivat astuessani keittiöön. He riensivät kumpikin halaamaan minua ja minä yritin tajuta tilanteesta jotakin unenpöpperöisenä. "Kiitos kiitos", sanoin halaten heitä hymyillen. "Jo kahdeksantoista vuotta voi että!" äitini päivitteli suukottaen poskeani. "Niin se aika rientää", isäni hymyili ja ojensi minua kohti pienen paketin. "Voi ei, ei teidän olisi tarvinnut!" huudahdin isäni työntäessä sen käteeni. Varovasti revin hopeisen paperin pois ja avasin sen alta paljastuneen valkoisen rasian kannen. "Eeeeei", henkäisin katsoen vanhempiini ilon ja hämmennyksen sekaisella katseella. Samettisella pehmusteella lepäsi autonavaimet. "Isovanhempasi ja setäsi sekä tätisi ovat myös osallistuneet tähän", äitini sanoi myhäillen. "Kiitos ihan sikana!" huudahdin halaten kumpaakin, juosten sitten pihalle, missä minua odotti hopeanharmaa audi. Se oli kiedottu punaiseen lahjanaruun ja auton katolla komeili massiivinen rusetti.
Täysin sanattomana kävelin kohti autoa sivellen sormillani sen kiiltävää konepeltiä. Katsoin vanhempiani edelleen sanattomana ja avasin auton ovet istahtaen ajajan paikalle. Kosketin rattia kokeillen miltä se tuntui käsissä ja nojasin vasten penkin selkänojaa. Tämä oli ehdottomasti paras synttärilahja minkä olin koskaan saanut, enkä malttanut odottaa, että saisin esitellä sen Eliakselle.
***
"Hyvää syntymäpäivää", Elias sanoi hymyillen ja veti minut halaukseen. "Kiitos", vastasin ja suutelin poikaa nopeasti, ottaen sitten vastaan hänen ojentaman kuohuviinipullon ja kimpun valkoisia ruusuja. "Nämä ovat ihania", hihkaisin ruusuja tuoksuttaen. "mutta pullo saa jäädä säästöön, sillä mun pitää näyttää mitä sain lahjaksi", jatkoin virne naamallani.
Hyvästelimme vanhempani ja suuntasimme sitten ulos autokatokselle. "Tadaa!" sanoin hymyillen ja osoitin audiani. "Vau, oikeesti?" Elias kysyi hämmentyneenä, miettien huijasinko häntä. "Kyllä! Olin itsekin sanaton, kun sain tietää", naurahdin ja avasin auton ovet. "Mutta nyt me lähdetään koeajelulle", sanoin ja viitoin Eliaksen pelkääjän paikalle.
Aluksi olin melko epävarma ajaessani, sillä tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun ajoin inssin jälkeen. Kaikki kuitenkin sujui, auto tuntui hyvältä ja Elias opasti minua, joten osasin jo rentoutuakin. Radio soi hiljaa taustalla, kun juttelimme koko matkan valitsemaamme ravintolaan. Minusta tuntui, että parisuhteemme kääntyisi vihdoin nousuun.
Oioin mekkoni helmaa istuessani alas ravintolan tuolille, Eliasta vastapäätä. Ystävällinen tarjoilija ojensi meille ruokalistat ja kertoi, että tulisi kohta kysymään mitä haluaisimme juoda.
Ravintola oli viihtyisä hyvin modernista sisustuksesta huolimatta. Olimme onneksi saaneet rauhaisan pöydän melko takaa ja vain muutamassa lähipöydässämme oli ihmisiä. "Mitä juotavaa teille saisi olla?" tarjoilijan ääni havahdutti minut ja annoin Eliaksen sanoa ensin. Hän otti coca-colan ja minä otin vettä.
Nappasin nopeasti kuvan herkullisen näköisestä annoksestani, jonka laittaisin myöhemmin instagramiin. Kilistimme lasejamme Eliaksen kanssa ja otimme kulaukset ennen ruuan kimppuun käymistä. Olin tilannut kasvishampurilaisen bataattiranskalaisilla ja jo ensimmäisellä suupalalla totesin, että ravintolan ruokaa ei oltu turhaan kehuttu. Elias jakoi mielipiteeni.
Ilta sujui rennoissa merkeissä keskustelun ja hyvän ruuan parissa. Kaikki huoleni oli kuin pois pyyhkäisty, eikä huoneessa tuntunut olevan muita meidän kahden lisäksi. Nauroin Eliaksen jutuille ja vitseille, katsoin, kun hän selitti jotain innoissaan ja välillä hän vain hymyili minulle silmät tuikkien. Hän nauroi, kun syötin hänelle lusikalla maistiaisia suklaakakustani ja piti kädestäni kiinni, kun kerroin hänelle viikkoni tapahtumista.
***
Perheeni oli lähtenyt lupauksensa mukaan talosta, joten olimme Eliaksen kanssa kahden. Eteisessä riisuin kenkäni sekä takkini ja sytyttelin valoja matkalla keittiöön. Laukkuni jätin eteiskäytävän pöydälle.
Elias ampui kuohuviinipullon korkin viileään iltaan ja kaatoi sulavasti juomaa kahteen lasiin, joita pidin käsissäni. "Kippis", sanoin hymyillen ja kilistimme taas lasimme yhteen maistellen juotavaa terassilla. Taivas oli pilvetön ja tuikkivat tähdet erottuivat selkeästi tummentuneella taivaalla. Elias kietoi toisen käsivartensa ympärilleni vetäen minut kylkeensä ja kohotin katseeni hänen silmiinsä. Hän katsoi minua hetken ennen kuin käänsi katseensa takaisin tähtiin. "Anteeksi, että olen ollut vähän etäinen", hän sanoi aloittaen keskustelun, joka olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten. "Koulussa vaan on hirveästi kiireitä ja siihen päälle vielä työt, niin voit varmaan ainakin kuvitella kuinka väsynyt olen", Elias jatkoi. "Tietysti", vastasin hiljaa. "Olen itsekin ollut aika kiireinen ja tuntuu aika toivottomalta yrittää järjestää kaikelle aikaa", sanoin vielä. Elias oli hetken hiljaa. "Niimpä. Musta kuitenkin tuntuu, että me ollaan hiljalleen etäännytty, enkä mä halua sitä", hän sanoi saaden perhoset lepattamaan vatsassani. "Musta on tuntunut samalta, enkä mäkään halua sitä", sanoin. "Pitäisi varmaan vaan rohkeammin puhua", totesin puoliksi naurahtaen. "Mä haluan vain, että sä tiedät mun olevan täällä sua varten", Elias hymyili. "Mä tiedän kyllä. Ja mäkin olen täällä sua varten", vastasin tuntien seuraavaksi pojan huulet omillani.
Kolme kuohuviinilasillista myöhemmin olin passittanut Eliaksen suihkuun, kun itse vielä siivoilin keittiötä. Äkkiä tunsin kädet ympärilläni ja pehmeät huulet suutelemassa kaulaani, jolloin ensin hieman säikähdin, mutta sitten hymyilin. "Tarvitko sä apua?" Elias kysyi hiljaa lepuuttaen leukaansa olkapäälläni. "En, nää oli viimeiset", vastasin asettaen vielä muutaman lasin astianpesukoneeseen. "Hyvä", Elias kuiskasi korvaani ja käänsi minut ympäri suudellen huuliani. Vastasin suudelmaan ja kiersin käteni pojan kaulaan, sivellen hänen hiuksiaan. Elias painoi minut tiiviimmin itseääni vasten siirtäen toisen kätensä yläselälleni ja toisen hän liu'utti lantiolleni. Hän suuteli poskiani, leukaani, kaulaani ja korvalehteäni, jolloin väkisinkin huokaisin upottaen sormeni syvemmälle hänen hiuksiinsa.
Makuuhuoneessa hän veti mekkoni vetoketjun auki ja minä ravistin sen pois päältäni. Käteni lipuivat Eliaksen vatsalihaksia ja kylkiä pitkin, kun suutelimme intohimoisesti. Autoin paidan pois pojan päältä ja hän nosti minut syliinsä, laskien minut sitten sängylle. Katsoin syvälle hänen silmiinsä hämärässä huoneessa huultani purren ja suutelin sitten Eliaksen poskea ja suupieltä härnätäkseni häntä. Poika hymyili ja nousi hetkeksi polvilleen, jotta saisi housut pois jaloistaan. Hänen kätensä vaelsivat ympäri kehoani ja tunsin jälleen hänen huulensa ja lämpimät henkäyksensä milloin solisluullani, kaulallani ja milloin poskellani. Henkäisin ja kiedoin jalkani pojan ympärille, samalla kun toinen käteni oli hänen selällään ja toinen sekoittamassa nuo pehmeät hiukset. Elias otti reidestäni kiinni pyöräyttäen minut päälleen ja etsi rintaliivieni hakaset selästäni. Pian sen jälkeen meillä kummallakaan ei ollut enää yhtäkään vaatekappaletta päällä.
***
Aamulla heräsin ovikellon ääneen ja vaikertaen käännyin kurottamaan puhelimeni yöpöydältä. 11:06 näytti kello, joten ihmettelin kenellä oli näin aikaisin asiaa. Ovikello soi toistamiseen, jolloin valmistauduin nousemaan sängystä, mutta Elias kaappasi minut takaisin. "Se on varmaan joku kauppias", hän sanoi matalalla aamuäänellään. "Ehkä, mutta se voi olla myös jotain tärkeää", vastasin nauraen Eliakselle. "Älä anna sen häiritä sunnuntaiaamuamme", poika aneli, mutta minä pakenin hänen otteestaan ja etsin päälleni puhtaat alusvaatteet. Nappasin mukaani myös ensimmäisen vaatekappaleen, joka sattui olemaan Eliaksen musta t-paita. Hiukseni harjasin pikaisesti matkalla alakertaan ja vilkaisin vielä peilistä, etten ollut liian järkyttävän näköinen.
Avasin oven ilman mitään suurempia odotuksia hymy kasvoillani, joka kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti järkytykseen, kun muutaman sekunnin päästä tunnistin kuistillani seisovan miehen. Hän nosti katseensa vähän yllättyneen oloisena puhelimestaan ja tuijotti minua nyt suoraan silmiin noilla hyvin tutuilla ruskeilla silmillään, joihin katsoin viimeksi kaksi vuotta sitten. "Niko...", kuiskasin ja miehen huulille nousi hymy.
|
|