Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 3, 2014 6:30:07 GMT
Parka Ofc tallilla on hiljaista jos mä oon sairaalassa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 3, 2014 10:58:32 GMT
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 3, 2014 22:25:27 GMT
Ovi kolahti. "Oliveerrr.." purisin kuin kissa. "Huomenta." Hän virnisti omahyväisesti. "Haluun jonkun toisen hoitajan. Ihan kuka vaan, muttet sä. Sä oot pelottava." Käytin taitojani hyväksi. Oliver pärskäytti naurun. "Onko sulla nälkä, vai miksi äksyilet?" Hän vakavoitui äkkiä. "Ja mähän en näitä sairaalan soppia syö. Tuo mulle tikkareita, niin sitten en kuole nälkään." Valistin kuuluvasti. Oliver tuijotteli käsiään. "Aha." Hän tokaisi ja poistui huoneesta. "Oliver 호튲쵸벱졿숗룡!" Huusin hänen peräänsä. "Kuinka voin palvella, prinsessa?" Kysyi huvittineen näköinen hoitaja oviaukosta. "Älä jätä mua tänne kuolemaan." Sanoin anelevasti ja katsoin häntä koiranpentuilmeellä. "En. Tänään on monta juttua. Ekana me mennään vaihtamaan kanyyli." hän kertoi. "Kivaa!" Huusin. Lähdimme pyörätuolilla liikenteeseen ja niin Oliver vei minut huoneeseen, jossa naislääkäri odottelikin minua. "Mikä se kanyyli muuten on?" Kysyin viimein. Oliver ja naislääkäri vaihtoivat katseen. "Otetaampas tämä side tästä sinun kädestäsi irti." Nainen sanoi ja alkoi kääriä sidettä pois. "Mikää.." katselin pientä vekotinta, joka paljastui kääreen alta. "Hei, katsoppas, mikä tuolla seinällä on!" Oliver huudahti. Katselin seiniä. "Missä mu.. Ai *******!" Kiljaisin yllättäen. Nainen piti kädessään sitä pientä laatikkoa, johon meni pieni putki, joka oli aivan.. verinen. "Annappas toinen kätesi, niin laitetaan uusi." Nainen sanoi rennosti. #___# "no en kyllä." Sanoin tylysti ja laitoin käteni puuskaan. "Mutta neiti hyvä, pitäähän sinun nyt lääkkeitä saada!" Hän huudahti. Käännyin koppavasti pois päin ja nousin ylös. Potkasin vielä pyörätuolia ja kävelin pois. "*huokaus* Onpa kyllä itsepäinen nuori neiti." Nainen sanoi. Oliver nyökkäsi ja lähti perääni. Hehhe. Hänpä ei minua kiinni saisi. Minäpä nimittäin istuin jo bussin pehmeässä penkissä, matkalla Hevosjärven tilalle. "Kiitos kyydistä!" Kiitin kuskia ja hyppelehdin talliin. Nopeasti nappasin loimen ja suitset telineestä ja juoksin Goldenin luo. Nakkasin loimen sen selkään ja suitset päähän. Ihan hetken päästä olimme valmiit ja lähdimme pihasta. Kävelimme pitkän aikaa, ennenkuin nostin ravin. Ravailimme pitkin huurteista metsää. Jäniksen jäljet näkyivät menevän metsään, kun taas oravan jäljet johtivat puuhun. Ravasimme vielä hetken, kunnes hiljensin käyntiin. Goldenin askeleet keinuttelivat minua kaikessa rauhassa. Makasin ruunan selässä mahallaan ja pidin sen kaulan ympäri kiinni. Annoin sen kävellä, minne mieli teki, sillä Golden ei voisi eksyä. Pian olimme saapuneet pienen metsälammen rantaan, jossa pysähdyimme hetkeksi. Makasin Goldenin selässä, lähes nukuin. Kun minua alkoi paleltaa, lähdimme takaisin tallia kohti. Annoin hevosen jälleen valita omat reittinsä. En ollut varma, kauanko olimme olleet maastossa, mutta ilmeisesti tarpeeksi kauan, että Oliver oli jäljittänyt minut jotenkuten ja seisoi nyt Huusarin kanssa tallin ovella. "Mä en ikinä tuu täältä alas." Sanoin Oliverille. "Jos aiot viedä mut takas osastolle, niin Golden lähtee mukaan." Puristin yhä tiukemmin ruunaa. En ikinä päästäisi irti. Ikinä. Huusari katsoi surullisena minua. "Jos et anna itsesi toipua kunnolla, mun täytyy määrätä sulle porttikielto tallille." Huusari sanoi harmissaan. Hän ei voinut katsoa minua silmiin. "Ja se alkaa olla lähellä." Oliver jatkoi. "MÄ EN PÄÄSTÄ IRTI TÄN HEVOSEN RUUMIISTA! JOS GOLDENIA EI OO, NII MUAKAAN EI OO!!!" kiljuin Oliverille. "Golden on mun perhe." Sanoin tyymesti. "Sillon kun kukaan muu ei jaksa mua ja mun höpötyksiä, niin mä turvaan Goldeniin. Sille mä kerron ja uskon, et se ymmärtää. Mä tarviin Goldenia nyt!!!" Aloin taas huutamaan, kun minut revittiin alas hevosen selästä. "Älkää! Mulla on sille asiaa!" Huusin. Autosta ilmaantui toinen nainen. Yhteisvoimin, he saivat raahattua mint autoon. Huusin ja itkin. Sairaalassa lukittauduin WC:hen ja revin paperia pieneksi silpuksi. Olin niin vihainen. Torjuttu. Olin ilmeisesti nukahtanut lukkojen taa, mutta harmikseni heräsin sängystä. "Huomenta vaan." Oliver kuiskasi jostain nurkasta. "Painu kuuseen." Sanoin tylysti. Oliver ei liikahtanut milliäkään. Henkäisin syvään ja vaivuin takaisin uneen.||traaginen teksti Hienoa Mimmi!
Tragedinen tarinakokonaisuuden osat jatkuvat. Ei kirjoitusvirheitä, ei ajatuksenkarkailua. Pidin tässä tarinassa siitä, että osaat kertoa tarkasti, tunteitasi apuna käyttäen sairaalareissustasi. Erityisesti Oliver korostuu. Onko se sun uus mies?
Suosittelen lämpimästi pysymään siellä sairaalassa, ettet joudu kauemmaksi aikaa. Golden odotteleekin sitten sua tilalla. Saat 40v€ *
- Huusari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 6, 2014 18:13:47 GMT
"OON KUNNOSSA!" huusin kovaa sairaalan ikkunasta. "PÄÄSEN POIS TÄÄLTÄ!" ohikulkijat katselivat ihmeissään. "Ootko pakannut?" Äitini kysyi ovelta. "JOO! MENNÄÄN!" kiljaisin ja johdatin äitini ulos sairaalan ovista. Pari viimepäivää olivat sujuneet mallikkaasti ilman ylimääräistä söhlintää. Istuin autoon, jossa tuoksui äidin uusi Avril Lavigne -hajuvesi. Lähdimme ajamaan kotiin.
"Aahh.. kotona." Huokaisin ja kiiruhdin suihkuun. Äiti oli laittanun lempiruokaani, pastaa. "Kiitos!" Huudahdin ruoan jälkeen ja kiirudin omaan huoneeseeni.
"Äiti! Kenen nää uudet ratsastushousut on?" Huusin hänelle. "Sun!" Hän vastasi. Hetken päästä kiikuin äidin kaulassa. "Kiitos, nää on ihanat." Kuiskasin.
Sujautin housut ylleni ja sukat jalkaani. Sitten juoksin eteiseen ja kiskoin takin päälleni ja kengät jalkaani. "Mä meen nyt!" Huusin ja suljin oven.
Istuin bussissa hiljaa ja kaavailin tätä päivää. Vidoin pääsin tallille RAUHASSA. Ää.. oli kerennyt tulla jo ikävä muita.
Vihdoin bussi pysähtyi jarrut kirskuen tallin eteen. Juoksin kiiruhtaen tallin pihaan. "MISTELI! ALLI!" huusin heti, kun näin tytöt. "Ihanaa nähdä!" Sanoin. Vaihdoimme kuulumisia, kunnes minä pujahdin talliin. "Huusari! Bella!" Kiljaisin ja juoksin naisten luo. "Hah! Kiva nähdä sua täällä. Luvallisilla asioilla." Naiset virnistivät. Naureskelimme hetken, kunnes päätin lähteä Goldenin luo.
"Heippa kultapoitsu..♥" lepertelin paapille ja silittelin sen kiiltävää karvaa. "Minäpä taidan juoksuttaa sua vähän." Virnistin ruunalle ja nappasin harjan korista. Harjasin ruunaa pitkään ja hartaasti, kunnes se alkoi itsekkin kyllästyä. Naksautin juoksutusliinan lukon Goldenin päitsiin ja vein sen niissä maneesiin. Menin koulupuolelle, sillä siellä puolella ei ollut ketään. Estepuolella oli Minka ja Susu. "Kiva, että suakin näkee tallilla!" Minka huikkasi. "Hahajoo! Vihdoin pääsin sairaalasta pois luvan kanssa!" Heitin ja naurahdin. Nauroimme yhteen ääneen ja sitten pyysin Goldenin käyntiin. Se käveli reippaasti. Näytti olevan kertynyttä energiaa. Annoin sen kävellä hetken ja sitten vaihdoin suuntaa. Golden käveli siihenkin suuntaan hetken ja sitten nostin ravin. Ruuna ei tahtonut pysyä ravissa, vaan kiihdytteli laukkaan kokoajan. Jopa pieniä pukkeja nähtiin. "Nono poika. Päästän sut purkaan energiaas!" Hihkaisin ja pyysin Goldenilta laukkaa. Ruuna laukkasi tukka putkella ja sen häntä yritti pysyä mukana. Vaihdoin pikaisesti Goldenin suutaa ja annoin sen laukata lisää. "Laukkaa niin paljon, kuin energiaa on!" Huikkasin ja katselin, kuinka innoissaan ruuna oli. Kunnon revittelyhetki ei ole koskaan pahitteeksi ja nyt, kun en oikeastaan saisi vielä vähään aikaan ratsastaa, niin nyt olisi juuri sopiva hetki auttaa Goldenia purkamaan energiaansa.
Lopulta, kun ruuna alkoi hidastamaan, hiljensin sen käyntiin ja annoin sen kävellä pitkään. Ruuna pärskähteli tyytyväisenä. "No sehän meni vauhdikkaasti!" Minka hihkaisi. "Joo. Ylinääräistä energiaa päässyt kertymään!" Naurahdin takaisin.
Tallissa harjasin ja loimitin Goldenin. Oli niiiiiiiin ihanaa nähdä sitä taas.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 19, 2014 20:26:01 GMT
Juoksen hädissäni tallille. Omgomgomg, hoen mielessäni kun repäisen tallin oven auki. "Mimmi!" Huudahtaa edessäni äimistelevä Minka. "Sua ei olekkaan pitkään aikaan näkynyt." Hän kummastelee. Mutisen vaisusti vastauksen ja kiiruhdan Huusarin ja Bellan puheilke.
"Anteeksi!" Kiljaisen, saavuttuani satulahuoneen ovelle, jossa naiset huolsivat varusteita, Lilian ja Misteli apunaan. "Ai moi!" Misteli huudahti. "Anteeksi, etten ole käynyt aikoihin tallilla! Me oltiin reissussa Saksassa, äitini sedän hautajaisissa." Sanoin madaltaen ääntäni. "Osanottomme." Huusari sanoo asiallisesti ja minä nyökkään hieman. "No, tervetuloa takaisin!" Hän hymyilee.
Kiiruhdan nopeasti ulos hakemaan Goldenin, rakkaani.
"Voi muru, oletpa sinä kasvanut!" Lepertelen ruunalle, vaikka tiedän, ettei se ole kasvanut milliäkään. Silittelen ja rapsuttelen ruunaa kauan, ennenkuin talutan sen talliin ja laitan sen pesukarsinaan. "Kai sinut pitää joskus pestäkkin." Puuskahdan ja säädän hanan lämpimälle. Valutan vettä hevosen selkää pitkin lavoille ja jalkoihin. Kun Golden on kauttaaltaan märkä, levitän kerroksen saippuaa sen mustalle karvalle. Ruuna puuskahtaa ja rentouttaa lihaksiaan entisestään. "Aw, sä taidat tykätä." Kuiskaan ja hankaan ruunan karvaa sienellä. Ruuna kääntää vastaukseksi hieman päätään ja se henkäisee kädelleni. "Mullakin oli ikävä sua." Hymyilen kaipuu silmissäni. Kun ruuna on valkoisen vaahdon peitossa, huuhdon sen huolella. Kastelen ruunan hännän ja harjan ja levitän siihen takkuja selvittävää hoitoainetta. Annan sen olla hetken ja sillä aikaa pesen vielä kerran Goldenin jalat. Sitten huuhdon hevosen vielä perusteellisesti ja kuivaan sitä hieman.
Kipaisen hakemaan suuresta Ikean kassistani vastapestyn fleeceloimen. Heitän sen ruunan selkään ja vien hevosen sitten karsinaan. "Älä hätäile. Tuun kohtapuoliin takas. Annan sun kuivua nyt vähän aikaa." Kuiskaan ruunalle ja halaan sitä pikaisesti.
Kävelen määrätietoisesti Jackin karsinalle ja astun sisään. "Kappas vaan, sehän on itse suloisuus." Sanoin, ilman vähintäkään pelonhäivähdystä. En tuntenut juuri muuta kuin helpotusta. Astuin itsevarmasti askeleen eteenpäin ja sujautin pikavauhtia päitset orin päähän. Se ei kerennyt reagoimaan mitenkään. Pian se kuitenkin huomasi tapahtuneen ja alkoi viskoa ja heiluttaa päätään. Nappasin sen päitsistä kiinni ja raahasin sen pesariin. Annoin ponille pienen annoksen kauraa ja sillä välin kastelin ja vaahdotin sen vaalean karvan. Pian ori alkoi kuitenkin hermoilla ja tepastella edestakaisin. Aloin itsekkin hermostua, kun poni oli tallonut kaikki varpaani ainakin kaksi kertaa. Jostain kuului pieni kolahdus ja poni alkoin pyöriä vauhkona.
Palaset liikahtivat kohdalleen ja aivoistani kuului selvä naksahdus. "Aivan!" Kiljaisin ja juoksin satulahuoneeseen. Tartuin ensiapukaapin oveen ja kaivoin sieltä pieniä vanupalloja. Kiirehdin takaisin Jakin luo ja työnsin tupot sen korviin. Poni ravisti päätään ja yllättäen se asettui ja vilkuili vähän vain ympärilleen. "Jes!" Kiljaisin ja kapsahdin ponin kaulaan. Se perääntyi vihaisesti pari askelta ja sohi ilmaa hampaillaan. Naurahdin hieman ja huuhdoin ponin karvan ja jouhet. Kuivasin ponin ja laitoin sillekkin vastapestyn loimen. Talutin sen karsinaansa ja palasin Goldenin luo.
Nappasin loimen pois ja taittelin sen Goldenin karsinan oven tangolla. Sitten menin harjaamaan hevosta. Harjasin sitä pitkään ja huolella, kunnes satuin vilkaisemaan kelloa. No, hain ruunan varusteet ja varustin sen pikapikaa. Pihalla kiristin satulavyön ja nousin selkään. Kävelimme maneesiin, koulupuolelle jossa Misteli pyöritteli poniaan Apple Pietä. Lähdin heti alukäynneissä tekemään pohkeenväistöä, joka onnistui ihan hyvin. Golden oli aika jäykkä vasemmalle, mutta pikkuhiljaa kankeus katosi ja hevonen hakeutui muotoon. Halusin alkaa treenaamaan myös koulua ruunalla, sillä kouluratsastushan on sen kaiken perusta ? Tällä tunnilla keskityimme suuriltaosin vain pohkeenväistöihin, jotka alkoivat pikkihiljaa sujua moitteettomasti. Nostin hitaan ravin ja kokeilin uudellen väistöjä. Hevonen tuppasi siirtymään jatkuvasti käyntiin, joten jouduin tuuppimaan sitä jatkuvasti. Hitaassa ravissa väistö onnistuivat hienosti, mutta nopeammalla temmolla asekeleet puuroutuivat ja koko juttu meni penkin alle. Pian nostin laukan ja päättelin harjoitella laukanvaihtoja. Ensin nopesti ravin kautta, mutta halusin joskus onnistua ilman raviaskeleita. Etenisimme kouluratsastuksessa vähän kerrallaan. Nostin oikean laukan. Tasainen laukka, pitkät askeleet. Otin seuraavan pitkän sivun puoleenväliin laukanvaihdon, jota Golden ei näyttänyt ymmärtävän. Hiljensin ja nostin uuden laukan. Nyt annoin Goldenin ravata hieman enemmän ja ravin kautta saimme kuin saimmekin nostetuksi vasemman laukan. Toistin tehtävän muutamaan otteeseen ja sitten siirsin hevosen käyntiin. Kävelimme temmokasta, mutta rauhallista käyntiä muutaman kierroksen. Kaarsin ruunan keskelle ja liu'uin alas tämän selästä.
Tallissa hoidin ruunan parhaani mukaan ja päätin viedä Goldenin solariumiin rentoutumaan. Sillävälin, raahauduin Jackin karsinalle ja 10 minuuttia meni siinä, että sain loimen pois. Hain Goldenin soalriumista ja vein sen karsinaansa. Palkinnoksi annoin kasan heinää. Iloisesti hyräillen palasin Jakin luo, itsevarmuutta uhkuen. Astuin sen karsinaan harja kädessäni ja suin sen karvaa tiuhaan tahtiin. Poni seisoi yllättävän "rauhallisena". Vain kolmet hampaan jäljet ja vain 6 varvasta littanana. Virnistin mielessäni. Hain Jakin varusteet, ja uhkarohkeasti kävin pudottamassa satulan Jackin selkään ja sem seurauksena haukoin happea. Poni oli litistänyt minut seinää vasten. Yritin uudestaan ja nyt osasin varautua. Sain kuin sainkin mahavyön kiinni ja satulan suoraan. Nappasin suitset ovesta ja henkäisin syvään. Piirsin ristin otsaani. Kuolema vastassa.
Sujahdin Jackin kaulan alta sen toiselle puolelle ja napsautin päitsien pikalukon auki. Sain pujotettua päitset ponin kaulalle. Nopeasti sain myös ohjat pään yli. Vaikein oli edessä. Otin tiukan otteen ponin leuan ali ja lämmitin toisessa kädessäni kuolaimia. Pidin tiukasi kiinni ponin päästä, vaikka se pyöritteli ja heitti päätään jatkuvasti. Lopulta roikuin kaikin voimin sen päässä kiinni ja aseti kuolaimet sen turvan eteen. Pidin kädet valkoisina ponista kiinni ja toisella kädellä työnsin kuolaimia sen suuhun. "Suu auki!" Kiljuin ponille, kun 15minuutin kamppailun jälkeen, mitään ei ollut tapahtunut. Poistuin turhautuneena karsinasta.
Pian kuitenkin palasin karsinaan uusi virne naamallani. Heitin ohjat ponin pään yli ja sujautin taas käteni sen leuan alle. Nyt minun ei tarvinnut edes pitää tiukasti kiinni. Avasin kämmeneni, jossa lojui melassin peitossa oleva kuolaimet. "Mitenkäs nyt suu pannaan? Auki!" Hihkaisin ja sujautin kuolaimet vikkelästi sen suuhun. Jakki mutusteli kuolaimia, kunnes sain remmit kiinni, ettei se enää pureskelisi niitä pilalle. Huokaisin helpotuksesta ja niin minä talutin ponin maneesiin. Päälläni on turvaliivi, kypärä, topparatsastushanskat, turvakengät.. (suojapanssari, haarniska..) Olen hieman aijemmin pyytänyt Allia tuomaan kaksi autonkumia maneesiin. Siellähän ne jo odottelevatkin maneesin reunalla. Kiinnitän Jackin maneesissa paaluun kiinni ja sitten nostan autontenkaan sen satulan korkeudelle. Köytän sen narulla tiukasti satulaan kiinni. Teen samoin toiselle puolelle. Jakki on ihan vauhkona painosta, joka oon juuri pudonnut sen selkään. Rakennan pikaisesti vielä pari estettä ja laitan puomeja maahan. Otan Jackin narun päähän. Otan ihan narun tyvestä kiinni ja lähden kävelemään uraa pitkin. Jack ei tahdo millään osata kulkea nätisti köyden päässä, mutta lopulta se antautuu kohtalolleen ja keulii tai pysähtyy VAIN joka viidennellä askekeella. Viimein, kun poni alkaa rentoutua, uskallan pidentää narua. Onnekseni ori ei lähde kiihdyttelemään. Vielä pari kierrosta. Käynnin jälkeen teen pieniä harjoituksia. Seison Jakin edessä ja kädessäni on naru. Lähetän pieniä aaltoja narua pitkin, eli heilutan narua hieman. Tämän tuntiessaan, ponin pitäisi peruuttaa. Ensin autoin vähän raipalla, mutta pian se onnistuikin jo ilman sitä. Tämä on vasta alkua, ajattelin, kun poni niin nöyrästi peruutti pari askelta. Tulemme harjoittamaan tätä vielä.
Nyt menimme vielä hetken käyntiä ja sitten aloimme menemään ravipuomeja. Juoksin ponin vieressä, ja pyysin sitä nostamaan jalkojaan enemmän, etteivät ne kolahtelisi puomeihin. Parin onnistumisen jälkeen, päästin ponin irti ja menin seisomaan kauraämpärin kanssa keskelle kenttää. Huidoin raipalla hieman, jotta poni lähtisi laukkaa. Se laukkasi tasaisin askelin kohti 60cm estettä. Seisoin esteen vierellä kaurojen kanssa ja houkuttelin sitä hyppäämään. Ilemisesti Jakki ei pitänyt hölskyvistä auton kumeista, sillä ponin takapää lensi innokkaasti ilmaan. Parin hyvän hypyn jälkeen, kutsuin ponin syömään, silläaikaa kun irroitin renkaat.
Henkäisin syvään ja niin minä tyhmä lapsi istuin Dynamite Jackin satulassa. Annoin ponin totutella painooni ja sitten.. sitten minä puristin - itseasiassa sipaisin - ponin kylkiä pohkeillani. Pidätin samalla ohjista. Poni otti pari hassua ravilaukka-askelta, mutta hiljensi sitten ja lähti kuuliaisesti käyntiin. Kävelimme yhden kierroksen ja se minulle jo riittikin. Tulin alas ja talutin ponin talliin.
Hoidin sen rauhassa. Nyt poni ei äksyillyt enää niin paljoa kuin aluksi. Lopen väsyneenä kaivoin pumpulit sen korvista ja annoin orille ruokaa. "Mun pikku Jakkilehmä." Kuiskasin ja silitin ponin turpaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 22, 2014 17:54:44 GMT
*KLIK*-----> Jakki & Mimmi <----- *KLIK*
Aika nolo pikapiirros, mut ok. Eli Jakkiliini ja Mimmi oli metsälenkil. Ponil oli noi autonrenkaat painona tollee söpösti
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 25, 2014 20:16:46 GMT
"Hiphei, hurraa." Sanoin sarkastisesti, kun muistin palkinnon, jonka olin saanut 'Kuukauden Hoitajana' No, tänään ratsastaisin Riinan.
Hain punamustan riimunnarun ja lähdin kävelemään ulos, pieneen pakkaseen. Portille päästyäni näin, kun pieni hevoslauma otti ilon irti elämästä ja ne laukkasivat tuhatta ja sataa ympäri tarhaa. Riina, tuo kaikkein hurjimman näköinen hevonen, joka pukitti ja ajoi muita hevosia kauemmas. Pujahdin portin ali tarhaan ja vihelsin hevosia. Just joo Rimpula oli ainoa, joka ei tullut, joten minun täytyi lähteä hakemaan sitä.
"Ja mä en sit ala hienosteleen." Tiuskahdin ja astahdin tanssivan hevosen viereen. Tamma peruutti kauemmas, mutta hipsin nopeasti sen viereen ja nappasin sitä tiukasti päitsistä. Tamma heilautti päänsä niin ylös, että jalkani irtosivat maasta, mutta en aikonut päästää irti. Kiinnitin riimunnarun nopeasti pikalukolla kiinni ja nykäisin narusta hieman, liikkeellelähdön merkiksi.
Riina oli tallannut jalalleni noin 9 kertaa, kun pääsimme talliin. Lilian ja Nanna auttoivat minua Riinan kanssa. Yhteisvoimin saimme tamman kiinni käytävään. Hevonen seilasi käytävällä edestakaisin, mutta sain kuinsainkn harjattua sen - päätä myöten.
Hain kiireesti varusteet ja pyysin Lilianin ja Minkan apuun. Minka piti kaikin voimin tammaa paikallaan ja Lilian auttoi minua kiristämään satulavyön. Saimme kuin saimmekin satulan Riinan selkään. Oli suitsien vuoro. Ne sain laitettua itse tammalle, sillä siinä se ei harannut vastaan yhtään. Lopulta lähdin viemään tammaa maneesiin.
Rimpula pyöri rauhattomasti paikallaan ja yritti lähteä alta, kun nousin ketterästi hevosen selkään. "Paikallas Nakkero." Toppuuttelin energistä tammaa.
Puristin hellästi pohkeillani Riinaa, jolloin se ampaisi luodin lailla eteenpäin. Nojasin rankasti taakseppäin ja sain tamman takaisin ruotuun. Nojasin eteenpäin, jolloin tamma siirtyi hermostuneena käyntiin. Ajoin tammaa aktiivisesti käyntiin ja tein paljon pysähdyksiä. Painoavuin suurimmassaosin.
Rimpula tanssahteli rauhattomasti uralla, vaikka yritin tehdä parhaani. Keskityin ratsastamiseen enemmän kuin koskaan ennen. Myötäsin joka askeleella ja pakotin tamman pysymään aloillaan. Saman tien, kun se lähti kiihdyttämään, käänsin sen seinään päin, jolloin matkanteko päättyi. Istuin satulassa paremmin kuin koskaan, ja tein kaiken paremmin kuin koskaan. Riina alkoi olemaan tuntumalla paremmin, joten nostin ravin. Pari hassua pukkia Riina sai heitettyä, mutta ärähdin sille toruvasti, jolloin se lähti ravaamaan 'nätisti'. No, ei se ainakaan paljoa poukkoillut. Kevensin liioitellusti, jolloin Riina näki tilaisuutensa tulleen ja heitti minut selästään. Ähkäisin kuuluvasti ja ärähdin hevoselle, joka luimisteli vastaukseksi. "Mä en jaksa leikkii sun kanssas, Nakkero!" Kiljaisin ja hypähdin takaisin tamman selkään. Painoin pohkeeni kiinni Riinan kylkiin, jolloin se kavahti pystyyn ja lähti viemään minua pitkin maneesia. "No laukkaa sitten Rimpula!" Kiljaisin ja painoin pääni alemmas. Tiesin, ettei hevonen seinään törmäisi, joten nyt oli vain tärkein pysyä selässä. Roikuin tamman harjassa kaikin voimin.
Riina alkoi hiljentämään vähän ajan päästä vauhtiaan, jolloin uskalsin katsoa eteenpäin. Silmissäni poltteli kyyneleet. Olin epäonnistunut. Minua harmitti, harmitti niin, että itkin Riinan kaulaa vasten. Riina puhalsi ilmaa äänekkäästi.
Ryhdistäy, ajattelin kun silmiini syttyi uusi toivo. Ajoin tammaa aktiivisesti eteen ja sain hallitun laukan nostettua. Laukkasin rauhallisesti pitkin mameesia. Hymy levisi koko naamani leveydelle. Riinalla oli kauniit askeleet, kun se kiiti innoissaan eteenpäin.
Aloin jarruttelemaan tammaa, jolloin se seisahtui kuin seinään. Sen seurauksena lensin mätkähtäen maahan.
Olin tyytyväinen hevoseen, jolloin päätin lopettaa. Hoidin hevosen tallissa hyvin ja sain kuin sainkin sen vietyä takaisin ulos.
|
|
|
Post by Huusari on Feb 2, 2014 22:35:08 GMT
Yleiskommentti edellisistä tarinoista:
Hienoa Mimmi!
Olet ensimmäinen, joka esittelee piirrustuksensa. Mahtavaa! Piirroksessa ilmeni teidän suhdettanne Jackin kanssa. Viha- rakkaus. Ympyröivä luonto, kavionjäljet ja teksti Jakkiboyy tähdentävät piirrosta. Loistavaa!
Golden on alkanut saamaan lihasmassaa aktiivisemman liikutuksen ansiosta. Vielä treenausta ja se on valmis kisoihin tälle kaudelle aikanaan! Goldenista huomaa, että sille on löydetty juuri oikeanlainen hoitaja, sillä ruuna on onnellisempi, paljon onnellisempi!
Poni seisoi yllättävän "rauhallisena". Vain kolmet hampaan jäljet ja vain 6 varvasta littanana. Tämä lause, jos mikä kuvastaa Jackia juuri oikealla tavalla! Toivottavasti alkeislaisia ei eksy sen tykö!
turvaliivi, kypärä, topparatsastushanskat, turvakengät.. (suojapanssari, haarniska..) Onneksi osasit pukeutua oikealla tavalla!:DDD Kohta pääsettä töskäämään Jakin kanssa koulutustalliimme. Se on ikivanha ja arvokas. Toivottavasti se pysyy pystyssä, kun kaikki koulutettavat muuttavat sinne! Kouluttajat on otettu huomioon ja järjestetty mahdollisimman hyvät taukotilat teille.
Onneks mulla oli popcornia ja vaahtokarkkeja, että pystyin lukemaan Riina tarinan!
Riina..
Riina on erittäin mielenkiintoinen tapaus, lienet samaa mieltä? Kerroit hienosti, miten keskityit ratsastukseen Riinan kanssa, joskus se ei vaan auta. Ei ainakaan Riinan kanssa aina. Onneksi koulutustalli on pian valmis ja Riina pääsee sinne asustamaan. Se nimittäin aiheuttaa kauhua aloittelijoiden silmissä. Kukaan heistä ei uskalla yksin kipittää Riinan karsinan ohitse. Kauhukakaramme tykkää väläyttelee pepsodenttiaan..
Kauhukakarasta tarinakokonaisuuksiin: Osaat jatkaa tarinoitasi aina upeasti eteenpäin. Niissä käy ilmi rakkaus Goldeniin, ja Jackiin. Kuvailet upeasti, mikä on hienoa! Saat yhteensä: 130v€ *
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 3, 2014 5:32:27 GMT
Veikkaisin että niihin taukotioihin tarvitaan oma pieni ensiapu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 3, 2014 12:56:51 GMT
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 8, 2014 19:29:39 GMT
~Majestylla maastossa
Pitkästä aikaa pääsisin jonkun muun, kuin Goldenin tai Jakin selkään. Eh, huokaisin kun Huusari kertoi ratsuni ja toiveensa ratsastukseen. Hän hymyili ilkikurisesti, joka sai minutkin hymyilemään.
Kävelin Majestyn tarhaa kohti, tallien taakse. "Niinpä tietenkin." Kuiskasin, kun löysin Majestyn pienestä pajupensaasta, josta ei oikeastaan ollut enää mitään jäljellä. Henkäisin syvään ja vedin oria harjasta niin, että sain ponin revittyä irti Bellan kallisarvoisesta hopeapajusta. (Joka näytti hieman salamaniskun saaneelta) Kiinnitin sukkelasti narun ponin päitsiin ja talutin sen talliin.
Harjasin ponin kummallisen vätistä karvaa. Se toi mieleeni äidin kilpahevosen, joka oli ollut minulle rakkain asia pienenä. Aloin huomaamattani hyräillä kappaletta, jonka äiti oli minulle joskus opettanut. Se kertoi pienestä tytöstä,joka pääsi unessaan tapaamaan metsän asukkeja.
Poistuin karsinasta vain vaihtaakseni suan pölyharjaan. Epäonnekseni, kääntyessäni taas Majestyn puoleen, se ravasikin jo innoissaan pitkin käytäviä. "Voi saasta!" Kiljaisin, kun kuului vertahyytävä kiljaisu ja sitten kovaäänistä ryminää.
Pian nurkan takaa ilmestyi Riinan vihaiset kasvot. "Tuo peto söi minun leipäni!" Hän kiljaisi ja osoitti viattoman näkoistä Majestyä, joka seisoi käytävällä kaikessa rauhassa. "O-olen niin pahoillani." Sopersin ja hain Majestyn takaisin.
Nyt lukitsin oven kunnolla, kun hain suitset ja satulan. Varustaminen sujui kohtuullisen hyvin, lukuunottamatta minun hajamielisyyttäni ja poissaolevuuttani.
Lopulta pääsimme ulos. Nousin nopeasti orin selkään, jolloin se otti muutaman askelen eteenpäin. Sain ponin tuntumalle ja niin lähdimme kävelemään pientä metsätietä pohjoiseen.
Kuljimme tovin täysin löysin ohjin. Poni kulki rauhallisesti (O.o). Kuitenkin heti, kun nostin ravin, poni alkoi heitellä päätään vimmatusti. Yritin saada Majestyn rauhoittumaan, mutta yritykseni oli turha ja Majesty jatkoi. Yritin hidastaa vauhtia istumalla syvälle satulaan, mutta sen seurauksena ori lähti ravaamaan kuin tuli hännän alla. Minun täytyi melkein kiljua ponin korvaan, ennenkuin sain sen pysähtymään. Kun lähdin uudelleen liikkeelle, Majesty säikähti pientä rasahdusta, jonka seurauksena se hyppäsi ison loikan sivulle, ja minä mätkähdin maahan. Tätä ori säikähti vielä enemmän ja lähti laukkaamaan reippaasti. Roikuin kaikin voimin ohjissa ja kiljuin, minkä kerkesin. Lopulta jouduin päästämään ohjista irti. Nyt täytyisi vain toivoa, ettei ponille sattuisi vahinkoa ohjien kanssa. Makasin lumihangessa liikkumattomana ja odotin ihmettä.
En tiedä olinko maannut siinä 5 vai 50 minuuttia. Mutkan takaa laukkasi Lilian Quirkyllä ja hän oli huolesta valkoinen. "Mimmi!" Hän kiljaisi kun hyppäsi alas hevosensa selästä. "Hah, Huusari kerkesi jo ajatella, että taasko sinä olet katkaissut jalkasi. Majesty on kotona hyvässä kunnossa, jos sitä mietit." Tyttö selitti hiljaa. "Pystytkö kävelemään." Hän jatkoi. "Mmhmm." Mutisin ja kompuroin hitaasti ylös. Jouduin ottamaan Lilianista tukea, sillä jalkani olivat menneet niin maitohapoille, että niitä pisteli inhottavasti. Hän auttoi minut Quirkyn selkään ja lähti taluttamaan hevosta.
Vihdoin saavuimme talliin. Lilian lähti huoltamaan Quirkyä ja minä hoipertelin tallitupaan. "Oah, Nanna, viittitkö laittaa kahvia mulle." Kysyin varovasti tytöltä, joka kääntyi minua kohti. "Ou gaad, Mimmi, mitä sä oot taas riehunu?" Hän kysyi ja laittoi kahvia tulemaan. "Majestyllä kävin piipahtaan maastossa." Sanoin ja näytin peukkua.
Siinä samassa tajusin, että naamani ei olisi välttämättä ihan parhaassa kunnossa, olinhan minä raahautunut varmaan 10 metriä Majestyn ohjissa roikkuen. Kävelin pienen peilin eteen ja aloin pikaisesti haromaan hiuksiani - ne olivat kuin einsteinillä. Kasvoissani alkoi näkyä pari pientä punertavaa mustelman alkua ja huulestani valui hieman verta. Hymyilin itselleni peiliin, mutta hymy alkoi muuttua irvistykseksi. Nanna rykäisi ja viittasi kahvikuppini puoleen. "Kiitos." Sanoin ja menin juomaan kahvini.
Jonkun ajan päästä Huusari asteli tallitupaan. "Tulin tarkastamaan Mimmin tilanteen." Hän sanoi kuivasti. "Taidat vetää onnettomuukisa puoleesi, vai?" Hän jatkoi. "Nojoo. Ratsastuksen lisäksi, luistimetkin on mun kaverit." Virnistin. "No hyvä, ettei käynyt pahemmin." Häntä alkoi selvästi jo ärsyttää loukkaantumiseni.
Kiitin Nannaa vielä kerran kahvista ja soitin äidille, että hän tulisi hakemaan minut.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 13, 2014 13:28:40 GMT
Oli tylsää äikäntunnilla, koska jääkiekko. Ekassa linkissä on yhteiskuva kahdesta seuraavasta linkistä. Toisessa ja kolmannessa linkissä on sitten suurennokset niistä kahdesta Jakki-kuvasta, jotka ovat tältä päivältä.. Alimmasta löytyy mun ja Goldenin eilisestä kouluilusta kuvaa aijaa.com/ZphwQ0Jakki x2 aijaa.com/jFdo0fJakki zoom 1 aijaa.com/E0arKJJakki zoom 2 aijaa.com/IaLxaUGolden ||laaduttomat.com
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 15, 2014 20:21:57 GMT
Taas. ~ Kuului kimeä hirnahdus, kun Asta 'peruutti', okei, syöksähti ulos trailerista ja Kristian oli jäädä tamman alle.
Tuijotin Astaa lumoutuneena. Olin ajatellut sen paljon suuremmaksi, mutta oikeastaan se olikin aika pieni. Hymyilin. Tuon pienen otuksen vuoksi olin luopunut Goldenin hoitajuudesta. Surin sitä, mutta sain aina välillä luvan ratsastaa sillä. Tästä alkaisi minun ja Astan ystävyys. Jackin kanssa olimme kehittyneet jo melkoisesti. Harjoittelimme parasta aikaa puomeja ja pienen pieniä esteitä. Siis ratsastajan kanssa. Jakki oli oppinut hyvin tavoille ja nykyään muutkin, kuin minä ja tilan henkilökunta uskalsi rapsutella sitä. Ponista oli kuoriutumassa hyvätapainen lastenratsu. Matka oli vielä pitkä, mutta hiljaa hyvä tulee. ~ Kristianin huuto halkoi ilmaa. "Asta!" Huusari yhtyi huutoon.
Pian Kristian käveli nauraen ulos tallista. Hän tarttui Bellaa kädestä, joka piti toista kättään vatsallaan, joka oli paisunut jo melkoisesti. He katselivat toisiaan rakastuneesti samalla, kun kävelivät talolleen. Kikatin itsekseni. "Mimmi!" Huusari kiljui tallissa. Siinä meni viimeiset söpöyden rippeet. Juoksin talliin, jossa Huusari oli repimässä Astaa rehujen luota. Michael nauroi vieressä. "Michael auta!" Huusari pyysi. Mies nauroi. "Itseppähän tuon ostit, mutta tämän kerran." hän kohautti harteitaan, ja pienellä nykäisyllä hän sai ponin karsinaansa. Minä ja Huusari tuijotimme häntä harmistuneena. Michael kohautti viattomasti hartioitaan uudelleen. "Michael, senkin tyhmä!" Huusari kiljasi ja kikatti miehen halauksessa. Nauroin kippurassa kun yritin työntää heitä kauemmas.
Huusari ei viitsinyt enää pyytää minua olemaan varovainen, sillä tiesi, että mokaisin senkin. Perus minä.
Astuin rauhallisesti puhuen Astan karsinaan. Se hirnahti ja peitin korvani. "Sulla on kova ääni!" huudahdin. Tamma pyörähti karsinassa, ja nyt sen takapää osoitti minua. Vaaravyöhykkeellä. Nopealla hypyllä pääsin tamman viereen ja sain sen työnnettyä takaisin oiken päin. Nappasin harjan korista ja annoin ponin nuuskia sitä. No, pölyharjan äkillinen läheisyys ei miellyttänyt tammaa ja se nappasi hampaillaan hihastani kiinni. Se nykäisi päänsä ylös. "Ai! Irti poni!" kiljuin. Tamma lennätti takajalkansa yläilmoihin samalla kun nyin kättäni irti sen hampaista.
Tartuin kiinni sen harjasta. "Ja mulle sä et ala uhitteleen. Se tehdään selväksi heti alussa." sähisin Astalle. Se painon korvansa luimuun samalla kun kiinnitin sitä kaltereihin.
Näytin harjaa uudelleen tammalle ja aloin sivelemään sen karvaa hellästi. Poni värähti. "Iisisti brah." nauroin. Harjastin ponia rennosti, niin, ettei Asta ottaisi paineita. "Hieeno tyty." kehuin hackneytä kun se puuskahti ja lakkasi päänsä paiskomisen. "Taidat tykkää?" kysyin ja rapsutin pikkuistani korvien välistä. Se puuskahti uudelleen ja heitti päänsä kerran ylös. Nauroin hiljaa itsekseni. Asta mulkaisi minua mukamas vihaisesti. "Tyhmä, älä näytä noin myrtyneeltä." kuiskasin samalla, kun siirsin pikaisesti pois sen vaivihkaa jalkani päälle hivuttautuneen kavion. Otsaharja valahti ponitamman silmille. Anna mun syrjäytyä rauhassa, ajattelin sen ajattelevan. Nauroin ajatukselle.
|
|
|
Post by Huusari on Mar 16, 2014 22:03:27 GMT
Yleiskommentti: Loistavaa Mimmi! Ehdottomasti yksi parhaimmista tarinoista, mitä oon lukenut oli tämä alin tarina! Siinä kävi ilme Michaelin luonnetta, Kristian ja Bella, Astan luonne. Loistavaa! Jotenkin niin perus, että mä ostan jonkun villin (xd) hevosen tai ponin ja sit ollaan pulassa sen kanssa. Michael nauraa vieressä, kunnes auttaa ja saa kaikki tottelemaan saman tien! Kerrontaa tässä oli mainiosti, vuoropuhetta oli + kuvailua + tilan väkeä. Piirrät hienosti. Piirroksista välittyy sinun & Jackin & Goldenin rakkaussuhde. Jakin tapauksessa viha- rakkaus. Minusta piirrät todella hienosti ja vaihtelevasti: eli, et piirrä samasta aiheesta miljoonaa kertaa: taluttamassa hoitsua johonkin. Pidin kaikkein eniten tuosta Golden 8v- kuvasta. Tekstin sujuvuus on loistavaa! Ei kirjoitusvirheitä juurikaan, ei ajatuksen katkeilua + kuvailua = näitä kelpaa lukea! Asta onkin sitten ihan erilainen tapaus, kuin Golden! Ei taida tulla yhtään tylsää hoitopäivää, mikäli tamma siitä päättää! En osaa kommentoida pidemmästi, mutta tässä tulikin ne pääasiat tiivistettynä. Saat yhteensä 6 tarinasta & piirroksesta: 240v€ Pst. Piilotan kaappisi hetkeksi, että pystyn muokkaamaan sent.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 21, 2014 8:31:03 GMT
SANON JO NYT ALKUUN, ETTÄ OLEN TÄSTÄ ETEENPÄIN URL-MAAILMASSA 14 VUOTIAS!
~
Kävelen kaupungilla. Olen menossa bussipysäkille, ja siitä bussilla Hevosjärveen. Olen hyvin hilpeällä tuulella. Oloni on hyvä ja tuntuu tosi mukavalta. Kaikki on hyvin. Ainoa haitta on painava reppu selässäni. Tummanvioletti Kånken- nimellä kutsuttu muoti-ilmiö oli kerrankin tarttununt minuunkin, vaikken kyllä todellakaan kulje muodin mukana. Pukeudun aina miten huvittaa.Tänään minulla oli mustat pillifarkut, violetit Converset, punamusta pitkähihainen ruutupaita ja tuubihuivi, sekä pinkit pilottiaurinkolasit. Pitkät vaaleat hiukseni olin pyöräyttänyt ylös löysälle nutturalle, joka salakavalasti yritti jatkuvasti aueta. Kohensin hiuksiani - varmaan sadannen kerran, ja jatkoin matkaa.
Hyi. Inhottava tuuli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja jotkut olivat uskalautuneen t-paidalla pyörähtämään ulkona. Tuulenvire pörrötti hiuksiani ja minua puistatti.
Istahdin bussipysäkin hassulle vihreälle penkille ja heiluttelin jalkojani hieman. Sujautin korvanapin korvaani ja säädin musiikkiin hieman ääntä. Huuleni liikkuivat musiikin tahdissa. Pysäkillä oli muitakin, ja he juttelivat äänekkäästi keskenään.
Vihdoin linja-auto kaarsi mutkan takaa. Hyppäsin pystyyn. Liian vauhdikkaasti. Horjahdin ja sain tavarani lennäteltyä ympäri bussipysäkkiä. Nopeasti aloin keräämään tavaroitani maasta, mutta kun nostin katseeni linja-auton ovi sulkeutui ja se ajoi pois. Kirosin.
Miten päivä voikaan mennä pilalle näin pienestä. Äsken kaikki oli vielä niin täydellistä. Kyyneleet tulvahtivat silmiini. C'moon tyttö, tunnin päästä tulee uusi linkku, kannustin itseäni. Menin istumaan takaisin pysäkin penkille.
En tiedä kauanko olin siinä istunut, mutta sen aikaa, että olin niin kylmissäni, että sormistani alkoi katoamaan tunto. Heiluttelin sormiani ja jalkojani. Tästä eteenpäin opettelisin pukeutumaan lämpimästi, ajattelin, kun kiristin nutturaani.
~
Voi ei, ajattelin, kun heräsin siihen, että joku kuiskasi korvaani: "tota, kaikki hyvin..?" "No ei kyllä oo." vastasin, mutten avannut silmiäni. Joku liikahti vieressäni. "Montako fakin linkkua tästä on jo mennyt ohi silläaikaa kun mä nukuin?" kysyin ärtyneesti mysteerihenkilöltä. "Kaksi." poika sanoi. Vihdoin minuun tuli eloa. Silmäni rävähtivät auki. Hän seisoskeli rennosti edessäni.. Niin söpö, ettei rajoja. Olin haljeta. "A-aivan.. ja k-kauan sä oot mua tuijottanu?" kysyin ääni väristen. Hänen ruskeat silmänsä säkenöivät ja hän hymyili. Siis oikeasti hymyili. Olin sulaa jo silkasta energiasta, joka hänestä huokui, mutta vielä tuo hymy. Suloiset hymykuopat erottuivat hänen poskiltaan. Käänsin katseeni salamana pois, kun hän vilkaisi minua. "No, jonkun aikaa." hän virnisti. "Tarviks kyydin?" hän jatkoi. Tuijotin häntä silmät pyöreinä. Kuinkakohan moni oli yrittänyt iskeä tuota poikaa? Liian moni, ja nyt hän tarjosi minulle kyytiä. "Joo. Tai siis en!" kiljaisin nopeasti. Idiootti, idiootti, idiootti, ajattelin kun hän naurahti. "Ei sitten, mutta seuraava kyyti lähtee 49 minuutin päästä, ja sua palelee." hän kohautti hartioitaan ja nyökkäsi minua kohti. Juuri oikealla hetkellä tuulenpuuska tarttui minuun ja minä värisin kylmästä. Poika pyöräytti silmiään ja astui askeleen lähemmäs. Yllättäen hän tarttui käteeni. "Jooa, okei?" hän sanoi ja nykäisi minut kepeästi ylös. Jalkani olivat aivan puuduksissa jonka takia noustessani törmäsin häneen. Niin noloa. Punastuin ja vilkaisin häntä. "Mimmi." sanoin, kun ravistelin jalkojani.
Hän nauroi, kun nykäisin käteni nopeasti irti hänen kädestään ja punastuin aina yhtä uudestaan ja uudestaan.
Jooa oli pitkä. Tai ainakin pitempi kuin minä. Ehkä 10 cm minua pidempi, eli reilu sataseitsemänkymmentä senttiä pitkä. Hänen tummanruskeat hiuksensa peittivät pienen osan hänen kasvoistaan, muttei liikaa. Hän oli aika lihaksikas, ei liikaa, eikä liian vähän. Juuri sopivasti. "No, joko katsoit mut läpi?" hän nauroi, kun näki ilmeeni. Nyökkäsin nolona ihan pienesti. Ja hän naurahti taas. "Mennään." hän sanoi, kun lähti kävelemään poispäin.
Seurasin häntä kiireesti ja olin aivan vaiti. "Paljonko sul on ikää?" Jooa kysyi. "14.." kuiskasin ja painoin katseeni alas. Jooa katsoi minua, ja sanoi sitten: "Ai. Näytät paljon vanhemmalta." hän mutisi. Voi eeii... ajattelin, kun hän oli yllättäen hiljaa. "M-minkä ikänen sä oot..?" kysyin, ennenkuin hiljaisuus venyi liian pitkäksi. "Kuustoista." hän sanoi ja virnisti, juuri kun saavuimme tiilisen rivitalon pihaan.
Pysähdyin, ja jäin tuijottamaan maahan. Mietin, että miksi minun olikaan pitänyt lähteä tuon Jooan mukaan. Miksen voinut odottaa seuraavaa linkkua? Tietenkin hänellä oli jo tyttöystävä, totta kai! Mitähän minä ajattelin..
"Hei, onks kaikki varmasti hyvin?" Jooa kysyi epävarmasti. "Ei." sanoin ja kävelin hänen luokseen. En aikonut kertoa miksi. Poika katsoi minua epäillen, mutta kun hän huomasi, etten aijo kertoa, hän jätti asian siihen. Jooa talutti mustan skootterin eteeni. "Mennääks?" hän kysyi. Tuijotin ensin häntä, sitten skootteria. "Ei paniikkia, mä oon luotettava kuski." hän tutki ilmettäni ja hymyili. "Ööö.. ok..?" sanoin yhä epäluuloisena samalla, kun asettelin hiuksiani taas paremmin. Jooa heitti minulle jonkun möhkäleen. Sain sen juuri ja juuri kiinni, ennenkuin tajusin sen olevan kypärä. "Se tulee päähän." Jooa kiusoitteli.
Otin aurinkolasit pois päästäni, ja sujautin ne reppuun. Avasin myös hiukseni, ettei nuttura painaisi matkan aikana. Haroin hetken hiuksiani, kunnes huokaisin ja painoin kypärän päähäni. "Mihin ajetaan?" Jooa kysyi. Mietin hetken, kunnes sanoin: "Tiiät varmaani missä se linkku pysähtyy, niin seitsemäs pysäkki on tallin lähellä. Sinne olis kiva päästä." sanoin. "Heppatyttö. Arvasin." Jooa mutisi, mutta hymyili sitten.
Hän nousi skopansa kyytiin ja käski minut istumaan taakseen. Olin aivan liian jännittynyt tällaiseen. "Kestääks toi varmasti kahta..?" kysyin hiljaa. Jooa huokaisi ja osoitti toista penkkiä takanaan. "Istumaan." hän sanoi ja käynnisti ajokkinsa. Nopeasti kävin istumaan hänen taakseen, mutta samalla mietin, että mistä pitäisin kiinni matkan ajan.. Enhän minä voinut häntä tukehduttaa sillä, että olisin tukkinut hänen hengityskanavansa puristamalla liian kovaa.. "Saat pitää mistä vaan kiinni." hän naurahti, kun arvasi mitä ajattelin. Kirosin mielessäni. Tartuin varovasti hänestä kiinni. Olin aivan punainen.
Vihdoinkin Hevosjärven tallit näkyivät. Huokaisin helpotuksesta, kun skootteri kääntyi pihaan. Jooa sammutti skopan ja odotti, että nousisin. Sen minä teinkin, ja nopeasti. Vedin kypärän pois päästäni ja ojensin sen hänelle. Olin yhä punainen kasvoistani ja hän selkeästi huomasi sen. Punastuin taas uudestaan. Hän nauroi. Lilian ja Minka tulivat tallista. Voi ei, ajattelin, kun kuulin tirskuntaa takaani. Katselin nolona maahan. Tempaisin repustani 20 euron setelin ja ojensin sen hänelle. "Kiitti kyydistä." pystyin vihdoin hymyilemään. Jooa hymyili takaisin ja käynnisti skootterinsa. "Pidä sä vaan se, niin pääset jatkossakin linja-autolla." hän naurahti. "Saat sä toki multakin kyydin, jos haluut." hän sanoi vielä, käänsi skootterinsa, ja ajoi pois.
Lysähdin maahan ja hautasin kasvot käsiini. Kirosin hiljaa kaikki mahdolliset pahat sanat mitä tiesin. Taakseni oli hiljaa kerääntynyt joukko muitakin tallilaisia. Jopa Huusari naureskeli takanani.
Minka ja Lilian tarrasivat minua käsista ja verivät minut ylös. He vilkaisivat toisiaan, kun näkivät ilmeeni. "Miimmii on tainnut tykästyää.!!" he hihittivät. "Huoh. Luuletteks, et ton näkönen poika on vailla tyttökaveria, häh?" kysyin heiltä epäuskoisena. "Mut eihän se sua estä, eihän?" Minka kysyi. Pyöräytin silmiäni ja tönäisin tyttöjä leikilläni. "Ihan vaan kysyn, että miten sä ton skopan kyytiin päädyit?" Lilian virnisti. "Pitkä juttu." huokaisin samalla, kun kävelimme yhdessä talliin.
Mimmi... :-D Mä en enää ikinä lue sun tarinoita yöllä. Väsyneenä. :-DDDDDD Tää oli iha supermahtava tarina ja innolla oottaisin mitä sun ja Jooan välille kehittyy jos tää kommentti ei olis näi myöhäs :-DDD (26.6.2014) "Jooa heitti minulle jonkun möhkäleen. Sain sen juuri ja juuri kiinni, ennenkuin tajusin sen olevan kypärä. "Se tulee päähän." Jooa kiusoitteli. "" xDDDD Ihana kohta xDD ""Saat pitää mistä vaan kiinni." hän naurahti, kun arvasi mitä ajattelin."" Tää kans oli nii mahtava! :-DDD K-virheitä en muistanut tarkistaa ei ollut ja kappalejaotkin kohdallaan jee :-) Saat 45v€
- Minka
|
|