|
Post by Huusari on Mar 26, 2014 20:00:12 GMT
Kirsi ooks jotenki masentuneel pääl ku et enää käytä niitä oikeita ':DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD' hymiöitä? En. :DDDDD Mulla on tänään hüippü päivä! ü Mä en oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 26, 2014 20:06:27 GMT
'Pahishymiöitä' üüüüüü mä en ymmärrä vieläkään miks ne on pahishymiöitä ._.
|
|
|
Post by Huusari on Mar 26, 2014 20:15:51 GMT
'Pahishymiöitä' üüüüüü mä en ymmärrä vieläkään miks ne on pahishymiöitä ._. Mulle nää üü hymiöt on silleen, tiiäkkö: uuuuulalalaa tai sitten silleen " hyvishymiö " ü, joka perustuu vähän hymiöön :DDD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 26, 2014 20:18:08 GMT
Jaahas ._. MIMMI MENEE NUKKUMAAN KOSKA ON KIPEÄ. ÖITÄ PENNUT
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 28, 2014 15:19:02 GMT
Toi on niin ihana tarina *_____* <3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 28, 2014 18:16:07 GMT
Uiui <33
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 10, 2014 12:21:52 GMT
"Aja eteen!" Lilian kiljui minulle, joka yritti vaivalloisesti saada ylitahmeaa ponia hyppäämään 40cm korkuisen esteen. Jakki hyppäsi kummallisen tasajalkaloikan pienen esteen yli ja minä ja Lilian nauroimme kippurassa. Lilian halusi tulla katsomaan ratsastustani, ja olikin ruennut pitämään minulle eräänlaista tuntia, josta ei tullutkaan kovin vakavamielistä. Nauroimme Lilianin kanssa jatkuvasti ja lentelin yhtä mittaa ponin selästä. Olin selkeästi ihan yliväsynyt. Jakilla oli ainakin hauskaa, kun se keksi pieniä kepposia jatkuvasti, joka sai meidät räjähtämään nauruun aina uudelleen. "Jojjoo, eiköhän lopeteta tältä erää." Lilian yritti hengittää normalisti. Vastasin pienellä naurulla.
Hyppäsin alas ponin selästä, mutta lensinkin naamalleni maneesin pohjaan. Naurusta ei tahtonut tulla loppua. Vihdoin saimme yhteisvoimin Lilianin kanssa hilattua itsemme ja ponin talliin. Poni hoidettiin ennätysajassa ja toinen haettiin tilalle, ennenkuin ehdittiin kissaa sanoa.
Astan kanssa ei mennytkään ihan suunnittellusti. Lilian auttoi minua hoitamaan Astan, sillä minä taisin olla vähän vallattomalla päällä.
Kaiken tuon taistelun jälkeen selvisimme kentälle ja pääsin jopa Astan selkään. Lilian halusi, juoksuttaa Astaa liinassa, joten minulla oli samalla mahdollisuus tehdä tasapainoharjoituksia ja venyttelyjä.
Lilian pyysi Astan käyntiin ja lauleli itsekseen jotain Shakiran tapaista. Mukauduin Astan liikkeisiin ja löysäsin ohjia. Halusin olla mahdollisimman helläkätinen ja yritin välttää turhia suusta nykimisiä.
Pian Lilian pyysi Astan raville ja käski minun nostaa jalustimet kaulalle. Yritin istua mahdollisimman hyvin, pomppimatta Astan selässä. Onnistuin oikeastaan ihan hyvin.
Olin jossain omissa maailmoissani, kun Asta teki äkkipysähdyksen, ja lensin päistikkaa maahan. Enää ei naurattanut, sillä jotenkin kummasti sain kaviosta reiteeni. Säikähdyksen jälkeen nousin takaisin satulaan ja lupasin keskittyä ratsastukseen paremmin. Vaihdoimme suuntaa ja ravailimme sinnekkin päin ilman jalustimia.
Lilian pyysi Astan laukkaan. Suuret koikkaloikka askeleet omaava hevonen keksikin heittää pari pienenpientä pukkia. Onneksi pysyin selässä kuitenkin. Totuttelin laukkaan ja mukauduin tamman liikkeisiin. Jalustimet kiiltelivät yhä hevosen kaulalla. Uskaltauduin viemään käteni sivuille. Tunne oli ihana. Tuuli piiskasi kasvojani. Tätä oli vapaus. Upeaa.
Jäähdyttelimme Astan ja hiivimme talliin. Tai siis emme hiipineet, vaan tulimme kunnon ryminällä, kun Asta ryösti kauralaarille. "Senkin peto. Karsinaan nyt." tiuskin tammalle, kun revin sitä irti kauroista. Jouduin kutsumaan Minkan ja Lilianinkin apuun, mutta lopulta Asta oli turvallisesti karsinassa ilman varusteita.
Minä sen sijaan olin täysin loppuun kulutettu. Vielä pitäisi putsata Jakin ja Astan karsinat, ja pitäisi viedä pesuun loimet ja satulahuovat, sitten pitäisi putsata varusteet ja harjalaatikot, sitten olisi vielä näitä jotain satunnaisia siivoiluja ja muuta pientä. Lista oli oikeastaan loputon.
No, ei sitä sitten muuta voi, kun tarttua talikkoon.
"Aaajaj!" huusin, kun vihdoin sain siivottua Jakin ja Astan karsinat ja tyhjennettyä kottikärryt lantalaan. Hain vielä pikaisesti purua molempiin karsinoihin ja heitin sylilliset heinää molempiin. Sitten varusteiden ja -laatikoiden kimppuun. Purin suitset ja alkoin hankaamaan nahkaisia paloja sienellä. Saippua ja rasva tuoksuivat niin ihanille. Tuoksuttelin saippuaa hetken ja jatkoin suitsien kiillottamista. Suitsien kokoamiseen ei mennyt kuin tovi ja sitten oli toisten suitsien vuoro.
Aika kului, ja olin lopulta saanut kaksi satulaa ja kahdet suitset pestyä. Vetäisin Jakin harjalaatikon sylliini ja avasin sen. Purin sen sisällön pöydälle ja aloin nyppimään hopeanharmaita karvoja pölyharjasta. Tää on tätä ihanaa keväistä karvanlähtöaikaa. Kävin pesemässä sienen ja hikiviilan, sitten käärin pintelit uudelleen ja pakkasin suojat mahdollisimman pieneen tilaan. Linttasin pintelipatjat pieniksi ja asettelin ne omaan lokeroonsa. Laitoin harjat ja muut roinat siistiin järjestykseen pakkiin ja sitten suljin sen. Seuraavaksi sama operaatio Astan pakille.
~
Ooo, pakit ja varusteet huollettu, on loimien ja satulahuopien pesuaika! Etsin kaikki mahdolliset hoitsujenu huovat ja loimet käsiini, ja lajittelin ne. Nappasin vaaleat pyykit syliini ja lähdin marssimaan pesukoneen luo. Onneksi se olu tyhjä, joten sain lyötyä luukun kiinni ja koneen päälle.
Pesukoneen pyöriessä voisin oikeastaan hengailla muiden kanssa, ajattelin kun kävelin tallitupaan. Minka, Misteli ja Lilian istuivat kaikki pöydän ääressä nauramassa jollekkin huisin hauskalle jutulle, jonka olin juuri missannut. "Pöö tenavat." tervehdin tyttöjä lopen väsyneenä. Haroin tukkaani ja lisäsin hieman meikkiä. En kyllä tiedä miksi. Kävin nopeasti vaihtamassa vaatetusta vähän rennompaan, mustiin kolitsihousuihin ja punaiseen huppariin ja vedin tennarit jalkaan ja pipon päähän. Voilá.
Lysähdin tyttöjen viereen pöytään ja he hiljenivät. "Mitä, syrjitteks mua, vai hä?" kysyin läpällä. Nauroimme kaikki yhteen ääneen. Pamautin pääni pöytään ja kirosin, miten paljon se sattui. Fiksua, eikö totta ? No, Mimmi on Mimmi, eikä muuksi muutu.
Juttelin tytyjen kanssa hetken, kunnes Misteli päätti lähteä liikuttamaan Omenan ja Minka taisi lähteä Lilianin kanssa maastoon Nessalla ja Susulla.
Hiivin lopulta takaisin talliin ja sopivasti pyykkikone pysähtyi juuri. Lykkäsin uudet pyykit koneeseen ja vanhat linkoon. Laitoin lingon pyörimään ja odottelin hetken. Parin minuutin päästä nostin loimet ja huovat lingosta, ja nostin ne vielä kuivumaan telineisiin.
Hoipertelin satulahuoneeseen. Minua heikotti. En ollut syönyt mitään yli kahteentoista tuntiin ja minua huimasi kamalasti. Yhtäkkiä minuun iski kamala väsymys - tai pyörrytys - mutta oli niin kamala olo, että jouduin menemään makuulleen pienelle sohvalle. Yritin hengitellä normaalisti, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään.
~
"Mimmi!" Minka kiljui ovella. "Nmmhs?" mumisin. En kerennyt edes avata silmiäni, kun istuin jo Jooan sylissä. "Voi ei.." valitin. "Miten sä tänne päädyit..?" jatkoin. "Hmm.. Ajoin skopalla pihaan, ja sit juttelin noitten kans ja sit selvitin, missä sä oot." hän sanoi ja osoitti Minkaa ja Liliania, jotka hymyilivät huvittuneen näköisinä. "Näytät muuten aika riutuneelta." hän jatkoi vielä. "Kiitos." tuhahdin happamesti. "En tarkoittanut loukata. Anteeksi." Jooa kuiskasi. Vilkuilin ympärilleni samalla, kun yritin kavuta ylös Jooan sylistä. Mutta eihän se Jooan mielestä käynyt päinsä. Minka ja Lilian olivat kadonneet johonkin. He eivät siis ehtineet näkemään sitä, kun Jooa nousi seisomaan, ja minä olin yhä hänen sylissääni!
"Päästä alas, päästä alas !!" kiljuin. Hän piteli minua kuin vauvaa, joka oli erittän noloa. Varsinkin, kun puolet tallin väestä tuli katsomaan, mistä huuto johtui. KAIKKEIN nålåinta oli se, että MICHAEL ja KRISTIAN KATSOIVAT !!!!!
"Me luultiin, että sä pahoinpitelet Mimmin!" Misteli kikatti. Räpsyttelin silmiäni vimmatusti ja yritin hengittää. Huusari tuijotti minua, kuin olisi räjätämäisillään nauruun. Oikeastaan olin varma, että hän nauraisi vielä huomennakin.
Olin aivan punainen, ja nyt kaikki näkisivät, miten helposti punastun. Onnekseni aikuiset poistuivat paikalta. He olivat tarpeeksi älykkäitä. Tai Huusarista en tiedä, sillä äänistä päätellen hän makasi nyt maassa nauramassa, ja Michael yritti parhaansa mukaan kiskoa häntä ylös.
6 silmäparia tuijotti meitä yhä. "Jooa, Mimmi kärsii, ellet päästä häntä alas." Minka huokaisi. MINKA ON AINOA, JOLLA ON TERVETTÄ JÄRKEÄ. Kiitän. Jooa kohautti hartioitaan viattomasti ja laski minut maahan.
Aijoin juuri kipittää tieheni, kun Jooa tarrasi minuun, ja veti minut takaisin. Seisoin hänen edessään, kasvot poispäin hänestä, ja hän piti käsiään ympärilläni. Osa katselijoista oli poistunut (Huusari oli tullut takaisin, kun oli selvinnyt naurukohtauksesta..) ja he alkoivat pikkuhiljaa touhuta omiaan. Kaikki paitsi Minka ja Lilian, jotka yrittivät kommunikoida kanssani, mutta olin niin lukossa, etten voinut kuin mulkoilla heitä. Sen sijaan Jooa jutteli heille huolettomaan sävyyn.
Ellei Jooa olisi lopulta päästänyt minusta irti, olisin varmaan vaipunut johonkin rinnakkaisulottuvuuteen, tai johonkin vastaavanlaiseen.
Palautin itseni takaisin maanpinnalle ja yritin muistella, mitä tytöt ja Jooa olivat puhuneet.
Minun piti vielä käydä laittamassa pyykit loppuun. Käskin Jooan mennä jo ulos, jotta voisin HIEMAN JUTELLA tytöille..!
"Te kaksi." kihisin Lilianille ja Minkalle. "Ja se oli sitten viimeinen kerta, kun pällistelette vieressä, kuin idiootit, kun Jooa kiduttaa minua pahimmalla tavalla. Tai oikeastaanhan minun pitäisi kiittää Minkaa." saarnasin. "Joojoo, blaablaa, eihän se sua mitään kiduttanut." Lilian mankui. "Ei niin, mutta nolas mut pahasti." sanoin ja tiirailin heitä. "Sul on tosi superkiva poikaystävä, ja kaiken lisäks se on komee ja rakastaa sua selkeesti!!" Minka hehkutti. "Ootte niin söpö pari, aawwww!!" Lilian jatkoi. Punastuin vaisusti, jonka vuoksi tytöt saivat kunnon naurut.
"Nyt pitää mennä, mutta sanokaa Huusarille, että mulla on sille vähän asiaa huomenna.." sihisin uhkaavaan sävyyn. Tästä ei hyvää seuraa..
~
Istahdin varovasti Jooan taakse ja vilkutin Mistelille, Allille, Lilianille ja Minkalle, jotka olivat tulleet ulos katsomaan lähtöämme. Sitten ajoimme pois.
Saavuimme Jooan talon pihaan. Siellä paloi jo ulkovalot, koska oli aika hämärää.
Nousin pois skootterin kyydistä, ja kun otin kypärän pois päästä, Jooa painoi huulensa huulilleni. "Nyt kun kukaan ei nää." hän kuiskasi, ja suuteli minua uudestaan. "Mä rakastan sua." hän kuiskasi. Hengitykseni pysähtyi. Ensimmäinen poika, joka sanoo noin. "M-minäkin taidan rakastaa sua.." takeltelin. Jooa hymyili minulle suloisinta hymyään. Olin sulaa siihen paikkaan.
Kävelimme sisälle. Tarkastelin hetken paikkoja, kunnes kysyin Jooan vanhemmista. "He ovat töissä molemmat. Aamuun asti." Jooa hymyili ja talutti minut sohvalle. "Hei tuota, entäs se sun siskos ? Missä se on?" kysyin, kun muistin hänetkin. "En tiiä. Varmaan kylällä." hän kohautti hartioitaan välinpitämättömästi. Tosiaan. Jooalla oli 11 vuotias sisko.
"No, mitäs tehdään?" hän kysyi, ja veti minut vierelleen. Hän kietoi kätensä ympärilleni. "Ihan sama, mut pysytään sisällä. Mua nimittäin palelee." sanoin. Samantien Jooa nousi ylös ja palasi viltti kädessään. Hän kietoi minut siihen, ja istahti takaisin viereeni. Hän veti minut syliinsä, ja suuteli poskeani, otsaani, nenänpäätäni ja lopulta huulia. Olisin voinut kuolla. Minä tollo en osannut tehdä mitään. Tai siis en pystynyt tekemään, sillä hengittäminenkin alkoi olla ongelma...
Nojasin Jooaa vasten. Yritin olla nukahtamatta. "Sä tuoksut hyvälle." Jooa sanoi. Okei, toi oli jo pelottavaa, mutta toisaalta aika söpöä, ajattelin. Lopulta päädyin mumisemaan kiitoksen.
"Taidan olla tulossa kipeeks, ja en haluu tartuttaa sua, joten mun pitää alkaa lähteen.." sanoin hetken päästä. "Ehei Prinsessa, sä et lähde mihinkään." Jooa sanoi, ja siirsi minut pois sylistään. Katsoin kummastuneena hänen peräänsä. En kuitenkaan viitsinyt lähteä seuraamaan häntä.
.....
Heräsin kiljahdukseen.
"Jooa, täällä on joku kamala hyypiö!!" Jooan pikkusisko Jenna kiljui. Jooa käveli suoraan Jennan eteen, ja kopautti häntä päähän. "Aivojen käyttö sallittu.!" hän tuhati. Jenna katseli häntä kummissaan. "Idiootti." Jooa jatkoi. Hän käveli luokseni, ja nosti minut ylös sohvalta. Sitten hän veti minut itseensä kiinni ja suuteli minua. Jenna tuijotti hämillään. "Joko arvaat, tollo?" Jooa kiusoitteli Jennaa. "Aijoo.. Hups, sori." tyttö kuiskasi ja meni keittiöön.
Tilanne alkoi valjeta minulle. Katselin Jooaa ihmeissäni silmiin, ja hän vastasi katseeseeni hymyillen. Sitten hän talutti minut siistiin huoneeseensa, ja sanoi menevänsä suihkuun. Nyökkäsin ja kapusin istumaan Jooan sängylle. Jooan huone oli oikeasti puhdas, ja siellä tuoksui hyvälle. Aika kummallista.
~
Vihdoin Jooa palasi takaisin, ja ensimmäinen reaktioni oli: "Ei hitto, hänellä ei ole paitaa." Tuijotin salaa hänen paljasta ylävartaloaan samalla, kun hän tuuskasi jotain pöytänsä laatikoiden kanssa. Hän oli sopivan lihaksikas ja hyvässä kunnossa. Juuri minun makuuni. Pian hän kuitenkin vetäisi t-paidan päälleen, ja tuli viereeni sängylle. Kello ei ollut vielä kovin paljoa. Ehkä yhdeksän tai kymmenen. Jotain sitä luokkaa.
Hän vetäisi minut lähemmäs itseään ja piti minua kädestä. "Onko sinulla nälkä?" hän kysyi. "Ei oikeastaan. Ehkä vähän jano." sanoin. "Tuonko sinulle jotain?" hän kysyi vielä. "Ei tarvitse." hymyilin hänelle. "No mennään sitten yhdessä hakemaan, sillä Prinsessa ei saa olla vähääkään janoinen." hän virnisti. Nousin huokaisten hänen sängyltään, ja hipsin hänen perässään keittiöön, jossa Jenna oli syömässä iltapalaa. "Terve napero." Jooa virnisti. Jenna huokaisi ja kääntyi silmäilemään minua. En pitänyt siitä, kun hän katseli minua. Se oli jotenkin tosi ahdistavaa.
Jooa lappoi tarjottimen täyteen ruokaa ja juotavaa, mutta kun hän huomasi ilmeeni, ja Jennan, hän tiuskaisi: "Älä tuijota!!" Säikähdin hänen ilkeää äänensävyään, mutta ainakaan Jenna ei enää katsellut minua.
Jooa veti minut perässään takaisin huoneeseensa. Menin takaisin sängylle istumaan. Jooa laski tarjottimen syliini, ja tuli viereeni istumaan. "Syöhän nyt, muruseni." hän kuiskasi, ja nappasi omenan itselleen. Minua ujostutti syödän Jooan katseen alla, sillä minun tuurillani kaataisin vahingossa koko tarjottimen hänen sänkyynsä. Otin mahdollisimman varovasti vesilasin käteeni ja join vähän.
Kun olimme syöneet, ja en ollut kaatanut tarjotinta, nousin lähteäkseni. "Nyt mun pitää lähteä." sanoin. "Ai. Höh. Mut kellohan ei oo vasta kuin puol ykstoista. Olisit vielä vähän aikaa." hän puhui sametinpehmeällä äänellään ja katseli minua anovasti pitkien ripsiensä takaa. En voinut mitään hänen ilmeelleen, joten lupasin jäädä vielä hetkeksi. Jooa kävi viemässä ruoat takaisin keittiöön ja tuli sitten takaisin.
Seisoskelin keskellä huonetta ja katselin ympärilleni. En huomannut, että Jooa palasi, joten hän yllätti minut tarttumalla minua vyötäröstä ja vetämällä viereensä. Hän käänsi minut kasvot itseään kohti ja suuteli minua suulle. Hänen toinen kätensä oli niskassani ja toinen piti alaselästäni kiinni, etten pääsisi karkaamaan. Hän piti aika tiukasti kiinni, mutta mitäpä tuosta. Oikeastaan se oli ihan mukavaa.
Suudelma loppui hetken päästä. Minä katselin hänen tummia silmiään. Olisin voinut vajota hänen silmiinsä. Ne olivat jotenkin hypnoottiset, ja mitä enemmän niitä tuijotin, sitä vähemmän tiesin muusta maailmasta. Jooa veti minut sängylleen istumaan. Hän nosti minut syliinsä ja silitteli hiljalleen kylkeäni. Kylmänväreet kulkivat selkääni pitkin. Minua alkoi yllttäen väsyttää kamalasti.
"Nyt mun pitää ihan oikeasti lähteä." sanoin, ja vältin katsomasta häntä silmiin, sillä kuitenkin hän olisi sabotoinut aatoksiani silmiensä voimalla. Nousin ylös ja kävelin suoraan eteiseen. Tietenkin Jooa tuli perässäni ja veti itsekkin ulkovaatteet päälle. "No, mennään sitten." hän sanoi mukamas surullisena.
~
Saavuimme kotini pihaan ja nousimme skootterin kyydistä. Kävelin oven eteen ja Jooa seurasi kiltisti perässä. Sitten käännyin häneen päin. Katselin hänen kasvojaan pimeässä. Hän hymyili minulle ihaninta hymyään, hän katsoi minua päästä varpaisiin ja palasi sitten kasvoihini. "Kauniita unia Prinsessa." Jooa sanoi ja suuteli minua hellästi. "Hm, hyviä öitä vaan sinullekkin." kuiskasin. "Kiitos taas illasta, kiitos oikeasti." jatkoin. Jooa katseli yhteen kietoutuneita käsiämme, ja hymyili. Sitten Jooa kumartui vielä, ja painoi hellän suukon huulilleni.
Katselin kaihoisasti hänen peräänsä, kun skootteri kaarsi mutkan taakse. Sitten avasin oven ja hipsin sisään. Kaikki nukkuivat. Kaikki paitsi minä.
Jälleen aivan megasupermahtavaihana tarina ♡ K-virheitä oli muutama aika pieni, mikä on tosi hyvä kun tarinaki oli näin pitkä :-) mun lempikohat tähä =D Jäähdyttelimme Astan ja hiivimme talliin. Tai siis emme hiipineet, vaan tulimme kunnon ryminällä, kun Asta ryösti kauralaarille. "Senkin peto. Karsinaan nyt." tiuskin tammalle, kun revin sitä irti kauroista.
"Me luultiin, että sä pahoinpitelet Mimmin!" Misteli kikatti.
Tai Huusarista en tiedä, sillä äänistä päätellen hän makasi nyt maassa nauramassa, ja Michael yritti parhaansa mukaan kiskoa häntä ylös.
"Jooa, Mimmi kärsii, ellet päästä häntä alas." Minka huokaisi. MINKA ON AINOA, JOLLA ON TERVETTÄ JÄRKEÄ. Kiitän.
Jooa painoi huulensa huulilleni. "Nyt kun kukaan ei nää." hän kuiskasi, ja suuteli minua uudestaan. "Mä rakastan sua." hän kuiskasi. Hengitykseni pysähtyi. Ensimmäinen poika, joka sanoo noin. "M-minäkin taidan rakastaa sua.." takeltelin. Jooa hymyili minulle suloisinta hymyään. Olin sulaa siihen paikkaan. Saat 50v€
- Minka
|
|
|
Post by Huusari on Apr 10, 2014 20:01:07 GMT
Voi Mikke parkaa, kun se joutuu kärsiin näistä mun naurukohtauksista!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 13, 2014 19:04:06 GMT
ensimmäinen istuntatunti ~
"Heippa Possukka." lepertelin Jackille, kun menin sen karsinaan. Jackin ja minun välille oli muodostunut pieni, mutta varma side, joka pysyi. Poni hörähti ja tunki kainalooni. "Mäkin rakastan sua. Ihan oikeest, vaikken aina siltä vaikutakkaan." kuiskin ja silitin ponin turpaa.
Tänään olisi Huusarin pitämä istuntatunti. Olin odottanut tätä innolla, jotta pääsisimme Jakin kanssa asioissa eteenpäin.
Aloitin ponin harjaamisen. Jack oli jälleen kierinyt tarhan kuraisimmassa kohdassa ja oli nyt täynnä mustanruskeita kuramöykkyjä. Hankasin otsa hiessä ponia. "Auh!" kiljaisin, kun poni näykkäisi minua pienesti. "Uskallappas tehdä se toiste!!" huusin Jackille. Ori peruutti pari askelta alistuneesti. Sipaisin ponin kaulaa ja kehuin sitä.
Sain suurimman osan mudasta irti ponin karvasta, ja jopa kaviot olivat puhtaat ilman ylimääräisiä kommelluksia. Kävin pikaisesti hakemassa varusteet ja aloin laittamaan Jackia.
Satulan kanssa oli pienoisia vaikeuksia, kun Jakki harjoitti keuhkojaan. Lopulta sain mahavyön kiinni. Sitten heitin pikaisesti suitset orille. Niiden kanssa ei ilmennyt ongelmia. Mittasin jalustimet, ja viimein olimme valmiit.
~
Maneesia kiersi 5 ratsukkoa ja liittyisin tuota pikaa heihin. "Paikallasi ipana!" huusin, kun selkään noustessa poni tahtoi jo lähteä liikkeelle. Muut ratsastajat tuijottivat touhuamme nauraen. Vihdoin pääsin selkään ja uralle. Minka meni jo rennosti Susulla, kun minä yritin saada kankean ponin taipumaan.
Aloitin pysähdyksillä ja parin askeleen peruutuksilla, sekä volteilla. Tein mahdollisimman paljon työtä pohkeilla ja painoavuilla ja vältin ohjien käyttöä. Jakki oli tosi kankea vasempaan, joten oria piti taivutella vaikka kuinka, että sain Possukan kulkemaan nätisti molempiin suuntiin. Nostin ravin ja tein tempovaihteluja ja voltteja. Pariin kertaan Jakki yritti painaa sisäpohkeesta läpi ulos uralta, mutta pienellä komennuksella ja pohjeavuilla sain orin takaisin kaviouralle.
Huusari saapui maneesiin. En välittänyt Huusarista, vaan keskityin ratsastukseen. Huusari arvioi istuntaamme huomaamatta. Jack painoi takaosaansa sisäkenttään. Yritin suoristaa ponin, mutta Jack ei ilmeisesti ymmärtänyt ohjeita, joten suoristin ponin voltin kautta. Hienoa.
Huusari alkoi selittää jotain aloituspuhetta ja määräsi lopulta tehtäväksemme kiertää uraa käynnissä, jotta hän näkisi istuntamme vielä tarkemmin. Jack yritti heitellä päätään, mutta estin sen kieltämällä ponia napakasti.
Kertasin mielessäni istunnan tärkeimmät asiat; ryhti, myötäys, kädet, jalat... Yritin muistella listaa ja keskittyä samalla kaikin voimin poniin, joka btw myötäsi nätisti niskasta. Wou, vähänkö Jakista tulee hieno poni, ajattelin, kunnes yhtäkkiä muistin, että istuntaanhan tässä pitikin keskittyä. Myötäys, kädet, ryhti, jalat, vai miten se nyt menikään. Toivotonta. En osaa istua Jackin selässä.
Huusari käski meidät raviin ja määräsi uuden tehtävän.
Solmin oma-aloitteisesti solmun ohjiin, ettei niistä olisi paljoakaan apua. Keskityin nyt aivan täysin vain paino-, ja pohjeapuihin. Tulin lyhyen sivun päätyyn, jossa aloin tuuppailemaan Jackia ulkopohkeella ja samalla pyöristin oria sisäpohkeen ympärille. Kaikesta huolimatta, voltista ei tullut kovin pyöreää, enemmänkin soikea, sillä Jakki puski takapäätään kokoajan ulkopohkeesta läpi, joka vaikeutti tilannetta selkeästi. Yritin kuitenkin parhaani ja se sai riittää.
Pitkän sivun keskikohtaa lähestyessä, aloin istumaan satulaan koko painollani, ja tökin itseäni satulaan yhä enemmän. Poni jarrutti käyntiin ja lopulta pysähtyi. "Hiiieno poika, hyyyvää!!" kehuin ponia ja taputin tätä kaulalle.
Tehtävä toistui, ja kerta toisensa jälkeen volteista tuli yhä pyöreämpiä ja Jakista tuli kuuliaisempi pohkeille ja painoavuille. Lopputunnista se ei edes yrityänyt puskea pohkeesta läpi, vaan pysyi nätisti pohkeiden välissä. Olin supertyytyväinen.
|
|
|
Post by Sara on May 4, 2014 5:29:50 GMT
Ei myöhäs tai mitää mut "Sä tuoksut hyvältä" XDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2014 6:32:12 GMT
Hups D-----:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2014 17:28:40 GMT
Pako Vappuiltana ~ "Moiks!" Jooa sanoi ja suukotti päälakeani. Hymyilin ujona. Lilian ja Minka tönivät toisiaan ja kävelivät lopulta luoksemme. "Tuleeks Jooa nuotiolle?" Lilian kysyi ja hymyili ilkikurisesti. "Tulee, ellei teille tuu allergiakohtausta." sanoin nenäkkäästi ja tartuin Jooaa kädestä. Kävelimme pois. Hah. Servaus. Lähdimme tallustamaan kotaa päin. Misteli ja Alli seurasivat perässämme, ja kun viimeisetkin olivat saapuneet, suljimme kodan oven. Istuin nurkassa Jooan kainalossa, kun muut rupattelivat äänekkäästi samalla, kun paistoivat makkaraa. Hyi. Minä en syö makkaraa. Havahduin, kun Sara alkoi kiljumaan suurella äänellä: "Täällä on käärme! Käärme! Se liikkuu!!" Hypähdin ilmaan. Pelkäsin käärmeitä. Lilian sohi käärmeen suuntaan makkarallaan, joka oli syttynyt vahingossa tuleen. "Pois senkin pieni !!" hän vaahtosi. Huusari oli hypännyt Michaelin syliin. Hänestäkö se kiljunta kuului? Minka pomppi ylös alas ja heilutti käsiään. No, minä taas käperryin Jooan kylkeen ja hautasin kasvoni häneen. "Hopsanssaa!" Kristian nauroi ja tarttui käärmettä pään juuresta. Hän heitti sen huolettomasti ulos ja sanoi: "Jatkakaa!" Michael karisti Huusarin sylistään ja nauroi kuuluvasti vaimolleen. Jooa suukotti poskeani. "Höpsö." hän mutisi. Misteli katseli meitä sivusilmällä. "En ois antanu sen satuttaa sua, jos se ois alkanu lähenteleen." Jooa kuiskasi rauhoittavasti. Misteli katsoi minua merkitsevästi. Tuo ilme. Hyyii, sain kylmiä väreitä. Misteli katseli minua ilkikurinen virne naamallaan. Yööök. "Haluuks syödä jotain Päivänsäde?" Jooa kysyi hiljaa. Pudistin päätäni verkkaan. "No mä käyn sit hakeen ittelleni kahvii." hän sanoi ja nousi. "Eeii älä mee, mä palellun.." jäin monkumaan hänen peräänsä. Koska hän vain virnisti ja jatkoi matkaansa, lysähdin alas. Yhtäkkiä sain idean. Hivuttauduin nopeasti, mutta huomaamattomasti ulos kodasta ja lähdin juoksemaan tallille. "No, mutta Asta." sanoin ja astuin hevosen karsinaan. Aloin harjaamaan tammaa verkkaan, samalla, kun puhelin sille rauhoittavasti kaikenlaista. Tamma pureskeli hitaasti heiniään, eikä oikeastaan välittänyt minusta tipan vertaa. Hain juoksujalkaa tamman varusteet, ja heitin ne sen päälle välittämättä tamman potkuista, tai näykkäisyistä. Joku oli varmasti jo tulossa minun perääni, joten kiiruhdin mahdollisimman nopeasti ulos hevosen kanssa. Ponkaisin Astan selkään ja iskin pohkeeni sen kylkiin. Lähdimme ylireipasta, melkein ravimaista käyntiä kohti metsää. Pako suoritettu. Hetken käyntiravin jälkeen pyysin tamman virallisesti raviin. Ravailimme iltahämärän laskeutuessa yllemme. Linnunpoikaset visersivät iloisesti, kun niiden vanhemmat toivat niille ruokaa. Asta pärskähti onnelelisen oloisena. "Hieeeno tyttö!!" kehuin pikku tammaani. Nostin laukan. Asta heitti pari pukkia innostuksen vuoksi. "Sooh, rauhoitu!!" naureskelin. Laukkasimme lujaa. Tuuli suhisi korvissani. Oli hyvä olo. Asta kulki hienosti, ja auringon viimeiset säteet silittivät maan pintaa. Hiljensin käyntiin. Asta puhalsi raskaasti ilmaa, joka alkoi kylmetä. Olimme saapuneet suuren aukion laitaan, ja juuri kun olimme astumassa aukion loistoon, kaksi peuraa lähti loikkimaan metsää päin. Henkäisin ihastuksesta. Tulin alas Astan selästä. Talutin tamman keskelle aukiota, ja annoin vapaat ohjat. Hevonen alkoi pureskella maasta pilkistäviä ruohotupsuja. Minä istuin tamman eteen maahan, ja silittelin sen päätä rauhassa. Hevonen pärskähti. aijaa.com/XSN1GWLoppusanat: Tosiaan, eli tällaista vappua vietin URL :--) Ja tuosta kuvasta sen verran, että oon tosi huono piirtään hentorakenteisia Astan kaltaisia hevosia, joten... Astan mahan alla lukee: "Kiva muuli 8--)" koska en ole yhtään tyytyväinen piirrokseen. Näin siis. Tarinaan sain inspiraatiota kappaleesta Only one. Muhun tää tarina ei oikee iskeny, ku en ymmärrä miks lähit sielt. Huusari kuitenki jällee vauhis xD ja toteutus oli hieno. Kirjoitusvirheitäkään ei tapaasi näy :-) Saat 39v€
- Minka
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2014 17:30:17 GMT
Nin ja vielä semmonen juttu, että kuvassa Astalta puuttuu varusteet, koska en jaksanut yksinkertaisesti niitä piirtää.
|
|
|
Post by Sara on May 4, 2014 17:33:11 GMT
"Kiva muuli 8--)" XDDDDDDD
Mutta ihana tarina, (:
|
|
|
Post by Sara on May 4, 2014 17:34:21 GMT
Ja älä nyt hei, mä en pelkää käärmeitä XDDD kunhannepysyytarpeeksikaukana8)
|
|